26.8.2011

Keskinkertaisuuden ydin

Täällä ollaan taas, koska aivot ovat savunneet! Ihan ensiksi sananen minuun ja tähän blogiin kohdistuvista odotuksista. Koska lukijalle on ensiarvoisen tärkeää ymmärtää viitekehys, josta käsin kirjoitan.

Hämmästyin sitä, miksi jengi kuvitteli, että olisin "koulutettu" äiti vaikka olen nimenomaan pyrkinyt alleviivaamaan keskinkertaisuuttani. Oletus siitä, että olisin ahminut kirjallisuutta, surffannut netissä etsimässä puolueetonta tietoa ja haastatellut asiantuntijoita, on todellakin ihan looginen. Olenhan kuluttajana keskivertoa tarkempi.

Äitiys on kuitenkin eri asia. Ei siksi, että kokisin sen vähemmän tärkeäksi kuin tonnikalan kohtalon tai biojätteen lajittelun, vaan siksi, että tärkeämmät tarpeet ajavat perfektionismin ja hippeilyn ohi. Tipun - tai oikeammin tiputtaudun - äitiyslomalla Maslowin tarvehierarkiassa vähintään toiseksi alimmalle ellen alimmalle tasolle. Mielenterveyteni rakennuspalikat ovat nukkuminen ja kirjoittaminen, muu on hifistelyä. Kestovaipat vituttavat, koska ne vaativat erikoisjärjestelyjä ja rutiinien hylkäämistä tilanteessa, jossa haluaisin keskittyä vain selviytymään.

Olen itsekäs. En aseta itselleni äitinä vaatimuksia, etten pettyisi enempää. Joku keittiöpsykologi voisi jopa sanoa, että en etsimällä etsi tietoa, koska en halua tietää. Näin elämääni ei kohdistu uusia paineita.

Olen laiska. Luotan siihen, että lasten isä, muu lähipiiri ja valtamedia pitävät minut kartalla asioista, jotka pitää tietää. Lapset ovat toistaiseksi elossa ja tällä hetkellä jopa tyytyväisiä. Rima ehkä väpättää, mutta se näyttää riittävän.

On siis olemassa paljon, paljon parempien äitien blogeja, josta saa oikeasti tietoa lapsen ergonomiasta, imuotteesta, kiintymyssuhteista ja ortodoksisista kasvatusmenetelmistä. Tämän tuotoksen parissa ei kannata tuhlata aikaa, jos odottaa jotain muuta kuin äitiysaivopieruja.

Ps. Keskikertaisuus on muuten työssäkäyvänkin äidin mielenterveydelle hyväksi. Tämänhän jo tiesinkin.


54 kommenttia:

  1. Juuri näin ja jatka samaan malliin! Blogisi lukeminen on huomattavasti lievittänyt näin ensimmäistä kertaa äitiytyvän paniikin tunteita. Itse olen aivan vakuuttunut siitä että tulevan äitiyteni tärkein komponentti tulee olemaan edes jollain lailla riittävä uni, muita palikoita mietitään vasta sen jälkeen. Kiitos kun kirjoitat!

    VastaaPoista
  2. Hei Mama!

    Järkytyin saamastasi palautteesta koskien esimerkiksi rintareppua. En oikein vieläkään tajua, miksi joidenkin ihmisten pitää alkaa neuvoa ja ARVOSTELLA tuntematonta ihmistä lasten hoidossa. Kyllähän minäkin joskus neuvoja annan, mutta että mennä arvosteemaan toisen tapaa hoitaa hommat! Jokainen meistä on oman onnensa seppä, kenenkään on mielestäni turha mennä toiselle sanomaan, että se on paska äiti, joka tunkee vauvansa rintareppuun eikä käytä mitä-lie-humpuukki-liinoja. Olen lapseni kantanut BB:ssä, tosin ihan vaan muutaman kerran, koska en nyt vain satu omistamaan sellaista vartaloa, että siihen mahtuisi lapsi köytettynä. Ja vielä vähemmän käytin liinaa, sillä muksut eivät viihtyneet äidin vatsamakkaroiden välissä sekuntiakaan.

    Ja tuohon käsitykseen koulutetusta ihmisestä: kirjoitustyylisi on niin mielettömän ihanaa, että jo pelkästään se viestii lukijoilleen korkeasta koulutuksesta. Enkä nyt todellakaan ole sitä mieltä, että vain korkeastikoulutetut osaavat kirjoittaa. Jos joku niin haluaa ajatella, ajatelkoon. Mutta alan ammattilaisena luulen, että se on perusolettamuksena suurella osalla väestöä.

    Ja todellakin, jos joku ei kestä lukea ilman arvostelua normiäidin tapoja hoitaa ja kasvattaa lapsensa, voi katsella vähän aikaa peiliin ja miettiä, millainen ihminen sieltä kurkkaa. Annetaan jokaisen olla vanhempia omien tapojen ja arvojen kanssa. Eipä meistä kukaan ole niin hyvä, että voisi arvostella toisen tekemiä päätöksiä, varsinkin, kun on kyse aina sen arvostelunkohteen lapsista eikä arvostelijan.

    Iso kiitos siis blogistasi!

    VastaaPoista
  3. Kuule Katja, sun blogisi on ollut mulle yksi iso henkireikä ja etenkin nyt kun itse odotan esikoistani.

    Mulla on lähipiiri täynnä näitä äitejä, jotka tuputtaa tietämystään ja paremmuuttan sekä sitä kuinka äidin pitää osata ja tietää sitä ja tätä.

    On naisen mielenterveydelle äärimmäisen tärkeä kuulla ja lukea, että hyvään vanhemmuuteen ei tarvitse dipainssin papereita tai että pitäisi lukea kaikki mahdolliset kasvatusoppaat ja tuntea kaikki mahdolliset vauvan- ja lastenhoitotarvikkeet ja suositukset.

    Välillä kun oma pää meinaa skragata, kun luulee, että vanhemuuteen ei riitä pelkkä rakkaus ja läsnäolo, tällaiset "äitiysaivopieru"-jutut palauttaa hyvin takasin maan pinnalle. Sitä tajuaa, että ei mun tarvitse tietää ihan kaikkea kaikesta ja että kyllä niistä lapsista ihmisiä kasvaa vaikka mokaisikin välillä. Toki oma äitinihän on tätä ihan samaa mulle yrittänyt takoa päähän, mutta kuten universumin vanhin totuus menee, omia vanhempiaan ei koskaan voi uskoa ihan totaallisesti. Eihän ne kuitenkaan tiedä mistään mitään ;D

    P.S Kyllä saa aivot olla joko a)täysin hattaraa b) valunut jälkeisten mukana sieltä ulos, jos jaksaisi päivästä toiseen lukea miljoonaa sössönsössön-äitiysblogia (sori te vaaleanpunaisen hattaran kirjoittaja, mä en vaan pääse koskaan teidän kanssa samalle aaltopituudelle).

