Minkä väriset hiukset sillä on?

Helppo kysymys.

No, päälaen pyörteen ympärille kasvanut karvakipa on tuhkanvaalea.
Sitten korvasta korvaan ulottuva tukaton alue on ihonvärinen. Ja tuntuu pata-padalta.
Takatukka (featuring Kalevi Sorsa) on tumma.

Lisäksi otsassa kasvaa yksi pitkä punertava haiven. Onneksi on pipokausi.

Mikä on toisin: kaikki

Snadin naamalle lätsähti leipäni päältä desi raejuusto-avokadosösseliä, kun yritin tehdä sataa asiaa yhtäaikaa. Tuli huono omatunto tällaisesta äkillisestä kiinteiden aloituksesta. Perheen toisen lapsen kohtalo on karu. Onko Snadi heittopussi, joka unohtuu harva se kerta markettiin? Esikoisen varjoon jäävä sidekick? Reppana, joka saa puhua lauseensa loppuun vasta ekalla luokalla?

Turha huoli. Oikeasti perheen kuopuksella on asiat vähintään yhtä hyvin ellei paremmin. Ai miten niin? Koska kaikki on toisin.

Minä olen paljon parempi äiti. Kapina on kukistettu ja koulutus hyvässä vauhdissa. Puhun sujuvaa äitiä välikausihaalareista, heittoasisasta ja sammaksesta. Saatan unohtaa neuvolakortin (ja unohdankin) mutta vaippaa ja vaihtovaatekertaa en. Snadi nukkuu uskomattoman hyvin. Osaksi varmaan siksi, että en töki tai hyssytä sitä hereille jokaisesta vinkaisusta. Tiedän, miten kiinnostavia ovat kärpäset ja miten pitkä aika voi sadan metrin matkaan mennä, varsinkin jos matkalla on jäätyneitä vesilätäköitä.

Koti-Insinööri on paljon parempi isä. Hiekkalaatikon isäjengin jäsenkirja on takataskussa. Vasen olkapää haisee jatkuvasti piimälle. Kaupassakäynti ja ruoanlaitto ovat yhtä rutiinisuoritus kuin puistopissat täysissä toppatamineissa. Snadin vaatteet ja vaipat ovat lähes poikkeuksetta päällä oikein päin - uimapukua lukuunottamatta.

On sisko. Joka on tuijotusminuuteista päätellen Snadin ehdoton suosikkihenkilö. Motivoitunut ja oma-aloitteinen hoitaja ja viihdekeskus, joka korvaa dynaamisuudella sen minkä taidoissa häviää. Harjaa hiuksia (tiskiharjalla), pyyhkii pulautuksia (omaan hihaansa) ja laulaa (suoraan korvaan).

Tiivistetysti: Skidi syntyi Hoo Moilasille, Snadi lapsiperheeseen. Pahimmat kasvukivut ovat ohi. Olemme oppineet syömään, sairastamaan, harrastamaan, lomailemaan ja puhumaan lasten kanssa, myös muiden lasten. Ja mikäli broidia on uskominen, muutaman vuoden päästä meillä on taas enää yksi lapsi kun esikoisella on jo oma elämä.

Päätän kirjoitussarjan tähän.

Mikä on toisin: synnytys
Mikä on toisin osa 6: äitiyslomafiilarit
Mikä on toisin osa 5: keskittyminen
Mikä on toisin osa 4: neuvot
Mikä on toisin osa 3: äitiysvaatteet
Mikä on toisin osa 2: lastentarvikkeet
Mikä on toisin osa 1

Lenkkikaveri

Kyselitte jo tuolla taannoin, mikä oli vaunuoperaation lopputulos. Prosessi muodostui haastavaksi muunkin kuin aikataulun osalta. Neljä vuotta sitten otettiin ne, mitkä ekana löydettiin, mutta tällä kertaa vaatimuksia ja pakkomielteitä oli enemmän. Halusin kevyet yhdistelmävaunut, jolla vältän liian isojen yhdistelmävaunujen aiheuttaman  yhdistelmävaunut-matkarattaat-kantorinkka-tavalliset rattaat -hankintakierteen. Ja muutamia muita kiusallisia tilanteita.

