Tietoa mainostajalle ›

7.9.2011

Nimiäiset - check

Miten nimiäiset järjestetään. Niin, miten?

1. Tarjoilu

Ala kilpailuttaa catering-firmoja viikkoa ennen bileitä. Havaitse, että tilaukset olisi pitänyt tehdä jo kesäkuussa. Halvin tarjous on 30 erkkiä nuppi. Ilman juomia.
  • Järkyty mahdollisuudesta, että joudut leipomaan itse. Muistele, kuinka viimeksi kävi pakastepullan kanssa. Kehitä rimakauhu.
  • Soita anopille ja vihjaa, että omatekoinen kakku olisi kiva. Vetoa ihaniin lapsuusmuistoihin. 
  • Kävele lähimpään kahvilaan ja kysy, ottavatko he vastaan leipomistilauksia. 
  • Tilaa sushia kotiinkuljetuksella (riidelkää kumppanin kanssa nimiäispäivän aamuna siinä siitä kumman piti muistaa tehdä tilaus eilen.)
  • Osta Stockan juustotiski tyhjäksi.
  • Kompensoi kummallista cross-kitchen -buffaa laadukkaalla kuohuviinillä.

2. Ohjelma

Nimiäisiin ei ole minkäänlaista virallista formaattia. Jos haluat tapahtumaan jonkinlaisen ohjelmarungon, joudut säätämään sen itse.
  • Pakota pikkuveli laulamaan. Pakota mies säestämään pianolla. Valitse biisi edellisenä päivänä. Viis veisaa vihjailuista, että se kuulemma kertoo kuolemasta.
  • Täytä laseja riittävän usein: ohjelma syntyy itsestään. Ongelmana ehkä se, että vieraat eivät älyä lähteä pois vielä iltayhdeksältäkään. 
  • Vedä puhe lonkalta. Unohda kertoa lapsen nimi.

3. Pitopöytä

Tee olohuoneeseen tilaa ja siirrä ruokapöytä ikkunan viereen. Juhlista jää takuulla konkreettinen jälki jokaisen yli 160 senttisen vieraan päänuppiin, kun sen kolauttaa normaalisti pöydän yllä roikkuvaan valaisimeen.

4. Asun valinta

Hae varastosta lisätuoleja, viritä tuikut, kata pöytä, tee tilaa naulakkoon, lataa kameran akku ja pue päivänsankari parhaimpiinsa. Havaitse tuntia ennen vieraiden tuloa, että näytät itse hottentotilta. Käy läpi juhlavaatevalikoimasi ja havaitse olevasi vaaterajoitteinen.

  • Tirauta pieni paniikin kyynel, kun mikään ei näytä hyvältä. 
  • Etsi elastaanikorsetti ja laihdu minuutissa viisi kiloa. 
  • Älä harkitse mitään muuta väriä kuin mustaa. 
  • Meikkaa hiukan lisää, jotta kukaan ei varmasti katso vyötäröäsi. 
  • Avaa yksi kuohuviini, ota hömpsyt.

5. Hengellinen osuus

Hommaa paikalle pastori. Ohjaa kaikki kristillisten perinteiden ystävät ja lamppuun päänsä lyöneet hakemaan lohdutusta häneltä.


32 kommenttia:

  1. KIITOS. meidänkin pitäisi järjestää, stressaa jo nyt. ja se nimikin pitäisi keksiä.

    VastaaPoista
  2. Ei pidetty aikoinaan nimiäisiä ipanalle ollenkaan ja kyllähän se on jäänyt vähän harmittamaan. Mietittiin nimi jo ennen syntymää ja lätkäistiin se tekstiviestillä kaikille tutuille heti laitokselta. Vetosin silloin väsymykseen ja miehen puolen sukulaisten "kylmään sotaan". Tilanne sukulaisten kohdalla on tosin ihan ennallaan, ei niitä voi ipanan synttäreillekään kaikkia kutsua samaan aikaan, joten turha kait tässä on nimiäisten pitämättömyyttä harmitella. Kaksia en ainakaan olisi jaksanut pitää.

    VastaaPoista
  3. Plaraa kalenterin nimipäiväosastoa keksiäkseksesi ensimmäisen/toisen/kolmannen nimen, jota ei tarvitse myöhemmin katua?

    VastaaPoista
  4. Tässä pakanaperheessä on neljä tyttöä (nuorin 6/2011) eikä yhdellekään ole pidetty minkäänlaisia nimenantopippaloita. Jokaisen kohdalla ollaan lähetetty nimi samassa tekstiviestissä, jossa kerrottiin lapsen ylipäätään syntyneen.

