Tietoa mainostajalle ›

12.10.2011

Itket ja imetät

Oijoijoi. Uskoisin tän professori Erkki Savilahden kirjoituksen aiheuttavan aika tulehtunutta meininkiä vauvapalstoilla.

En ole tässä blogissa koviin moneen otteeseen kirjoittanut imetyksestä, sillä se on niin raivostuttava aihe. Kun kesällä kerroin sivulauseessa, että Snadi saa rintamaidon ohella korviketta, oli heti joku huolestunut sielu varoittelemassa, että iik, maito loppuu. Olin kuitenkin yhden imettäneenä aika varma, että ei lopu. Maitoa tuli nimittäin vielä kaksi vuotta esikoisen imetyksen lopettamisen jälkeenkin. Tällä hetkellä mennäänkin pelkällä rintamaidolla. Piti vain saada tuotanto tulille.

Kuvassa kaksi kolme kk ja yksi seitsemän kk imetettyä.
En imetä siksi, että Snadista kehittyisi tiimityötaidoiltaan loistoyksilö, vaan siksi että imetys a) on nyt sujuessaan helppoa ja b) näyttää Snadille riittävän. Ja kyllä minua motivoi sekin, että jokainen maidon sisältämä lipidipallura on pois omasta hanuristani. Kaikilla ei tietenkään homma mene samalla tavalla. Allergisen vauvan, keskosen tai rintaraivoajan imetys onkin sitten teekuppi, josta en tiedä mitään.

Tutkimuksia on suuntaan ja toiseen, mutta yhdestä asiasta olen Savilahden kanssa samaa mieltä: henkisesti ja fyysisesti hyvinvoiva äiti tarjoaa kokonaisvaltaisesti satavarmasti parempaa hoitoa kuin itkien imettävä.

Ps. Ai niin. Edellisessä postauksessakin sivuttu Luonnollinen lapsuus kirjan kirjoittaja Tiina Kaitaniemi uhkailee, että (sen lisäksi, että maidontulo loppuu) lapsi lopettaa kasvamisen, jos se ei syö yöllä. Snadi ei ole ensimmäisen kuukauden jälkeen syönyt yöllä. Se koisii non-stop iltakymmenestä aamukuuteen, jonka jälkeen se syö ja laittaa nahat silmille vielä kolmeksi tunniksi. Käyrillä ollaan. Ja minä enemmän elossa kuin koskaan.

104 kommenttia:

  1. Olen todellakin samaa mieltä. Mä olen imettänyt kaikkia lapsiani eri ajat. Tilanteet ja jutukin ovat vaihtuneet vuosien saatossa. Esikoisen kanssa on vähän eri juttu kuin sitten vaikka neljännen kanssa. Välillä imetykset on sujuneet, välillä ei. Ironista että ainoastaan kaikkein piismäpään tissiä saanut kuopukseni on ainoa neljästä jolla on allergiaa, en kuitenkaan pistä sitä imetyksen piikkiin, maailmassa on niin paljon asioita jotka vaikuttavat. Allergia voi olla enemmänkin yhteydessä lisäaineisiin, ympäristömyrkkyihin tai vaikka mihin...Mun lapset eivät ole kolmen ekan kuukauden jälkeen heränneet yöllä syömään, asia joka aiheuttaa närää muissa vanhemmissa eikä sitä oikeastaan edes uskota useimmiten mutta who cares;)

    VastaaPoista
  2. On ihan eri asia, jos lapsi lopettaa yösyömingit itsestään ja nukkuu rauhallisesti kuin jos lasta pidetään yöllä nälässä vain siksi, että neuvolantäti käskee lopettaa yösyötöt. Jälkimmäisessä tapauksessa onkin vaara, että se näkyy kasvusssa, ensimmäisessä tuskin.

    VastaaPoista
  3. Lilly, totta. Mä olen aina mieltänyt imetyksen nimenomaan vasta-aineiden kannalta hyväksi, en niinkään allergioiden. Tari Haahtelan hygieniahypoteesiin nojaten mä käytän metodina sitä että annan ipanoiden maistella multaa ja vien ne säännöllisesti halaamaan lampaita. :)

    Riitta, Kaitaniemi ei mielestäni tehnyt eroa. Yksiselitteinen ohje oli, että yöllä pitää imettää koska silloin lapsella on eniten kasvuhormonia veressä.

    VastaaPoista
  4. Yöimetys piti mulla menkat poissa. Voisin imettää siis vaikka täysi-ikäiseksi saakka, jos vaikutus jatkuisi varmuudella.

    VastaaPoista
  5. Itse lähes vuoden itku kurkussa imettäneenä voin vaan yhtyä mielipiteeseesi. Olin päättänyt, että imetän suosituksen mukaan perussuorittaja kun olin. Ja vaikka imetys ei sujunut tai ollut kätevää, niin vedin sen projektin hampaat irvessä loppuun. En yhtään ihmettele, että vauvavuosi tuntui raskaalta. Olisi pitänyt kuunnella viisaampia, jotka sanoivat, ettei imettämisellä ole mitään tekemistä riittävän hyvän äitiyden kanssa.

    Jälkeenpäin ajateltuna siinä ei ollut mitään järkeä enkä todellakaan aio tehdä sitä toiste vuorovaikutuksen ja oman jaksamisen kustannuksella.

    VastaaPoista
  6. En kommentoi tuohon imetykseen ollenkaan, jokainen tehköön kuten parhaaksi näkee. Mutta onneksi olkoon noin hyväunisesta lapsesta! Ihan loistavaa kun äitikin saa nukkua!

    VastaaPoista
  7. Oon samaa mieltä edellisen kanssa, äitiystävällinen ipana :)

    VastaaPoista
  8. en ole ihan varma, onko sopivaa tunnustaa tätä, mutta ... omaan imetysintooni vaikuttaa suurelta osin se, että se on niin helppoa. yksi luonteeni määrittävimmistä tekijöistä on suunnaton laiskuus, ja korvikkeisiin liittyvä pullonpesurumba kuulostaa henkilökohtaiselta helvetiltä.

    sitäpaitsi nyt minulla on mainio syy olla poistumatta kotoa suurinpiirtein ikinä. lapsi pitää ruokkia. (syksyisin on inhottavaa poistua kotoa.)

    ja niin, on siinä se lipidifaktorikin tosiaan.

    VastaaPoista
  9. En muuten väittäisi että maito korviketta antamalla loppuu, ellen olisi sitä niin monta kertaa nähnyt tapahtuvan joko 1) siksi ettei tuotanto pääse käynnistymään tai 2) vauva huomaa saavansa maitoa helpommin tuttipullosta eikä viitsi ikenet valkoisena kiskoa sitä nahkatuttia. Eikä siinä tilanteessa saa edes neuvoa, koska silloin on fanaatikko.

    Mutta kiva kuulla että teillä toimii :)

    VastaaPoista
  10. Täällä on yksi melkein kaksivuotiaaksi lastaan imettänyt -- ja siitä ekat 6 kk täysimettänyt. Tunnustan että syyt pitkään imetykseen olivat toisaalta itsekkäät ja toisaalta seurausta koko lapsen elämän ajan kestäneestä univajeesta.

    Imettäminen on ollut mulle superhelppoa ja kivaa synnytyssalista lähtien ja helppo tapa saada lapsi rauhoittumaan, nukkumaan, ravittua jne. Samoin se on edesauttanut laihtumista ja mahdollistanut huolettoman herkkujen syömisen. Se on ollut myös ainoa alue, jolla olen tuntenut olevani aidosti hyvä äiti -- muilla alueilla kuten lapsen pukemisessa, viihdyttämisessä, kiinteiden syöttämisessä jne. en ole kokenut olleeni niinkään esimerkillinen äiti.

    Imettämisen ainoa kääntöpuoli oli se, että koska vieressä nukkunut lapsi tissitteli koko yön, kärsin kroonisesta univelasta. Niin enkä voinut jättää lasta kenenkään hoitoon juurikaan yli 6-8 tuntia.

    Kroonisen univelan takia en jaksanut edes ajatella yösyöttöjen lopettamista, saati vierottamista. Lopulta olin niin puhki, että oli pakko hakea apua kodin ulkopuolelta.

    No, nyt se on loppu ja just kirjoitin vierotuskokemuksesta omasta blogissa. (Tossa linkki, jos jotain kiinnostaa: http://www.evitalehti.fi/blogit/katri-manninen/onnea-kunnon-yöunet)

    En tiedä mistä se johtuu, mutta jätkämme on IHAN HIRVEÄ körri. Ei siis lihava, mutta ikäistään paljon pidempi, painavampi ja selvästi lihaksikkaampi. Itse asiassa isokokoisempi kuin valtaosa kaksivuotiaista. Ei me tietysti hänen isänsäkään kanssa olla pieniä ja hentoja, mutta on kyllä käynyt mielessä että missäköhän määrin yöimetykset yms ovat vaikuttaneet jätkän kokoon.

    MUTTA vaikka olen itse imettänyt pitkään ja paljon, ei kyllä ole käynyt edes mielessä syyllistää muita äitejä siitä etteivät he imetä pitkään tai lainkaan -- eikä varsinkaan äitejä, joille imettäminen on vaikeaa! Olen vain iloinen siitä, että nämä äidit voivat saada avun korvikkeesta.

    Ennen vanhaan vauvoille syötettiin pullamössöä jos äidin maito ei riittänyt. Ja kun sen usein pureskelivat suussaan perheen mummo, jolla saattoi esim. olla tubi, ei ole ihme että jossain perheissä lapsikuolleisuus oli 100 % luokkaa.

    VastaaPoista
  11. Mun mielestä koko imetys vastaan korvike riita on jotenkin naurettavaa. Eikö mammapalstalaiset ja kaikki muutkin asiasta vääntävät voisi ihan vaan hyväksyä sen, että

    1.ne joilla maitoa tulee ja joiden vauvat sitä maitoa tissistä mielellään juovat, imettävät.

    2.Ne joilla maitoa syystä tai toisesta ei tule, joilla imetys ei jostain muusta syystä onnistu tai joiden vauvat eivät yksinkertaisesti tissiä huoli, syöttävät korviketta.

    molemmissa tapauksissa vauva saa ruokaa ja äiti hyvän mielen. Mä en vaan ymmärrä mitä niin vaikeaa tän asian sisäistämisessä joillain ihmisillä on, enkä ymmärrä myöskään sitä, miksi toisten imettäminen/imettämättömyys nostattaa vieraissa ihmisissä niin hirveän voimakkaita mielipiteitä.

    VastaaPoista
  12. Anni, ymmärrän. Toisaalta mä taas haluan saada mun omat hormonit takaisin, nyt olen kuin joku aika-avaruusjatkumoon juuttunut aseksuaali alien.

    Kaisa, vähän sama kokemus esikoisen kanssa, mutta pienemmässä mittakaavassa. Tälleen toisella kierroksella antaa itselleen jo paljon enemmän anteeksi.

    Tea, eikö! :)

    Henkka, nih! ja se vetää vielä järjestään kolmen tunnin päikkäritkin. ;)

    -tarjah-, on todella. Jos esikoinen olisi ollut tällainen, tätä blogia ei varmaan olisi syntynyt.

    Liina, joo, tunnistan tuon piirteen. :) Kuten jo sanoinkin, se on helppoa kun on helppoa.

    Arkitehti, varmasti voi noin käydä. Onneksi näin toisella kierroksella ei tarvii kuunnella enää ketään. ;)

    Katri, no mahtavaa että olet saanut yöunet takaisin! Ilman niitä ei ole elämää, imho. Geeneissä se pituuskasvun juju kuitenkin on. :) Hyvin nukkunut korvikekummipoika on pitkä koska isänsäkin on. Toki siinä ruokailu auttaa. :)

    VastaaPoista
  13. Mulle jäi tuota juttua aamun HS:stä ensimmäisenä lukiessa vähän ääh-ööh-fiilis. Asiaahan juttu oli täysin; imettäminen ei ole autuaaksi tekevä asia ja korvike ei ole yhtään huonompi vaihtoehto. MUTTA kirjoituksen sävy tuoksahti pahasti siltä kuin sillä olisi yritetty vähätellä imettäviä tai imetyksen puolesta puhujia, pidetty ehkä jopa hieman ylihuolehtivina tai hössöttävinä (vrt. Suomessa ei ole tarvetta nykyisten suositusten pituiseen imetyskauteen). Vai olenko vain koira johon kalikka kalahti? No sitä ei vielä tiedä, kun ei ole ehditty vielä edes imetystä kokeilla.

    VastaaPoista
  14. Jep jep, se oli helppoa kun se sujui... ja yhtä helvettiä kun se ei sujunut. Molemmista löytyy kokemusta, esikoisen kanssa se 3kk oli ihan maksimi ja toisen kanssa itse aloin lopetella sitä imetystä, kun se alkoi tuntua siltä että nyt riittää. Kuopus olisi ehkä jatkanutkin vielä, mene ja tiedä.

    Mutta ilman suurempaa draamaa kumpaankaan suuntaan se saatiin lopetettua, johtuneeko siitä että koko ajan oli pullo kuitenkin rinnan rinnalla siinä niin, että lypsyjä siitä syötettiin jotta äitikin sai vähän vapautta mennä välillä pidemmiksikin ajoiksi pois kotoa.

    Mutta komsikomsaa, pojat on kasvaneet tosi tasaisesti siitä huolimatta, että toinen sai pidempään rintamaitoa. Kuopus oli ihan mininä selkeesti isompi, mutta sekin tasottui ja 1v neuvolassa painoeroa isoveljeen samanikäisenä oli puolisen kiloa. Samoin pituuseroa pikkuveikan hyväksi vain 1cm.

    Isoveikka on ollut ehkä keskimäärin vähän parempi nukkuja kuin pikkuveli, vaikka kyllä tämä pienempikin painos nyt tutin pois jätön jälkeen (se vei taas vain sen kolme iltaa :) ) nukkuu paremmin. Joka yö tosin melko tarkkaan viideltä kuuluu älähdys, jolloin joko tarvitsee tai ei tarvitse käydä vähän hyssyttämässä. Mutta ei meillä kyllä yöllä niin hirveästi ole syöty sillon imetysaikana, aika varhaine rupes nukkumaan hyvin sinne viiteen-kuuteen asti. Ja melko tiitiäisiksi olen noi pojat kokenut, tosin ei me vanhemmatkaan mitään pitkiä olla :D Eli en osta sitä että yöllä pitää syöttää että lapsi kasvaa.

    VastaaPoista
  15. Niin ja kuopus tosiaan sai rintamaitoa sen 7kk :) Tuplasti sen mitä isoveli.

    VastaaPoista
  16. Meidän laps on kulkenut kasvussaan alakäyrällä, mikä sai 3 kk:n tarkastuksessa neuvolan terveydenhoitajan sijaisen kyselemään imetyksessä mahdollisesti tapahtuneita muutoksia. Menin möläyttämään, että ei kai sitä muuta ole tapahtunut kuin yösyöntien poisjäänti. Johan pomppasi kulmakarvat kattoon ja seurasi tiukkaan sävyyn esitetty kysymys: "No oletko sinä tarjonnut sitä rintaa yöllä?" En voinut muuta kuin katsoa hölmistyneenä. Lapsihan nukkuu! En taatusti herätä vauvaa yöunilta ja ala sohia tissillä naamaan.

    Imetyksestä ylipäänsä: minulle imetys on ollut positiivinen yllätys. Suhtauduin asiaan ennakkoon velvollisuutena, joka pitää hoitaa, jos vain onnistuu. Alkusähellyksen jälkeen arki asettui uomiinsa ja imetys on ollut helppo tapa ruokkia lapsi. Myöhemmin kävi ilmi, että maitoallergia olisi muutenkin estänyt tavallisten korvikkeiden käytön, joten siinäkin mielessä on ollut hyvä että maitoa on riittänyt omasta takaa.

    VastaaPoista
  17. Meillä imetys sujuu kivasti, ensin 6kk täysimetyksellä ja nyt on tyttö 11 kk enkä ajatellut vielä vähään aikaan lopetta, aika näyttäköön. Mulle se on helpoin tapa ruokkia lasta, mutta on ihan mahtavaa että nykypäivänä korvikkeet on sitä luokkaa että lapsi pärjää mainiosti vaikka tissimaitoa ei saisikaan. Äitien pitäisi siis pystyä olemaan imettämättä halutessaan ilman polemiikkia. Aiheeseen liittyvä syyllistämiskeskustelu on ihan järkyttävää!
    Meidän ipana nukkui 11 h yöunia n. parikuisesta vajaa puolivuotiaaksi, ja mun äiti oli sitä mieltä että mun olis pitänyt laittaa kello soimaan yöllä ja herättää lapsi syömään ettei se kuole nälkään. No en laittanu. Mutta tunsin olevani niiiin paska mutsi ja ryntäsin aamuisin sydän kurkussa kopan luo koska pelkäsin että lapsi on oikeasti kuollut nälkään. (äitini oli myös sitä mieltä etten imetysaikana voi juoda edes yhtä siideriä monta tuntia ennen imetystä, koska silloin otan riskin että lapsesta tulee alkoholisti. isäni on alkoholisti, joten lasta ei saisi altistaa.) Vauvahormoonit sekoittaa pään ja pahasti, syyllistäminen ja hormoonit on hengenvaarallinen yhdistelmä! Onneksi on tän kaltaisia blogeja, muuten olis mullakin pahimmissa hormoonihuuruissa päässä napsahtanut.

    VastaaPoista
  18. Erityiskiitos blogistasi! Pakko kantaa korsi kekoon tästä aiheesta. Mielestäni piilosyyllistäminen korvikeruokinnasta tulee jo neuvolan läpysköistä, kun se 6 kk täysimetys"vaatimus" hyppää aina esiin. Lisäksi ostakaapa mikä tahansa korvike, niin siinäkin muistutetaan äidinmaidon olevan parasta ravintoa. Onkohan joku lakisääteinen juttu se maininta, niin varmasti se joka purkissa on. Itse yritin olla ottamatta paineita imetyksestä, mutta täytyy myöntää, että tippa on ollut linssissä monen monta kertaa, kun vauveli sinnikkäästi torjui tissin. Sama tavara upposi hyvin pullosta. Millään en saanut lasta imemään, kun ei puolta metriä lähemmäs tisua saanut. Hän huusi selkä kaarella, paitsi silloin, kun yht´äkkiä kelpasikin. Pumppauksen sekä korvikkeilla lotraamisen jäljiltä pelkkä korvikepullorumba on jo helpotus. Onnea kaikille, joille imetys on helppoa!

    VastaaPoista
  19. Anonyymi 20.45: korvikepurkkien disclaimer on ihan laista johtuva, ja sen on vain pakko lukea purkin kyljessä. Samasta ns.korvikekoodista johtuu se, ettei korvikkeita tai vieroitusvalmisteita saa myydä alennuksella edes paraste ennen -päiväyksen lähestyessä.

