Autovalintoja

Kirjoittelin Uuden Mustan puolelle autokatsauksen, jos joku metriheikkien kuljetusyksikkö sattuisi pohtimaan tällä hetkellä auton hankintaa muulta kuin väripohjalta.

Itseäni ärsytti hankintaprosesissa ihan jumalattomasti se, että meille yritettiin koko ajan kaupata ekovalintana mahdollisimman suurta tehoa pienellä kulutuksella. Paljon järkevämpää on mitoittaa auton teho tarkoituksenmukaiseksi, jolloin kulutus ja päästöt pienenevät siinä samalla! Miksi ihmeesä auton pitäisi kiihtyä nollasta sataan muutamassa sekunnissa? Tai miksi kumitassun huippunopeuden täytyy olla 250 km/h? Meillähän on skidit kyydissä! Ja mitä helvettiä teen kaupan päälle tulevilla erikoisvanteilla? Sen sijaan paksumahainen hapannaama esitti älyttömiä kysymyksiä siitä, onko nahka kasviparkittua ja millä kemikaaleilla sisätekstiilit on käsitelty. Vain yhdellä oli selkeä vastaus (no okei, mersulla taisi olla myös).

Omia ominaisuuksia kuskin roolissa kannattaa myös tarkkailla: taloudellinen ajotapa on ajankohtaisempi kuin koskaan, jos ei ympäristön niin ihan polttoaineen hintojen takia.

Päädyimme siis arkistakin arkisempaan Volvoon. Nyt parin viikon kokemuksella voin kertoa, että kyllä se alle kaksilitrainenkin moottori näyttää perhettä liikuttavan. Autokauppiaille tiedoksi.

Iloisia ylläreitä ruokakaupassa

Muutama miellyttävä tuttavuus ruokakaupasta! Ensinnäkin Helsingin Mylly lähestyi minua Myllärin luomu -korruptiokassilla. Tämä oli jo toinen kerta kun sain heiltä lähetyksen, mutta ensimmäisellä kerralla sisältö ei iskenyt ollenkaan. Nyt mukana oli tuotteita, joita voisin ihan ostaa.

Ihan ykköstuote on luomumysli, jossa ei ole lisättyä sokeria ja suolaa, mutta maukas sekoitus hiutaleita ja siemeniä. Oikein hyvä! Mysliä voi tietenkin myös tehdä itse, mutta minä ostan ihan mielelläni paketin valmista sekoitusta.

Mukana oli myös kaurakeksejä, jotka maistuvat todella aidon kauraiselle. Pieni miinus kuitenkin ulkonäöstä: duunissa tuli palautetta, että nämä näyttävät vähän terveellisiltä. Välipalaksi en keksejä koskaan suostu kutsumaan, mutta kyllä tällaisille paikkansa on: vappuna näistä voisi tehdä piknikille vaikkapa makeita suupaloja kuohuvan kylkeen lisäämällä kahden keksin väliin vaikka puolukalla tai lakalla maustettua mascarponea.

Koska nirsoilen skidin ylimääräisen sokerin, väriaineiden, keinotekoisten aromien ja muun turhan höpön kanssa, meillä ei koskaan syödä mitään vanukkaita tai Pörrö Pesukarhun makupaloja. Kotimainen kaurapohjainen (=maidoton) Yosa on itselleni tuttu tuote, mutta nyt vasta äkkäsin suklaanmakuisen version ja keksin tarjota sitä ipanallekin. Joka tykkäsi siitä kuin hullu kauravalmisteesta! Minun mielestäni maku ei ollut kovin suklainen mutta pääasia, että sain jonkun suht terveellisen tuotteen kiristys- & lahjontavalikoimaani.

Kiljun riemusta

Sananen koti-insinööristä, joka on taas pyöräyttänyt lätyn. Tässäpä yksi ääninäyte. Taustasta sen verran, että biisi syntyi viime kesänä, jolloin perheessämme ei pahemmin kiljuttu riemusta. En oikein pysty tätä edelleenkään pillittämättä kuuntelemaan. Parasta tässä on kuitenkin monitulkintaisuus: jokainen voi itse antaa kiljujalle kasvot.



Jos bändistä pitää enemmänkin, kannattaa seurata yhtyeen levynjulkaisuun päättyvää "joulukalenteria", jossa julkaistaan levyltä löytyvien biisien lisäksi kaikenlaisia hmm.. musiikillisia kokeiluja.

