Mikä on toisin osa 5: keskittyminen

Koti-insinööri tiedusteli multa pari viikkoa sitten, olenko tuntenut vauvan liikkeitä. No juu, olen toki, viikosta 15 lähtien. Puolivälin ylityttyä potkut ovat jo olleet voimakkaat. En vain ole jaksanut raportoida aiheesta eikä ole toisaalta kyseltykään. Tänään neuvolassa pyydettiin äitiyskorttia. Ei ollut mukana. Kysyttiin viikkoja. En muistanut ulkoa. Kysyttiin painoa. Olin unohtanut käydä puntarilla.

Tämä kaikki kuvaa keskittymistäni raskauteen: en keskity. Vain vatsan ulkopuoliset ihmiset ja tapahtumat ovat olemassa, tämä sisäinen ipana on vielä teoriaa. Puhutaan siitä sitten, kun sen aika on.

Tiesin toki, että toisen lapsen kohtalona on saada vähemmän huomiota, se on selvä, mutta jotenkin tämä huomion vähyys hämmästyttää. Miten ero voikin olla näin dramaattinen?

Toisaalta turha hössötyskin on poissa. Opin jo ekan kerran epävarmasta alusta sen, että kontrollifriikki ei voi vaikuttaa vatsan sisäiseen ekosysteemiin, vaan se joko pyörii tai ei pyöri, halusin tai en. Ajanlaskukaan ei lopu lapsen syntymään, ei ole kiirettä saada remonttia valmiiksi tai vaunuja hankittua, ehtiihän sitä.

Käy jopa vähän sääliksi uutta pätkää. Tää unohtuu ihan saletisti ostoskärryyn K-marketin kassalle. Kärrypantti on keksitty varmaan just kuopusten takia.

Buenostardesta vaan kaikille

Ensi viikolla pitäisi pakata perhe lomalle, perhelomalle. Itse pakkaaminen on helpoin nakki. Ipana viihtynee uikkareissa koko viikon.

Ongelma olen minä. Jännittää.

• En varsinaisesti ole rantakunnossa. Mistä hitosta repäisen itselleni tähän hätään kesävaatteet? Ja mitkä uikkarit mulle muka mahtuu? Ja missä on mun lierihattu ja aurinkolasit? Sandaalit? Lentosukat? Ai niin, ja varpaankynsissä on puolen vuoden takaiset lakanjämät. 
• En ole ollut Kanarialla 80-luvun jälkeen  (koska Cote d'Azur on olemassa). Tartteeko siellä rasvaa? Pitkähihaisen? Imodiumia? Millaiset valikoimat supermercadossa on? Syönkö koko viikon pizzaa? Lajitellaanko siellä jätteet? Pitääkö mun mennä hotellin tervetulotilaisuuteen?
• Pakettimatka kaikkine mausteineen myös hiukan pelottaa. Olen saanut runsaasti kehotuksia ostaa retkiä ja tax-free tuotteita sekä kirjeitse, mobiilisti että sähköpostiin. En ole ostanut. En myöskään noutanut Bamse-klubin krääsäpakettia, jonka olin kuulemma tilannut. En ollut.
• Kuinka monta lasta Kanarian lomalennolla voi pahimmillaan olla? Kuinka monella on korvatulehdus? Kuudessa tunnissa joudun väkisinkin visiteeraaman lentokoneen vessassa. Kannattaako ottaa omat eväät, vaikka vegeruokani maksoi enemmän kuin normiateria? On ihan selvää, että taputan villisti laskeutuessa.
• Jos menen rannalle, ryntääkö Greenpeace palauttamaan mut takaisin mereen?

Ommmm. Loma. Lämpö. Palmuja. Uima-allas. Aikaa perheen ja kirjan kanssa. Toivottavasti myös auringon kanssa. Kun tulemme takaisin on virallisesti kevät. Se on ihan let's go.

Litteä vatsa on ihana!

On, on ja nyt vihdoin saadaan suomalaiset tytöntylleröt kiinnittämään huomiota naiseuteensa jo ala-asteikäisinä! Elämänsä saa uuteen kuosiin Allerin upouudella 6-12 -vuotialle laps.. anteeksi tytöille suunnatun TOP Model-lehden ihquilla nikseillä. Siis kukapa kuusivuotias ei haluaisi "vetää puoleensa kuuluisuuksia, supertähtiä ja huippumalleja"? Ja kenenpä tokaluokkalaisen ei tarvitsisi peitellä mustia silmänalusia! Ja luonnollisesti tyttösille löytyy myös kauppa, joka jeesaa viikkorahojen sijoittamisessa.

"Nuorten tyttöjen markkina on kiinnostava, sillä sitä ei ole vielä kokonaan valloitettu, toisin kuin esimerkiksi keski-ikäisille naisille suunnattujen lehtien markkina. Arviomme mukaan tällaiselle nuorisolehdelle on tilaa. Kyseessähän on ainutlaatuinen konsepti, jollaista Suomessa ei vielä ole”, iloitsee Allerin toimitusjohtaja Pauli Aalto-Setälä.

