14.11.2011

Lukeminen kannattaa aina

WSOY puuhaa valtakunnallista Lukuhetki-kampanjaa, jossa muistutetaan lukemisen tärkeydestä.
"Lyhytkin hetki kirjan parissa lataa akkuja, rauhoittaa, ilahduttaa ja opettaa.
– WSOY:n kirjallisuussäätiön tarkoituksena on tukea suomalaista kirjallisuutta ja lukuharrastusta. Nykyään virikkeitä ja viihdykettä on niin monenlaista ja monenmuotoista, että haluamme herättää lapset ja aikuiset muistamaan, miten kivaa ihan perinteinen lukeminen on."

Asiaa. Lisäksi kirja on hyvä vastaehdotus epämiellyttäviin leikkimispyyntöihin. Nelivuotiaalle lukeminen on jo ihan hauskaa, etenkin kun Puppe leipoo -luukkukirja ei ole enää ainoa suosikkiteos. Tällä hetkellä vaikeuksia aiheuttavat klassikkosatujen morhot prinsessat. Miten selität ipanalle, että Ruususen Pahalla Haltiattarella oli ihan hyvä pointti ja että Lumikki on oikeasti sinisilmäinen puupää. Lisäksi on ärsyttävää tarkentaa, että reiden paksuinen kullankeltainen palmikko tai lumivalkoinen iho eivät oikeastaan ole mitään kauneuden mittareita. Kyllä on ihan hyvä tämä kolme päivää sitten pesty ponnari ja kukkiva naama.

Nuivalle tyylilleni uskollisena pidänkin eniten lastentietokirjoista, joista herää aina (absurdia) keskustelua. Ipanat omaksuvat kirjoista kuitenkin kaikenlaisia kummallisia detaljeja, joten miksei sitten lintulajeja tai ensiaputaitoja. 

Kertokaapa, luetteko ipanoillenne? Onko kirjasuosituksia?  

Ps. Viimeisillään paksuna oleva kirjabloggaaja-ystäväni Ina on luvannut pian perehtyä lastenkirjoihin. Suosittelen perehtymistä hänen blogiinsa, jos kirjat yhtään kiinnostavat.

Ps 2. Kampissa on kuulemma lastenkirjakauppa, joka nimensä mukaisesti myy vain ja ainoastaan lasten- ja nuortenkirjoja. Huippujuttu!

37 kommenttia:

  1. Minut on kasvatettu siihen, että lukeminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Meillä lapset rakastavat eniten TATU JA PATU -kirjoja, mutta niiden ohella käymme kirjastossa lainaamassa muitakin kirjoja vähintään viikottain. Pääosa lastenkirjoistamme ovat kotimaisia.

    VastaaPoista
  2. Kyllähän muksuille tehdään ihan valtavasti kiinnostavaa fiktiotakin. Hyvästä lastenkirjasta nauttii myös aikuinen. Klassikkosaduilla on aika jännä arvopohja usein.

    Mä luen tyttärelle mitä vaan, koska se ei vielä mitään tajua, mutta odotan kovasti, että pääsen lukemaan sen kanssa yhdessä Uspenskia, Janssonia ja vaikka ja mitä.

    VastaaPoista
  3. Yks parhaista on "Jason". Oikea 70-luvun helmi, jossa yh-äiti käy iltaisin lisätöissä alastonmallina. Lapsi aina ihmettelee, kun sillä sivulla ei kerrota, että nyt ne meni uimaan (kun kuvituksena alaston Jasonin äiti).

    Ja Tatu ja Patu uppoaa täälläkin, poika siis 4v.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jason on ihan mahtava! Ainakaan meidän kirjastosta ei löytynyt kuin kolme eri Jason-kirjaa, lieneekö sitten että kirjoittaja sai kaipaamansa rahasumman kasaan ja lopetti raapustelun.

