Tietoa mainostajalle ›

18.10.2011

Äitityövoimaa

Päivähoitokeskustelusta tuli mieleen asia, jota olen taas tänä syksynä pohtinut moneenkin otteeseen. Olin ajatellut palata duuniin taas kesäloman jälkeen, jonka jälkeen Koti-Insinööri jäisi vielä puoleksi vuodeksi kotivastuuseen ja sitten koittaisi perhepäivähoito - toivottavasti samalla hoitajalla kuin Skidikin on. Voisin kuitenkin jatkaa kotonaoloa, jos kodin ja työn välillä ei pidettäisi niin isoa hajurakoa.

Edellisestä äitiysloman perusteella tiesin muumioituvani, jos en samalla tee jotain aikuisten oikeaa, mielekästä hommaa (..ja itse asiassa teenkin yhtä juttua, josta voin vinkata hiukan lisää tällä viikolla!). On ihan hauskaa olla Snadin personal trainer kääntymisharjoituksissa, mutta kaipaan vaihtelua.

Minun kannaltani olisikin optimaalista yhdistää äitiys- ja palkkaduunit. Koska Snadi vetää säännöllisesti täydet yöunet, olen henkisesti työkykyinen ja motivoitunut. Voisin hyvin tehdä hommia tuntipalkalla, etänä ja tietyillä aikataulujoustoilla. Jos toimistoläsnäolo on välttämätöntä, minimi-investointina tarvittaisiin yksi rauhallinen huone hoitotoimenpiteitä, ruokailua, leikkiä ja päikkäreitä varten, isommalla firmalla voisi olla varaa omaan hoitotätiinkin.


Jotta tällainen palvelu yleistyisi, tarvitaan tietenkin kiinnostuneita. Olenko ainoa, joka haluaisi saada molemmat?

33 kommenttia:

  1. Mä olisin niin mukana! Tytsy on tällä hetkellä reilut 8 kk eikä päiväkoti todellakaan houkuttele vaikka vanhempainvapaan loppu jo häämöttää lähitulevaisuudessa. Jatkan siis toistaiseksi kotona.

    Suunnilleen ensimmäisen kolmen äitiysvapaakuukauden jälkeen olisin hyvin voinut tehdä vähitellen töitä jos se jotenkin olisi mahdollista, ja varsinkin nyt onnistuisi jo aivan mainiosti. Työnantaja ei valitettavasti näe asiaa mahdollisena, siitäkään huolimatta että kärsii mun osaamisalueella surkean vähäisistä reursseista ja voisin todennäköisesti vähäisilläkin viikkotyötunneilla vähentää muiden työtaakkaa.

    Olenkin siis pitänyt aivot kiireisenä ihan henkilökohtaisella opiskeluprojektilla, josta olen nauttinut suuresti. Nyt mun työpanoksesta hyödyn vain minä, vaikka voisin järkevällä organisoinnilla saada muutakin aikaan. Luulisi, että yhteiskunnankin kannalta tällaiset järjestelyt olisi järkevä mahdollistaa, saataisiin aikaan esim. niitä paljonpuhuttuja joustoja, työurien pidentymistä, ehkä tuettaisiin naisten urakehitystäkin?

    -Tuuli

    VastaaPoista
  2. Asun Hollannissa ja täällä tämä on arkipäivää. Teen 2-3 päivää viikossa töitä. Kun on valmis koko viikkoon niin työnantajalle pitää vain etukäteen ilmoittaa..

    4 vuotiaana alotetaan koulu joka vastaa ihan päiväkotia tuonne 7 vuotiaaksi asti. Lapset saa hakea kotiin syömään tai tilata koulusta palvelun mutta eväät otetaan aamulla silti kotoa mukaan. Meidän lapset syövät koululta tilatun palvelun huomissa. Koulupäivät ovat 8.30-15.00 paitsi keskiviikkoisin ja perjantaisin 12 asti(mun vapaapäivät). Mies vie aamuisin, minä haen iltapäivisin, nyt kun on syysloma niin isovanhemmat huolehtivat, se on täällä enemmänkin sääntö kuin poikkeus. myös alle 4vuotiaista huolehtivat isovanhemmat pari kertaa viikossa, täällä on siis pakko olla anopin kanssa väleissä...

    VastaaPoista
  3. Et suinkaan ole ainoa. Olen kaipaillut firman järkkäämään päivähoitopalvelua jo vuosia ja ihmetellyt, ettei sellaisia Suomessa harrasteta. Jostain muistelen kuulleeni, että päivähoito työpaikalla laskisi työtehoa. Liekö tässä yksi syy siihen, etteivät yritykset käsittääkseni edes harkitse ph:n järkkäämistä.

