30.11.2011

Kallis joulukalenteri

Hesari tiesi tänään kertoa, että Norjassa muodissa olevat 24-taskun joulukalenterit ovat haitaksi lapsille.
Norjalaisperheessä ei enää riitä, että keittiön seinälle ostetaan pahvinen joulukalenteri, jonka luukkujen takaa pilkistää hassun pupun tai kynttilän kuva. Jo vuosia ovat olleet muodissa 24 taskun viritelmät, ja jokaisessa taskussa jokaisena joulunaluspäivänä pitää olla lapselle pieni lahja. Ja taskut ovat jopa mummon esiliinan taskun kokoisia. 
Suuret ja kalliit joulunaluslahjat saavat lapsen mielen keskittymään tavaraan. Vaatimukset kasvavat ja lapsista uhkaa tulla yhä hemmotellumpia, professori varoittaa norjalaisen VGnett-lehden mukaan. -HS.fi

Jos ihan rehellisiä ollaan, haitaksi lapsille ovat vanhemmat eivätkä kalenterit. Kuka käskee tunkea joulukalenteriin koko lelukatalogin tarjontaa?

Joulu on kaupallinen juhla länsimaisen ihmisen kaupallisessa elämässä niin lapselle kuin aikuiselle. Pukille esitetään toiveita ja lahjoilla kiristetään käytöstapoja. Meilläkin. Näen tässä kuitenkin myös hyviä puolia. Parhaassa tapauksessa lapsen kanssa voi keskustella kuluttamisesta: mitä eroa on toivelistalla ja tilauksella (aina ei voi saada kaikkea), millaisen lelun kanssa jaksaa leikkiä (klassikot vs vihaamani zhuzhu-petsit) ja mistä omasta lelusta voisi ehkä jo luopua pienempien lasten hyväksi (tavaraa kannattaa kierrättää).

Kannattaa myös muistaa, mikä merkitys on kontrastilla: kyllä joulun odotuksen pilaa eniten se, jos vuoden jokaiseen tapahtumaan, juhlaan ja pahaan mieleen ostetaan jotain. Varsinkin kun vielä nelivuotiaallekin on kiharainen pakettinaru vähintään yhtä kiinnostava asia kuin lahja itse.

Tänään me kaivamme mummin duunaaman ja professorin tuomitseman taskukalenterin esiin. Laitan sinne joka aamuksi tarran ja suklaamantelin (ja purkan!). Tarroista tehdään aattoaamuna joulumaisema kun odotellaan Lumiukkoa alkavaksi. Luokittelen sen siis haitattomaksi suklaakalenteriksi.

28.11.2011

Kotiseutupostaus vol. 1: EMMA

Koska statistiikan mukaan teissä lukijoissa on paljon porukkaa pääkaupunkiseudulta, pieni kotiseutumainonta lienee paikallaan! Liikun paljon vaunujen kanssa Tapiolan ympäristössä ja olen ilokseni löytänyt muutaman hauskan paikan, johon voi tehdä vaikka päiväretken, jos puistossa on mälsää.


Museo ei ehkä äkkiseltään kuulosta miltään viihdekeskukselta, mutta suosittelen kokeilemaan Espoon modernin taiteen museoa: yläkerrassa on lelumuseo (oi nostalgiaa!), putkiliukumäki ja perheille järjestetään kaikenlaista oheistoimintaa. Kannattaa kokeilla ihan oikeaa taidenäyttelyäkin. Moderni taide onnistuu nimittäin yleensä puhuttelemaan Skidiä enemmän kuin minua.

Visiittiin on toinenkin puoltava tekijä. Museon yhteyteen avattiin elokuussa Kalevankadulta tutun Sis. Deli -kahvilan haarakonttori! Mesta tarjoilee lämmintä lounasta ja salaattiannoksia väljissä, vaununmentävissä tiloissa, viikonloppuisin myös erinomaista luomubrunssia. Aulassa, kahvilan vieressä on kohtuullisen iso legopiste, johon isommat lapset voi parkkeerata. Skidi tosin mieluummin esittää jonkinlaista performanssia Eero Aarnion design-koirilla.


