Marja-respektiä

Olemme Kempparin Nooran kanssa vannoutuneita marjafaneja. Ei liene tarvetta perusteluihin. Suomen luonnon marjavalikoima on uskomattoman laaja, aromikas ja tarjolla ilmaiseksi. Mökillämme marjamaastot alkavat suoraan ovelta, joten olen päässyt itsekin värjäämään sormia violeteiksi sillä välin kun Sanelma vetää zetaa. Sain anopilta jopa oman poimurin, jonka käyttöä pääsen taas ensi viikolla treenaamaan.

Koska facebookista ei löytynyt suomalaisten marjojen arvostussivua, teimme sellaisen itse. Käykää tykkäämässä ja laittakaa samalla parhaat marjareseptinne jakoon!

Ps. Lautasella oleva sahanpuru on spelttirouhetta. Erinomainen lisä luomujogurtin, hunajan ja mustikoiden kylkeen.

Pelottaa

Ah, kuukauden päivät vauvaelämää on ihanasti muistuttanut fobioista, neurooseista ja harhoista, joita edellisellä kierroksella kehitin. Nää on ainakin nostaneet päätään:

1) Ei pysty -syndrooma.
"Mä en voi lähteä sen kanssa markettiin, koska se alkaa satavarmasti huutaa viimeistään kassajonossa. Mä joutuisin jättämään ostokset siihen ja juoksemaan kirkuvien vaunujen kanssa himaan naama punaisena enkä enää koskaan kehtais kohdata sitä kassaneitiä, joka palauttelis niitä mun ostoksia takas hyllyyn. Ja mä en tasan yritä imettää jossain pullonpalautusautomaatin takana kun ihmiset ajattelee, että tollaset satavuotiaana synnyttäneet ei yhtään ajattele lapsen parasta, ja joku imettäjiä bongaava pervo nappais tapahtumasta kuvan ja latais sen nettiin." Todennäköisesti.

2) Tästä yöstä ei tule mitään -fobia.
"Koska se nukkui päivällä niin paljon, se ei varmasti nuku yöllä eli mun on pakko mennä nukkumaan nyt vaikka ei väsytä vielä yhtään, jotta saisin ees kolme tuntia, mut sit jos mä en saakaan heti unta - niin kuin todennäköisesti käy - niin millon mä sitten nukun kun huomenna tulee päivällä vieraitakin.."

3) Mikä jäi -neuroosi.
Lähdetäänpä mökille. "Onko pätkälle riittävästi vaatteita, kosteuspyyhkeitä, vaippoja, tutteja, itkuhälyttimet, hyttyssuoja, harsoja, pullo ja BabyBjörn? Tuliko rintapumppu ja bepanthenia? Onko Ekalle Vekaralle autoon kirjoja, palapeli, juomista ja eväät? Onhan lääkepussi mukana ja kyypakkaus vielä ok?" Perillä voikin pohtia, että kuka helvetti pakkasi mun kamat kun mukana ei ole edes vaihtoalkkareita.

Positiivista on se, että näitä on vähemmän ja lievempinä kuin ekalla kerralla. Esimerkiksi mun elämä oli nyt tässä -pakokauhu lienee vain esikoisen äidin yksinoikeus.

Kun unideprivaatio poistaa ongelmanratkaisukyvyn (ja -halun) ja elämä pyörii yhden otsikon alla, galaksit räjähtää ihan mitättömistä asioista. Lääke: rauhallinen kävelylenkki korttelin ympäri (ilman vaunuja), punaviini ja sosiaalisen elämän lisääminen. Vuoden aikajänteellä kaikki alkaa taas järjestyä.

Kaalinlehti, pelastajani

Sain viime viikolla rintatulehduksen, mikä oli täysi oikeusmurha tällä imetystahdilla. Lääkkeiksi nimettiin joka paikassa tiheä imetys ja lepo. Koska uusi skidi nyt syö muutenkin aika tiheästi (ja miten ihmeessä kolmeviikkoinen vauva ylipäätään pakotettaisiin syömään useammin?), jäi lepo jäi ainoaksi vaihtoehdoksi tulehduskipulääkkeiden lisäksi.

Oireet eivät suinkaan olleet menossa pois vuorokauden sisään ja olin jo tippa linssissä varautunut hakemaan ensimmäisen antibioottikuurin neljään vuoteen. Koska välttelen antibiootteja kuin ruttoa ja toisaalta kuume ja tulikuuma daisari helteellä tekivät olon karmivaksi, päätin ottaa kaikki keinot käyttöön. Bongasin joltain keskustelupalstalta vinkin kaalinlehtikääreeseen, joten päätin kokeilla. Ei se ota jos ei annakaan. Tungin siis rintsikoihin pinnastaan hiukan rikotun, jääkaappikylmän lehden.