    Muita syitä ovat tietysti rohkeuden puute (ei tällaista ole ennenkään tehty) sekä fyrkan puute (uskoisin, ettei investointi tulisi mahdottomaksi, kun työntekijät osallistuisivat kustannuksiin).

    Mitä se nyt sit vaatisi? Tilat eli pari huonetta leikkimiseen ja nukkumiseen, pätevän hoitajan ja ruokapalvelun. Ei voi olla niin vaikeaa? Isommissa firmoissa taatusti saisi kasaan sen 6 mukeloa tms. ja jos vanhemmat maksaisivat esimerkiksi hoitotuen (vaimikäsenyoli) plus 400 erkkiä kuussa, olisi homma klart.

    VastaaPoista
  4. Tutuilla oli joskus työhuone Hautomo, en tiedä onko viellä hengissä.

    Itse olin viikon ikäisen pojan kanssa työmaakäynnillä, ja toimeksiantaja piti sitä "erittäin epäammattimaisena". Toivottavasti itse repi perseensä synnytyssalissa ;) Poika sai olla työhuoneella puolitoistavuotiaaksi, sitten laittoi fossiilin lasertulostimeen ja pääsi päivähoitoon. Laitoin kaiken puolipäiväisenä tienaamani päivähoito- ja työeläkemaksuihin eikä lapsi parkissa oppinut edes puhumaan, mutta ihan varma en ole siitä olisiko kotona ollut sen stimuloivampaa.

    VastaaPoista
  5. En näköjää osaa enään krijottaa mut pitää opetella ennenko meen takas töihin kijottelemaan.

    *huoh*

    VastaaPoista
  6. Tuon takia minusta oli mahtavaa saada lapset opiskeluaikana! Luennoilla ei ollut pakko käydä, eli käytännössä lastenhoitajaa kaivattiin vain tenttien ajaksi. Siinä sitä sitten sai kivasti olla lasten kanssa ja itselleen sai mielenvirkistystä siinä määrin, kun sopivalta tuntui. Näin jälkikäteen ajateltuna melkeinpä ihmettelen, että miksi niin harva loppujen lopuksi tekee lapsia jo opiskeluaikana. Nuorena sitä kanssa tuntui jaksavan, nyt kolmikymppisenä yövalvomiset aiheuttaisivat varmasti enemmän harmaita hiuksia ja kiukkuisia päiviä, kuin tuolloin.

    VastaaPoista
  7. Haaveilen itsekin kovasti kotiäitiyden ja palkkatyön yhdistämisestä. Jollain järkevällä systeemillä lapset hoitaisi mielellään kotona vaikka koulun penkille asti, mutta ihan pelkkää kotiäitinä oloa ei ainakaan meikäläisen mielenterveys (eikä kyllä budjettikaan) kestäisi. Tällä hetkellä olen ratkaissut asian niin, että olen hoitovapaalla 2-vuotiaan kanssa ja käyn yhtenä iltana viikossa muutaman tunnin töissä + teen satunnaisia freelance-hommia kotoa käsin. Etänä tekisi mielellään enemmänkin töitä, mutta niiden löytyminen onkin jo ihan toinen juttu. Keväällä syntyy sitten vauva, mutta ajattelin palata tähän nykyiseen järjestelmään viimeistään syksyllä, etten ihan tylsisty kuoliaaksi.

    VastaaPoista
  8. Mä olen niin mukana tässä. Ensimmäisen kolmen kuukauden jälkeen äitiyslomalla homehtuu ellei tee jotain järkevää, vaikka täysiaikaisesti työskentely ei houkuttaisikaan ennen kuin lapsukainen on kaksi- tai kolmevuotias.

