Tietoa mainostajalle ›

28.3.2011

Nelipäiväistä kaikki on vaan

Teen radikaaleja muutoksia työelämässä: vaihdan huhti- ja toukokuun ajaksi nelipäiväiseen työviikkoon. Noora palaa ensi viikolla äitiyslomalta täynnä tarmoa, joten mä voin ottaa rennommin.

En ole ihan varma, miten osaan pitää tämän luterilaiseen työmoraaliin huonosti sopivan, luvattoman oloisen vapaapäivän. Vaikka en taida ehtiä kattoon räkiä. Tämä on eräänlainen varaslähtö äitiyslomaan, joka ainakin viimeksi meni yleisessä asioiden hoidossa. Ja to do -listaa riittää tälläkin kertaa: pitäisi ensinnäkin miettiä miten kaksi lasta kämppään sijoitetaan. Ja ne perhanan vaunutkin pitää jostain kaivaa.

En tiedä teistä, mutta mulla ei ole viikonloppuisin juurikaan aikaa keskittyä muuhin kuin perheen kanssa olemiseen ja omiin harrastuksiin. Kun duuni on hektistä, prioriteettijärjestys vapaa-ajalla on niin selkeä, ettei siihen huvita ottaa mitään ylimääräistä, kuten sisustus- tai pihan kunnostusproggiksia.

Elän muutenkin duunimielessä jännittäviä aikoja. Uuden Mustan kaksivuotinen sopimus YLEn rahoittamana blogina on katkolla vuoden vaihteessa ja kevään mittaan selviäää, saadaanko jatkoa vai ei. Kävi miten kävi, olen ihan supertyytyväinen, että olen saanut tämän puolitoista vuotta tehdä tällaista duunia! Ja kirjoittaminen jatkuu joka tapauksessa, tavalla tai toisella.

6 kommenttia:

  1. Joko siitä Uuden Mustan startista on näin kauan?! Oho! Toivottavasti tulee jatkoa.

    Mä olen myös miettinyt tuota nelipäiväistä viikkoa - toteutettavaksi sitten, kun miehen hoitovapaajakso loppuu. Ajattelisin lähinnä lapsen kannalta, että ei olisi niin radikaalia pudotusta kotonaolosta muualla hoitoon. Ehkä olisi jopa parempi äitifiilis itselläkin. Ja uskoisin antavan paremmin jaksamista sekä töihin, että perhe-elämään.

    VastaaPoista
  2. Joo kyllä aika tosiaan menee nopsaan!

    Meidän töissä suunnilleen kaikki (naiset) joilla on pieniä lapsia, tekee lyhennettyä työviikkoa. Se on enemmän sääntö kun poikkeus, ja jos ei tee lyhennettyä, niin on vähän syyllinen olo :D Useimmilla se tosiaan tarkottaa nelipäiväistä, mulla 6h päiviä. Oli ihanaa mennä seiskaan ja päästä hakemaan lapsi tarhasta jo kolmeksi (mies oli vienyt sen kahdeksaan). Todennäköisesti alan tehdä samaa kun palaan taas työelämään. Olihan se vähän "törkeää" lähteä toimistolta puol kolmen aikaan joka päivä - laitoin sen kalenteriinkin, ettei kukaan varaa mulle iltapäiväpalavereja, mutta hyvin se loppujen lopuksi onnistui. Jos oli pakollista hommaa myöhään iltapäivällä, niin mies tai mummu pääs hakemaan tytön.
    Useimmat tekee meillä myös etäpäiviä tuon hoitovapaapäivän lisäksi, niin helpottuu elämän logistiikka taas huomattavasti.
    Mulle jäi sitten työpäivän jälkeen niin hyvin aikaa tytön kanssa, joka meni nukkumaan vasta ysiltä (mieskin tuli jo viideksi kotiin), että en yhtään ymmärtänyt ihmisiä, jotka valittavat että lasten kanssa ja kodin hoitoon tuntuu jäävän kauhean vähän aikaa ja pitää priorisoida siivoamisen tai lapsen kanssa olon välillä. Ja olen kuitenkin esimies- ja asiantuntijahommissa IT-firmassa.
    Toivottavasti saan jatkaa samalla linjalla kun palaan taas työelämään ja poikakin saa nauttia äidin seurasta yhtä paljon kuin tyttö :)