On taas vaikea sanoa, oliko vain ajoitus oikea, mutta se pirun lehti helpotti oloa kahdessa tunnissa. Havainnostani hämmästyneenä päällystin itseni lehdillä yöksi ja kas, lääkärireissua ei koskaan tarvittu. Kiinnostukseni kaalin vaikuttaviin aineisiin heräsi. Kaalia kuulemma käytetään yleisesti kihdinkin hoidossa, mutta tieteellisiä tutkimuksia tehosta en löytänyt. Puutarha-sanomien artikkelissa viitataan turvotusta vähentävään vaikutukseen, mutta siinäkään ei kerrota, mikä aine lehdissä vaikuttaa. Kertokaa jos tiedätte!

Joka tapauksessa kaalirakkauteni on tällä haavaa ylitsevuotavainen.

Kuva: kasvikset.fi

Ei meillä

Historian tuhoisin joukkoampuminen Norjassa on herättänyt paljon keskustelua. Sen lisäksi, että teko oli kammottava, jälkipuinnin seuraaminen antaa tilaisuuden tarkastella demokraattisen yhteiskuntamme kipupisteitä. Kipupisteet löytyvät tarkastelemalla sitä, mistä media ei puhu.

Tekijä kuulostaa arvopohjaltaan suomalaisen yhteiskunnan tukipilarilta: hänhän on oman määrittelynsä mukaisesti konservatiivinen, isänmaan asialla oleva kristillisiin arvoihin uskova mies. Nuhteeton, äitinsä kanssa asunut syntyperäinen oslolainen. Lisäksi hän komppaa Suomen kansanedustajana toimivan henkilön mielipiteitä. Edustaja Halla-Aho itse kommentoi, että ei voi vaikuttaa, kuka häntä siteeraa ja missä yhteydessä. Ei muusan tarvitsekaan. Kukin vastaa itse tulkinnasta, myös sävyeroista.

Entäpä hänen maailmankatsomuksellinen vakaumuksensa. Koska tekijä ei ollut muslimi, uskonnolla ei ilmeisesti ole merkitystä tapahtuman kannalta. Kukaan ei nosta esiin kristillisen kirkon väkivaltaista historiaa, sen harjoittamaa syrjintää eikä koko kristillistä maailmaa vaadita tuomitsemaan iskut. Nyt tämä oli yksittäistapaus, josta vain tekijä itse on vastuussa vaikka hän on jakanut mielipiteitään "jyrkän kristillisillä verkkosivuilla". Onko laumansa löytäneitä lampaita enemmänkin? Tuleeko yksittäistapauksia lisää? Onneksi meillä Suomessa kirkon asema valtion kiinteänä osana tarkoittaa, että tällaisia fanaatikkoja ei löydy.

Lisäksi häntä kuulemma kiinnostavat tietokonepelit (lisään tässä kohtaa hattuuni yhden kokonaisen pelargonian). Saaressa tapahtuneella lahtauksella kieltämättä on yhtymäkohtansa pelimaailmaan. Toimivatko tappopelit kätevinä kylmäverisen toiminnan simulaattoreina tai toteutuksen innoittajina? Etenkin kun lisätään yhtälöön vielä hänen muut harrastuksensa, metsästys ja aseet. Joihin hänellä oli lupa.

Sitten huokaistaan helpotuksesta. Onneksi näitä ei ole meillä.

Naisen anatomiasta

Sananen tisseistä. Tämä *ei ole* imetyskeskustelu, sillä olen lopen kyllästynyt koko aiheeseen, vaan viesti on kohdennettu liivinsuojien suunnittelijoille.

Käydäänpä läpi perusasiat. Naisen tissi on vaihtelevan kokoinen, kaarevan pyöreä asia, jossa on keskellä nyppylä. Tissi saattaa imetysaikana olla lähes täydellinen puolipallo ja se nyppylä ihan vitun kipeä. Kysynkin, miksi helvetissä liivinsuojien valmistajat tekevät tämän puolipallon päälle ja rintaliivejä suojaamaan lättäniä, valkoisia, paksuja pannunalusia, jotka rypistyvät reunoista ja törröttävät paidan alta kilometrin päähän? Kiitos vain, mutta en halua alleviivata, että imetän! Näytän jo muutenkin F-kupissa ihan riittävän hmh.. äidilliseltä.

Hyvät liivinsuojat ovat ihonvärisiä ja naisen anatomian mukaan muotoiltuja - parhaimmat pisteet saa Natusan. Ja sitten jos vielä löytäisi kestona jonkinlaisia muotoiltuja malleja niin ostaisinpa heti tusinan.

Ps. Kuva ei liity tapaukseen. Tulipahan vaan tuijotettua perhehuoneen seinää kaksimielisissä tiloissa.

Mikä on toisin: synnytys

Minulta on kysytty oliko tämä toinen synnytys helpompi kuin ensimmäinen. Olihan se. Sekä nopeampi että helpompi. Olin tietysti myös onnekas siinä suhteessa, että tällä kertaa synnytys eteni ns. "normaalisti" kun viime kerralla piti kärvistellä käynnistyksessä. Koko hommaan meni supistusten alkamisesta 8 h. On vaikea sanoa, miksi kaikki tuntui tällä kerralla menevän nappiin. Ainakin kaksi asiaa oli toisin.

