Tietoa mainostajalle ›

2.11.2011

Liukumäki voi vaarantaa terveytesi

On varmasti olemassa jonkinlainen diagnoosi sairaudelle, jossa ihminen kuvittelee olevansa parikymppinen kissanainen. Viimeksi jouduin tämän harhan valtaan leikkipuistossa, jossa oli uusi hieno liukumäki. Ipana mamoili, joten ajattelin näyttää sille vähän liukumisen mallia. Ähkin itseni kiipeilytelineelle, otin yläpuomista kiinni ja leiskautin itseni liikkeelle. Kesken leiskautuksen huomasin, että liukumiseen tarvitaan keskivartalon hallintaa. Rojahdin selälleni ja jäin tankoon roikkumaan.

Mitään tyylikästä ratkaisua tilanteeseen ei ollut. Vatsalihakset eivät vastanneet kitkutukseeni toivomallani tavalla. Tiesin, että pitäisi laskea irti ja hyväksyä se, että takaraivo kolahtaa peltiin ja tulen alas kuin jäätynyt varis koivun oksalta.  Toinen kenkä liukui alas, samaa matkaa arvokkuuteni kanssa.

Siinä tangossa roikkuessani tuli mieleen, että onkohan joku aikuinen saanut joskus neliraajahalvauksen leikkipuistossa. Ihan varmasti on. Kuka korvaa? Kysyn vaan.

Skidi totesi takaani, että mene jo, jumitat kuin yksivuotias. Espoon kaupungille kaavailemaani henkisen ja fyysisen säryn hintalappuun tuli pari nollaa lisää.


26 kommenttia:

  1. vahingonilo paras ilo, taidan tallettaa muistikuvan ettei tule itse edes harkittua. :)

    VastaaPoista
  2. Repesin ihan totaalisesti mielikuvalle tangosta roikkuvasta mutsista! :D Onneks on melkein perjantai, niin työkaveritkaan ei ihmettele tyrskivää kollegaa.

    VastaaPoista
  3. Note to self: Älä lue tätä blogia asiakaspalvelutiskin takana, vaikka olisikin hiljainen hetki. Paikalla olevat asiakkaat saattavat silti tuijottaa hitaasti, jos työntekijä tipahtelee työtuoliltaan ja hihittelee päälle.

    VastaaPoista
  4. Joskus sitä ylimitottaa omat liikunnalliset kyvyt ja saa makeat naurut päälle :)

    VastaaPoista
  5. :D Tää ois ollut niin "Hauskat kotivideot"-kamaa. Me ollaan ihmetelty että miksi aikuiset ihmiset väen vängällä menee nolaamaan itsensä kaiken maailman trampoliineihin ja pieniin liukumäkiin. Nimim. Liukumäestä persiilleni maahan kun housut liukuivatkin vähän liian hyvin.

    VastaaPoista
  6. hihihihihihihihhhi

    "jumitat kuin yksivuotias"

    kysyisin vielä, käyttikö kehoituksessa lisäksi nimitystä mutsi? (luin juuri nuo kaikki edellisen 104 kommenttia...)

    hihihhihhihhi

    VastaaPoista
  7. Mutta kuinka kävi, rohkaistuiko lapsi liukumaan? ;-)

    Just eilen luin raskaana olevasta äidistä, joka sinkoutui maahan sellaisesta leikkipuiston pyörivästä kupista. Itse tykkään keinua ja tykkäisin vielä enemmän, jos ne keinulautaa/rengasta pitävät kettingit ei kaivautuisi kivuliaasti kankkuun... Nythän on joissain paikoissa sellaisia senioripuistoja, ilmeisesti ne alkaa vähitellen olla meidän paikkoja... ;-)

    http://www.lappset.fi/senior_sport.iw3/

    VastaaPoista
  8. Tähän sopii jakaa ilmainen vinkki kaikille vanhemmille, jotka eivät älyä keskittyä hoplopeissa sun muissa kahvinjuontiin muiden aikuisten tavoin: Älä laske polvillasi muovisessa liukumäessä keinokuituiset urheiluhousut jalassa. Siitä saa vain sulaneet jäljet housuihin ja palovammat polviin. Luojan kiitos mäki ei ollut metriäkään pidempi, niin sanonta "tuli perseen alla" ei saanut visuaalista muotoa.

