Tietoa mainostajalle ›

12.1.2011

Mikä on toisin osa 2: lastentarvikkeet

Osa kaksi käsittelee lapsiperheen tavarahankintoja. Nyt on kokemusta sekä turhasta, tarpeellisesta että välttämättömästä. Markkinavoimat eivät enää pysty harhauttamaan.


Vauvakaman mainonta uppoaa tulevien vanhempien osalta täydelliseen maaperään: epävarmoihin, pesänrakennuspsykoosin valtaamiin, hyvätuloisiin hössöttäjiin (ja isovanhempiin), jotka yrittävät valmentaa itsensä vanhemmiksi hankkimalla kodin täyteen lastentarvikkeita.

Been there, done that.

Toisella kertaa ei tarvitse arpoa, millainen soittoääni mobilessa pitää olla ja jääkö vauva henkiin ilman kohtuammetta. Ei tarvitse lukea vaunuvertailuja ja ihmetellä, mikä on heittoaisa.

Kuvaavaa oli, että tein pitkän listan tarvittavista tavaroista, mutta se ainoa asia, mitä heti tarvittiin, oli jäänyt ostamatta. Vaipat. Sen sijaan syöttöuoli hankittiin ekojen tavaroiden joukossa. Hetken aikaa sitä sai säilöä varastossa.

Uskoisin selviäväni, kun kämpästä löytyy
  • vaatteita (olen säästänyt Skidin vaatteiden suosikit),
  • puklurättejä,
  • turvakaukalo (tosin ikivanha, varmasti epäturvallinen malli),
  • rintapumppu,
  • kantoreppu (Huom. Noora tartten sen takas sit heinäkuussa) ja
  • vaunut, joissa on heittoaisa ja kunnon renkaat. Ei tarvitse olla yhdistelmät.
Uusina/käytettyinä hankintoina hommaan varmaan bisfenolivapaita tuttipulloja (toivon, että tämäkin skidi suostuu pullosta juomaan), ja niitä kestovaippoja. Pinnasänkykin pitää olla, koska perhepetiin en tälläkään kertaa suostu.

Siinä se, luulisin.

Mutta sitten on tavaroita, joita kotiimme tuskin enää tulee. 
  • Sylivauvat eivät juuri leiki leluilla ja sitten kun alkavat leikkiä, kokemukseni mukaan jo keittiön kaappien sisällöllä pääsee pitkälle. Luulisin myös, että uutta tulokasta kiinnostavat myös isosiskon valikoimat. Joihin arvatenkin ei saa koskea.
  • Imetystyynyn ajattelin korvata ihan tavallisilla tyynyillä.
  • Sitteri on kysymysmerkki. Ekalla kierroksella jäi käyttämättä.
  • Lelumatosta ei juurikaan ollut ajanvietteeksi. 
  • Sadan euron erikoisvarusteltu hoitolaukku oli turhinta ikinä - ihan mikä tahansa tilava laukku käy. Ja mikä hiton ominaisuus se vedenpitävyyskin on, eihän se ipana sinne laukkuun pissi.
  • Tutti ei koskaan ollut erityisen pop, erityisesti silikonitutit syljettiin pois saman tien. En kuitenkaan tiennyt, että lapsi ei välttämättä syö tuttia, vaan ostin niitä noin 50 erilaista.
  • Kantoliinakokeiluni päättyi siihen, että ehdin juuri napata putoavan skidin polvien väliin.
Yleinen harha myös on, että kaikki täytyy olla valmiina etukäteen. Neuvolassa pitäisi kertoa, että kaupat ja kirpparit ovat kyllä auki synnytyksen jälkeenkin.

43 kommenttia:

  1. Jee! Hyvä lista. Tokalla kerralla on varmaan paljon viisaampi. Onneksi itse sain kaiken siskolta ja kavereilta käytettynä, niin ei tarvinnut muuta kun olla kiitollinen. Ei perehtyä mihinkään minkään ominaisuuksiin. Kantoliinan ostin, vaippoja ommeltiin siskon kanssa.

    Muuten puklurätti = vaippa. Meillä 1 vee (joka istuu joka vaihtovälissä myös potalla) menee vieläkin harsoilla ja villahousuilla. Eri kätsää ja säästeliästä!

    VastaaPoista
  2. Tokikaan perhepedissä ei tarvitse nukkua, jos se on omasta mielestään hankalaa, mutta esikoistaan odottaville tiedoksi, ettei pinnasänkyä siltikään tarvitse olla valmiina, vastasyntynyt kun mahtuu lähes mihin vaan nukkumaan ja jos se perhepeti onkin mieleinen, niin koko hökötystä ei edes tarvita.

    VastaaPoista
  3. Heh, just kaverin kanssa ihmeteltiin Bebesissä myytäviä jotain merkkihoitolaukkuja, maksaen sellasen 250 euroa... No onhan ne ihan hyvän näkösiä laukkuja, mutta ehkä mieluummin, jos nyt tuon summan aikoo laukkuun kuluttaa, ostan ihan tavallisen ison käsilaukun ja ne muutamat tavarat mitä vauvalle pitää kantaa mukana, mahtuvat joko siihen tai, niinkuin mulla, Liberon sysirumaan mainoslaukkuun jota ei kuvitellut kuunaan käyttävänsä missään julkisella paikalla mutta niin se vaan on tuolla vaunujen alakopassa mukana :)

    VastaaPoista
  4. Hyvin pärjäät noilla. Mä olen huomannut, että kun hommasi ensimmäisen lapsen melko nuorena (22v.) ja köyhänä, niin välttyi monelta turhalta hankinnalta. Sitä oli niin ihanan sinisilmäinen ja naiivi koko sen lapsen saannin kanssa ja uskoi selviävänsä kaikesta ilman ihmeempiä välineitä. No moni asia olisi voinut olla toisin, jos olisi viitsinyt vähän asioita selvitellä, mutta kyllähän sitä pärjättiin ihan hyvin, eikä kertynyt kaappeihin turhaa roinaa.

    Tunsin usein itseni jotenkin hölmöksi, kun en ollut lukenut kaikkia opuksia ja hankkinut kaikkia turhuuksia, mutta nyt jälkikäteen tiedän, että pärjäsin tosi hyvin vaan, koska suhtauduin lapsen saantiin luonnollisena asiana ja uskoin siihen että maalaisjärjellä ja rakkaudella päästään pitkälle.