Ps. Kahvilan yhteydessä on myös pieni kauppa, josta saa mm. lempimysliäni. Koska sose-elämä on taas täällä, kiinnitin huomioni hyllystä löytyneeseen hauskaan vauvanruokasarjaan: Ella's kitchen oli itselleni uusi tuotemerkki, johon en ole muualla törmännyt. Luomua näyttäisi sisältö olevan, mutta pidän eniten siitä, että soseissa on tuoteselosteen mukaan vain sitä, mitä paketissa sanotaan. Lisäksi makuyhdistelmät ovat vähintäänkin kokeellisia. Vai mitä sanotte päärynä-parsakaali-herne yhdistelmästä tai pinaatti-omena-lantusta? Normimeininkiäkin löytyy. Pakkaukset ovat kevyitä ja niistä on helppo pursottaa lautaselle sopiva määrä safkaa. Voisin kuvitella, että nämä olisivat käteviä myös matkoilla.


Kuivatut marjat tekivät kauppansa. Näitä kannattaa kyllä ostaa ennemmin marketista ja tehdä sekoitus.

27.11.2011

Käräytä valeäiti

Suomesta on paljastunut useampia valelääkäreitä, jotka tekevät lääkärin hommia vailla toimenkuvan vaatimaa pätevyyttä. Blogistinne saamien tietojen mukaan tämä huijaus ei rajoitu ainoastaan terveydenhoitoalan henkilöstöön. Suomessa on tiettävästi tavattu myös valeäitejä.

Näillä petollisilla huijareilla on kyllä lapsia, mutta he eivät missään tapauksessa täytä virallisia äitiysdirektiivejä. Valeäitiä on vaikea tunnistaa pelkän ulkomuodon perusteella. Tuntomerkkejä voit etsiä henkilön varusteista: rintareppu on selkein signaali, mutta vahvistuksen havainnolle saa kauppakassista: jos näet korviketta, kertakäyttövaippoja ja teollisesti valmistettuja soseita, olet todennäköisesti jäljillä. Tarkkaile myös valeäidiksi epäilemäsi henkilön käytöstä: onko hän toistuvasti hiekkalaatikolla ilman nenäliinoja? Turvautuuko hän julkisilla paikoilla maissinaksuihin ja rusinoihin? Oletko nähnyt hänet työelämässä ennen lapsen kolmea ikävuotta tai ulkona miehensä kanssa? Touché!

Valeäidistä voi tehdä ilmoituksen VaPalle*. VaPan anonyymien asiantuntijoiden kanssa on helppo ratkaista, onko kyseessä todella valeäiti. Jos päätät itse lähestyä valeäitiä, muista olla johdonmukainen: henkilö on yleensä harhainen, eikä aluksi ollenkaan ymmärrä mistä on kysymys. Tsemppiä käräytykseen!

* VauvaPalsta

25.11.2011

Nimipäivää

Väestörekisterikeskuksen nimipalvelu on mahtava. Nimitilastoja on kiva selailla. Käytin samaista palvelua myös referenssinä, kun pohdimme esikoisen sukunimeä. Kahdesta tusinasukunimestä minun oli harvinaisempi.

Vuosina 1960-79 nimettiin Katjoiksi 11 622 tyttöä. Tunnen ikäluokastani vähintään kymmenen Katjaa. Katjat erotettiin koulussa toisistaan käyttämällä etunimi + sukunimi yhdistelmää tai sotilaallisesti vain sukunimeä. Se oli yksi syy siihen, että en mitenkään voinut kuvitella vaihtavani sukunimeä naimisiin mennessäni.

Halusin omille lapsilleni nimet, joita ei olisi joka toisella. Katja olisi ollut hyvä valinta: vuodesta 2000 tähän päivään asti Katjaksi on päätynyt vain noin 300 tyttöä, tänä vuonna ankeat 8 kpl. Matilda on sen sijaan kivunnut jo kympin sakkiin (ilmeisesti kuitenkin useammin toisena nimenä), jään odottamaan Sanelman (tänä vuonna 24 kpl) nousua.

Hyvää nimipäivää mulle ja sulle, jos säkin olet Katja, etenkin 70-luvun Katja. Tai Katariina, Katriina, Kaarina, Kaija, Kaisa, Kaisu, Katri, Kati tai Riina. Eller Karin. Erityisonnittelut, jos olet Katja-niminen mies. Teitä on alle viisi.