    Lapsi ei itse pippaloistaan mitään tajua/muista eikä meitä vanhempia todellakaan ole huvittanut vääntää minkäänlaisia juhlia pystyyn nimenantoa varten.

    Vanhin lapsista on jo 11-vuotias, joten jos juhlimattomuus olisi jäänyt vaivaamaan, niin varmasti seuraavien kohdalla oltaisiin sitten juhlittu vaikka väkisin.
    Mutta kun ei ole harmittanut.

    VastaaPoista
  5. no joo, on tosta kirkkoon kuulumisesta jotain hyötyäkin. ristiäiset kirkossa, tilaisuus seurakuntasalissa. ei tarvinnut itse siivota eikä tiskata. ohjelma valmiina firman puolesta. sen kun vaan ilmaantui lapsen kanssa paikalle stockalta ostettu kakku kainalossa. helppoa, ettenkö sanoisi.

    VastaaPoista
  6. Kuulostaa hyviltä bileiltä :)

    Omalle äidille ja anopille kiitos, omien poikasten nimiämiset ovat sujuneet suht' vaivattomasti. Tai no --- suurin huoli on ollut se krooninen hottentottius.

    VastaaPoista
  7. :)

    Hyvät pileet, ihan näin luettunakin!

    VastaaPoista
  8. Aahahahahaaa! Päivän parhaat naurut. :D (ei varmaan naurattanut tuolloin, ei)

    VastaaPoista
  9. Tää repesi!

    Itse olin paljon suunnitelmallisempi ja aloitin molempien lapsien nimiäisjärjestelyt ilmoittamalla anopille, milloin saavumme heille juhlimaan lapsen nimenantoa. Myöhemmin jaoin hänelle ja muutamalle muulle apulaisellle reseptit, joilla toivoin tarjoomuksia kokattavan. Miehen laitoin värkkäämään ja miettimään koristeita. Mummit ja kummit hoitivat puheet, nato musiikillisen ohjelman. Itse pönötin juhlissa joten kuten laitetun näköisenä ja jälkimmäisessä juhlassa ulkoistin juhlakalun sitterinä toimivassa turvakaukalossa suvulle ja painuin takahuoneeseen päivätorkuille.

    VastaaPoista
  10. Hyvä, ettet stressannut juhlaa, Katja! Vieraathan sitä paitsi voivat omalla ajallaan lukea vaakun nimen lehdestä. Tosi paljon onnea vielä kerran koko perheelle :)

    VastaaPoista
  11. You're priceless, just priceless.

    Keep going. :)

    VastaaPoista
  12. meillä vieraat saivat arvailla vauvan nimeä, vähän kuin hirsipuun tavoin. Ensi kerralla käyn kyllä tilaamassa kakut, en jaksa sitä stressiä enää.

    Ja arvaa, kuinka ärsyttää kun jätit nyt kertomatta sen nimen meillekin ;)

    VastaaPoista
  13. Kommenttia ihan muusta...
    Hitsi, että olen kade teille kolmikymppisille äideille/naisille. Olen nyt näitä nettiblogeja vähän useammaltakin kirjoittajalta lukenut ja te kolmikymppiset osaatte ottaa elämän ja lapset ja (miehet) rennosti mutta kuitenkin arvostavasti ja huolehtien. Toista se maailma oli silloin, kun sain ekan lapseni 90-luvulla. Kauheeta ahdistusta ja jäkittamista joka nurkassa ja vauvalehdessä ja mediassa. Mies ei ollut tuolloin naisille kuin lastentekokone ja rahapussi ja kotona vain tiellä. Itse koin itseni oudoksi, kun halusin miehestä MIESTÄ myös enkä vain pelkkää isää ja rahaa. Mutta,mutta... Mikä siinä sitten on että minä olen eroamassa mutta semmoiset avioliitot, jossa mies pistettiin autotallin nurkkaan ja loppuajaksi ylitöihin,ovat hengissä mutta minun avioliittoni on eroa vaille valmis :(
    Tämmöisiä olen paljon miettinyt.Ihanaa kuitenkin kun nykyaika on tämmöistä ns.normaalia elämää eikä äitiydessä tartte enää päteä. Kiitos vielä teille fiksuille naisille! Jatkakaa samaan malliin niin maailma pelastuu :)

    VastaaPoista
  14. Oih, ihanaa, yliväsynyt äiti hihittelee täällä niin, että meinaa pudota sohvalta. Kiitos taasen päivän nauruista.

    Toki muistan meidän neidin nimiäiset parin viikon takaa. Ei naurattanut silloin ei, etenkään sitä edeltävä siivous. Ja äitini, hän oli apuna ko. päivänä ja piilotteli tavaroitamme mitä epäälogisimpiin paikkoihin eli moni tavara on vieläkin hukassa. Mitä siis opin tästä? Apua saa tulla, mutta vain siten, että mihinkään tavaroihin ei saa koskea.

