Tietoa mainostajalle ›

15.8.2011

Hyvästit vyölaukulle

Totuuden hetki. Ahtauduin pari päivää sitten ensimmäistä kertaa vanhoihin farkkuihini. Kaikista väljimpiin farkkuihini. Menivät ne, mutta sujahtamisesta ei voida puhua. Painon putoamisen kanssa ei tälläkään kertaa ollut suuria ongelmia, mutta omissa mitoissani en ole. Luotan siihen, että imetys jeesaa parin extrakilon kanssa, mutta miten tästä perkeleen vyölaukusta pääsee eroon?! Annoin itselleni luvan ottaa rennosti jälkitarkastukseen asti, mutta sitten on aloitettava ryhtiliike. Eli huomenna.


Koska imettäjä ei voi tinkiä ruokailuista, minun pitäisi löytää sisäinen urheilusankarini. Olen miettinyt erilaisten motivaattorien käyttöönottoa, jopa personal traineria. Jäin lähinnä miettimään, että tuleeko siitä mitään tällä luonnehäiriöllä? Varsinkin kun vihaan syvästi loka-maaliskuun välistä ajanjaksoa. Mitä keinoja ne saa käyttää pakottaakseen asiakkaansa treenaamaan? Jos treffit osuu vähän huonomman biorytmin päivälle niin mähän ilmoitan sille, että lenkkeile keskenäs, mulla on suklaalevy pahasti kesken. Vähän parempana päivänä tyydyn vain salakuljettamaan salille punkkua vesipullossa.

Entä pitäisikö treenauttajan olla mies vai nainen? En osaa päättää, kumpi vituttaisi vähemmän: joku munakireissä trikoissa loikkiva superhessu, joka sijoittui juuri kansainvälisissä teräsmieskisoissa toiseksi, vai parikymppinen let's go -meininkiä uhkuva ja sykealueitani syynäävä lettileena? Eih.

Mut saa räntäsateella ulos vain Paavo Lipposen ulosannilla varustettu vanhempi nainen, jolla on lukion hissanmaikan kuri ja vihaisen dobermannin katse.

Time out. Pehmeä lasku. Ehkä se peili on kuitenkin paras motivaattori. Lenkkikaveriksi kelvannee vaunut ja kirittäjäksi sienimetsä. Ja ainahan voi soittaa Rolffille ja pyytää vyölaukkuun vetoketjun.

23 kommenttia:

  1. Vinkkejä raskauskilojen pudottamiseen minulla ei ole, mutta tämän merkinnän lukeminen hoiti ainakin oman vatsatreenini moneksi päiväksi, ehkä viikoksi, eteenpäin. (Tarkennettakoon vielä, ettei kyse ollut kauhun krampeista vaan naurusta. "Munakireissä trikoissa loikkiva superhessu" oli lihasharjoituksen raskain vaihe.)

    VastaaPoista
  2. Vyölaukku - hih! Mainio metafora, kertakaikkiaan.

    Mulle tehosi painon pudotukseen parhaiten lenkkeily. Olen aina inhonnut ulkona juoksemista, kunnes sain blogini kautta mainion linkin treenihohjelmaan, jossa lenkkeily aloitetaan tyyliin 200 m pätkissä. Toimii! Ja iPodiin pari jännittävää dekkaria äänikirjaksi, niin sua ei saa lenkkipolulta enää mitenkään pois. Sitä paitsi lenkkeily on myös parasta ajankäytöllisesti: treeniin menee jopa alle tunti kotiovelta suihkuun. Ei treenikasseja, ei varustekasoja, ei stressiä siitä, ehdinkö Zumba-tunnille jos noi valot ei nyt vittu vaihdu.

    Tässä se linkki minut innostaneeseen juoksuohjelmaan:
    http://www.pori.fi/vapaa-aika/liikunnanohjaus/juoksukoulu.html

    VastaaPoista
  3. Keskosäitin vinkki raskauskilojen tiputukseen:

    Stressaat hirveenä, et syö, reissaat kodin ja sairaalan väliä, itket ja panikoit yöt. Jo karisee raskauskilot ja muutama muukin.