22.11.2011

Nyt otetaan kuva

Noni, nyt istutte siihen, ei heiluta eikä möykätä, katsotte kameraan ja hymyilette.. än yy tee nyt:



Kiitos tästä sadasosasekunnista.


21.11.2011

Se loppui

Päähäni pälkähti lähteä viettämään Skidin kanssa laatuaikaa eläviin kuviin, ensimmäistä kertaa. Valitsimme koko perheen viihteeksi merkatun Kätkijät, jossa seikkailee Mary Nortonin alkuperäiskirjallisuudesta tuttu, äidinkin sertifioima sankaritar.



Muutama huomio nelivuotiaan kanssa viihtymisestä leffassa.

1. Seuraavan kerran säästän fyrkat (elokuvalippu maksaa nykyään 12 euroa, lastenlippu heltisi 8 egellä)  pelkkään matkaan. Tyyppi ihasteli matkakortin lukijaa, kauniita seinäpaneeleja, hassua valaistusta, keltapunaisia stop-nappuloita, merimaisemia ja muita ihmisiä. Kävi myös tuuri ja bussissa matkusti koira. Ja kun bussi alkaa kyllästyttää, on aina ratikka, juna ja metro.

2. Teatterissa on ihan eri tunnelma kuin kotisohvalla (josta pääsee helposti vessaan ja/tai syliin). Valkokangas on olohuoneen kokoinen ja pehmeät, punaiset penkit tuoksuvat pop cornille. Ihmiset supisevat ja karkkipussit rapisevat. Liikeideana kinoille: taaperovisiitit, joissa näytetään pelkkiä mainoksia.

3. Puolitoista tuntia on puolitoista tuntia + mainokset päälle. Suunnittele päivän juoma- ja vessapolitiikka huolella. Älä anna ipanan juoda pillimehua etukäteen ja leffan aikanakin vain pieniä huikkia. Kannattaa myös varata paikat reunasta, jos tulee lähtö - syystä tai toisesta.

4. Käy elokuvateatterin säännöt läpi jo kotona: ei juonen kommentointia, mukana hyppimistä ja vieruskaverin karkkien pummimista. Varaa naposteltavaa tukkimaan eläytyjän suu. Joku isohko vaahtokarkki varmaan toimii parhaiten.

5. Heitä lopuksi ilmaan rukous, että elokuvatarkastamo ei ole ryssinyt, sillä piirretyt eivät enää ole Rosvo Rudolfin tasoa. Ukkonen kuulostaa ihan oikealta ukkoselta ja vihaisen korpin lentäminen ikkunaan on hyvin pitkä ja todentuntuinen kohtaus. Ikärajat ovatkin viitteellisiä ja hyvällä mielikuvituksella varustettu metriheikki kiljuu joka tapauksessa ääneen. Kaukosäätimen forward-nappula korvataan takilla, jonka alle voi mennä piiloon, kun homma menee liian jännäksi.

Kun elokuva loppui ja valot syttyivät, alkoi hysteerinen itkukohtaus. Ajattelin, että kokemus oli ollut nelivuotiaalle liikaa, mutta ei. Vartin vollotettuaan Skidi sai soperrettua pettymyksensä syyn: "se loppui". Vähän puskista tuli tämä tieto. Oli kuulemma hänen koko elämänsä kaikkein paras leffa. En viitsinyt tarkentaa, että ainoa, jollaiseksi myös jää jos ei parku pian lopu. Tilanne saatiin hallintaan, kun lupasin piirtää kotona pahville Arietta-paperinuken, lainata koko kirjasarjan ja keittää kattilallisen kaakaota. Seuraavalla kerralla menee isi.

17.11.2011

Kestovaipat taviksen silmin

Nyt otan sitten käsittelyyn kestovaipat - neljän kuukauden kokemuksella. Olisi ollut kiva kirjoittaa ylistävä juttu. Nyt joudun lohduttamaan kaikkia mielensäpahoittajia sillä, että pari kuukautta sitten olisin haukkunut kestovaipat täysin.