Päädyin minulle ennestään täysin tuntemattomaan merkkiin: Dorjanin Soft Startiin. Kiesit vaikuttivat koeajossa näppäriltä. Valintaperusteluja oli lopuksi monia.

• Vaunut valmistetaan kokonaan Euroopassa (Puolassa) ja ne ovat suomalaisen tuotekehitystiimin suunnittelemat eli pitäisi toimia myös loka-maaliskuu välisenä aikana. 
• Kieseille annetaan kolmen vuoden takuu. Tuotteessa saattaa siis olla vielä takuuta jäljellä, kun Snadin on aika alkaa käpytellä itse.
• Kankaat on Öko-Tex sertifioitu. Kankaat voi vesipestä, mutta konepesua ei suositella. Vessaa vailla olleen talitiaisen takia jouduin kertaalleen pistämään kankaat koneeseen (ilman linkousta ja pikaohjelmalla) ja näytti kestävän kun vähän oikoi.
• Kaikissa pyörissä on ilmakumirenkaat. Ilmakumirenkaita joutuu pumppaamaan säännöllisesti, mutta matkanteko on sitten todella kevyttä, oli alla hiekkaa, juuria tai mukulakiviä. Jos harkitset näitä vaunuja, pyydä maahantuojalta renkaisiin sivuventtiilit, sillä se helpottaa pumppaamista.
• Kääntyvät, lukittavat etupyörät. Kääntyvät, jotta en enää juutu lähikahvilan tuulikaappiin. Lukittavat, sillä ei ole liioiteltua sanoa, että talvella meidän katuosuudellamme tarvitsisi jäätikköopasta.
• Kova vaunukoppa on helposti irrotettava, ja siinä on keinupohja ja hiukan nouseva selkänoja. Snadi nukkuu kopassa yötkin. Koppa painaa 6 kg, joten sen kantamiseen mukelo kyydissä tarvitsee kyllä hauista. 
• Runko on kapea (mitat taitettuna korkeus 32 cm, leveys 58 cm ja pituus 91 cm), joten ei vie autosta koko takaluukkua ja mahdun ehkä vanhanmalliseen ratikkaankin, kun liikun Pekan riemuksi Helsingissä.
• Vaunut on todella helppo pistää kasaan. Lyhytpinnainen humanisti arvostaa yksiselitteisiä mekanismeja. Nimimerkki "yhdet rattaat tuhonnut".
• Huoltopiste on lähellä ja varaosia hyvin saatavilla.
• Tilavaan tavarakoriin mahtuu hyvin ruokakassi ja tönisteri Pastoria.

..ja tarjouksessa oli kiva väri.

Ps. Tuunaajille tiedoksi: koska Oran Saaga-malliston sisuskankaat ommellaan Suomessa, vaunuihin on mahdollista saada omat tekstiilit., Voit siis laittaa ipanasi tuijottamaan vaikka kesämökin verhoja.

Huuda pois

Raskausvaatteet tekee mieli polttaa roviolla, mutta laitoin ne sit kuitenkin myyntiin. On kuulkaa vaikea keksiä hyvää myyntipuhetta raskausvaatepaketille. Sama kuin yrittäisi kaupata kasaa pikkukiviä. Huutiskin kaatui kertaalleen kun latasin kuvia, joku rytkysuodatin sielläkin vissiin on.

Pikaruokaa mutsille

Mutseilla on joskus vähän kiiru ja jääkaapissa on hyvä olla pikaruokaa. En ole mikään suuri papujen ystävä, mutta nyt löytyi sukujuhlien kautta formaatti, jossa ne menevät kitkatta alas.

Sekoita punaisia papuja, pestoa ja pilkotut mozzarellakuutiot keskenään sörsseliksi. Töräytä kauhallinen leivän päälle, ahmi kuin hyeena ja jatka imettämistä.

Maista edes

Skidi on aina suhtautunut ruokaan vähintäänkin epäilevästi. Koska myös Koti-Insinööri kuuluu samaan ns. ruokavarovaisten koulukuntaan, olen vuosien mittaan oppinut arvaamaan, mitkä raaka-aineet aiheuttavat epäluuloista silmäilyä ja lautasella pyörittelyä - ja harhauttamaan sniiduja ruokailijoita. Tässä muutama psykologinen vinkki (etenkin jos haluat säästää uhkailun, lahjonnan ja kiristyksen muuhun kasvatukseen), joilla ipanan saa ainakin maistamaan. Pistä jakoon omasi!