    Toimivaks testattu. ;)

    VastaaPoista
  4. Ei ole kahdesta lapsesta kokemusta, mutta yhden jälkeen kävelylenkit ja erityisesti n. 3 kertaa/viikko 30 min pilatestreeni kirjastosta lainatulla dvd:llä tehosi

    VastaaPoista
  5. poikkeama, hah ei auta tuo täälläkään ;) ellei sitten kyse ole kuukausia kestävästä hommasta. JOskus mietin että on se kumma tää kroppa kun huonosti tehoaa mikään. Jo kauan imetyksen lopetettuani olin kunnon kasvismehupaastolla kaksi viikkoa eikä lähtenyt sentit eikä tippuneet kilot. Luulisi nyt edes 500 grammaa lähteneen mut ei. Toisaalta nää on viimeisiä kiloja jotka mulla h-a-n-k-a-l-a-t.

    Itse kävelen muutenkin paljon (7-15 km päivä) joten se pitää saavutetut linjat vain kurissa. Syömistä hankala vähentää kun niin vähällä ruoalla ei voi elää lopun aikaa.

    Juoksu no thanks joten mulla toimivaksi osoittautui crosstrainer, jolla poljin menemään tunnin verran 6x viikossa. Tykkään kovasti! Joku telkkuohjelma vaan eteen niin hyvä tulee. Täällä Suomessa mulla ei ole sellaista ollut mutta ajattelin ihan juuri hankkia että saan kurvit kuriin jatkossakin. Mulla auttaa vaan rankka liikunta ja onhan se kivaakin kun pääsee rytmiin kiinni. Tuon lisäksi 3x tunnin setti painojen sun muiden kuntosalihärpäkkeiden kanssa. Se nyt tuskin kummoisesti laihduttaa mutta pitää yllä lihaskuntoa ja kiinteyttää.

    Stressi ja vähäiset yöunet tuntuvat uutisten mukaan olevan yksi merkittävä tekijä laihtumisen hidastuksessa, mutta niiden eliminoiminen onkin helpommin sanottu kuin tehty.

    VastaaPoista
  6. Noh, kokeile nyt alkuun vaikka muutama kuukausi noilla mun neuvoilla. :D Jos ei auta, ni jatkat parilla kuukaudella vähän lisää. Toisilla menee se puolikin vuotta.

    VastaaPoista
  7. Noh, kokeile nyt alkuun vaikka muutama kuukausi noilla mun neuvoilla. :D Jos ei auta, ni jatkat parilla kuukaudella vähän lisää. Toisilla menee se puolikin vuotta.

    VastaaPoista
  8. Jos kukkaro kestää, niin personal trainer on itse asiassa ihan hyvä vaihtoehto. Se on kuitenkin sun palkkaama henkilö, ja sparraa sinua just niin kuin haluat, sinähän sen lystin maksat. :) Väkisin ei tarvitse tehdä mitään, mutta jo se, että joku huolehtii siitä, miten liikut ja elät, tekee ihmeitä.

    VastaaPoista
  9. Itselläni ihan perusarki näiden kahden kanssa (4vee ja 1vee) imetyksen ja kaiken muun lisänä on pitänyt huolen, ettei kiloista ole tarvinnut huolehtia. Kertaakaan en ole painanut näin vähän (alle 60 kiloa). Mutta, minulla se varmaan johtuukin siitä etten ole mikään kotiäiti-ihminen. Huoh, tahtoo töihin lepäämään ;) Ei vaines, on tämä mukavaakin.

