Tietoa mainostajalle ›

14.5.2011

Eikä leikitä

En pidä leikkimisestä. En pysty istumaan lattialla varttia kauempaa saamatta suonenvetoa pohkeeseen ja verenkiertohäiriötä koko alavartalon alueelle. Vaivun hiekkalaatikolla katatoniaan. En mahdu (varsinkaan nyt) hyviin piiloihin. Olen aivan liian tosikko mihinkään roolileikkeihin ("ei mitään lumiperhosia ole olemassakaan"), hahmoteatteriin ("tää ois suohirviö, joka syö prinsessoja") tai legorakentamiseen ("ei noin, annas ku mä..").


En soimaa tästä itseäni. Olen aikuinen. On ihan normaalia nauttia enemmän punaviinistä kuin Pikku Kakkosesta ja mielikuvituskisoissa häviämisestä.

Mä vietän mieluiten Ipanan kanssa aikaa pihalla. Leikiksi riittää, kun lähtee maalla kävelylle. Saldona voi olla hiekkatielle maastoutunut sisilisko, toisiaan suohon karjuvat peipposet, karvamato, joka näyttää oravanpoikaselta karanneelta hännältä, taskullinen pupunkakkaa karhunvatukan lannoitukseen, upea sinimusta kovakuoriainen, joka ei ollutkaan kuollut vaan kohmeinen, koko maaston rapisemaan saava muurahaispesä, jäälautalla köllöttelevä telkkä ja pirusti perhosia. Vain minä, skidi ja suurennuslasi. Ja kaikki tapahtuu oikeasti.

Ps. Myös luonnontieteellinen museoNuuksio ja hätätilassa Korkeasaarikin käyvät.

Ps 2. Peleihin voin myös taipua. Yksi sadepäivän ilo löytyi vahingossa: Fortuna. Ipana iski lasikuulilla tauluun heti yli kuusisataa pistettä ja sitähän yritettiin porukalla rikkoa onnistumatta. Seuraavaksi Afrikan Tähti. Sit Alias. Tai Pictionary. Ja..

16 kommenttia:

  1. Kaipaisin taas sellasta Like-nappulaa :)
    Välillä tunnen olevani huono äiti kun leikkiminen ei kiinnosta ei yhtään. Tänäänkin ipana kinusi mua leikkimään, mutta vesivärimaalaus sopi sille onneksi oikein hyvin. Pelit on löydetty meilläkin. Tällä hetkellä muistipelit, Rapuralli ja Kimble. Tosin näitä voi nykyään pelata vain pikkuveljen ollessa päikkäreillä, mutta toivottavasti jo kohta päästään tositoimiin koko perheen voimin! Oikein innolla odotan kanssa tuota Afrikan tähteä ja myös Monopolia ja viimeksi lelukaupassa käydessäni pelihyllyyn oli ilmestynyt kasakaupalla jotain mielenkiintoisen näköisiä vuoden peli 2007, vuoden perhepeli 2010 jne -laatikkoja.
    Ja maitotölkeistä en ala askarrella mitään busseja vieläkään. Multa aina lapsena puuttui ne ihme nastat joiden varsia kääntämällä sai ne pyörät pyörimään, enkä aio niitä hankkia vieläkään - laitetaan vahinko kiertämään ;)
    Suosin myös kaverikyläilyjä - yllättävän hienosti tuo jo leikkii kavereiden kanssa, mitä nyt välillä joudun muistuttamaan lelujen jakamisesta, mutta eiköhän tuokin ihan kohta jää pois.