1. Laita ne tikkuihin.
Tämän vinkkasi Hanna. Tikku hämää lasta luulemaan sitä spesiaaliherkuksi, jota tarjotaan juhlissa. Siis melkein kakkua.

2. Kiellä syömästä.
- Ei tää varmaan sulle maistu. 
- Sushi on kuule aikuisten ruokaa. 
- Tää on sen verta kallista, että en viitsi sulle antaa, jos et syö.

3. "Onpa makeaa"!
Kirsikkatomaattien vertaaminen karkkiin teki tomaateista välittömän hitin. Myös punajuuri alkoi kiinnostaa, kun mainostin sitä ohimennen yllättävän makeaksi.

4. Kuorruta voilla.
Parsakaali on saatu Skidin ruokavalioon rehellisellä voissa uittamisella. Jotta ipana ei joudu kuusivuotiaana pallolaajennukseen, aion pienentää voin määrää, kun maku on juurtunut selkäytimeen.

5. Surauta smoothieksi.
Uusia makuja, kuten sitä parsakaalia, voi ujuttaa smoothien sekaan. Sehän on hei ihan sama kuin pirtelö!

6. Valehtele.
- Mitä toi on?
- Se on bolognesea. (Mut soijarouheesta.)

- Mtä nää vihreät on?
- Miniherneitä. (= Linssejä)

- Sä oot syöny näitä sata kertaa aikaisemminkin. (Edellisessä elämässä)

Muistakaa dee!

Nyt on ehkä jo myönnettävä, että syksy tulee - siksipä nopea muistutus D-vitamiinista. Johon olen vähän friikahtanut. Sain hyvän syyn muistaa molempien ipanoiden tipat, kun törmäsin Tampereen yliopistossa julkaistuun tutkimukseen, jonka mukaan D-vitamiini ehkäisee hengitystieinfektioita. Tutkimus tehtiin varusmiehillä, joten samalla huomattiin, että merkitys korostuu yhteisöissä.

Lapsiperhe on infektioparatiisi, varsinkin kun yhtälössä on mukana päivähoidossa hengaava isosisko. Vauvaiässä äidiltä saatujen vasta-aineiden vaikutus loppuu jo puolen vuoden jälkeen, joten snadin paras suoja siis loppuu juuri, kun täällä alkaa pirullisin flunssa- ja laattatautikausi. Pelottaa jo etukäteen.

Koska mutsit ei voi sairastaa, kannattaa muistaa se omakin annostus. Mun päiväannos on jo vuoden verran ollut 50 mikrogrammaa, jota pidetään aikuiselle turvallisena ylärajana (huom. imettävien ja raskaanaolijoiden virallinen suositus on se 10 mikrogrammaa). Virkeystasossa on selvä ero, vaikka pimeyden vihaamista se ei poistakaan. Jos oma deen saanti mietityttää, käy terveyskeskuksessa mittaamassa taso, niin ei tarvitse arvailla.

Ps.  Ai niin! Orion ei muuten koskaan vastannut, kun kyselin viime syksynä, miksi he tarjoavat lapsille vain D2:sta. Nyt on sitten tätä varten ihan sivusto.. Annan silti D3:sta.

Bye bye Beibamboo

Snadi on vähemmän snadi kuin pari kuukautta sitten. Olen saanut päivittää vaatekaapin jo uudelle kymmenluvulle ja palauttaa Beibamboolta vuokraamani minisetin.

Vuokraaminen oli ehkä fiksuin lastenvaatesijoitukseni koskaan. Skidille neljä vuotta sitten ummikkona ostetut vaatteet eivät olleet siitä järkevimmästä ja käyttökelpoisimmasta päästä - jopa siinä määrin että en ole kehdannut joitain kappaleita antaa kavereillekaan. Pienimpiä vaatteita taas ehti pitää hikisesti kerran kunnes ne jo jäivät pieniksi - money well spent.