      Poista
  4. Teemu menee ulos. Kylla meinaan skidi (2v) ainakin osaa nyt vaatteiden nimet suomeksi :)

    Pidmepien kirjojen lukemiseen ei keskittymiskyky viela ihan riita...

    VastaaPoista
  5. Sillon kun itse olin pieni, mulle luettiin Grimmin satuja ja Tuhatta ja yhtä yötä. Myöhemmin sain sitten tietää, että oli aika rajusti saatu välillä sensuroidakin tarinoita, välttämättä ei ole kaikkein nätimpiä ne "paha saa aina palkkansa" loput.

    Ja Heinähattu ja Vilttitossu oli ehkä kanssa jotain lemppareita.. Enkä ihan mene takuuseen, kuinka vanha olen ollut kun noita satuja mulle on luettu.

    VastaaPoista
  6. Meillä luetaan lapsille paljon. Nelivuotias sanoi eilen, että lopettaa jalkapallon. Syy oli se, ettei ehdi iltasadulle jalkapalloiltoina.

    Vastaan parilla linkillä omaan blogiin.

    http://cottoncandy-hattaraa.blogspot.com/2010/08/kotimaisia-lastenkirjasuosikkejamme.html

    http://cottoncandy-hattaraa.blogspot.com/2010/08/lisaa-lastenkirjasuosikkejamme.html

    Terkuin, Anu

    PS Tekee mieli taas kaivaa kirjahyllyä ja ruotia aihetta jostain uudesta näkökulmasta.

    VastaaPoista
  7. Löytyisiköhän sieltä Kampista Piilomaan pikku-aasia, kun sitä ei ole saatavissa Akateemisesta eikä SUomalaisesta kuin vain kuuntelu versiona (Miten tämä on mahdollista?!)

    VastaaPoista
  8. ^Kirjojen painokset elävät nykyään varsin lyhyen aikaa. Joskus kirjakauppaketjut kuuntelevat toiveita ja tilaavat uusia painoksia (lastenkirja)klassikoista, jos kysyntää oikeasti on. Myös kustantajalle voi laittaa viestiä.

    Anu

    VastaaPoista
  9. Juurikin 4 vuotta täyttävän poikani suosikkeja ovat Mauri Kunnaksen kirjat ja kaikki missä on ritareita. Tytölle ( kohta 6 v) kelpaa suurempi repertuaari. Ja on ihan mukava huomata, että lukeminen ei ole mennyt hukkaan, koska kohta 20 v. tyttäreni opiskelee englantia ja ruotsia yliopistossa. Siellä sitä vasta luetaan edellä mainituilla kielillä. Joulun toivelistalla näytti olevan kouluun luettavien lisäksi monta kirjaa.

    VastaaPoista
  10. 3,5-vuotiaan tyttöni suosikit tällä hetkellä: Richard Scarry: Mitä ihmiset tekevät?, Iloinen sanakirja, Meidän koulu; Mauri Kunnas: Yökirja, Joulupukki-kirjat; Astrid Lindgren: Osaa Lottakin ajaa; Tammen Suuri lastenrunokirja.

    VastaaPoista
  11. Mä olen nyt lukenut Maija Poppasen ensimmäisen osan 4-vuotiaalle ja toinen osa, Maija Poppanen tulee takaisin, menossa. Tyttö on ilmoittanut ettei halua lukea mitään muuta kuin Maija Poppasta enää. Tosin käännös on vanha ja olen joutunut vähän sensuroimaan räikeimpiä neekeri-juttuja kuten myös nykyaikaistamaan joitain sanoja (ja en tiedä itsekään mitä esimerkiksi rintasokeri on). Tämän lukukokemuksen rohkaisemana ruvetaan ehdottomasti laajentamaan valikoimaa "isojen lasten" kirjoihin enemmänkin. Puppeja ja Myyriä saan varmaan yhä lukea tuolle 1-vuotiaalle jonkun aikaa.