    Prinsessa Paskavarpaan tavoin minullekin jäi tuosta kirjoituksesta kovin ristiriitainen olo. On ihan totta, että Suomessa on erittäin tutkitut ja valvotut korvikkeet, joten siltä osin niitä voi syöttää huoleti. Ei tartte pelätä, että samalla juottaa lapselleen jauhettua melamiinia tai muuta paskaa.
    Toisaalta taas imetykseen liittyvä emotionaalinen osuus ohitettiin täysin. Kyse ei ole vain siitä, että päättää imettää/antaa korviketta, pääsääntöisesti siinä on koko tunne-elämä mukana. Imetys on jotenkin sellainen asia, mikä menee ns. äitiyden ytimeen, ja se herättää lähes poikkeuksetta voimakkaita tunteita.

    Teen muuten tällä hetkellä opinnäytetyötä imetysaiheesta. On ollut äärimmäisen mielenkiintoista huomata, että ihan tasan samat teemat nousevat esiin, oli sitten kyse koulutetuista kiinalaisista, slummiäideistä, amerikanintiaaneista, irlantilaisista tai suomalaisista. Että aika samoilla tunteilla tässä pelataan, ollaan sitä kehitysmaassa tai ns. sivistyneessä länsimaassa.

    VastaaPoista
  20. Hyvin on kasvanut kuopukseni, vaikka enimmäkseen nukkui 6 tuntia yössä, nukkui jopa laitoksella kuuden tunnin unet, pelkällä rintamaidolla mentiin 5 kk, sen jälkeen rupes pöllimään ruokapaloja mun lautaselta... Esikoinen kasvoi rintamaidolla lähes 9 kk, kun ei mikään muu uponnut ja tasaisesti omaa käyräänsä kasvoi sekin kaiken maailman pelotteluista huolimatta..

    VastaaPoista
  21. Anonyymi 20:45 jatkaa... Kiitos Fanny oletukseni vahvistamisesta, lainkin mukaan siis imetyksen keston OLETETAAN olevan se 6kk vähintään. Joka ei siihen pääse syystä tai toisesta, vaikka haluaisikin, kokee väkisinkin huonommuutta, kun ei annettuihin standardeihin yllä. Järjellä ajateltuna ei tietenkään pitäisi suhtautua niin, mutta ne tunteet ovat pelissä. Tarkistin äsken Nutrilon-valmisteen kyljestä, mitä siinä sanotaan. Korviketta kehotetaan antamaan vain lääkärin ohjeen mukaan. Väkisinkin tulee mielleyhtymä, että itsessä on jotain vikaa, jopa sairaus, kun ei omalla maidolla voi lastaan ruokkia.

    VastaaPoista
  22. Siis minä tunsin katharsiksen aamukupposen äärellä kun aukaisin tänään Hesarin. Mutta miksi oi miksi proffa ei voinut kirjoittaa tätä juttua n. 2 vuotta sitten, kun kamppailin imetyksen kanssa ja masennuin sen epäonnistuttua?
    No, loppu hyvin kaikki hyvin.

    t. Äitä

    VastaaPoista
  23. Ano 20.45: Sanoit: "Järjellä ajateltuna ei tietenkään pitäisi suhtautua niin, mutta ne tunteet ovat pelissä." Se on erittäin hyvin sanottu. Yksi syy siihen, miksi imetyksestä on niin kovin haasteellista puhua on nimenomaan se, että se on enemmän tunne- kuin järkiasia. Kaikilla osapuolilla menee hyvin herkästi se tunnemoodi päälle, ja mitä suurempi tunnekuohu asiaan liittyy, sitä kovempaa kieltä usein käytetään. Ikävä kyllä. :/

    VastaaPoista
  24. Musta se oli ihan hyvä, asiallinen kirjoitus, mutta toisaalta, mulla ei pitäisi olla nyt mitään hormonimylläkkää menossa. Imetin omaa mussukkaani 5,5 kk osittain, osittain sai korviketta. Tämä sopi meille tosi hyvin. Multa ei vaan tullut tarpeeksi maitoa, ja toisaalta, olen itse erittäin allerginen, ja mietin vähän altistanko imettämällä lastani allergioille. Saksassa suositellaan, että erittäin allergiset naiset eivät imettäisi. Ilmeisesti tulehduksenvälittäjäaineita-mitälie erittyy maitoon, ja ne vaikuttavat myös lapsen elimistössä. Mutta tämä 50-50 -systeemi tuntui toimivalta. Toivon, että lapsi sai hyödyt molemmista maidoista. Oli kätevää, kun saattoi aina joskus nukkua koko yön iskän hoitaessa syötöt pullosta. Toisaalta oli kätevää, jos jossain reissussa tms. paikassa jossa ei ihan heti päässyt vettä lämittelemään jne. muikkuselle tuli nälkä, niin paidanhelmaa vaan ylös ja maitoa massuun.

    Tuosta imetyksen hoivapuolesta: ei mikään estä antamasta lapselle pullomaitoa sylissä, syvälle silmiin katsellen, poskea silitellen, hempeitä jutellen. Lapsi voi silti laittaa kätensä vaikka äidin kaula-aukosta sisään, saa myös ihokontaktia samalla. Näin muikkunenkin teki. Tekee vieläkin, puolitoistavuotiaana. Jos jokin jännittää tai pelottaa, niin usein pieni käsi sujahtaa äidin kaula-aukkoon. On OK, kunhan ei työnnä kättä kyynärpäätä myöten mun paidan sisään :-)

    Ei mulla ollut mitään ihmeempää pointtia, kunhan kirjoittelin. On olemassa monta hyvää ratkaisua, ja toivon, että jokainen perhe osaa valita juuri itselleen, vauvalleen sopivimman ratkaisun ruokkia vauva.

    -Salamanteri

    VastaaPoista
  25. Teit niin tai näin, niin aina syyllistetään. Mä sain neuvolassa sapiskaa, kun tyttö söi vielä vuoden iässä yöllä. Itse en kokenut sitä raskaaksi, kun tyttö nukkui kainalossa ja nukahdimme molemmat siihen tissittelyyn. Mutta yllättävän helposti se sitten loppuikin (=yksi itkuinen yö), kun päätin lopulta pistää touhulle pisteen.

    Muutenkin koin painetta, että imetys pitäisi jo lopettaa, kun tyttö oli vuoden ikäinen. Lapsi itse ei millään olisi luopunut tissittelystä. Vaikka meilläkin oli alku hankala, vauva hylki tissiä, itkin, imetin, pumppasin ja pulloilin. Nyt on kakkonen tulossa ja yritän ottaa rennosti. Onnistuu jos onnistuu, onneksi kaupat on täynnä korviketta!

    VastaaPoista
  26. Kun muistais miten se taas menikään. Molemmat olivat aikoinaan 4,3 kg pikkuisia. Ensimmäisen kanssa lisämaito aloitettiin 1 kk:den iässä, kun itkusta ja hammastenkiristyksestä huolimatta (tai sen takia, heh) lapsen paino laski liikaa täysimetyksellä, lapsi oli itkuinen ja selkeästi nälkäinen. Osittainen imetys jatkui 6 kk:n ikään asti. Toisen kanssa mentiin vahingosta viisastuneena lisämaidolla alusta saakka ja imetin lisäksi 4 kk:n ikäiseksi. Molemmilla puhkesi astma vajaa parivuotiaana, esikoisella lääkitys oli 12v ja kuopuksella 7v, molemmat olleet nyt pari vuotta ilman astmalääkkeitä. Toisella lehtipuuyliherkkyys, toisella ei. Esikoinen nuorten maajoukkuetason urheilija, kuopus hinkuaa kovasti perään.
    Yhteenvetona se, että kasvavat nuo korvikkeellakin. En ole kokenut itseäni huonoksi äidiksi sen takia että minusta ei ollut täysimettäjäksi, vaan nyttemmin harva se päivä kun murkut lataavat täyslaidallisia aiheesta kuinka raivostuttava mutsi olen..ja tämän en usko johtuvan rintamaidon puutteesta, vaan se murkkuikä tulee ihan kaikille.
    Fanaattisuus kaikissa muodoissaan, se ei hyvä juttu se. Imetit tai et, whatever..

    Täti

    VastaaPoista
  27. mä en tiedä mistään mitään, mutta luin ko. kirjotuksen ja erilaisia vauvoja ja niiden syömisiä läheltä seuranneena se oli musta ihan asiallinen puheenvuoro, jonka tulkitsin niin, että äitejä ei pitäisi syyllistää, tekevät miten tahansa. ;) vastustan äitien syyllistämistä, kovasti. mun kokemuksen mukaan jokainen ns normaali äiti yrittää parhaansa ja ainakin suomessa haluaa yrittää imettää (euroopassa on jo eri meno, mutta ei mennä siihen) ja syyt pulloon siirtymiseen on varmasti painavat. ystävällisiä neuvojakin ja apua voi antaa, jos niitä pyydetään, mutta kukaan muu ei tunne toisen vauvaa ja perheen tilannetta tai äidin väsymyksen määrää. onneks meillä on varaa mekkaloida imetyksestä tässä maassa, asiat on sikäli hyvin. :)

    VastaaPoista
  28. "Riitta, Kaitaniemi ei mielestäni tehnyt eroa."

    Ai... en ole tuota Kaitaniemen opusta lukenut (vaikuttaa kyllä mielenkiintoiselta), vain joitakin mielipidekirjoituksia, joissa hän vastustaa unikouluja niiden luonnottomuuden vuoksi. En kyllä usko, että yöimetyksellä olisi kuin korkeintaan hyvin marginaalinen vaikutus kasvuun.

    Minä luulen, että imetys herättää niin voimakkaita tunteita siksi, että se on ensimmäinen asia, missä moni äiti joutuu toteamaan, ettei pystykään olemaan täydellinen äiti. Ennemmin tai myöhemmin se oma epätäydellisyys tulee vastaan kaikille: useimmista epätäydellisten äitien lapsista kasvaa ihan kunnon kansalaisia.

    Jos korvikekoodia ei olisi, vaan korvikkeiden markkinointi olisi villiä ja vapaata, niin kuin se kehitysmaissa on ainakin ollut, niin kyllä se ihan varmasti imetysluvuissa näkyisi.

    Lakihan (http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1997/19970485) ei vaadi konsultoimaan lääkäriä, vaan se sanoo näin:

    2) suositus siitä, että valmistetta käytetään vain sellaisten puolueettomien henkilöiden ohjeiden mukaan, jotka ovat saaneet lääketieteellisen, ravitsemustieteellisen tai farmaseuttisen koulutuksen, tai jotka ovat muita äitiys- tai lastenhuollosta vastuussa olevia ammattihenkilöitä.


    Minua korvikkeen käytössä ohjeistanut ammattilainen oli synnytyslaitoksella joku hoitajista. Nestlen myyntitykit eivät lain mukaan saa antaa ohjeita korvikkeen käyttöön...

    VastaaPoista
  29. Mun mielestä imetyksessä on ihaninta se, kun siihen saa sitten jälkikäteen hyvää perspektiiviä eikä oikein enää edes ymmärrä miten se niin herkältä aiheelta silloin aikanaan tuntuikaan. Jos joskus tulee toinen kerta, niin toivottavasti se perspektiivi ei sitten taas katoa synnytyslaitoksella... ;)

    Meillä ei rintamaito riittänyt missään vaiheessa ja mulle on ihan turha tulla sanomaan, että niistä rinnoista voisi enemmänkin maitoa herua jos vaan antaisi lapsen imeä.

    Joku ylempänä viittasikin entisaikojen metodeihin, jos maitoa ei tullut tarpeeksi. Tää mun mielestä unohtuu tosi monesti, että ne korvikkeet on kuitenkin nykyään ihan mielettömän tutkittuja ja ravintoainekoostumukseltaan hyviä ja äidinmaidon koostumusta mukailevia. Toisin oli ennnen kun ei edes ollut korvikkeita ja enpä oikein usko, että ensimmäisiä korvikkeitakaan voisi oikein näihin nykypäivän tutteleihin verrata.

    VastaaPoista
  30. pilami, eivät ne entisajat ole edes kovin kaukana...

    Omatekoisella korvikkeella (lehmänmaitoa, vettä ja sokeria keitetään sekä jäähdytetään) minut ja miehenikin on vauvana (60-70 lukujen taitteessa) ruokittu. Veljeni sai vastiketta, mutta kun ensimmäiset vastikkeet tulivat, niiden "tiedettiin" aiheuttavan koliikkia ja omat sekoitukset koettiin vissiin turvallisemmiksi.

    VastaaPoista
  31. Montakohan kuukautta proffa itse imetti? Ei vaan, mutta ärsyttää taas kun asiasta puhuu joku joka on sitä tutkinut mutta ei päivääkään imettänyt.

    VastaaPoista
  32. No, korvikkeet ja äidinmaito eivät vaan vieläkään ole sama asia, siitä ei pääse yli eikä ympäri, mutta ovatko korvikkeet jo "riittävän hyviä" onkin jo eri kysymys.

    Mielenkiintoista, että tällaisia tekstejä julkaistaan juuri ennen valtakunnallista imetysviikkoa ;)

    VastaaPoista
  33. Imetyskeskustelu ja jopa tässäkin ketjussa (hyvin varovaisesti) näkyvä mun oikea aate vastaan sun itsekkäät mielipiteet saa mut harkitsemaan lapsen tekoa jossain autiolla saarella, jossa kukaan ei ole kyttäämässä mitä minä oman lapseni kanssa päätän tehdä.

    No, oikeesti en ole raskaana, vielä, mutta tää äitimaailma on aika pelottava. Yritän yleensä välttää äärimielipiteellisten kanssa keskustelua, mutta vaikuttaa siltä, että lapsen teossa sitä ei voi välttää ja yhtäkkiä omasta kaveripiiristäkin löytyy lyttääjiä. Tsemppiä kaikille kaikkien mielipiteiden kanssa, mä täällä itseäni valmistelen sivustalukijana maailmaan, johon ehkä joskus joudun..

    VastaaPoista
  34. just tämä ainainen korvike/tissimaito keskustelu sai aikaan sen, että itkin ja tunsin itseni huonoksi äidiksi kun imetys ei vaan onnistunut. Maitoa oli, kai. Lapsi huusi ja raivosi, en löytänyt millään hyvää imetysasentoa, oli hiki, ahdisti ja itkettiin sitten molemmat lapsen kanssa. Sitten päätin että tämä ei ole sen arvoista ja lopetin. (ja tunsin itseni huonoksi äidiksi).

    Tästä on onneksi jo yli kaksi vuotta aikaa, mutta edelleen ahdistaa koko aihe. Pääasia on että lapsi saa ruokaa. Voitaisko sopia niin?

    VastaaPoista
  35. Multa on juuri loppunut Hesarin tilauksen tarjousjakso enkä varmaan olisi muuten huomannut tätä juttua joten kiitos kun jaoit! On virkistävää lukea vaihteeksi tältäkin kannalta kirjoitettu juttu imetyksestä ja korvikkeista!

    Yleensä julkisessa(kin) imetys/korvikekeskustelussa järjen ääni tuntuu kadonneen jonnekin taka-alalle. Imetyksestä ei julkiseen keskusteluun jostain syystä yleensä tuoda muita kuin ne faktat jotka korostavat imetyksen ylivoimaisuutta. Se että myös ne vähemmän mairittelevat tutkimustulokset nostetaan esiin, ei vähennä imetyksen arvoa pienen vauvan ensisijaisena ravitsemiskeinona. Sen sijaan toisenlaiset näkökulmat ja monipuoliset tutkimustulokset tuovat perspektiiviä tähän tunteelliseen, asenteelliseen ja aatteelliseen keskusteluun.

    Mitään uutta tietoa tämä kirjoitus ei sisältänyt, sen ansio on siinä että se ylipäätään julkaistaan suht laajalevikkisessä ja arvostetussa lehdessä. Itse olen nuo tiedot joutunut kaivamalla kaivamaan kun muu juttu- ja tietotarjonta on ollut mun makuuni turhan ideologista, yksipuolista ja suppeasta näkökulmasta vain valikoituja faktoja käyttäen kirjoitettua.

    Tämä oli aika neutraali teksti; tuotiin lähinnä esiin se etteivät korvikkeet ole huono vaihtoehto etenkään täällä länsimaissa jossa korvikejauheita ei tarvitse sekoittaa likaiseen veteen. On päivänselvää että maissa jossa puhdasta vettä ei ole saatavilla ja ravintotilanne ylipäätään on huono, kannattaa lasta ruokkia rintamaidolla mahdollisimman pitkään.

    Korvikkeiden demonisointiin ei täällä meillä ole syytä, päinvastoin. Olen hyvin, hyvin kiitollinen siitä että asun rikkaassa länsimaassa jossa meillä on ollut mahdollisuus ruokkia lapsiamme laadukkaalla korvikemaidolla. :)

    Viv

    VastaaPoista
  36. Mari, minulle tuli melkoisena järkytyksenä se, miten moni vieraskin ihminen piti tarpeellisena kertoa, miten minun tulisi elämäni elää, kun sain lapsia. Olinhan kerinnyt jo yli 15 vuotta olla aikuinen ja elää omanlaistani elämää. Tällaisia alentuvia kommentteja kuulin edellisen kerran koululaisena.

    En pidä sen enempää myönteisen kannustavista kuin negatiivisista kommenteista. Ei sen pitäisi kenellekään kuulua lähdemmekö retkelle lähimetsään vai matkustammeko Legolandiin niin kauan kuin lapsi voi hyvin.

    Mitenhän on, miettivätköhän ne äidit yhtä paljon teini-ikäisten lastensa ruokavalion terveellisyyttä, joille imetys kasvaa elämää suuremmaksi asiaksi?

    VastaaPoista
  37. Kiitos loistavasta blogista. Ja hyvästä postaukseksta myös. Luulin jo eilen, että eipä tarvitse tästä itse kirjoittaa, kun täällä on sanottu kaikki tarpeellinen. Mutta suututti niin, että kirjoitinpas sitten kuitenkin: http://walborg.wordpress.com/2011/10/13/pullolapsi-saa-ruokansa-sylissa/

    VastaaPoista
  38. Mie lopetin imettemisen 3 tuskallisen viikon jälkeen. Likka imi miun nännit verille ja sitten melkein irti ja neuvolan-kukkahattu-täti vaan yritti tyrkyttää miulle kuminännejä....voi jumankavita meinasin työntää ne kuminännit sen eukon kurkkuun. Mie yritän selittää että mie imetän itkien koska sattuu niin stanasti ja tyttö näyttää imetyksen jälkeen vampyyrilta kun sen suu on täynnä verta niin tättähäärä tokasee "mutta kun se on niin tärkeää lapselle, käytä kuminännejä tai muuta omaa asennettasi" Oikeesti, onko se asenteesta muka kiinni jos nännit repee tuhanteen osaan??? No lopetin imettämisen ja haistatin tädille pitkät :P Nyt tissit on edelleen terhakkaat ja tyttökin ilmeisesti ihan OK vaikka ei saanut kuin korviketta :D

    VastaaPoista
  39. "Kaitaniemi ei mielestäni tehnyt eroa. Yksiselitteinen ohje oli, että yöllä pitää imettää koska silloin lapsella on eniten kasvuhormonia veressä. "

    Pakko kommentoida. Mielestäni en kyllä missään kohtaa väitä, että lapset pitäisi herättää yöllä syömään.
    Kerron, että kasvu tapahtuu yöllä, joten energiaa tarvitaan myös silloin. Kerron myös, että jokainen lapsi lopettaa yösyömisen OMAN TAHTINSA mukaan, ja että jopa kaksivuotiaalla VOI olla öisin nälkä.