Mulla ei juuri ole tästä toiminnasta kritisoitavaa. Edullinen paketti pestyjä, heti käyttökelpoisia vaatteita tulee parissa päivässä kotivelle. Pehmeät ja helppohoitoiset puuvilla-bambuvaatteet toimivat helteilläkin mainiosti ja mallit ovat oikeasti näppäriä (vain haalarin lahkeet olisivat saaneet olla pidemmät), myös kestovaippoja ajatellen. Kokoja on keskosista 80 senttiin asti. Ja jos tulee ongelmia, asiakaspalvelu on supernopeaa ja ystävällistä.

Vuokraus on tavaran hamstaukseen taipuvaiselle pelastus: kun setti jää pieneksi, vaatteet palautetaan Beibamboolle. Ei tarvitse ahdistua vaatteiden säilömisestä tai kierrättämisestä. Iltatähdet kun olivat nyt tässä.

Ps. Jos haluatte tietää lisää: Beibamboon perustajaa Nina Ignatiusta oli haastateltu Ykkösen aamutelkussa hänen saamastaan keksijäpalkinnosta.

Moraali, oikeus ja katumaasturi

Jani Kaaro kirjoitti Hesariin puhuttelevan kolumnin järjestä ja moraalista: sääntöjen, rajoitusten ja kieltojen asettaminen rapauttaa käsitystämme siitä, mikä on moraalisesti oikein.

"Me tarvitsemme yhteiskunnan, joka tukee ja kannustaa ihmisiä, jotka rohkenevat toimia moraalisesti oikein – ilman määräyksiä ja säännöistä huolimatta. Opettajia, jotka eivät vain opeta, vaan myös välittävät; apulaiskaupunginjohtajia, jotka eivät vain hallinnoi, vaan suojelevat lapsia raitiovaunuissa; ja sairaaloiden talonmiehiä, jotka ovat ihmisten käytettävissä, vaikka se ei kuulu toimenkuvaan."

Elämme moraalin kannalta aika perkeleen monimutkaisessa maailmassa. Ihmiselle asetetaan ennenäkemättömiä haasteita kokemuksen ja tiedon yhdistelemisessä moraaliseksi kannanotoksi. Oliko Osaman lahtaaminen ilman oikeudenkäyntiä oikein? Pitääkö kreikkalaisia auttaa? Kumpi on pahempaa: ydinjäte vai hiilidioksidi? Miksi meidän pitää rahoittaa venäläisten vedenpuhdistamoja?

Moraali ja oikeuskäsitys tappelevat, kun sääntöjä ei ole. Meillä kaikilla on omat käsityksemme siitä, mikä on oiekin, mutta myös siitä, mikä on oikeudenmukaista. Minä kuulun laumasielujen joukkoon. Ei ole oikeudenmukaista, että minä kuuraan kestovaippoja, kun muut elävät helppoa elämää kertisten kanssa, vaikka ekologisesta näkökulmasta teen oikein. Miksi vain minun pitää jäätyä dösäkillä kun ei ole kiellettyä huristella katumaaturilla? Omatuntoni käskee minua kaupassa tarttumaan tofupakettiin, vaikka paljon mieluummin nappaisin ostoskärryyn edullisen Ross508 hybridin.

Tarvitsemme sääntöjä, sillä tästä kaikesta puntaroinnista tulee vain perussuomalainen halu sulkea silmänsä moraalilta, maailmalta ja vaikeilta kysymyksiltä. Kuten esimerkiksi sen, mitä pitäisi ajatella pastorista, joka unohti säännöt, että ei saa tehdä aviorikosta ja homostella.

The sisätossut

Aion ilmoittaa itseni ensi kevään muskariryhmiin. Sitten hankin nämä sisätossut. Tai toisinpäin. Uijui.

EasyPeasy sisätossut Ipanajamit verkkokaupasta.

Kierrätä sirpaleet

Törmäsin Iittalan kamppikseen, josta opin, että posliiniakin voi kierrättää. Kysyin ihan uteliaisuuttani Iittalalta, että mihin kierrätysposliini menee: suomalainen tiilifirma kuulemma käyttää posliinia tulitiilien raaka-aineena. No hyvä!

