Tietoa mainostajalle ›

23.8.2011

Meillä on jo kaikkea. Oikeasti.

Viivi oli vääntänyt kivan jutun lastenhuoneen kemikaaleista. Olen jauhanut aiheesta aikaisemminkin, mutta jutusta kannattaa panna merkille kaksi asiaa: leluissa on monenlaisia myrkkyjä. Se, että ne ovat puuta ja 70-luvulta, ei vielä tee niistä automaattisesti turvallisia. Toiseksi: valvonta on rajallisilla resursseilla pintapuolista. Kaikkia leluja ei tietenkään voida testata. Lainsäädännön noudattaminen on valmistajan etiikasta kiinni. Ja etiikkahan saattaapi joustaa tulostavoitteiden paineessa.

Kolmantena pointtina totean itse, että turvallisetkin lelut ovat suurimmaksi osaksi turhakkeita, joiden ympäristövaikutus on suuri jos niistä tulee sekajätettä heti kun ne on paketista riivitty. Kuvaavaa on, että paketin narut saattavat olla kiinnostavampia kuin itse lelu. Silloin on ihan sama, onko lelu Karjalan petäjää ja eurooppalaisen aikuisen valmistama.

Tiedän, että leluja saadaan lahjaksi pyytämättä ja yllätyksenä, vaikka kuinka vihjaa, että meillä on jo kaikkea. Olen itse toitottanut aiheesta jo jonkun aikaa ja Koti-Insinööri totesikin, että aiheutan ihmisille ahdistusta vaatimuksillani. Mutta kun mähän en nimenomaan vaadi mitään, goddammit! En tiedä, millaiset teesit pihaporttiin pitäisi naulata, että asia menisi jakeluun. En nimittäin erityisemmin nauti siitä, että joudun takavarikoimaan leluja tai selittämään Skidille, että tätä lelua ei sitten missään tapauksessa saa laittaa suuhun. En voi edes pyytää anteeksi, että mielestäni lapsen terveys on tärkeämpi kuin lahjanantajan fiilarit. Sori silti.

10 kommenttia:

  1. Aamen? Minä nuori ja sinisilmäinen luulin, että se riittää kun sukulaisia/tuttuja kerran kieltää. Ei ilmeisesti toimikkaan?

    Jos tarve vaatii, löytyykö mistään nimenomaan leluille tarkoitettua mustaa aukko?

    VastaaPoista
  2. Joo, lelut on yks ja karamelli/limppari/jäätelö-tuputus on toinen mistä menaan aina kilahtaa. Sukulaistätien mielestä kaksi jädeä jälkkäriksi on täysin ok ja vielä pitäisi ottaa kädet täyteen nameja ja limpparia matkaevääksi, haloo

    VastaaPoista
  3. Niin tuttua. Niin valitettavaa. Ja ilmeisesti myös hankalasti ymmärrettävää.

    Juuri viime viikolla sivusin oman postaukseni lopussa samaa asiaa.

    http://unelmiajamurheita.blogspot.com/2011/08/paivityksia-ja-haita.html

    "Häälahjoja emme halua - emmekä kyllä rahaakaan. Tiedetään kumminkin, että ainakin minun sukuni on sellaista, että heidän on pakko saada ostaa ja antaa jotain. Olemmekin ajatelleet perustaa häälahjatilin, jonka varat lahjoitettaisiin lastenklinikoille ja keskosvanhempien yhdistykselle. Emme välitä materiaalista tai kukista. Meillä on jo tarpeeksi tavaraa ja astioita, kun olemme saman katon allakin tovin asuneetkin. (Asumme tosin opiskelija-asunnossa ja suurin osa tavarasta on käytettynä ostettua tai käytettynä saatua.) Toivon, että ihmiset tällä kertaa kunnioittaisivat toivettamme ei-materialistisesta lahjasta. (Rippi- ja ylioppilasjuhlissani toivetta ei kuunneltu ollenkaan. Eikä muulloinkaan. Se harmitti.)"

    VastaaPoista
  4. Olen koittanut pääni sisäisesti joustaa ja ajatella, että jos se iloa tuottaa niin en sano vastaan. Valitettavasti monet lapsille tuodut lahjat eivät edes tuota iloa, vaan hajoavat noin kertakosketuksesta. Ainakin lapsen kosketuksesta. Materiaalit eivät kestä, kiinnitykset ovat heikot jne. Sellaisen krääsän kauppaaminen ja valmistamienn pitäisi olla laissa kiellettyä. Enemmän kuin epäekologisuus ja rahanhaaskuu minua harmittaa siinä, että mokoma roina tuottaa lapsille enemmän surua kuin iloa. Onneksi monet lahjojatkin ymmärtävät sen näkökulman :)

    VastaaPoista
  5. Meillä liikutaan pienessä piirissä joten mitään lahjatulvaa ei ole koskaan. Ja kun on tosi tuttuja niin uskaltaa aika pitkälle kaikkea sanoakin - siitähän ystävät yms tunnistaa etteivät sellaisesta edes suutu :)

    Sen kummemmin synttäreitäkään ei vietetä, mutta johtuu siitä että poika on niin pieni eikä ymmärrä vielä niiden päälle, hänelle kun riittää pelkästään se että vaikka mummi tulee käymään. Ei vielä lahjoja tarvita =D Nooh, sekin aika koittanee vielä kun tajuaa enemmän miten maailma pyörii. En pidä kiirettä!

    Tämän päivän maailmassa lapsi tarvitsee kaikkein eniten rakkautta, ei materiaa. MEillä on yleisen mittapuun mukaan tosi vähän leluja (yksi pienehkö kori) eikä esim. telkkua ollenkaan. Ei sitä kukaan ole kummastellut ainakaan vielä. Lapsikin leikkii onnellisena "vähäisillä" leluillaan. Itselläni taisi olla saman verran enkä sen enempää kieroon kasvanut! Silloin se määrä oli ihan normaalia.