Olen ekotuotteiden valmistajan kannalta pahin mahdollinen ostaja. Pinnani on lyhyt ja mukavuudenhaluni valtava. Lisäksi valitan herkästi. En anna huonolle tuotteelle armoa ympäristöystävällisyyden nimissä, sillä on raaka-aineiden tuhlausta tehdä semihyvää. Ekotuotteen pitää olla käyttötarkoituksensa kannalta yhtä hyvä kuin epäekon, jotta minä käyttäisin sitä. 

Mikä vaipoissa sitten mättää? Minun nähdäkseni kestovaippailussa on pohjimmiltaan sama ongelma kuin astianpesukoneen eko-ohjelman tai luonnonkosmetiikan ripsivärien kanssa. Ei futaa. Astiat jäävät likaisiksi ja ripset varisevat poskille. Lopputuloksesta on tingittävä, mutta onpahan ekoa. 

Voi olla, että en vaan osaa. Voi olla, että homma muuttuu helpommaksi jatkossa. Minun nähdäkseni kertis kuitenkin voittaa pissanimukisat ylivoimaisesti. Ja taviksen silmin kertis on myös saatavuuden ja huollon suhteen helpoin valinta - marketista löytyy joka kokoa ja sekajäte katoaa kaatopaikalle. Halvaksikaan kestovaipat eivät tulleet, sillä sopivaa mallia ei ollut koko hankkimastani satsista kuin neljä kappaletta. Nyt sitten pitäisi löytää fygyä uuden satsin hankkimiseen. Motivaatio on pakko kaivaa ympäristönäkökulmasta, mutta kun sekään ei tahdo riittää.

Jäin miettimään, miten minut saisi tyytyväiseksi.

1. Tarvitsen kestovaippavuokraamon. 

Kestovaippoja oli vaikea ostaa verkkokaupasta ummikkona - kiinnitysmekanismeja ja materiaaleja oli älyttömästi. Päädyin helpoiksi mainostettuihin All in one -vaippoihin, jotta Koti-Insinöörikin osaisi homman. 

Motivaationi romahti heti alkuunsa, kun pyykkäsin pissaisia vaatteita ja petivaatteita. Oletan, että newborn oli vain liian pieni koko. Kokomerkinnät ovat jostain syystä XS-L -mitoissa, joiden vastaavuudesta senttimaailmaan minulla ei ole mitään käsitystä ja näköjään koot vaihtelevat yhtä paljon kuin vaatteissakin. Olisi siis pitänyt testata. 

Nyt sitten pitäisi jaksaa laittaa pieneksi menneet, suureksi osaksi käyttämättömät vaipat myyntiin. Onneksi se vuokraamo on tulossa!

2. Tarvitsen vaipanhuoltopalvelun. 

Huoltoketju ei normimeingillämme pelaa. Pesukoneemme on vanha ja iso. Valkoista 60 asteen pyykkiä tulee koneellinen enintään kerran viikossa. Harva pesutahti aiheuttaa vaivaa:
  • joudun esipesemään kaikki vaipat käsin, sillä en tiedä milloin ne pääsevät koneeseen. 
  • joudun myös kuivattamaan vaipat etteivät ne homehdu. Ne kuivuvat kylpyammeen suihkuletkussa. 
  • kestovaippoja pitäisi olla varalla kymmeniä.
Olen myös sen verran sniidu, että pesen kakkavaipan heti sappisaippualla tahroja välttääkseni (ehkä se riisipaperi alkaa toimia kun räjähdysskeidakausi on ohi), sillä en haluaisi itse käyttää paskatahraisia alkkareita - tämä tosin on vain minun henkilökohtainen pakkomielteeni. Ostin nimittäin huutiksesta vaippapaketin, jossa oli yllätyksekseni selkeät sinappiraidat jäljellä. En ole käyttänyt niitä kertaakaan. Enkä tiedä, mitä niille pitäisi tehdä, kun en kehtaa niitä myydäkään.

Olen jo päättänyt vähentää pyykinpesuun kohdistuvaa vastenmielisyyttäni hankkimalla uuden pesukoneen, jossa ohjelmaa ei tarvitse vääntää manuaalisesti eteenpäin ja valkopesuohjelma ei kestä kolmea tuntia. Hankinta saattaa pienentää tätä ongelmaa, mutta ahkeraa pyykkääjää minusta ei tule millään. Mutta oi, jos joku hakisi vaippasatsin joka kolmas päivä pois ja toisi puhtaan tilalle! Vaihtoehtoisesti voisin sijoittaa pieneen vaipanpesukoneeseen.