Kierrätykseen sopii tuoda mitä tahansa posliiniastioita, rikkinäisiäkin. Koska emme käytä muoviastioita ja Skidi saa osallistua pöydän kattamiseen / siivoamiseen, on tilanne usein tämä:

Kauniisti lohjenneita astioita voisi tietysti yrittää paikata pikaliimalla, mutta en usko niiden enää kestävän uunia tai astianpesukonetta. Enkä ole myöskään ihan varma, ettei liimasta liukene mitään kemikaaleja esim. kuumaan teeveteen...

Vanhoja posliiniastioita voi siis palauttaa Iittalan myymälöihin syyskuun loppuun asti ja tästä saa palkinnoksi alennusta Kaj Franckin klassikkotuotteista kuten Teemasta.

Ps. Loppuhuomautuksena haluan tuoda esiin närkästykseni siitä, että Arabia/Iittala lopettaa tiettyjen värien valmistuksen ja muuttaa kokoja - nimenomaan klassikkosarjoissa! Tämä on tietenkin tapa saada ihmiset ostamaan uusi kokonainen astiasarja, kun vanhan sarjan värejä ja kokoja ei rikkimenneiden tilalle enää saa. Ärrrrrsyttävää.

Nimiäiset - check

1. Tarjoilu
Ala kilpailuttaa catering-firmoja viikkoa ennen bileitä. Havaitse, että tilaukset olisi pitänyt tehdä jo kesäkuussa. Halvin tarjous on 30 erkkiä nuppi. Ilman juomia.

• Järkyty mahdollisuudesta, että joudut leipomaan itse. Muistele, kuinka viimeksi kävi pakastepullan kanssa. Kehitä rimakauhu.
• Soita anopille ja vihjaa, että omatekoinen kakku olisi kiva. Vetoa ihaniin lapsuusmuistoihin. 
• Kävele lähimpään kahvilaan ja kysy ottavatko he vastaan leipomistilauksia. 
• Tilaa sushia kotiinkuljetuksella (riidelkää kumppanin kanssa nimiäispäivän aamuna siinä siitä kumman piti muistaa tehdä tilaus eilen.)
• Osta Stockan juustotiski tyhjäksi.
• Kompensoi kummallista cross-kitchen -buffaa laadukkaalla kuohuviinillä.

2. Ohjelma
Nimiäisiin ei ole minkäänlaista virallista formaattia. Jos haluat tapahtumaan jonkinlaisen ohjelmarungon, joudut säätämään sen itse.

• Pakota pikkuveli laulamaan. Pakota mies säestämään pianolla. Valitse biisi edellisenä päivänä. Viis veisaa vihjailuista, että se kuulemma kertoo kuolemasta.
• Täytä laseja riittävän usein: ohjelma syntyy itsestään. Ongelmana ehkä se, että vieraat eivät älyä lähteä pois vielä iltayhdeksältäkään. 
• Vedä puhe lonkalta. Unohda kertoa lapsen nimi.

3. Pitopöytä
Tee olohuoneeseen tilaa ja siirrä ruokapöytä ikkunan viereen. Juhlista jää takuulla konkreettinen jälki jokaisen yli 160 senttisen vieraan päänuppiin, kun sen kolauttaa normaalisti pöydän yllä roikkuvaan valaisimeen.

4. Asun valinta
Hae varastosta lisätuoleja, viritä tuikut, kata pöytä, tee tilaa naulakkoon, lataa kameran akku ja pue päivänsankari parhaimpiinsa. Havaitse tuntia ennen vieraiden tuloa, että näytät itse hottentotilta. Käy läpi juhlavaatevalikoimasi ja havaitse olevasi vaaterajoitteinen.

• Tirauta pieni paniikin kyynel, kun mikään ei näytä hyvältä. 
• Etsi elastaanikorsetti ja laihdu minuutissa viisi kiloa. 
• Älä harkitse mitään muuta väriä kuin mustaa. 
• Meikkaa hiukan lisää, jotta kukaan ei varmasti katso vyötäröäsi. 
• Avaa yksi kuohuviini, ota hömpsyt.

5. Hengellinen osuus
Hommaa paikalle pastori. Ohjaa kaikki kristillisten perinteiden ystävät ja lamppuun päänsä lyöneet hakemaan lohdutusta häneltä.