    VastaaPoista
  10. No mulla ei ole mitään hyviä neuvoja antaa, ikävä kyllä! Koskaan lapsen saamisen jälkeen en ole oikein ihan ennalleni palannut, vaikka paino hävisi niin vartalon muoto jotenkin muuttui. Ihan kuin takapuoli olisi pienentynyt ja se kadonnut osa olisi muuttunut jenkkakahvoiksi. Kummallista, mutta onneksi sitä ei ehdi nykyisin paljon suremaan! :D

    VastaaPoista
  11. KIITOS aamun parhaasta aloituksesta pitkään aikaan! Mää NIIN jaan sun käsityksen PT:sta, etenkin kun kesäsarjaksi on tullut Suurin Pudottaja ;) Tsemppiä!

    VastaaPoista
  12. Mä kannatan personal traineria! Se oli aikanaan mun elämän paras päätös. Ehdottomasti mies eikä sitten mikään kukkakeppi, vaan kunnon järkäle. Ei tule turhaan hienosteltua ja vittuunnuttua siitä, että sillä trainerilla on meikit aina viimoisen päälle ja että se on kokoa xs.

    Mun omavalmentaja olisi helposti mennyt kuulantyöntäjästä eikä se harrastanut turhanpäiväistä läpinää. Se teki asianmukaisen ohjelman ja neuvoi käyttämään riittäviä painoja ja soitteli mun perään, kun en ollut käynyt treenaamassa. Ihan paras! Terkkuja Markuksella, vaikka tuskin tätä luetkaan.

    Mä kävin salilla, joka oli auki 24h. Sinne pääsi avainkortilla, kun sopi. Ainoastaan tietty jumpat ei olleet mahdolllisia ihan koska vaan, mutta eipä niitä mun treeniohjelmasta löytynyt.

    VastaaPoista
  13. Olen ymmärtänyt, että tykkäät liikkua luonnossa (otin vihjeen myös sienimetsä-kommentista postauksessa), joten minun ehdotukseni on suunnistus. Se ei ole yhtä tylsää kuin juokseminen, mutta tehokkaampaa kuin pelkkä kävely. Ja saa liikkua metsässä. Lisäksi se on halpaa: 5-6 eurolla saa kartan. Ja iltarasteja on lähes joka ilta.

    Miinuspuolena on sitten se, että ne rastit harvemmin lähtevät kovin läheltä kotoa ja melkein joka kerta joutuu ajamaan n. 30 min päästääkseen lähtöpaikalle. Ja tietty olisi hyvä osata jotenkin lukea karttaakin.

    Itse innostuin kyseisestä harrastuksesta tänä kesänä ja nyt korvaan suunnistuksella ainakin yhden juoksulenkin viikossa. Tosin eihän se vatsareppu oikein muulla lähde kuin lihaskuntotreenillä jos paino muuten on kohdallaan...

    VastaaPoista
  14. mä melkeen lupaan sulle Mama, että alkaa salilla olo vähän helvetisti kiinnostaa tuossa kohtapuoleen. Ihan vaan, koska kotoa on niin kiva päästä haneen. Vyölaukkua voi sitten käyttää ihan vaan siekailematta tekosyynä.
    Munakireää mä äänestän, saisko sille hissanmaikkaPaavoLipposelle sellaiset myös samaan pakettiin?

    T:Ani, joka tästä lähtee just kuntosaliohjelmaa teettämään (koska kotoa ON niin kiva päästä välillä - usein - pois)