    VastaaPoista
  9. Mä oon koko kouluajan ollut kotona, en siis työskennellyt opintojen ohella. Nyt, kun oon semmosen 4,5kk ollu kokopäiväisesti töissä, niin mä alan huomata tosiaan kaipaavani niitä aikoja, kun oli 1-2pvää viikossa semmosia että sai olla kotona. Eihän opiskelua ja töissäkäyntiä voi suoranaisesti verrata, mutta kyllä mä nyt kaipaan sitä että voisin ees yhden päivän viikonlopun lisäksi viettää kotona lasten kanssa. Mutta kuten aiemmin oon jo sanonut, ei mun pää kokoaikaista kotona oloa kestä ja viime äitiyslomalla pää pysy kasassa sen ansiosta, että mulla oli ne opinnot, joita tein koko ajan eteenpäin vauva kainalossa. Nelipäiväinen työviikko olis aika ihanteellinen ratkaisu, mutta mikäli työsuhde nykyisessä työpaikassa jatkuu vielä vuodenvaihteen jälkeenkin, niin turha unelmoida, se kun ei kuulemma ole mitenkään mahdollista. Mutta mä luulen että ei mun työnteosta ehkä kyllä tulisi mitään jos lapset olis ees samassa rakennuksessa kun minä, en osaa sanoa miksi mutta näin uumoilen.

    VastaaPoista
  10. Oijoi, todella tuttu aihe... Itse olen osin joutunut, osin saanut tehdä melkein täyspäiväisesti töitä lähes täyspäiväisen äitiyden lisäksi jo siitä lähtien kun lapsi oli 2-3 kk.

    Ja on kyllä ollut välillä hyvinkin haastavaa, osin viime viikkoihin asti jatkuneen univelan takia ja osin siksi, että olen tehnyt tähän asti töitä kotona ja siksi, ettemme jostain syystä ole kyenneet lapsen isän kanssa pitämään riittävästi kiinni sovituista lastenhoitoajoista (ts. isukin "kiireiset" menot ovat menneet turhan helposti äidin kirjoitustöiden ohi).

    Viime keväästä alkaen olen käyttänyt raa'asti maksullista lastenhoitoapua, mikä on tullut kyllä kalliiksi kukkarolle, mutta ollut eduksi päälle ja työnteolle. Nyt sain lisäksi itselleni oman työhuoneen kodin ulkopuolelta, mikä helpottaa työn ja kotiajan erottamista.

    Jos saisin mennä takaisin kevääseen 2010, tekisin asiat näin:

    -- Vuokraisin samantien oman työhuoneen.
    -- Lopettaisin yöimetykset viimeistään siinä vaiheessa kun lapsi on puolivuotias.
    -- Pakottaisin lapsen isän pitämään kiinni hoitovuoroista lähtemällä raa'asti työhuoneelle.
    -- Käyttäisin alusta alkaen enemmän ulkopuolista lastenhoitoapua.

    Olemme neuvotelleet lapsen laittamisesta päiväkotiin ensi syksynä eli vähän alle kolmevuotiaana, mutta en ole aiheesta vielä ihan kauhean innoissani.

    Jouduin tilanteen pakosta aloittamaan työt jo äitiyslomalla, koska eräs iso ja kallis projekti olisi kaatunut ilman työpanostani, mutta muuten olisin ehkä ottanut iisimmin ensimmäiset puoli vuotta.

    Ja täyspäiväisellä työpanoksella tarkoitan sitä, että tekemäni työmäärä on vastannut keskivertokirjoittajan täyspäiväistä kirjoitusmäärää, mutta aikaa sen tekemiseen on ollut vain 1/10 entisestä. Kyllä, olen välillä yön pimeydessä työstressissä fantasioinut että alkaisin käyttää kiellettyjä piristeitä, ettei tarvitsisi "haaskata" aikaa nukkumiseen.

    Sen olen kuitenkin huomannut, ettei musta ole täyspäiväiseksi kotiäidiksi. Koen että palkkatyöni on usein henkisesti palkitsevampaa suhteessa nähtyyn vaivaan kuin esim. lastenhoito (vaippojen vaihtaminen, syöttäminen, peseminen, nukuttaminen jne).

    Huom! ÄITIYS kokonaisuutena on toki palkitsevampaa kuin työnteko -- ts. jos olisi pitänyt valita äitiyden ja uran välillä, olisin silti halunnut äidiksi (varsinkin kun aktiivisen äitiysvaiheen jälkeen olisi voinut mennä takaisin työelämään).

    Onneksi ei tarvinnut valita ja onneksi työelämän ja äitiyden yhdistäminen sujuu nyt paljon paremmin kuin alkuvaiheessa.