    VastaaPoista
  2. Upeeta upeeta upeeta! Olen ollut aina äitikummajainen, kun minun mielestäni aikuisen tehtävä ei ole leikkiä lasten kanssa. Meitä näyttää nyt sitten olevan ainakin kolme, perustetaanko kummajaisklubi!? Ja lisänä noihin peleihin voisin vielä laittaa muistipelit, noin sadan palan, siinä voi omiakin nystyröitä hieroskella... Katotaan, saadaanko klubilaisia lisää :)

    VastaaPoista
  3. Leikkiminen on myös minulle vaikeaa. Olen varmaan liian tosikko.
    Minulla on myös pakkomielle asioiden symmetrisyyden suhteen, joten legojen rakentamiseen mukaan pyrkivä 2-vuotias useinmiten pilaa kaikki hienot rakennelmani.

    VastaaPoista
  4. Ilmoittaudun myös leikki-inhokiksi, mutta olen "pakottanut" itseni ottamaan lapsen mukaan ruoanlaittoon, leipomiseen ja siivoamiseen ja huomannut, että se on kivaa yhdessä. Enää ei sotkukaan haittaa, kun siitä selviää pikku jynssäyksellä ja lapsi nauttii suunnattomasti, varsinkin tuosta ruoka-leipomispuolesta. Musta lapsen on myös todellakin hyvä leikkiä itsekseen, ihan vaan luovuuden ylläpitämisenkin kannalta. Tai ainakin näin uskottelen itselleni :)

    VastaaPoista
  5. Terve asenne! Saisinpa saman omaan päähäni. Minä poden syyllisyyttä siitä, etten jaksaisi leikittää pian vuoden ikäistä tyttöäni, vaikka tajuan, että olen aivan naurettava.
    Vekara kyllä viihtyy vallan mainiosti itsekseen. Mutta minä podenkin syyllisyyttä kaikesta mahdollisesta...:-/

    VastaaPoista
  6. Minä myös kuulun leikkimistä karttavien joukkoon. Onneksi myös poika on sen tajunnut. :)

    VastaaPoista
  7. Kas, onhan tietä! En olekaan ainoa jonka mielestä lapset voivat leikkiä muiden lasten kanssa. Aikuiset voivat hyvin antaa aikaansa muulla tavoin.

    Karina, kaverikyläilyt on todella vastaus tähän leikkityhjiöön. Ja onhan tuo viisi päivää viikossa hoidossa, jossa se saa leikkiä koko päivän.

    -tarjah-, tervetuloa vaan tähän kerhoon! Koko blogini tuntuu välillä olevan kummajaisklubi. ;)

    Liisa, I hear you! Legorakentamisessa joutuu ihan oikeasti pinnistämään itsehillintänsä äärimmilleen.

    Henkka, aivan, mä voin hyvin ottaa ipanan mukaan kaikkeen mitä mä teen pyykin ripustamisesta pihatöihin, mutta pehmoeläinten salatut elämät pysyköön salattuina.

    katinappa, lepo vain, syyllisyys on aina vieraanamme, vaikka kuinka yrittäisi. Mä lähden siitä, että olen tolle säheltäjälle paras mahdollinen mutsi koska mihinkään kansainväliseen PISA-vertailuunhan en koskaan joudu. :)

    anu, kyllä ne yllättävän hyvin tajuaa ketä kandee pyytää. ;)

    VastaaPoista
  8. En leiki, en jaksa enkä osaa. Tosikko, aivan varmasti. Parasta on että jopa meidän 8,5kk ikäinen leikkii ja touhuaa itsekseen, ei kaipaa leikittäjää. Se riittää aika pitkälle että seuraa vierestä mitä isoveikka puuhaa.

    Mä en myöskään osaa piirtää, askarrella... you name it. Eikä mua olla kovin paljon kärttämässä leikkiin. Vielä pitäs löytää se että osaisin antaa tuon isomman tulla mukaan ruuan laittoon jne... mä oon niin omalla alueella siinä että siihen reviirille on vaikee ketään päästää.

    VastaaPoista
  9. Myös minä ilmoittaudun joukkoon. Ei ole leikkiminen minunkaan lajini. En vaan osaa...