    VastaaPoista
  12. A.A.Milnen Nalle Puh on ollut 4-vuotiaalle unohtumaton trippi. Sitä sietää lukea itsekin.

    Ennemminkin tekisi mieli listata ääliömäisimpiä lastenkirjoja. Mitä helvettiä nämä "kirjailijat" oikein ovat ajatelleet? Jokin trippi niilläkin on vissiin ollut kirjaa tehdessä. Ilmeisesti on jotenkin muodikasta myös tehdä Peppi-pastisseina anarkistilapsia, jotka käyttäytyvät kuin perähikiän moukat. Niin siinä sitten pitäisi viihtyä, kun parsakaalia tursuaa nenästä ja prinsessa haluaa perkele tuttinsa. *huokaus*

    VastaaPoista
  13. Meillä on viisivuotiaan kanssa siirrytty syksyn aikana myös "oikeisiin", pitkiin satuihin. Kuvakirjat ovat toki edelleen pop, mutta nyt hän kaipaa selvästi pidempää draaman kaarta. Niitä Aitoja Muumikirjoja on nyt luettu kaksi, Fedja-sedän kokoelma odottaa hyllyssä.

    Tietokirjat ovat toki myös hitti, ovat olleet jo toista vuotta. Alussa eläinkirjoja tutkittiin suurennuslasin kanssa, nyt poitsu selaa avaruuskirjoja, guinnessin ennätyskirjaa ja kummallisten elukoiden kokoelmaa ihan innoissaan.

    Lukeminen on hyvä juttu, ja siihen meillä kannustetaan. Kuten Aarre totesi, lukeminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin.

    VastaaPoista
  14. Omia lapsia ei ole, mutta luen aina kun saan jonkun lapsen hoiviini. Siskon pojalle (nyt 5 v.) olen lukenut 2-vuotiaasta lähtien Kuka lohduttaisi Nyytiä. Se on ollut hänen lempikirjansa, voittaa jopa Tatun ja Patun. Isommille lapsivieraille olen lukenut Onnelia ja Annelia, jota kuuntelee myös 11-vuotias poika ja 40-vuotias mieskin.

    VastaaPoista
  15. Hih, pakko kommentoida Piialle, että meilläkin Kuka lohduttaisi Nyytiä on kestosuosikki, ja joka ikisen kerran kun lause "Kuka lohduttaisi Nyytiä" tulee, niin tyttö sanoo "Minä!" Toinen suosikki on Kuinkas sitten kävikään. Mun mielestä niiden molempien kirjojen kuvat on jopa pelottavia, toki hienoja, mutta lapsi tykkää. Oonkin miettinyt minkä ikäisenä sille voi alkaa luke Onnelia ja Annelia mutta varmaan sitten vasta kouluiässä?

    VastaaPoista
  16. Meillä koko suvun suosikki on ollut Uppo-Nalle. Ei ole mitään surkeita prinsessoja siellä, vaan Uppiksen rakkain ystävä Reeta on "rohkea-Reeta", kun se lohduttaa Uppistakin. Ja tuo on siis ollut koko suvun suosikki juuri siksi, että aikuiset on tykänneet niin kovasti - lapsetkin toki myös, mutta kun aikuisiin huumori on purrut, on sitten jaksettu lukea pitkät pätkät. Uppishan on ihan kunnon kirja, eikä mikään kuvakirja varsinaisesti (vaikka kuviakin on), mutta mulle sitä luettiin 3-vuotiaasta alkaen.

    Muita ihania: Astrid Lindgreniltä kaikki, Mauri Kunnas, Viiru ja Pesonen (veikkaan, että sopis sun huumorintajuun!) ja Richard Scarryltä erityisesti vanhat (joku "Hullunkurista väkeä on ihan paras), koska ne on oikeesti ihan puhdasta kettuilua alusta loppuun.

    Tästäpä tulikin mieleeni, että voisinpa itsekin tehdä blogauksen lastenkirjasuosikeistani. Jos saan aikaan, tuun sitten kertomaan.