    VastaaPoista
  11. Mä opiskelin äitiysloman aikana muutamia kursseja (alle puolivuotias oli luennoilla mukana). Se oli ihan kivaa, mutta tulihan siitä lisästressiä ajankäytöllisestä näkökulmasta. Mietin silloin, että olenko ihan tyhmä, kun aina haalin itselleni kaikkea ylimääräistä. Mä en kyllä tuota äitiysloman ja työnteon yhdistämistä harrastaisi omalla kohdallani, ehkä mä en vaan tykkää työstäni tarpeeksi, kun oikeastaan pidän siitä, että äitiysloma on taukoa työnteosta. :) Sinällään kaipaisin kyllä pikkulapsiajalle parempia joustoja ja mahdollisuuksia sovittaa työntekoa ja kotonaoloa yhteen. Mulla on etätyömahdollisuus, mutta en oikein usko, että työnantaja hirveästi pitäisi siitä, jos kertoisin hoitavani lapsen siinä sivussa, vaikka se osin onnistuisikin. Niinpä tähtään nelipäiväisen viikon tekemiseen, kun mies palaa hoitovapaaltaan töihin. Siinä vain sitten on se ongelma, että miten saa työmäärästään oikeasti vähennettyä sen 20 % pois, kun kerran palkkakin vähenee sen verran. Ei hirveästi huvita tehdä neljässä päivässä viiden päivän hommia ja saada siitä riemusta vielä vähemmän palkkaa.

    VastaaPoista
  12. Et ole tosiaan ainoa joka haluaisi saada molemmat ja eipä tuon onnistumisen edes pitäisi olla mitenkään vaikeaa, mutta kovin tuntuu, ettei työelämä vain jousta. Kadehdin kovasti ihmisiä, jotka kirjoittavat työkseen, jolloin freenä pystyy itse hoitamaan sovittaminen. Miehisellä alalla asiantuntijana tuntuu, että osa-aikaisuus kyllä onnistuisi jos vaan saisin tehtyä 60%:lla työajalla 160% töitä.

    VastaaPoista
  13. Itseasiassa Suomessa on kyllä harrastettu aikoinaan sitä, että esim. tehtaat järjestivät tehtaan työntekijöiden yli 1-vuotiaille lapsille päivähoidon. Olen itse aloittanut sellaisessa n. 40-vuotta sitten. Kunnallisen päivähoidon yleistyttyä tästä on ilmeisesti luovuttu. Musta tuntuu, että tuo kunnallisen yleistyminen on tarkoittanut myös tasa-arvon parantumista, kun kaikilla on oikeus saada se päiväkotipaikka tuloista tai duunista riippumatta. Lapsellehan saa paikan päiväkodista, vaikka äiti viettäisi aikaansa kotirouvana. Lähipiiriä seuranneena hyvin monet yritykset suostuvat joustaviin työaikoihin, esim. 3-päiväiseen viikkoon tai lyhennettyyn työpäivään, joten ei sellaisen toteuttaminen nyt ihan mahdotonta Suomessa ole. Oma lapseni on kunnallisessa päiväkodissa ja niissäkin tuntuu olevan ihan hirvittävästi eroja. Johtaminen ja työntekjöiden motivaatio kun vaikuttaa niin pirusti päiväkodin toimintaan ja asiakastyytyväisyyteen yleensä.

    VastaaPoista
  14. Se on nimenomaan yöunista kiinni! Olen huomannut, että olen ihan työkunnossa, mitä olin esikoisen kanssa vasta tämän yksivuotisaikana.

    Mutta olen silti päättänyt olla tekemättä oikeita töitä. Aion keksittyä hupaisin projekteihin ja käyttää tämän vuoden niihin asioihin, joita en muuten ikinä ehdi tarpeeksi tehdä: näyttelyihin, kulttuuriin, lukemiseen ja niin edelleen. Koetan muistuttaa itseäni siitä, että työt pysyvät paikallaan muutaman kuukauden.

    Esikoisen kanssa freetyöt päiväuniaikaan olivat lopulta vain hankala suoritus, eivät sitä mukavaa tekemistä, jota toivoin. Toisin sanoen lapsen pitää olla hoidossa työteon aikaan, nukkuminen ei minusta riitä.

    Ehkä myös haluan tehdä tästä kotiajasta jollakin tapaa erilaisen kuin kaikki ne työvuodet: kulttuuria peliin siis ja tällä kertaa muuta mielekästä tekemistä kuin Oikea Työ (josta onneksi tykkään).

    VastaaPoista
  15. Päivää.

