Tietoa mainostajalle ›

15.5.2011

Mikä on toisin osa 6: äitiyslomafiilarit

TJ 4. Siis neljä päivää äitiyslomaan. Mon dieu. Muistan hyvin elävästi sen lokakuisen raskaustestin aiheuttaman epäuskon ja kauhun välisen olotilan. Ja nyt ollaan kohta tuomentuoksuisessa alkukesässä ja yhdeksännellä kuulla.

Olen tavoilleni uskollisena kasannut ihan yhtä paljon himaprojekteja äitiysloman alkuun kuin viimeksikin. Paljon on myös muuttunut. Etenkin kun vertaa fiilareita toukokuuhun 2007.

Osaan pelätä asioita, joita en osaa pelätä. Oletan, että olen unohtanut paljon. Tiedän, että kondikseen ei päästä kuukaudessa, siihen voi mennä vuosi. On mahdollista, että tästä skidistä tulee kaikkien aikojen koliikkihirmu, joka ei nuku kaksivuotiaanakaan. Superallerginen. Sairasteleva. Jotkut päivät ovat pitkiä. Kesästä 2011 tuskin muistan mitään.

Laitan riman alas. En tälläkään kertaa aio käydä perhekerhoissa ja muskareissa. Imetyksestä ja kestovaipoista en ota paineita. Onnistuu, jos onnistuu. Tavoittena on tavoitteettomuus. Olen tälläkin kertaa keskinkertainen äiti.

Pidän itseni henkisesti virkeänä. En aio kokonaan jättää duuniani, en raaski enkä halua. Kyllästyin viimeksi äitiyslomalla kuoliaaksi, joten tällä kertaa olisi kiva pystyä edes kirjoittamaan. Muistaakseni aivotoiminnan alkaminen vain korreloi vahvasti imetyksen lopettamisen kanssa. Toivottavasti jako eläviin ja kuolleisiin ei olisi tällä kertaa yhtä dramaattinen.

Olen luottavainen. En usko, että enää samalla tavalla täysin petyn vauvamaailmaan - tiedän, mitä 24/7 room service on. Tiedän, että vaiheita tulee ja menee. Tiedän, että tarvitsen unta, apua ja oman elämän. Päikkäröinti alkaa jo sujua.

Ja sitten ihan yllättäen vauva on lakannut olemasta vauva. Siitä on tullut taapero, joka kävelee, puhuu, syö ja pissaa pottaan, persoona, jonka kiukut ja ilot opin tuntemaan. Samalla tavalla kun nyt ihmettelen, mihin madonreikään tämä raskausaika katosi, löydän itseni pohtimasta, missä välissä minä nämä aikuiset synnytin.

19 kommenttia:

  1. Sä olet ihana. ´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´
    Onneksi on tuollaisia äitejä, en tunne olevani ihan yksin :)

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Missä se "Like" nappula on! Miten ihana, ihana kirjoitus!
    -Niina

    VastaaPoista
  4. Like-nappulalle olisi tosiaan käyttöä. t. Toinen samanlainen Katja-äiti, jonka kuopus täytti jo viisi

    VastaaPoista
  5. Tavoitteita ei kannattane asettaa tälläkään kertaa. Ykkösen kanssa aloitin blogini, jota tuolloin ehdin päivittää useamman kerran viikossa. Lukemisesta puhumattakaan. Itselleni rankinta oli kyllä se itseohjautuvuus - kuusi kuukautta jaksoin järjestää ohjelmaa, sosiaalista elämää ja blogata enemmän, sitten aloin vajota ns. kotikoomaan. Viimeinen kuukausi menikin sitten telkkaa katsellessa.

