Tietoa mainostajalle ›

22.1.2011

Irti sokerikoukusta

Joulun suklaa- ja karkkifestarit jäivät lievästi sanottuna päälle. Päätin viime viikolla rimpuilla irti sokeriaddiktiosta, sillä sokeri aiheuttaa turhien kaloreiden lisäksi mun kroppaan turhaa turvotusta. Sitä on tällä hetkellä liikkeellä muutenkin ihan riittävästi ja lisäksi haluan pitää paksuuntumisen luonnollisen kehityksen rajoissa. Tuoremehusta ja ksylitolipurkasta en luovu, mutta karkit, suklaat, pullat ja keksit poistamalla saan jo tarvitsemani ryhtiliikkeen.

Tämä ei ole eka kerta kun järkkään itselleni vieroituskuurin sokerista. Sokerista addiktoivana aineena on puhuttu mm. kirjassa Sokeripommi, toisaalta taas kirjan väitteet on myös osin torpattu. Kirjassa esitetty porttiteoria sokerista väylänä alkoholiin kuulostaa aika villiltä:

Nykyinen tutkimus osoittaa, että lapsena nautitut suuret sokerimäärät muokkaavat aivot ”valmiiksi” nikotiinille, joka puolestaan valmistaa aivoja siten, että nuori jää herkästi alkoholikoukkuun. Suuri osa syömishäiriöistä ja vääristä ruokatottumuksista on oikeastaan ihmisten tiedostamatonta yritystä lääkitä vieroitusoireitaan sokerista.


No, en tiedä mikä tällä hetkellä on virallinen totuus tai onko sitä, mutta joku kummallinen himo sokeriin kehittyy. Tappelussa menee oman kokemukseni mukaan kolme päivää: kahden hyvin hermostuneen päivän jälkeen makean napostelun tarve vähenee ja keskittymiskyky palaa. Neljäntenä päivänä aivot on taas koodattu normaalitilaan ja mieliteot ovat historiaa. Hetkeksi. Runebergintortut (rommilla kostutettuna) ja laskiaispullat (hillolla, ei mantelimassalla) ovat ovella...

 KUVA: Kanniston leipomo

13 kommenttia:

  1. sä olet kyllä onnekas jos pääset neljässä päivässä sokerikoukusta eroon, onnea! mulla meni monta monta kuukautta, ja ennen joulua olin ja melko hyvin irti sokerista. kuukausi joulusta ja edelleen tuottaa vaikeuksia kävellä karkkihyllyn ohi kaupassa. ehkä mulla vaikuttaa että oon uudessa kaupungissa ja pitkästä aikaa suomalaisen tutun karkkivalikoiman äärellä. ja voisin kuvitella että raskaus toimii tehokkaana ylimääräisenä motivaattorina. :)

    VastaaPoista
  2. Hehhee, mulla on kaks asiaa joista kiitän vilpittömästi: paksu tukka ja kyky olla kehittämättä sokerinhimoa.

    Mutta toisaalta, voi kun helppoa oliskaan, jos vois laihtua "vain" lopettamalla makean syömisen. Nyt kun sitä makeaa ei syö muutenkaan, niin pitää laihduttaa jostain muusta ;)

    VastaaPoista
  3. Se on ihan selvä, että sokeriin jää koukkuun, sanoi viralliset tutkimukset mitä tahansa. Mutta koukusta pääsee aika helposti eroon, kun jaksaa vaan pinnistellä pari päivää. Etenkin jos syö muuten ravitsevaa ruokaa, olen huomannut - eli voi olla myös jotain puutosta tuo sokerinhimo.

    Ja olen melko varma, että sokeri on tuhonnut mun suolistoni, kun olen vetänyt sitä "kamaa" vuositolkulla. Tästä on ihan tutkimuksia - ostin just aiheesta kirjan.

    No, tieteen nimissä pitää tarkentaa, että jotkut ihmiset ovat herkempiä tietyille pitkäketjuisille hiilareille ja disakkarideille ja hiilareiden lektiineille ym. aineille, mutta se onkin jo pitempi juttu.