Olipas helppo allekirjoittaa tämä adressi. Olisin lopettanut kaikki Allerin lehtitilaukset, jos niitä talouteeni tulisi. Onneksi ei tule.

Nyt vittu oikeesti.

KUVA: Allerin lehdistötiedote

Ps. Lue myös Akuliina Saarikosken avautuminen aiheesta.

Mikä on toisin osa 4: neuvot

Tällä kertaa - ja tämä on aika helpottavaa - en lue yhtä ainutta raskaus-, synnytys-, imetys- tai lastenhoito-opusta tai katso aiheeseen liittyviä dokumenttejä tosi- tai epätositeeveenä. En tarvitse järjestöjen, neuvolan, amerikkalaisten, ruotsalaisten enkä minkään koulukunnan samoin- tai toisinajattelijoiden teoksia, lehtiä ja esitteitä, joissa kerrotaan, miten lapsesta kasvaa tasapainoinen veronmaksaja.

Voi olla, että tuntisin enemmän paineita, jos ensimmäinen skidi olisi toiminut niin kuin ohjekirjassa luvattiin: syönyt purkillisen ruokaa kerralla, juonut kuusi desiä maitoa päivässä, nukkunut kolmen tunnin päiväunia ja kontannut ennen kuin ryhtyi kävelemään. Ja jos minä olisin löytänyt itsestäni naistenlehtien äitihahmon, jonka arvomaailma lapsen myötä naksahtaa kohdalleen ja sisäinen harmonia löytyy. Mutta kun ei niin ei.

Sitäpaitsi kaikista laiminlyönneistäni huolimatta ipanasta on kasvanut hyvinvoiva ja kiinnostava tyyppi. Piirtää paremmin kuin isänsä. On empaattisempi kuin äitinsä. Kirjoittaa nimensä lähes oikein, puhuu omasta mielestään sujuvaa ranskaa ja laulaa "hellre än bra". On kiinnostunut erilaisista asioista, mutta etenkin siitä, onko kilpikonnalla häntää (-On. - Onko yksi? - On. - Onko neljätoista?) ja miksi Isi on joskus joutunut muuttamaan pois Mummin luota. Tärkeä taito on myös osata pyytää jäätelöä siltä tyypiltä, joka sitä todennäköisimmin antaa.

Ihmisiä ja apinoita

Kyselyiän tuomia haasteita ei ole turhaan korostettu. Aina joutuu ensin miettimään, mistä ipanan esittämä kysymys oikein kumpuaa: Salkkareista, hoitopaikan joulukirkkokäynnistä vai jostain aikuisten keskustelusta. Tyydyttävä selitys nimittäin edellyttää samaa perspektiiviä skidin kanssa, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Vaikeinta on vastata kysymykseen, joka perustuu ipanan omaan pohdintaan.

Esimerkiksi eilisaamuna Ipanalla oli ollut kasetti kovilla, oletettavasti kesällä materialisoituvan pikkusiskon takia. Se nimittäin tiedusteli Koti-Insinööriltä mistä ensimmäinen ihminen maailmaan tuli. Isi-parka yritti hämmentyneenä selittää Darwinin aivoituksia kolmevuotiaalle sopivalla tavalla ja totesi, että jonain esihistoriallisena hetkenä apinasta on syntynyt se ensimmäinen geneettisesti alkuihmiseksi laskettava otus. Ipana oli katsonut isäänsä tarkkaavaisesti. "Se taidat olla sinä."

Alan ymmärtää ensimmäistä Aatami ja Eeva -selityksen keksijää.

KUVA: Flickr / Shiny Things

Kuminatonta

Vaihteeksi ruokavinkki. Aika moni innostui taannoin banaanittomasta smoothiesta, joten kokeillaanpa kuinka uppoaa kuminaton varrasleipä.

Rouskuvan kuiva varrasleipä on naposteltavaa, johon kehitän aika ajoin himon. Kumina ei ole pahin mahdollinen mauste, mutta ei sitä leivässä tarvita. Kumina peittää vain alleen leivän maun ja tekee yhdistelemisen muihin makuihin vaikeaksi. Siksi tämä Linkosuon tuote ilahduttaa. Ei valitettavasti luomua (Myllärin RuisRouskis on hyvä luomuvaihtoehto, mutta liian paksu), mutta kilpailijoitaan ohuempi ja sisällysluetteloltaan ihanan yksinkertainen: täysjyväruisjauho, vesi, suola ja hiiva.

Päälle ei välttämättä tarvita kuin voita, mutta avocadolla ja raejuustolla kolme kertaa paksummaksi mätetty kiekko on superhyvä iltapalavalinta.

