Suomen Blogimedia

Mainosyhteistyö

16.9.2011

Maista edes

Skidi on aina suhtautunut ruokaan vähintäänkin epäilevästi. Koska myös Koti-Insinööri kuuluu samaan ns. ruokavarovaisten koulukuntaan, olen vuosien mittaan oppinut arvaamaan, mitkä raaka-aineet aiheuttavat epäluuloista silmäilyä ja lautasella pyörittelyä - ja harhauttamaan sniiduja ruokailijoita. Tässä muutama psykologinen vinkki (etenkin jos haluat säästää uhkailun, lahjonnan ja kiristyksen muuhun kasvatukseen), joilla ipanan saa ainakin maistamaan. Pistä jakoon omasi!

1. Laita ne tikkuihin.
Tämän vinkkasi Hanna. Tikku hämää lasta luulemaan sitä spesiaaliherkuksi, jota tarjotaan juhlissa. Siis melkein kakkua.

2. Kiellä syömästä.
- Ei tää varmaan sulle maistu. 
- Sushi on kuule aikuisten ruokaa. 
- Tää on sen verta kallista, että en viitsi sulle antaa, jos et syö.

3. "Onpa makeaa"!
Kirsikkatomaattien vertaaminen karkkiin teki tomaateista välittömän hitin. Myös punajuuri alkoi kiinnostaa, kun mainostin sitä ohimennen yllättävän makeaksi.

4. Kuorruta voilla.
Parsakaali on saatu Skidin ruokavalioon rehellisellä voissa uittamisella. Jotta ipana ei joudu kuusivuotiaana pallolaajennukseen, aion pienentää voin määrää, kun maku on juurtunut selkäytimeen.

5. Surauta smoothieksi.
Uusia makuja, kuten sitä parsakaalia, voi ujuttaa smoothien sekaan. Sehän on hei ihan sama kuin pirtelö!

6. Valehtele.
- Mitä toi on?
- Se on bolognesea. (Mut soijarouheesta.)

- Mtä nää vihreät on?
- Miniherneitä. (= Linssejä)

- Sä oot syöny näitä sata kertaa aikaisemminkin. (Edellisessä elämässä)

24 kommenttia:

  1. Mun muksut ei tykkää kakusta, eikä oikein mistään soseesta, mössöstä tai smoothiesta. Vihannekset mielummin raakana. Tikkuhomma voisi toimia, tai upporasvassa paistaminen.

    VastaaPoista
  2. Hah, mä teen soijarouhejutuille ihan saman, en koskaan kerro et ei ole oikeasti jauhelihaa, lähinnä siksi koska ekan kerran kun tein, se oli siaraan pahaa ja mukelot muistaa sen :)

    Mun muksut ei varsinaisesti ole ronkeleita, poika on nyt alkanut vastustaa kasviksia periaatteen vuoksi mut aina se lopult syö. Kesäkurpitsa on ainoa mihin kumpikaan ei koske, missään muodossa.

    Hyvin on toiminu sekin, että laitan outoja juttuja pöytään mutten edes tarjoa niitä lapsille, ottavat jos tahtovat. Ja kyl ne sit tahtoo "enksmä muka saa noita?". Tällä tavoin on ujutettu aurinkokuivatut tomaatit ja feta ym :).

    Kun olin teini, mutsi kiros sitä et tarjos meille kaikkea ihmeellistä - ja sit alettiinki tykkäämään. Naureskeli et olis huomattavasti halvempaa jos me ei tykättäis mädistä, camembertista tai vaikka etanoista :D

    VastaaPoista
  3. Minä myös harjoitan ihan suoranaista piilottelua - oikeastaan kaikkeen ruokaan voi sekoittaa esim. papuja, linssejä ym., kun ne vain soseuttaa muusiksi. Puuroon on ilmestynyt yksi siemenlaatu kerrallaan; nyt niitä menee alas jo lukuisia.

    Ehdottomasti parhaaksi tavaksi saada myös erittäin nirsolle syöjälle uusia ruokia alas, on laittaa hänet itse kokkaamaan. Epäluuloinen lapsi näkee, että esim. "paistetut muikut" ei juuri sisällä mitään epäilyttävää, kun ne on itse alusta asti saanut valmistaa.

    Noh, eilen meillä syötiin kasvissosekeitto jäätelöpalkinnon avulla...

