Mitä ruoankaltaista valmistetta tänään syötäisiin?

Helvetillisessä flunssassa on se hyvä puoli, että ehtii lukea. Sain vihdoin kahlattua läpi Mats-Eric Nilssonin "Aitoa ruokaa"-kirjasen. Vaikka kirjoittaja on ruotsalainen toimittaja, sisältö on mukautettu Suomen tarjontaan.

"Suomessa ylpeillään puhtaasta luonnosta ja puhtaista elintarvikkeista. Elämme kuvitelmassa, että kaikki, mitä meille tarjotaan, on turvallista ja aitoa ruokaa. Ruotsissa elettiin samantapaisessa keinotekoisessa turvallisuustunteessa vuoteen 2007 saakka, jolloin Mats-Eric Nilssonin Den hemliga kocken (Petos lautasella) ilmestyi. Kirja paljasti, miten paljon lisäaineita elintarviketeollisuus käyttää ja mitä kaikkea myydään ruokana."

Muistan raskausaikana 2006 heränneeni tutkimaan elintarvikkeiden tuoteselosteita ja tapa jäi päälle. Neljän vuoden jälkeenkin menen edelleen samaan vipuun: erehdyn aina ostamaan sokeroimaton-sloganilla merkittyjä tuotteita, viimeksi Ekströmsin Vanhan Ajan mustaherukkamehua. Ekalla hörppäyksellä tajusin, että taas mua oli viety. Jotenkin vanhan ajan sokeroimaton mehu ei mun mielikuvissa sisällä keinotekoisia makeutusaineita, vaikka haen makeuttamatonta mehua. "Vanhan ajan lapsuuden lämpö ja kesäaurinko" my ass.

Ruoalla tehdäänkin härskiä bisnestä. Päällimmäiseksi jäivät kirjasta mieleeni mm. seuraavat asiat.

• Pakkaukset ovat todella harhaanjohtavia. Kuvat, värit, logot, myyntilauseet ovat aina mainostoimiston kynästä, eivät mitään tuotteen realistisia kuvauksia, joilla aidosti helpotetaan valintaa - aina pitäisi katsoa minifontilla printattu tuoteseloste. Tuotepakkauksissa ei arastella kutsua tehobroileria "Kotitilan kananpojaksi", markkinoida "Aidolla maulla" mehukeittoa, joka sisältää keinotekoisia aromeja, suklaanmakuinen kuorrutus ei ole ollenkaan sama asia kuin suklaakuorrutus jne. MariKoo juuri kommentoi tuotteiden nimeämistä, joka on myös harhaanjohtavaa.
• Ruokaa prosessoidaan aika kovin ottein. Pitkissä käsittelyprosesseissa käytetään voimakkaita kemikaaleja (jopa nikkeliä, jolle itse olen suht allerginen!) ja raaka-aineita veivataan edestakaisin jos johonkin olomuotoon. Tällaisessa myllyssä häviää väkisinkin väriä, makua ja ravintoaineita, jotka täytyy sitten tuoda takaisin keinotekoisesti. Tästä tulee jotenkin ällöttävä olo. Ei siksi, että vastustaisin henkeen ja vereen kaikkia kemikaaleja, vaan siksi, että tämä on suoranaista energiantuhlausta.
• Kaupan sisätilojen suunnittelu on oma tieteenlajinsa. Lompakkoasi hamutaan hyllyjen välissä kaikilla mahdollisilla aistiärsykkeillä, lasten mankumisindeksiä unohtamatta.

Kiinnostavaa asiaa siis kannesta kanteen, vaikkakin lisäaineisiin keskittynyttä, olisin itse kiinnostunut juuri tuotantoprosesseista. Seuraavaksi lähtee lukulistalle ruokatoimittaja Michael Pollanin tuotanto. Hän mm. väittää, että ainoa ruokavalio, mihin ihminen ei pysty sopeutumaan on länsimainen teollinen ravinto. Hyvä..

Ps. Kirjassa on kiinnostava detalji: makeutusaine sukraloosi ei hajoa elimistössä eikä sitä voida poistaa jätevedenpuhdistamoissa, joten se menee vesistöihin sellaisenaan. Saas nähdä milloin merivesi muuttuu makeaksi.