    Kritisoin erityisesti niitä väitteitä (joilla ei ole mitään tieteellistä pohjaa), jotka väittävät, että viimeistään puolivuotiaan TULISI nukkua yönsä heräämättä. Minusta jokaisella tulisi olla oikeus nukkua ja herätä (ja syödä) oman biologisen rytminsä mukaan.

    Lapsen toki saa nukkumaan pidempään antamalla raskasta ja huonommin sulavaa korviketta.

    Mitä tulee imetyskeskusteluun: Mä tarkastelen lasten ruokintaa lähinnä yhteiskunnalliselta tasolta. Totuus on, että imettämättömyys maksaa yhteiskunnalle hirveästi (sekä terveydessä että taloudessa). Suomessa keskimääräinen imetyksen kesto on alle 2 kk.

    Suurin osa imettämättömyydestä johtuu puutteellisesta tiedosta ja tuesta. Asiasta mikä on täysin yhteisön toiminnasta kiinni. Valitettavasti imetysohjausta ja tukea ei saada parannettua, jos yhteiskunta ei osoita siihen varoja, ja niitä varoja tulee vasta siinä vaiheessa kun on näytetty kuinka haitallista korvikkeella syöttäminen on. Ja siksi imetyksesta ja korvikkeen (tieteellisesti todistetusta) haitallisuudesta pitää puhua. Vaikka näistä puhuminen aiheuttaisikin joillekin yksilöille pahaa mieltä.

    Tarkoituksena ei siis ole syyllistää yksilöitä, vaan paremminkin saada aikaan se, että yhteiskunnan toiminta muuttuu, jonka johdosta myös entistä harvemman tarvitsisi kärsiä imettämättömyyden aiheuttamasta syyllisyydestä.

    Toki osa naisista valitsee korvikkeen käytön (joko kokonaan tai osittain). (Tämäkin on ihan luonnollista ihmisen toimintaa, ja sen evoluutiopsykologiset syyt ovat samat kuin suklaan himoitsemisessakin: energian säästö). Minusta olisi reilua, jos nämä naiset jotka harkitsevat korvikkeen käyttöä, tietäisivät ne asiat mitkä useissa tieteellisissä tutkimuksissa korvikkeesta on havaittu. Minusta ihmisellä pitää olla mahdollisuus tehdä päätöksiä tietoon pohjautuen.

    Suoraan sanottuna oma mielipiteeni: jos joku haluaa ruokkia korvikkeella (siinä vaiheessa kun tietää millaista ravintoa korvike on), niin siitä vain. Käynhän itsekin perheeni kanssa joskus Hesburgerilla tai ostan einespitsan, jos joku tekee sitä useammin niin ei sekään ole mun asiani. Yhteiskunnallisella tasolla asia on toki samanlainen ongelma kuin epäterveellinen ravinto yleensäkin.

    Tiina K.

    VastaaPoista
  40. Tämä on ollut harvinaisen miellyttävä imetyskeskustelu, kiitos teille siitä! Minusta tämä proffan esiintulo oli tarpeellinen, sillä se tuo uutta näkökulmaa hyvin arvolatautuneeseen keskusteluun, jossa kannustaminen muuttuu painostamiseksi.

    Tiina K, kiitos tarkennuksesta! En väittänytkään että mielestäsi lapsi pitäisi herättää syömään vaan että kirjassasi toteat lapsen kasvavan yöllä (en pääse nyt tarkistamaan sanamuotoa mutta itse kai sen hyvin tiedät) ja siksi yösyötöt ovat tarpeellisia. Oletan että tällä halusit motivoida syöttämään yöllä jos lapsi sitä vaatii. Itse halusin tuoda esiin että oma lapseni kasvaa ilman yösyöttöjä. Ehkä hänellä on joku kasvuhormonihäiriö. ;)

    Anyway, tämä proffa ei tunnu pitävän korviketta mitenkään erityisen epäterveellisenä mikä on varmasti monia äitejä helpottava tieto.

    VastaaPoista
  41. "Minusta olisi reilua, jos nämä naiset jotka harkitsevat korvikkeen käyttöä, tietäisivät ne asiat mitkä useissa tieteellisissä tutkimuksissa korvikkeesta on havaittu."

    Ainakin tuo proffa ei tuonutjutussaan mitään sellaista esille, joka viittaisi siihen, että korvike olisi verrattavissa roskaruokaan. Ja kai hän sentään tutkimustuloksensa lukenut.

    VastaaPoista
  42. Hei!

    Kysymys Tiina Kaitaniemelle.

    Sanot "Totuus on, että imettämättömyys maksaa yhteiskunnalle hirveästi (sekä terveydessä että taloudessa)."

    Voisitko vielä kertoa mihin tutkimustuloksiin tässä viittaat? Kiitos!

    VastaaPoista
  43. Minua kiinnostaisi kovasti lähteet näihin Tiina K:n viittaamiin tutkimuksiin:

    ”…imetyksesta ja korvikkeen (tieteellisesti todistetusta) haitallisuudesta pitää puhua.”
    ”… naiset jotka harkitsevat korvikkeen käyttöä, tietäisivät ne asiat mitkä useissa tieteellisissä tutkimuksissa korvikkeesta on havaittu.”

    VastaaPoista
  44. On jännä, miten ihan fiksutkin ihmiset kuvittelevat yksittäistapausten jotenkin todistavan tutkimuksissa havaitun tilastollisen yhteyden vääräksi.

    Imetyksen terveysvaikutukset eivät erotu, jos asioita tarkastellaan vain yksilötasolla, vaan ne uppoavat kohinaan. Terveyteen vaikuttaa niin moni asia, että jonkin yksittäisen asian vaikutus ei erikseen erotu.

    Kun mennään väestötasolle pienemmätkin terveyserot näkyvät keskiarvoissa. Ja siitä siitä päästään raha-asioihin: mitä terveempää väestö on, sitä vähemmän rahaa kuluu terveydenhuoltoon sekä suoraan (esimerkiksi lääkärikäynnit ja lääkkeet) että välillisesti (esimerkiksi sairauspoissaolot). Siksi imetystuen tärkeyttä täytyy pitää esillä. En ymmärrä, miksi se olisi keneltäkään pois. Jos oma imetys ei ole sujunut, niin eikö kenelläkään muulla saisi sujua?

    Eikä imetyksen vuoksi kannata mielenterveyttään menettää. Mielenterveysongelmien hoitaminen käy nimittäin myös yhteiskunnalle kalliiksi...

    VastaaPoista
  45. Veikkaan että Kaitaniemi viittaa rintaruokinnan ja diabeteksen (sekä liikalihavuuden?) yhteyteen, josta Savilahden mukaan ei ole yksiselitteisiä tuloksia. Savilahti toteaa kirjoituksessaan rintaruokinnan ja älykkyyden väitetystä suhteesta, että "Rintaruokintaa pitkään jatkavat äidit ovat kuitenkin keskimääräistä koulutetumpia, vanhempia ja ylempiin sosiaaliryhmiin kuuluvia. Pitkäaikainen rintaruokinta kuvastaneekin lähinnä äidin ominaisuuksia, jotka tarjoavat lapsen älylliselle kehitykselle paremmat edellytykset". Tämähän saattaa päteä kodista omaksuttuihin elämäntapoihinkin, joilla on liikalihavuuden kannalta merkitystä. Kiistatonta lienee kuitenkin se, että äidinmaito sisältää vasta-aineita ja jo sen takia minun mielestäni kannattaa yrittää imettää. Niiden lipidipalluroiden ohella.

    Riitta, mielestäni täällä ei kukaan todistele tutkimuksia vääräksi. Omakohtainen kokemus on kuitenkin paljon konkreettisempi todistus kuin tutkimus, jossa yleensä puhutaan kohonneesta riskistä. Kaikki riskithän eivät toteudu, myös perimällä ja muilla ympäristötekijöillä on vaikutusta. Kun tutkimuksia referoidaan yleistäen, jäävät yksityiskohdat pimentoon: miten pitkään pitää imettää että diabetesriski laskee? Auttaako osittaisimetys? On todella hyvä että joku Savilahden kaltainen henkilö, jonka oletettavasti jotain asiasta tietää, kirjoittaa suurista linjoista myös suhteessa toisiinsa.

    Yksi lempiaiheistani on terveystutkimusten uutisointi. Miten ihmeessä yksilön pitäisi omalta kohdaltaan riskiä laskea? Mitä tilastollinen merkittävyys tarkoittaa minun kohdallani? Ehkä jonain päivänä terkkarista saa tulostettua lapun, jossa on jokaiselle yksilölle senhetkisen ravitsemustutkimusten mukaiset, optimaaliset ruokintaohjeet. :)

    VastaaPoista
  46. Pitihän minunkin tulevan imetysviikon kunniaksi postata aiheesta oma mielipiteeni: http://kotipesa.vuodatus.net/blog/3037776/imetyksesta/ Linkkasin sieltä tähän keskusteluun, toivottavasti se on Katja ok?

    VastaaPoista
  47. minulla ei yksinkertaisesti oma maito riittänyt, lapsi söi ensimmäisen kuukauden puolen tunnin, tunnin välein koko ajan. Kun aloitettiin korvikkeet saatiin syöntiväli 3 tuntiin. Ainakaan minun psyyke ei olisi enään yhtään pitenpään riittänyt tuohon täysimetykseen, kun nukkuminen jäi täysin pois lapsen jatkuvan syönnin takia.

    VastaaPoista
  48. Henkkohtaisesti ärsyttää eniten, että ko. aihealueen keskusteluissa usein (=aina) korostetaan valintaa, kun suuri(n) osa ei ihan tosi pysty valitsemaan, imettääkö vaiko eikö. Itsekään en sairauden takia pystynyt.

    Oma äiti-identiteettini on löytynyt ja vahvistunut matkan varrella, ja aikaa myöten jaksaa entistä vähemmän kiinnostaa toisten tekemiset. HS:n pääkirjoituksen aiheuttamaa keskustelua ja eräiden keulimista sen tiimoilta olenkin seurannut lähinnä viihdearvoperspektiivistä :P

    VastaaPoista
  49. Omat subjektiiviset kokemukset johtavat herkästi harhaan, jos niistä lähdetään vetämään yhtään yleisempiä johtopäätöksiä. Esimerkiksi useimmat meistä ovat seisseet lapsina auton takapenkillä, ovat edelleen elossa ja terveitä. Itse en tiedä ketään, joka olisi ollut kolarissa ja vahingoittunut. Tilastoista kuitenkin näkee, että lastenistuimet ovat parantaneet liikenneturvallisuutta merkittävästi.

    Imetyksen kohdalla ei ole kyse yhtä isosta riskistä, mutta periaate on silti sama. Yksittäistapauksia ei voi yleistää.

    Itse koen tällaisen kirjoittamisen lähinnä niiden äitien vaivannäön vähättelynä, jotka ovat saaneet imetyksen sujumaan, vaikka vaikeuksia on matkalla ollut. Äidinmaito on joka suhteessa vähintään yhtä hyvä ravintoa kuin korvike - jos sitä on riittävästi tarjolla.

    VastaaPoista
  50. Hot Mama: "Henkkohtaisesti ärsyttää eniten, että ko. aihealueen keskusteluissa usein (=aina) korostetaan valintaa, kun suuri(n) osa ei ihan tosi pysty valitsemaan, imettääkö vaiko eikö."

    Minä uskon, että suurin osa pystyy valitsemaan. En ole varma enkä tiedä onko tätä tutkittu, kiitos jos joku korjaa.

    Mutta koska Suomessa tosiaan tutkitusti imetetään vähemmän ja lyhyemmän aikaa kuin muissa Pohjoismaissa, tämä vaikuttaisi kyllä valintakysymykseltä. Olisi kiinnostavaa verrata myös BKT:tä ja imetysaikoja.

    Tuskin suomalaiset naiset ovat esimerkiksi paljon sairaampia kuin kanssasiskot Pohjolassa, mikä sinun kohdallasi valitettavasti olikin syynä. Siksi meillä kyse taitaa pääasiassa olla asenteista ja siten valinnasta olla imettämättä. Jos itse ei ole voinut valita, kannattaa varmasti antaa tämänlaisten keskusteluiden mennä toisesta korvasta ulos.

    VastaaPoista
  51. "Itse koen tällaisen kirjoittamisen lähinnä niiden äitien vaivannäön vähättelynä, jotka ovat saaneet imetyksen sujumaan, vaikka vaikeuksia on matkalla ollut."

    Minusta täällä ei vähätelty kenenkään vaivannäköä. Savilahden kirjoitus on vaan saattanut vähentää niiden äitien henkistä taakkaa, joista imetyksen epäonnistuminen tuntui katastrofilta. Niinkuin meikäläisestä.

    Mä tein kaikkeni, kyselin vinkkejä ja apua synnärillä, neuvolassa moneen otteeseen, luin imetystukipalstaa, meillä kävi kotona imetystukiäiti ja sitten maksullinen imetyskouluttaja. Silti imetys ei onnistunut ja sairastuin masennukseen. Ei sen näin pidä mennä.

    VastaaPoista
  52. Kahenmutsi: on laskettu, että noin 2% naisista ei fysiologisista syistä pysty imettämään. Tämä laskelma kattaa kuitenkin vain ne tilanteet, joissa on kyse rintojen fysiologiasta. Imettäminen on kahden kauppa, ja joskus puhdas epäsuhta vauvan suun ja rinnanpään välillä, vauvan kireä kielijänne, vauvan suun anatomiset piirteet tai esim. voimakas refluksi, huuli/suulakihalkiosta puhumattakaan voivat olla esteitä rintaruokinnalle. Tämän päälle kun lisätään imetykseen liittyvät tunneasiat, on koossa jo sellainen soppa, jossa on kovin vaikeaa tehdä selvää jakoa valinnan ja valinnan välille.

    Ja ihan oma lukunsa ovat sitten ne tilanteet, joissa äidillä olisi ollut mahdollisuus, mutta hän ei sitä saanut esim. puutteellisen ohjauksen vuoksi tai siksi, että lastenlääkäri kieltäytyi leikkaamasta vauvan kielijännettä. Ne tilanteet ottaa todella päähän.

    VastaaPoista
  53. Mun usko imetysmyönteisiin lastenlääkäreihin on jo kadonnut omakohtaisten kokemusten myötä, mutta silti tämä Savilahden ns. tieteellinen teksti hämmästyttää.

    Erityisesti seuraavat kohdat kummastuttavat: "Siksi rintamaidon rautapitoisuus on niin pieni, että pelkkää rintaruokintaa saaneille vauvoille alkaa ilmaantua raudanpuutetta 5–6 kuukauden iän jälkeen." ja "Rintamaidossa on niukasti myös valkuaisaineita. Yli kuuden kuukauden yksinomainen rintaruokinta voikin johtaa joillain vauvoilla pituuskasvun hidastumiseen."

    ...ja ehkä juuri tämän vuoksi on olemassa kuuden kuukauden TÄYSimetyssuositus (joka ei tietty tohtori-Erkin mukaan perustu tutkimustietoon vaan on kai lähinnä hatusta vetäisty :D). Miten tällaiset faktat kertovat mitään rintamaidon ja korvikkeen "samanveroisuudesta"? Ei kai kukaan _pelkällä_ korvikkeellakaan ruoki yli puolivuotiasta (harvoin kai edes yli nelikuista?) lasta?

    Joku kiitteli Savilahden tekstiä siitä, että se antaa "synninpäästön" niille äideille, jotka syystä tai toisesta päätyivät korvikkeen antamiseen. Mun on vaikea (yhtä lasta suositusten mukaan imettäneenä) ymmärtää sitä, mistä se imettämättömien äitien syyllistäminen oikein tulee. Neuvolasta, omilta sukulaisilta, äitikavereilta? Itse olen kokenut vain päinvastaista: muiden äitien kanssa imetyksestä puhutaan hyvin varovasti, enkä ole ikinä kuullut kenenkään kommentoivan korviketta negatiiviseen sävyyn (paitsi siis kaltaisteni imetysnatsien omiensa joukossa ;)). Lähinnä vaikkapa vauvajumpan pukuhuoneessa kannustetaan kuorossa yöheräilyistä väsynyttä äitiä ottamaan pullo kehiin. Lastenlääkäreiltä taas olen saanut lähinnä huokailuja ja korvikepropagandaa, kun olen kaiken järjen vastaisesti halunnut imettää maitoallergista lasta...

    Nyky-Suomen imetystilastoihin ei mun mielestä tarvita yhtään enempää korvikkeen puolustamista, vaan juurikin enemmän imetystietoa ja -tukea. "Havainnot haastavat kehittämään korvikeruokintaa rintaruokinnan suuntaan." Vai voisko ne vaan haastaa kehittämään vauvojen ruokintaa rintaruokinnan suuntaan? ;)

    VastaaPoista
  54. Pakko se omakin lusikka on taas tunkea tähän soppaan.

    Riitan kirjoituksesta sitaatti: "Itse koen tällaisen kirjoittamisen lähinnä niiden äitien vaivannäön vähättelynä, jotka ovat saaneet imetyksen sujumaan, vaikka vaikeuksia on matkalla ollut."

    Hyvä Riitta, sinun ei tarvitse olla huolissani ainakaan minun puolestani. Olen omissa imetyksissäni käynyt läpi sellaisen helvetin, että harvalla pälli olisi kestänyt jatkaa muutamaa viikkoa enempää. Rinnat ovat rikkoutuneet kahdessa päivässä ja kahden viikon kohdalla vauva on niellyt verta ja rinnanriekaleita. Olen huutanut kivusta, itkenyt ja imettänyt. Lukenut kymmeniä ja kymmeniä tunteja imetysohjeita. Käynyt imetyspolilla ja maksanut yksityisen imetysohjaajan kotiini. Rikkonaiset rinnapäät ovat olleen vain pieni osa ongelmaa, on ollut myös sammasta sekä Raynaud'n syndroomaa, joista molemmat aiheuttavat kovaa kipua jopa koko selän alueelle, imetysten aikana ja niiden välillä. Olen yön tunteina lypsänyt tukkoon menneitä tissejäni silmät väsymyksestä kierossa ja kivusta uikuttaen. Esikoisen kohdalla uskoin fanaattista imetysohjaajaa ja välttelin korviketta kuin ruttoa. Nyt tosikoisen kohdalla viisaus on hieman jo karttunut ja otan Nanin kaapista välittömästi, mikäli minun tai vauvan fyysinen tai psyykkinen hyvinvointi sitä vaatii.