    VastaaPoista
  17. Aarre, totta! Mä toivon että lukemalla saan pidettyä ipanat irti tietokoneista mahdollisimman pitkään. Jos ne vaikka tajuaisivat että kirjoissa tapahtuu paljon kiinnostavampia asioita kuin Super Mariossa. (huom referenssini ovat 80-luvun lopusta)

    Liina, anna pari vinkkiä? Mä en nimittäin turhan usein törmää hyviin lastenkirjoihin, joissa olisi myös kaunis kuvitus. Mulla on Tatun ja Patun kanssa se ongelma, että en pidä yhtään kuvittajan tyylistä. Pitää ehkä joustaa. (eih!)

    Anonyymi, Jason, kuulostaa loistavalta!

    Salamatkustaja, meillä on vähän ongelma tuon Teemu-nimen kanssa. En pysty repeilemättä lukemaan esimerkiksi Teemu rakentaa talon -kirjaa, koti-insinööri kun ei osaa taittaa edes maitopurkkia. :D

    Anonyymi, niitähän minäkin olen lukenut. Toi sensuroiminen on siitä hankala juttu, jos jos joku muu lukija ei sitten sensuroikaan! Sitten skidi tuhahtaa ja toteaa mulle että ei se äiti mene noin. Dammit!

    Prinsessa Paskavarvas, en tiedä mä en ole käynyt siellä, mutta se on kyllä klassikko. Ja meillä jopa on se kirja. En vain ole vielä tohtinut sitä ottaa käsittelyyn kun oli mun mielestä ihan hiuksia nostattava silloin joskus.

    Anu ja Ninja, heh, hyvä esimerkki siitä miten tärkeäksi ipana voi lukemisen kokea!

    Katja, Mauri Kunnaksen kirjoille peukku täältäkin! Kuvissa on paljon tuijotettavaa.

    Anonyymi, mitä ihmiset tekevät kuulostaa sellaiselta joka uppoaisi sekä minuun että skidiin. Ja herättäisi varmasti keskustelua.

    Karina, ai perhana, Poppanen oli munkin suosikki! Mutta siis menee teillä nyt jo? Se taidankin olla minä joka on fiksoitunut kuvakirjoihin!

    Ehtoisa Emäntä, mun kauhutarinoihin kuuluu lähes koko Disneyn tuotanto. Kaikista petollisin on Dumbo.

    Fanny, tietokirjojen parhaimmistoa ovat juuri sellaiset, joissa on hyvä kontakti reaalimaailmaan esim juuri avaruus ja tähdet, linnut ja ötökät, joita löytää ja näkee itsekin. Maailma on yhtä satua.

    Piika, hmh, Nyyti on nimenä tuttu mutta tarinana ei. Täytyykin tsekata!

    Karina, Onneli ja Anneli oli kyllä hyvä, mutta ehkä se otetaan käsittelyyn vasta muutaman vuoden päästä kun ei herää liiaksi kysymyksiä siitä voisiko hänkin muuttaa omaan kotiin..

    VastaaPoista
  18. Jenni, tee ihmeessä! Lupaan tulla lukemaan! :)

    VastaaPoista
  19. Meillä on menty vähän taka-pakkia. Esikoisen kanssa luettiin jo Muumikirjat, Astrid Lindgrenit ja muut klassikot. Kesällä sitten kuopus tuli samoille iltasaduille, palattiin kuvakirjoihin ja loruihin. Tarkoitus olisi vielä joskus noille Taru Sormusten Herrasta lukea.

    Kalaksikukossa (http://kalaksikukko.blogspot.com/search/label/lapsin%C3%A4k%C3%B6kulma) on joitakin lastenkirja-arvosteluja (ja elokuvia ja tv-sarjoja myös).