Joulukalenteri

Kysyin viime maanantaina anopilta nöyrästi, josko ehtisi tehdä ipanalle kankaisen joulukalenterin, sellaisen kestomallin, jonka voisi ottaa aina jouluisin käyttöön. Ehtihän se, sain toimituksen tänään.

Suht näppärää etten sanoisi. Joulutalo toimii jopa olohuoneen sisustuselementtinä ihan hyvin. Taskuluukkuihin laitetaan edellisenä iltana suklaata, pähkinöitä, pipareita, tonttulakki, vanhoista joulukorteista leikattuja hahmoja papernukeiksi, koristeita, jotka skidi saa sitten itse laittaa kuuseen, ja sen sellaista. Huomaan olevani itse aika innoissani, toivottavasti skidikin.

Edes kaupassa ei tarvinnut materiaalien takia käydä, kaikki löytyi anopin omista varastoista. Jopa taustakangas on isomummin vanha pöytäliina. Iso käsi.

Quiet night

En voi sanoa olevani suuri musiikin ystävä. En käy konserteissa ellei esiintyjällä ole yli neljä hyvää biisiä, tuntemattomia en lähde kuuntelemaan koskaan. Samalla periaatteella ostan levyjä (edellisen kerran kuusi vuotta sitten). Sähköistä kipaletta en ole ostanut koskaan enkä käytä spotifyta, iTunesia tai mitään kannettavaa musiikkilaitetta.

Kappaleilla, joista pidän, ei ole mitään yhteistä genreä, mutta niissä pitää olla jotain persoonallista särmää. Tämä Wallanderin loppumusiikki antaa instrumenteille, sellolle ja laulajan äänelle, kauniisti tilaa. Ruottalaiset osaa.

Rauhallista talvista lauantaita!

Joulun kimppuun

Pistimme Uuden Mustan joulukampanjan ilmoille eilen. Mietimme mimmien kanssa teemaa pitkään: mitä jouluna voisi tehdä toisin. Ahdistuimme kaikki vähän eri asioista jouluun liittyen, yksi askartelusta, toinen jouluruuista, kolmas toivioretkistä tavarataloihin. Löysimme näille epämieluisille velvollisuuksille yhden kuvaavan sanan: ähky. Kiireen ja kulutuksen yhdistelmä. Teeseiksi muotoutui viisi pää-ähkyä:

• pakollisten lahjojen haaliminen 
• jouluostosten teko tavaratalotunnelmassa
• paketointisulkeiset
• kodin jouluvalmistelut
• joulupöydän ylivarustelu

Teesien alla esitellyistä vinkeistä saa bongata omansa tai koittaa kaikkia. Mä aion ottaa tänä jouluna haltuun pakkomielteeni eli lahjat. Pyrin sopimaan mahdollisimman monen kanssa, että uusia tavaroita ei osteta. Kierrätetyt ja aineettomat olkoot pop.

Ähkyttömyys on ehditty tulkita yksipuolisesti ruokaan tai joulun vihaamiseen liittyväksi kampanjaksi. Että joulupöydässä ei saisi syödä mitään tai joulu pitäisi jättää väliin. Ei sinne päinkään! Jouluhan on mahtava juhla, kunhan sen raivaa esiin kaiken bling blingin alta. Samalla tavalla kuin kämpän viihtyisyyttä lisää enemmän se, että jotain vie pois kuin se, että että jotain tuo lisää, myös joulu ansaitsee pienen meikinpoiston.  

Muistan myös kirjoitukseni viime vuodelta, jossa käsittelin Rebeckan esittämää ongelmaa, että vaikka itse haluaisi ottaa jouluna rauhallisesti, löytyy aina joku sukulaistäti, joka tuuppaa pakolliset krääsälyhdyt ja pehmolelut pukinkonttiin. Jos yhtään lohduttaa, ette ole ihan yksin: reilussa vuorokaudessa tapahtumaan on liittynyt yli tuhat ihmistä, joten tilausta joulun henkiselle siivoamiselle näyttäisi olevan. Tapahtumaa voi tietysti käyttää myös keppihevosena oman tahtotilan viestimiseen, sillä haasteeseen osallistuminen ei ole henkilökohtainen loukkaus sukulaistätiä kohtaan. Voitte siis hyvillä mielin kertoa, että olette mukana tällaisessa tempauksessa, ja säännöt olisivat nämä. Toivottavasti tämä ohjaisi innokkaat tädit kunnioittamaan sitä, että jotkut haluavat joulunsa au naturel.