    VastaaPoista
  4. Ja joillakin äideillä on vaan niin paha mieli, et se pitää puraa johonkin jolla menee edes suht ok.

    VastaaPoista
  5. minä hurraan! jatka samalla kaavalla niin minä ainakin luen. Sarkasmi ja ironia viihdyttävät suuresti tätä kolmen lapsen kanssa äitiyslomailevaa pohjalaista naista. :) Kiitos.

    VastaaPoista
  6. Älkää äidit syyllistykö niin herkästi. Ja minusta tuo normiäiti vs hörhöäiti luokittelu on naurettavaa. Eiköhän jokainen meistä ole myös äitinä oma persoonansa ja jokainen saa lapsensa hoitaa parhaallansa näkemällä tavalla. Tärkeintä, että lapsesta pidetään huolta ja häntä rakastetaan. Ihmisillä tuppaa olemaan liikaa mielipiteitä siitä, miten muiden pitäisi olla ja elää, kun tärkeintä olisi vaan keskittyä siihen kuinka itse elää ja on. Ja jos on tyytyväinen omaan tapaansa olla, ei sitäkään tarvitse turhaan puolustella - antaa muiden sanomisten mennä ohi korvien ja tekee itse kuinka parhaaksi näkee. Mutta tämä rintareppu vs kantoreppu asia on kieltämättä mielenkiintoinen asia, varsinkin Onnin isän tarinan luettuani tahtoisin kovasti saada lisää tietoa asiasta. Voisiko esim Uuden Mustan -blogin kirjoittajat tutkia asiaa enemmän?

    VastaaPoista
  7. Ensinnäkin, inhoan käsitettä "hyvä äiti" ja vielä enemmän "parempi äiti". Hitto vie, kaikki me äidit olemme puutteellisia. Joka jotain muuta väittää, on kyllä ihan väärässä. Jokainen tekee sen mitä jaksaa ja mihin pystyy ja se kyllä riittää aivan mainiosti. En tietenkään tunne sinua henkilökohtaisesti, mutta voisin näiden lukemieni blogikirjoitusten perusteella väittää, että lapsistasi erittäin todennäköisesti kasvaa täysjärkisiä kansalaisia. Ja vaikka ei kasvaisikaan, niin sou not. Jokainen tekee omat valintansa niin kuin itse parhaakseen näkee ja äitinä usein luotan omaan vaistooni vastoin järkeä. Ja yllättävää kyllä, se vaisto usein on oikeassa.. Sinun kirjoituksesi ovat oman elämäni suola. Välillä superhyperäitien kanssa tuntee olevansa huono äiti. Toiset kun tekevät soseet itse, ompelevat lasten vaatteet itse, hoitavat lapsia kouluikään saakka kotona jne.. Mutta minäpä tiedän sen, että jos haluan olla lapsilleni edes jonkinmoinen äiti, minun on laitettava lapset hoitoon ja painuttava itse töihin. Muuten hajoaa pää. Joku voi kauhistella sitä ja pitää minua huonona äitinä, mutta siinäpä pitäkööt. Mun mielestä sulla Katja on asenne just oikein kohdallaan. Jatka samaan malliin, niin minäkin täällä omassa päässä kohellan aika samaan malliin ja kivasti saan nauttia virtuaalivertaistukea tätä blogia lukiessani..

    VastaaPoista
  8. Kiitos, ihanaa että palasit!

    VastaaPoista
  9. Ihanaa, ettet taukoillut pidempään. Pidän asenteestasi ja tyylistäsi kirjoittaa. Kadehdin suhtautumistasi äitiyteen: osaisipa itsekin ottaa rennommin.

    VastaaPoista
  10. Tämä oli niin hieno postaus, että oli pakko laittaa tämä blogi tilaukseen! Mukavaa syksyn alkua toivottaa jo ihmishirviöksi leimattu äidiksi havitteleva. ;-)

    VastaaPoista
  11. Mutta hei, voitaisko sopia, että niitäkään äitejä ei pilkata, jotka haluavat rypyttää niitä piirakoita heti aamusta 1,5h yöunien jälkeen? Jos joku, (kuten vaikka minä) haluaa yrittää parhaansa ja pyrkiä täydellisyyteen, niin eikö sekin voitaisi sallia? itse en näkemyksistäni huutele, kukin tehköön tyylillään. Mutta ei tunnu yhtään sen paremmalta lukea kommentteja, joissa annetaan ymmärtää että jos yrittää tehdä kaikkensa niin on jotenkin vajaa, tai vähintäänkin tyhmä kun ei ymmärrä ottaa iisimmin.

    Kiitos.

    VastaaPoista
  12. Tuntuu kyllä, että naisilla on tapana syyllistyä vanhemmuudestaan ja juuri siitä, jos ei tee itse vauvalle soseita, lapsille vaatteita, leivo jne ja niitä äitejä, jotka näin toimivat, kutsutaan (ja joskus haukutaan...) superäideiksi.
    Ei ole tullut mieleen, että jotkut myös tykkäävät vaikka ruoanlaitosta tai lastenvaatteiden ompelusta ja tekevätkin sitä ehkä siksi eikä lapsen takia (eivätkä kehtaa tätä myöntää, ettei muut äidit lynkkaa itsekkääksi?!)

    Ja sitten se kritisointi jos "koulutettu äiti" ei etsi kaikkea mahdollista tietoa lapsiin liittyvistä asioista. Tällä siis kai tarkoitetaan korkeakoulutettua naista, jolla on lapsi ja on kyllä jo melkoinen olettamus sinällään; eikö alemmin koulutettu nainen voi olla tiedonhaluinen lapsiin liittyvistä asioista? Tämä asenne kertoo siis enemmän ihmisestä, joka näin olettaa kuin itse oletuksen kohteesta!

    VastaaPoista
  13. Satu K, kiitti! Samoilla komponenteilla siis mennään!

    Minna, mä olen hei yliopiston drop-out eli käytännössä lukiopohjalta mennään! :D Mut mä suosittelen jokaiselle mutsille omaa hiihtoa ja arvostan ihan jokaista maaliin päässyttä.

    Prinsessa Paskavarvas, mahtava kuulla! Siihen mä juuri pyrin: parantamaan äitien itsetuntoa tarjoilemalla oman keskinkertaisen vaihtoehtoni. Esimerkiksi en sitä voi kutsua..

    Oi mutsi mutsi, jos näin on, se on kyllä sääli.

    Anonyymi, no hauskaa lomaa sitten sinne! ;)

    Anne, niinpä, mutta en voi mitään sille, että aika helvetin paha mieli tulee väitteistä että en ajattele lapseni parasta. Olen luonnollisesti jo avannut keskustelun BabyBjörnin kanssa.. Katsotaan mitä siitä seuraa!

    Hanna, juuri näin. Australialaista ystävääni lainatakseni: you do whatever works.