    VastaaPoista
  9. Hehehe, Pikkusisareni loukkasi pohjelihaksensa kokeillessaan liukumäkeä Thaimaassa. Ikää neidolla reilusti yli 20 vuotta, ja jalka aukesi ihan kunnolla. Lihas ei koskaan palaudu ennalleen (olisi pitänyt leikata samantien). Että kyllä niinkin voi käydä :)

    VastaaPoista
  10. Hahhah ja kaiken kruunaa tuo lapsen kommentti! :D

    Pitääkin varoa, ettei minuun koskaan iske leikkipuistossa harha rekkien edessä "heii, mä olin pienenä tosi hyvä rekeillä... tulkaas kaikki lapset katsomaan!"

    Yhden kiepautuksen nimi oli pahaenteisesti kuolema (mikä lapsena ihmetytti kovasti, koska se oli tosi helppo), mutta nyt taidan tietää miksi! ;)

    VastaaPoista
  11. Kiitos viikon parhaista nauruista!! :D

    VastaaPoista
  12. :)

    Ja puuhunkaan ei kannata kiivetä ainakaan ilman kunnon lämmittelyjä
    nim. takareisi revähtänyt

    VastaaPoista
  13. "...tulen alas kuin jäätynyt varis koivun oksalta." :DD Ai kamala mikä holtiton naurukohtaus tosta seuras...

    VastaaPoista
  14. Voisin jakaa liukumäkitrauman minäkin. Olin joskus siskoni lasten kanssa puistossa (ennen omia lapsia) ja sellaisesta isosta liukumäestä ajattelin, että eihän tosta voi päästää lasta yksin laskemaan. Kiipesin siis lapsen kanssa ylös ja yritin tyyrätä itseni mäkeen... Kaikkien muiden (aikuisten ja lasten) katsellessa jouduin toteamaan, että eihän mun persus siihen mahdu! Että lapsi kainaloon ja portaita alas...

    VastaaPoista
  15. Kiitos, pelastit raskaan päivän :D

    VastaaPoista
  16. Halvaantuminen ei kai kovin kaukana ollut, kun jouduin vesiliirtoon liukumäessä. Ajattelin laskea ennen hoitolapsia jotta olisin sitten alhaalla ottamassa vastaan. Liukumäki oli pienen sateen jäljiltä märkä (en edes huomannut sitä) ja löin pääni liukumäen laitaan. Siinä liukumäen alla tajuihin palatessani ensimmäinen huoli oli tietenkin lapset, etteivät ne nyt ihan kamalasti huolestuisi kun siinä sillä tavalla makasin. Reippaana tyttönä nousin ylös ja kysyi kumpi haluaa laskea seuraavaksi. Eivät sitten halunneet kumpikaan.

    VastaaPoista
  17. Juhuu,

    Diagnoosia itsellesi kaipailit, onhan semmoinen olemassa, nimittäin somnium iuventus (=unelma nuoruudesta). Hah, eipä taida löytyä siitä tiiliskiven painoisesta Tautiluokituksesta, joka löytyy omalta duunipaikalta. Otahan Katja iisisti, me ei olla enää nuoria..

    Terkuin Täti

    VastaaPoista
  18. ai ai, I hear you! kartan liukumäkiä. Etenkin kartan trampoliineja. Koska. Kusen. Housuun. Joka. Pompulla.

    Kerta julkisella salilla riitti.

    VastaaPoista
  19. diidah, tavoitteenani on olla esimerkki, josta ei pidä ottaa esimerkkiä! :)

    Johanna, tilanteesta olisi tosiaan puuttunut kuvaaja ja joku exä!

    Anonyymi, ainahan voi lukea ääneen pahimmille jurottajille. ;)

    Henkka, varsinkin synnytyksen jälkeen se tapahtuu joka ikisessä ponnistuksessa.

    Karina, kylläpä kyllä. Myös Koti-insinööri on tullut kahtasataa liukumäestä uusissa teryleenihousuissaan lapsi sylissä. Ruhjeiden paranemiseen meni kuukausi.

    Anonyymi, täytyykin kirjoittaa oma postaus siitä miksikä kaikeksi mua sanotaan!

    sannika, no juu, sehän tuli sieltä sitten alas heti kun lakkasin jumittamasta. Ja pääsin takas pystyyn. Meidän yhdessä lähipuistossa on muuten yksi leveäperseisten keinu. Skidi totesi että se ei ole keinu vaan riippumatto. Mun mielestä se oli keinu.