Tsemppiä ähkynpoistoon! Ja jos ette muuta, niin arvostakaa noita mun väkräämiä pipareita! ;)

Ps. Huomasitteko muuten uutisen, jonka mukaan luomukinkuista on kova kysyntä vaikka hinta on paljon tavallista kalliimpi! Mä en ole kinkun ystävä, mutta olen iloinen että jengille on mennyt perille luomulihan merkitys.

Vaikuttakaa, pomot ja työntekijät!

Olen päässyt sen verran oman hippeilyni ytimeen että yksi asia on noussut selkeästi itselleni tärkeäksi aiheeksi: jäte. Olen kieroutuneen kiinnostunut jäteveden käsittelystä, kaatopaikkojen ongelmista, jätelainsäädännöstä ja jätteen energiakäytöstä. Vedän leväperäisestä lajittelusta sekä himassa että duunissa suurimmat kilarit. Ehkä se johtuu siitä, että jätteessä tiivistyy vastuullisuus - sekä yhteiskunnan että kuluttajan: mihin ostettu tavara tai sen pakkaus dumpataan, kun se on tarpeeton? Ja sitten päästään aiheeseen: yritysmaailman vastuullisuuteen - enkä puhu nyt Lokapojista.

Firmat pystyvät halutessaan vaikuttamaan nopeasti omaan ympäristöystävällisyyteensä. Halutessaan. Johtoryhmätasolla tehdyt päätökset saadaan tarvittaessa käytäntöön vaikka samana päivänä, koskivat ne sitten työpaikkafillaroinnin tukemista, kiinteistön jätehuollon tehostamista, siivousfirman toimintaa, toimistotarvikkeiden hiilijalanjälkeä, kahvin etiikkaa, liiketunnistimella toimivia valokatkaisijoita tai kaksipuoleista printtausta. Tuntuu, että firman johdon on helppo unohtaa tämä.

Yritysten johdolla on mahdollisuus vaikuttaa myös ketjussa ylöspäin, esimerkiksi valitsemalla toimitilansa kiinteistöistä, joilla on jonkinlaisia ympäristöarvoja. Yritykset ovat yhteiskunnallisia toimijoita siinä missä missä kuluttajatkin. Jos yritykset näyttävät olevansa kiinnostuneita muustakin kuin halvoista neliöistä ja ilmaisista autopaikoista, dominoefekti siirtyy taas pykälää ylemmäs. Kyllä kiinteistönomistaja vuokranmaksajaa kuuntelee.

Jos kuluttajan rooli tuntuukin välillä ostoksilla tyhjänpäiväiseltä, kannattaa miettiä vaikutusmahdollisuuksiaan työntekijänä. Edellisessä työpaikassani hommat oli hoidettu esimerkillisesti, mutta voin kuvitella, että piittaamattomuus on oletettavasti enemmän sääntö kuin poikkeus. Me Nooran kanssa saimme keväällä aikaan firmaamme biojätteen keräyksen, mutta mitään muuta pihalta ei sitten löydykään, koska autopaikoista ei voi tinkiä. Pieni juttu, mutta banaaninkuorien heittäminen mustiin jätesäkkeihin ei ollut tätä ennen häirinnyt ketään niin paljon, että asialle olisi tehty jotain. Jos siis olet itse tarkka ympäristöasioissa, esitä rohkeasti firman johdolle muutostoiveita. Organisaation koosta riippuen voit saada yhdellä pienellä pyynnöllä aikaan ison parannuksen.

Hyvää Euroopan jätteenvähentämisviikkoa!


European Week for Waste Reduction 2010 - teaser (English) from The EWWR Secretariat on Vimeo.

Valoa

Vaikka rapea lumi hiukan lohduttaakin, tässä vaiheessa vuotta pelkään kasvavani kiinni joko kirkasvalolamppuun tai viinipulloon. Marraskuun lopulla iskee aina halu lähteä reissuun - ja tarve lomaan on tämän erikoisvuoden jälkeen aika korostunut.