    Lelujen täydellisestä turvallisuudesta ei tietenkään voi olla varma, nykyään kun ei paljon muuta ole kuin tuota muovihärpäkettä...harmi.

    VastaaPoista
  6. Prinsessa Paskavarvas, vaikeaa on. Olen käyttänyt mustana aukkona ystävän kirppistä. En vain haluaisi laittaa edes kiertoon mitään potentiaalisesti haitallista.

    Henkka, I hear you. Komppaan aivan täysin.

    poikkeama, on ihmisryhmä, joka ilmeisesti antaa huomiota / osoittaa kiintymystään tavaralla. Mutsini oli tällainen. Hän alkoi jo tosin oppia.

    Minna, no tosiaan, se hajoaminen. Eihän niitä ole tarkoitettukaan kestämään.

    Johki, kamalinta on se, kun meille tulee lapsivieraita, jotka välittömästi tsekkaavat mitä leluja löytyy ja ihmettelevät ääneen jos ei jotain ole. Tsiisös. Mitä niille voi sanoa??

    VastaaPoista
  7. Oh, niin tuttu ongelma. Plus lisätään siihen vielä se, että suomessa asuva jengi (pääosin sukua) hyvin tietää, että me ei asuta Suomessa. Ja Suomessa ollessa skidille annetaan kuution kokoisia muovihärveleitä. Minne mä ne tungen? Noh, iso osa on mennyt Helsinki-Vantaan parkkihallin roskikseen.

    VastaaPoista
  8. Hyvä bloginkirjoittaja ja kommentoijat!

    Näin on, samaa olen mieltä. Mutta olen kovasti toisten mielenpahoittajakammoinen ihminen, ja pitäisi vähintäänkin keksiä joku toive, mikä olisi kiva ja mitä oikeasti tarttis, etteivät ihmiset loukkaannu. Näitä toiveita on vaikea vetää hatusta, koska olen aika immaterialisti, enkä osaa ajatella, mikä tavara (tai joku muu asia) olisi kiva ja tarpeellinen. Ehdotuksia? Joskus toivotaan lapsille konsertti/teatterikäyntiä tms, ja onhan aina jotain, mitä tarttee, minulla osa lapsista kun on isompia. Mutta näitäkin "tarpeellisia", jotain vaatetta, kenkää, kelloa..., voisi kiva olla itse valitsemassa. Enkä halua olla mikään ihan natsi lapsillekaan, että aina kaiken kiellän. Vaikka useimmmiten sen teenkin, aina olen kieltämässä krääsää ja sokeria ja lisäaineita ja muuta haitallista ja tunnen itseni kireäpipoiseksi. Meillä lapset ovat kyllä kovin kierrätyshenkisiä: kotiin kannetaan oman tavaran lisäksi kaikenlaista roinaa, mitä on löytynyt pihoilta, omista ja muiden roskiksista ym.

    Pahinta on silti lastenkutsut: lapset antavat toisilleen turhaa krääsää lahjaksi ja sitten syötetään täyteen moskaa ja annetaan sitä vielä kotiin viemiseksi.

    Apua!

    t. HK

    VastaaPoista
  9. Mä en myöskään ymmärrä sitä makeisten ja pullan tuputtamista. "voi, voi, eikö se äiti sulle mitään hyvää anna?!" tai, "miten kauan olet ajatellut pystyväsi pitämään sen erossa näistä herkuista?". Ööh, mahdollisimman kauan. Enkä oikein ymmärrä miksi sitä sokeripitoista kamaa pitäisi lapselle antaa. Parempi olisi kun en itsekään söisi, mutta mut oon jo vissiin menetetty tapaus. Yritän pelastaa enää lapseni. ;)

    Lahjoista. Mä ymmärrän, että lasta halutaan muistaa. Tykkään tosi paljon vaatelahjoista ja jossain määrin leluistakin, kun emme nitä itse juuri hanki. Mutta liika on munkin mielestä liikaa.

    VastaaPoista
  10. Meille on kaikista hyvistä aikeista huolimatta jotenkin eksynyt VIISI korillista leluja. Ihan totta, yhdelle kaksivuotiaalle viisi korillista?!? Pahinta on että kun lapsella ei ole omaa huonetta, leluröykkiöt seilaavat jatkuvasti ympäri olohuoneen lattiaa.

    Suurin ongelma ei oikeastaan ole lahjana saatu tavara (Vaikka okei, viimeksi lapsi sai synttärilahjaksi mm. 1,5x2,5m kokoisen puhallettavan uima-altaan. Meillä ei ole takapihaa; 'Voitte laittaa sen parvekkeelle'. Joo, ihan varmasti. Kiva sellainen koko parvekkeen kokoinen uima-allas, alakerran naapurit kiittää taatusti.), vaan se kun meille kärrätään kassikaupalla vanhoja leluja. Yritän tosin vähitellen niitä hivuttaa yksitelleen kohti roskista. Projekti jatkuu.

    Ruoka-asia on kyllä lelutilannetta pahempi. En näe oikeastaan kauheasti hyviä syitä syöttää makeaa kaksivuotiaalle, toisin kuin appivanhemmat. Eikä riitä edes se, että lääkäri on kehottanut jättämään vehnän ja lehmänmaidon pois ruokavaliosta korvakierteen katkaisemiseksi, viime viikonloppuna lapselle oli syötetty pullaa salaa. 'Kun meidänkin lapsilla oli korvaongelmia eikä koskaan käsketty noin tekemään!'. Äääh...

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...