    VastaaPoista
  20. Meidan kohta 1,5 vuotiaalle on tosi vaikea lukea mitaan kun silla menee hermo jos ei koko ajan sivu kaanny seuraavaan. Kuvakirjatkin selataan sellasta kyytia etten ehdi mitaan selittaa. Mikahan avuksi. Oma suosikki oli Fedja-seta, kissa ja koira. Ihan parasta yhteiskuntakritiikkia lapsille ;-)

    VastaaPoista
  21. Kaunista kuvitusta arvostaville suosittelen Elsa Beskoweja. Tarinatkin on kivoja, vanhanaikaisen lempeitä. Esim. Auringonmuna. Ihan pienten kanssa voi katsella kuvia ja keksiä itse tarinat.

    T. Mymmy

    VastaaPoista
  22. Mulla ei ole noita lapsia joille lukea, mutta osa mun parhaimmista lapsuusmuistoista liittyy mulle luettuihin satuihin... Veneessä äiti luki meille (mulle, siskolle ja iskälle ;)) paljon Muumi-kirjoja, Veljeni Leijonamieltä ja Pikku Prinssiä ollaan kaikki kyynelehditty yhdessä. O tempora, o mores, olisin epäilemättä paljon inhottavampi persoona jos nämä kokemukset olisi korvattu nyt vaikka nykyisillä piirretyillä.

    VastaaPoista
  23. Anonyymi 1,5-vuotiaan äiti, meidän poika on ihan samanlainen, ja tyttökin oli tuossa iässä. Kyllä niitä sivuja jaksetaan katsella pidempään sitten vähän isompana. Tosin pojalla on nyt kolme suosikkia, joista se jaksaa pällistellä kuvia 5 sekuntia kauemminkin. Sellanen Miina ja Manu jossa on traktori useammalla sivulla, Hauvan iltapuuhat jossa laitetaan sukkia jalkaan ja sanotaan kuulle hyvää yötä ja heipä hei, ja sellanen keijukirja jossa viimeisellä sivulla on luukun alla pieni koira :D Muut kirjat luetaan valoa nopeammin.
    Katja, mä en itse malttanut odottaa Poppaseen pääsemistä ja ajattelin kokeilla. Hyvin tuntuu uppoavan vaikka se ei kaikkea ymmärräkään ja välillä mä selitän enemmän kuin luen (joka käy vähän hermoille). Ehkä luetaan ne uusiksi parin vuoden kuluttua kuitenkin.

    VastaaPoista
  24. Hahaa, oon alottanut jo perehtymisen tänään kummilasten joululahjakierroksella - ostan melkein aina lahjaksi kirjoja, yllätys. Vilkuilin läpi tämän vuoden Finlandia Junior -ehdokkaat ja siellä oli ilahduttavasti myös sitä lasten tietokirjaosastoa, ehkä vähän vanhemmille, mutta kumminkin.

    Kampin kauppa pitää tsekata asap, se on ihan huippujuttu!

    VastaaPoista
  25. Itse oon innostunut ruotsalaisesta lastenkirjallisuudesta (Catarina Kruusval, Lena Anderson, Mati Lepp, Lars Klinting ja toki mm. Astrid Lindgren). Silmää miellyttävä kuvitus ja usein hyvät tarinatkin. Itselleni tuo kuvituspuoli on tosi tärkeä. Lapsi on vielä niin pieni (1 v.) että on innostunut tällä hetkellä lähinnä Teemu- ja Aino-kirjoista. Myös Maikki Harjanteen Santtu-kirjat on suosikkeja.

    VastaaPoista
  26. Meidän iltasuosikkeja on Kuka lohduttaisi Nyytiä ja Kuinkas sitten kävikään.