    Komppaan kyllä ajatusta. Omassa työssäni (naisvaltainen, alipalkattu, ylityöllistetty..) ei vaan taitais onnata. Siksi koska:
    a)työstä ei voi pitää taukoa silloin kun oma tai piltin biologinen kello sitä vaatii, kukaan ei pääse sinua välttämättä tuuraamaan
    b)vaikka joku ehtisikin sinua päästämään, tilanteet tässä duunissa vaihtuvat alati, soppalautanen jää usein puolitiehen ja ipanalle olisi turha selittää että "sori, äiti juoksee nyt elvyttämään".
    Mutta omina hoitovapaa vuosinani keikkailin välillä viikonloppuisin. Monestakin syystä; halusin pitää yllä omaa ammattitaitoani, halusin pois mammahuuruista ja halusin hieman hilloa leivän päälle.
    Lakisääteisen hoitovapaan jälkeen (josta vuosia siis hmm..paljon) olen tehnyt pysyvästi "osittaista työaikaa", käytännössä vajaa 80%:sta. Omassa duunissani osittaisen työajan hakeminen on lisääntynyt räjähdysmäisesti, jengi ei jaksa muuten ja työnantajalla ei ole muuta vaihtoehtoa, muuten ihmiset äänestävät kantapäillään. Tältä alalta eivät työt lopu ennen kuin uusi jääkausi tulee tai torakat ovat vallanneet maailman. En todellakaan jaksa ajatella eläkkeen karttumista, pääasia että järki pysyy päässä, edes jotenkuten.
    Mutta anyway, jos esittämäsi ajatus toteutuisi, moni asia voisi olla paremmin ja moni äiti/lapsi voisi voida paremmin.

    Täti

    VastaaPoista
  16. Meillä molemmilla vanhemmilla on 50% työaika, eli vuoroviikoin töissä ja kotona. Ei tarvitse viedä lasta hoitoon, saa käydä töissä ja saa olla lapsen kanssa. Win-Win-Win -situation!

    VastaaPoista
  17. Kuulostaisi kyllä hienolta mutta ehkä vähän liiankin hienolta tähän maahan...kun ei näin ole ennenkään tehty (ilmeisesti siis joskus vuonna X joidenkin työnantajien toimesta mutta en tiedä kuinka yleistä?) ja ikävä kyllä raha se on mikä puhuu. Tuntuu ettei mihinkään tällaiseen varmasti moni viitsisi satsata. Eikä toimi kaikilla, esim. meillä aika paljon vanhempaa porukkaa eli ei taitaisi paljon lapsia olla hoitotädin hoivattavaksi eli suomeksi siis aivan liian kallista kun säästölinjalle mennään jo nyt.

    JOku tuossa yllä kirjoitti lasten saannista ja opiskelusta; ei ikinä olisi toiminut itsellä. Olin nuorempana vielä enemmän unikeko ja olen aina vaatinut lähestulkoon täyden hiĺjaisuuden ja keskittymisen lukuihini. Eli mahdoton yhtälö vauvan tai leikki-ikäisen kanssa, ainakin minulla. Ikää on jo reilusti yli 30 mutta ei tuo kunto saati yökukkuminen sen kummempaa ole kuin nuorempanakaan :) Vielä ainakin siis superkunnossa, siitä kiitos, en tiedä kenelle mutta joka tapauksessa =D Älyttömiä valvomisia en kestä mutta sitäpä samaa se oli jo ikäluokassa 15 vee! No lohduttautuu sillä että mummona se kai sitten uni vähenee, jos on viel hengissä!

    VastaaPoista
  18. Monet ei tee opiskeluaikana lapsia siksi, ettei ole sopivaa miestä, jonka kanssa niitä tehdä!
    Aina jaksetaan hokea miten naisten pitäisi tehdä lapset parikymppisenä, mutta kun useimmat naiset tykkää suunnilleen ikäisistään miehistä, joista monet ei halua muuttaa edes yhteen parikymppisenä...

    Jokaisessa ikäkaudessa on puolensa eikä omasta kehityksestä voi vetää johtopäätöksiä siitä, että muillakin elämä menee samaa tahtia. Itse olisin ollut epäkypsä, malttamaton ja helposti kyllästyvä ja ärtyvä äiti parikymppisenä, mutta kolmekymppisenä jaksan paljon paremmin koko rumban ja nautin siitä. Ja lapsensaantia edesautti toki myös se, että löytyi sopiva mies, jonka kanssa muodostaa perhe. ;) Jollain toisella on taas eri tilanne.

    Ja itse asiaan: tietotyöläisistä todella moni voisi ainakin tehdä etätyötä tai puoltapäivää. Monet yritykset myös sijaitsevat sellaisilla paikoilla, että siellä voisi ihan hyvin olla päiväkoti kaikille alueen yritysten vanhemmille. Pioneerina voisi toimia vaikkapa Salmisaari.