    VastaaPoista
  5. Meillä taas ainokaisen kanssa aivan ehdottomia asioita olivat tutti ja sitteri. Kundi ei juuri viihtynyt sylissä, joten kantoliinat jätin suosiolla muille. Kantoreppu oli, mutta todella vähällä käytöllä (ehkä myös siksi, etten oikein tajunnut painottaa sen helppokäyttöisyyttä vaan hankin halvemman). Yöunet pelastuivat jossain vaiheessa sänkyyn strategisesti sijoitetuilla kymmenellä tutilla, ne olivat ehdottomat. Imetystyynyä en käyttänyt kertaakaan.

    Sen sijaan mulle ehdottomia alkuvaiheen tavaroita olivat rintapumppu, rintakumit (kundi ei koskaan oppinut syömään ilman sellaista, joten imetin kumeilla ja pitkään) ja useammat imetysliivit. Kotona oli kyllä vaippoja lapselle, mutten ymmärtänyt miten paljon niitä tarvitaan myös äidille.

    VastaaPoista
  6. Hehee, erittäin totta. Pikkuvauvojen pehmokirjat ja purulelut ovat ainakin meillä olleet täysin turhia. Leikkimatto killuttimineen myös melko turha. Imetystyynyt epäkäytännöllisiä (parasta on imettää makuultaan). Sitteri toimi lähinnä kiipeilytelineenä... Lahjaksi saatu monilokeroinen hoitolaukku jäi kaapin perälle, tutti ei ole kummallekaan kelvannut ja kantoliina oli epäkäytännöllisin kapistus ikinä. Omat lapseni eivät ainakaan siinä viihtyneet. Tuskinpa kehitysmaissakaan kantoliinaa käytettäisiin, jos olisi varaa vaunuihin tai kunnon teihin.

    VastaaPoista
  7. Ja perhepetiä en ymmärrä, koska tärkeintä ovat hyvät yöunet (ja se, ettei kukaan tukehdu yöllä kuoliaaksi tai ettei ketään potkita vahingossa). Meillä ainakin nukutaan parhaiten omissa sängyissä (samassa huoneessa) ja vauva turvallisesti pinnasängyssä.

    VastaaPoista
  8. Täällä on esikoinen vasta matkalla, mutten olisi luultavasti selvinnyt odotusajasta edes näin pitkälle ilman tuota taivaanlahjaa, jota imetystyynyksikin kutsutaan, ja joka on mahdollistanut sen, että tän mahan kanssa voi ylipäätään nukkua.

    Joku yllä sanoi suhtautuneensa ensimmäiseen lapseensa rauhallisesti oletettavasti siksi, että poiki ensimmäisen kerran 22-vuotiaana. Allekirjoitan. Täytän juuri ennen esikoiseni syntymää 23, ja olen ollut aivan ihmeissäni siitä hillittömän hössötyksen määrästä, jota sekä neuvolassa että lastentarvikeliikkeissä tuputetaan. Vielä pari sukupolvea sitten pyöräytettiin penska perunapellon laitaan ja jatkettiin sikojen ruokkimista, nyt lastentarvikeliikkeen valikoimista löytyy konttauskypärä ja motorisoitu sitteri. En tajua.

    Kiinnostuneena seuraan muuten vuosikerran 2011 lopullista päälukua. Lähipiirin vauvasaldo näiltä ensimmäiseltä 13 päivältä on vaatimattomat 4 vauvaa.

    VastaaPoista
  9. Hihii, noin mäkin ajattelin ennen kuin kakkonen syntyi! Kakkosella sattuu olemaan koliikki, joten sitä lieventämään on ostettu vauvan riippukeinu ja semmoinen vauvakeinuhärpätin.

    Kantoliinat on oikeesti käteviä, pystyy tekemään juttuja yhdesä vauvan kanssa. :) Toimi sekä esikolla että kuopuksella. Ja lelumatosta taas esikko tykkäsi tosi paljon, kuopus ei niinkään.

    Kohtuamme jäi täälläkin tällä kertaa kauppaan. Esikkoa en ikinä saanut kylvetettyä siinä niin, että se olisi tykännyt. Ehkä se on vähän niin, että kohtu kohtuna ja amme ammeena. ;)

    Babybjörnin sitterin puolesta liputan kyllä, muista ei olekaan kokemusta. Siinä vauva saa itse heilutettua itseään, ja meillä ainakin toimii, kun näkee vähän pitemmälle siitä kuin lattiatasosta.

    Esikoista odottaessa totaaliturhis oli Bola-koru. Eipä tullut pidettyä kaulassa kauheesti synnytyksen jälkeen, eikä kyllä rauhoittanut se kilinä vauvaa yhtään.

    VastaaPoista
  10. Meidän esikoinen ei suostunut pitämään tuttia suussa sekuntiakaan, mutta kakkonen lutkuttaa sitä antaumuksella.

    Eka muksu rakasti sitteriä, toinen vihasi.

    Vaikka olisi samat geenit, niin mukulat voi olla varsin erilaisia.

    Eli yllätyksiäkin voi olla tulossa:-)

    VastaaPoista
  11. Näistäkin kommenteista nähdään, miten erilaisia kaikki äidit, vauvat ja tavat on! Eli kokeilemalla vasta oppii, mikä toimii minkäkin muksun kanssa.

    Itse en esimerkiksi voinut imettää makuulla, homma alkoi toimimaan vasta kun hoksasin kokeilla istualtaan. Ja kun yöt ja päivät imetin istualtaan, oli imetystyyny ihan ehdoton, muuten olisi niskat olleet jumissa koko ajan. Sitteri oli meillä ihan turha, mutta ruma muovinen hökötys Bumbo kovassa käytössä. Tuttipulloja tyyppi ei suostunut käyttämään, sen sijaan etukäteen hankkimani 20 puklurättiä pyörivät koko ajan pesussa (olisi pitänyt hankkia niitäkin lisää). Hyvistä vaunuista ja rattaista en luovu ikinä, mieluummin syön kuukauden kaurapuuroa ja panostan sillä saralla kunnon vehkeisiin.