    VastaaPoista
  3. Tästä huomaa hyvin, miten naiset hoitavat pääasiassa lapset ja ovat toisiinsa nähden eriarvoisessa asemassa työelämässä, jos tekevät "tietotyötä" tai sitten suorittavaa työtä.
    Suorittavaa työtä ei paljon tehdä etänä ja lyhennetty työaika näkyy matalapalkka-aloilla jo hyvin pienenä palkkapussina. Tällöin ei tule edes mieleen, että veisi lapsia johonkin muualle kuin kunnalliseen lääkäriin.
    Tietenkin työ on osittain valintakysymys, mutta en enää ihmettele puheita luokkayhteiskunnan syventymisestä. Onhan jo arkielämä hyvin erilaista.

    Itsekin olen viime aikoina pysähtynyt ja huomannut miten hyvin mulla on töissä: saa etäillä, liukuva työaika, erilaiset joustot jne.

    VastaaPoista
  4. pilami, aika on tosiaan mennyt hiukan siivillä..! Mutta joo, ipana jatkaa päivähoidossa ihan normaalisti. Tästä todellakin tulee aikaa mulle. Ja se on aika uutta ja outoa.

    Karina, oikeesti: *enemmistö* naisista tekee lyhennettyä duunipäivää/työviikkoa? Mä olen niiiin yössä. Etäpäiviä mäkin teen, koska siinä säästyy mun kohdalla elämää melkein kaksi tuntia ja sillä ei oiekastaan ole väliä missä mä kirjoitan.

    Anonyymi, hyvä pointti, on todella ammatteja,joissa etäily tai vuoron lyhentäminen ei käy päinsä. Mä itse kaipaan itsenäisyyttä ja vapautta niin paljon, että se ohjaa mun valintoja työelämässä. Jollekin taas se ei ole tärkeää.

    VastaaPoista
  5. Katja, joo, kyllä meidän duunissa oletetaan että pienten lasten vanhemmat tekee lyhennettyä työaikaa - onpa meillä ollut muutama mieskin niissä puuhissa, ja todistetusti on jokunen mies myös ollut pidemmällä isyysvapaalla ja hoitovapaalla. Itse asiassa nyt kun mietin, niin meillä taitaa olla tän asian suhteen aika edistyksellinen firma, vai onko se nykyään joka paikassa näin, en tiedä?

    Anonyymi joo vaikka kaikissa ammateissa ei lyhennettyä työaikaa ja etäpäiviä voi pitää, niin jostain syytä kaikki, jotka ajanpuutteesta ja ruuhkavuosista vauva- ja naistenlehdissä haastatteluissa valittavat ovat melkein aina jotain toimihenkilöitä tms. Luulisi, että juuri he pystyisivät ajankäytölleen jotain tekemään :-/

    VastaaPoista
  6. En ole hirveästi lukenut naisten- ja vauvalehtien äitihaastatteluja, joten en voi tuohon ottaa kantaa enkä tiedä esim. miten haastateltavat ovat jakautuneet toimihenkilö-työntekijä- akselilla?

    Itse tunnen myös ei-toimihenkilöäitejä ja ihan yhtä kiireiseksi he tuntevat itsensä kuin muutkin ja arjesta "valitus" on ihan samanlaista. Ja mitenkään väheksymättä omaa ja muiden kiirettä, olen huomannut, että nykyään tavallaan kuuluu valittaa kiirettä. Itse yritän tästä pyrkiä pois ja priorisoida; kaikkea ei tarvitse ehtiä ja mihin tässä elämässä on kiire?

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...