    VastaaPoista
  10. Siis MIKSI aikuisten pitäisi leikkiä lastensa kanssa? Eiköhän aikuisen tehtävä ole jotain ihan muuta ja lapselle voi antaa aikaa juurikin ottamalla muksu mukaan kotitöihin ja muihin arkiaskareihin, ulkotöihin, luontoretkelle, lapsen kanssa voi pelata ja sille voi lukea. Mutta leikkiä? Ei se kai tosikkomaisuutta ole, jos aikuisen kyky leikkiä on rajallinen ja halu usein olematon. Aikuisella on aikuisen aivot ja halut, lapsella lapsen ;)

    VastaaPoista
  11. Ööh, mä kyllä leikin mun lapsen kanssa ja jopa pidän siitä. Pyrin siihen, että joka päivä keskityn (yleensä aamupäivällä) täysin lapsen kanssa touhuamiseen, kyllä sitä omaa touhuamisaikaa lapselle jää silti ihan yllinkyllin. Me lauletaan, körötellään sylissä, luetaan kirjoja, kontataan ympäri ruokapöytää ja huudetaan "pöö", rakenntaan torneja ja legojuttuja. Tykkään kyllä myös ihan kuvitteellisista pehmolelujutuista, ehkä mä oon jäänyt vähän lapsen asteelle... ;) Mun mielestä toi aktiivinen touhuaminen on jopa helpompaa lapsen kanssa kuin sivusilmällä seurailu, kun sitten ollaan aina tekemässä jotain vaarallista tai kiellettyä. Mutta tosiaan, kyllä mäkin odotan, että tulee pelejä ja muuta isompien lasten juttuja, nehän on oikeasti tosi kivoja. Mä ainakin hommaan jonkun Nintendo Wiin ja pelaan kouluikäisten (?, oisko se ikäraja jossain noilla main) tennistä hiki hatussa! Mutta sen kyllä allekirjoitan myös, että aikuisen tehtävä ei ole koko ajan vain aktivoida lasta, pitää osata touhuta itsekseenkin. Meidän yksivuotiasta ei kyllä vielä voi mihinkään ruoanlaittojuttuihin ottaa mukaan, imurointiin ja astianpesukoneen tyhjentämiseen juuri ja juuri.

    VastaaPoista
  12. Onkohan mulla jäänyt jotain kehitysvaiheita väliin kun leikin ihan innoissani legoilla ja muillakin leluilla lapsen kanssa? Leikitään hippaa ja piilosta ja piirrän ja maalaan kieli keskellä suuta.

    Meillä onkin perheessä kivasti tilanne tasapainossa kun mies ei omista minkään valtakunnan mielikuvitusta. Mä sit kerään niitä huono äiti-pisteitä ihan muilla sektoreilla...

    VastaaPoista
  13. Äiti ei leiki, äiti ei ole enää leikki-ikäinen. Paitsi esikoisen kanssa pelataan Angry Birds:iä.

    VastaaPoista
  14. Yhdyn tässä kyllä vähemmistöön eli Pilamiin ja Anonyymiin.

    Touhuan aktiivisesti alkuiltapäivän 1-v poikani kanssa ja se on minusta hauskaa. Hän kyllä viihtyy yksinkin, mm. sen ajan kun syön oman aamupalani ja selailen uutisia netistä, tähän menee 45 min - reilu tunti, ihan riippuen siitä kuinka jäässä olen aamulla. Iltaisin hän leikkii sekä yksin että isänsä kanssa. Itse laitan ruuan, syötän pojan ja sen jälkeen hipsin muutamaksi tunniksi tekemään lopputyötä.

    Poika osallistuu erittäin aktiivisesti siivoukseen ja pyykkihuoltoon, on jopa avuksi kun ojentelee vaatteita ripustettavaksi.

    VastaaPoista
  15. Toistan itseäni, mutta menköön: Katja olet upean ihana ihminen, Kiitos tästä blogista, odotan kirjaasi kuin kuuta nousevaa!

    Terveisin Vielä lapseton, joka miettii, uskaltaisiko lapsirumbaan lähteä

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...