Haalari

Postailen aika harvoin lastenvaatteista. En juurikaan hanki uutta, sillä pari vuotta vanhempi serkkutyttö luovuttaa kerran vuodessa skidille jätesäkillisen tuikitavallisia käyttövaatteita, loput tulevat kirppikseltä.

Kävin pitkästä aikaa Nudgessa katselemassa, mitä ekolastenvaatepuolelle kuuluu ja yllätyin iloisesti. Sen lisäksi että Tarjan valitsemiin tuotemerkkeihin voi luottaa (tyyppi on sata kertaa pahempi valmistajien syynääjä kuin minä) hänellä on mainio silmä laadulle ja tyylille. Hintatasolla ei tosin kilpailla H&M:n kanssa, mutta ei ole tarkoituskaan.

Olen erityisen ihastunut tähän haalariin. Materiaali on ohutta, mutta vaate istuu meidän pulkannarullekin vyötäröresorin ansiosta täydellisesti. Näin kevätkeleillä alle voi pukea pitkähihaisen ja sukkikset. Kesällä riittää tämä yksi vaatekappale.

Kuvassa myös Vihreiden nuupahtanut, biologisesti hajoava ilmapallo. Symboliikkaa.

Askaa lähikauppaan?

Koska kivijalkaliikkeet ja toisaalta myös maatilat ovat monen ulottumattomissa, järkkäsimme Uudessa Mustassa palautetempauksen ketjumarketeille: kerro (ihan anonyymina), mitä reiluja, luomuja tai lähituotteita lähikauppiaasi pitäisi hyllyilleen laittaa. Me koostamme tulokset postinumeron mukaan ja ojennamme ne ketjumarkettien valikoimapäättäjille. Ei muuta kun näppis sauhuamaan!

Ps. Oman lähikauppani ongelma tosin on parasta ennen -päiväysten seuraaminen. Erehdyn harva se kerta ostamaan vanhentunutta kamaa. Voin hyvin ostaa tänään vanhenevan tuotteen, mutta haluan että a) hinta on halvempi ja b) asiaa on korostettu pakkauksessa.

Marjanpoimijoille

Koska vastakkainasettelujen aika on täällä, piristän hiukan päiväänne hippeilyllä. Kollegalta nimittäin pukkasi kirjaa kaikille marjapensaiden halaajille.

Noora pisti omat kokemuksensa ruoka- ja kosmetiikkakemikaaleista Marjoiksi ja Maskaraksi. Nooran elämänmuutos lähti selittämättömistä vatsavaivoista, joita pidettiin lähinnä psyykkisinä. Kirja on jaettu temaattisesti kahteen osaan: ekaksi kerrotaan vatsan kuntoutuksesta ja sitten käydään läpi luonnonkosmetiikan abc.  Tyyli on Kempparista tuttua ja Nooralle ominaista - toiset tykkää, toiset ei. Kokemusten jakaminen on myös viety ihan tappiin: en ole koskaan ollut suolistotähystyksessä, mutta nyt tiedän miten sekin tapahtuu.. Kutsuisin tätä manuaaliksi a) vertaistukea kaipaaville vatsaongelmaisille ja b) cityhippelijöille.

Kirjan ruoka-osio upposi itseeni enemmän. Vaikka en juurikaan kärsi vatsavaivoista tai iho-ongelmista, olen hyvin ärsyyntynyt markkinoille pukkaavien terveysvaikutteisten jogurttien määrästä. Jogurttiratkaisulla kerrotaan, että suoliston häiriöt, ummetus, ripuli, turvotus ja ähky, ovat normaalia elämää ja niihin voi ostaa ratkaisun. Onhan se toki helpompaa kuin ruveta arpomaan, mikä putkistossa reistaa. Jos tämä kirja saa yhdenkin Activia-uskovaisen keskittymään olennaiseen, on se paikkansa ansainnut.

Sitten asiaan: Noora lahjoitti Project Maman lukijoille yhden kappaleen suomenkielistä teosta! Jos siis kaipaat elämäntaparemonttia, jätä perustelut kommenttiboksiin, miksi juuri sinä tarvitsisit inspiraatioksi tätä opusta. Pistän parhaimmalle perustelijalle kirjan tulemaan postitse! (Huom. perussuomalaiseen henkeen vedoten postitus on ilmaista vain Suomen sisällä.)