    Onneksi kaikki sitteriä lukuunottamatta on jemmassa ensimmäiseltä, joten tähän toiseen tulokkaaseen aion varautua hankkimalla vain vaippoja ja niitä puklurättejä. Ja ehkä myös hieman sopivia vaatteita; 56 cm vaatteet on jättisuuria vastasyntyneelle, mutta viimeksi minua "kiellettiin" hankkimasta pienempiä, joten ensimmäiset viikot saatiin kääriä ja kieputella niitä vaatteita vauvareppanan ylle... Eikä meillä edes mikään pikkukirppu ollut, 50 cm ja 4000 g! :)

    VastaaPoista
  12. Hoitolaukku oli meilläkin turha. Koska saimme vaunut alennuksella, jollain ihme logiikalla ostimme tosi kalliin hoitolaukun joka oli liian iso minivaunuihimme ja samalla jotenkin ahdas. Myin sen sitten kirpparilla roimaan alihintaan. Laitokselta saatu helakanvihreä Libero-veska on toiminut meillä parhaana hoitolaukkuna, sinne mahtuu kaikki tarvittava ja koska se on pieni, sen saa tunkaistua vaikka vaunujen alatasolle.

    Perhepedistä: tajuan hyvin miksi moni ei pysty siinä nukkumaan. Vaikka en itse todellakaan usko mihinkään vauvantukehdutus-höpöjuttuihin, olisin alkuaikoina ollut kyvytön nukahtamaan pienen viereen. Ja alkuaikana meidän vauva nukkui ihan missä vaan. Seitsenkuisena otinkin sen viereen kun yöimetykset sujuivat ehdottomasti parhaiten siten ja nyt puolitoistavuotiaana hommasta olisi ihan kiva päästä vähitellen jo eroonkin. Mutta just imetysvaiheessa viekussa nukkuminen oli maailmasta kätevintä meille, vaikka ei välttämättä jollekin muulle.

    Musta imetystyyny oli hyvä jos halusi samaan aikaan seurustella ja imettää olohuoneessa, mutta kauhean montaa kuukautta se ei ollut tarpeellinen. Toisaalta tyynystä oli myöhemmin iloa istumisharjoittelussa ja yleisessä mylläämisessä.

    Kantoliinaa en ihan ekalla kertaa sen sidontojen takia (olen tosi surkea kaikessa solmimsessa) hahmottanut, mutta kakkosen kanssa aion kokeilla, koska se näyttää sujuessaan niin näpsältä, useimmat parin lapsen äidit etenkin pienellä ikäerolla näyttävät saavan tarpeellisia käsipareja sitä kautta. Kantoreppu meillä oli kovassa käytössä, sillä sai vauvan rauhoitettua ja ränkät loppumaan, kunnes siitä tuli yksinkertaisesti liian painava reppuun.

    VastaaPoista
  13. Hehee, aika samoja juttuja olit Katja huomannut turhakkeiksi, kun mitä mä asiasta jokin aika sitten kirjotellessani.

    Erityisen iso turhake meille oli vuokrattu Vavai-sänky, joka ideatasolla houkutti ihan kauheasti. Kuvittelin kärräileväni pilttiä siinä ympäri kämppää ja arki olis yhtä viheltelyä. Mutta mitä vielä! Se mokomahan jäi tarpeettomaksi alta aikayksikön (laiska äiti nukahti aina kesken yösyötön, jolloin nassikka jäi kuin itsestään perhepettin) ja lähinnä aiheutti melleviä raivonpurkauksia, kun se seilas ympäri kämppää -tyhjänä I might add- ja mä törmäilin siihen millon mikäkin paikka edellä.

    Toinen totaalinen mysteeri mulle on maidonkerääjä ja joku ihme hörpytin -wtf? En vieläkään ymmärrä koko hörpyttimen konseptia, mutta yksi ystävällinen lukijani selitti mulle tuon maidonkerääjän. Mutta ei pelkoa, et mulla olis turskunnut maitoa mihinkään kerääjään. Ehei, kyllä sitä joutui sormet jännetuppitulehduksissa pumppaamaan varastoon sillon ku tarvittiin. Yhtä työtä, kadehdin maidonkerääjiä käyttäneitä onnekkaita!

    Muovitettuja froteekankaita olisin kyllä halunnut käyttää. Mutta Nasullapa ei koskaan ollut pissahätä kun se muistettiin laittaa, ja aina pisuhätä kun ei muistettu. Jote todellakin kuivina ovat pysyneet nuo froteemuovit, muttei ehkä niinku mainostettiin...

    VastaaPoista
  14. Hauska postaus jälleen! :)

    Mulla oli myös tuttijuttu; hankin varmaan ainakin kymmenen erilaista ennen kuin tajusin ettei kaikki lapset syö tuttia ja silti niistä tulee ihan hyviä. Olisihan se ihan kätevää että olisi sellainen apu varsinkin silloin kuin on liikenteessa, ja jos/kun seuraavan saan niin sitten imetyksen lähdettyä käyntiin aion sitä yrittää tarjota, mutta tällä kertaa voin sitten ehkä jättää ne viisitoista muuta eri mallista hankkimatta.

    Pinnasänky oli meille ihan turhake, koska lapsi söi niin paljon ja usein että jäi perhepetiin. Seuraava askel olikin/onkin (sitä ollaan vielä ottamassa..) ihan lastensänky. Tosiaan, lapsen tukehduttamisjutut ovat ihan höpöhöpöä (yhtä suuri tai suurempi riski on se, että vauva tukehtuu lakanaan/peittoon/yöpukuun/unileluun omassa sängyssään), mutta ei perhepeti tietenkään kaikille vanhemmille/vauvoille sovi. Yksi ystäväni olisi kovasti halunnut nukkua vauvan vieressä, mutta pikkukaveri ei suostunut nukkumaan muualla kuin omassa sängyssä! :)

    VastaaPoista
  15. Itse työskentelin lastentarvikkeita myyvässä liikkeessä ja siten sain perusteellisen koulutuksen aiheeseen. Muuten allekirjoitan listasi täysin (liikkeestä löytyi aivan käsittämättömiä turhakkeita välillä..), mutta turvakaukalo/-istuin ei saisi olla yli viisi vuotta vanha! Niiden rakenteet vanhenevat sääolojen haurastuttamisen myötä, eivätkä usein tämän viiden vuoden jälkeen ole enää turvallisia. Asiakkaita tuli nähtyä hamstraajista minimalisteihin, mutta turvakaukalo oli aina se, minkä ostamista suosittelin uutena, mikäli muita tavaroita oli mahdollista ryöstää käytettyinä. Varsinkaan kun vierailta ostettaessa ei voinut tietää onko kaukalo/istuin ollut kolarissa (ja siten käyttökelvoton).
    P.S: olen lukenut blogiasi pidemmän aikaa ja (vaikka olenkin 21-vuotias opiskelija, jonka mukulanhankinnat ovat hamaassa tulevaisuudessa) viihdyn tekstiesi parissa loistavasti!