Ekoisukki in action

Tulipa mieleen vinkata ekovanhemmuusblogista: Leo Stranius, Luonto-Liiton pääsihteeri ja ympäristöasiantuntija, jonka olen tavannut duunini puolesta moneen otteeseen, on pohtinut blogissaan vanhemmuutta isäksi tulon kynnyksellä. Hän on saanut kirjoituksistaan niin paljon kritiikkiä, että ei uskaltanut enää kirjoittaa. Damned.

Osa palautteesta koski Leon idealismia: hän puhui lastenkasvatuksesta lapsettomana henkilönä, mitä pidetään röyhkeänä. (Huom. Itse olen hyvinkin iloinen siitä, että tätä onnetonta tekelettä lukevat ja kommentoivat myös lapsettomat.) Tulla nyt neuvomaan, kun takana on takana kahdeksan tuntia katkeamatonta yöunta pöyheällä tyynyllä ja raikas 10 kilsan aamulenkki! Mutta siinähän on koko kirjoitussarjan suola - ainakin kaltaiseni rimanalittajan mielestä: lapsi on nyt syntynyt ja alkaa käytännön kokeilujen aika. Haluan ehdottomasti kuulla, onko näistä idealistisista tavoitteista helppo pitää kiinni! Millaisiin haasteisiin sukupuolineutraali-ympäristötietoinen-vegaani-lapsiperhe törmää? Ja tuleeko vanhempien välille ristiriitoja?

Toiseksi, hän on mies. Mies puhumassa lapsista (vieläpä julkisesti ja omalla nimellään) on suomalaisugrilaisittain outoa. Mutta tämäkin on mielestäni kiinnostavaa. Isien näkökulma kun jää usein pimentoon.

Blogeissa kirjoittajan näkökulma yleensä käy ilmi esittelystä. Kirjoittajan persoonaa ja äänensävyä voi silti olla vaikea tulkita. Tiedän itse kokemuksesta, että Leo on keskivertoa miellyttävämpi, positiivinen ihminen ja että hänen ainoa motiivinsa on avoimesti keskustella hänen näkökulmastaan tärkeistä asioista. Niinhän kaikki bloggaajat tekevät.

Joten Leo, jatkathan kirjoittamista? Koska jos sinä et kirjoita tästä, niin kuka sitten?

Ps. Kirjoitin itse hänen blogiinsa juuri vieraskynäpostauksen tutusta aiheesta..

Korosta, peitä ja unhoita

Meikkasin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Snadin nimiäisiin. Tulin operaatiosta todella pahalle tuulelle. Sen lisäksi että nykyään pitää ottaa jokaisesta purkista ja käyttää telaa siveltimen sijaan, huomasin muun muassa, että ripseni ovat ilmeisesti pudonneet. Lancomea sai sutia kerrosta kerroksen perään mutta tuuheaa saati maagista ei lopputuloksesta tullut millään. Kulmakarvat sen sijaan ovat täysin villiintyneet. Lisäksi haalistuva rusketus paljasti epämiellyttävän totuuden ihon todellisesta värikimarasta.

Ikäkriisin sijaan alkoi pänniä. Hyväksyn, että peiliin katsominen alkaa näillä aamuilla olla vähän tuskaisaa. Sille nyt ei voi mitään. Mutta se, että kaikissa meikkausoppaissa ja mainoksissa hymistellään, että ehostamisessa pitää keskittyä virheiden peittämisen sijasta hyvien puolien korostamiseen, on paskapuhetta. Mitä muuta ripsarilla tehdään kuin kätketään liian lyhyet ja vaaleat silmäripset?! Mikä meikkivoiteen tarkoitus on, jos ei mustien silmänalusten, punaisten finnien, maksaläiskien ja muiden sateenkaaren ilmiöiden peittäminen naamasta?! Ja mitä mun pitäis korostaa? Ehkä ohimoita. Myönnetään nyt vaan hitto vie, että geeniarvonnan päävoitto jäi tulematta (tai se on jo tuhlattu) ja tehdään mitä voidaan tappioiden minimoimiseksi. Ei siinä ole mitään väärää.

Skidi kuitenkin innostui pärstästäni vilpittömästi: "Äiti on leikkinyt taas kauneutta!" Totuus. Hyvähän se on noilla ripsillä huudella. Palataan asiaan kolmenkymmenen vuoden päästä.