3. Kaipaan parempia tuotteita.

Istuvakin malli täytyy Snadin syömistahdilla vaihtaa muutaman tunnin välein, kertistä voi pitää huoletta koko yön ja päivälläkin useita tunteja - niiden imuteho kun on aivan omaa luokkaansa. Keston jäljiltä hanuri on selkeästi kostea ja vaatii pesua / pyyhkimistä, tosin iho ei ole ollut tästä moksiskaan. Kestovaipat parantavat kyllä imutehoaan pesujen myötä, mutta se on mielestäni selkeä suunnitteluvirhe - minä haluan, että tuote toimii heti. Kaipaan myös elastisia kankaita, sillä vauvan mahan pulleus vaihtelee: joissain kestovaipoissa materiaali ei jousta yhtään ja selkä on pissassa pitkien päikkäreiden jälkeen. Tarrakiinnitteisyys on nähdäkseni must.

Kangasvaippa on toki myös paksu. Hoikasta vauvasta tulee väkisinkin hassu mötikkä. Tämän ominaisuuden hyväksyn kuitenkin helpommin, sillä se ei näytä Snadia juurikaan haittaavan. Ongelmaksi muodostuvat lähinnä hoikalle vauvalle mitoitetut bodyt, joiden haaranepparit ovat kovilla. 



Ehkä sekin kertoo jotain, että tuttavapiirissäni on vain yksi kunnon kestovaippailija - suurinta osaa ei edes kiinnosta yrittää. Se on sääli. Jos kestovapat olisivat toimiva vaihtoehto ja käyttäjäkunta laajenisi, markkinoille tulisi kilpailua ja se taas parantaisi vaippojen laatua innovaatioiden kautta. Monet listaamistani ongelmista (elastisuus, imukyky, paksuus, kuivuminen) olisivat varmasti ratkaistavissa - ja kehitys kehittyy kuiduissakin. Kehotankin valmistajia tsekkaamaan, mistä kankaasta on tehty ne retkipyyhkeet, jotka kuivuvat hetkessä ja painavat gramman? Toimivuus kiinnostaa nimittäin tätä mutsia paljon enemmän kuin se, onko luomuhampussa hymyileviä apinoita. 

Ja se paras tuote? Tällä rajatulla kokemuksella nämä ImseVimset, jotka jäivät juuri pieniksi. Kiitän kyseisen vaipan sunnittelijaa reisiresorista ja pestyn vaipan nopeasta kuivumisesta. Kiitän myös Snadia siitä, että kakkaa tulee vain joka kolmas päivä.

Sana on vapaa. Kertokaa etenkin kertisten käyttäjät, miten teidät saisi käyttämään kestovaippoja? Minä en teitä kertiksistä syyllistä.

14.11.2011

Lukeminen kannattaa aina

WSOY puuhaa valtakunnallista Lukuhetki-kampanjaa, jossa muistutetaan lukemisen tärkeydestä.
"Lyhytkin hetki kirjan parissa lataa akkuja, rauhoittaa, ilahduttaa ja opettaa.
– WSOY:n kirjallisuussäätiön tarkoituksena on tukea suomalaista kirjallisuutta ja lukuharrastusta. Nykyään virikkeitä ja viihdykettä on niin monenlaista ja monenmuotoista, että haluamme herättää lapset ja aikuiset muistamaan, miten kivaa ihan perinteinen lukeminen on."

Asiaa. Lisäksi kirja on hyvä vastaehdotus epämiellyttäviin leikkimispyyntöihin. Nelivuotiaalle lukeminen on jo ihan hauskaa, etenkin kun Puppe leipoo -luukkukirja ei ole enää ainoa suosikkiteos. Tällä hetkellä vaikeuksia aiheuttavat klassikkosatujen morhot prinsessat. Miten selität ipanalle, että Ruususen Pahalla Haltiattarella oli ihan hyvä pointti ja että Lumikki on oikeasti sinisilmäinen puupää. Lisäksi on ärsyttävää tarkentaa, että reiden paksuinen kullankeltainen palmikko tai lumivalkoinen iho eivät oikeastaan ole mitään kauneuden mittareita. Kyllä on ihan hyvä tämä kolme päivää sitten pesty ponnari ja kukkiva naama.