    Suvi, heh, en mä nyt sitten kauaa kestänytkään.

    K, Kiitos! Ehkä tää rentous tulee siitä että törmään duunissani koko ajan tietoon, jota en olisi halunnut tietää. Kun joillekin asioille ei vain voi mitään.

    Päivänkakkara, vai ihmishirviö. Tuntuu olevan kaikilla niillä blogi.. ;)

    Anonyymi, tottakai sallitaan, parhaansahan jokainen tekee. Halusinkin vain esittää disclaimerin että tässä blogissa ei välttämättä ole kiinnostavaa lukemista sulle. Hyvä kuitenkin jos on!

    daalia, alemmuuskompleksistahan tässä on pohjimmiltaan kysymys. Että miten joku jaksaa ja ehtii kun itsellä tekee tiukkaa vaihtaa lakanat edes kerran kuussa.

    Ja olen muuten ihan samaa mieltä että titteli ei juurikaan korreloi lapsen tyytväisyyden kanssa.

    VastaaPoista
  14. Meinasi jo tulla huoli, että enää ei pääse lukemaan sun tekstejä. Onneksi tulit takaisin, sillä näitä sun tekstejä lukee todella mielellään. Näin blogin välityksellä vaikutat normaalilta, positiiviselta ja fiksulta ihmiseltä. Välillä joku asia ehkä vituttaa, mutta tuot esiin paljon elämän mahtavia asioita (kuten suvun apu lapsenhoidossa ja makee kesänviettopaikka) ja samalla sulla on jalat vankasti maassa. Vaikka itsellä on lapset jossain tulevaisuuden haaveissa, saa tästä blogista paljon. Kaunis kiitos siis kirjoittamisestasi.

    VastaaPoista
  15. Ihanaa Katja, että palasit näinkin pian :) Ja hyvä postaus- jälleen kerran.

    Mä en ole niitä kaikkein valveutuneimpia äitejä; mä en tosiaan tiedä mitään lelujen sisältämistä aineista, lasten psykologisesta kehityksestä tms. Mä olen myös niitä, jotka syyllistää itseään ihan hirveän herkästi; siksi mä en voi lukea mitään sellasia juttuja, jotka kertoo siitä miten lapsen henkinen kehitys sitä ja tätä jne, koska mä alan tosi helposti syyllistää itseäni siitä, että olen toiminut väärin.

    MUTTA, mä olen myös päättänyt että äitinä mä olen riittävän hyvä omille lapsilleni. Mä rakastan heitä, sanon sen usein ja pidän huolta että heidän elämänsä perusasiat (ruoka,uni ja vaatteet päällä) ovat reilassa. Muu on sitä extraa. Tärkeintä on että ne lapset tuntee itsensä tärkeiksi ja olonsa turvalliseksi, ja se tunne kyllä tulee tasan tarkkaan siitä, että sillä lapsella on perusasiat kunnossa ja vanhemmat lähellä.

    Mä en kuitenkaan ikinä pysty tarjoamaan lapsilleni mitään euforista kotiäitiä. Mun pääparka ei kestä kotona oloa vuotta pidempää, se oli ihan maksimi esikoisen kanssa, sitten alkoi koulu. Ja nyt kuopuksen kanssa kiljuin riemusta kun itse pääsin töihin pojan ollessa 9kk ja isi jäi kesäksi kotiin.

    Ja se kuva Katja minkä mä olen susta saanut, niin jossain kohtii mun on hirveen helppo samaistua suhun. Sun postaukset saa mut usein huokaisemaan helpotuksesta, että ihanaa kun jollakin muulla on samanlaisia ajatuksia joissakin asioissa. Mä en ymmärrä, miksi lasten kasvattamisesta ja huolenpidosta pitää tehdä sellasta salatiedettä, kun se yksinkertaisimmillaan (mun mielestä myös parhaimmillaan) on sitä että ei yritetä olla täydellisiä, vaan mennään rennolla otteella ja pidetään kaikki perheenjäsenet hyvällä mielellä, mahdollisuuksien mukaan :)

    VastaaPoista
  16. Kiitos myös paluusta! Täällä on puolivuotiaan äiti joka palaa töihin kolmen viikon päästä ja jättää hoitovastuun isukille. Se 2,5v on ollut hoidossa kaiken aikaa paitsi jos isi on turvallisesti samaan aikaan lomalla. Päivän viikossa on kyllä kotona molemmat, ja vaikka hauskaa onkin, yleensä kello kaksi mies saa töihin puhelun jonka sisältö on "heti kotiin."

    Mua ei syystä tai toisesta muuten ahdista laisinkaan ne blogit joissa kaikki menee justiinsa. Seurailen hämmentyneellä mutta positiivisella mielenkiinnolla blogeja joissa lapselle nikkaroidaan nukkumalinnaa ja barbiautoa ja joka päivä on aikaa tehdä itse ruoka. En itse ole samanlainen, mutta näitä keskinkertaisten äitien blogeja on harvemmassa. Ehkä siksi, että me keskinkertaiset emme jaksa yleensä blogata aiheesta. (Mäkin blogaan vaan työ- ja harrasteasioista. Tokan vauvan kanssa meinasi aloittaa semmoisen "relataan vauvan kanssa"-blogin mutta tokan postauksen jälkeen tajusin ettei paskaakaan kiinnosta jauhaa, kun se relaus menis siinä :)

    Multa ei ole mennyt ohi tuo oma "rimanalitusmetodisi" - insinöörinä kieltäydyin lukemasta käyttöohjeita ennen ekaa lasta. En lue vieläkään. Tsemppiä ja jatka kirjoittamista :)

    VastaaPoista
  17. Aamen!!!! Löysin blogisi Oi mutsi mutsin blogista ja onneksi löysin! Mä en kestä tätä ahdasmielisyyttä, joka vallitsee ihan joka "##¤%&"" paikassa. Ja sitä tuomitsemista. Itse sain paskahepulit siitä kun kälyni kysyi minulta enkö anna vettä 4 kk vauvalleni kesähelteillä. Menin aivan lukkoon; KUKAAN EI OLLUT SANONUT ETTÄ NIIN PITÄÄ TEHDÄ. Soitin sittan paniikissa neuvolaan ja odotin, että lastensuojeluviranomaiset ovat paikalla, mutta ehei, katsos, siitä veden juonti ohjeesta on luovuttu. No pääasia, että sain paheksuntaa. Kiitos tästä blogista. Mä vihaan itsekin kestovaippoja ja myin kantoliinani viikon jälkeen Huuto.netissä. Imetys ei onnistunut, lapsi nukkunut omassa sängyssä, omassa huoneessa alusta saakka ja kannan lastanai BabyBjörnissä. Tiedän, hänen elämänsä on jo pilalla :D

    VastaaPoista
  18. Tervetuloa takaisin Katja!