    Lapsuudesta muistan Peukku-kirjat ja kaksi löytyy meiltäkin hyllystä :) Peukun äiti lopettaa tupakoinnin kirja meiltä puuttuu ;D Löysin muuten, että siitä on tehty animaatio:
    http://www.youtube.com/watch?v=5coC8QSJuaQ

    Pupu Tupunoista lapset tykkää(itse rakastin niitä lapsena), mutta ihan oikeesti; ei niitä JAKSA lukea. Niissä ei ihan oikeasti tapahdu yhtikäs mitään. Jos (eli kun) itseä vähänkin väsyttää illalla, ekan lauseen jälkeen nukahtaa sinne lapsen sänkyyn. Niinpä piilotin meidän pari Pupu Tupunaa...;)

    Mintut ja Santut ja Mikko Mallikas on perushyviä. Jotkut unettavia...;D

    Grimmin satuja meillä oli kasetti+kirja satuina lapsena. Sellaset tosi isot paksut ja melko vähäkuvaiset kirjat. Kyllä kait niissä silvottiin varpaita ja muuta älytöntä, mutta ei meille veljen kanssa mitään traumoja jäänyt :D Kait meistä ihan normaaleja on kasvanut ;) En taitais lukea niitä nyt herkälle pojalleni kuitenkaan ;D

    Joidenkin satujen sanoma on aika hämmentävä. Eräs koomikko on tainnut jonkun vitsinkin aiheestä vääntää: http://www.youtube.com/watch?v=wwdxRdmRUC0&feature=related

    Meni muisteluksi :D
    Meillä poika valikoi kirjastosta aika paljon ite kirjoja joita sitten luetaan. Jotakin tulee valikoitua ite sille. Ihan perus kirjoja. Sitten esim. tietokirjoja dinosauruksista ja sammakoista poju haluaa lainata. Mut sanomattakin selvää, et tietokirjat annetaan lapsen ihan ite valita mikä kiinnostaa. Tuputtaminen olis aika turhaa ;D

    -S-

    VastaaPoista
  27. Saariston lapset <3
    Marikki

    Ja luetaan, joka päivä. Aloitettiin noilla pitkillä saduilla silloin kun ipana syntyi. Sitten siirryttiin vuoden iässä noihin kuvakirjoihin, possu palleroista jo siirrytty pidempiin kirjoihin. Mimmi lehmä kirjat on nyt pop (poika 3 v), samoin Viiru ja Pesonen kirjat. Ja toki Mauri Kunnakset. Vuoden päästä voinee taas siirtyä pitkiin satuihin :)

    Lukeminen on ihanaa.

    VastaaPoista
  28. Me luetaan joka ilta (kun nyt vanhimmat on pväkodissa).

    Nyt menossa on Liisa Ihmemaassa ja se on kyllä vähän space. Ei oikein ota tuulta alleen. Onneksi se on kohta loppu.

    Kohtapuolin 3-vuotiaskin jaksaa kuunnella Jaakko ja Jättipersikkaa siinä missä 4,5-vuotias siskokin. Meillä on luettu nyt pari kertaa putkeen Saaristonlapset, Nalle Puhit (se alkuperäinen), Muumi romaaneja jne. Niitä on itsestäkin kiva lukea. Kaikki missä on kamalsti kuvia on raskaita, kun ei siinä unille kukaan rauhoitu ja niitä ei siis illalla todellakaan lueta. Päivä-/ip-kamaa.

    Ihanaa tuommoinen kirjakauppa! Kun juurikin niitä kirjoja missä ei ole kissan kokoisia kuvia ei oikein mistään saa.

    VastaaPoista
  29. Meillä luetaan paljon - telkkaria kun ei ole, niin lapsi ei eksy sen ääreen, ja itse olen aina ollut kirjaihminen. Tyttö on kuusivuotias ja luemme laidasta laitaan; Beskowin saduista Maija Poppaseen, Muumeista Tatuun ja Patuun. En muuten pitänyt Tatun ja Patun kuvituksista minäkään aluksi, mutta niitä nelisen vuotta luettuani huomaan jo suhteellisen sujuvasti noita kuvia sietäväni ;-).