    VastaaPoista
  16. Ekalla ei tarvittu sitteriä, mutta kakkonen on ollut aivan innoissaan Baby Björn Balance -sitteristä, josta näkee mitä isoveli puuhaa, jossa on "turvassa" isonveljen rajuilta puuhilta ( ei tule yliajetuksi ) ja jota voi itse keinuttaa (kätevää kun lapsi nukuttaa itse itsensä siihen).Suosittelen. Jälleenmyyntihinta Huutiksessa on aika korkea, joten omansa saa kyllä suurilta osin takaisin. Meillä kakkonen on nyt 10 kk ja rakastaa sitteriä yhä, vaikka osaa jo liikkuakin.

    VastaaPoista
  17. Koska "minä myös" -kommentit on aina niin ihania, niin minäkin myös haluan kompata! ;) En itse hankkinut kovinkaan paljon mitään kamaa etukäteen, minkä vuoksi aluksi sai esim. pestä vajaita koneellisia pyykkiä, jotta jälkikasvulla olisi puhdasta ylle. Eivät ne sukulaiset näköjään ihan heti ekalla viikolla lahjoneet meitä vaatekaapillisella vaatteita... Imetystyynyn hommasin, kun lapsi oli pariviikkoinen, tarvitsin kaiken mahdollisen avun imetykseen ja siinä toi iso möhkötyyny auttoi kyllä. Kantovälineet toimivat varmaan niillä, jotka haluavatkin niitä käyttää. Meillä on ollut vauva-aikana ja reissuissa ihan pop. Mutta sitä heittoaisaa en ymmärrä! Mietittiin vaunuja ostettaessa, että mitä vähän rikkoutuvia osia, sen parempi. Ja kuluneen 8 kuukauden aikana olen nähnyt yhden (!) mamman kuskaavan vaunuja "väärin päin" eli siis heittoaisaa hyödyntäen. Itse käytin kesällä harsoa, jos aurinko meinasi häikiä / paistaa vaunuihin sisälle. Itse kun hommasin kympillä varsin käyvän pinnasängyn mummulakäyttöön, niin kävi kyllä mielessä, että pitikö ostaa kaupasta upouusi Brio useammalla satasella... (mut onhan se sit kätsä, kun siitä saa juniorisängynkin, heheh).

    VastaaPoista
  18. Moi!

    Kakkonen täälläkin tulossa heinäkuussa. En ajatellut ostaa mitään uutta. Tutit kyllä, mut en muuta. Vaatteita toki varmaan vähän...

    Mut tuosta heittoaisasta piti tulla sanomaan, et mun mielestä taas ihan paras juttu! :D Meillä yhdistelmät siis käytössä esikoisella edelleen kun ikää on nyt 1v8kk. Ja se on aina ollut kätevää et saa käännettyä pois tuiskusta tai tuulesta tai suorasta auringonpaisteesta. Niin, ja kyseessä on halpisyhdistelmät. Varmaan halvimmat mitä kaupasta löytyi. Ja toimii edelleenkin...

    kantoreppu on ainoa mikä mun pitää hankkia kakkosta ajatellen. Ja se sit taas maksaakin kun haluaa hyvän. :(

    VastaaPoista
  19. Mä olen aina ihmetelly, et mitä ihmettä niissä hoitolaukuissa kuletetaan. Lisäksi kun on useinmiten alakorikin täynnä kaikenmoisia nyssäköitä ja pussukoita. T. kolmenäiti, jolla ei ole hoitolaukkua eikä alakoria, koska se vaihtovaippa mahtuu sinne koppaankin

    VastaaPoista
  20. Meillä se turhin turhake oli vauvansänky, kallis ja zen ja kaikin puolin bioviritteiseen arkkitehtikotiin sopiva, eikä kersa nukkunut siellä lainkaan. Kolmen kuukauden rumban jälkeen luovuin ja jätin väsymystäni/laiskuuttani lapsrakkaan perhepetiin, eli se niistä hyvistä unista kukin omassa sängyssään ;) Myös kaikki modernina aikakautena kehitetyt välivaiheet maidon siirtämiseen äidistä lapseen osoittautuivat toimimattomiksi, mutta imetystyyny oli alle kolmekiloisen hyviin asemiin nostamiseen hyvä, ja myöhemmin toimi myös äidin niskatyynynä.

    Paras hankinta on ilman muuta ollut Didymosin pitkä liina, mutta minä olenkin kantoliinafanaatikko, hippi ja imetyshihhuli :D

    VastaaPoista
  21. Meillä pinnasänkyä on käytetty kolmeen tarkoitukseen:

    1) sen laidalla on näppärää kuivattaa pyyhettä suihkun jälkeen
    2) sinne voi nostaa liikkuvan vauvan turvaan, jos tarvitsee tehdä jotain, mihin vauva ei voi osallistua kuin katselemalla
    3) sinne voi nostaa esikoisen jäähylle

    On siinä satunnaisesti lapsikin nukkunut, mutta helpompaa on ollut nukkua vierekkäin.

    Meillä imetystyyny on ollut ihan ehdoton juttu, ensin imetyksen apuna ja myöhemmin istumisen tukena. Ilman sitä istualtaan imettäessä hartiat kipeytyivät.

    Sitteristä on tuttavapiirissä kahdenlaista kokemusta. Toiset vauvat viihtyvät lattialla, toiset taas eivät. Näille toisille sitteri usein kelpaa.

    Lelukaari on ollut ihan ehdoton: sen alla on heiluteltu käsiä, potkittu riemukkaasti ja ummetuksestakin kärsinyt kuopus teki sen alla monesti hyvän kakan.