EDIT: Kommentteja aikaa jättää pääsiäisen yli eli maanantai-iltana selviää onnellinen voittaja!

Jytky

Kylläpä on ikimuistoinen vaalitulosilta! Facebookini on täynnä järkytystä ja sarkasmia, mutta itse en näe tätä kummoisena katastrofina. Jos ajatellaan positiivisen kautta: isoja puolueita on nyt neljä, vääntö säilyy edelleen tasaväkisenä. Melkein kaikki muut puolueet saivat näköön. Toivottavasti tämä fakta palauttaa puolueet takaisin arvokeskustelun pariin, pois Asiaa-paskasta. Sitäpaitsi neljän vuoden päästä katsotaan uudelleen.

Mikä parasta: hallitusneuvotteluista tulee myös superkiinnostavat. Persut pitäisi nyt ehdottomasti ottaa hallitukseen ja antaa heidän tutustua muutamaan uuteen asiaan: vastuuseen ja realismiin. Olisi kauhea virhe antaa heidän jatkaa huuteluaan oppositiossa. Ja jos ne oikeasti saa mitään lupaamaansa aikaan, syön peräköyden.

Tätä on demokratia, sekä hyvässä että pahassa. Kansan haluama muutos on mahdollista, vaikka se ei aina miellytä. Loppukaneetiksi sopiikin Churchill-siteeraus: "The best argument against democracy is a five-minute conversation with the average voter."

Ps. Ilmainen vinkki myös tappion kokeneille Vihreille: pohtikaapa, miksi puolueella ei ole juurikaan kannatusta muualla kuin Helsingissä ja Uudellamaalla.

Aku Ankka?

Olette ehkä odotelleen jo vaalipostausta. Sitä ei ole kuulunut, hyvästä syystä: ei ole oikein mitään sanottavaa. En tiedä edelleenkään, ketä äänestän. En, vaikka olen viettänyt vapaa-aikaani vaalikoneiden ääressä, katsonut väittelyt ja tuijottanut metrossa mainoksia.

Vaalikoneiden kysymyksiin en osaa vastata. En minä tiedä, mistä kaikista komponeneteista kestävyysvaje muodostuu tai miten yksilön vastuuta omasta ja perheensä hyvinvoinnista pitäisi lisätä. Dammit, haluan ehdokkaan, jonka arvostelukykyyn voin luottaa vaikeissakin asioissa! Sitäpaitsi se "osuvin" tyypikin vastaa  60%:sti samalla tavalla kuin minä. Miten huolestunut tästä pitäisi olla?

Vaalitentitkään eivät ole avanneet silmiä muuhun kuin käytöstapojen puutteeseen. Toistensa päälle räpättävät marailijat eivät vastaa kysymyksiin eivätkä kuuntele paskan vertaa mitä muut puhuvat. Saattaa johtua osaksi myös toimittajista. Hyviä politiikan asiantuntijatoimittajia on harvassa. Kriittinen ja keskusteleva ote puuttuu kun kysymykset ovat täysin etukäteen käsikirjoitettuja.

Vaalimainoksista ei ole koskaan ollut apua. Kun arvoista väännetään sloganeita, kaikki tolkku putoaa pois. 

• Asiaa. Ja enää pitäisi tietää, mitä asiaa. (Tämä muuten nauratti, vaikka periaatteessa kyse on vakavasta asiasta.)
• Peruuttamalla ei pääse eteenpäin. Ehkä tämän epäkurantin itsestäänselvyyden toteamisella halutaan viedä huomio pois siitä, millä vehkeellä ja vaihteella kokkarit haluavat eteenpäin pöristellä.
• Työ ja oikeudenmukaisuus. No työttömyys ja epäreiluus olisikin aika erikoinen linja.
• Murra vanhojen puolueiden ylivalta. Ja tilalle siis katolisen pappapuolueen ylivalta?
• Tule mukaan naimalakkoon! Pieni hetki, käyn ensin kuolemassa myötähäpeästä.

Haluan itseäni viisaammaan ja kaukonäköisemmän, karismaattisen ja hyväsupliikkisen ihmisen, joka on sekoitus konservatiivia ja liberaalia. Hän ymmärtää talouden, kansainvälisen politiikan, ihmis- ja eläinoikeuksien sekä sananvapauden päälle, mutta ei mittaa kaikkea rahassa eikä ole minkään valtakunnan uskonnollinen hihhuli.