Nuivalle tyylilleni uskollisena pidänkin eniten lastentietokirjoista, joista herää aina (absurdia) keskustelua. Ipanat omaksuvat kirjoista kuitenkin kaikenlaisia kummallisia detaljeja, joten miksei sitten lintulajeja tai ensiaputaitoja. 

Kertokaapa, luetteko ipanoillenne? Onko kirjasuosituksia?  

Ps. Viimeisillään paksuna oleva kirjabloggaaja-ystäväni Ina on luvannut pian perehtyä lastenkirjoihin. Suosittelen perehtymistä hänen blogiinsa, jos kirjat yhtään kiinnostavat.

Ps 2. Kampissa on kuulemma lastenkirjakauppa, joka nimensä mukaisesti myy vain ja ainoastaan lasten- ja nuortenkirjoja. Huippujuttu!

13.11.2011

Lippu isälle

AY-liike otti niskalenkin isyydestä. Jonkun helvetin ylityökiellon takia meidän taloyhtiömme pihalla lipputanko on pelkkä tanko ilman lippua, isänpäivänä. Tilanteesta tiedotetaan lappusella roskiskatoksen seinässä.


Hyvä meininki. Olisiko näin voinut käydä Äitienpäivänä? Tuskin. Paheksunnan määrä olisi ollut suunnaton. Toisaalta isät tuskin jaksavat aiheesta marailla. Ja jos rehellisiä ollaan niin sen äitienpäiväliputuksenkin voisi unohtaa. Ainakin minun kohdallani koko rieha on ylimitoitettu. Hommiahan tässä vaan tehdään, ja ihan ilman ylityökieltoja ja lakko-oikeutta.

Yritin tasa-arvon ja vitutuksen nimissä soittaa taloyhtiömme vikapäivystykseen vähintäänkin kriittiseksi luonnehdittavan puhelun lippuasiasta, mutta tuuttasi varattua. Toivottavasti joku toinen tuohtunut mutsi oli samalla asialla.

You go, Koti-insinööri. Olisit kyllä lippusi ansainnut. Saat kaksi palaa kakkua ja ylimääräisen karhun.

12.11.2011

Väsyneenä sattuu ja tapahtuu


Olemme olleet tällä viikolla hiukan täysin kukkarossa. Syinä nuo alla mainitsemani silmätulehdukset ja nuhat, joista on seurannut suhteellisen yöttömiä öitä.

Jonkinlainen väsymyksen multihuipentuma nähtiin eilen, kun koti-insinööri pläästi naamatauluunsa päänahkaa myöten jotain kaapista löytämäänsä voidetta. Voidetuubia vilkaistiin vasta, kun kuuppaa alkoi ilkeästi kihelmöidä. Voide oli Trombosolia. Sitä käytetään mm suonikohjuihin.

"Trombosol forte -emulsiovoidetta käytetään pinnallisten laskimotulehdusten, verenpurkaumien ja mustelmien sekä pinnallisten ruhjevammojen hoitoon. Sen toinen vaikuttava aine, hepariini, estää veren hyytymistä ja toinen, bentsyylinikotinaatti, laajentaa ihon pintaverisuonia ja edesauttaa täten hepariinin vaikutusta. Ilman lääkärin määäräystä emulsiovoidetta tulisi käyttää vain lyhytaikaisesti ja pienehköille ihoalueille."

Voitte kuvitella. Koti-insinööri näytti brittituristilta, joka oli viettänyt kuukauden riemuloman Kanarialla. Tai saunomisen MM-kisojen loppukilpailijalta.

Siippa kuitenkin lähti keikalle ihan normaalin näköisenä. Sen minkä suonikohjuvoide rikkoi, Bepanthen pelasti. Note to daddies: Älä mene äidin kylppärinkaapille luvatta.

Ps. Tähän saumaan kannattaa muistella oma bravuuriani: kaalikeittoa, johon sujautin soijarouheen sijaan kolme desiä pikakahvia, samanlaisissa purkeissa kun olivat. Tämä väsyneen laihduttajan unelma olisi kyllä pitänyt patentoida.