    Minusta proffan kirjoitus oli kuin raikas ja helpottava tuulahdus tämän painostavan ja tunteilla ladatun imetyskeskustelun rinnalla. Joo, olen imettänyt esikoista lopulta yli vuoden ja tämän toisenkin kohdalla pahin on toivottavasti takana, mutta jos olisin yhtään vahvempi ihminen, olisin antanut armoa sekä itselleni että näille lapsille paljon, paljon enemmän. Minusta on huvittavaa, kun tätä taistelutahtoani aina kilvan kehutaan imetyslobbaajien taholta. Itse koen tämän savotan lähinnä osoituksena omasta heikkoudestani suhteessa auktoriteetteihin ja kovaäänisiin ihmisiin, sekä kuten joku aiemmin jo kirjoitti, täydellysyydentavoittelustani ja suoritusvimmastani.

    Miten se kokonaiskuva tuppaa imetysfanaatikoilla hämärtymään aina niin hurjasti? Miten se äidinmaito on nostettu kultaakin kalliimmaksi enkelten eliksiiriksi, jota ilman lapsen suolisto varmuudella hapertuu ja happanee ja jota ilman lapsen ja vanhemman kiintymyssuhde on jotenkin vaillinnainen?

    Minä en koe kirjoitusta pienimmässäkään määrin oman vaivannäköni vähättelyksi. Kun luin sen, tuli spontaanisti halu pussata tätä ihanaa setää kiitokseksi siitä, että hän julkisesti antaa synninpäästön jo muutenkin kaikesta syyllistyville äideille. Jatkan imetystäni niin pitkään kuin jaksan, oman tahdonvoimani / suorituspakkoni tuntien varmasti sinne vuoden pintaan ellei ylikin. Silti tunnen aina suurta lämpöä, kun kuulen jonkun äidin kyenneen tekemään päätösen olla esimerkiksi täysimettämättä, jos osittaisimetys tai pulloruokinta sopii paremmin hänelle ja hänen perheelleen. Hienoa, täyspäistä ja vahvuutta osoittavaa.

    Meille tekee tiukkaa jo tällainen 90 % imetys, kun talossa on kuitenkin tuo esikoinen. Ihmettelen aina niitä imetyshöyrypäitä, jotka kehottavat "vaikka imettämään seitsemän tuntia, jos vauva sitä vaatii tiheän imun aikana" Siis miten helvetissä ja minne ne muut lapset siksi aikaa laitetaan? Telkkarin eteen? Tekeepä hyvää äidin ja heidän suhteelle se. Imetyksen nostaminen yli perheen kokonaistilanteen on käsittämätöntä putkinäköisyyttä.

    Hyvää yötä, menen sohvalle syömään suklaata, että jaksan taas yöllä imetellä.

    VastaaPoista
  55. No, no... minulla on takana kaksi imetystä, joissa oli takkuisempia vaiheita ja joista päästiin yli. Siksi koen tuon Savilahden tekstin jossain määrin vaivannäköäni vähätteleväksi, mutta varmasti ajattelisin toisin, jos imetys olisi ollut todella vaikea. Kuopuksen kanssa oli vaihe, jolloin esikoista vahti imetysten ajan telkkari, mutta tuskin ylenmääräisestä Pikku Kakkosen katsomista häneen pysyviä vaurioita jäi.

    On kyllä mielenkiintoista huomata, miten omat kokemukset saavat lukemaan saman tekstin hyvin eri tavoin. Minusta tuo Kaitaniemen näkökulma yöimetyksiin on hyvin helpottava eikä suinkaan syyllistävä. Meillä nimittäin lapset heräilivät pahimpaan aikaan tunnin, pari välein ja on hyvä tietää, että se oli täysin normaalia eikä siitä lapsille ollut mitään haittaa, vaikka sellaistakin olen nähnyt väitettävän.

    VastaaPoista
  56. Vastaan ehkä hitaammin kuin näin nettiaikana odotetaan (johtuen siitä että en ole netissä 24/7 ja koska minulla on muutakin tekemistä – velvollisuudet ensin, huvi sitten illalla jos jaksaa), mutta vastaan kyllä, joten Katja sinun ei tarvitse arvella vastauksiani :)

    Imettämättömyyden taloudellisia vaikutuksia on tutkittu aika pienissä mittakaavoissa, tyypillisimmin sairaalan budjetin kannalta. Niissä säännön mukaan todetaan halvemmaksi imetysohjaukseen panostaminen kuin vauvojen kasvanut sairastaminen. Lisäksi pulloruokinta tuo sairaaloille yllättävän suuria materiaalikuluja. Joitain lukuja valtion tasolta on tullut vastaan esim USAsta. Taloudellisen vaikutuksen arviointi pitää usein tehdä päättelemällä esim sairastavuuden kasvun mukaan, ja siihen löytyy laskureitakin. Koska en kirjoita tätä omalta työkoneeltani, ei minulla ole viitteitä valmiina, joten palaan niihin myöhemmin (luultavasti viimeistään sunnuntaina).

    Savilahden esiintuomat diabetes, liikalihavuus ja allergiat eivät ole ainoat sairaudet joihin korvikeruokinta kasvattaa riskiä. Lista on huomattavasti pidempi.

    Kun tässäkin viestiketjussa on hyvänä pidetty tuota Savilahden kirjoitusta, niin pitää hänen esittämiin väitteisiin antaa vastinettakin. Lainaukset ovat Savilahden kirjoituksesta ( http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Rintamaito+ja+korvike+ovat+pitk%C3%A4lti+samanveroisia/a1305547031783 ), ja kommenttini niihin.

    Jos joku viitteitä kaipaa, niin pyynnöstä niitäkin esitän. Mutta en todellakaan kaikkia lähteitä tähän listaa, sillä viimeksi kun katsoin niin tutkimuksia taisi olla lähempänä 3 000. Tosin en lisdtaa viitteitä tältä seisomalta vaan kunhan ehdin omalle koneelleni rauhassa hetkeksi istua (lupaan viikon sisään).

    Mutta jokainen voi jonkin verran helposti hakea itsekin tietoa Google Scholarin kautta (sen pitäisi tuoda vain tieteellisiä viitteitä, itse en käytä joten en voi varmasti sanoa tuoko muita). Vaikka lukijalla itsellään ei olisi taitoa arvioida tutkimuksen luotettavuutta, niin silloin voi asiaan perehtyä lukemalla ns vastapuolen kommentit ja tutkimustulokset.

    ”Siksi rintamaidon rautapitoisuus on niin pieni, että pelkkää rintaruokintaa saaneille vauvoille alkaa ilmaantua raudanpuutetta 5–6 kuukauden iän jälkeen. Korvikemaidoissa rautapitoisuus on optimoitu.”

    Rintamaidon rauta on erittäin hyvin imeytyvässä muodossa olevaa rautaa. Se imeytyy paremmin kuin muusta ravinnosta saatu rauta. Lisäksi tutkimuksissa on havaittu, että vielä 7 -8 kk täysimetys ei tee raudanpuutetta jos lapsi saa tarpeeksi c-vitamiinia. Raudan imeytymistä vähentää lehmänmaitotuotteiden käyttö. Savilahti ei kuitenkaan katso tarpeelliseksi mainita tuota lehmänmaitotuotteiden haitallista vaikutusta – ja ymmärtäähän sen, kun Savilahti saa rahoitusta Valiolta.

    ”Rintamaidossa on niukasti myös valkuaisaineita. Yli kuuden kuukauden yksinomainen rintaruokinta voikin johtaa joillain vauvoilla pituuskasvun hidastumiseen.”

    Rintamaito on lajispesifiä. Siksi esimerkiksi ihmisen ja lehmänmaidossa on suuria eroja esim proteiinien (eli valkuaisaineiden) ja kalsiumin suhteen. Lehmä kun kasvaa ihmistä nopeammin ja isommaksi. Ihminen on pitkän lapsuuden laji, ja kasvumme on sen mukaista. On myös havaittu proteiinien suuren saannin olevan yhteydessä lapsen lihavuuteen.
    Ja kun tästä tulee pitkä kommentti niin kolmeen osaan.
    Tiina K.

    VastaaPoista
  57. Jatkoa edelliseen kommenttiini

    ”Suomessa bakteeriperäiset ripulit ovat hävinneet imeväisiltä ja vaikeimpaan, rotaviruksen aiheuttamaan ripuliin annetaan rokote. Siten ruokinnan vaikutus on vähäinen.”

    Imetys antaa suojaa kaikkia infektiotauteja vastaan, koska samalla kun äiti altistuu taudinaiheuttajalle matkaavat vasta-aineet maidossa vauvaan. Eli myös virustauteja (kuten noro-ripuli) kohdatessa on imetyksestä hyötyä. Yhdellä rokotuksella ei todellakaan saavuta samaa suojaustasoa.

    Aikoinaan kun rota-rokote tuli, kävimme mieheni kanssa katsomassa tutkimustuloksia, koska mietimme rokotammeko nuorimmaisemme. Teho oli sen verran alhainen, että katsoimme tarpeettomaksi imetetyllä lapsella.

    Ja esimerkiksi korvatulehduksiin suuremman riskin tuo korvikeruokinta kuin päivähoito. Ruokinnan merkitys ei todellakaan ole vähäinen.

    ”Allergioiden kehittymisestä tutkimustulokset ovat hyvin ristiriitaisia. Tällä vuosituhannella julkaistut tulokset jakautuvat jokseenkin tasan: osassa niistä pitkäaikaiseen rintaruokintaan liittyi enemmän ja osassa vähemmän allergioita kuin lyhytaikaiseen. Joissain tutkimuksissa eroa ei havaittu.”

    Ja ristiriitaa on ollut siinä, kumpi on allergioiden kannalta parempi 4 vai 6 kuukauden täysimetys. 4 kuukauden täysimetys on selvästi ja kiistattomasti allergioilta suojaava tekijä. Joissain tutkimuksissa on havaittu, että on hyötyä siitä, että lapsi altistuu muulle ravinnolle ennen puolta vuotta ja toisissa on havaittu että 6 kk täysimetys antaa paremman suojan kuin 4 kuukauden. Mistä tämä ero johtuu? Todennäköisesti ylihygieenisistä oloistamme. Sotkuisuus (pölynimurin sijaan kannattaa lakaista) tuo suojaa allergioilta vastaan, ja jos on hirveän siistiä voivat ravinnon tuomat altistukset olla hyödyllisiä.

    ”Se, onko jollain perheenjäsenistä allergia, on keskeinen tekijä lapsen allergian kehittymisessä. Osassa tutkimuksista onkin otettu huomioon perimä, mutta tulokset eivät ole yhtään sen selvempiä.”

    Tottakai perimä vaikuttaa. Se vaikuttaa alttiuksiin sairastua kaikkiin sairauksiin. Mutta ruokavalio on yksi niistä ympäristötekijöistä, jotka vaikuttavat siihen miten perimä ilmenee.

    ”Vauvan varhaisella ravinnolla ei ole allergioiden synnyssä merkittävää osuutta.”

    Tuota ei kovin moni tutkija allekirjoita. Tietenkin väitteen todenperäisyys riippuu siitä miten määrittelemme merkittävän osuuden…

    ” Näyttö siitä, että varhaisella ravitsemuksella olisi vaikutusta, on kuitenkin vahvempi diabeteksessa kuin allergioissa, joten käynnissä on laajoja kansainvälisiä seurantatutkimuksia.”

    Muuten Savilahden omat tutkimustulokset kertovat, että korvikeruokinta kasvattaa diabetesriskiä, mutta hän ei halua vähentää riskiä imetyksellä vaan kehittämällään erikoiskorvikkeella.

    ”Lihavuuden ja sen seurannaissairauksien ehkäisyssä varhaisen ravinnon merkitys on silti kovin pieni, sillä imetyksessä vauva säätelee itse luontaisesti ravinnonsaantiaan.”

    Niinhän vauva säätelee itse juomaansa määrää korvikkeen kohdallakin. Miksi korvike sitten selvästi lisää riskiä ylipainoon? Siksi, koska äidinmaito kehittää aivoissa myös ruokahalun säätelyyn liittyviä tekijöitä. Kyse on sisällöstä, ei määrästä. Ja tämä ero nähdään esimerkiksi vertailemalla imetetyn ja korvikeruokitun lapsen veren niiden hormonien (esim ghreliini ja leptiini) pitoisuuksia jotka toimivat ruokahalun säätelyssä.

    Tiina K.

    VastaaPoista
  58. Ja viimeinen pätkä:

    ”Lisäksi joissain tutkimuksissa on liitetty rintaruokinta lapsen parempaan älylliseen suoriutumiseen. Rintaruokintaa pitkään jatkavat äidit ovat kuitenkin keskimääräistä koulutetumpia, vanhempia ja ylempiin sosiaaliryhmiin kuuluvia. Pitkäaikainen rintaruokinta kuvastaneekin lähinnä äidin ominaisuuksia, jotka tarjoavat lapsen älylliselle kehitykselle paremmat edellytykset. ”

    Tämä oli hyvin kauan kiistanalainen aihe. Osa tutkijoista väitti juuri tätä, että kyseessä on se, että älykkäät äidit imettävät ja imetetyt lapset ovat älykkäämpiä koska heillä on paremmat geenit ja muuten parempi ympäristö.

    Yksikään niistä tutkijoista, joiden mielestä on kyse vain äidin älykkyydestä, ei kuitenkaan kiistänyt imetyksen suurta vaikutusta keskosten ja alipainoisina syntyneiden älylliseen kehitykseen. Se on kiistatonta.

    Lisäksi viime vuosina on tehty kokeellisia tutkimuksia (kokeelliset tutkimukset siis poistavat muiden mahdollisten tekijöiden vaikutukset), ja niissäkin havaitaan selvä ero lasten älykkyydessä. Esimerkiksi eräässä kokeessa samassa sosioekonomisessa asemassa (eli sama vanhempien koulutustaso, sama tulotaso) odottavat naiset jaettiin kahteen ryhmään. Ensimmäiselle ryhmälle annettiin imetyskoulutusta, toiselle ei. Imetyskoulutuksen ansiosta ensimmäinen ryhmä imetti selvästi pidempään (muistaakseni 3 kk ikään asti), ja kun muutaman vuoden kuluttua lapset testattiin, oli ero älykkyydessä selvä (muistaakseni sanallisessa älykkyydessä yli 7 pistettä, muita osioita en ulkoa muista).

    Kokeelliset tutkimukset osoittavat selvästi eron myös motorisessa kehityksessä.

    Savilahti ei siis ole päivittänyt tietojaan tämän asian suhteen viimeiseen 4 vuoteen.

    ”Rintaruokinta on ihanneoloissa paras ja luonnollinen tapa ravita vauvaa. Suomessa virallinen suositus on kuuden kuukauden yksinomainen rintaruokinta. Ohjeistus ei perustu tieteelliseen näyttöön vaan Maailman terveysjärjestön WHO:n suositukseen. Se on laadittu erityisesti kehittymättömiä oloja varten. Suomen kaltaisissa hygieenisissä oloissa riittää usein selvästi lyhytaikaisempi yksinomainen rintaruokinta.”

    Maailman terveysjärjestön WHOn suositus perustuu tieteelliseen näyttöön. On totta, että kehitysmaissa lapset kuolevat ilman imetystä, länsimaissa vain harvoin (USAssa muutama lapsi tuhannesta). Mutta 6 kk täysimetyssuositus on tehty niiden satojen tutkimusten perusteella, joissa on verrattu 4 ja 6 kuukauden täysimetystä. Samoin se suositus että imetystä jatketaan vähintään 2 vuoden ikään on ihan perusteltu myös länsimaissa.

    ”Suomalaiset äidit ovat yleensä erittäin motivoituneita rintaruokintaan ja pitävät helposti rintaruokinnan lyhytaikaisuutta suurena epäonnistumisena. Tällainen kielteinen kokemus voi heijastua ikävällä tavalla lapsen kehitykseen ja perheen vuorovaikutukseen.”

    Epäonnistuminen on valitettavan usein seurausta äidille annetuista virheellisistä tiedoista ja puutteellisesta tuesta. Yhteiskunta ei paljoa sijoita äitiyteen, alkaen synnytysvalmennuksen puuttumisesta – joillain paikkakunnilla kokonaan (ja imetyksen onnistumisen ensiaskeleet lähtevät synnytyssalista). Yhteiskunta ei myöskään halua sijoittaa imetyksen tukemiseen niin kauan kuin ylläpidämme harhaa siitä, että korvike on yhtä hyvää ravintoa.

    Imetys muuten vaikuttaa myös äidin ja lapsen väliseen vuorovaikutukseen. Imettävät äidit reagoivat lapsen tarpeisiin nopeammin ja herkemmin. Joten imettämättä jättäminen voi heijastua ikävällä tavalla lapsen kehitykseen ja perheen vuorovaikutukseen.

    Vähennetään niitä äitien epäonnistumisen tunteita ja surua imettämättömyydestä sillä, että autetaan imetyksessä onnistumisessa.

    ”Havainnot haastavat kehittämään korvikeruokintaa rintaruokinnan suuntaan.”

    Tämä professori Savilahti muuten kehittää työnään korviketta yhteistyössä Valion kanssa. Mutta eihän se toki vaikuta siihen miten hän asiat esittää, eihän?

    Tiina K.

    VastaaPoista
  59. Haha, komppaan anonyymiä tuosta että nämä seitsemän tunnin imetykset ovat tosiaan ainakin tässä kahden lapsen perheessä täysin mahdottomia. Ja mulla on tosiaan muitakin vastuita kuin se imetys.

    Jokainen tosiaan tulkitsee Savilahden kirjoitusta omista lähtökohdistaan, mutta en mä kokenut sitä missään tapauksessa vähättelynä, päinvastoin. Imetys oli esikoisen kanssa kolme kuukautta sitä itkun tuhertamista. Snadin kanssa vihasin imetystä vain ensimmäisen kuukauden, mutta useampaan kertaan ehdin kuitenkin vannoa lopettavani tän paskan. Sitten se alkoi hiljalleen sujua, rintakumien, pumppauksen ja korvikkeen käytön kombinaatiolla. Imetyksen apuvälineissä pitäisi varsinkin esikoisten äitejä opastaa, niihin en ole koskaan saanut mitään johdantoa.