    VastaaPoista
  4. Jep, ryhtiliike alkaa kun Befana-noidan loppiasena lapsille tuovat karamellit on syöty, pistelivät mokomat parhaat päältä mutta sääli niitä on roskiinkaan heittää ;)

    VastaaPoista
  5. Leivo vain itseäsi varten mutakakku ja syö se. Kokonaan. Yhdellä istumalla. Ensimmäisen palan jälkeen tulee jo kuvotus ja toivot, ettei tarvii enää IKINÄ makeaa pistellä suuhunsa.

    terv. sokerihiiri

    VastaaPoista
  6. Mulle ei ainakaan mutakakku-homma toimisi, vetäisin sen naamaan varmaan ihan hyvällä halulla :D

    Mulle on (tässä asiassa) sama mitä virallinen totuus sanoo, koska koen olevani ihan oikeasti sokeri- (ja vehnä-)addikti. Suureksi osaksi raakaruokaan siirtyminen on onneksi auttanut hurjasti, mutta edelleen (vaikka "vierotusta" on takana jo vuoden verran) huomaan olevani täysi nisti. Vaatii yhden ainoan repsahduksen, ja homma alkaa aina alusta. Lisäksi koen kauhean huonoa omatuntoa raskausaikana syödystä (runsaasta) sokerista, vaikka lapsi ei tosin sen jälkeen ole mitään sokeripitoista saanut kuin kerran tai kaksi. Eikä muuten tykkää, jee! :)

    VastaaPoista
  7. Muista syödä täysxylitolia sillä perusxylitolit on makeutettu sorbitolilla, joka taas on raskaana kielletty.

    VastaaPoista
  8. No nyt kyllä otan minäkin itseäni niskasta kiinni ja teen samoin! Synnytyksestä on kaksi kuukautta, lapsi kasvaa rintamaidolla hurjaa vauhtia, mutta mun maha sen kuin pysyy... Tottakai kun joka päivä vedän suklaata, karkkia tai leivonnaisia (Runebergin tortut, nam) normi-ihmisen viikkoannoksen verran. Mut nyt se loppui!

    VastaaPoista
  9. I, olen ilmeisesti niinkin onnekas että mun nomraalitila on se sokeriton ja tämä on tosiaan vain itseaiheutettua. Motivaatio on tässä tilassa tosiaan hyvä. :)

    Tiia, ei pöllömmät avut! ;)

    Helena, hei kiinnostavaa, minkä kirjan ostit?

    Arkitehti, no eihän niitä tosiaan roskikseen heitetä! Mun duunikaverit on onneksi olleet avuliaita suklaaboksien tuhoamisessa. ;)

    Sokerihiiri, heh, I wish. En mä pystyis sitä syömään yhdeltä istumalta mutta parin tunnin päästä jo maistuisi puolet. ;)

    Juille, ah, meillä skidi rakastaa makeaa. Mutta toistaiseksi purkka ja mandariinit on riittäneet. Toi raakaruoka on kiinnostava aihe, täytyy perehtyä nyt tän Välimeren ruokavalion tiimoilta.

    Anonyymi, tämä ei ole ongelma sillä en käytä mitään keinotekoisia makeutusaineita, koska ne maistuvat saatanan pahalle. Mutta kiellettyjen listalla oli mun mielestä vaan syklamaatti ja sakariini.

    Anonyymi, good girl! Tsemppiä! :)

    VastaaPoista
  10. Vaikka oon lääkärin koulutuksen saaneena aika skeptinen ns. "mullistavien tutkimusten" suhteen, jokin soitti silti häläreitä tuossa siteeraamassasi jutussa. Oon todella perso niille huonoille hiilihydraateille, ehkä kuitenkin enemmän vehnälle kuin sokerille, mut anyway. Olen myös kamppaillut syömishäiriön kanssa vuosia. Kun sorrun mässäilemään, mätän juurikin valkoista leipää, pastaa, pullaa... jotka sitten ulkoistan tavalla tahi toisella. Oon myös huomannut, että parin viinilasin jälkeen syöpöttely ei ahdista ollenkaan samalla tavalla.

    Eli ei ehkä niinkään kaukaa haettu yhteys.

    VastaaPoista
  11. Anonyymi, näistä "ruokahuumeista" olis kyllä kiva saada lisää tutkimustietoa (tai sitten sitä on, mutta sitä ei ole puitu mediassa), olisi varmaan hyötyä tosiaan syömishäiriöidenkin hoidossa. Tää sokeriongelma lähti lapasesta nimenomaan siksi kun mun iltaviini on jäänyt pois ja korvasin sitä makealla.

    VastaaPoista
  12. Mut eihän parin viinilasin jälkeen moni muukaan asia tunnu niin pahalta...

    Monet syövät tai ahmivat nopeita hiilihydraatteja mielellään ihan vain siksi, että ne maistuvat hyvältä ja niitä on helppo syödä (liikaakin) ja verensokeri nousee nopeasti - ja kun on ollut nälkä, toki olo paranee senkin takia. Jos vielä "syö suruunsa", kierre voi olla valmis. Syöminen kun monilla liittyy vahvasti tunteisiin.

    VastaaPoista
  13. Sokerikoukku on paha, mutta onpas hyvännäköiset kuvat laiskiaspullasta ja Runebergin tortusta ;)

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...