    VastaaPoista
  15. Hei Juille, sama homma, kilot samat mutta kroppa muuttui...
    Perse pieneni ja se pyöreys sitten on nyt tossa kahvoina... Mulla on tyhjä vyölaukku, nahka jäi jotenkin pussittamaan kun synnytin ison lapsen ja maha oli sen mukainen... Ja ikää 40 v. Kai se vaatisi sen punttikselle menon, valitsen kuitenkin mielummin sopivasti kuohuviiniä ja hyvää lukemista... Jos niitä vapaa -iltoja ilmenee :)
    ei voi mitään, kai se vaan "perus" -naisella se raskaus jättää ainakin aikuisena jälkensä. Saa jättääkin, hoitaa mieltä sitten kaikin mukavin tavoin mitä keksii... Ihan vaan hyvityksenä itselleen :) Ps. Aiemman lapsosen sain 26 -vuotiaana, ei ollut samaa ongelmaa, joten taitaa tässä aikakin ottaa omansa :) Hauskaa syksyä kaikille mahtaville naisille, kun lapset on saatu nukkumaan, kuohari lasi käteen ja jotain mieluista tekemistä. Miehen kanssa tai ilman ! Sienimetsä ei ole ollenkaan huono paikka rentoutua sekään ! t. Mimi

    VastaaPoista
  16. Mä tykästyin Porin vapaa-aikaviraston sivuilta löytämääni jouksuohjelmaan:
    http://www.pori.fi/vapaa-aika/liikunnanohjaus/juoksukoulu.html
    Ohjeet alkaa varsin leppoisasti: "Kävele 5 min, juokse 2 min. Pidä pieni tauko, käänny takaisin ja toista harjoittelu kotimatkalla." Mutta ohjeita seuraamalla kykenee kuuden viikon jälkeen juoksemaan 5 kilometriä ja 11 viikon jälkeen kokonaiset 10 kilometriä. Eikä lepoa ole unohdettu, aikatauluun on merkitty myös lepo- ja hemmottelupäivät :) Itse tulostin juoksuohjelman ja otan sen kokeiluun, joka päivä voi sit kivasti ruksia suoritetun päivän yli.. En todellakaan ole rakenteeltani mikään juoksija, mutta mua houkuttelee ajatus siitä, että jaksaisin juosta vaikka sen 5 km.

    VastaaPoista
  17. Just niin, iisisti vaan.

    Kun panostat henkiseen hyvinvointiin, fyysinen seuraa perässä. Ja niitä "henkisiä" valintoja kun punnitsee, niin ei voi mennä vikaan. Kilot karisee ja Zen kutsuu :)...

    VastaaPoista
  18. Tiukassa ovat, jep! Alkuajoilta jäi tavaksi, etten koskaan tehnyt mitään niin kovasti, että tulisi kunnolla hiki, kun en kuitenkaan juuri ikinä päässyt heti kotiin palattuani suihkuun, vaan piti ruveta hoitamaan lasta. Hikimärkänä imettäminen oli kamalaa. Nyt olen tiedostanut tämän asennevamman ja kunto alkaa olla kohdallaan, mutta ei se puntarissa näy. Kilot on jossain muualla kuin ennen, reidet on tosi paksut ja perse leveä mutta "littana", mutta vatsa on tosi timmi. Outoa. Ei tullut reppunahkaa vaikka olenkin 30v.

    Tsemppiä! t. etl

    VastaaPoista
  19. Räntäsateessa ulkoiluun kommentti: Mä kärsin ihan samasta "ongelmasta", kunnes pari vuotta sitten sain valaistuksen, että jos niin inhoan pimeää ja märkää, niin pakkoko sinne ulos on mennä. Ja ostin kuntopyörän kotiin. Paras sijoitus ikinä! <3 Ei tuu talvella huono omatunto ja voi kattella telkkuaki samalla.
    Urheilussa on pakko tehdä sitä mistä nauttii, muuten se into lopahtaa.

    VastaaPoista
  20. Lohduttavaa kuulla, että täällä on muitakin, joilta peppu katosi! Siis sillai negatiivisella tavalla. Mä olin aikanaan pystyperse, mutta imetyksen loputtua ja kilojen laskettua takaisin normipainoon takapuoli oli muuttunut litaksi. Littapeppu, yäääh!!!

    Eli vaikka painon sai samoihin mittoihin, mikään muu ei kyllä ollut enää kropassa samaa. Vatsassa oli kumpu, perse litassa, tissit kadonneet täysin eivätkä takaisin ole enää tulleet. Jos syön herkutellen, kaikki menee reisiin ja vatsaan, tisseissä tai persiissä ei tapahdu mitään.