    Olisikin kiinnostavaa tietää MIKSI suomalaiset äidit eivät loista imetystilastojen valossa. Myös tuo 6kk täysimetyssuositus hämää. Eikö täysimetys tarkoita sitä, että vauva saa vain ja ainoastaan rintamaitoa? Ja eikö neuvolan oppaissa kehoteta antamaan jos sitä perunamuussia n. 4kk ->?

    VastaaPoista
  60. Kiitokset Tiinalle vaivannäöstä! Hyvä että intoa piisaa! :)

    Edelleen tuo yllä esittämäni kysymys on voimassa. Mikä selittää pohjoismaiset tilastoerot? Miksi ruotsalaismammat imettävät pitempään? Suomalainen yhteiskunta näyttää kyllä mielestäni sijoittavan äitiyteen neuvolajärjestelmän ja äitiysloman kautta, mutta onko järjestelmän laadussa ja imetyksen "markkinoinnissa" vikaa? Jos imetysargumentit pyöräytettäisiin mainostoimiston kautta voisi neuvolassa olla eri meininki. Ihan työelämäpohjalta väitän, että rentoudella, kannustamisella ja huumorilla saa asioita hyvin läpi, mutta nehän eivät ole (suomalaisessa?) äitiydessä sallittuja keinoja. ;) MOT.

    VastaaPoista
  61. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  62. Minuakin häiritsee tuo 6kk:n täysimetyksen nostaminen ihanteeksi. Sen mukaan, mitä minä olen lukenut ja keskusteluja seuraillut, kiinteät tulisi ottaa mukaan viimeistään puoli vuotiaana ja aikaisintaan nelikuisena (paitsi erityistilanteissa, kuten keskosuus).

    Meillä kuopus oli viedä pikkasta päälle nelikuisena isänsä nakkisopasta nakit, joten katsoimme parhaaksi antaa maissinaksun käteen. Kun tämä sen söi kuin vanha tekijä, niin totesimme hänen olevan valmis syömään jo muutakin kuin tissiä. Neuvola ei tähän ohjeistanut, vaan siellä vain katsottiin kasvua ja todettiin, ettei sen puolesta ole kiire.

    VastaaPoista
  63. Edelleen kiinteiden aloituksesta: kun lapset oppivat esimerkiksi liikkumaan ja puhumaan hyvinkin eri-ikäisinä, niin minun on hyvin vaikea uskoa, että kiinteiden aloituksessakaan olisi jotain tiettyä optimipäivää, joka sopisi kaikille lapsille. Tuskin se kivikautinenkaan äiti katsoi aloituspäivää kalenterista, vaan siitä, milloin vauva tuntui olevan valmis.

    VastaaPoista
  64. Tiina K:lle tuosta Savilahden yhteistyöstä Valion kanssa: ainakaan minun imetysmyönteisyyttäni ei lisää yhtään salaliittojen mainostaminen siellä sun täällä. Jostain syystä aina te vahvasti jonkun asian puolesta lobbaajat olette sitä mieltä, että "vastapuolella" (en edes koe Savilahtea imetysvastaiseksi) on salainen agenda jonkun yritysmaailmaa edustavan (lue: kovia, imetyksen päinvastaisia arvoja kannattavan) tahon kanssa. Kuka olisi parempi taho rahoittamaan / tukemaan tutkimusta, kuin iso yritys, jolla on ensikäden tietotaito maitotuotteiden valmistamisesta? Mikä olisi sellainen neutraali taho, joka kelpaisi rahoittajaksi?

    Sama homma rokotevastaisten kanssa. Kun lääketeollisuus rahoittaa, on kyseessä salaliitto jonka tehtävä on voittojen maksimointi ja kansalaisten kusetus, ellei peräti tarkoitus tappaa.

    Ymmärrän, että kytkyt tuottavat tiettyä problematiikkaa, mutta ettehän te voi tosissanne väittää, että kaikki rahoituksella tutkimusta tekevät (eli kaikki tutkimusta tekevät) olisivat moraaliltaan jotenkin täysin epäkelpoja ja rahoittajan säktynukkeja? Oikeasti?

    Minun olisi paljon, paljon helpompi tutustua teidän imetysaktiivien (ja vaikkapa niiden rokotusvastaisten) argumentteihin ilman näitä sormenheristyksen kanssa tarjoiltavia paranoideja skenaarioita. Siinä te ns. ammutte itseänne jalkaan.

    VastaaPoista
  65. Niin siis mielestäni on helvetin hyvä että korvikkeita kehitetään asiantuntijoiden kanssa eikä fiilispohjalta. Ymmärtäisin salaliittoteorian jos Valion voitot kerättäisiin juuri korvikkeista ja Savilahti olisi pääosakkeenomistaja. Mutta tällä hetkellä se, että Savilahti on mukana kehittämässä korvikkeita vain lisää uskoani hänen näkemykseensä, sillä hänhän on varmasti joutunut asiaan perehtymään.

    VastaaPoista
  66. Kun vertaillaan muihin Pohjoismaihin, puhutaan yleensä ilmeisesti täysimetyksen kestosta. Onko kellään tietoa millaisia erot ovat, jos puhutaan osittaisimetyksestä? Ja onko tilastointitavoilla eroa?

    Tuli vain tässä mieleen, kun tässä juuri katselen puolivuotiasta kuopusta, jolle ruokailu rinnasta on ollut helppoa synnytyssalista tähän päivään saakka. Ja siitä huolimatta hän varmaankin rumentaisi täysimetystilastoja: vauva kun on saanut matalien sokeriarvojen takia kerran hörpyttämällä korviketta, toisena elinpäivänään sairaalassa. Niin että eihän hänellä liene täysimetystä rassukalla virallisesti kuin yksi päivä, vaikka rinnalle nukahdettiin viimeksi kymmenen minuuttia sitten. Lapsiparka!

    VastaaPoista
  67. Ja kyllä, rentoutta, kannustamista, huumoria lisää, kiitos! Ja niitä käytännön neuvoja myös, muualtakin kuin vapaaaehtoisilta auttajilta.

    Se että vain huudetaan kuorossa, että hyvä äiti imettää pitkään, kääntyy lopulta itseään vastaan. Ehkä muissa Pohjoismaissa on osattu jättää se syyllistäminen ja oman kruunun kiillottaminen vähemmälle?

    VastaaPoista
  68. Riitta, ei minustakaan vauvalle sopivaa täysimetysikää tule kalenteriin tuijottamalla päättää, vaan yksilöllisesti lapsen kehityksen mukaan.

    Tutkimuksissa vaan olisi vaikeaa jakaa yksilöitä esim sen mukaan, että milloin laittoi itse ruokaa suuhun. Siksi luokitteluna käytetään ikää.

    Nuo täysimetyksen keston tutkimukset kertovat sen, että useimmille lapsille se sopiva ikä kiinteiden aloittamiseen on lähempänä 6 kuin 4 kuukautta.

    Tiina K.

    VastaaPoista
  69. Anonyymi tuossa ylempänä kyseli, että miten se kokonaiskuva tuppaa imetysfanaatikoilla hämärtymään aina niin hurjasti?

    Kun minut varmaan imetysfanaatikoksi lasketaan (mistähän syystä ;)) niin halusin tuota kommentoida. Minusta se kokonaiskuva paremminkin on hukassa niiltä, jotka vaativat että imetyksestä ei puhuttaisi, jotta tietyt yksilöt eivät syyllisty. Kun kyse ei ole yksilöiden tason ongelmasta vaan yhteiskunnan. Heti jos imetysluvut nousevat sinne 80 -90 % (oletan että korkeintaan joka viides nainen valitsisi korvikkeen, kun kyseessä täysin oma valinta), ja yli 2-vuotiaan imetystä pidetään normaalina niin lakkaan puhumasta asiasta. Sitten kun se on todella valinta, niin valitkoot yksilöt vapaasti.

    Mitä tulee noihin 7 tunnin imetyksiin. Sitä varten sen puolison pitäisi olla kotona sen ensimmäisen kuukauden, jotta äiti ja vauva voivat rauhassa saada sen imetyksen käyntiin. (Ja puhun taas yleisellä tasolle, en kenestäkään yksilöstä).

    Ihan uteliaisuuttani kysyn, että eikö toisen kohdalla imetys ollut selvästi luontevampaa? Toki lapsen imetykseen vaikuttavat myös lapsen ominaisuudet (esim epiduraali synnytyksessä voi vähentää vauvan imetyskäyttäytymistä, minkä takia imetys on vauvalle hankalampaa), mutta kokeneet imettäjät eivät useinkaan välttämättä edes pysähdy imetyksen ajaksi. Mä tunnen monia naisia, jotka pystyvät esim kävelemään samalla kun imettävät jopa viikon ikäistä. Kokemusta usein tulee tarpeeksi jo yhdestä lapsesta - tämän huomaa varsinkin taaperoimettäjiltä. Tiheästi imemisen kaudet eivät siis juuri arjessa näy, kun lapsi keikkuu liinassa tissi suussa.

    Mielenkiintoinen kysymys onkin, että miksi joillekin naisille imetys ei tule toisenkaan kohdalla luontevasti?

    Mä en kunnolla tunne muiden pohjoismaiden käytäntöjä, mutta sen tiedän että Suomea on moitittu synnytysten liiasta lääketieteellistymisestä. Valitettava tosiasia kun on, että synnytyksessä käytetty lääkkeellinen kivunlievitys (epiduraali- ja spinaalipuudutukset) usein saa aikaan imetyksen ennenaikaisen loppumisen. Tiedän ainakin Oslosta löytyvän ns pehmeän synnytyksen malli. Sitä en tiedä onko se kuinka laajasti käytössä, tuttavani vain kehui sitä.

    Oman kokemukseni perusteella Ruotsissa imetykseen suhtaudutaan Suomea myönteisemmin. Esim julkisilla paikoilla imettäessäni olen Ruotsissa saanut kehuja kaikilta ihmisryhmiltä.

    Mutta ehkäpä tuohonkin asiaan kannattaisi perehtyä tarkemmin. Jos saan lähiaikoina käsiini tilastoja asiasta, niin kerron.

    Tiina K.

    VastaaPoista
  70. Tiina K:lle pikainen vastaus.

    Olet mitä ilmeisimmin ihminen, joka ei ole koskaan kokenut kovaa imetyskipua. Jos olisit, et kysyisi imetyksen luontevuuden perään seuraavien lasten kohdalla. Tietäisit, että ensimmäiseen kolmeen neljään viikkoon ei rintojen päällä pidetä mitään ellei ole välttämätön pakko. Ei paitaa, ei liivejä, ei jumangegga kantoliinaa, eikä myöskään sitä lapsen suuta kuin vain niinä hetkinä, kun se on välttämätöntä. Kun lapsi imee nänniä, jossa ei ole ulointa ihokerrosta, on kipu niin saatanallisen kovaa, että ihminen itkee ja huutaa. Se on kuule luontevaa se. Tai kun se Raynaud'n syndrooma saa rinnanpäästä veren pakenemaan ja hermoja pitkin säkenöi tuska lapaluihin saakka, silloinkaan ei ole välttämättä niin hirveän luonteva tai euforinen olo.

    Ensimmäistä kertaa ärsyynnyin tämän keskustelun aikana. Luontevaa joo. Olen mitä ilmeisimmin epäluonteva äiti, kun en onnistu imettämään luonnollisesti / luontevasti, whatever.

    Tällaiset kommentit ja ihmiset ovat ne syy, miksi koen imetysAKTIIVISUUDEN niin vastenmielisenä.

    Sori nyt vaan.

    Painun imettämään tuota mukulaa. Moro.

    Ai niin, olihan se isä kotona kuukauden, puolitoistakin. Jostain syystä se esikko kaipasi kuitenkin sitä äitiäkin, joten en voinut ihan jatkuvasti tuupata sitä isälleen tai telkun eteen, että olisin voinut maata tissi vauvan suussa.

    VastaaPoista
  71. Mun ei ollut tarkoitus viitata mihinkään salaliittoon, vaan Savilahden asenteeseen. Hän on tiedostanut ongelman: korvikeruokinta lisää diabetesta. Miten ongelma ratkaistaan? No muokataan korviketta. Ei siis ensisijaisesti pyritä vähentämään korvikkeen käyttöä. Näin huolimatta siitä, että diabetes ei ole ainoa terveystekijä johon korvikeruokinta vaikuttaa.

    Uskonko Savilahden olevan "korruptoitunut"? No en, mutta hänen työnään on katsoa asiaa tietyltä kantilta. Kyllähän Savilahti pitää imetystä parhaana vaihtoehtona, mutta ei vain tuo sitä niin voimakkaasti näkyviin. Lisäksi hänen kirjoituksensa osoittaa, että hän joko vähättelee imetyksen merkitystä tai sitten ei seuraa alaa (muuta kuin diabeteksen kohdalla).


    Savilahden näkemys ei nyt sinällään eroa mitenkään lääkäreiden tyypillisestä näkemyksestä imetykseen. Sitäkään en ihmettele, koska lääkäreille ei käytännössä anneta imetystietoa koulutuksen aikana. Lääkärit myös varsin usein ovat huolissaan siitä, ettei kukaan vain syyllisty.

    Yksikään yritys ei hyvää hyvyyttään sijoita rahaa tutkimukseen vaan aina on kyse tuotekehittelystä. Korvikkeen valmistajan intresseissä ei koskaan ole imetyksen tukeminen. Lääkeyhtiön intresseissä on aina lääkkeen myynnin lisääminen (minkä johdosta lääkeyhtiöt pyrkivät saamaan lääkäreitä määräämään lääkettä yhä vähäisimpiin oireisiin).

    Suuryritys (pienet voivat toimia oikeasti omistajien periaatteiden mukaan, osakeyhtiöt harvoin) tuottaa terveellistä ja hyvää tuotetta vain silloin, kun se lisää myyntiä. Esimerkiksi vauvanruokapurkeissa mainostetaan, että makeutettu hedelmäsokerilla, ja siinä luodaan mielikuvaa siitä, että hedelmäsokeri olisi jotenkin parempi vaihtoehto makeutukseen. Kuitenkin lisätyn fruktoosin haitallisuus esim maksalle on selvästi todistettu.

    Yritysten teettämissä tutkimuksissa on se ongelma, että mikään ei seuraa sitä, mitkä tutkimustulokset jäävät julkaisematta. Tiedeyhteisö kyllä pitää huolen siitä, että yritystenkin teettämät tutkimukset ovat metodeiltaan päteviä, mutta kukaan ei tiedä mikä jää pöytälaatikkoon. Tuota mahdollista puolueellisuutta pidetään niin suurena ongelmana, että rahoituslähde mainitaan.

    Lisäksi tiedettä voi helposti vinouttaa kysymyksenasettelulla. Esimerkiksi jos hypoteesi on että korvike/lääke A aiheuttaa suuremman riskin/hyödyn kuin korvike/lääke B, niin tutkimuksessa ei välttämättä huomioida ollenkaan sitä vaihtoehtoa että ei käytetä kumpaakaan.

    Kyse ei siis ole siitä, että pitäisin joidenkin yksilöiden moraalia heikkona, vaan siitä, että ihminen aina katsoo asioita omien linssiensä läpi. Yrityksille ei työskentele kovin moni niiden toimintaan kriittisesti suhtautuva.

    Mä en siis usko puolueettoman asiantuntijan olemassaoloon. Tutkitusti jokaisella ihmisellä on valmiiksi olemassa painotus hyväksyä ja huomata sellaiset asiat, jotka tukevat hänen olemassa olevaa näkemystään. (Tämä siis koskettaa myös minua. Pyrin objektiivisuuteen aina tutkimusta tarkastellessani, mutta huomaan kyllä että helpommin tulee tarkasteltua kriittisesti sellaisia tuloksia, jotka eivät tue olemassa olevaa näkemystä. Yritän korjata tätä lisäämällä kriittisyyttäni kaikkea kohtaan, mutta...)

    Mä en muuten ole rokotusvastainen.

    Minusta muuten tuli imetysfanaatikko vasta siinä vaiheessa kun olin kahlannut läpi satoja tutkimuksia. Aikaisemminkin olin ajatellut äidinmaitoa parempana vaihtoehtona, mutta nykyään en kovin helpolla edes yhtä ateriaa vauvalle korvikkeella korvaisi.


    Tiina K.

    VastaaPoista
  72. Mä muuten ihan oikeasti ja vain rehellisen uteliaana kysyin toisen lapsen imetyksen luontevuudesta. En todellakaan haukkunut epäluontevaksi äidiksi. Huomaat kyllä tekstini sävyn jos luet sen uudestaan. Aihe on minusta kiinnostava, eikä tarkoituksenani ole tuomita.

    Mä en normaalisti koe hyödyllisenä keskustella omien kokemuksieni kautta, kahdesta syystä. Ensinnäkin yksittäinen kokemus ei tuo luotettavaa tietoa, ja toiseksi jos siirrän keskustelun henkilökohtaiselle tasolle kuulen syytteen siitä, että yritän väittää asian todeksi oman kokemukseni perusteella (näin kävi kun annoin henkilöhaastattelun 2+ lehteen).
    Toisten kokemukset koen kiinnostavina silloin, jos ne antavat viitteitä jostain mahdollisesta ilmiöstä (niin kuin nyt tuo imetyksen luontevuus).

    Mutta kun nyt omia kokemuksiani kysyttiin niin lyhyesti: Esikoisen imetyksen käyntiin lähteminen oli todella vaikeaa. Herkkäihoisena imetys sattui, ja haavoja tuli. Minulle imetys ei ole aina ollut iloista ja kivaa, välillä se ärsytti ja sattui. Mutta en selvästikään ole yhtä suurta kipua kokenut kuin anonyymi.

    Tiina K.

    VastaaPoista
  73. Suurkiitos kommentoijille, etenkin Tiina K:lle! Hyvin mielenkiintoista.

    Loukkaantuneelle anonyymille sanoisin, että ei sinun tarvitse syyllistyä tai soimata itseästi, sinun kaltaisiasi varten niitä korvikkeita kehittellään parempaan suuntaan. Jokainen ei voi valita. Mutta niin kuin yllä totesin, suomalaiset naiset valitsevat useammin korvikkeen imetyksen sijaan kuin naiset muissa Pohjoismaissa. Näin isossa mittakaavassa se on jo laaja asennekysymys, kuten Tiina K:kin monesti selittää. Itse tunnen naisia, jotka eivät ole halunneet imettää, ja se on eri asia kuin että imettää ei voi.

    VastaaPoista
  74. Anonyymi hermostunut vielä palaa hetkeksi, muksujen nyt nukkuessa.

    En varsinaisesti syyllistynyt, koska minähän olen kivuista ja tukoksista huolimatta hampaat irvessä imettänyt, jopa reilusti yli vuoden. Ärsyynnyin, koska mielestäni Tiina K:n kysymys oli kuin olikin hieman asenteellinen. Luin kirjoituksen vielä uudestaan ja edelleen korvaani kalskahti "miksi joillekin naisille imetys ei tule toisenkaan kohdalla luontevasti?" Siksi, koska ei vain tule. Koska fysiikka ei muutu. Koska seuraavatkin lapset ovat pienisuisia, korkeakitalakisia, kireällä huulijänteellä varustettuja. Koska tisseissä on edelleen samoja rakenteellisia haasteita. Koska psyyke ei muutu. Koska toinen tarvitsee enemmän erillisyyttä kuin toinen. Miksi nämä asiat olisivat eri tavalla kakkosen tai kolmosen kohdalla?