Olemme perinteisesti tehneet yhden perhereissun vuodessa, joka on (eläkeläistyyliin) jo kolmen vuoden ajan suuntautunut vakiopaikkaamme. Ensi kevät näyttää nyt monesta syystä siltä, että reissu jää väliin. Koska hiilijalanjälkeeni on budjetoitu yksi matka, nyt pitäisi tietää, minne sitä voisi lapsen kanssa lähteä pohjoisen pallonpuoliskon talvella. Olen kahlannut läpi kaikki vaihtoehdot Berliinistä Mauritiukseen, sillä reunaehtoni ovat samat kuin toukokuunkin reissulle:

• Haluan luonnon D-vitamiinia, mutta sopivassa lämpötilassa tarjoiltuna. 
• Lentomatkasta pitää selvitä alle 7 tunnissa ja ilman vaihtoja. 
• Perillä pitää olla naisihmiselle sopiva infrastruktuuri. 
• Hotellin tärkein ominaisuus on lastenallas. Ja hoitopalvelu.
• Paikan ruokatason pitää tuoda tippa linssiin.
• Muiden turistien ei pidä tuoda tippaa linssiin.

Kaikki sormet osoittavat pakettimatkaa Kanarialle, joka täyttänee ainakin osan noista vaatimuksista. Olen ollut viimeksi Kanarialla 90-luvun alussa, jolloin kriteerit olivat hiukan erilaiset, toki silloinkaan possujuhlat eivät kuuluneet kuvioihin. Olen valmis kompromisseihin Bamse-klubin nimissä, mutta kertokaa te, kannattaako?

Ps. Olen muuten törkeän katkera Italian pohjoispäässä asuvalle tuttavaperheelle, joka voi matkustaa junalla lomalle minne tahansa Eurooppaan - jos tarvitsisi mihinkään lähteä. Siellähän tämä pommikonelaivuepimeys ei pääse yllättämään. Voisiko joku YK:n ihmisoikeusneuvosto vaan päättää, että täällä Suomessa ei ole mahdollista elää onnellisena hiilinetraalin elämänsä loppuun asti ja määrätä meidät ihmisten ilmoille täältä?

Rapeaa lunta ja muuta positiivista

Märkä lumi oli kuorruttanut yöllä pihan jäiseksi perunapelloksi. Kun aamulla avasin oven ja havaitsin tilanteen, päästin pienen sisäisen kirouksen, mutta skidi ihastui ikihyviksi: "Äiti, piha on täynnä rapeaa lunta!" Niin on joo, ja vaunut jäätyneet siihen kiinni ja kukaan ei varmaankaan ole aurannut. Sama ilmiö, mutta minä happamoiduin ja lapsi innostui.

Lapsilla on kadehdittava tapa olla 

a) innostuneita uusista asioista ja toisaalta

b) olla piittamatta vallitsevista olosuhteista ja konventioista.

B toisaalta mahdollistaa a:n, joka taas auttaa unohtamaan b:n. Kolikon kääntöpuolet.

Innostumista pidetään ylipäätään lapsellisena. Missä vaiheessa innostumisen vaatimustaso nousee tai kykymme innostua laimenee? Unohtuuko se vai taltuttammeko me sen yrittäessämme käyttäytyä älykkään oloisesti? Miksi teemme asioita, joista emme innostu?

Lapsille sade tarkoittaa lätäköitä, loska ja kura hyvää lätsyttelymateriaalia, pakkanen jääpuikkoja, paahtava helle luvallista nakuilua ja pimeys fikkarileikkejä. Pätkät heräävät hyväntuulisina, motivoituneina ja ideoita täynnä. Kuulostaa jokaisen firman toiverekrytoinnilta!

Kauppakorkeassa mahdollisuuksien näkemistä opetetaan markkinoinnin otsikon alla. Lapset keskittyvät niihin ihan luonnostaan. Mä lupaan tutustua huomenna rapeaan lumeen ajan kanssa.