    Kakkosen kohdalla oli suuria suunnitelmia. Jos kerran viimeksi oli vapaa-aikaa, kai sitten nytkin. jäi huomioitta muutama asia, kuten se, että ykkönenkin vaatii eri tavalla huomiota, ja sitten täysin puun takaa se, että ykkösen päiväkodista haku ajoittuu kakkosen pitkien torkkujen aikaan. Eli se paras "oma aika" menee kärryillä kikkaillessa. Sentään saa kävellä.

    Palautuminenkin kestänee kakkosen kanssa pidempään. En ole ehtinyt samalla tavoin urheilla kuin viimeksi. Onneksi kärryjen kanssa voi juosta.

    Silti yllättävän hyvin on mennyt. Ikäeroa nassikoilla on kaksi vuotta, nuorempi kohta kolme kuukautta. Ei mainittavia mustasukkaisuuksia vielä ja muutenkin arki on mennyt rauhallisesti. Toivotaan sullekin siis leppoisaa (ja toivon mukaan myös tuottoisaa, aivoja on pakko käyttää jos haluaa pysyä järjissään!) mammalomaa!

    Tosi mulla ei ollut ykkösen kanssa sitä pääsumua, nyt liiankin kanssa. Mutta jos se sullakin on ekaa pahempi, niin sitten ei varmaan paljoa mammis haittaakaan ;)

    VastaaPoista
  6. Meillä on ehkä jo hieman haaveissa pikku-kakkonen, mä välillä mietin, että haluan pystyä tekemään sen toisen kanssa samoja juttuja kuin ekankin. Tuntuisi kauhean kurjalta, jos esim. kakkosta ei viedä vauvauintiin, kun ykkönen on siellä ollut, samoin muskarin kanssa. Ehkä tähän tasa-arvoajatukseen vaikuttaa mun oma asema perheen toisena lapsena... ;) Mut joo, en mäkään ekaan puoleen vuoteen käynyt missään muualla kuin vauvauinnissa. Sittemmin olen tykännyt muskarista ja perhekerhosta, kun lapsen saa "touhutettua" vähän niinkuin siinä sivussa. Ja meidän lapsonen kyllä tykkää ihan hirveästi käydä kodin ulkopuolella. Mut noita äitikavereita en ole juuri haalinut, ei mulla ole tarvetta jauhaa pelkistä lapsiasioista. Mä olen silti kaiken kaikkiaan nauttinut vauva-ajasta ihan suunnattomasti. Alusta alkaen jopa. Varmaan siksi, kun meillä oli aika hyväuninen kaveri. Ihailen kyllä silti sun lunkia asennetta, etkö sä ihan oikeasti saa mitään syyllisyysoireita mistään, minkä ihan terveellä järjellä tajuaa järjettömäksi. Nimittäin kyllä mulle ainakin täysimetyksen epäonnistuminen oli vähän kova paikka ja monesta muustakin on saanut hetkittäisiä omatunnon tuskia vaikken koekaan asettaneeni rimaa mihinkään taivaisiin oman äitiyden suhteen.

    VastaaPoista
  7. Hyvä Katja, nostan hattua! Mulla itsellä alkaa turnauskestävyys loppua kun ykkönen on kohta vuoden. Alussa sitä tosiaan jaksoi, mutta nyt alkaa tämä maraton jo ottaa kunnon päälle. Menen kesän jälkeen töihin ja olen nyt alkanut kans arpoa sitä kakkosta...ei vaan mitenkään jaksais taas.
    Ainoa kysymys mikä jää - jaksatko jatkaa blogin pitämistä??

    VastaaPoista
  8. Esikoisen kanssa olin kolme vuotta kotona, kakkosen kanssa painuin suoraan toimistolta synnyttämään ja vein sen parin viikon ikäisenä nyyttinä kantoliinassa työmaatarkastukseen. Molemmat oli ihan okei kokemuksia, vaikka ei kyllä hajuakaan mitä niiden kolmen kotona vietetyn vuoden aikana tapahtui...