    Jatkuvan ja kroonisen itseilmaisuripulin omaavana äiti-ihmisenä ymmärrän erittäin hyvin sen aivojen savuamisen. Jos muut ei muuten kuuntele niin pakotan ne. Mutta se mihin ei voi pakottaa on erilaiset mielipiteet. Joku ruokkii pilttinsä purkkiruualla, joku kasvattaa itse luomujuureksensa ja sulattaa näppärästi kasviskuutiot jääpalamuotista joka perkeleen aterialle. Pointti on siinä että molemmat tavat on ihan jees, mikään ei oikeuta korottamaan itseään äitiyden superstariksi.
    Parin työvuosikymmenen aikana olen joutunut törmäämään oikeasti huonoissa oloissa kasvaneisiin lapsiin. Lapsiin, joista ei oikeasti välitetä, lapsiin joidenka perustarpeista ei huolehdita. Näiden lasten elämää eivät ole pilanneet erilaiset kantoreput-tai liinat, vaan syylliset löytyvät ihan muualta.
    Näitä pieniä ihmiskohtaloita ei unohda ikinä, halusi tai ei. Siksi tämä keskustelu kantorepuista-ja liinoista tuntuu lähinnä irvokkaalta, sympatiani Onnin isälle hänen tarinaansa mitenkään mitätöimättä.
    Suurin osa meistä täällä pyörivistä (koulutetuista tai ei..) mamoista on ihan varmasti hyviä äitejä riippumatta siitä miten tenavaansa hoitaa. Äitiys ei ole kilpailua, se on pohjimmiltaan selviytymislaji.

    Täti

    VastaaPoista
  19. Tämä rintareppukeskustelu on näköjään noteerattu muuallakin: http://www.helistin.fi/?page=5646684&blogid=5251515

    Ja itse keskusteluun ei voi sanoa kuin että khyllä khyllä, olipa hyvä että tämäkin tuli nyt selväksi! :D Terveisiä vaan BabyBjörnille, toivottavasti tämä on huomattu sielläkin, ja tuotteiden takaisinveto on jo vauhdissa...

    t. Myös kaksi lasta BB:ssa mukana roikottanut

    VastaaPoista
  20. Kiitos tästä blogista! Mukavaa, että palasit. :)

    Minäkään en pidä äitityyppien jakamisesta hörhöihin (tai kiintymys- tai kantoreppuäiteihin ;)) ja taviksiin, ihan jo siksi, että ne tuntuvat niin oivallisilta syiltä kaivautua omiin normi- ja hörhöäitipoteroihinsa, joista käsin voi tehokkaammin viskellä käpyjä äiteinvälisessä sodassa.

    Luulisin, että jokaisella äidillä (ja isällä) on vanhemmuutensa toteuttamisessa juttuja, joita pitää tärkeänä ja toisia, jotka eivät voisi vähempää kiinnostaa. Ajattelisin, että vaipat, mahdolliset kantovälineet ja itse kunkin nukuttamismetodit ovat kukin vain välineitä lapsen hoitamiseen. Jotkut rakentavat identiteettiään enemmän suhteessa vaikka kantamiseen, ja mikäpä siinä, mutta varsin erikoista on nostaa jotain kanto/rintareppua hyvän tai huonon äitiyden mittariksi. Ja toisaalta se, kuinka rento, kireä, informaatiosuuntautunut tai intuitioon luottava tms. tyyppi äitinä on, liittynee enemmän temperamenttiin kuin siihen, kantaako lastaan jollain kantovälineellä ja jos, millä. Vai olenko ihan hakoteillä? (Tämän pohdinnan pohjana on se, että meillä on käytetty paljohkosti kantoreppuja ja osittain kestovaippoja, lapsia on imetetty ja nukutettu kauan samassa punkassa vanhempien kanssa - monet hörhöyden tunnusmerkit siis toteutuvat. Meillä näiden lueteltujen valintojen, muiden kuin kestovaippojen, takana on pitkälti laiskuus ja mukavuudenhalu, ei täydellisyydentavoittelu. Yhtä lailla voisin luetella lapsiperhearkemme tunnusmerkeiksi liian vähäisen tuoreiden vihannesten syömisen, lasten keskenään ja erikseen yhteensopimattomat vaatteet ja äidin henkisen poissaolon. Koen olevani äitinä paitsi laiskahko, myös hyvin keskeneräinen ja monessa suhteessa tavis. Jään lukemaan keskustelua kiinnostuneena. :))

    VastaaPoista
  21. Tässä iänikuisessa keskustelussa on ainakin mun osalta kyse sen ihmettelemisestä, voiko toisten äitiyttä jonkun reppumerkin, liinansidontatekniikan tai imetysjärjestelyiden perusteella arvioiva henkilö oikeasti tosissaan pitää itseään yhtään sen parempana äitinä. Oli se hyvä äitiys sitten mitä tahansa, ei sitä voi mun nähdäkseni oikein odottaa henkilöltä, joka tuomitsee itselleen ventovieraita ihmisiä niin päälleliimattavien ja yhdentekevien juttujen perusteella.

    VastaaPoista
  22. Krisin edelliseen (kun nyt tässä vielä roikun): kuinka toisten valintoja erityisen ikävään sävyyn arvioiminen tekisi ihmisestä huonon äidin? Siis ilman sarkasmia, en ymmärrä. Hankalan ihmisen se ehkä tekee, tai vähintään heikosti kommunikoivan.

    VastaaPoista
  23. Hei!

    Onneksi palautit kommentoinnin, sillä olin aikonut ja aikonut kommentoida blogiasi, mutten sitten ehtinytkään ennen kuin tämä "rintareppu-show" käynnistyi. Minun piti kiittää sinua, että
    1) pidät tätä blogia. Kirjoitat hyvin, kirjoitat asiaa.
    2) olet kaikesta päätellen tavallinen äiti.
    3) sait minut lataamaan Vesterisen ja yhtyeen kaksi kaunista, kaunista levyä i-podiini.

    Jos mietit, miksi kirjoitat tätä blogia, niin kirjoitat sitä meille: tavallisille, ihan älykkäille äideille, ihmisille ja naisille - joskus nämä kaikki kolme ovat samassa nahkassa. Olen akateemisesti koulutettu kahden lapsen äiti ja perfektionisti, joka on joutunut toteamaan olevansa useimmiten pelkästään keskiknkertainen, jos ei välillä jopa riman alittaja äitinä. Ainakin omasta mielestäni ja varmaan monen muunkin, jos paljastaisin, mitä kaikkea päässäni liikkuu, mistä välitän ja mistä en välitä. Silti minun lapseni ovat iloisia, sosiaalisia, toimeliaita, todistettavan suloisia ja vieläpä puhtaissa vaatteissa. Ja he joka ilta sanovat, että rakastavat minua ja minä rakastan heitä, enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Ilman heitä olisin huonompi ihminen. Olen saanut tästä blogista paljon iloa ja vertaistukea. Kiitos siitä! Toivon, että jatkat kirjoittamista, sillä minä haluaisin jatkaa lukemista!

