Tietoa mainostajalle ›

11.4.2011

Laput kiinni

Pahoittelen radiohiljaisuutta. Olen ollut tyhjentämässä muori-vainaan asuntoa ja varastoa. Molemmat täynnä kamaa: käytettyä, vähän käytettyä ja uutta, paketeissa olevaa, myös markka-ajalta.

Vetää mykäksi. Tiesinhän minä, että äiskä piti Stockmannia pystyssä merkittävällä kuukausimaksulla, ja osasin odottaa, että toisen ihmisen koko omaisuuden läpikäynti voi paljastaa tutustakin ihmisestä uusia asioita, mutta silti yllätyin.

En tiedä, onko hamstraus pula-ajan sukupolveen koodattu selviytymisohje vai samanlainen persoonallisuuden piirre kuin aivojen liberaalius / konservatiivisuus. Vai kenties näiden yhdistelmä.

Joka tapauksessa kun näihin lisätään hyvä tulotaso, tilava asunto ja tavaroiden edullisuus, saadaan aikaan materiapommi, jonka purkamiseen menee kuolinpesältä vuosi.

Voi myös olla, että näkökulmani kuluttamiseen on poikkeuksellisen kieroutunut. Ehkä pohdin näitä kulutuskysymyksiä juuri siksi, että olen jossain määrin mutsin kanssa samaa koulukuntaa: tunnen vetoa tavaran haalimiseen, mutta toisaalta koen myös tavarapaljoudesta ahdistusta. Ja koska ahdistus hillitsee hamstrausvimmaa, rajoitan itse itseäni.
  • En suostu enää ostamaan kotiimme yhtä ainutta uutta lipastoa tai kaappia, johon tavaran saa kätevästi piiloon.
  • Välttelen alennusmyyntejä, hulluja päiviä sun muita hintahaloita, sillä en tarvitse nimellisiä alennuksia tai erikoistuotteita. Lastentavaroissa voin tehdä poikkeuksen, jos uutena pitää jotain ostaa.
  • Asetan itselleni erilaisia ostorajoitteita, eko-eettisiä, laadullisia ja määrällisiä, ja osallistun mielelläni kulutushaasteisiin. Pyrin pitämään kiinni säännöistä myös ruokakaupassa: en mene ruokakauppaan ilman ostoslistaa.
  • Olen vastuussa hankintojeni jälleensijoituksesta. Kun uutta tavaraa ajattelee potentiaalisena jätteenä, hankintakynnys nousee. Silloin tulee myös miettineeksi jälleenmyyntiarvoa.
Jos tämä tyhjennysharjoitus on jotain selkiyttänyt niin sen, että mulla on homma hanskassa. Olen aika varma, että kaapistani ei löydy perikunnan setvittäväksi kahtakymmentä samanlaista mustaa toppatakkia, laput kiinni.

8 kommenttia:

  1. Meillä on ollut viimeisen puoli vuotta tyhjennysoperaatio. Pieneen kolmioon haluttiin mahduttaa vielä neljäskin perheenjäsen, ja vaikka itse en vieläkään huomaa suurta eroa entiseen, ulkopuoliset ovat kyllä kommentoineet. Ja hyvin nyt mahdutaan.

    Kyllä sitä kamaa on paljon pois roudattukin, mikä on outoa kun ei meillä kovin isot tilat ole. Mutta aika nopeasti tuossa opin itse saman periaatteen: yhtään säilytysjuttuja ei osteta, ellei ole selkeästi määritelty uusi käyttötarkoitus. Alkuvaiheessa ostetut säilytysjutut menivät yllättävän nopeasti kiertoon, kuten tangosta roikkuvat lisähyllyt. Oli helpompaa raakata pois niitä hyllyllä säilytettäviä vaatteita. Keksin myös aika nopeasti, että helpoimmin turhasta pääsee eroon kun menee askelta pidemmälle ja heittää suoraan ne vanhat säilytyskalusteet pois :) Mm. eteisestä lähti lipasto, jonka sisältämä sälä oli kulkenut mukana koskematta kolme muuttoa. Sälästä säästettiin yksi taskulamppu ja pari heijastinta. Tilalle hankittiin seinälle avainnaulakko.

    Tavaran hamstraamattomuudessa auttavat myös monet aiheeseen liittyvät kirjat ja blogit. Eihän tuosta aiheesta oikeasti ole hirveästi sanottavaa eli aika toisteisia ne ovat, mutta inspiraationlähteenä toimivat hyvin. Itse selailin satunnaisia minimalistisaitteja, unclutterer.comia ja kirjoista Enough, It's all too much sekä Clear your clutter with feng shui (sitä fs:ää on aika vähän, en itse oikein perusta siitä, mutta muuten kirja on aika hyvää peruskauraa). (Kirjat hankin sähköisessä muodossa, kuinkas muuten.:)

    Hyvä juttu on myös määritellä etukäteen paljonko tilaa saa käyttää. Uutta hankkiessa joutuu väkisin miettimään mistä luopuu.

    VastaaPoista
  2. Minä käytän ajatusmallia "jos en ole vuoteen tätä tarvinnut, niin...". Poikkeuksena tietenkin juhlavaatteet yms., mutta muuten vaatteissa ja tavaroissa (oli ne sitten keittiön muovikippoja tai kauluspaitoja) pätee tämä samainen sääntöä. Mahduttiin miehen kanssa kohtuu hyvin myös 30 m2:n yksiöön, jossa meillä oli käytössä vain kaksi normaalikokoista vaatekaappia ja yhteensä viisi vetolaatikkoa. Tosin siinä yksiössä asiaa auttoi se, että Fida-lähetystori sijaitsi taloa vastapäätä ja ylimääräinen rompe oli helppo roudata kierrätykseen. Mahtoivat miettiä, että kuka helkatti laittaa Villeroy Bochin tarjoilulautasen mummoille myyntiin. En vaan itse käyttänyt sitä kertaakaan lahjaksi saatuani!

