Lounaaksi nakit ja multaa

Puffailen Uutta Mustaa täällä silloin kun asia koskettaa myös lasten vanhempia. Tänään oli lähetyksessä kiinnostava aihe: ylihygieenisyys. Steriili elinympäristömme vaikuttaa ilmeisesti lasten vastustuskykyyn.

"Parhaillaan käynnissä olevan SALVE-tutkimushankkeen tavoitteena on tunnistaa allergialle altistavia ja siltä suojaavia tekijöitä yhdistämällä monen eri tutkimusalan erityisosaamista. Tutkimuksen yhtenä kohteena on ns. hygienia-hypoteesi, jota selvitetään tutkimalla geeni-ympäristö -vuorovaikutuksia Venäjän Karjalassa ja Suomessa."

Koska ette kuitenkaan jaksa kuunnella ohjelmaa, annan suosiolla tiivistelmän. 

Tutkimushankkeesta vastaava johtaja Heikki Hyöty kertoo ohjelmassa, että 90-luvun alussa esitetyn hygieniahypoteesin pääidea on, että allergioiden yleistyminen voi johtua siitä, että länsimaissa eletään liian puhtaassa ympäristössä. Lapset eivät enää altistu mikrobeille, mikä johtaa puolustusvasteen häiriöön.

Tendenssi on ensiksi havaittu Itä- ja Länsi-Saksassa, mutta myös suomalaisten ja karjalaisten lasten sairastavuudessa on huimia eroja mm. diabeteksen, keliakian, allergiavasteiden ja kilpirauhastulehduksien osalta. Ja mikä yllättävintä, iso merkitys asiassa on ihmisen suolistolla! Pikkulasten tapa työntää kaikki suuhunsa onkin siis tutkimusten valossa evoluution kautta syntynyt tapa kehittää vastustuskykyä.

Vastuullinen vanhempi altistaa siis lasta lialle! Unohda lauantaisiivous ja ota tilalle reissu Haltialaan.

Pari ajatusta asioiden hyväksymisestä

Kun odottelin eilen pääsyä piipittävään huoneeseen, lueskelin aikani kuluksi Punaisen Ristin kriisiesitettä. Esite on tarkoitettu kaikille, jotka olivat kokeneet jotain järkyttävää: uhreille, uhrien omaisille ja sivustakatsojille. Esitteessä luetellaan luonnollisia tunnetiloja ja reaktioita, joita järkytyksen kokija saattaa tuntea.

Epäusko. Viha. Pelko. Syyttely.

Mä en ole oikein tuntenut mitään näistä. Olen ilmeisesti aika hyvä asioiden hyväksymisessä. Että tässä nyt kävi näin, vaikka ei pitänyt. Että nyt mennään päivä kerrallaan, vaikka kuinka vituttaa. Että otetaan mitä vastaan tulee ja mietitään seuraavat stepit sen mukaan. Että asioilla on taipumus järjestyä, tavalla tai toisella.

Toki nyt mitataan stressinsietokykyä isolla asteikolla. Duunissa on hektinen hetki, kun Noora jäi äitiyslomalle: pitää perehdyttää uudet tyyypit ja raapia kasaan kuusi tuntia suoraa radio-ohjelmaa, vaikka keskittyminen ei ole ihan 100%:sta. Toisaalta, jos selviän hengissä tästä kesäkuusta, selviän mistä vaan.

Ehkä ihminen, jolla ei ole jumalaa, joutuu vain luottamaan siihen, että elämä kuluttaa aina uudet uomat. Ja jossain vaiheessa sitä huomaa, että paluu entiseen olisi kummallinen muutos.

Katsaus lomalukumaratoniin

Olen aiemminkin valittanut, että kirjojen lukeminen on nykyisessä elämäntilanteessa harvinaista herkkua. Kirjallisuussivistykseni perustuukin tällä hetkellä suureksi osaksi Inan kirjablogiin, jota voin lämpimästi suositella kiireisille vanhemmille. Lukemiseen ei ole aikaa. Tai olisi, mutta kun olen ahmija-lukija, joka ei voi jättää hyvää kirjaa kesken. En pysty. Luen vessassa, suihkussa ja syödessä, kaikkialla. Tämä pakkomielle ei oikein mene yksiin perhe-elämän kanssa.