    VastaaPoista
  15. Kuulostaa hyvältä päivältä :D

    VastaaPoista
  16. Mä en ulkoistanut anopille, se hankki homman itselleen puoliväkisin :D mutta tuon sun kaavan mukaan se ois takuulla menny, jos olisin ite alkanu kohkaamaan jotain hippaloita..

    VastaaPoista
  17. Loistavaa, kuulostaa huippujuhlilta :)
    Yks vaihtoehto on ottaa mallia ruotsalaisista, jotka pitää ristiäiset/nimiäiset noin ekan vuoden sisään. Kerran olin yksissä ristiäisissä, jossa itse juhlan keskipiste oli 10kk. Oli se vähän outoa näin suomalaisesta vinkkelistä. Mutta silloin ainakin on jo selvinnyt synnytyksestä ;)

    VastaaPoista
  18. Mahtavaa! :) Mun ei tarvinnut (onneksi) huolehtia aikanaan kuin kämpän juhlakuosiin laittamisesta. Ulkoistin tarjoilut äidilleni. Noh, siinä sitten vierähtikin koko päivä. Muistan olleeni yhden aikaan yöllä lenkillä koiran kanssa hakemassa luonnon kukkia terassille, kun olin päättänyt, että siellä pitää olla luonnonkukkia.
    Mutta kai me onnistuttiin, kun anoppi tokaisi juhliin tullessaan, että "täällähän on siivottu"... ;)

    VastaaPoista
  19. Ööh, ja tarkennukseksi, että siinä siivoamisessa vierähti koko päivä. Ruokatarjoiluiden ulkoistaminen hoitui ihan puhelinsoitolla. :D

    VastaaPoista
  20. Mä stressasin kuopuksen nimiäisissä, kun mies oli ostanut kilistämiseen ihan samppanjaa, ja näin kun pari vierasta, jotka eivät muutenkaan lasiin sylje, santsasivat ihan omin lupineen samppanjapullosta :D
    Etsin sitten jostain kätköistä venäläistä kuoharia ja vaihdoin vaivihkaa pulloja sen jälkeen kun kaikki olivat saaneet ekat drinkit ja jo avatut samppikset oli nautittu. Jotenkin niissä synnytyshöyryissä (synnytyksestä 3 viikkoa) tuo tuntui kaikkein isoimmalta ongelmalta...
    Ja ruokatarjoilu oli ulkoistettu äidilleni. Hyvää oli :)

    VastaaPoista
  21. Hauskaa lukea eri perheiden nimiäis/ristiäistavoista. Ihmettelin pitkään äitien stressiä aiheesta, koska meidän perheessä/suvussa on aina ollut tapana kutsua paikalle vain juhlakalun tädit ja sedät perheineen sekä isovanhemmat niin pitkälle kuin niitä riittää. Sekä tietenkin kummit/aikuiset ystävät, miksi niitä sitten nimittääkään. Viimeisimmissä juhlissa on tästä syystä paikalla ollut n. 15 hlöä ja kaikki lähes tulkoon omaa perhettä. Tarjoilu on ollut kahvi+kakku linjaa ja tilaisuus ollut seurakuntasalissa tai jommankumman isovanhemman kotona.

    Nyt kuitenkin olen päässyt osallistumaan myös yli 50 hlön ristiäisiin, kuunnellut stressiä 30 henkilön ruokaristiäisten järjestämisestä sekä sitten ihan vain näitä "tekstari laitokselta" ratkaisuista.

    Kivaa kun on erilaisia perinteitä ja uusia myös luodaan! Ystäväni muutti juuri Jenkeistä Suomeen ja uskonnollisena henkilönä haluaa kastaa 2-vuotiaan lapsensa Suomen kirkkoon kuuluvaksi. Enpä ole koskaan ollut noin "vanhan" lapsen ristiäisissä/nimiäsissä, joten siitäkin tulee varmasti erilaista.