    VastaaPoista
  4. Poika syö kyllä melkein kaikkea, mm. parsakeitto on lempparia ja vihannekset katoaa lautaselta ekana. Mutta jos ei syö niin meillä toiminut hyvin vain se, että äippä itse näyttää mallia ja syö, kehuu kuin hyvältä maistuu niin poikakin innostuu jossain vaiheessa kokeilemaan! Juu, helppo tapaus...

    VastaaPoista
  5. Oli melkein noloa, miten meidän lapset innostuivat kyssäkaalista, kun sitä tarjoiltiin vain aikuisille. Oo mitä herkkua! ;-)

    VastaaPoista
  6. Huoh, meillä ei toimi valitettavasti yhtään mikään muu kuin aika. Jos jotain on vain aikuisten lautasella, niin 4v tietää heti, että hän ei siitä tykkää eikä tule tykkäämään, eikä halua edes maistaa ("mitä toi on" "mozzarellaa, tällasta aikuisten juustoa, haluutsä maistaa" "en, yäk"). Kirsikkatomaattia on maistettu mutta syljetty heti suusta "yäk". Jokainen haarukallinen ruokaa syynätään hyvin tarkkaan, väri ja koostumus, ja kaikki vähänkin epäilyttävä (herneet, sipulit, isot tomaattibiitit, kaikki tummanpunainen jne) ronkitaan pois. Kaikkea haistetaan ensin. Pahalta haiseva on yäk. Sushia on yritetty useampaan kertaan ja maistettukin on, mutta yäk. Peruna on yäk kaikissa muodoissa. Joten meillä syödään lihapullia, broiskusuikaleita tikka masala-kastikkeessa ja lohta. Onneksi pääsin hiljattain töihin, niin saan ainakin yhdellä aterialla päivässä jotain erilaista. Kotona en jaksa erilaista enää lapselle työntää, koska en halua aina vaan kaataa uusia lautasellisia ruokaa bioastiaan. On tuo ruokavaliotaan laajentanut pikkuhiljaa ja vaivihkaa, että ehkä tässä taas joskus uskaltaa jotain uutta! No, se tässä on hyvä, että eipä tartte käydä missään pikaruokaloissa, koska hampurilaiset on yäk, kuten myös kananugetit, ranskikset ja ketsuppi. Niin ja pirtelö. Se ei syö edes sitä jauhelihapihviä hampurilaisen välistä vaikka sanon että se on lihapullaa - maistettu on, ja pahaa kuulemma. :D

    VastaaPoista
  7. Lisäisin Riikan tavoin listaan vielä 7. Kätkeminen. Meillä makaronilaatikko on se, mihin saan salaa ujutettua terveellisiä asioita. Huokaisin helpotuksesta kun esikoinen aloitti uudelleen hoitouran ja valtio huolehtii taas salaatinmaistattamisesta kerran päivässä.

    Olin itse supernirso lapsena, ja nykyään boikotoin maun vuoksi vain selleriä ja oliiveja (tiedän, mitä menetänkään!), joten täytyy vain toivoa ja odottaa, että jonkinlaista kehitystä tapahtuu myös seuraavassa nirsoilijoiden sukupolvessa.

    VastaaPoista
  8. Meillä kaikki vihannekset ja suurin osa hedelmistä on lapsen inhokkilistalla. Mutta kun teen kasviskastiketta spagetille ja lopuksi pöräytän sen sauvasekottimella mössöksi, niin kyllä vaan maistuu.

    VastaaPoista
  9. Mites olisi vielä koristelu? Hieno naurunaama tai muuta sellaista. Sitten ipana ei enää kiinntä itse ruokaan huomiota.

    VastaaPoista
  10. yks hyvä kikka on myös lastenohjelmissa/kirjoissa syötyjen ruokien mukaantuominen omaan keittiöön. Jokaisesta ruoasta saa hivenen mielenkiintoisempaa kun sille keksii (tai nappaa ohjelmasta) lapsille tutun nimen esimerkiksi "puuhapeten työpakkisoosi" mitä oudompia nimiä keksii niin lapset keskittyvät vain niihin ja yhdistelevät hahmoja ja keksittyjä nimiä samalla kun ruoka katoaa lautaselta masuun. On vain mielikuvitus rajana. Suosittelen lasten lempparikirjoja ja ohjelmia ja niistä tuttuja hahmoja :)) Itsellä ainakin toimii tämä usein :)