Tyttöefekti

Aina välillä iskee runsaudenpula, että mitä hyväntekeväisyyskohdetta tukisi. Tässä yksi vaihtoehto joululahjarahojen sijoitukseen. Ainoa kohde, mihin mä itse olen antanut rahaa jo kymmenen vuotta, on tyttöjen koulutus. Ei sillä tarvitse edes maailman pelastua, kunhan nyt yksi naiskohtalo jossain olisi edes vähän onnellisempi.

Nopeat ja helpot arkiruoat

Koska meillä asuu toistaiseksi lapsi, jolla ei ole juurikaan nälkä, en ole itse törmännyt siihen ongelmaan, että joku parkuisi safkaa heti kotiin saavuttua. Koska tilanne saattaa kuitenkin olla realismia joissain perheissä, saatatte ilahtua Laiskan kokin helpot ja nopeat arkiruoat -jutusta. Ani Kellomäen resepteillä saat siis skideille nopeasti apetta ilman turvautumista Saarioisten äiteihin.

Mä vaikeilen ruokien kanssa niin paljon (en kokkaa lihaa, käytä hedelmiä enkä mitään tonnikalaa), että mua jäi kiinnostamaan noi DIY-kalapuikot. Toimii varmaan millä tahansa kalafileepötköllä, joka kieritellään seesaminsiemenissä.

Jos teillä on takataskussa joitain hyviä pikareseptejä, laittakaa vinkit jakoon kaikkien kokkausrajoitteisten äitien tähden.

Laitan itse jakoon vedätyksen, joka on mennyt nyt läpi useamman kerran: vihreä pinaatti-perunamuussi upposi, koska Koti-Insinööri keksi kutsua sitä halloween-muussiksi. En tiedä, mistä aivolohkosta se sen taikamuussin repi, mutta käytämme kikkaa toistaiseksi kaikkiin epäilyttäviin ruokiin, joita haluamme skidin ainakin maistavan. Eihän tämä ilo ikuinen ole, mutta mikäpä olisi.

KUVA: YLE Olotila

Uudisraivausta

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, minimalismissa on jotain kiehtovaa. En itse ole sadan tavaran ihminen enkä näe, että minun pitäisikään olla, mutta turha kama on alkanut ärsyttää. Jopa siinä määrin, että päätimme varata anoppilasta lastenhoitoa ja käydä läpi koko omaisuutemme työkaluista joulukoristeisiin.

Sanoisin, että kamainventaario kannattaa tehdä viimeistään siinä vaiheessa, kun on asunut omassa asunnossa jo melkein puolet elämästään. Ensimmäiseen kotiin opiskelijakämppääni hamstrasin kaiken, mitä sukulaisilta irti lähti, poikaystävien kanssa yhteenmuuttaessa ja erotessa tuli tehtyä lisää sisustuksellisia hätäratkaisuja ja ensimmäisen lapsen myötä kotia tuli varusteltua ihan uudella raivolla. Klassisella lopputuloksella.

Havahduin siihen, että kämppä on jotenkin tukossa, vaikka neliöitä ei ole välttämättömin ja kaappeja on ihan joka huoneessa. Meillä on siis ylitarjontaa kamasta, nurkkiin on vaan mystisesti kertynyt vuosien varrella järjetön määrä roinaa. Hajonneiden ikea-kalusteiden näyttely on kuorrutettu astiakaapin kokoelmalla erilaisia (pölyisiä) drinkkilaseja, työhuoneessa makaavat käyttämättöminä puoliksi rikkinäiset stereot ja läjä opiskelukirjoja ja -papereita, keittiön katossa on yksiön minikeittiöön hankittu lamppu ja päiväpeittoja on 120, 140 ja 160 cm leveisiin sänkyihin. Vanhoja kännyköitä löytyi kuusi. Lisäksi varastossa oli viisi matkalaukkua (meitä on edelleen kolme ja matkustamme abt kerran vuodessa), yksi hajonnut liesi, remonttijäämiä vuodelta 2005, pari itse tehtyä taulua (what was I thinking..), kaksi kuusenjalkaa ja yksi myrkynvihreä ja pirun kallis villamatto, jonka ostin Saksasta pienessä hiprakassa 90-luvulla. Muun muassa. Oli pakko aloittaa aktiivinen luopuminen.