    VastaaPoista
  19. Oon samaa mieltä! Onneksi oma työnantajani joustaa mielestäni tosi hyvin. Saa tehdä tuntitöitä tai vaikka pari päivää viikossa. Myös etätyöt onnistuu. Eli ongelma töihinpaluussa nyt toisen lapsen jälkeen onkin onkin se, että mihin lapset saisi hoitoon. Esikoisen jälkeen aloitin tuntityöt, kun lapsi oli 11 kk. Isovanhemmat jaksoivat hoitaa yhtä lasta, mutta eivät kuulemma kahta. (ymmärrän kyllä hyvin)

    Olen kyllä puhunut, että työpaikalleni pitäisi saada oma päiväkoti. Ei ole vielä onnistunut.. toivossa on hyvä elää! :)

    VastaaPoista
  20. Itse pähkäilen samaa; en jaksa olla vain kotiäitinä, mutta en tahdo laittaa pientä vauvaa päivähoitoonkaan. Tekisin mielelläni etätöitä/ tuntitöitä, jolloin saisin tuuletettua omaa päätä, pidettyä ammattitaitoa yllä ja voisin kuitenkin olla osana beben arkea eikä tyttöä tarvitsisi viedä hoitoon ennen kuin oppii puhumaan. Kerään parhaillaan perusteluita sille miksi tämä olisi hyvä myös työnantajalle, joten jään mielenkiinnolla seuraamaan keskustelua.

    Olisi loistavaa ettei nykypäivänä tarvitsisi valita lapsen ja uran välillä, vaan voisi saada molemmat...

    VastaaPoista
  21. Mikään muu kuin työnteko ei varmaan olisi mulle ollut eniten avuksi siinä psykoosin omaisessa tilassa missä ryvin lapsen ollessa 0-8kk...
    Olisin todella tarvinnut breikkiä tutun, mielekkään ja turvallisen, oman duunini parissa niissä vauva/mamma- huuruissa ja arjen mullistuessa täysin.

    Tarkemmin kun ajattelee taisin potea aika pahaa baby bluesia, enhän voi olla varma että mikä olotilaan olisi kuiteskaa parhaiten auttanut mutta todennäköisesti töitten pariin välillä pääseminen ja siinä onnistumisen tunteiden kokeminen olisi jeesannut kovasti siinä äitiyden mielekkyyden kokemisessakin ja arjen jaksamisessa.

    Itse olin vaan niin sekaisin koko vauva ajan etten kyennyt asiaa suunnittelemaan, saati järjestämään eikä kukaan lähipiiristänikään todellakaan sitä ehdottanut (kellään ei varmasti edes tunnut sellainen mieleenkään, hmmmh..). Olisi fiksuna tyttönä pitänyt ajatella asiaa tarkemmin ennen synnytystä, äippälomallekin kun jäin pitkin hampain, vitutti kun hommat jäi kesken ja koin aikamoista luopumisen tuskaa (ja reviiritioetoisuutta ;))kun omat hommat piti luovuttaa tuuraajalle ;)

    Jokatapauksessa kannatan voimakkaasti että työnantajat antaisivat helpommin mahdollisuuden osittaiseen työntekoon (millaista se onkaan, vaikka hiukan muissa tehtävissä missä mamma on pääsääntöisesti toiminut), etätyöhön yms.

    Mun mielestä win-win situation kummallekin, mutsi pysyy järjissään&saa vähän ekstraa hilloa ja työnantajalla kokenut, talon tavat, järjestelmät yms tunteva työntekijä hoitamaan vaikka edes jotain pikkuduuneja joihin joutuisi muuten palkkaamaan/perehdyttämään esim vuokratyöläisen.

    VastaaPoista
  22. Minulla on 10 kk vanha tytär. Olen ollut osa-aikatöissä siitä saakka kun tytär oli 6 kk. Pari päivää viikossa oli todellista hermolepoa itselle käydä töissä. Nyt jouduin kuitenkin palaamaan kokonaan töihin ja mies SAI jäädä kotiin. Kokoaikaienn työ ei kuitenkaan ole se mitä haluan, sillä 5 päivää viikossa töissä aikaisine aamuherätyksineen on todella rankkaa. Tyttäremme ei nuku vieläkään öitä vaan parhaimmillaan herää yön aikana 4-5 kertaa! Yritä sitten kammeta itsesi sängystä ylös ennen kuutta ja seitsemäksi töihin..
    Miksi ihmeessä ei pystyisi paremmin yhdistelemään kotona oloa ja työelämää?