    VastaaPoista
  11. Thank you thank you thank you kaikille näistä vinkeistä, meillä aletaan työstään het huomenna! Ite saan jotkut nounou-safkat menemään ipanalle askartelemalla niistä "herkkulautasia", eli väsäilen sapuskasta hymynaamoja ym taideteoksia, joista voi sitten kersa syödä eka silmät (kirsikkatomaatit), korvakarvat (porkkanaraaste) jne

    VastaaPoista
  12. Syömärin mutsi19. syyskuuta 2011 10.06

    Meillä 7-kuinen kääpiö on toistaiseksi ollut hyvin ennakkoluuloton suursyömäri. Ihan kaikki kirpeistä viinimarjoista kokkareiseen parsakaalisörssöön on maistunut.

    Kiinnostaisikin tietää, ovatko ruokavarovaiset mukulat olleet varovaisia jo vauvoina? Vai onko kaikilla lapsilla nirsoilukausia?

    VastaaPoista
  13. Ja sitten kuitenkin. Kaiken tämän jälkeen, lohdutuksen sana kaikille niille joiden lapsi löytää/tajuaa/karsii kaiken lautaseltaan. Niistä voi kuitenkin kasvaa aikuinen joka rakastaa sipulia, kasviksia muutenkin, kalaa, palkokasveja, sieniäkin jopa sietää.

    Ihan ilman, itse oivaltaen.

    Ps. Makaronivelliä en silti vieläkään taivu syömään.

    Nirso-Susanna

    VastaaPoista
  14. Syömärin mutsille: meillä nirsoilu alkoi vasta ymmärryksen kehittyessä, eli vauva-aikana meni ihan kaikki. Tuntuu, että tähän asti (3,5 v) nirsoilu on vain lisääntynyt.

    Mutta ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin: lapsi on myös hyvin nirso herkkujen suhteen. Hillo on yäk, karkit on kamalia ja limppari myös.

    VastaaPoista
  15. Hei nyt ihmiset! Te ootte selkeesti unohtaneet sen parhaan ratkaisun - kaikki menee pitsan päällä. Toimii myös aikuisilla. Ja silloin kun ite pitäis opetella syömään jotain terveellistä.

    VastaaPoista
  16. Meillä vauvana nirso on nyt kaikkiruokainen. Tosin ei ole herkkujen perään mutta en ollut minäkään lapsena. Nyt olen.

    VastaaPoista
  17. Meillä uppoo valkosipulilla maustetut ruuat kuin häkä, kun aloin sanoon, että siellä on 'gaarleikkiä'
    En oo kysynyt, että miksi sitä luulee: pääasia että syö ja tykkää :)

    VastaaPoista
  18. Aika koukuttava blogi... mun 2-vuotias joutuu tuolla istuun ja kattoon Mikko Mallikkaita i-phonesta, kun aiti on jumittanu tietokoneelle...
    Loistavia totuuksia!

    VastaaPoista
  19. Ja käyttöön nämä vinkit! Meillä asuu ailka monta hyvin epäileväsitä tyyppiä. Toivon aina etteivät olisi ähelläkään keittiötä kun mä kokkaan! Muuten en saa mihinkään ruokaan piilotettua mitään epäilyttävää (kuten esim sipulia).

    VastaaPoista
  20. Facebookissa kiertää toi loistava huutonetin myynti-ilmoitus :D
    Oli pakko tulla lukemaan myös blogia!
    Meillä oli kerran itsetehtyä raparperimehua ja pojat kysyi mitä mehua tämä on? Johon vastasin, että; appelsiinimehua ja hyvin kelpas :D

    VastaaPoista
  21. AitoTerveys -sivustolla yläpalkin "Artikkelit 1" -kohdasta löytyy juttua soijasta. Sellaista juttua, että tällaista soijarouhetta vähän sinne ja tänne tuuppaavaa alkaa hirvittää. Klups.

    VastaaPoista
  22. Hoo Moilanen, joo, olemme Uudessa Mustassa myös käsitelleet soijaa ja hyvin kiistanalaisia nuo terveysväittämät tosiaan ovat. Olen itse päätellyt, että maltillinen soijarouheen käyttö ei ole kuolemaksi. :) Kannattaa muuten lueskella tuota Juhana Harjun Aamiainen ruohikolla -blogia, jos ravitsemusasiat kiinnostavat.

    VastaaPoista

San sääki ny jottai.