Työpäivän verran siinä meni, pinna paloi, kynnet katkelilivat ja hiki tuli. Ja mikä nolointa: mistään ei näy puuttuvan mitään. Paitsi, että kaapeista ei putoile enää kamaa, henkareita on taas vapaana ja varastossa on tyhjiä hyllyjä.

Raivauksen tuloksena viritettiin näyttely, josta kaikki suvun nuoret saivat tulla noutamaan tarvitsemansa. Loput vietiin hyväntekeväisyyteen. Kun marraskuisessa tihkusateessa kantaa kamoja autoon ja kierrätyskeskukseen ja lajittelee jätteitä eri lajittelupisteisiin, tulee väkisinkin mieleen, että typerien ostosten kohtaaminen tulee eteen ennemmin tai myöhemmin. Lisää kaappeja meille ei tule.

EDIT: Luonnollisesti sain äsken tietää Kierrätä kännykkä -palvelusta, joka maksaa vanhoista kännyköistä. Olkaa te siis fiksumpia.

Kaipaatko tietoa kohtukuolemasta?

Minua lähestyttiin vakavalla asialla. Minulta kysyttiin, haluanko ottaa blogissani esiin kohtukuoleman. Kahdeksan kohtukuoleman kokenutta, netissä tavannutta äitiä pisti vapaaehtoisvoimin pystyyn sivuston, josta saa tietoa ja vertaistukea. Sivusto syntyi tarpeesta saada tietoa tragediasta, jota ei voinut hyväksyä eikä ymmärtää. Sivusto saattaa auttaa myös kohtukuoleman kokeneiden perheiden ystäviä ja sukulaisia, jotka ovat neuvottomia, kun pitäisi lohduttaa lohdutonta.

Me emme ole lääketieteen ammattilaisia, mutta haluamme antaa kaiken mahdollisen tuen muille kohtukuoleman kokeneille perheille. Haluamme tuoda julki sen, että kukaan lapsensa kohtukuolemalle menettänyt ei ole yksin. Meitä on surullisen paljon, vaikka aihe onkin suurelle yleisölle vieras.

Kyllä minä kerron mielelläni tällaisista asioista, vaikka omakohtaista kokemusta ei tästä olekaan. Olen jopa ylpeä siitä, että minua lähestytään tällaisella pyynnöllä: jos voin tällä tavoin ohjata ihmisiä vertaistuen luo, tällä iltaharrastuksellani on merkitystä.

Haluan myös kannustaa tällaiseen vapaaehtoistoimintaan. Elämän ikävät tapahtumat eivät vaikenemalla mene pois. Näin saadaan suuri yleisökin osallistettua.

Näetkö punaista?

Todistin eräänä aamuna Tapiolassa, kun erään pääkaupunkiseutulaisen kuljetusliikkeen vihreällä logolla varustettu pieni kuorma-auto kiihdytti valoristeyksessä päin punaisia. Onneksi kyseisessä risteyksessä suojatietä ylittänyt, lastenrattaita työntänyt Koti-insinööri oli valppaana ja ehti väistää.

Kuljetusliikkeiden kalustoa on jatkuvasti liikenteessä. Auton kuljettaminen on näiden perkeleen munapäiden ammatti. Jos kuljettaja on yhtäaikaisesti kykenemätön havaitsemaan punaisia valoja ja suojatiellä tietä ylittävää ihmistä, joka työntää lastenrattaita, sekä ajaa ylinopeutta, hän on moottoriajoneuvon kuljettajaksi epäpätevä. Vielä pahempaa, jos tämä johtuu piittaamattomuudesta. Jos mä tekisin duunissani jotain laitonta, saisin kenkää.

Punaisen liikennevalon noudattamatta jättämisestä rapsahtaa sakot. Kortti siitä pitäisi lähteä. Tässäkin risteyksissä on kameravalvonta, jonka perusteella todennäköisesti olisi voinut jättää rikosilmoituksen. Päätimme kuitenkin laittaa viestin suoraan kyseiselle firmalle, logo kun näkyi selvästi. Esitimme asiamme ja toivoimme, että kyseinen kuljettaja ei olisi firman palveluksessa enää seuraavana päivänä. Ehdotimme, että jatkossa firman olisi hyvä myös validoida ammattikuljettajien liikennekelpoisuus muutenkin kuin ajokortista, jos firman maine kiinnostaa.