Lomalla on onneksi aikaa ja silloin tuleekin luettua paljon, niin nytkin. Otin mukaan Helmi Kekkosen novellikokoelman Kotiin (en tykännyt, vähän liian artsua), Kari Hotakaisen Ihmisen osan (aivan loistava pläjäys) ja Juha Itkosen romaanin Kohti (ihan mukiinmenevä perhetarina, mutta Finlandia-ehdokas..?). Lisäksi nautiskelin yhden bonuskirjan: ranskalaisen pikkuhotellimme loungen kirjastosta löytyi Risto Isomäen Sarasvatin hiekkaa! Viherpiipertäjä kun olen, pidin tätä kohtalon johdatuksena. Oli erittäin kiinnostava tarina, joka jätti aivot kierroksille - niin kuin hyvä kirja usein jättää.

"Tämän romaanin poikkeuksellinen imu ei perustu juoneen vaan asiantuntemukseen. Kirjan sankareita ovat tutkijat, joiden tutkimuspolkujen seuraaminen luo teokseen sen jännitysmomentit. Lukijalle avautuu laajoja näkymiä maapallon historiaan, luonnonilmiöiden taustoihin, sivilisaation syntyyn ja kehitykseen, avaruuden rakenteeseen, Atlantiksen arvoitukseen. Vaikuttavimmillaan Isomäki on kertoessaan napajäätiköstä: lumen, jään, ilman ja veden arvaamattomuudesta, niiden liikkeistä ja muodoista."
-Tammi

Aku Louhimies on jo saanut kirjasta tehtävään elokuvaan kehitystukea. Olen ollut elokuvissa viimeksi keväällä 2007. Voin varmasti odottaa vielä muutaman vuoden.

Katsomossa

Päivää ja pahoittelut radiohiljaisuudesta, etenkin Anonyymille, joka tiedusteli, eikö tämä blogi ikinä päivity. Päivittyyhän se.

Olin vain viime viikon lomalla - hyvin keski-ikäisesti - samassa paikassa kuin aina. Ajattelin kotiuduttuani kirjoittaa teille elämästä Etelä-Ranskassa, mutta päädyinkin kirjoittamaan kuolemasta Suomessa. Äiti makaa nimittäin teholla aivoverenvuodon takia. Veljeni totesi sairaalassa vallitsevan kuolevien ihmisten ilmapiirin karmivaksi. Hymähdin. Kuoleva ihminen on toistaiseksi ainoa ihmistyyppi, minkä tiedän.

Olin isäni kuoleman tietämillä etäisesti ajatellut, että äitikin joskus kuolee, totta kai. Mutta terve ja hoikka ihminen, joka ei ryyppää eikä polta, sinnittelee varmasti pitkään. Kolaa itse lumet talonsa katolta, elää käytännössä puurolla ja mustikoilla, ei suostu jäämään eläkkeelle - siinähän höperöityisi. Itsepäinen. Kun päästä kuului naksahdus ja alkoi jumalaton päänsärky ja niskajäykkyys, mutsi sinnitteli kolme päivää buranalla. Ei millään suostunut lähtemään sairaalaan. "Enkä soperra! Itse horjut."Onneksi ambulanssimiehet eivät tienneet, että kysymyksessä on minun äitini, joka ei kuole, ja jolle ei voi väittää vastaan.

Maatessaan piippaavan huoneen vihreissä lakanoissa valtava side päässä, äiti näyttää ensimmäistä kertaa vanhalta. Ikäiseltään. Seitsemänkymppiseltä. Se suuttuisi ihan hirveästi tästä tekstistä: että kehtaan blogissani nimitellä häntä vanhukseksi. Toivottavasti saan vielä joku päivä kuulla ne haukut.

Puolet aivoverenvuotopotilaista kuolee heti. Mutsi pääsi jatkoajalle ja minä istun katsomossa. On hyvä merkki, jos puhelin ei soi.

Vaihtoehto puurolle

Puhuimme eilen radiossa laihdutuksesta, kevyttuotteista ja terveydestä - kombo, joka herättää ihmisissä yllättävän paljon tunteita! Kun ei itse suhtaudu ruokaan mitenkään fanaattisesti (en ole esim. allerginen tai yliherkkä millekään), on hämmästyttävää seurata ravitsemusalan asiantuntijoiden nokittelua, todistelua ja opetuslasten komppausta. Pointtihan on nimenomaan, että yhtä universaalia terveyden reseptiä ei ole!