    Kakkosta ei nyt ainakaan tarvitse harrastuttaa, kun sillä on jo virike- ja viitehenkilö valmiiksi maisemissa :D

    VastaaPoista
  9. Tiiuli, sitä vertaistukea varten tää blogi just on! :)

    Anonyymi, no great!

    Niina, Like tuli perille näinkin! :)

    Katja, ah, sullahan on jo ihan loistava tilanne!

    Kirsi L, juu, ei tavoitteita vaan go with the flow -meininki. Näillehän tulee ihana neljän vuoden ikäero, joten isosiskon viihdytyspalvelu saa kantaa osan vastuusta. :)

    pilami, ehkä mulla on dellisestä kerrasta oppineena päällimmäisenä tarve pysyä järjissäni ja pitää uusi skidi hengissä, imetykset sun muut tyylipisteet tulee sen jälkeen. Tää toka tulee jok.tap. saamaan murto-osan siitä huomiosta mitä Madde, niin se vain menee.

    Anonyymi, Kesä on aina kesä ja sit pääset duuniin lepäämään. :) Katsotaan mihin rahkeet riittää blogin kanssa, en ota siitäkään paineita.

    Arkitehti, mä olen paljon pyöritellyt ajatusta työnantajan suuremmasta osallistumisesta äidin ja vauvan integroimisesta joustavasti työelämään. Ärsyttävää kun duuni on vaan koneella istumista. Mä lasken myös tuon virike- ja viitehenkilön varaan paljon!

    Unohdin muuten laskea plussaksi sen, että Koti-Insinööri on myös oppinut isäksi. Voin luottaa siihen, että jollain järki pelaa jos mulla alkaa jäätyä.

    VastaaPoista
  10. Justiinsakin näin! Oikein ihanaa äitiyslomaa sinulle! Ja toivottavasti jaksat päivitellä blogiakin silloin tällöin.

    VastaaPoista
  11. pohjamudissa rypemisen aikoina on kaikkein tärkeintä muistaa: "Tiedän, että vaiheita tulee ja menee".
    se on niiin varma, ettei mikään ole.

    VastaaPoista
  12. Tiedätkö Katja onko sun blogia ikinä arvioitu vauvafoorumeilla näiden tiettyjen, oikeamielisten äitien toimesta? ;)

    VastaaPoista
  13. Mä tulinn kommentoimaan typerästi tänne kuohujuomapostausta uudesta mustasta, mutta en vain jaksa sitä kirjautumissählinkiä ja muuta siellä. Se alkoholiton skumppa mitä alko myy on oikeasti aika jees. Myyjät sanoivat että se sokeri on pakko olla siellä, että muuten se olemus ei ole kuohuviinimäinen ja se ei ole niin makea mitä luulis. itse kokeilin ja tykkäsin ja muutama lukijakin suositusteni perusteella oli tykännyt. Makuna miellyttävämpi kuin kuusenkerkkä mun suuhun. Hinnasta puhumattakaan.

    Hyvää äippälomaa!

    VastaaPoista
  14. Perheen kakkonen täällä kirjoittaa, että sisarukset syntyvät ihan erilaisiin perheisiin eikä heitä ole tarkoitustaan tuottaa samasta muotista, siis minun mielestäni.

    On ihan ok, että esikoinen joutuu istumaan vähän aikaa hiljaa niiden legojen kanssa samalla kun kakkosta imetetään. Ja niin edelleen. Sijoitus perheen lapsiluvussa on persoonaa muokkaava tekijä, mutta ei lapsi mene pilalle siitä, jos se joskus saa kuulla, ettei ollutkaan vauvauinnissa 4 - 12 kuukaudne ikäisenä ja isoveli oli!

    Musta se on myös vähän huono peruste sulle, että vauvan kanssa halutaan olla nimeomaan kahdestaan kotona: jotta sille saisi kaiken saman kuin esikoisellekin. Mutku se ei ole esikoinen. Se tottuu melskeeseen. Se ei tarttee babybioa.