    VastaaPoista
  23. Mitä muuten lainsäädäntö sanoo siitä, että tekee töitä samalla kun saa vanhempainrahaa tai lapsen kotihoidon tukea? Itse en ainakaan voinut nostaa opintotukea samanaikaisesti. Olisihan se hirveätä, jos jotenkin saisi tulojaan lisättyä siinä kohtaa, kun ne dramaattisesti ovat aikaisemmasta vähentyneet...

    VastaaPoista
  24. Vanhempainpäiväraha putoaa tietenkin heti minimiin jos jotain tienaat (paitsi sunnuntaisin), joten se järjestelmä ei työntekoon juurikaan kannusta. Kotihoidontukeen mahdolliset tulot eivät vaikuta, joten sen aikana töitä voisikin tehdä jos muuten järjestelyt onnistuvat.

    VastaaPoista
  25. Onneksi voi valita molemmat, sekä mutsiuden että työn. Koska oon freelancer, pystyn aika hyvin sompimaan tuossa suossa. Välillä on vähän yötöitä, mutta minkäs sille voi. Nukutaan sitten joskus.

    Olen pistänyt merkille, että ainakin joillain isommilla asiantuntijataloilla, tyyliin isoimmilla konsulttifirmoilla, on lastenhoitopalveluita. Eli hankitaan esim. lastenhoitoapua himaan, jos lapset ovat estyneitä menemään päiväkotiin ja äidillä/isällä on tärkeä palaveri. Minusta tuo on loistavaa ja toivottavasti yleistyy :)

    VastaaPoista
  26. *K:n kommentista tuli mieleen, että Tim Ferrissin neljän tunnin työviikko -kirjassa kerrotaan miten voi saada työnantajan suostumaan etätöihin. Yksi tapa oli mm. se että ensin ehdotat kokeeksi yhtä etätyöpäivää -- sitten teet ne työpaikalla tehtävät työpäivät ihan vähän aliteholla ja kotona tehtävät duunit yliteholla... :-) Se on ihan kiinnostava kirja avaamaan mieltä kaikille eri mahdollisuuksille elää juuri sellaista elämää kuin itse haluaa.

    VastaaPoista
  27. Meillä on tosi monilla työkavereilla samanikäisiä lapsia ja varsinkin näiden ollessa pienempi leikittelin mielessäni ajatuksella siitä, miten näppärää olisi, jos lapsillamme olisi työpaikan yhteydessä hoitopaikka. Nyt kun lapset ovat eskari-iässä ja työpaikalla parit YT:t takana tuntuu kuitenkin ihan hyvältä tämä järjestely, että lapsella ovat omat kuvionsa ja omat kaverinsa, joiden kanssa mennään yhdessä kouluun ja jotka eivät liity mitenkään vanhempien työpaikkaan.

    VastaaPoista
  28. Olisin halunnut ottaa työkoneen yhteyksineen kotiin myös äitiysloman ajaksi mutta tämä multa lempeästi torpattiin sanomalla ettei mua voisi työasiat vähempää kiinnostaa kun lapset syntyy.

    Jälkeenpäin voin sanoa että olisi kyllä kiinnostanut. Työt olisin jättänyt sijaiselleni mutta tosi mielelläni olisin ollut kartalla siitä mitä työpaikalla erityisesti mun duuniini liittyen tapahtuu. Töihinpaluu olisi taatusti sujunut pehmeämmin.

    Nyt kun me molemmat vanhemmat ollaan työelämässä / opiskelemassa, haastetta tuovat päivähoitojärjestelyt. Pitkien työmatkojen ja lasten tuomisten ja viemisten takia mulla ei ole käytännössä enää mahdollisuutta joustavan työaikaan vaikka tässä asiantuntija / tietotyössä työnkuva sen sallisi. Nyt siis istun työpaikalla täyden päivän vaikkei töitä juuri sinä päivänä paljon olisikaan ja vastaavasti lähden kotiin kellon tullessa neljä vaikka puolen tunnin ylitöillä saisin hommat pulkkaan ja asiat etenemään.