    Aurinkoista ja ihanaa syksyä sinulle ja perheellesi!

    t. Tarja

    PS. ja kiitos myös "Salon OHO" -postauksesta! "Salon OHO" on paikka, jossa kuopukseni kävi päivää ennen 2-vuotissynttäreitään 1,5 kuukautta sitten. Etutukka on edelleenkin...hm... lyhyt :-) Synttärikuvissa vierailua on peitelty pannalla, jossa on suuria kukkia... "Äksidentin" (äiti ei koske enää Fiskarseihin) piti näyttää kyseinen postaus myös miehelleni :-) Vertaistukea, vertaistukea!

    VastaaPoista
  24. Itse uskon että tuo toisten erilaisesta priorisoinnista, saamastaan informaatiosta tms johtuvista valinnoista ikävästi töksäyttely kuuluu suomalaiseen keskustelukulttuuriin yleensä ja anonillitykseen erityisesti, eikä millään lailla ole äitien yksinoikeus, vaikka äidit nyt ovatkin ympäri vuoden rauhottamatonta riistaa jolle jokainen vanhempi, kokeneempi, lapsellinen tai lapseton saa jakaa neuvoja yllättäen ja pyytämättä.

    Itselläni on lähes täydellinen CV: synnytys ilman kivunlievitystä, perhepeti, täysimetys, kantoliina ja kestovaipat. Toisaalta joissain kohdissa rima on matalammalla: suositusten mukainen ruutuaika ylittyy, lapsille huudetaan, heidät puetaan epäeettisesti tuotettuihin ei-luomupuuvillaisiin vaatteisiin ja ovatpa he syöneet jopa Nutellaa, nakkeja ja kalapuikkoja.

    Kukin tyylillään, ja ehkä voidaan yrittää rakentavasti ja ketään syyllistämättä epäillä sitäkin onko kaikki lapsiperheille myytävä tarpeellista tai edes turvallista. Vaikka tuolla ulkona on turut ja torit täynnään äitejä jotka ovat kasvattaneet ihan terveitä lapsia bisfenolituttipulloilla, joten mitäs siellä nillitätte ja syyllistätte, nih :P

    VastaaPoista
  25. hörhö-CV (katosi copypastessa)

    VastaaPoista
  26. Mea, tykkään autovertauksista, joten tarjoan sellaisen siitäkin huolimatta, että äitiyden kaltaisen asian yksinkertaistaminen köykäisiin vertauksiin on vähän... nojoo :D Mutta näin siis asian itse ajattelen:

    Voiko sellainen tyyppi pitää itseään hyvänä kuskina, joka tuomitsee huonoiksi kuskeiksi kaikki, jotka ajavat väärän värisiä autoja? Onko kyseinen henkilö silloin varmasti tajunnut, mitkä asiat tekevät kuskista hyvän tai huonon?

    VastaaPoista
  27. Kiitos Katja blogistasi. En ole äiti, kovasti haluaisin kyllä olla sellainen. Ja jos joskus tuohon tilaan pääsen ( äidiksi siis ) niin kovasti toivoisin, etten muuttuisi tuollaiseksi kantoliinaäidiksi vaan kertakaikkiaan haluaisin säilyttää keskinkertaisuuteni ihmisenä ja äitinä. Älä vaan lopeta vaan jatka toivon antamista meille muillekin: äiti-ihminenkin voi säilyttää a) terveen maalaisjärkensä b) sarkastisen asenteen elämään c) kykynsä ajatella.

    VastaaPoista
  28. Go mama go, juuri tällaisten tekstien takia kaltaiseni amatööriäiti rakastaa lukea blogiasi. Pidetään me vaan hännät korkealla ja odotukset matalammalla ;)

    VastaaPoista
  29. Musta piti tulla sellainen superäiti, joka imettää, kestoilee, nukuttaa lasta perhepedissä, kantoliinailee, tehtailee safkat you name it. Lapsi kuitenkin päätti toisin: ei suostunut milloinkaan imemään rintaa, huusi kuin syötävä kantoliinassa ja Manducassa, itki kestiksissään ja niin poispäin. Loppuviimeksi mä olin niin rikki ja ahdistunut, että en pystynyt nukkumaan lapsi vieressäni saatika hoitamaan huushollia sose- ja pyykkirumbineen. Apua paikoin epätoivoiseen tilanteeseen antoi paitsi varhaiseen vuorovaikutukseen perehtynyt terapeutti myös sun blogi. Nykyisin alati iloinen lapseni on kohta puolitoistavuotias ja mä alan viimeinkin nauttia tästä äitiydestä. Olen kiitollinen niille äideille - Katja sulle muiden joukossa - jotka ovat omalta osaltaan muistuttaneet mua, että kyllin hyvä riittää.

    VastaaPoista
  30. Kukaan ei ole täydellinen, mutta jokaiselle on joku asia vanhemmuudessa niin tärkeä, että siinä ei jousteta. Jokainen joutuu joustamaan jossakin, mistä olisi halunnut pitää kiinni. Tämä on sellainen asia, jonka kanssa on vain elettävä.

    Ihmisen, joka on sinut oman epätäydellisyytensä kanssa, on helpompi hyväksyä se, että me kaikki olemme eri tavoilla epätäydellisiä.

    Minä olen
    - imettänyt lapseni taaperoiksi
    - käyttänyt pelkkiä kestovaippoja
    - palannut töihin, kun lapsi on ollut kahdeksankuinen
    - käyttänyt kantamiseen kantoliinaa ja ergoa jo ihan omienkin hartioideni vuoksi
    - nukuttanut muutaman viikon ikäisestä lasta vatsallaan sitterissä
    - käyttänyt pinnasänkyä lähinnä pyyhkeiden kuivaamiseen
    - vienyt yhdeksänkuisen päiväkotiin
    - antanut pienelle lapselle ruokajuomana mehua silloinkin, kun itse juon maitoa
    - ostanut lapselle lakun aina, kun hän kaupassa lakun pyytää

    En tiedä mihin sijoitun hörhö-tavisäiti-lepsu äiti-uraäiti -asteikolla. Ja mitä väliä! Elän omaa elämääni, vaihdan mielelläni kokemuksia muiden äitien kanssa (ja siksi tätäkin blogia seuraan), mutta loppuviimeksi olen valinnoistani vastuussa vain itselleni ja perheelleni.

    VastaaPoista
  31. Mä olen pitkään seurannut tätä, mutta vasta nyt rohkenen kommentoimaan. Oli jotenkin koomista lukea taannoin tuota himokantoliinailijoiden uskonpuhdistusta sun kommenttiboksista.