    VastaaPoista
  22. Täällä Tanskassa ristiäiset voi pitää ensimmäisten 6kk aikana. Meillä ne on edessä lokakuun lopussa, kun kaksoset on jo 5kk vanhoja. Ja koska olen pirullinen miniä, pidämme ristiäiset ruotsalaisessa kirkossa suomalaisen papin toimiessa seremoniamestarina. Olishan sitä voinut tietty vielä tarjota ruokana karjalanpaistia ja skoolata kotikaljalla... Päädyttiin kuitenkin ottamaan pitopalvelusta täyden palvelun paketti. Synnytyksestä on toivuttu jo mutta mua ei kiinnosta kokata. En olis koko ristiäisiä edes halunnut mutta pidetään nyt, kun ne täällä Tanskassa tuntuu olevan must. Kotikenttäetuna on kyllä se, että anoppi tuo maahan viiniä =)

    VastaaPoista
  23. Mä olen vasta näin aikuisiällä oppinut, että nimiäisistä/ristiäisistä voidaan järjestää vaikka minkälaiset kemut. Meidän suvussa on ollut nimittäin tapana, että ristiäisiin (on siis pidetty vain ristiäisiä) on kutsuttu vain kummit ja isovanhemmat. Mä en näin ollen ole osallistunut kuin omiin kastajaisiini ja veljeni, vaikka näistä kemuista en mitään muistakaan. Yhden serkun kastajaisissa olin lapsena, kun vanhemmat oli sen kummeja ja sitten oman kummipoikani.

    Kummipoikani kastjaiset ja ne nimenantojuhlat joihin olen aikuisena osallistunut, ovatkin olleet sitten yhtä karnevaalia. Kummipoikani juhlissa oli koolla molempien vanhempien koko suku ja niitä sukulaisia oli paljon. Sitten oli vielä me kummit, jotka ei siis oltu sukua ja kummien puolisot. Juhlissa oli ruokailu ja kakkukahvit. Koko tilaisuus kesti valehtelematta 8 tuntia enkä tiedä, kuka oli eniten poikki. Kummipoikani nukkui lähes koko ajan, kummipojan äiti kävi välillä päikkäreillä ja minä itse kaaduin väsyneenä sänkyyn, kun pääsin kotiin.

    Erään kaverin lapsen nimenantojuhlat järjestettiin koululla liikuntasalissa ja ruokalassa. Vieraita oli yhtä paljon kuin häissä eli likemmäs satakunta. Jokainen vieras toi beibille lahjan. Voitte kuvitella sitä tavaramäärää. Vain lahjalista puuttui.

    Toisen kaverin lapsen nimenantojuhlista aikuiset lähtivät baariin. Tosin se äiti jäi lapsen kanssa kotiin.

    VastaaPoista
  24. Kiitokset kommentoineille, tästähän tuli mainio bilevinkki postaus!

    Meillä ei itse asiassa kutsuttu kuin lähisuku: isovanhemmat sekä vanhempien siskot ja veljet. Siitä vaan tulee aveceineen abt 30 henkilön jackpot. :D Häihin piti tehdä karsintaa ihan tosissaan.

    Nyt sitten katsotaan kuinka kauan ipanoille kelpaa yhteissynttärit ja ilman lapsikavereita..

    VastaaPoista
  25. nauruun kuoleminen,check!

    VastaaPoista
  26. Voi Luojani, että mä repesin... :D

    VastaaPoista
  27. Buahahahaa, loistava kirjoitus! :D

    VastaaPoista
  28. Huima teksti! Tästä sopii kyllä poimia vinkki poikineen ;)

    VastaaPoista
  29. Käytyäni kolmissa toinen toistaan kamalammissa ristiäisissä (juhliksi niitä ei kehtaa kutsua) päätin toimia toisin:

    Nimenanto kirkossa, paikalla lähisukulaiset. Ei maksa mitään.
    Sen jälkeen kahvilaan kakulle ja kahville.

    Illaksi kutsu kaikille mahdollisille kavereille. Kutsuun käsky pukeutua kauniisti ja kielto tuoda muita lahjoja kuin kuohuviiniä.

    Illalla baby kainaloon ja viettämään erittäin hauskaa coctailtilaisuutta ystävien kanssa.
    Baby meni nukkuun sitten kun sitä huvitti, vieraat häädin baariin puolilta öin.

    Kiitosta tuli bileistä vielä vuodenkin kuluttua.

    VastaaPoista
  30. Enpäs ollut tuollaisesta paidasta ennen kuullutkaan. Toisaalta, en ole kyllä koskaan imettänytkään, vaikka äiti olenkin. Mutta jos joskus tulevaisuudessa niin pääsisi käymään, että tissini tyrkkäisin sinaappikoneen syliin, tuossa olis kyllä paitaa kerrakseen. Pitää siis pistää korvan taakse. Kiitos vinkistä!

    Niin ja minusta sinun olisi syytä kokeilla tuota reppua! :D Itse olen monesti ajatellut, vaan niin sekin jäi. Jos sitten tosiaan seuravalla kertaa.

    VastaaPoista
  31. Oho! (Kuten meidän neiti nyt sanoisi.) Luin useampaa postausta ja kommentti tuli väärään postaukseen.

    (Saa poistaa.)

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...