Tietoa mainostajalle ›

13.7.2011

Mikä on toisin: synnytys


Minulta on kysytty oliko tämä toinen synnytys helpompi kuin ensimmäinen. Olihan se. Sekä nopeampi että helpompi. Olin tietysti myös onnekas siinä suhteessa, että tällä kertaa synnytys eteni ns. "normaalisti" kun viime kerralla piti kärvistellä käynnistyksessä. Koko hommaan meni supistusten alkamisesta 8 h. On vaikea sanoa, miksi kaikki tuntui tällä kerralla menevän nappiin. Ainakin kaksi asiaa oli toisin.

1. Hyvä kätilö. 
Vaikka olin ihan tyytyväinen edelliseenkin keikkaan, vasta nyt tajusin, mitä olin jäänyt ekalla kerralla paitsi. Tällä kertaa synnytyksen hoitanut kätilö oli jämäkkä, mutta osasi kuunnella ja neuvoa oikealla hetkellä. Synnytys tapahtui myös hiljaisena päivänä, jolloin kätilöllä oli aikaa olla paikalla. Viimeksi osastolla oli kauhea hässäkkä, mikä johti siihen, että saimme olla vähän liikaa itseksemme. 

2. Omaan arvostelukykyyn luottaminen.
Olin itse aktiivinen ja osasin kommunikoida tuntemuksiani paremmin. Minulla oli tasan yksi toive: halusin välttää episiotomian hinnalla millä hyvänsä, sillä se oli ainoa arpi, joka oli kipeä vuoden päivät. Sain luotua hyvän keskusteluyhteyden kätilön kanssa ja kävimme läpi viime kerran kokemukset kuten synnytysasentojen mahdollisuudet ja kivunlievityksen optimoinnin. 

Sain supistuskipuihin apua ammeesta (vähän liikaakin, sillä ne loppuivat!) ja suihkusta. Pystyin liikkumalla säätelemään kipua. Epiduraalin ajoitus viiden sentin kohdalla oli täydellinen, sillä halusin tuntea supistukset taas ponnistaessa. Kanttiinissa aamiaisella olleelle Koti-insinöörille tuli jopa kiire paikalle, sillä ponnistusvaihe kestikin sitten vain kymmenen minuuttia, sillä kätilö ohjasi loistavasti. Tällä kertaa myös kokemuksestani oltiin kiinnostuneita. Annoinkin koko prosessille arvosanaksi ysin. 

Oikeastaan on vähän sääli, että tämä oli viimeinen kertani synnytyssalissa, sillä mm. TENS-laite* ja jakkara jäivät kokeilematta. Ei hätää. Pääsin onneksi tästä ajatuksesta nopeasti yli kylmällä rieslingillä.

* Siinä vaiheessa, kun olin saanut kodin remonttiasiat jollekin tolalle ja pääsin keskittymään itseeni, laitteen vuokra-aikoja oli tarjolla elokuulle.. Toisaalta en olisi sitä kotona tarvinnutkaan, kun lähtö oli niin nopea. Jos siis kiinnostaa, olkaa ajoissa.



5 kommenttia:

  1. Samanlaiset kokemukset minullakin toisesta synnytyksestä. Helpottaa kummasti kommunikointia, kun kätilöitten vuoro ei vaihdu hetkeä ennen ponnistusvaihetta!

    VastaaPoista
  2. ha, kaverini (jolla on tuomiopäivä viikkoa ennen minua elokuussa) oli kysellyt TENS-laitteiden vuokrausta jo joskus touko-kesäkuun vaihteessa. elokuulta olivat jo menneet.

    jos laskettu aika on joskus jouluna, otaksun, että vielä ehkä ehtii.

    kylmää rieslingiä grrrr.

    VastaaPoista
  3. Epiduraalin oikea ajoittaminen onkin aikamoista ammattitaitoa vaativa juttu, ettei synnytys pysähdy tai ponnistamisen tarve katoa, jälkimmäinen tapahtui mulle ykkösen kanssa ja sitten tulikin imukuppia. Kakkosen kanssa (joka nyt oli toki muutenkin kaikin tavoin helpompi homma) kätilö osasi säädellä epiduraalin uudelleenannostelua ja jätti fentanyylin väliin kun huomasi mun rapsuttelevan itseäni. Ja jee, kivut jos eivät nyt kadonneet niin vähenivät ja ponnistuksen tarve säilyi silti. Jännää hommaa toi lapsenpäästö!

    VastaaPoista
  4. Tämä kuullostaa just niiltä ajatuksilta, jotka talletin mieleeni kohtaan: muista nämä kun menet synnyttämään kakkoskaveria joskus vuonna x.

    Avaudun, koska tuntuu helpottavalta lukea vastaavaa tekstiä. Ehkä tämä helpottaa jotakuta muutakin?

    Meille sattui ihan kolme kätilöä synnärille ja just se ruuhkainen päivä ja varasali ja mitä vielä. Jäätiin kuin myöskin liikaa iteksemme, apua sai jos jaksoi kelloa rimputtaa. Tästä syystä jäin mm. ilman epiduraalia ja synnytin pelkän hammaslääkäripuudutteen voimin; ponnistusvaiheessa apuna ei ollutkaan sitten enää mitään. Ja kätilö PAKOTTI ponnistamaan puoli istuen sängyllä, vaikka jakkaralle vaadin.

    Opinpahan sen, että ens kerran vaadin lujemmin. Nyt on nimittäin miljoona tikkiä ja pirullisen kipeä häntäluu, jotta kiitos vaan sille kätilölle, joka oli sitä mieltä, että esikoistaan ei voi synnyttää jakkaralla, kun ei tiedä mitä sieltä tulee... Mur.

    Tarkoitus ei ollut synnyttää luomuna, mutta lähes tulkoon niin se nyt sitten meni. Jälkikäteen olen sentäs julmetun ylpeä itsestäni!

    Ja toinen kohta myös. Ensi kerralla minäkin luotan itseeni. Tiedän miten koviksi supistukset voivat yltyä, osaan varautua ja vaatia. Tiedän ja tunnen itse parhaiten kroppani, muut kunnioittakoon sitä.

    Mut upea juttu, että synnytyksesi oli lähestulkoon nappisuoritus, jää hyvä mieli touhusta. :)

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...