    Maidonkerääjällä en ole kerännyt maitoa, mutta kun rinnanpäät menivät alkuvaiheessa rikki, niin sen pitäminen liivien sisässä helpotti oloa. Liivi tai liivinsuoja tarttui ikävästi rintaan ja rikkoi rinnanpäitä lisää.

    Heittoaisasta: vauva-aikana lapsi makasi ja myöhemmin istui kasvot työntäjään päin. Nyt isompana istutaan kasvot menosuuntaan.

    VastaaPoista
  22. Hoitolaukun vedenpitävyys on se, mitä minä taas olen nimenomaan kaivannut! Kun työntää kärryjä sateella, ei kärryjen sadesuoja mitenkään yllä aisaan ja hoitolaukkuun asti. Itsellä on sadetakki päällä. Eli ainoa, mikä kastuu, on hoitolaukku, josta saa kotiin päästyään sitten kaivaa ulos märkiä juttuja kuten märän lompakkonsa, märät vaihtovaatteet yms.

    VastaaPoista
  23. Valtavan hupaisaa lukea näitä kommentteja, kyllä on vauvat (ja äidit) ja niiden tarpeet niin erilaisia!

    Meillä kantoliina oli ehdoton: vauva halusi olla sylissä aina ja kantoliina on kaikista kantovehkeistä ERGONOMISIN=kivuttomin äidille. Toki vaatii harjoittelua se sitominen.

    Heittoaisa oli ihan pakollinen, vaunut eivät olisi mahtuneet hissiin muuten. Ja muutenkin veivasin pikkuvauva-aikaan aisaa puolelta toiselle auringon ja tuulen suunnan mukaan.

    Uudelle tulokkaalle en hanki kuin hoitopöydän (viimeksi keittiön pöydällä..), vähän lisää vaippoja ja pari liinaa :) Tutteja ym. sitten tarpeen mukaan, tosiaan vauvan kanssakin pääsee kauppaan.

    VastaaPoista
  24. Haa, tulipa hyvä mieli, kun luin kirjoitustasi. En ole siis laisinkaan hurahtanut. Meillä on ollu tosi vähän juttuja ja suurin osa oli lainassa ja nyt jo palautettu.

    50 tuttia! Huh, meillä on menny neljällä ja ne on olleet käytössä. Ehkä niitä olis voinu olla jotain 4-50kpl:een välistä, koska on niitä etsitty yön pimeydessä pinnasängyn välistä, kun kaikki tutit on olleet hukassa...tämä lienee enemmän kuitenkin organisointiongelma?

    Tsemee mahan kans.

    VastaaPoista
  25. Meillä ehdottomia olivat hyvät vaunut (käytiin päivittäin 2-4 kertaa ulkona metsässäkin välillä lenkillä koiran kanssa, ja vauva nukkui vuoden kaikki päiväunensa niissä). Heittoaisaa käytin aika vähän, mutta en tiedä antaisinko poiskaan. Nyttemmin käyetään Emmaljungan Scootereista mistä mies ei tykkää yhtään, valittaa joka päivä niistä ;)

    Manduca eli kantoreppu oli toinen ehdoton, kun en oppinut liinaa käyttämään. Siinä vauva oli kyytissä kotona sisälläki ruokaa laittaessa ja pyykkihommissa, ulkona ja varsinkin lentokentällä huomasin miten kätevä se on :)

    Mutta totta varmaan että kakkosen kanssa menee varustelun kanssa siitä mistä aita on matalin eli niillä mitä jo on.

    Turhake meillä oli Bumbo-sitteri, sitä ei juuri käytetty. Tavallista sitteriä niin kauan kuin yks oppi tulemaan siitä persmäkeä pois :D Mitää hai-tek versiota meillä ei kyllä ollut.

    VastaaPoista
  26. Kiitos taas hyvästä kirjoituksesta! Tällaiset vertailut ovat meikäläisen mieleen: on jännä huomata, miten toisen aarre on toisen turhake, ja päinvastoin. :D Mukavaa tammikuun jatkoa! :)

    VastaaPoista
  27. Yhdyn myös Baby Björn -sitterikuoroon :). Saatiin se ystävältä lainaksi ja se on ollut tosi kätevä! Ensinnäkin siinä voi pitää beebeä jo heti alusta asti ja vauva oppii myös pian itse hytkyttelemään sitä. Sitterissä hän on ollut aina tyytyväinen ja hiljaa itsekseenkin eli todella kätevä jos ja kun on pakko tehdä jotain muuta silloin kun vauva on hereillä.

    Tajusin myös, että en ole mitään erityisesti maininnut kun tänne ekan kerran kommentoin. Blogisi on yksi suosikeistani! Kirjoitat todella hyvin, aiheet ovat kiinnostavia ja sarkasmisi uppoaa täysillä! Toivotaan että kakkosnappulasta tulee lunki tapaus niin että jaksat postailla sittenkin :)

    VastaaPoista
  28. Meilläkään ei ollut paljon mitään, ei vaunuja vaan heti oli rattaat. No syynä tähän se, että asuttiin miljoonakaupungissa jossa piti kulkea aina autolla joten ihan vauvana kulki joko rengasliinassa tai kantokopassa.

    Syöttötuolillekaan ei koskaan ollut tarvetta, syötin aina sylissä ja aika pian sitten istui jo tavallisella tuolilla.

    Pinnasänkykään ei toiminut, olisin kovasti halunnut nukkua yksin mutta poika päätti toisin. Pinnasängyssä ei nukkunut ollenkaan joten ei siitä olisi tullut mitään. Vähän vanhempanakin rauhottui aina äidin vieressä - tai no silleen, että käytti äidin vatsaa tyynynä. Onneksi itse nukuin suhteellisen hyvin puoli yötä myös selälläni liikkumatta ;-) Ja olihan se läheisyys aika herttaista.

    VastaaPoista
  29. Katja, ekan lapsen perusteella voi tehdä päätöksiä, mutta ei kaikkia. Aivan kun täällä on pari muutakin jo todennut, samoista geeneistä tulee yllättävän erilaisia pakkauksia. Eli se mikä Maddella ei toiminut, voi toimia yllättäen kakkosella ja se mikä Maddella toimi, ei välttämättä toimikaan tokalla vauvalla.