1. Hyvä kätilö. 

Vaikka olin ihan tyytyväinen edelliseenkin keikkaan, vasta nyt tajusin, mitä olin jäänyt ekalla kerralla paitsi. Tällä kertaa synnytyksen hoitanut kätilö oli jämäkkä, mutta osasi kuunnella ja neuvoa oikealla hetkellä. Synnytys tapahtui myös hiljaisena päivänä, jolloin kätilöllä oli aikaa olla paikalla. Viimeksi osastolla oli kauhea hässäkkä, mikä johti siihen, että saimme olla vähän liikaa itseksemme. 

2. Omaan arvostelukykyyn luottaminen.

Olin itse aktiivinen ja osasin kommunikoida tuntemuksiani paremmin. Minulla oli tasan yksi toive: halusin välttää episiotomian hinnalla millä hyvänsä, sillä se oli ainoa arpi, joka oli kipeä vuoden päivät. Sain luotua hyvän keskusteluyhteyden kätilön kanssa ja kävimme läpi viime kerran kokemukset kuten synnytysasentojen mahdollisuudet ja kivunlievityksen optimoinnin. 

Sain supistuskipuihin apua ammeesta (vähän liikaakin, sillä ne loppuivat!) ja suihkusta. Pystyin liikkumalla säätelemään kipua. Epiduraalin ajoitus viiden sentin kohdalla oli täydellinen, sillä halusin tuntea supistukset taas ponnistaessa. Kanttiinissa aamiaisella olleelle Koti-insinöörille tuli jopa kiire paikalle, sillä ponnistusvaihe kestikin sitten vain kymmenen minuuttia, sillä kätilö ohjasi loistavasti. Tällä kertaa myös kokemuksestani oltiin kiinnostuneita. Annoinkin koko prosessille arvosanaksi ysin. 

Oikeastaan on vähän sääli, että tämä oli viimeinen kertani synnytyssalissa, sillä mm. TENS-laite* ja jakkara jäivät kokeilematta. Ei hätää. Pääsin onneksi tästä ajatuksesta nopeasti yli kylmällä rieslingillä.

* Siinä vaiheessa, kun olin saanut kodin remonttiasiat jollekin tolalle ja pääsin keskittymään itseeni, laitteen vuokra-aikoja oli tarjolla elokuulle.. Toisaalta en olisi sitä kotona tarvinnutkaan, kun lähtö oli niin nopea. Jos siis kiinnostaa, olkaa ajoissa.

Hän syö

Hyvät ystävät. En ehdi hirveästi kirjoitella heinäkuussa, vaikka juttua kyllä olisi.

Lievästi isosiskon roolista, helteestä ja lomasta hepuloiva Ipana I vaatii kaiken sen aikani, jota en vietä imetysmaratonilla - ja sitä aikaa ei ole paljon. Ipana II on nimittäin näl-käi-nen.

Äännähdyksiä on tasan kaksi:
Lee = vatsani on tyhjä ja ottaisin hiukan maitoa, kiitos.
LÄÄÄÄÄÄ = nyt vittu oikeesti!

Olen ihan helisemässä, sillä en ole ollenkaan tottunut nälkäisiin lapsiin. Päinvastoin. Olen tottunut -10 painokäyrällä laahaavaan skidiin, jonka mielestä syöminen on lähinnä ajanhukkaa. Tämä uusi tyyppi ryystää molemmat tissit tyhjiksi ja päälle pullollisen korviketta. Se siitä täysimetyksestä.

Luulenpa, että ei kannata ottaa apupyöriä pois hetkeen. Palaan asiaan, kun balanssi alkaa löytyä.

Ps. Kuten kuvasta näkyy, vuokrasin Beibamboolta minisetin vauvan vaatteita vastasyntyneen koossa, sillä neljä vuotta sitten täydellisenä ummikkona ostamani kleedjut lähinnä naurattivat. Suosittelen muuten vuokrausta lämpimästi: homma toimii nopeasti ja kuukauden vuokra on vähintäänkin kohtuullinen. Sopii myös lahjaksi ummikolle.

Hetkinen

Nelihenkisestä perheestä päivää!

Puoli tuntia sen jälkeen, kun sain lisättyä kommentin edellisen postauksen perään, lähdin normaalisti iltatoimiin. Liian pitkä pissa herätti epäilykseni ja sitä myötä Koti-insinöörin. Supistukset alkoivat kahdelta, mummi hälytettiin paikalle kolmelta ja sairaalakassiin pakattiin kaikkea epäolennaista neljän maissa. Auringonnousua virittelevässä aamuyössä näkyi autereinen meri ja kiireinen siili. Kuuden tunnin päästä maailmassa olisi pieni tyttö, jolla on kova nälkä. Ja Bjarne Kalliksen piirteet.

Koko perhe voi hyvin: isosisko käy ylikierroksilla, äiti alikierroksilla ja iskä yrittää Sanelman kanssa pitää ruoka-ajoista kiinni.

Nyt yritän muistella, miten tällä fillarilla ajettiin. Palaan asiaan, kun ajatus kulkee!