Mutta eihän sellaista ole. On vain taloususkovaisia reaktorinhalaajia, kaksinaamaisia Ideapark-vouhottajia, kuukkeleista huolestuneita nössöjä, vallanhimoisia populisteja, tekopyhiä metusalemeita ja yhden asian jättehejsan-mielistelijöitä.

Joo, voisi sanoa, että eniten vituttaa kaikki. Äänestäisin Akua, jos mitenkään voisin menettämättä uskoani myös itseeni.

Rasitus osa 2

Niissä sokeriarvoissa mitään vikaa ollut. Onpahan vain tullut painoa lisää ihan perkeleesti. Sen siitä saa kun iltaviinin korvaa turhalla mussutuksella ja räkä poskella -urheilun sohvapötkötyksellä.

Onneksi salaattilinja ei tunnu niin pahalta, kun terminen kevät on täällä.

Laput kiinni

Pahoittelen radiohiljaisuutta. Olen ollut tyhjentämässä muori-vainaan asuntoa ja varastoa. Molemmat täynnä kamaa: käytettyä, vähän käytettyä ja uutta, paketeissa olevaa, myös markka-ajalta. Vetää mykäksi. Tiesinhän minä, että äiskä piti Stockmannia pystyssä merkittävällä kuukausimaksulla, ja osasin odottaa, että toisen ihmisen koko omaisuuden läpikäynti voi paljastaa tutustakin ihmisestä uusia asioita, mutta silti yllätyin.

En tiedä, onko hamstraus pula-ajan sukupolveen koodattu selviytymisohje vai samanlainen persoonallisuuden piirre kuin aivojen liberaalius / konservatiivisuus. Vai kenties näiden yhdistelmä. Kun näihin lisätään hyvä tulotaso, tilava asunto ja tavaroiden edullisuus, saadaan aikaan materiapommi, jonka purkamiseen menee kuolinpesältä vuosi.

Voi myös olla, että näkökulmani kuluttamiseen on poikkeuksellisen kieroutunut. Ehkä pohdin näitä kulutuskysymyksiä juuri siksi, että olen jossain määrin mutsin kanssa samaa koulukuntaa: tunnen vetoa tavaran haalimiseen, mutta toisaalta koen myös tavarapaljoudesta ahdistusta. Ja koska ahdistus hillitsee hamstrausvimmaa, aiheutan sitä itse itselleni.

• En suostu enää ostamaan kotiimme yhtä ainutta uutta lipastoa tai kaappia, johon tavaran saa kätevästi piiloon.
• Välttelen alennusmyyntejä, hulluja päiviä sun muita hintahaloita, sillä en tarvitse nimellisiä alennuksia tai erikoistuotteita. Lastentavaroissa voin tehdä poikkeuksen, jos uutena pitää jotain ostaa.
• Asetan itselleni erilaisia ostorajoitteita, eko-eettisiä, laadullisia ja määrällisiä, ja osallistun mielelläni kulutushaasteisiin. Pyrin pitämään kiinni säännöistä myös ruokakaupassa: en mene ruokakauppaan ilman ostoslistaa.
• Olen vastuussa hankintojeni jälleensijoituksesta. Kun uutta tavaraa ajattelee potentiaalisena jätteenä, hankintakynnys nousee. Silloin tulee myös miettineeksi jälleenmyyntiarvoa.

Jos tämä tyhjennysharjoitus on jotain selkiyttänyt niin sen, että mulla on homma hanskassa. Olen aika varma, että kaapistani ei löydy perikunnan setvittäväksi kahtakymmentä samanlaista mustaa toppatakkia, laput kiinni.

Rasitus

Voi pökäle! Olipas mahtava neuvolakeikka. Ensinnäkin hemoglobiini oli pudonnut edelleen joten tämä nykyinen pari rautatabua viikossa ei vissiin pelaa.

Toiseksi joudun sokerirasitustestiin, koska painonnousu on ollut keskiraskaudessa melko nopeaa (no ylläri, kun en ole ihan hirveästi päässyt kävelylenkeille tuolla jäätiköllä) ja diabetestä esiintyy lähisuvussa. Mulla ei ole ollut mitään oireita, huono olo, jano ja/tai päänsärky, mutta homma pitää tsekata varmuuden vuoksi. Todennäköisesti olen vain vitun läskinä. Kävi miten kävi, ruokavalio on säädettävä joka tapauksessa uudelleen sokerittomaksi (no kas, se hiukan lipesi reissussa) ja ottaa käyttöön salaattilounaat.