    Esim. meillä toimi babybjörn ja kantoreppu ekalla, mutta toka huusi, jos sitä yritettiin siihen tunkea, tai liinaan tai mihinkään muuhun kuin syliin. Eka ei piitannut touhumatosta, mutta ai että se antoi monet rauhalliset hetket tokan lapsen kanssa (ostettiin vasta, kun huomattiin kylässä, miten hyvin se toimi)! Toka ei huolinut pulloa ollenkaan ekaan 6 kuukauteen, joten tuttipullojakaan ei tarvittu (valitettavasti!). Nää on näitä asioita, joihin ei oikeasti voi vaikuttaa.
    Ekan kanssa käytin imetystyyynyä -tokan kanssa en koskaan edes ehtinyt imettää niin pitkään, että olisin tai edes pystynyt katsomaan telkkaria. Ja vauvan virikeleluillekin tuli käyttöä vasta tokan kanssa, kun äiti ei ehtinyt viihdyttää vauvaa koko aikaa...

    VastaaPoista
  30. Täällähän on jaettu kokemuksia oikein olan takaa, hyvä, hyvä! Tästä oli tarkoituskin tulla minä myös -keskustelu. :D Minähän avaudun vain omasta näkökulmastani, täällä kommenttilootassa se keskustelu käydään.

    Mua muuten nauratti kovasti toi maidonkerääjäkokemus. Toden tottam en muistanut että olin hankkinut senkin!! Mä tarvitsin sitä kyllä - mutta en osannut käyttää! Onnistuin aina kippaamaan sen sohvalle joten ihan saman tuloksen olisin saanut suihkimalla ihan vapautuneesti ilman kerääjää. :D

    Perhepeti tosiaan on mulle aivan kauhistus, en saa nukuttua *hetkeäkään*, jos lapsi on edes samassa huoneessa, saati samassa sängyssä - varsinkin kun vauvat voivat olla pirun äänekkäitä nukkuessaan. Kävin siis imettämässä öisin toisessa huoneessa kunnes yösyönti puolen vuoden jälkeen loppui. :)

    Vika anonyymi, olen erittäin tietoinen että tilanteet muuttuvat. Omasta mielestäni tuolla aika selkeästi myös ilmaisin, että TOIVON seuraavankin lapsen syövän pullosta, sitterin sanoin olevan kysymysmerkki, samoin tutista totesin että ei toiminut Maddella. Imetystyyny oli turha, koska se oli helppoi korvata tavallisilla tyynyillä, onnistui imetys tai ei. Pointtini on se, että on turha hamstrata järjettömästi kamaa himaan etukäteen juuri siksi, että lapset ovat erilaisia. Skidit eivät tarvitse kaikkea sitä kamaa, mitä epävarmoille vanhemmille tuputetaan. Lapsiperheissä kyläilemällä sitten noita hyviä kokemuksia tulee.

    Muuten, lukiko joku HS Kuukausiliitteestä sitä malariajuttua? Hyvä juttu josta jäi mieleen mm. kohta, jossa mainittiin, että sielläpäin maailmaa äidit pyyhkivät vauvan pissat hameenhelmaansa. En nyt sano, että suosittelisin samaa täällä Suomessa, mutta jotenkin pysäyttävä detalji mun sähköisen vauvakeinuintoilun rinnalla.. :)

    VastaaPoista
  31. Katja, minä juuri opetin viisivuotiaalle, että lelulehdet ovat juksausta, koska niissä lelut näyttävät kivemmilta, mitä ne oikeasti ovat. Samaa voi sanoa monista vauvatarvikemainoksista.

    Vanhempia taidetaan kaikkein eniten rahastaa sillä, että lapsi nukkuu huonosti. Usein vielä markkinointi tapahtuu hienovaraisesti, näytetään vaikka tyytyväisenä nukkuva vauva tietynmerkkisessä vaipassa ja päällä on teksti kauniista unissa juuri tällaisessa vaipassa, tehdään vauvalehteen kansi juttu "Hyvän unen salaisuus" tai kirjoitetaan jopa kokonainen kirja pehmeästä matkasta höyhensaarille.

    Jos joku sanoisi, että nukkumiseen auttaa vain aika. Kyllä sitä viimeistään teininä.

    VastaaPoista
  32. Meillä on menty aika paljolti niillä millä esikoisenkin aikaan;

    Pinnasänky. Siinä vauva nukkui alusta lähtien alkuyönsä, ekasta syötöstä viereen ja sitten loppuyö siinä, kun äiti nukahtaa syötölle. Mutta parhaiten meillä nukutaan kyllä kun kaikki on omissa sängyissään. (Pinnasänky oli mun vanha, eli ainakin 20v vanha kun tuli käyttöön esikoiselle)

    Sitteri. Meillä on viihdytty sitterissä hyvin ja ehdottoman tarpeellinen on molemmilla kerroilla ollut kun on kiinteitä alettu syödä, siinä on syötetty sitten niitä.

    Sähköinen rintapumppu. En ois selvinny järjissäni ilman kummankaan vauva-aikaa. Julki-imetys ei esikoisen aikaan houkutellut (ainakaan porin prikaatin sotilaskodissa, kun käytiin iskää moikkaamassa :D) ja toisen synnyttyä vauva oli 10 pvää kun lähdin kouluun ja isi jäi kotiin, joten lypsyt hoitui parhaiten sähköisellä.

    Kunnon vaunut. Ostin esikoiselle kunnon Brion Happy yhdistelmät heittoaisalla 2007 keväällä. Niissä oli erikseen vaunukoppa ja ratasosa, ja ne oli mulle ihan ehdoton juttu kyllä. Ja se heittoaisa, siitä en luopuis mistään hinnasta. (Ne on vieläkin erittäin hyvissä voimissaan ja kauniitkin. Kaikki ei ehkä oo sitä mieltä, koska ne on väriltään vaunukoppa limenvihreä ja ratasosa turkoosin sininen :D mutta mä tykkään :) )

    Syöttötuoli. Sekin vanhanmallinen, mistä saa pöydän alapohjasta. Ikää en varmaksi sano, mutta 20v paikkeilla sekin.