    Mitä muuten on "luonteva" vanhemmuus ja kenellä on oikeus se määrittää? Eikö se ole subjektiivista myös? Minusta on luontevaa, että vauva syö, lopettaa syömisen ja sitten tehdään muuta. Minä en määrittelisi kantoliinassa imetystä luontevaksi. En myöskään harrasta perhepetiä aivan niitä ensimmäisiä viikkoja lukuunottamatta, koska minusta ei ole luontevaa nukkua koiranunta hievahtamatta vasemmalla kyljelläni, vasen käteni pään alla puutuneena, oikea käteni tikkusuorana kropan jatkona.

    Olisi paljon asioita vielä sanottavana, mutta en yksinkertaisesti enää jaksa istua kirjoittamassa. Uhmis on raivonnut koko päivän ja vauva vaatii luonnollisesti myös omansa.

    Loppuun vielä yksi ihmetyksen aihe, nimittäin tuo haluamattomuus imettää. Sen täytyy olla vahvasti sidonnainen koulutukseen, asuinpaikkaan tai joihinkin muihin muuttujiin, sillä minä en ole kuullut vielä kertaakaan tämän kolmenkymmenen vuoden aikana, että joku olisi jättänyt imettämättä esimerkiksi ulkonäköseikkojen tai puhtaan mukavuudenhalun takia. Siis edes yrittämättä koko puuhaa.

    Mukavaa ja rauhallista iltaa meille kaikille.

    VastaaPoista
  75. Väestöliitto on tehnyt upean esitteen tuttipullolla lasta ruokkiville perheille, Pullonpyörittäjien oppaan. Asiallista tietoa ja tukea, ilman kiihkoilua ja fanatismia. Tästä olisi mulle itselleni ollut paljon hyötyä meidän kaksosten vauva-aikana! http://bit.ly/pYYYL0

    Viv

    VastaaPoista
  76. "En myöskään harrasta perhepetiä aivan niitä ensimmäisiä viikkoja lukuunottamatta, koska minusta ei ole luontevaa nukkua koiranunta hievahtamatta vasemmalla kyljelläni, vasen käteni pään alla puutuneena, oikea käteni tikkusuorana kropan jatkona."
    Hyvä luoja, että tunnen sympatiaa anonyymia kohtaan! :) My words exactly. Valitsin nukkumisen.

    Äitiyteni ei ole ollut Kaitaniemen direktiivien mukainen, mutta koen silti onnistuneeni. En voi sille mitään että luotan ihan omaan törkeän subjektiiviseen kokemukseeni luottaen psykkapuoleen paljon enemmän kuin ruokinnan laatuun. Pääasia, että siitä skidistä ja sen kanssa olemisesta pystyy nauttimaan.

    Mutta onko nyt tosiaan niin, että kukaan ei tiedä MIKSI suomalaiset häviävät näissä imetystilastoissa..? Mihin imetys tyssää? Mikä koetaan ongelmaksi? Ja mitä nuo Kaitaniemen kaipaamat prosentit 80-90 siis ovat? Sitä 6 kk täysimetystä?

    Yhteiskunnan syytteleminen on mielestäni vastuun välttelyä. Haluaisin tarkennusta, mitä oikein yhteiskunnalta kaipaatte? Anteeksi henkilökohtaisen kokemuksen jakaminen, mutta ei se miehen kotonaolo (molemmilla kerroilla 2 kk) mitään muuttanut. Kyllä minä tiesin imetystukiryhmistä, mutta ei tullut mieleenkään soittaa. Arvatkaapa miksi? En luottanut siihen, että saan ystävällistä ja rentoa neuvontaa vaan vastaani jonkun kivikausihullun, joka pyytää minua syömään istukan ja menemään takapihalle telttaan pesimään lapsen kanssa. Ennen kuin syyttää yhteiskuntaa, kannattaa varmaan tutkia muitakin vaihtoehtoja.

    Tulin myös miettineeksi evoluutiota. Ei kai evoluutio tunne oikeaa ja väärää. Evoluutiohan on luonnonilmiö, tapahtumien sarja, joka tuottaa luonnonvalinnalla tietynlaisia yksilöitä tietynlaiseen tilanteeseen. Eikö evoluution näkökulmasta ihmisellä ole loppujen lopuksi aika hyvä tilanne kun perimästä huolimatta selviytymisen mahdollisuus on suuri?

    VastaaPoista
  77. Ja itse asiassa mitä tulee tuohon "tarkoitukseni ei ole tuomita" kommenttiin niin vastaan että kirjasi luettuani täytyi ihan nostaa hattua: en ole koskaan lukenut mitään yhtä tuomitsevaa. :) Subjektiivista toki tämäkin.

    VastaaPoista
  78. Huh mikä keskustelu!

    No, haluaisin jakaa nyt kaikkien kanssa yhden vinkin, joka voisi muuttaa ainakin joidenkin äitien imetyskokemusta.

    Jos haluat tuottaa enemmän maitoa SYÖ ENEMMÄN PROTEIINIA eli lihaa, kalaa, kanaa, maitotuotteita ja muita (vähärasvaisia) eläinkunnan tuotteita. Myös kasviperäisten proteiinien voisi kuvitella auttavan, mutta kun en niitä harrasta niin en niistä osaa sanoa sen enempää.

    Huomasin tämän alunperin vahingossa kun aloin imetyksen alkuvaiheessa käyttää proteiinijuomia kun en jaksanut muuten huolehtia syömisistä. Lisäproteiinin vaikutus on välitön -- siis ihan vuorokauden sisällä vaikuttava. Nyt imetyksen loputtua se on vähän hankalakin, kun tissit pamahtavat täyteen maitoa heti jos menen syömään enemmän proteiinia.

    Tämä on ihan järkeenkäypää, koska maidossa on suhteellisen paljon proteiinia. Ja syötetäänhän esim. lypsäville lehmille runsasproteiinista rehua maidontuotannon maksimoimiseksi.

    En ole missään koskaan törmännyt tähän suositukseen, joten suosittelen sitä nyt ihan itse kaikille imettäville. Kokeilkaa, jos ette muuten usko!

    VastaaPoista
  79. Imetyksestä vielä, ja ihan omista kokemuksista käsin :-)

    Mulla ongelmana, jotta sain edes sen osittaisimetyksen käyntiin, oli se että synnytyssairaalassa ei saanut kunnollista imetyksen ohjaamista.

    Osastolla sai neuvoja, kun niitä kysyi, mutta neuvot vaihtelivat aina vastaajan mukaan. Kysyin ainakin viideltä kätilöltä, onko vauvan imuote oikea. Juu on. Ihmettelin, että mikä mättää, kun toinen nänni oli haavoilla ja toisesta tuli pelkkää verta. Kotona imetysläpysköitä katsellessani huomasin, että imuote on pielessä, se klassinen pilli-imu. Vauvan suu oli riittävän suuri, eikä ollut ongelmia kielijänteiden tms. kanssa, hän vaan ei osannut asetella suutaan oikein. Minä, ensimmäistä kertaa asialla,sain onneksi vauvan opetettua ottamaan oikean imuasennon. Huomasin,että imuote korjaantuu,kun vauvan suun lähestyessä nänniä käänsin alahuulta varovaisesti alaspäin. Muuta ei tarvittu, ylähuulenkin asento muuttui automaattisesti.

    Toinen juttu oli vauvan temperamentti. Vauva oli muuten rauhallinen, mutta nälän yllättäessä hihat paloivat HETI. Yritä siinä sitten säheltää ja opetella, kun toinen karjuu kitapurje lepattaen jo 2 s säätämisen jälkeen. Tähänkin keksin konstin: oltiin vielä synnytysosastolla, ja lapsi sai joka tapauksessa lisämaitona luovutettua äidinmaitoa. Hoksasin pyytää tilkan luovutettua maitoa imetyksen pohjille. Vauvan kamalin nälkä helpotti, mikä mahdollisti sitten imetyksen opettelun.

    Sairaalaan mennessä tiesin jo rintakumeista. Kätilöt eivät sellaista tarjonneet,vaikka näkivät rikkinäiset rinnanpääni. Onneksi tiesin itse kysyä kumeista, ja onneksi sain sattumalta oikean kokoisen kumin. Yhden kätilön mukaan rintakumin koko valitaan vauvan suun koon mukaan, eli keskoselle pienempi ja täysaikaiselle vauvalle "normaalikokoinen". Äidin nännin koolla ei ollut kuulemma mitään merkitystä. No, mulla on kapeat nännit, ja vain se pienempi kumi toi avun. Kumin käytön tekniikankin sai itse hoksata. Meillä toimi se, että puristin ensin itse nännistä kumin puolilleen maitoa, niin että heruminen lähti käyntiin. Ilmeisesti pelkkä vauvan suu ei riittänyt nännin stimuloimiseen.

    Mitäs vielä oli... Niin. Olin vakaasti päättänyt välttää äidinmaidonkorvikkeita, pelkäsin lapseni saavan maitoallergian. Olin tutustunut varsin perusteellisesti aiheeseen, ja saanut selville, että ensimmäisen 1 kk ajan lapsen suolisto on erittäin läpäisevä,ja vieraat proteiinit voivat päästä läpi liian suurina aiheuttaen allergisoitumisen. Yritin ja yritin imettää, mies säntäsi rintapumppuostoksille, imetysten tauot pumppailin, mutta maito ei kerta kaikkiaan riittänyt.Vauvan paino oli laskenut liikaa. Kotonaolon alkumetreillä ravasimme neuvolassa punnituksissa 2 krt viikossa, eikä se paino vaan noussut. Olisin pahoinpidellyt vauvaa, jos en tässä tilanteessa olisi ottanut avuksi tuttipulloa.

    Olin ennalta selvittänyt, mikä korvike sopii erittäin allergisen äidin lapselle (eli lapsellakin geeneissä todennäköisesti keskimääräistä suurempi alttius allergisoitumiselle). Kotona oli kaapissa varalta purkki lehmänmaitopohjaista korviketta, jossa proteiinit oli pilkottu vähemmän allergisoivaan muotoon. Luojan kiitos olin selvitellyt näitä asioita etukäteen, myöhemmin neuvolalääkärin kehotuksesta kokeilimme muitakin tavallisempia korvikkeita, eikä niistä sopinut yksikään. Viisi kokeilimme kaikkiaan, seurauksena aina illan kipuitkusessio, sitten totesin, että tämä vatsakivun aiheuttaminen on vauvan kiusaamista, syötetään sitä korviketta joka sopii ja ollaan onnellisia, että sellaista on olemassa. Kauhistuttaa ajatellakin, että oltaisiin ensimmäisenä tarjottu Tuttelia tms. ja oltaisiin sitten luultu vain, että lapsella on koliikki, kun se illat itkee kipuaan.

    Että sellaiset kiemurat imetyksessä. Ja monella varmasti huomattavasti isommat. Neutraalia, kohkaamatonta imetysneuvontaa tarvitaan kyllä lisää niin synnytyssairaaloihin kuin niiden ulkopuolellekin.

    -Salamanteri

    VastaaPoista
  80. Vielä sivukommenttina, omakohtaista kokemusta erittäin vaikeista allergioista omaavana: luulen, että tosi, tosi allergisten vauvojen vanhempia nämä imetys vs. pulloruokinta -kohkaamiset lähinnä naurattaa (jos ei itketä asian ollessa akuutti). Tiedän, kuinka mahdottoman vaikeaa allerginen oireilu voi olla, ja millaisen salapoliisityön takana oireitten aiheuttajan metsästys ja eliminointi voi olla.

    Onneksi en itse ole,ainakaan vielä, kokemaan tilannetta, että näyttää, että vauvalle ei kerta kaikkiaan löydy sopivaa ruokaa, ei sitten millään. Tilanteessa, jossa koettaa pitää vauvan vaan hengissä, tämä vääntö imetys vs. pullo ei varmaankaan voi turhemmalta tuntua. Tiedän äidin, joka joi lasista rypsiöljyä (!!!) saadakseen itse energiaa pystyäkseen imettämään lastaan. Rypsiöljynkin piti olla jotakin tiettyä, jotta lapselle ei tullut oireita. Öljyn lisäksi ruokavalioon kuului 3 muuta ruoka-ainetta. Ei voi olla miettimättä, mikä määrä pelkoa, vauvan kärsimystä, vanhempien huolta ja epätoivoa on takana, kunnes on löydetty se 3 ruoka-aineen kombinaatio, jolla vauva ei saa hirmuisia allergiaoireita, ja saadaan äiti pysymään hengissä, vaikka paino tippuukin paljon ja tukka lähtee päästä. Tiedän myös, että jotkut vanhemmat joutuvat tilaamaan ulkomailta juuri heidän lapselleen räätälöidysti valmistettua korviketta, kun muuten ei ruokkiminen kerta kaikkiaan allergioiden takia järjesty.

    Että koitetaan vaan pitää ne pienet hengissä,oli se ruokintatapa sitten mikä hyvänsä, eikös se ole pääasia.

    -Salamanteri edelleen

    VastaaPoista
  81. En ehtinyt lukea koko kommenttiketjua, mutta ajattelin vielä oman ajatukseni tänne kuitenkin laittaa :D

    Palasin töihin kahden vuoden hoitovapaan jälkeen muutama kuukausi sitten, ja vasta nyt tuntuu oikeastaan siltä että pystyn melko puolueettomasti imetykseen ja muihin äitiyteen läheisesti liittyviin asioihin suhtautumaan. Mulla on vähän sellainen fiilis, että näistä jutuista nousee niin hirveä haloo siksi, että ne ovat jokaiselle äidille niin henkilökohtaisia ja suuria asioita, ja tietysti sitä haluaa jokainen tuntea tehneensä oikeat valinnat (puhumattakaan tilanteesta jossa ei ole syystä tai toisesta saanut valita, vaan yksinkertaisesti asiat ovat vaan menneet tietyllä tavalla).

    No oli miten oli, itse olen päätynyt siihen että mua ei oikeastaan jaksa enää niin hirveästi kiinnostaa mitä muut tekevät, imettävätkö vai pulloruokkivatko :D Siis joo, kyllähän jokainen sen varmasti sisimmässää tietää että ihmisen maito on ihmiselle alunperin tarkoitettu vaihtoehto, ja tietyllä tapaa siinä siis tietysti on ominaisuuksia joita ei keinotekoisesti pystytä valmistamaan tai edes ymmärtämään tämän hetkisen tiedon valossa. Mutta. Kaikeksi onneksi saamme kuitenkin elää maassa, jossa tarjolla on ravitsemuksellisesti todella korkealaatuinen vaihtoehto jolla kasvaa terveitä ja hyvinvoivia lapsia, ja meillä on keinot tarjota se lapselle sekoitettuna puhtaaseen veteen, puhtaasta pullosta, jolloin ei tarvitse pelätä vauvan menehtyvän likaisen veden aiheuttamaan ripuliin (joka edelleen on suuressa osassa maailmaa lasten yleisin kuolinsyy). Eli eiköhän meillä kaikilla ole asiat aika hyvällä mallilla kuitenkin? :)

    Mitä tulee imetyksen terveysvaikutuksiin, niillä on varmasti merkitystä yhteiskunnan tasolla. Mielestäni yksittäisen äidin on kuitenkaan tarpeetonta miettiä sitä sen suuremmin jos pulloruokintaan on päätynyt syystä tai toisesta, koska yksilötasolla sillä ei niin kauhean suurta merkitystä ole. Oma imetetty palleroni on hirveässä korvakierteessä, kun taas täysin pulloruokittu kummilapseni ei ole kahteen ikävuoteensa mennessä vielä sairastanut kertaakaan kunnolla.

    Niin ja hei, itse juoksen vieläkin öisin välillä hakemaan kaksivuotiaalleni jääkaapista kauramaitoa. Ja tarjoan sen tuttipullosta. Enkä välitä tippaakaan että mitä muut ovat tästä mieltä! :D

    VastaaPoista
  82. Tää imetysjuttu on mun mielestä ihan verrattavissa vaikka synnyttysepiduraalin ottamiseen. Kummastakin vouhkataan. Yhden mielestä täytyy täysimettää vaikka mikä olis, toinen on mieluummin imettämättä ollenkaan. Joku on sitä mieltä, että kivulla täytyy synnyttämän, muuten on täysin epäonnistumut, joku toinen kiljuu puudutusta jo synnärin ovella. Enpä usko, että kumpikaan näistä jutuista kovin radikaalisti vaikuttaa äiti-lapsisuhteeeseen tai lapsen hyvinvointiin, jos asiat on muuten kunnossa. Ja kummankaan asian kommentointi tai arvostelu ei tasan kuulu muille. Kukin tyylillään, kunhan on tyytyväinen ratkaisuun. Se mua harmittaa, että imetykseen tuntuu olevan huonosti apua saatavilla, ja se loppuu tavallaan "turhaan", tiedon ja opastuksen puutteessa monilta kovin aikaisin, vaikka äiti haluaisi imettää. Onhan imetys tosiaan varsinkin laiskan äidin pelastus. Mä oisin tullut pullo- ja korvikerumban kanssa hulluksi, onneksi kummankin lapsen kohdalla imetyksessä ei ole ollut mitään ongelmaa. Vielä, kakkosen vierotuksesta tosin taitaa tulla sellainen...

    VastaaPoista
  83. Kiitos Salamanterille, imetyohjauksen/tuen pitäisi olla juuri tuollaista konkreettista.

    Suomen imetystilastojen rumuudesta syyttävä sormi vois osoittaa lapsivuodeosaston henkilökunnan suuntaan: itse esim en saanut minkäänlaista imetyohjausta vaikka pyysin. Imetys sattui aika paljon, ne vain katsoi päältä että imuote on kunnossa, jatka samaan malliin. Ei ollut kunnossa, lähdin kotiin nännit verillä. Loppu on historiaa: rintatulehdus, kipua, verta, sammasta, kipua, pumppausta, imetyksen lopettaminen ja pumppauksen jatkaminen lapsen 4 kk ikään saakka, korvikkeen lisäksi.

    Tuo Pullonpyörittäjän opas on mainio.