    VastaaPoista
  30. Mestaritontun seikkailut! Suomen suosituimmaksikin valittu http://www.hs.fi/artikkeli/Mestaritontussa+on+sadun+taikaa/1076153313707

    Kuuntelin itse sujuvasti nelivuotiaana ja omilleni aion lukea myös heti kun mahdollista.

    -toinen Jenni

    VastaaPoista
  31. Vanhat Rasmus-nallet, ne sarjakuvamuotoiset 70-ja 80-luvulta. Meillä 4-5-vuotiaille olisi saanut olla koko ajan lukemassa niitä. Tarinat ihan pähkähulluja ja kuvissa yksityskohtien runsaus aivan mahdoton. Ei puhuta näistä samana päivänä kun niistä kovakantisista kuvakirjoista joita nykyään löytää Rasmus-nallen nimikkeellä kirjastosta.

    VastaaPoista
  32. Jäin funtsimaan tätä postausta yön yli ja hoksasin, että kukaan ei ole muistanut mainita runoja.

    Laura Ruohosen Yökyöpelit/Allakka pullakka on rautaa. Myös Erika Kallasmaan kuvat kirjoissa ovat erittäin jees.
    Meillä kun kertoo, että tänä iltana runoja, niin tenavat huutaa EEEIIII! Mut kas kummaa kansa hiljenee kun näitä runoja räppää-däpädipidäppää, jee. Luulisin että teikäläinen kielivirtuoosi nauttisi näistä myös.

    VastaaPoista
  33. Sannasopiva, Allakka pullakka ja Yökyöpelit on niin mahtavia! Yhdyn täysin viimeiseen lauseeseesi. Runoja tosiaan kannattaa lukea.

    VastaaPoista
  34. Niistä lastenkirjoista tuleekin sarja postauksia, koska en saa kaikkea millään yhteen. Eka täällä: http://leivastasirkushuveihin.blogspot.com/2011/11/lastenkirjoja-uppo-nalle.html

    VastaaPoista
  35. Kiva aihe :)

    Meillä on luettu päivä- ja iltasatua pojalle ihan pienestä pitäen (nyt herralla ikää 3,5-vuotta). Muistaakseni aloitimme pahvisivuisilla katselukirjoilla (disney aiheita, muotoja, värejä, läppiä, loruja jne.). Sitten siirryimme muistaakseni Teemu ja Maija -kirjoihin ja Nalle , Maisa hiiri ja Pingu kirjoihin. Sitten alkoivat Nalle Puh ja Muumitarinat kiinnostaa, Franklin ja Konrad-tarinat (minulla huutiksessa nyt nuo myynnissä vinks ;)), Tammen kultaiset kirjat, Richard Scarrryn tuotanto ja Kunnaksen tuotanto (Scarry ja Kunnas ollut pitkään suosikkina ja varmaan pysyy kauan vielä). Loruteltu on joka päivä. Lorukirjoja on ollut vaikea metsästää kirppareilta, ei usein tule kivoja vastaan. PAKSU sellainen on Suomen lasten runotar (suosittelen sitä koska siinä sopivia loruja ja runoja eri ikäisille ja eri aihepiireistä, tiitiäisen satupuu kiva mutta kovin vähän loruja sisältävä mutta suosittelen kyllä sitäkin). Ai niin ja Rasmus nalle kirjoja olen kirpulta kanssa metsästänyt ja poika tykkää niistä (muistan omasta lapsuudesta Rasmus Nallen ja Kunnasta ja Scarryä ja tammen kultaisia kirjoja). Andersenin ja tuhannen ja yhden yön satukirjat jne. vaikka mitkä odottavat. Hanhiemon Satuaarre kirjassa on pienempiä klassikko satuja.

    Voi. Kirjoja , ihania, on niin paljon. Toivottavasti poikaa puraisee sitten aikanaan lukukärpänen!

    Lukuiloa! Ilon hetkiä ja haaveretkiä!

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...