    Mä olen todennut, että kirjoittaapa mitä tahansa, saa aina jonkun niskaansa.
    Meillä ei kestoilla, koska se olisi extraduunia ja koska niistä tulee pissat läpi. Tämän sanottuani ääneen sainkin jo linkityksiä söpöjä villapöksyjä myyvien verkkokauppojen sivuille, kauhistuneita kommentteja maapallon tilasta (tyttäreni on kyllä melkoinen sinappitykki, myönnän...) ja jonkun, joka julisti lisäimujen kestovaipassa vääntävän lonkat väärään asentoon.
    Kantoliina on ihan mahdoton laitos ja (Emman) rintareppu mulle täysin sopimaton kapistus. Kannan lasta ihan vanhanaikaisesti, ensin kohdussa, sitten sylissä. Ja se on paska homma, koska lasta pitää kantaa niin että kädet on vapaat. Ja lapsen kantaminenkin eestaas on paska homma, koska se on curling-vanhemmuutta.

    Koulukuntia on monia, eikä tarvitse käydä kouluakaan, kun kommentointioikeus riittää.

    Tekstisi ja tapasi kirjoittaa on nokkela, oivaltava, napakka ja johdonmukainen, mikä ehkä antaa monille kuvan akateemisesti koulutetusta ihmisestä. Karavaani kulkee, koirat haukkuu!

    VastaaPoista
  32. Aiheesta viis, aiotteko sanoa lapsillenne isona että tyydyitte olemaan keskinkertaisia vanhempia? Sanotteko työhaastattelusssa, että aiotte hoitaa työnne keskinkertaisesti? Keskinkertaisuus on suomalaisten vaiva jota ei paljon maailmalla tapaa. Sitten kun joku yrittää olla parempi kuin keskinkertainen, hänet kateudesta lyödään lyttyyn ja keskinkertaista kehutaan ja kompataan. Onnea vaan suomen lapset, keskinkertaisilla vanhemmilla saatte parhaat eväät maailmaan...vai?

    VastaaPoista
  33. Lapset eivät ole KOSKAAN saaneet niin hyviä eväitä elämään, mitä nykylapset saavat. Epätäydellisyys on vain hyväksi ja normaalit lapset sitä kyllä sietävät; lapset kohtaavat kodin ulkopuolella myös epätäydellisiä päiväkodintätejä, opettajia, ohjaajia harrastuksissa, pomoja tulevilla työpaikoillaan, jne., jne.

    Jos lapsessa on jotain erityistä, niin silloin on siinä yksittäisessä asiassa hyvä olla tavallista skarpimpi, muuten tavallinen elämä riittää hyvin.

    VastaaPoista
  34. Aion sanoa (ja sanonkin) lapsilleni että parhaani tein, eikä enempää pidä vaatia.

    Suomessa ei saa itseään kehua. Paitsi Pohjanmaalla ;)

    VastaaPoista
  35. Täällä menee nyt jengillä puurot ja vellit aika onnellisesti sekaisin. Katsokaas, kun se että on keskinkertainen äiti, joka ei aina yritä mennä sieltä missä aita on mahdollisimman korkea, ei tarkoita, etteikö pitäisi hyvää huolta lapsestaan.

    Lasta ei vähempää voisi kiinnostaa, onko siinä lusikassa käsin survottua ruusunmarjahilloa vai pirkka-luumusosetta. Puolet menee ohi joka tapauksessa.

    Jotkut rakastavat silittää vauvan sukat, bodit ja lakanat, tehdä hillot, leipoa pullaa, askarrella ja tehdä kaksi viikkoa tuotevertailua ennen kuin ostavat helistimen. Go for it - ei siinä ole mitään pahaa tai dissaamisen arvoista.

    Kaikkia mainitut aktiviteetit eivät kiinnosta tai niihin ei ole aikaa. Mä esimerkiksi luen mieluummin kirjan, kuin vertailen legopalikoita verkkokaupoissa. Kärsiikö mun lapsi? Ei todellakaan.

    En mä silti mene huutelemaan näiden askartelijoiden ja imuotespesialistien blogeihin - varsinkaan anonyymisti.

    VastaaPoista
  36. Turha siihen parhauteen on pyrkiä, sillä aina on parantamisen varaa. Täydellinen ei tarvitse olla, riittävän hyvä on ihan tarpeeksi. Ja mitä tulee lapsen kanssa keskusteluun, niin kyllä, omista virheistä on suotavaa jossain vaiheessa lapsen kanssa puhua. Jollei muuta, niin se jälkeläinen todennäköisesti hieroo kaikki tekemäsi virheet naamaasi, kun murrosikä kunnolla puskee päälle.

    VastaaPoista
  37. Pitäisköhän munkin sitten jättää oma kehuni... :)
    Mä oon luonteeltai sellainen, että kavahdan konflikteja ja siksi en mitään kommentoinut siihen kantoliina/reppuasiaan ja yritän aina olla se porukan pirtsakoin jonka mielestä kaikki on hyvin - öööö ja siksi olen duunissa esimies...
    Mutta blogisi on ihana, vaikka ihan vielä en ole täysin hörhöytynyt noihin luomu ja kemikaalittomiin juttuihin (vaikka kovasti yritän). Mieskin jo tietää kun alan juttuni "Se mun heinämammakaveri Katja, jolla on se blogi,.." että kohta tulee joku luento vihreämmästä elämästä :)
    Että jatka vaan samalla linjalla! Ja yhä ottamatta kantaa mihinkään lasten kasvatus-asiaan suuntaan tai toiseen, itse olen tietenkin maailman paras äiti omille lapsilleni ja niin säkin olet sun lapsille, että lippu korkeelle vaan!
    (ja istun tällä hetkellä vetämässä kalsarikännejä Rieslingillä kun lapset ja mies on hyvässä hoidossa ja tyttöjen ilta peruuntui, että jos tää kommentti oli päätön, niin pahoitteluni...hik...)

    VastaaPoista
  38. "Anonyymi sanoi 27. elokuuta 2011 13.52: Keskinkertainen "rimaa hipova" äiti siis suuttui kun joku väitti että hän ei ajattele lapsensa PARASTA. Tekopyhää. Miten keskinkertainen olisi mukaan millään paras? Ja kaikki silittävät hänen päätänsä ja sanovat että ei se mitään, mekin ollaan keskinkertaisia. Huhhuh."


    "Anonyymi sanoi 27. elokuuta 2011 10.20: Aiheesta viis, aiotteko sanoa lapsillenne isona että tyydyitte olemaan keskinkertaisia vanhempia? Sanotteko työhaastattelusssa, että aiotte hoitaa työnne keskinkertaisesti? Keskinkertaisuus on suomalaisten vaiva jota ei paljon maailmalla tapaa. Sitten kun joku yrittää olla parempi kuin keskinkertainen, hänet kateudesta lyödään lyttyyn ja keskinkertaista kehutaan ja kompataan. Onnea vaan suomen lapset, keskinkertaisilla vanhemmilla saatte parhaat eväät maailmaan...vai?"