    Kauhealla kyykkäjumpalla olen vähän saanut pakaroihin muotoa, mutta on se edelleen vanhan naisen littupeppu. Ja sit sanotaan, ettei sais valittaa mistään muutoksista kropassa, kun on saanut kaksi ihanaa lasta. Miksei saa valittaa? Tottakai mä halauiaisin, että vaatteet istuisivat mun päällä.

    Katja, Esport Centerissä on ainakin yksi vähän seniorimpi mies personal trainer, Harri Kokko. Se harrastaa näköjään luonnossa liikkumista. Juttelin hetken sen kanssa puhelimessa kun harkitsin itsekin käyntiä. Jänistin tietty. Sillä ei ollu tarvetta miellyttää ketään, kun se on enemmän perinteistä valkkutyyppiä. Ois ehkä siis sulle oikea tyyppi, katso kuva: http://www.esportcenter.fi/client-data/file/PT-ohjaajat_2011_1_1.pdf

    Merivuokko

    VastaaPoista
  21. Takapuoli on muutenkin se, mitä norminainen kaikkein vähiten harjoittaa...vaikka sillä välttis raskauden jälkeiseen lopahdukseen ole yhteyttä. Pyllyä varten pitäisi ymmärtääkseni myös vahvistaa takareisiä.

    Itse sain tänään tuon crosstrainerin kotiin että tästä se lähtee - sitä tarvitaan kun loskapaskat alkaa niin ei kävely niin houkuta. Samalla ostin voimavanteen (niin superia olen siitä kuullut) ja testasin. Wau, vaikuttaa ennenkaikkea tehokkaalta ja hauskalta (!) ja jäin heti ihan täysin koukkuun. Vahvistaa juuri keskivartaloa. Tosin tottuminen vie aikansa, nyt vyötärö on aika kipeä ja sisuskalut sekaisin...auts =D

    VastaaPoista
  22. Mä en voi ruveta harrastaa lenkkeilyä koska olen vittuillut Koti-insinöörille siitä niin sairaasti. En vaan voi. Ja F-kupin tissit on Jumalan tapa merkata ihmiset joiden ei tarvitsekaan juosta.

    Suunnistus olisi tosi kiinnostavaa! Metsässä tarpominen on ihan parasta treeniä, huomasin lauantain sienimetsäkeikan jälkeen että tasapainolihaksia on joka puolella kroppaa.. Mut eiks tohon tartte paljon aikaa? Which I dont have..

    Olen muuten myös huomannut sen, että kroppa jäi erilaiseksi. Varmaan tänkin jälkeen on taas joku toisin, tosin siitä perseettömyydestä mua ei voi syyttää. Onneksi en enää muista aikaa ennen Skidin.

    VastaaPoista
  23. Itse tähän asiaan oikein innostuin perehtymään kun laps oli tulolla ja neuvolantäti kielsi käymästä enää töissä.

    Silloin tutkimustiedoiksi suositeltiin:

    Kantamisesta on kirjoitettu kirja käyttäymisbiologian näkökulmasta "Lapsi kaipaa kantamista"

    Ergonomista kantamista lapsen näkökulmasta on esitelty esimerkiksi tässä opinnäytetyössä https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/7299/2009_malherbe_pauliina.pdf?sequence=1

    ja vielä

    Osteopaatti-Urheilufysioterapeutti Tiina Lehmuskoski luennoi aiheesta lapsen ergonominen kantaminen. Hän työskentelee mm. lasten, vauvojen ja raskaana olevien äitien kanssa

    http://www.fysiotraining.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=9&Itemid=19


    Kirja oli vähän liian epätieteellinen ja tuohon tiinaankaan en koskaan ottanut yhteyttä, mutta manduca tuli silti ja on oikein kiva.

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...