    Liivinsuojat. Ekalla kerralla käytin kertakäyttöisiä, nyt toisella kertaa viisastuneena käytän kestoliivinsuojia. Rinnanpäät ei kärsi niin paljoa, mutta niissä kannattaa muistaa että pesujen myötä paranevat :)

    Turvakaukalo. Ostettiin uutena, sellainen missä on autossa telakka. Vöiden kanssa säätämiseen menis hermot, muutaman kerran on kokeiltu.


    Mutta siinä olikin ne tärkeimmät, millä itse selviän arjesta suht hyvin :D

    VastaaPoista
  33. Pakko tulla kommentoimaan vielä uudestaan, koska tajusin vasta että olin aikaisemmasta kommentista unohtanut kaikkein tärkeimmän; pehmeän kantokassin.

    Asumme hissittömässä talossa kolmannessa kerroksessa, joten vaunut joutuu jättämään vaunavarastoon alas. Meillä on yhdistelmät, joissa oli erikseen kova vaunukoppa ja ratasosa (tosin nyt niistä pamahti jarrut rikki tietenkin juuri takuun umpeuduttua - eli joudun kenties vielä joskus hankkimaan uudet sellaisetkin). Joka kerta vauvan siis joutui ottamaan vaunuista ja kantamaan ylös sylissä, eli sanomattakin selvää että heräsi joka kerta jos oli sattunut nukahtamaan (ja raivostui..). Mutta kun en tiennyt, että sellaisia pehmeitä kantokoppia/-kasseja on edes olemassa ennenkuin joskus lapsen ollessa lähemmän puolivuotias näin sellaisen yhdellä kaverillani. Eli siis jos toinen lapsi tässä jossain vaiheessa tulee, se on ehdoton hankinta! :)

    VastaaPoista
  34. Ai vitsi Hanski tipahdin sun kommentin osalle :D "Sähköinen rintapumppu. En ois selvinny järjissäni ilman kummankaan vauva-aikaa. Julki-imetys ei esikoisen aikaan houkutellut (ainakaan porin prikaatin sotilaskodissa, kun käytiin iskää moikkaamassa :D)"

    -San-

    VastaaPoista
  35. -San- :D No siis mies oli armeijassa esikoisen elämän ensimmäisen puoli vuotta (niin hyvä tilannetaju oli esikoisella että syntyi tasan sinä viikonloppuna, kun miehen armeija-ajasta oli puolet takana ja puolet edessä :D ) Ja ei sinne sotkuun tosiaan tehnyt mieli mennä rintavarustustaan esittelemään XD

    VastaaPoista
  36. Täällä on niin moni jo jakanut kokemuksiaan, että vieläköhän pystyn jotain uutta tuomaan keskusteluun?

    Kuten moni aiemmin, totean että vasta muutaman kuukauden ikäisen esikoispojan vanhempanakin on jo huomannut, ettei tosiaan MITÄÄN ohjetta tai neuvoa voi automaattisesti napata toisen vauvan vanhemmalta omaan käyttöön. Valitettavasti... joskus olisi ihan kiva jos omiin pulmiin löytyisi pikaratkaisuja tosta noin vaan :)

    Mutta yksi oleellinen pointti noista kaiken maailman vermeistä, jota kukaan ei vielä tainnut esittää: KIERRÄTYS! Kaikkien ei tarvitse ostaa joka vehjettä uutena. Monet pienten vauvojen tavarat ja vaatteet ovat käytettyinäkin lähes uudenveroisia juuri siksi, että niin moni ostaa "varmuuden vuoksi" kaiken mitä kaupasta löytyy, ja sitten jäävät vähälle käytölle.

    VastaaPoista
  37. Hei, onnea raskaudesta! Taidan olla samassa tilanteessa kuin sinä, joten kysyisinkin, minkä ikäinen ensimmäinen, ilmeisesti, tyttönne on? Entä milloin on tämän kakkosen laskettu aika?

    On tämä aika erilaista, vaikka tuttua kumminkin.

    VastaaPoista
  38. Onpas mukava lukea järjellisiä kommentteja mitä vauva-arkeen todella tarvitaan. Itse odotan esikoistani, ja kuvittelin, että vaipoilla, muutamalla vaatekerralla, pukluliinoilla, sängyllä, vaunuilla ja kaiken varalta hankitulla tuttipullolla pärjäisi ensimmäiset viikot.

    No, olen kaveriporukkani viimeinen vauvautuva, ja tavaraa on kulkeutunut nurkkiin viime aikoina ihan kiitettävästi. En ymmärrä mitä teen pinnasängyllä ja matkasängyllä. Koliikkituttipullot muistuttavat lähinnä dildoa, ja aiheuttavat minussa kauhunsekaista hilpeyttä. Vaatteita on kolmosten tarpeisiin kokoon 68cm asti. Vauva ei ihan heti tarvinne pottaa tai syöttötuolia. Kylpytuki ei helpota kylvettämistä, ei se vauva yksinään kylve kumminkaan. Kantoliinasta olen innoissani, mutta niitä on kertynyt kaksinkappalein.

    Puhumattakaan käyttämättömistä ensituteista, kävelytuista tai vauvatuolista.

    En toki halua kuulostaa kiittämättömältä, ainoa hankinta jonka rahalla olemme tehneet on auton turvaistuin. Kuitenkin pienessä kaksiossa tämä määrä tavaraa aiheuttaa ahdistusta. Ja voinko hankkiutua eroon niistä? En, koska ne ovat lainassa, jos kaverit vielä saavat lapsia.

    Jos meidän perheessä vauva-arki muotoutuu hankalaksi niin syy lienee meikäläisessä, ei välineissä (tai niiden puutteesta).

    VastaaPoista
  39. Anonyymi, kaverisi taitavat käyttää kotiasi omien vauvatarvikkeidensa varastointiin...

    VastaaPoista
  40. Anonyymi: Sano kavereillesi, että otat esim. syöttötuolin ynnä muut tavarat mielelläsi lainaan sitten kun niiden aika koittaa. Kerro ihan suoraan, ettei teillä vielä ole niille tilaa. Harva kehtaa niitä sen jälkeen tuputtaa teille säilytykseen. Jos kehtaat, voit tehdä sen, vaikka tavarat olisivat jo teillä.