    Kääks, pari täydellistä äitiä ne jaksaa jauhaa. :)

    Tässä teille täydellisille äideille pari linkkivinkkiä aiheina riittävän hyvä vanhemmuus ja se, että lapset tarvitsevat tylsistymistä:

    http://www.mll.fi/vanhempainnetti/kipupisteita/saara_vastaa_vanhemmille/riittavan_hyva_aiti_kelpaa/

    http://www.taloussanomat.fi/omatalous/2008/04/25/anna-lapsen-tylsistya-sanoo-psykiatri/200811607/139

    Väestöliiton opus: Äidin kielletyt tunteet tulisi laittaa äitiyspakkaukseen, jos multa kysytään:

    http://www.vaestoliitto.fi/nettikauppa/vanhemmuus/?num=249778&upotusURI=/nettikauppa/vanhemmuus/&x198862=Select/Card

    täällä vielä lisää aiheesta:

    http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Tutkijat+toivovat+avoimempaa+puhetta+%C3%A4itiyden+kielteisist%C3%A4+tunteista/1135234858158

    Jaksamista meille kaikille äideille, täydellisille ja vähemmän täydellisille. Harmi että tästä äitiydestä on jotenkin tullut tälläista kilpaurheilua...

    VastaaPoista
  39. Siis VAU :D
    :P Äidit riehaantuu.

    Meillä on nykyään ehkäisyn takia niin vähän lapsia, että kaikkeen tälläiseen kinasteluun ja pätemiseen on aikaa?
    No joo; mutta jos jollakin on tarve ahdistella toisen valinnoista, niin se yleensä kertoo vain siitä, että kyseinen äiti kokee syylisyyttä jostain toisesta asiasta.

    Täydellistä äitiä ei ole. AINA me olemme jonkun silmissä ei täydellisiä...jolloin me emme voi olla täydellisiä :P Haha ja anteeksi...
    (Ja meidän kuuluukin olla itsekkäitä joissakin ratkaisuissa? Jotta lapsikin oppii joskus olemaan itsekäs...jolloin siitä ei tule sellaista "uhrautujaa"...jne...:D)

    -ei tähän voi mitään hirveen järkevää kirjoittaa, kun koko "tilanne" on älytön-

    -SSS-

    VastaaPoista
  40. En tiedä...jotenkin tuntuu, että tässä on pari tyyppiä ymmärtänyt väärin. Ehkä "keskinkertainen" on minusta väärä sana, käyttäisin ennemmin vaikka tavallinen, tavallinen äiti. Ja enemmistö, ellei kaikki, ollaan kyllä ihan tavallisia äitejä. Tavallisia äitejä, mutta parhaita omille lapsillemme.

    Sääli, että moni asia on tällaista kinastelua ja hassua kyllä sitä näyttää esiintyvän vain netissä. Ylipäätään oli kyse mikä asia vain, vaikka ei liittyisi edes äitiyteen niin kukaan harvemmin uskaltaa sanoa mitään suoraan kasvokkain. Se jaksaa aina hämmästyttää. Liikun sitten missä vain niin kyllä puheenaiheet ovat aina samoja eikä usein kukaan poikkea 'laumasta', niitä täydellisiä äitejä olen tavannut vain netissä. Miksiköhän näin?

    VastaaPoista
  41. Johki, minä luulen, että IRL ihmiset seurustelevat kaltaistensa kanssa. Esimerkiksi minun lähipiirissäni töihin meno lapsen ollessa vuoden vanha on ihan normi ja toisaalta en tunne oikein ketään, joka ei olisi saanut imetystä sujumaan (paitsi yhden keskosen äidin ja hänkin imetti osittain).

    Netissä elämän moninaisuus näkyy ihan eri tavalla kuin omissa pienissä piireissä. Kai se ihmisiä järkyttää, kun kaikki eivät olekaan niin kuin "mää ja mun kaverit".

    VastaaPoista
  42. Mä en tiedä mitä täällä on tapahtunut, mutta toivon kovasti että jatkat kirjoittamista!

    VastaaPoista
  43. No voi pyhät pyssykät! Nyt jätät kummat kommentit omaan arvoonsa etkä anna niiden olleenkaan järkyttää mielenrauhaasi. Me blogistasi ynnä asenteestasi nauttivat emme päästä kaiken maailman kotkotuksia sotkemaan lukukokemustamme :D

    Ps. En löytänyt kohuttua rintareppupostausta, missäs se olikaan? Voisin lukaista kokemuksesi uudemmin kun juuri pyysin tuloillaan olevaa esikoista varten rintarepun lainaan ;)

    VastaaPoista
  44. Moi,
    en ehtinyt tutkia paremmin näitä, mutta tällaiset opukset löysin lapsen kantamiseen liittyen:



    Painavaa asiaa kantamisesta.

    Viljanen, Susanna.

    Lapsen maailma. - Helsinki : Lastensuojelun keskusliitto. - 62 (2003) : 6-7, s. 47

    2003



    Lapsi kaipaa kantamista kaikki kantovälineistä ja kantamisen eduista

    Kirkilionis, Evelin.

    2003


    noissa vois ainakin olla lähdeviitteissä linkkejä tieteellisiin artikkeleihin + tutkimuksiin.

    VastaaPoista
  45. Polly, kysymys on siitä, että vaikka rintarepusta ei ole mitään haittaa normaalille vauvalle, niin jos vauvalla on piilevänä jotain rakenteellista vikaa selässään, rintareppu voi vaivaa pahentaa. Sama pätee sittereihin, hyppykiikkuihin, yms. Näistä varoitetaan ensimmäisellä lastenneuvolakäynnillä.

    Kantoreput ja -liinat ovat turvallisia, mutta liinojen sitomisessa on omat kommervenkkinsä ja kantoreput on tarkoitettu vähän isommille vauvoille, jotka osaavat kannatella päätään.

    Onnea odotukseen!

    VastaaPoista
  46. Riitta, tarkoitan kaikkea sosiaalista kanssakäymistä ei vain lähipiiriä vaikka toki enemmän heitä arjessaan tapaa. Vieraita ihmisiä tapaa kyllä, on päiväkodin juttuja, lapsikerhot/harrasteet, kaverin kavereita tapaa kaverien tapahtumissa, työpaikka, tässä vain muutama mainitakseni.

    Tulee mieleen kyllä nuoruudesta yksi, joka aina edessä esitti kaveria ja oli mielinkielin mutta sitten selän takana kuuli kaikenlaista. Toivon mukaan tällaisia ihmisiä ei vain olisi kovinkaan paljon olemassa :(

    VastaaPoista
  47. olen vasta hiljattain löytänyt blogisi ja täytyy sanoa, että olen jäänyt koukkuun. sen kummemmin en halua ottaa kantaa kenenkään paremmuuteen tai huonommuuteen, en kanto enkä kestovaippakeskusteluun. olen myöskin painiskellut hyvä äiti-ajatusten kanssa ja blogistasi saa usein hyvän mielen ihan vain kirjoitustapasi takia.