No, koska itse uskon puuroon, jaan kanssanne mielenkiintoisen suomalaisen tuotteen, jonka bongasin murohyllystä etsiessäni kevyttuotteita, Taivalkosken Myllyn TalkMURUn:

TalkMURU on talkkunajauhosta valmistettu sokeriton kokojyvämuro. Raaka-aineina ovat suomalainen kaura, ohra ja ruis. Vähäkalorinen TalkMURU on terveydestään ja painostaan huolehtivalle erinomainen valinta. Kuitupitoisuutensa ansiosta TalkMURU on erityisesti kuntoilijoiden suosiossa. TalkMURUssa on suhteellisesti ottaen enemmän kuitua kuin puurossa tai näkkileivässä ja siitä saat energiaa ja hyvää oloa, jolla jaksat pitkään!

Energiaa / 100gr: 1280 kJ/ 300 kcal

• Proteiinia 12,3 g
• Hiilihydraatteja 54,4 g, josta sokeria 1,5 g
• Rasvaa 4,0 g, josta tyydyttyneitä rasvahappoja 1,2 g
• Ravintokuitua 20,7 g
• Natriumia 0,38 g

Tuotteen nimi on aika kummallinen ja olisikin jäänyt hyllyyn (talkkuna oli muutenkin uusi tuttavuus) ellen olisi syynännyt tuoteselosteita. Lyhyen testiperiodin aikana näistä miellyttävän makuisista papanoista on tullut koko perheen suosikki, ipanakin tykkää. Lämpimänä aamuna ei ehkä huvita lapata suuhun kuumaa puuroa, joten tämä on hyvä vaihtoehto. Menee jogurtin ja maidon kanssa samaan tapaan kuin murot, mutta nappuloissa ei ole mitään ylimääräistä. Varsinkin nyt, kun päiväunituttipullo on siirtymässä historiaan ja sen seurauksena maidonjuonti vähenee radikaalisti, on hyvä että löytyi myös joku suht terveellinen tapa saada kalsiumia.

Talkkuna on ainakin wikin mukaan suomalaista perinneruokaa, mutta kun mummo ei enää elä, en voi tarkistaa mitä kaikkea siitä tehtiin. Kertokaa te, jos tiedätte!

Aivoituksia älykkyydestä

Luin ihan sikahyvän kirjan! Dosentti Jussi Viitalan kirja Älykäs eläin kertoo älykkyyden ilmenemisestä ja antaa kaupan päälle paikoin hyvinkin yksityiskohtaisen selvityksen ihmisen aivojen rakenteesta, älykkyydestä ja lahjakkuudesta sekä älykkyyden ilmenemismuodoista ja mittaamisesta. Samalla tiputellaan pieniä yksityiskohtia, jotka osoittavat älykkyyden olevan paljon monimutkaisempi tutkimuskohde kuin kuvitella saattaa:

• Einsteinilla oli keskimääräistä pienemmät aivot.
• Eniten sosiaaliseen älykkyyteen liitettyjä glia-soluja löytyy valaiden aivoista.
• Eräältä yhdysvaltalaiselta shakkimestarilta puuttuu puolet aivoista. 
• Linnut osaavat puhua ja käyttää työkaluja vaikka niiden aivokuori on sileä.
• Naiset ja miehet käyttävät samaa tehtävää ratkaistessaan täysin eri osia aivoistaan.
• Merivuokko, jolla ei ole aivoja ollenkaan, tunnistaa vihollisensa.

Eläinten älykkyyden vertaaminen ihmisen älykkyyteen ja toisaalta ihmisen älyn todisteleminen erilaisin ihmisen määrittelemin testein on suorastaan älytöntä. Samalla älykkyyden päteväksi mittariksi julistettu mensa-älykkyys on nostettu ihmisen tavoitelluimmaksi kyvyksi, vaikka korkea tulos ei takaa rahaa, ystäviä, onnea tai ylipäätään parempaa elämää. Viitala huomauttaa myös ihan naulan kantaan, että miten älykäs on olento, joka itsekkäästi tuhoaa jopa oman elinympäristönsä. Eiköhän ihmisen paras älykkyystesti ole aika, jota parhaillaan elämme.