    Elli, ai kauhia! Kiitos varoituksesta, Hoplopissa siis kahvitiski on turvallisuusyistä. ;)

    anonyymi, O_o. Karmeeta, ei tainnut olla ihan CE merkitty puisto?

    daalia, hyvä että mainitsit. Nimittäin kokeilin sitä rekkiäkin tuossa taannoin ("mä näytän sulle yhden kivan tempun..") mutta se meni paremmin vaikka lonkkiin tuli mustelmat.

    mizyena, eipä kestä!

    Sini, totta! Vanhemmille pitäisi neuvolassa kertoa näistä turvallisista venytyksistä ja lämmittelyistä ennen leikkejä. ;)

    Bemary, :)

    Katja, oivoi, tuommoinen on kyllä traumaattista! Itse varmaankin vierittäisin syyn lapsen niskoille. "Ei sittenkään uskaltanut".

    Marjaana, mukava kuulla! :)

    Piika, XD Ai kamala! Täytyykin opettaa Skidille hätänumero, johon soitetaan kun Mutsi putoaa puolapuilta.

    Täti, kiitos diagnoosista! Taidankin käydä läpi eläkesäästöt, jos tuo unelma vähän hälvenisi.

    Ani, XD Kiitos varoituksesta! Tsiisös.. Tirsk.

    VastaaPoista
  20. missä oli videokuvaaja hauskimpia kotivideoita varten?? :D et ole yksin, siellä tää on ihan toistuva teema...

    VastaaPoista
  21. Liukumäkitrauman sain minäkin viime talvena. Olin miehen ja silloin kaksivuotiaan kuopuksen kanssa ulkoilemassa lähikoulun pihalla. Siellä oli kiva liukumäki, josta ajattelin pikkumiehen kanssa laskea. Mäen yläpuolelle astuttuani lumi liukuikin yllättäen jalkojen alta pois ja pyllähdin salamannopeasti hanuri edellä kovalle jäälle ja laskeuduin pienen liukumäen alas. Tästä pyllähdyksestä oli seurauksena murtunut häntäluu, joka vieläkin kipuilee aika ajoin.

    Ei siinä mitään, mutta justiinsa oli ehtinyt parantua pari kuukautta aiemmin murtunut jalka ennen tätä episodia. Jalka ei murtunut sentään leikkipuistossa vaan duunimatkalla juna-aseman liukkaalla laiturilla.

    Sonja

    VastaaPoista
  22. ja hei! kuulostaa että sulla Katja, ja monella muistakin kommentoijista vois olla käyttöä näille mun hommaamille errroottisille byysille
    https://kokovartalofiilis.wordpress.com/2011/11/02/sairastelu-voi-pelastaa-pyllysi/

    Ani, Kokovartalofiilis

    VastaaPoista
  23. Minä puolestani mursin häntäluuni pulkkamäessä esikoisen kanssa äitiysloman ekalla viikolla. Onneksi raskaus meni sen verran pitkäksi, että tuo ehti parantua ennen synnytystä...

    VastaaPoista
  24. HIHHIHIHIHIHIHIHII *ulvoo vedet silmissä*

    Loistava kirjoitus :DDD Voin NIIN kuvitella tilanteen mielessäni!

    VastaaPoista
  25. reväytin tänä kesänä selkälihaksen kun näytin omille ja naapureitten mukuloille miten siellä trampalla oikeen hypitään...
    i cän fiil joor pein.

    VastaaPoista
  26. Täällä yksi äiti, joka varmasti aiheuttaa useissa leikkipuiston vanhemmissa myötähäpeäkohtauksia. Mä meen aina jokaiseen kiipeilytelineeseen ja kieputtimeen, mihin kuvittelen mahtuvani. Eikä olla vammoitta selvitty. Paras oli koulun jumppasalin temmpujumpassa, missä mun oli ihan pakko kiivetä köyttä pitkin katonrajaan asti testatakseni, pystynkö. Pystyin mä, mutta sitten alas tullessa loppui voimat ja kädet paloivat rakoille, kun en jaksanut enää puristaa köydestä. Yritin pitää "ei tässä mitään" -ilmettä lopputunnin ajan.

    Mä myös pyöritän hulavannetta, kunnes saan sen pyörimään lanteillani, heitän keiloja hampaisiini ja kiepun leikkipuiston tangolla, kunnes mieheni käski lopettamaan (muistutin jo liikaa stripparia kuulemma). Ja trampoliinia rakastan :)

    Miksi? Mulla on liian tylsää muuten! Osalle aiheutan varmasti myötähäpeää, osalle viihdettä...

    -Krista

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...