    Muuten miten olette ajatelleet hoitoratkaisut sitten kun kakkonen tulee, blogisti? Hyvää perhevapaan alkua!

    VastaaPoista
  15. Edellinen pahoittelee kirjoitusvirheitä, lasta syytän.

    "Musta se on myös vähän huono peruste SILLE, että vauvan kanssa halutaan olla nimenomaan kahdestaan kotona - - "

    VastaaPoista
  16. Henkka, kiitti! Kyllä mä jaksan. Ei varmaan sanomisen tarve vähene..

    Piparella, toi onkin se tärkein asia, minkä ekalta kertaa opin.

    Anonyymi, en näe yhtään syytä roikkua vauvafoorumeilla joten en tiedä. :)

    Oi mutsi mutsi, no oothan sä kirjautunut tännekin, mut tulee toki perille näinkin. :) Mä olen siis hyvin hyvin hyvin kuivien juomien ystävä normaalitilassa - yleensä ostan aina shampanjaa jos pitää olla kuplia. Kuusenkerkkä oli kyllä kamalaa. Meillä on Nooran kanssa ihan päinvastainen maku!

    Anonyymi, näin mä olen sen järkeillyt. Täysin tasapuolista kohtelua tyypit ei saa vaikka kuinka yrittäisin. Broidikin oppi sitten loppuviimeksi puhumaan vaikka mä hoidin kommunikaation sen puolesta varmaan ekat kuus vuotta. :) Hoitojärjestelyt jatkuu samanlaisina, en mä ala nelivuotiasta himassa viihdyttämään varsinkin kun hoitopaikkakin on ihan täydellinen.

    VastaaPoista
  17. heh, tulee ikävä sua Uuden Mustan puolella, mutta tsemppiä! tykkäsin kovasti sun jutusta siitä, miten äitiysloman voi kokea, koska ... no, on jännä nähdä, mitä omalla kohdalla tapahtuu, ja siihen nähden on hauska lukea muiden kokemuksia.

    työtoverinihan ennustavat, että Kaikki Muuttuu ja kyllä-sitten-ajattelet-aivan-toisin ja sitä rataa. ja ehkä ne on oikeassa. mutta kokemuksia on niin kauhean erilaisia, että yritän olla ennustamatta omalla kohdallani mitään.

    VastaaPoista
  18. Juuri tässä tänään mietin kun katselin esikoista uima-altaalla täällä Espanjan lomalla, miten erilaiset vauva-ajat ja lapsuudet kahdelle lapsellemme tulee... esikoinen sai olla rauhassa ja matkustella vanhempiensa kanssa monta kertaa vanhempainloman aikana. Jos olisi vain esikoinen, äiti jaksaisi ja kerkeisi keskittyä vesileikkeihin eri tavalla ja esikoinen tuntuisi vielä ah, niin pieneltä.

    Nyt esikoinen on hirmu iso tyttö ja saa välillä selvitä ihan itsekseenkin. Hyvä niin. Esikoinen sai vauvauinnin, kuopus ei. Mitäpä se kuopus siitä esikoisen vauvauinnista tietää ja välittää?
    Kuopus saa usein odottaa kun on kaikkea muutakin meneillään. eikä reissuunkaan ole päästy ollenkaan yhtä ahkerasti kuin esikoisen kanssa. Mutta ai sitä riemua, kun kuopus seuraa esikoisen touhuja! Kaikkea sitä huomiota mitä esikoinen pienelle antaa ja sitä naurua ja iloa! Ai sitä paijaamisen ja huolehtimisen määrää minkä vauva esikoiselta saa. Ne on ihania yhdessä, ei voi muuta sanoa.

    Ja niin, hoitopaikan pitäminen on ollut niin must. Ainakin meille. Nelivuotias tarvitsee samanikäistä seuraa, varsinkin jos on siihen tottunut.

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...