    Meillä on muovikassikaupalla odottamassa vaatetta suunnilleen seuraavan vuoden tarpeiksi, vaikka lapsi on vasta 2 kk. Meille kyllä mahtuu kaappeihin, ja vaikka olen iloinen saaduista lahjoista (käytetyistä ja ihan uusista), huomaan välillä ajattelevani, etten itse saa valita lapselleni mitään. Että olisi ihan kiva joskus itsekin laavata kaupassa pieniä vaatteita ja valita mieluinen. Toki sen voisin tehdä nytkin, mutta en halua vain ostamisen ilosta hankkia jotain, jota ei varsinaisesti tarvita.

    Tätä on tietysti mahdotonta sanoa ääneen, koska lähipiiri on aivan onnessaan vauvasta ja ilokseen hankkii tarpeellisia tavaroita. No joo, on ihmisellä murheet... (sanon kuitenkin aivan pienellä äänellä: "mutta silti...")

    VastaaPoista
  41. Onna:Ajattele positiivisesti, teillä on taitanut lähteä todella hyvin vauva-arki käyntiin, jos ehdit tuollaisia murehtimaan :). Minulle tuli vähän sama fiilis, koska sain lähes kaikki pienet vaatteet lainaan tai käytettyinä. Ostin jokatapauksessa pari pientä bodya ja verkkarit sillä oikeutuksella, että jotain pikkuisia vaatteita on kiva säästää muistoksi ja kiva jos juuri ne on omia valitsemia ja hyväkuntoisia. Ei maailma tavaroihin niiden parin bodyn takia huku, jos kuitenkin suurin osa tavaroista on kierrätettyä. Kukaan ei ole täydellinen :)

    VastaaPoista
  42. Kommentoinpa minäkin. Meillä parhaaksi vauvatavaraksi ikinä osoittautui hiukan yllättäen keinutuoli. Ostettiin se nimenomaan vauvantuloa silmälläpitäen, itse olin aikoinani kuulemma hirmuinen kiljukaula ja pelotti jos jälkeläinen osoittautuisi samanlaiseksi. Järkeilin, että saisin torkuttua edes jotenkin vyöttämällä vauvan itseeni kantoliinalla ja keinuttelemalla kiikkustuolissa. Katastrofiskenaario ei onneksi toteutunut, vaan meille syntyi ihan normaalisti nukkuva vauva, mutta käyttöä tuolille on ollut. Siinä oli todella hyvä imettää, riitti, että vauvan alle otti littanan sohvatyynyn. Ei tullut niskavaivoja. Siinä on yhä edelleen hyvä rauhoittaa ylikierroksilla käyvä vauva ja illan tullen nukuttaa. Satunnaisista vatsanpuruista ja rokotereaktioista selvittiin lähes joka kerta kiikkumalla, kanniskelua ei juuri tarvittu. Eli jos vaan tilaa löytyy, niin suosittelen vahvasti! Nyt 10 kk ikäinen vauva nauttii suunnattomasti keinumisesta, ja osaa jo ottaa sylissä istuessaan itsekin vauhtia kropallaan.

    Lähes turhaksi hankinnaksi paljastuivat yllättäen vaunut. Vauva nukkui/nukkuu parhaiten vatsallaan, joten vatsallaan hän nukkui heti kun jaksoi päätä jonkun verran kannatella niin ettei ollut riskiä pukluun tukehtumisesta. En uskaltanut nukuttaa vaunuissa tuossa asennossa, ja muutenkin viime kesä oli niin tolkuttoman kuuma, että vaunuilut jäivät väliin.

    Imetystyyny oli ihan kätevä mutta ei alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan. Sen avulla saa helposti mukavan köllöttelyasennon soffalla, ja lapsen opetellessa istumaan se oli ihan ehdoton, käytännössä tyyny pönkäsi lapsen istumaan niin että kellahtelu oli mahdotonta.

    Kantoreppu on minustakin tosi hyvä, paljon parempi kuin kantoliinat tai rintareput.

    Nukkuminen on meillä järjestetty niin, että vauvan pinnasängyksi hankittiin sellainen malli, josta saa toista sivua alemmaksi. Pinnis on kiinni parisängyssä, ja aluksi kun pohja oli ylimmällä tasolla, vauva nukkui käytännössä samalla tasolla kuin mekin jolloin taputtelu ja tutin laitto kävi kätevästi. Kuitenkaan tukehtumisvaaraa ei ollut. Mä en niinkään pelännyt litistäväni vauvaa, yöimetyksillä nukahtaessani huomasin että kyllä pikkuvauvan äiti unissaankin varoo vauvaa, vaan sitä että mies käännähtää vahingossa päälle tai jompi kumpi meistä vetää peiton niin että vauva jää umpisukkeloon.

    -Salamanteri

    VastaaPoista
  43. Katja, mä musitan kyllä sen teidän superhienon turboahdetun ja motorisoidun keinusitterin :)

    Meillä rattaidenhankinta oli kauhea koitos. Koska autoa ei ollut (eikä ole), kärryjen piti kestää kovaa päivittäistä käyttöä. Vanhassa kerrostalossa ei ollut minkään valtakunnan vaunuvarastoa ja hissin (joka vei meidät kotiin kuudenteen kerrokseen) oviaukko oli tasan 55cm leveä. Lopulta tilattiin kiesit saksasta, koska vastaavat mallit Variston vaunukeitaissa veti yli viiden huntin hinnoissa.

    Meilläkin oli kantoreppu ja kantoliina, molemmat jäi käyttämättä. Frida on aina tarvinnut aika ison henkilökohtaisen reviirin ja se ahdistui suunnattomasti, jos se köytettiin kiinni jonkun mahaan tai selkään.

    Yks hippiasia ostettiin, kun sain metskattua sen huutonetistä halvalla; semmonen tosi ituhippi vauvan riippumattokehto. F sai vauvana hirveitä putoamisrefleksisätkyjä sängyssä, siis leväytti kädet ja jalat sivuille säpsähtäen ja sai kauhean slaagin kesken unien.
    Mitkään sivutyynyt ei auttaneet, ja siinä riippukehdossa se nukkui paljon paremmin. Sitäpaitsi se oli hellekesänä -07 tosi vilpoinen paikka nukkua.

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...