Tuli myös mieleen, että jokaisessa autossa pitäisi olla teipattuna haltijan nimi. Ja rekisterinumerot voisivat ylipäätään olla paljon isommalla. Ehkä perseily vähenisi, jos kiinnijäämisen riski olisi suurempi.

Paras smoothie koskaan

En muista olenko täällä avautunut hedelmien syömisestä.

En syö. En tykkää.

Olen yrittänyt sillä paineet hedelmien syömiseen ovat kovat. Banaanit, mangot, persikat sun muut ylimakeat pökäleet ovat täysin poissa laskuista. Vihreät, kirpeät omenat menisivät mutta kaupan omenoissa on aivan liian paksu ja vahamainen kuori. Ja ei, en jaksa nähdä vaivaa kuoriakseni niitä, sillä en ole riittävän kiinnostunut. Sama pätee appelsiineihin. Mandariinit tuottavat melkein aina pettymyksen: kirpeän sitruksisen maun tilalla on usein eltaantunut tympeä makeus. Ananaksesta tykkäisin kyllä, mutta siitä jää hampaiden rakoon suikaleita viikoksi. Sitäpaitsi Suomesta saatava ananas on yleensä maukas kuin koivuklapi.

Olen yrittänyt ystävystyä hedelmien kanssa smoothieiden kautta, mutta niissäkin on aina banaania, joka työntää tunkkaisen makunsa läpi marjojenkin seasta.

Kunnes vihdoin. Löysin Kampin K-marketista Innocentin banana-free smoothien, jossa on omenaa, kiwiä ja limeä. Ja kuvitelkaa: mukana on myös myös hyppysellinen pinaattia ja nokkosta! Ei mitään ällöä vaan pelkkää hapanta raikkautta! Visuaalinen ilme lasissa on röyhkeän vihreä, mutta viis siitä.

Tekisi mieli kiittää näitä tyyppejä kädestä pitäen. Iso peukku.

Kesä

Olen avautunut tästä samasta aiheesta joka vuosi tähän aikaan. Vielä pimenee 48 päivää, sitten käännytään taas oikealle puolelle vuotta. Muistakaa D-vitskujen lisäksi glögi. Ja kesä.

Tiukkaa asiaa D-vitamiinista

Lukaiskaapa Uudesta Mustasta Juhana Harjun juttu D-vitamiinista! Teitä saattaa kiinnostaa se siksi, että jutussa otetaan kantaa myös lasten D-vitamiinin saantiin, josta ei mielestäni liikaa puhuta ensimmäisten vuosien jälkeen. D-vitamiinia muodostuu iholla näillä leveyksillä vain kesäaikaan, mutta lapsethan ovat usein kesäisinkin auringolta täysin suojattuja. Puhumattakaan konttorityöläisistä, jotka päästetään ulos jaloittelemaan yleensä vain heinäkuuksi..

Vitamiini tulisi myös ottaa oikeassa muodossa.

D-vitamiinia on apteekeissa ja luontaistuotekaupoissa kahta eri muotoa, D3-vitamiinia eli kolekalsiferolia sekä D2-vitamiinia eli ergokalsiferolia. Näistä D3-vitamiini on samaa ainetta, jota valmistuu ihossa auringonvalon vaikutuksesta. Tätä D3-vitamiinia on myös rasvaisessa kalassa ja elimistö hyödyntää sen siitä samalla tavoin kuin D-vitamiinivalmisteesta. D2-vitamiinia on olemassa, koska se ei ole eläinperäistä ja siten myös vegaanit voivat käyttää sitä.

Juoksin itse heti jääkaapille ja kas: ainakin Devitolissa on pelkkää D2:a. Ja koska meillä juodaan luomumaitoa, johon ei ole lisätty D-vitamiinia, on ainoat lähteet talvisin kala ja purkki. Itselleni olin onnistunut ostamaan Bioteekin Teho-D:tä, jossa on siis D3:a. Kannattaa siis tarkistaa tämä(kin) asia.

KUVA: Flickr / Jams123