    No nyt isommassa kodissa (kolme huonetta ja kyökki) on ajatusmalli vähän löyhtynyt kun neliöitä on reilu tuplat verrattuna entiseen ja vaatekaappeja 10 entisen kahden sijaan :-)

    Kirsi L.n systeemi on myöskin todettu hyväksi meillä! Jos on ostamassa uusia kenkiä, sääntönä on miettiä mitkä vanhat kengät ovat käyttökelvottomat tai voivat mennä kierrätykseen. Sama koskee laukkuja ja takkeja.

    Omat vanhempani ovat muuttamassa isosta omakotitalosta pienempään kerrostaloasuntoon. Kauhulla odotan mitä muuttorumba tuo tullessaan. Isälläni on säästössä mm. kaikki Vene-lehdet 70-luvun loppupuolelta...

    VastaaPoista
  3. Kun edellisen kerran tein muuttoa, sattui se sellaiseen ajankohtaan, että olin ihan hiljattain ollut leikkauksessa. Turhan roinan pois siivoaminen ennen pakkaamista jäi sairasloman ja nosto/kantorajoitteen takia todella vähäiseksi ja apujoukkoja ohjeistin vain "pakatkaa kaikki mukaan, sorttaan ne itse myöhemmin". Uudessa kodissa kauhistelin sitä poisheitettävän roinan määrää ja tein pyhän päätöksen: jotain uutta hankkiessa tulee saman verran vanhaa ja käyttämätöntä laittaa kierrätykseen. Roinan määrä kotona on siin oltava vakio! Eka vuosi meni tosi hyvin ja sain välteltyä turhaa kaman haalimista tehokkaasti, nyttemmin on hieman lipsunut, mutta tämän kaltaiset jutut muistuttavat taas tosta päätöksestä ja inspiroivat jälleen tekemään inventaariota!

    VastaaPoista
  4. Juuri olen kevyen kevätsiivouksen tiimoilta heittänyt miehen kanssa kahdeksan (!) jätesäkillistä kampetta kiertoon ja jätteeksi. Mistä tuota kaikenlaista paskaa kertyykään nurkat täyteen?

    VastaaPoista
  5. Kiitoksia hyvistä kommenteista! Toisaalta on jotenkin hullua, että tällaisia pitää edes miettiä, mutta kaipa se on jaan henki. Ja ties mitä minun perikuntani joskus miettii. Hulluna pitää varmasti. :)

    Kirsi L, lapsiperheessä tuo säilytystilan puute jotenkin vain korostuu: omat kamat vielä mahtuu, mutta lapsen vaatteet, lelut, kirjat ja muut vaativat ylensä erikoisjärjrestelyjä. Odotan jo nyt innolla sitä että pääsen tyhjentämään kaikki säilömäni lastenvaatteet tämän ipanan jälkeen kiertoon! Kiitos myös weba- ja kirjavinkeistä! Inspiraatiota tarvitsee aina.

    Maeve, tuo kierrätyspakko on yllättävän hyvä motivaattori varsinkin peruslaiskalle ihmiselle: on helpompi jättää ostamatta kuin miettiä mihin ihmeeseen roudaan vanhan.

    Ensimmäinen anonyymi, muutto onkin äärimmäisen hyvä sauma tehdä karsintaa ja samalla voi tehdä sen päänsisäisen inventaarion että miten sitä tavaraa pääsee kertymään, vaikka periaatteessa tiedostaa tilanteen.

    Anonyymi, Omien kulutustottumustensa ytimeen pääseminen on pirun vaikeata ilman konkreettisia keinoja: kuittien kuukausitarkastusta tai ostokieltoa.

    VastaaPoista
  6. Voi miten tutulta kuulostaa - oma äitini on tismalleen samanlainen. Perustelikin joskus jotain järjetöntä hankintaa yhtä järjettömällä lauseella: "kun ollaan niin köyhistä oloista".

    Minusta vaikein on määritellä, miten usein jotain tavaraa pitää tarvita, että se lakkaa olemasta roinaa. Käytän luistimiani ehkä joka kolmas talvi ja kylmälaukkua tasan kerran kesässä juhannuksena, mutta silti niistä tuntuisi typerältä luopuakaan. Mieluummin kannan mukana kuin alan aina etsiä esim. kirppikseltä toista vastaavaa.

    VastaaPoista
  7. Takit voinee viedä Pelastusarmeijalle, niin pääsevät jollekin jolla ei ole ensimmäistäkään.

    Vaarin jäämistöstä löytyi iskemättömiä aluskerrastoja, kun niitä varmaan säästettiin parempaan tilaisuuteen ja kasvimaalla ja koiraa kusettamassa jouti käydä niissä harsuperseisissäkin. Puhumattakaan narunpätkistä ja jo kertaalleen käytetyistä oikaistuista rautanauloista, niitähän voi aina tarvita :)

    Huoli potentiaalisesta jätteestä on kyllä aika kova isku throwawayismille. Jos kovasti tekee täitä itsensä kanssa, niin löytää muitakin elämän tarkoituksia kuin ostaminen.

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...