    Mahdollisuus etätöihin olisi ihanteellinen vaihtoehto kun päiväkoti on muutaman sadan metrin päässä kotoa. Lasten hoitopäivät olisivat lyhyempiä ja mä voisin käyttää työmatkaan tavallisesti kuluvan ajan vaikkapa työntekoon jos tarve niin vaatisi. Tekniset edellytykset etätyöhön ovat olemassa mutta työnantaja tuntuu olevan taipumaton vaikka tästä mahdollisuudesta hyötyisivät kaikki : teen etänä työt tehokkaammin (toimiston maisemakonttori hälyineen on aika mahdoton ympäristö keskittyä kunnolla), etätyömahdollisuus toisi mulle lisää aikaa vuorokauteen kun työmatkat jäisivät pois ja lasten päiväkotipäivät jäisivät lyhyemmiksi. Pelkkään etätytöhön en haluaisi siirtyä, mulla on mukavia työkavereita ja palaveeraan mielelläni ihan face-to-face. Mutta jos edes välillä! Joustoille todella olisi tarvetta ja helpottaisi asioiden sujuvuutta niin kotona kuin työpaikalla. No, en luovuta, otan nää jutut taas esiin viimeistään kehityskeskustelussa.

    VastaaPoista
  29. Kuten Salamatkustaja friikkuna, myös minä kirjoittavana tutkijana pystyn ne mukavasti yhdistämään. Siis sen työnteon ja äitiyden – palkanmaksu tästä yhtälöstä aika pitkälti vielä puuttuu (teknisesti ottaen kun olen hoitovapaalla). Et jos sen vielä sais kuntoon..

    Mutta mikä tahansa ammatti, jossa etätyöt onnistuu, niin miksikä ei?

    VastaaPoista
  30. Mulla on meidän perheen kannalta just sopiva yhdistelmä koti-työt- akselilla. Olen omasta työstä hoitovapaalla koko kolme vuotta. Tällä hetkellä käyn miehen firman toimistolla kahtena päivänä viikossa (lapsi mummolassa) ja muina päivinä teen etänä lähinnä päikkäreiden aikaan. Edes toimistopäivinä mulla ei ole varsinaista työaikaa, mikä sopii meille kuin nenä päähän (neiti aamu-uninen ja koko 1,5 v-aikana nukkunut tasan yhden kokonaisen yön heräämättä).

    Miehen firman työt ja omat työt ovat samantyyppisiä asiantuntijatehtäviä, joten paluu omaan työhön sitten joskus on varmasti helpompaa kuin ihan vain kotona olleena.

    Sikälikin järjestely sopii, että mies tekee töitä melkein 24/7. Eli ilman pientä työelämäpanosta kykittäisiin kahdestaan kotona.

    VastaaPoista
  31. Täällä Italiassa systeemi kannustaa osa-aikaiseen työntekoon, mikä tietenkin sopii minulle kuin nenä päähän. Olen molempien lasten kanssa aloittanut duunit pari päivää viikossa, kun vauva on ollut 5 kk vanha. En ollenkaan kannata tuollaista totaalivalintaa äitiyden ja työnteon välillä. Meillä ainakin koko perhe voi paremmin, kun äiti käy välillä tuulettumassa duunissa.

    VastaaPoista
  32. Tässä olisi selkeästi jonkinlaista tilausta sekä työnantaja- että yhteiskunnallisen tason pohdinnalle. Ehkä äitiyslomalaisen työnteossa on juuri se vaikeus (noiden palkkapoliittisten sunnuntailinjausten lisäksi!) että etukäteen on vaikea sitoutua mihinkään ja toisaalta työnantajan täytyy omalta osaltaan sitoutua aikatauluihin. Turhaa jäykkyyttä kannattaisi silti purkaa ja antaa mahdollisuuksia valita.

    Etätöistä olen avautunut aiemminkin. Kannatan itse etätöitä ihan siksi, että mun työmatkaan menevä aika on järjetöntä tuhlausta - haluan viettää "omaa aikaa" ihan muualla kuin dösässä. Ja jos kirjoitan jostain mistä en tiedä mitään tarvitsen rikkumattoman rauhan, jota toimistolla ei ole.

    VastaaPoista
  33. Kyllä tuolle varmasti tilausta olisi. Niin paljon äitienergiaa tuhlataan turhanaikaiseen hifistelyyn lastenhoidossa, kun kaikki pitää tehdä niin viimeisen päälle "oikein". Anoppi sanoi joskus, ettei kerinnyt lyhyeksi jäänyttä imetystään suremaan, kun oli aina niin paljon töitä. Pientilalla lapsetkin synnytettiin lypsyjen välissä (vain iltatähti syntyi oikein sairaalassa).

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...