    Ja Salamanterikin mainitsi, korvikkeeksi mieluiten apteekin digeroitu korvike, jos on pakko antaa lisäruokaa, esim. Almiron Pepti.

    t. Äitä

    VastaaPoista
  84. Vaatiiko muuten joku todella, että "imetyksestä ei puhuttaisi, jotta tietyt yksilöt eivät syyllisty"? Eikö pikemminkin sitä, että mietittäisiin miten siitä imetyksestä puhutaan? Vaikka kyseessä miten olisi yhteiskunnan ongelma, yhteiskuntakin koostuu yksilöistä. Ja aika kovia arvoja edustaa sellainen yhteiskunta, jossa yksilöistä ja muiden tunteista ei tarvitse välittää yleisen hyvän nimissä. No, menee jo vähän sivuraiteille tämä.

    Sen verran kuitenkin tekee mieli vielä kirjoittaa, että minusta on myös kummallinen ajatus, että äidin ei tarvitsisi sen imetyksen vuoksi enää olla läsnä niille mahdollisille vanhemmille lapsilleen. Vaikka tenavilla olisi millainen superisä ja loistava tukiverkko, isosisarukset tarvitsevat silti edelleen myös äitiään, itse asiassa vielä todennäköisesti tavallista enemmän, kun sisaruksen saaminen järkyttää maailmaa. Osittaisimetys on minusta ihan ajankäytön kannalta joissain tapauksissa viisain valinta koko perheen hyvinvointia ajatellen.Ehkä se korvikeannos silloin tällöin on aika pieni asia verrattuna vaikka hyvän sisarusuhteen tukemiseen.

    (Ja tämä viimeinen ei ollut subjektiivinen kokemus. Meillä kun kuopus on pikaruokailija, joten jopa niistä tiheän imun kausista on selvitty kevyellä kikkailulla, vaikkeivät luonnottomat lapseni suostukaan liikkuvassa liinassa syömään.)

    VastaaPoista
  85. Valpuri,
    Käytännössä aina kun puhutaan imetyksen hyödyistä tulisi sanoa, että korvike on hyvää ravintoa, muuten syytetään syyllistämisestä. Ei voi todeta edes faktoja. Tämä näkyy selvästi suhtautumisesta esimerkiksi kirjaani (siis se Katja Lahden kovasti haukkuma Luonnollinen lapsuus). Imetyskappale (kuten koko kirjakin) on kirjoitettu niin, että lähes jokaisen lauseen perään voisin laittaa viitteen tieteelliseen artikkeliin. Käytännössä siis kerron vain tieteellisesti todistettuja faktoja. Mutta monen lukijan silmissä teksti on syyllistävää ja tuomitsevaa.

    Miten siitä imetyksestä sitten oikein saisi puhua? Aina vain sanotaan, että ei se että puhutaan vaan se miten puhutaan. Yleensä vaaditaan asiallisuutta, ei saa sekoittaa tunteita mukaan. Mutta kun kirjoitan kylmää asiaa, niin se onkin syyllistävää ja supertuomitsevaa. Siis ihan oikeasti, kertokaa miten siitä voisi valehtelematta puhua ilman että syytetään syyllistämisestä?

    Me teemme monia asioita yhteisen edun takia, vaikka samalla aiheuttaisimmekin joillekin yksilöille haittaa. Esimerkiksi terveysvalistus kaikilla osa-alueillaan on sellaisten tietojen jakamista, joka jonkun mielen voi pahoittaa. Lääketiedekin perustuu yhteisen hyvän ajatukseen: esimerkiksi rokotusten tarkoituksena on suojella väestöä – siitä huolimatta että joillekin yksilöille voi tulla suurtakin haittaa rokottamisesta.

    Mielestäni kukaan ei ole esittänyt, etteikö äidin tarvitsisi olla läsnä vanhemmille lapsille imettämisen takia. Mä en tosin ymmärrä, miksi se imettäminen estäisi äidin läsnäolon? Mikä kieltää ottamasta muita lapsia mukaan imetyshetkeen? Ainakin mun viereen mahtuu useampikin lapsi kerrallaan. Jos ei pysty liikkumaan samalla kun imettää, niin vanhempi lapsi voi tulla viereen tai lapselle voidaan antaa sanallista huomiota matkan päähänkin. Eihän äiti mihinkään lasikoppiin mene imettämään. Sille vanhemmalle lapselle voi vaikka tarjota huikat toisesta rinnasta. Samalla lailla se pullon tarjoaminen varaa vanhemman vauvan tarpeisiin. Ja isyyslomat ovat mielestäni tärkeitä juuri siksi, että saadaan siihen alkuvaiheeseen äidille enemmän aikaa imetyksen alkuun saamiseen, kun isä /puoliso voi hoitaa ne ”juoksevat” asiat.

    Tiina K.

    VastaaPoista
  86. ”Kaitaniemen direktiivien”, ”kivikausihullun”

    Hmm, tämä keskustelu taitaa olla pitkän ja lämpimän ystävyyden alku…

    Mä muuten kirjoitan mm. myös, että on täysin luonnollista, että oma äiti tappaa vauvansa – Mitä, eivätkö kaikki ymmärrä toimia niin kuin minä sanon luonnolliseksi…

    Lahti kysyy:
    ”Mutta onko nyt tosiaan niin, että kukaan ei tiedä MIKSI suomalaiset häviävät näissä imetystilastoissa..? Mihin imetys tyssää? Mikä koetaan ongelmaksi?”

    Tässä on kaksi eri kysymystä: Miksi suomalaisen naisen imetys ei onnistu? Miksi ruotsalaiset ja norjalaiset imettävät pidempään?

    En tiedä mitä Ruotsissa ja Norjassa tehdään eri lailla, mutta niitä syitä voin kyllä kertoa, miksi Suomessa imetys tökkii ja mitkä ovat niitä asioita, jotka imetyksen onnistumiseen vaikuttavat (vaikka tämänkin kirjoittamisen jälkeen joku taas huutelee syyllistämisestä / tuomitsemisesta).

    1. Asenne + ilmapiiri.
    Yksilön tasolla asenne tarkoittaa sitä, että mitä enemmän yksilö tietää ennen synnytystä imetyksestä ja mitä enemmän yksilö haluaa imetyksen onnistuvan, sitä todennäköisemmin se onnistuu. Ja kyllä, meillä on myös paljon naisia, jotka ajattelevat, että ei sillä ole niin merkitystä imettääkö vai ruokkiiko korvikkeella.

    Yhteisön tasolla puhutaan ilmapiiristä. Meillä puhutaan jatkuvasti niin, että korvikkeella kasvaa ihan tavallisesti ja normaalin terveenä. Kuitenkin jos verrataan rintamaidolla ja korvikkeella kasvaneita niin näiden ryhmien välillä havaitaan selviä eroja useissa asioissa. Imetys on kuitenkin se, joka tuottaa sen ns normaalin tuloksen, ei korvike.

    Julkinen imetys koetaan ongelmalliseksi. Siitä valitetaan, eikä sitä hyväksytä (osa toki hyväksyy, mutta julkisen imetyksen paheksuminen on täysin hyväksyttyä).

    Itseasiassa korvikeruokintaan jopa kannustetaan, mm koska sen avulla isä voi hoitaa enemmän. Ja äiti voi mennä töihin.

    2. Imetysvalmennuksen ja synnytysvalmennuksen puutteellisuus

    3. Synnytyksessä käytetty lääkkeellinen kivunlievitys. Tutkitusti epiduraali (ja spinaali)puudutus vähentää imetystä: puudutus voi selvästi vähentää vauvan imemistaitoja, äidin kiinnostusta vauvaan, ja äidin herkkyyttä vastata vauvan viesteihin (kyllä, näistäkin on tutkimuksia).

    Ja minun puolestani naiset saavat käyttää kivunlievitystä synnytyksessä, mutta epiduraalin vaikutus imetykseen saisi olla yleisessä tiedossa, koska se voi vaikuttaa jonkun päätökseen koskien lääkkeellistä kivunlievitystä.

    4. Synnytyssairaalassa annettu puutteellinen ja jopa väärä imetysohjaus (koskien esim sitä kuinka usein vauva syö, imetysoteohjausta jne)

    5. Neuvolan terveydenhoitajien puutteellinen tieto imetyksestä.

    6. Puolison tuki vaikuttaa. Isille annetun imetysohjauksen on todettu parantavan selvästi imetyksen onnistumista.

    7. Äidin ja vauvan fyysisen kosketuksen vähyys ja erillään nukkuminen.

    8. Tiedon siirron katkeaminen sukupolvelta toiselle. Vanhemmat naiset eivät enää opeta nuorempia imettämään. Imetystä ei juuri nähdä, siihen ei totuta lapsesta asti.

    9. Tutti, yms väärät käsitykset (esim väite siitä, että vauvalla on ns tarpeetonta imemisen halua)

    10. Ihmeelliset uskomukset maidon loppumisesta. Maitoa tulee, jos vauva saa sitä tilata (eikä tilaustaitoja ole synnytyksessä vähennetty kemikaaleilla) eikä syöttöjä vähennetä esim korvikkeella, tutilla tai yösyöttöjen väliin jättämisellä.

    Muutakin varmaan tulisi mieleen, jos hetken miettisin. Mutta eiköhän tässäkin ollut tarpeeksi herneitä

    Tiina K.

    VastaaPoista
  87. Lahti kysyy:
    ”Ja mitä nuo Kaitaniemen kaipaamat prosentit 80-90 siis ovat? Sitä 6 kk täysimetystä?”

    Sitä, että suurin osa naisista voi halutessaan aluksi täysimettää sopivaksi katsomaansa ikään asti ja voivat jatkaa imetystä ihan niin kauan kuin haluavat.

    Lahti jatkaa: ” Yhteiskunnan syytteleminen on mielestäni vastuun välttelyä. Haluaisin tarkennusta, mitä oikein yhteiskunnalta kaipaatte? Anteeksi henkilökohtaisen kokemuksen jakaminen, mutta ei se miehen kotonaolo (molemmilla kerroilla 2 kk) mitään muuttanut. Kyllä minä tiesin imetystukiryhmistä, mutta ei tullut mieleenkään soittaa. Arvatkaapa miksi? En luottanut siihen, että saan ystävällistä ja rentoa neuvontaa vaan vastaani jonkun kivikausihullun, joka pyytää minua syömään istukan ja menemään takapihalle telttaan pesimään lapsen kanssa. Ennen kuin syyttää yhteiskuntaa, kannattaa varmaan tutkia muitakin vaihtoehtoja.”

    Edellä kerroin tekijöistä, jotka vaikuttavat imetyksen onnistumiseen. Osaatte varmaan siitä listasta päätellä mihin asioihin haluaisin yhteiskunnan kiinnittävän huomiota?

    Sen imetysneuvonnan pitäisi tulla suoraan ja automaattisesti sairaalan ja neuvolan kautta, ei siihen pitäisi tarvita vapaaehtoistoimintaa.

    En muuten toimi imetystukiryhmissä, soittakaa vain huoletta, siellä on minua paljon mukavampia ihmisiä, jotka keskittyvät yksilöiden auttamiseen.

    Tuo on muuten harvinaisen lapsellinen heitto väittää alhaisia imetyslukuja minun syykseni (siis nuo vastuun välttelyt ja muuta vaihtoehdothan siis suoraan viittaavat siihen, että jonkun yksilön imetyksen epäonnistuminen on minun syytäni, koska kerron faktatietoja imetyksestä. ) Huoh.

    Pitänee varmaan selittää, mitä tarkoitan sillä, että puhun yhteiskunnan tasolla.

    Esimerkin kautta siitä miten asiaa itse lähestyisin yksilötasolla.

    Oletetaan että minulla on tuttu, jolle imetys on harvinaisen kivuliasta. Hänen tapauksessaan kyse ei ole vauvan väärästä imuotteesta, eikä siitä alkuvaiheesta, jossa tottumaton rinta voi kipeytyä, kun siinä yhtäkkiä roikkuu joku 24 /7. Vaan kyse on tilanteesta jossa kipujen määrää ei voida vähentää eikä ole odotettavissa niiden itsestään vähenevän. Edellisen lapsen kohdalla kivut jatkuivat koko vuoden kestäneen imetyksen ajan, ja sama vaikuttaa jatkuvan nytkin. Mitä sanoisin tälle tutulle, jos asiasta tulisi puhetta?

    Sanoisin kyllä, että imetyksen suuret hyödyt ovat totta, mutta joissain tilanteissa voi olla parempi käyttää korviketta vaikka korvaamaan osan imetyksistä tai vaikka kokonaan. Jos äidistä jokainen imetys on tuskallinen, niin minusta äiti voi hyvällä omatunnolla halutessaan vähentää imetystä. Kehottaisin miettimään ja päättämään niin kuin parhaaksi katsoo, ja mikäli päätyy korvikkeeseen, niin hyväksymään sen ja luopumaan syyllisyydestä, koska tässä tapauksessa syyllisyyteen ei ole mitään syytä. Kertoisin myös, että jos huolestuttaa niin tilanteeseen voi vaikuttaa myös muulla ruokavaliolla (ensin vertailemalla korvikkeiden valmistusaineita, lisäruokien alettua hyvillä rasvoilla ja vitamiineilla (ruuassa ei pillereinä, paitsi D), gefilus yms tuotteilla).

    Mä uskon, että suurin osa äideistä toimii parhaaksi katsomallaan tavalla. Ja joillekin se on korvike. Mutta samalla minua harmittaa niiden äitien puolesta, joiden imetys epäonnistuu siksi, koska heille annettu imetystietous on väärää tai puutteellista.

    Tiina K.

    VastaaPoista
  88. Miten kivunlievitys synnytyksessä vaikuttaa imetykseen ja sen loppumiseen ennenaikaisesti ja miksi 2- vuotiasta pitää imettää?

    t. ei vielä äiti ja tietämätön monista asioista ;)

    VastaaPoista
  89. Tiina K.

    9. Tutti, yms väärät käsitykset (esim väite siitä, että vauvalla on ns tarpeetonta imemisen halua)

    Mitä tällä tarkoitetaan, tutti on hyvä/huono? Tästäkin asiasta olen havainnut olevan koulukuntia niin siksi kysyn.

    t. ei vielä äiti ja tietämätön monista asioista ;)

    VastaaPoista
  90. Epiduraalin on havaittu vähentävän imetystä (spinaalipuudutuksessa käytetään samoja aineita, ne vain laitetaan eri paikkaan ja se ns lamaa enemmän). Epiduraali- ja spinaalipuudutuksessa käytetyt aineet voivat vähentää vauvan neurologisia vasteita, ja voivat saada vauvan imetyskäyttäytymisen (rinnan hamuaminen, imeminen, oikean imuotteen löytyminen) vähenemään. (Tämä on tutkimuksissa havaittu, mutta se ei tarkoita että niin kävisi jokaiselle vauvalle, mutta riski on olemassa)

    On havaittu myös yhteys siihen kuinka paljon äiti haluaa olla vauvansa kanssa heti synnytyksen: joko epiduraali vähentää äidin kiinnostusta vauvaan tai sitten naiset ovat väsyneempiä epiduraalisynnytyksen jälkeen (ja siksi haluavat olla vähemmän vauvan kanssa).

    Epiduraali myös vähentää äidin kortisolin eritystä. Tämä tavallisemmin stressihormonina tunnettu hormoni virittää vanhemman viestimään vauvan kanssa. Matalat kortisolitasot on yhdistetty vähentyneeseen herkyyteen vastata vauvalle.


    Maidon riittävyyden takaamiseksi kaikki vauvan antama imemisärsytys on tarpeellista. Vaikka vaikuttaisi siltä, että vauva ei ime rintaa syödäkseen, on tällä imemisellä merkitys, sillä se kasvattaa maidontuotantoa. Maitoa siis tulee niin paljon kuin sitä tilataan. Se että vauva imee paljon rintaa nyt, pitää huolen siitä että maitoa on tulevaisuudessakin tarpeeksi. Vauva siis tekee ennakkotilauksia. Tutin käyttö vähentää näitä ennakkotilauksia, ja voi saada aikaan sen että maidon tuotanto on riittämätöntä vauvan tarpeisiin. Eli tuttia ei voi suositella.

    Tiina K.

    VastaaPoista
  91. Katri, kiinnostava teoria! Itse syön varmaankin liian vähän proteiineja kun olen vähentänyt eläinten syömistä ja toisaalta en ihan kartalla vielä kasvisproteiineista. Tosin maidon riittävyys ei ole ongelma.

    salamanteri, juuri noin monimutkaista ja samalla helppoa se voi olla! Minulla kätilö ei nähnyt imuotteesta mitään koska tissi oli kaksi kertaa isompi kuin vauvan pää..

    Muakin ärsyttää kivun vähättely. Olin kohtuulisen järkyttynyt siitä että kukaan ei varsinaisesti reagoinut siihen kun synnärillä sanoin että tää imetyshän sattuu ihan saatanasti. Tokalla kerralla osasin sitä paskaa jo odottaa. Vähättelyllä tai välinpitämättömyydellä luodaan äidille heti alkuunsa todella ulkopuolinen fiilis tässä mammamaailmassa.

    Ja juille, olen ihan samoilla linjoilla. En kuuntele enää kenenkään mielipiteitä kun näen että hyvin menee ihan omilakin konsteilla. Jää paljon enemmän aikaa ja energiaa äitikavereiden tukemiseen. :)

    Tiina, käsitit väärin, en syytä sinua mistään - nämä "imetysfaktat" toki ovat omasta näkökulmastasi poimittuja ja iloitsen siitä että Savilahti toi esille omansa. En varsinaisesti näe meillä kahdella erityisen paljon juteltavaa hiekkalaatikolla mutta en viitannut juuri sinuun kivikausihulluna vaan ylipäätään imetysfanaatikkoihin, joilta pitäisi sitä tukea saada. :) Mutta vielä haluaisin tarkennusta, että ovatko nuo syyt imetyksen huonoihin prosentteihin omiasi vai jonkinlaisia tutkimuksista kerättyjä? Koska siellä ei mainittu, esim. että imetys sattuu, mikä on syy siihen, että kumpaakaan lasta ei katsota täysimetetyksi, koska ekat kuukaudet on pelattu korvikkeella.

    VastaaPoista
  92. Ennen kuin annan tulla, niin kirjoitan, että arvostan Tiina K:ta tutkijana. Minusta Luonnollista lapsuutta ei tulisikaan lukea kasvatusoppaana, vaan evoluutiobiologian tutkijan näkemyksenä siitä, mikä juuri evoluutiobiologian kannalta on lapselle hyväksi. Esimerkiksi kehityspsykologi toisi sitten toisenlaista näkökulmaa.

    Uskoisin, että sekä evoluutiobiologian että kehityspsykologian kannalta oikea ratkaisu olisi ottaa vauva välittömästi syliin ja tissille, jos hän huutaa auton turvakaukalossa. Kuitenkin elämä on paljon monimutkaisempaa: tässä tilanteessa liikenneturvallisuus on ykkösjuttu ja vauva pysyy kaukalossa.