Ovelan vihreää

Tässäpä toinen aika tarkka mainos Volkkarilta! Kyseinen merkki ei sponsoroi perhettämme, kiitos kuuluu anonyymille vinkkaajalle!



Tässähän se varsinainen hauskuusteoria on: kun mainos on aidosti hauska eikä päällekäyvä, ällömielistelevä tai tuotteen erinomaisuutta alleviivaava, se leviää myös sosiaalisessa mediassa. Samalla brändistä saa viestittyä vaivihkaa. Tässäkin pläjäyksessä kerrotaan siitä, miten ihmiset saisi käyttämään rappusia liukuportaiden sijaan, mikä tietysti on ihan ekoa. Vihreyttä tai ekologisuutta ei kuitenkaan erityisesti alleviivata perinteisin keinoin ja silti tulee fiilis, että tyypit ajattelevat minun näkökulmastani oikeita asioita. Ovelaa, sanon minä.

Voiman käyttö vaatii harjoittelua

Tämä nauratti tänään.

No kumpi se on?

Kerroin jo aiemmin, että lapsen sukupuoli jännittää mua tällä kertaa jopa enemmän. Katson jostain syystä tarpeelliseksi harhauttaa itseäni uskomalla, että selviän tytön äitinä paremmin. No, eilen kohtaloni luettiin kristallipallosta, joka myös 4D ultrana tunnetaan.

Lupasin tänään töissä tarjota runebergintortut, jos se on tyttö, ja laskiaispullat, jos se on poika.

No, paltsu alkoi näillä! Pääsen testaamaan kuvitelmani käytännössä.

Ps. Ekalla kerralla lekuri tiedusteli "haluatteko tietää tytön sukupuolen". Tällä kertaa vuorosanat piti paremmin.

Hei, me laatataan!

Vihaatteko laattista? Älkää ihmeessä! Sen lisäksi, että koko perheen vatsatauti tuo lintsimeiningin kotisi muuten niin tasaiseen arkeen, sillä on muitakin hyviä puolia! Siispä: 10 hyvää syytä hankkia vatsatauti:

1. Laattis on laihdutuksen tehostartti! Parissa päivässä lähtee useampi kilo ja turha turvotus, Nutriletilla ja Activialla ei ikinä pääse samaan. Ruokaa ei tee mieli, eikä ainakaan kiinteää ruokaa, ja vatsalaukku on kutistunut niin, että annoskoko pienenee. Jos pidät tämän linjan olet huippumallin mitoissa ihan muutamassa viikossa.

2. WC:si ei ole ikinä (paitsi edellisen laattiksen aikaan) ollut näin siisti. Jopa pöntön sisäreunat ja lattialaattojen saumat on tullut käytyä läpi, useaan kertaan.

3. Jos pyykinpesuun ei aina löydy motivaatiota, nyt löytyy! Kone jyllää tauotta. Puhtaan pyykin tuoksu peittää muut hajut ja pesukoneen rauhoittava ääni myös vaimentaa vessasta kaikuvat ääniefektit.

4. Viruksen vuorottelu jakaa kotitöitä tasa-arvoisesti. Tervein hoitaa koko porukan, mutta ole tarkkana: vahtivuoron vaihto saattaa olla nopea.

5. Lapsista löytyy uusia kykyjä. Kolmevuotias osaa näköjään itse tehdä itselleen iltapalan, kun äippä ja iskä makaavat vessan lattialla.

6. Palaat ruokailussa perusasioiden äärelle. Mustikakkeitto, jogurtti, laimennettu mehu, tee, paahtoleipä.. Huomaat, että et oikeastaan tarvitse jääkaappiisi artisokansydämiä, tahinia tai pestopastaa. Sitäpaisti vesihanasta saa hyvän ja edullisen lounaan.

7. Taas on yksi ruokalaji vähemmän houkutuksena. Safka, joka poistuu ensimmäisenä jää mieleen, joskus jopa ikuisesti. Heippa vaan lasagne.

8. Saat aikaa itsellesi. Kun lepäilet pöntön vieressä, voit antaa ajatustesi vaeltaa vaikka kesään, lomamatkaan tai vaikkapa kodin remontointitarpeisiin: vessan lattialämmitys olisi aika kiva.

9. Saatte aikaa perheen kesken. Virus tarttuu jokaiseen, vaikka tekisitte mitä, joten yhteinen saikku tuo läheisyyttä. Vessan yhtäkkinen suosio lisää myös sosiaalista pelisilmää ja toimii priorisointiharjoituksena. Kilpailuhenkisimmät perheenjäsenet voivat lyödä seuraavasta laattaajasta vaikka vetoa.

10. Kun tauti on voitettu, tunnet itsesi onnellisemmaksi kuin koskaan. Olet paitsi laihempi myös hetkeksi oppinut iloitsemaan pienistä asioista.

Ps. Kiitos isovanhemmat, voitte palauttaa skidin tänään.