    VastaaPoista
  48. Heh, kyllä on taas rähinä päällä. :D Mulle on pääasia, että tää blogi on piristänyt, rauhoittanut, tukenut tai innoittanut muita kanssamutseja.

    Jatkossa dellaan kaikki arvoisien anonyymien viestit, joissa ihan tahallaan ymmärretään sanomaani väärin tai muuten vaan trollataan. Ko viesteillä kun ei ole varsinaisesti mitään ymmärrystä laajentavaa merkitystä.

    VastaaPoista
  49. No mäkin vielä.

    On kummaa, miten etenkin äidit alkavat aina puolustella valintojaan ja luetella tekemisiään (tai tekemättä jättämisiään).

    Alemmuuskomplekseja ne kai on, ja ne kyllä tunnistaa helposti: heti, kun toinen alkaa selittää, että "imetin vaan kymmenen kuukautta KOSKA se oli niin kivuliasta" tai "menin töihin aikaisin MUTTA isä jäi kotiin"... Ketään muuta ei oikeasti kiinnosta kuin vain sitä selittäjää. Kukaan ei ole ikinä puhunut minulle niin paljon tisseistä kuin ne naiset, jotka syystä tai toisesta eivät ole imettäneet.

    Mutta mistä ne alemmuuskompeksit tulevat? Aina on joku parempi. Superäidit masentuvat helposti ja niin edelleen. Töitä ja lapsia ei ehdi hoitaa jos koettaa hoitaa vielä kodinkin.

    Me emme saa haluta kaikkea! Sellaiseen tämä blogi on hyvä, alemmuudentunteen purkamisvälineeksi. Se ei ole vähän.

    VastaaPoista
  50. Johki, kyllä työpaikoille ja lasten harrastuksiin yleensä tuppaa kerääntymään melko samanhenkistä porukkaa. Odotan kyllä mielenkiinnolla, millaisiin ihmisiin lasten päiväkoti- ja koulukavereiden kautta tutustuu. Muutamat ensimmäiset tuttavuudet ovat olleet aika samanhenkisiä meidän perheemme kanssa (kai siksi sitä lapsillakin synkkaa).

    Mies aina sanoo, että naiset tappelevat netissä, koska he eivät ole käyneet armeijaa eivätkä siksi tiedä, miten erilaisia ihmisiä sitä onkaan.

    VastaaPoista
  51. Ensimmäistä kertaa kommentoin postaustasi, tähän mennessä olen vain lukenut antaumuksella.
    Älä pliis lopeta kirjoittamista, jooko.
    Löysin PM viime talven (henkisessä) pimeydessä esikoiseni ollessa puolivuotias ja oikeasti, nauroin ääneen, minkä jälkeen porasin vapautuneesti. Seuraavaksi lähti linkki blogista menemään parhaalle ystävälleni kommentin kera " ei jumalauta tässä mun tuleva uusi virtuaalibestis" :D

    Sulla on hyvällä tavalla rairai- ote äitiyden kipupisteisiin, jatkathan, pliiz.

    VastaaPoista
  52. oi oi oi miten piristävä löytö tämä blogi onkaan! Ja miten piristävää onkaan huomata kuinka moni äiti tahtoo olla parempi kuin kukaan muu!

    Olen suunnilleen repeillyt täällä lukiessani rintareppu-kommentteja. Siis oikeasti! Ja me väitämme että islamin uskoiset ihmiset on fanaattisia! Tervetuloa muslimi testaamaan suomalaisen superäidin paremmuutta, ylittää KAIKKI itsemurhaterroristitkin mennen tullen.

    Joku kertoili laitteesta jossa lonkkavikaisia vauvoja pidetään. Lonkkavikaisen vauvan, tai siis eks-vauvan, äitinä totean että ei sitä vauvaa nyt roikoteta polvet pepun yläpuolella, jotain rajaa. Polvet on kokolailla reisien yläosien tasolla tuessa, ei suinkaan missään kylkikuopissa. Tai sitten hoito on muuttunut tässä ajan mittaan. Tai sitten ymmärsin ihan hanurilleen koko jutun.

    Oli miten oli, jatka samaa linjaa. Älä välitä kommentointoijien fanaattisuudesta tai höpöttelyistä, eiköhän jokaiselle lapselle se oma äiti ole paras äiti. Miinus tietysti ne äidit joille ei lapsia olisi pitänyt koskaan edes siunaantua.

    VastaaPoista
  53. Mä törmäsin tällaseen: http://www.hipdysplasia.org/Developmental-Dysplasia-Of-The-Hip/Prevention/Baby-Carriers-Seats-and-Other-Equipment/Default.aspx ja muistin tämän keskustelun (johon en silloin jaksanut lusikkaani laittaa, kun meni aika hurjaksi, eikä mulla kyllä sanottavaakaan ollut ;)). Mä en niin kauheasti jaksanut surffailla tuolla sivuilla, mutta eivät nyt ihan heti ihan huuhaa-jengiltä vaikuttaneet.

    Varsinkaan kun vielä sanovat, että "The Medical Advisory Board of the IHDI does not endorse nor advise against any particular baby carrier or other equipment." ja "Parents and caregivers are encouraged to choose a baby carrier that allows healthy hip positioning, in addition to other safety considerations." eivätkä jyrkästi julista tai tuomitse. Kapalointivideossa oli selitetty vielä tuota luksaatiomekanismia ja sitä, miten tietyissä kulttuureissa kapalointikäytäntöjen muuttamisen myötä luksaatiot väheni.

    Mutta siis, jos joskus joudut tähän myllyyn vielä tai muuten asia kiinnostaa, niin ajattelin linkittää tällaisen toivottavasti vähän luotettavamman linkin kuin vauva-palstan besservisseräidin kommentit :)

    Ja vielä, mä olen kantanut kantorepulla ja liinalla, koska ne on mulle paljon parempia kuin rintareppu, joka ei jaa painoa kantajan lantiolle ja on siksi mun mielestä raskaampi. Mutta toisaalta tuo videokin vakuutti mut siitä, että kantoreppu ja liina olis "varmuuden vuoksi" paremmat välineet, vaikka en usko, että rintarepullakaan saa silloin tällöin käytettynä mitään vahinkoa aikaiseksi, koska kapalo, josta tossa puhuttiin, on kuitenkin käytössä useita tunteja vuorokaudessa (yli puolet vrk:sta?) ja harva kantaa lastaan niin paljon eikä se tiukka kapalokaan kaikille aiheuta/tanut ongelmia.

    Niin ja hyvä blogi, monta kertaa luen kyyneleet silmissä, pissat housuissa ja ääneen höröttäen :D

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...