    Savilahti taas. Minusta on ihan selvä, että työkseen parempia äidinmaidon korvikkeita kehittävä kokee työnsä tärkeäksi ja se vaikuttaa siihen, mitä hän kirjoittaa. Yhtä lailla työkseen imetysohjausta antavat kätilöt kokevat imetysohjauksen tärkeäksi ja se taas näkyi heidän vastineessaan. Eikä kumpikaan ole väärässä. Vaikka imetysohjaus kuinka paranisi, niin korvikkeita tarvitaan aina, aina on niitä vauvoja, joita ei imetetä. Olen antanut itselleni kertoa, että lääkärin koulutuksessa imetystä yhtään sivuavat asiat ovat rintatulehduksen tunnistaminen ja siihen antibiootin määrääminen sekä lapsen aliravitsemuksen tunnistaminen. Lääkärit eivät ole se taho, joka on koulutettu antamaan imetysohjausta. Ei korkea koulutus tee kenestäkään kaikkien alan asiantuntijaa, vaan korkeasti koulutettu tietää jostain spesifistä asiasta todella paljon.

    Tiina K kyseli, miksi kaikille äideille ei toisen lapsen imettäminen käy sen luontevasti. Omasta puolestani voin vastata, että kyse on siitä, ettei imetys ole mikään äidin suoritus. Kysymys on äidin ja lapsen yhteispelistä, joka toimii joka äiti-lapsi -parilla eri tavalla. Minulle on annettu kaksi temperamenteiltaan hyvin erilaista lasta ja kuopusta odottaessa varauduin hyvin erilaiseen imetykseen, mitä se sitten lopulta oli.

    Ensinnäkin varauduin pitkiin imetysmaratoneihin (esikoisen kanssa seitsemän tuntia oli vielä lyhyt aika), mutta tämä söikin kymmenessä minuutissa irrottautui tissiltä ja röyhtäisi. Se oli hyvin näppärää, kun perheessä oli myös toinen lapsi.

    Toisekseen esikoisella ei ollut mitään rintaraivareita, mutta tämä Tiina K:n kommentti suorastaan hyppäsi silmille:

    "Eihän äiti mihinkään lasikoppiin mene imettämään. "

    Olisin nimittäin kovasti kaivannut tuollaista äänieristettyä lasikoppia imetyksiä varten. Kuopuksen rintaraivarikausi alkoi siinä jotain nelikuisena ja lähes puolen vuoden ajan hän ei kerta kaikkiaan suostunut tissille kuin muutamassa asennossa, makuuhuoneen hiljaisuudessa. Sitäkin asentoa sai hakea aika pitkään ennen kuin kuopus tissille malttoi rauhoittua ja jos erehdyin puhumaan, niin vauva irrottautui välittömästi tissiltä, alkoi uudestaan huutaa ja asennon hakeminen alkoi alusta. Tähän kuvioon mustasukkainen esikoinen sopi harvinaisen huonosti.

    Esikoisen kanssa ihmettelin, miksi jotkut äidit eivät imetä kahvilassa, vaan vetäytyvät vessaan. Kuopuksen kanssa olin hyvin kiitollinen, jos imetys sujui edes lastenhoitohuoneessa. Tämä Vaihe alkoi niin myöhään, että tuttipullolle opettaminen ei sekään ollut enää oikein vaihtoehto enkä usko, että se kuopuksen temperamentilla olisi onnistunut, vaikka olisin yrittänyt.

    Näin herkästi kaikkiin häiriötekijöihin reagoivan vauvan kanssa ajatus jostain kantoliinassa imettämisestä on suoraan Absurdistanista. Myöskään esikoisen kanssa ei kantoliina oikein ollut vaihtoehto. Hän ei yksinkertaisesti tykännyt liinasta ja nyt kun hän on eskari-ikäinen, niin ymmärrän oikein hyvin, miksei hän liinassa tuolloin viihtynyt. Hän nyt vain tarvitsee oman tilansa. Kuopus kyllä liinasta tykkäsi.

    Jättikö kuopuksen rintaraivarikausi esikoiseen tai lasten sisarussuhteeseen jälkiä? Jätti se. Meni todella pitkään, yli kaksi vuotta, ennen kuin esikoinen hyväksyi kuopuksen leikkikaverikseen eikä pitänyt häntä pelkästään tunkeilijana ja häiriötekijänä. Nyt he ovat kuin paita ja peppu, joten ei tästä pysyvää vauriota jäänyt.

    VastaaPoista
  93. Muut tutkimuksista, kohta 8 omaa päättelyäni.

    Mä itseasiassa olen usein ihmetellyt sitä, että monesti kuulee sanottavan, ettei imetyksen pitäisi sattua (kun ihmisissä on sitä vaihtelua). Toki kivun syynä voi olla väärä imuotekin, mutta oma järkeni sanoi, että ainakin minulle kipu tuli siitä etteivät rintani olleet aikaisemmin tottuneet yhtä intensiiviseen käsittelyyn.

    Mutta se miltä imetys tuntuu voidaan myös (kuten kaikki muutkin ihmisen ominaisuudet) katsoa normaalijakaumalla: vähemmistö on naisia joille se sattuu paljon ja toisessa päässä on naiset joille se on supernautinnollista.

    Kts esim http://www.taloudellinenriippumattomuus.com/2010/11/ajatuksia-indeksisijoittamisesta-osa-2.html (älkää välittäkö aiheesta, vaan tuolta löytyy normaalijakauma: pystyyn ihmisten määrä ja vaakaan jokin ominaisuus esim se miltä imetys tuntuu)

    Sanoin tämän aikaisemminkin ja sanon uudestaan: jokainen joka osaa englantia voi ihan itse käydä ne tutkimukset läpi ja muodostaa mielipiteensä.

    Tiina K.

    VastaaPoista
  94. Kiitos Riitta.

    Mä en ole koskaan kasvatusopasta ajatellut kirjoittavanikaan.

    Tuo rintaraivari asia on mielenkiintoinen. Jos saa kysyä, millainen on lapsen temperamentti noin muuten? Häiriintyykö edelleen helposti?

    Tiina K.

    VastaaPoista
  95. Meinasi unohtua tuo 2-vuotiaan imettämiskysymys. Lyhyesti, kun pitäisi tehdä töitä eikä keskustella...

    Äidinmaito edelleen antaa laadukkaita ravintoaineita ja mm vasta-aineita. Kaikki hyödyt jatkuvat ja kasvavat. Lisäksi noin pieni lapsi edelleen ottaa aika suuren osan ravinnostaan juomalla. Miksi lapsen pitäisi juoda lehmänmaitoa tai epäterveellisiä mehuja, kun voi juoda optimaalista ravintoa.

    Tiina K.

    VastaaPoista
  96. Vielä lyhyesti. Norjassa asuva tuttavani kertoi Norjan olevan todella imetysmyönteinen maa. Julkista imetystä kehutaan ja lisäksi esim ostoskeskuksissa usein on erillinen imetystila. Myös lapsiystävällisyys yleisesti ottaen suurempaa kuin Suomessa.

    Joten ehkä niitä pohjoismaisia eroja selittää pitkälti tuo asenne-erokin.

    Tiina K.

    VastaaPoista
  97. Riitta, ihan mahtava kirjoitus. Nämä imetyskokemukset ovat ylipäätään aika kiinnostavaa luettavaa.

    Näissä yleispätevissä neuvoissa on vain yksi ongelma: yleispäteviä neuvoja ei voi antaa. Jokainen äiti, lapsi ja perhe ovat omia uniikkeja kokonaisuuksiaan. Tutkimuksissa löydetyt yhteydet ja riskit - kuten epiduraali ja vauvalle vastaaminen - eivät ole päätöksenteon apuväline naiselle, joka ei ole itse tutkija ja ymmärrä tiedemaailmaa. Hylkääkö epiduraalin saanut äiti aina lapsensa? Selkeästikään ei. Keneen epiduraali vaikuttaa lamauttavasti, miten se näkyy, miten pitkään se näkyy ja onko tilanne korjattavissa. Kuka näihin osaa vastata?

    My 2 cents. Kuten jo tuossa ylempänä mainitsin, imetyksellä on pelottava maine. Brändi ei ole kunnossa, jos näin luonnollisen asian mielekkyyttä joudutaan tutkimuksilla todistelemaan. Yksi klisheinen ero Suomen ja muiden Pohjoismaiden välillä on keskustelukulttuurissa. Emme me osaa puhua luontevasti mistään (lähde: maajussille morsian -ohjelma) saati sitten niinkin herkästä aiheesta kuin imetys. Kun vuosi sitten pohdittiin atrvitaanko kouluissa etiikkaa vai draamaa olisin vastannut että molempia. Mitä tahansa joka edistää ilmaisua ja suvaitsevaisuutta.

    VastaaPoista
  98. Kuopus (nyt 2v6kk) on ollut meidän lapsistamme se helpompi lapsi, jonka kasvatuksessa ei ole ollut mitään sen kummempia ongelmia tuon rintaraivarikauden jälkeen. Myös päiväkodissa häntä pidetään helppona lapsena, kun taas esikoisen kanssa on ollut omat kommervenkkinsa.

    Temperamentiltaan kuopus on esikoiseen verrattuna impulsiivinen ja herkästi innostuva, mutta osaa kyllä keskittyäkin. Suuntakuulon mittaaminen parivuotiaana oli antaa väärän hälytyksen, kun hän teki palapeliä eikä korvaansa lotkauttanut sille, että terveydenhoitaja soitteli kelloaan hänen selkänsä takana.

    Rintaraivarikausi loppui oikeastaan siihen, kun palasin töihin ja mies jäi kuopuksen kanssaan kotiin. Veikkaan hänen tuolloin oivaltaneen, että kannattaa syödä eikä temppuilla silloin, kun äiti on paikalla. Tuolloin isästä tuli selkeästi se ensisijainen hoitaja ja joskus tuntui siltä, että ainoa yhteinen juttu minulla ja kuopuksella oli imetys.

    Loppujen lopuksi imetin kuopusta yli kaksi vuotta, joten kannatti tuo vaikea vaihe jaksaa. Imetys loppui lopulta siihen, kun isoveljen katsoma Pikku Kakkonen alkoi kiinnostaa äidin tissejä enemmän ja päivän ainoa imetys alkoi jäädä aina silloin tällöin väliin kunnes lopulta alkoi kokonaan unohtua. Veikkaan imetyksen loppumisen edesauttaneen sisarusten välien parantumista.

    VastaaPoista
  99. Minä luulin esikoisen kohdalla, että hän on ihan eliittivauva, kun sai tissitellä 1.5-vuotiaaksi. Mutta kuopus se vasta eliittivauva onkin: hän syö korviketta, jonka ovh on n. 70 euroa purkilta (Neocate, aminohappopohjainen ravintovalmiste vaikeasti allergisille lapsille).

    Voi hitto, miksi naiset on tällaisia...? Tapellaanko seuraavaksi päivähoidosta versus kotihoidosta? Hesarissahan oli eilen herkullinen avaus taas aiheeseen! Go for it, Katja.

    VastaaPoista
  100. Minä tykkäisin, jos näissä asioissa ihmiset keskittyisivät kertomaan omista kokemuksistaan ja jättäisivät toisten neuvomisen vähän vähemmälle. Ensimmäisestä voi olla jotain hyötyä tai ainakin lohtua muille äideille vastaavassa tilanteessa, mutta jälkimmäinen aiheuttaa vain armotonta ***tutusta.

    Ja kaikkea kannattaa peilata siihen, että useimmat yli 40-vuotiaat suomalaiset ovat saaneet vauvana tuttipullosta kotitekoista "korviketta" (vettä, lehmänmaitoa ja sokeria).

    VastaaPoista
  101. Tiina K, minusta se vanhemman lapsen ottaminen viereen tai sanallinen huomioinen on juurikin sitä pientä kikkailua. Joka toimii oikein hyvin, jos se nuorempi lapsi on omani tapaan helppo ja nopea imetettävä. Tilanne on tosiaan heti monimutkaisempi, jos nuoremman imetys on vaativampi projekti, tai lapsia on vielä useampia. Yritin lähinnä hahmotella yhtä esimerkkitilannetta, jossa tutin/korvikkeen antaminen ei ole mistään lääketieteellisestä syystä välttämätöntä tai esimerkiksi yhä helposti ymmärrettävää kuin kovan imetyskivun takia lopettaminen, mutta jollekin perheelle silti pitkän päälle ehdottomasti paras päätös. Se perheen kokonaisvaltainen hyvinvointi lienee yhteiskunnan kannaltakin aika positiivinen ja toivottava tilanne, myös terveysvaikutuksiltaan.

    Minulla tai kenelläkään tuskin on kunnollista vastausta siihen, millaista se järkevä tapa puhua imetyksestä sitten olisi. Kai se olisi jo tehty, jos se helppoa olisi. Mutta ainakin tulee mieleen, että auttaisi, että aiheesta puhuttaisiin jotenkin muuten kuin äidin epäonnistumisena / onnistumisena. Ei minusta asiallisuus edellytä, että tunteista vaietaan, vaan pikemminkin että niiden olemassaolo tunnistetaan ajoissa.

    Enkä ylipäätään usko, että tarvittaisiin lisää valistusta siitä, että imettäminen on lapselle hyväksi. Pikemminkin yksityiskohtaisempaa käytännön tietoa esimerkiksi niistä mahdollisista ongelmakohdista, ja siitä millaiset konstit niihin mahdolisesti saattaisivat tepsiä.

    Minulle on annettu helpohko ja hyvin helppo imetettävä, mutta olen silti todella tyytyväinen, että törmäsin esimerkiksi käsitteeseen tiheän imun kausi hetkeä ennen kuin ensimmäinen sellainen tuli. Netissä, puolivahingossa. Juu, kyllä, olisi ehkä ollut parempi, jos se tieto olisi tarttunut päähäni vaikka perhevalmennuksessa tai synnytyssairaalassa. Joissa molemmissa sen sijaan muistettiin kyllä muistuttaa moneen kertaan, että äidinmaito on parasta ravintoa lapselle.

    Niin että tästä kyllä olen ihan samaa mieltä:
    "Sen imetysneuvonnan pitäisi tulla suoraan ja automaattisesti sairaalan ja neuvolan kautta, ei siihen pitäisi tarvita vapaaehtoistoimintaa."

    Joskin tosiaan, saisi se terveydenhoitaja mielellään kertoa siitä pullonpyörittäjän oppaasta myös.

    VastaaPoista
  102. Kun kerran tutkimustulokset imetyksen ja/tai korviikkeenkäytön terveysvaikutuksista EIVÄT ole kiistattomia (koska tutkimustulokset eivät ole edes diabeteksen suhteen yksiselitteisiä), niin minua kiinnostaa, miksi tämä imetys-aihe kiihdyttää äitejä Suomen kaltaisessa valtiossa?

    Kehitysmaissa imetyksen terveysvaikutukset ovat kiistattomia, mutta kuten Savilahtikin toteaa, Suomen oloissa korvikkeen käytöllä ja imettämisellä ei juurikaan ole eroja lasten sairastamisen kannalta.

    Miksi tämä aihe on yhä kuin punainen vaate äideille?

    Tuntevatko KAIKKI äidit sitten omista määreistään ja vajavaisuudestaan syyllisyyttä, joka innostaa hyökkäämään niiden kimppuun, jotka määrittelevät ja toteuttavat äitiyttään toisin?

    Suomeksi: miksi kenenkään napaa hinkkaa se, imettääkö naapurin mamma vai tyrkkääkö kakaran suuhun tuttipulloa?

    Vai onko jollain salaista tutkimustietoa kouluampujien imettämättömyydestä/ liian pitkästä imetyksestä? Tissistä tai tissinpuutteestako nuorten pahoinvoinnissakin on kysymys?

    Koska oikein mitään muuta hyvää syytä tästä aiheesta jankkaamiselle en keksi.

    Minä en ollut hyvä imettäjä, vaan lapseni oli helppo imetettävä.

    Minä imetin lastani seisaaltaan ja kävellen 4 päivää keisarinleikkauksen jälkeen. En siksi, että se olisi ollut luontevaa, vaan olosuhteiden pakosta.

    Imetin lasta tunnin välein myös yöllä, en siksi, että olisin ajatellut lapseni kaipaavan energiaa vaan siksi, ettei hän suostunut juomaan pullosta. Sitäkin yritettiin, kun imetysruljanssin pahimmassa vaiheessa valvoin 42 tuntia yhteen menoon ja olisin mielellään turvautunut jo unilääkkeisiin. Mutta lapsi sai suihkutisseistä maidon liiankin helposti, eikä enää oppinut juomaan niin paljon hankalammasta tuttipullosta.

    Kaikkein kauheinta oli, että totta puhuen kaikista hankaluuksista huolimatta nautin imetyksestä. Imetyshormonit auttoivat jaksamaan ja endorfiinipöllyssä lapseen pystyi kiintymäänkin, heräilyistä huolimatta. Imetys oli kummallekin niin kivaa, että koville otti mammalla, kun se 18 kuukauden jälkeen loppui.

    Mutta jos imetys ei olisi ollut miellyttävää, jos nuo hankaluudet olisivat tuntuneet painavimmilta kuin imetyksen suoma mielihyvä niin henkisellä kuin hormonaalisellakin tasolla (eron esim. imetyksen aikaisten yöheräilyjen ja imetyksen loppumisen jälkeisten yöheräilyjen aiheuttamassa väsymyksessä todellakin huomaa. Useampaan kertaan ehdin katua imetyksen lopettamista ihan siitä syystä, etteivät imetyshormonit enää puskuroineet väsymyksen ja hermoromahduksen välissä...) niin arvatkaapa kauanko olisin imettänyt?

    Ja nyt käsi sydämelle: ketä oikeasti kiinnostaa se, olenko imettänyt vai en? Lapseni sairastaa nyt joka tapauksessa samalla tavalla kuin naapurinkin mukulat, eikä ole tietoakaan siitä, kauanko heitä on imetetty? Ei siis eroa kansantalouteen ja saiarauskuluihin. Miten oma imetysvalintani on käytännön tasolla vaikuttanut kenenkään muun elämään?

    Oi miksi, oi miksi sitten joku jaksaa tästä aiheesta yhä jankuttaa?

    VastaaPoista
  103. Vera, olen itse tullut siihen tulokseen että tässä asiassa on tarve tuntea olevansa oikeassa on ylikorostunut. Siitä seuraa sitten tätä jeesustelua ja itsensä ylentämistä muita alentamalla.

    Kokemusten jakamisen kautta saattaa myös saada uusia vinkkejä vertaituesta puhumattakaan. On mielenkiintoista lukea muiden kokemuksia. En itse tunne ketään, jolle imetys erityisesti soisi mielihyvää, kunhan on vaan tapa ruokkia oma kersansa. On avartavaa kuulla, että joku siitä voi jopa nauttia - ehkä yhtä lailla keskustelun kautta imetysfanaatikotkin tajuavat että kyseessä ei tosiaan ole mikään valinta ja että heidän yleispätevät neuvonsa eivät aina auta.

    VastaaPoista
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...