11.11.2011

Pähkinää purtavaksi

Meillä on aina pähkinöitä. Varsinkin nyt imetysaikana välillä iskee raivonälkä, johon on pakko saada jotain suuhunpantavaa tasan samalla sekunnilla. Silloin vedän yleensä kourallisen pähkinöitä - jos suklaa on päässyt loppumaan.



Pähkinöiden mussutus onkin itse asiassa aika terveellinen tapa. Ja todennäköisesti ainoa terveellinen asia, joka menee läpi Skidillekin. Maku on mieto ja vähän kirpeämmät saksanpähkinätkin maistuvat, koska ne näyttävät aivoilta. Konsti on tämä: niitä pidetään keittiön ylähyllyllä vähän piilossa, jolloin se luulee niiden olevan jotain kiellettyä. Sitten, kun se kärttää pähkinää niin voi jalosti antaa muutaman ja todeta tympeällä äänellä että  "ei sitten tänään enempää". Kjäh.

9.11.2011

Nyt tilttiä kurkkuun

Anteeksi, että postailussa kestää. Rakkain selitykseni "tässä on nyt ollut vähän kaikenlaista" pätee nytkin:  yksi silmätulehdus, yksi flunssa, yksi imeväisikäinen ja yksi kirja.

Tyrnishotti se vasta on energiajuoma.
Haluan kuitenkin pikaisesti tuoda tietoonne sen, että lapsiperheitä palvellaan taas vähän paremmin: lapsille on tulossa uusi energiajuoma! Nimikkeellä Tilt7. Sillä kukapa ei haluaisi ekaluokkalaisensa tilttaavan!

No, tässä tuotteessa on se hyvä puoli, että siinä ei ole aivan törkeästi kofeiinia, jota ei suositella alle 15-vuotiaille.

En vain ymmärrä koko konseptia. Jos seitsemänvuotiaalla ei ole energiaa, hän tarvitsee lisää unta, vähemmän tietokonepelejä ja monipuolisempaa safkaa, eikä minkään valtakunnan energialitkua! Vaikea myös uskoa, että kymmenvuotias ostaja valitsisi sen terveellisemmän energiajuoman eikä sitä
a) jota kaikki muutkin ostavat,
b) jolla on paras hyllynäkyvyys ja
c) jolla on siistein tölkki.

Ymmärrän, että ongelma on minulla. Olen nipottaja. Soisin tavallisenkin limpparin olevan lähinnä synttärijuomaa - myös aikuisille. Olen myös kyyninen. Rahaa tässä halutaan tienata eikä lasten terveyttä edistää.

Sori vaan, Aki, en osta.

5.11.2011

Ratkaisu päivähoito-ongelmaan

Lauantairutiineihini kuuluva YleLeaks otti osaa päivähoitokeskusteluun. Rakastan Mari Perankoskea.


2.11.2011

Liukumäki voi vaarantaa terveytesi

On varmasti olemassa jonkinlainen diagnoosi sairaudelle, jossa ihminen kuvittelee olevansa parikymppinen kissanainen. Viimeksi jouduin tämän harhan valtaan leikkipuistossa, jossa oli uusi hieno liukumäki. Ipana mamoili, joten ajattelin näyttää sille vähän liukumisen mallia. Ähkin itseni kiipeilytelineelle, otin yläpuomista kiinni ja leiskautin itseni liikkeelle. Kesken leiskautuksen huomasin, että liukumiseen tarvitaan keskivartalon hallintaa. Rojahdin selälleni ja jäin tankoon roikkumaan.

Mitään tyylikästä ratkaisua tilanteeseen ei ollut. Vatsalihakset eivät vastanneet kitkutukseeni toivomallani tavalla. Tiesin, että pitäisi laskea irti ja hyväksyä se, että takaraivo kolahtaa peltiin ja tulen alas kuin jäätynyt varis koivun oksalta.  Toinen kenkä liukui alas, samaa matkaa arvokkuuteni kanssa.

Siinä tangossa roikkuessani tuli mieleen, että onkohan joku aikuinen saanut joskus neliraajahalvauksen leikkipuistossa. Ihan varmasti on. Kuka korvaa? Kysyn vaan.

Skidi totesi takaani, että mene jo, jumitat kuin yksivuotias. Espoon kaupungille kaavailemaani henkisen ja fyysisen säryn hintalappuun tuli pari nollaa lisää.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...