Edellisessä raskaudessa vitutti näin raskaasti vasta viimeisellä viikolla. Se, joka väittää että raskaus on naisen elämän ihaninta aikaa, on jumalauta vajaa.

Kauneus

Tämä on vissiin joku uusi ohjelma. Mainoksesta killittää tyyppejä, jotka näyttävät Madame Tussauds'in näyttelyesineiltä. Pääviesti on, että "kauneus ei ole katoavaista". Eikö tämä samainen foto justiin todista, että kyllä on?

Olisipa virkistävää saada ohjelma, jossa todettaisiin, että kauneus on katoavaista, mutta se ei haittaa. Tai että kauneus on aitoutta, älykkyyttä, subjektiivista ja kulttuurisidonnaista. Muun muassa. Huoh. Ehkä olen vain tulossa vanhaksi ja rumaksi.

Treffit

Sain lunastettua viimein synttärilahjani: lapsettoman (no joo, yksi napanuora odottaa vielä katkaisua) kylpyläviikonlopun Naantalissa. Siinä hierontapöydällä maatessani (huom. se onnistuu myös kyljellään, jos mahallaan ei voi olla) jäin miettimään, onko parisuhteen hoidosta jaapatettu niin paljon, että jengi olisi sisäistänyt sen.

Hierojan mielestä on: ainakin hänen mielestään aika monet toteavat, että täällä onkin aikaisemmin tullut käytyä vain lasten kanssa. Aika hyvä, jos se pitää paikkansa! Vaikka arkea kuuluukin ylistää niin kyllä se pyhä kannattaa ottaa parisuhteeseen mukaan. Varsinkin kun homma ei paljoa vaadi. Kotikaupungissakin voi mennä hotelliin yöksi.

Muutama asia vaikuttaa ratkaisevasti irtioton onnistumiseen.

Ensin varataan hoitaja, sitten reissu.
Älä lähde, ellet saa skidille luotettavaa hoitajaa. Ihan turha ottaa riskiä, että kaikki menee reisille joko sen takia että itse pohdit, onko niillä kaikki hyvin tai hoitaja soittelee ja kysyy, miten tukka saadaan irti leivänpaahtimesta. Mä olen lähinnä huolissani, miten saan Ipanan houkuteltua mummilasta takas himaan.

Kaikki yhteydet ulkomaailmaan on katkaistava.
Puhelin mielellään äänettömälle (vain lastenhoitajan puhelut saavat tulla läpi) ja läppäri himaan. Not negotiable. Hotellihuoneen tv:nkin voi vetää pois seinästä. Teillä ON muutakin tekemistä. Ja kyllä se hotelli tiedottaa, jos galaxit räjähtää.

Panostakaa hyvään illallismestaan.
Huonoa ruokaa saa syödä lounaalla ihan riittävästi. Jos käyt harvoin ulkona syömässä (suurin osa lapsiperheistä ei käy edes kuukausittain) on ihan sama, mitä se safka sen yhden kerran maksaa. Kandee myös varata pöytä ajoissa niin ei tule mitään stressiä paikan päällä - vaivaa ravintolasuosituksilla vaikka hotellin respaa.

Yllätä se.
Siis iloisesti. Lapsellista, mutta toimii. Varaa pullo skumppaa huoneeseen, siipalle sudokuja junamatkalle tai yhteinen tennisvuoro - ihan sama. Pääasia että näytät, että olet vähän ajatellut sitä, jota et ikinä arkena ehdi ajatella.

Olet treffeillä, käyttäydy sen mukaisesti.
Yhteisen loman pitäisi olla lähtökohtaisesti siisti juttu. Jos olet kuitenkin superstressaantunut tai hormonihäiriössä, pohdi pääsetkö siitä yli yhdellä konjakilla vai pilaatko vaan koko homman. Treffeille ei kande lähteä kiukuttelemaan. Löysää pipoa (tapahtui se sitten sillä konjakilla, kuoleman hevillä tai jumalattomalla vollotuksella vessassa), meikkaa liikaa ja vedä astetta paremmat kledjut niskaan. Kyllä se siitä.