Viitala nostaa vähän turhankin varovasti esiin myös sukupuolten välisen älykkyysvertailun - aihe, josta aina joku provosoituu. Älykkään vastakohtahan on TYHMÄ (mitä kukaan ei halua myöntää olevansa) ja silloin voidaan helposti vetää johtopäätöksiä ja vaikka rajata tyhmät pois yhteiskunnan johtopaikoilla (tirsk). Älykkyydelle on nykyään löydettävissä niin paljon erilaisia lahjakkuuden mittareita (looginen ajattelu, rationaalisuus, luovuus, liikunnallisuus, sosiaaliset taidot, mekaaninen lahjakkuus), että sukupuolen alleviivaaminen ei ole kovin relevanttia. En itse tajua Mensan kuvioista mitään (hermo menee jo puolivälissä). Voi hirveää, mitä se tarkoittaa? Sitäkö, ettei musta koskaan tule ydinfyysikkoa, shakkimestaria tai rakettitieteilijää - älykkyyden symbolia? Olisin voinut kertoa sen ilman testiäkin. Mut hei, testatkaa innokkuutta tai palaverivitsailua, niistä mä saan hyvät pisteet!

Aivojen tutkiminen kehittyy koko ajan uuden teknologian myötä tarkemmaksi ja nopeammaksi, joten uusia paljastuksia on luvassa. Sillä välin suosittelen lukemaan tämän kirjan vaikka hiirenkorvien puhkeamisen kunniaksi.

Lisäys 14.5.: niille, joita tää aihe kiinnostaa (onko teitä?) tiedoksi, että lauantaina tulee YLE Teemalta uusintana kiinnostava ohjelma Syntymäjärjestyksellä on väliä: Onko perheen esikoinen viisain? Oletus näyttää pitävän paikkansa. Mutta lasten syntymäjärjestys vaikuttaa jopa heidän elämänkumppaninsa valintaan.

Uusi äitiyspakkaus saa kehuja

Kela julkisti vähän aikaa sitten vuoden 2010 äitiyspakkauksen. Nyt HS kertoo, että keskustelu käy kuumana. En suoraan sanoen oikein tajua, mitä jengi valittaa, sillä saahan sen ottaa rahanakin, jos värit eivät natsaa. Kuuluin siihen viiteen prossaan ensisynnyttäjistä, joka ei ottanut äitiyspakkausta, lähinnä siksi että sain valtavasti vauvanvaatteita ja -tarvikkeita sukulaisilta, mutta olin myös skeptinen ilmaisen paketin laadun suhteen. Vilkaistuani uuden pakkauksen kuvaa ja sisällysluetteloa, taipuisin nykyään ottamaan ton - siellähän on edistyksellisesti luomupuuvillaa, kestovaippoja ja jopa kestoliivinsuojat (en olis varmaan tajunnut, mitkä ne on, ja pukenut ne ehkä lapselle polvisuojiksi). Mun makuun myös väreissä on menty parempaan suuntaan vuodesta 2006 (yllä).

Multa siis kehut. Olen kuitenkin kiinnostunut myös laadusta. Vaatteiden alkuperästä en löytänyt Kelan sivuilta mitään mainintaa. Osaako joku kertoa, löytyykö vaatteista tieto, missä vaatteet on valmistettu? Entä miten äitiyspakkauksen vaatteet ovat kestäneet? Maddella oli käytössä valkoinen nauhatakki, joka oli mun vanha. Onko näissä samaa ainesta?

KUVA: Vaula Aunola / Kela

Ä-päivä huomioita

Kaksi huomiota äideistä, huomisen Ä-päivän kunniaksi. Toinen on minun, toinen on lapsen.

Minun huomioni

Nukkuvassa ihmisessä on jotain kiehtovaa: kun ei saa herättää, täytyy keskittyä katsomaan. Nukkuminen vie ihmisen pois todellisuudesta, saavuttamattomaan tilaan, jonne katsojalla ei ole pääsyä. Itse pidän nukkuvan lapsen katsomista palkitsevana: lapsi näyttää tyytyväiseltä, rauhalliselta ja viattomalta. Se on jollain tapaa minun ansiotani, joten olen onnistunut vanhempana. Nukkuvan aikuisen tarkkailemisessa taas on jotain häpeämätöntä, hereillä olevaa ei saa tuijottaa. Oma äiti on unessa jotenkin erityisen pyhän näköinen. Tuttu, mutta tuntematon. Tulee vastustamaton tarve kiittää.

Lapsen huomio

Päiväkodissa oli askarreltu äitienpäiväkortti ja -lahja. Ipana ei malttanut odottaa huomiseen vaan antoi ne jo perjantaina. Saatesanat olivat hämmentävät:

Tässä on sulle lahja, koska olet sellainen hyvä ja suojelevainen äiti. Sä oot Katja äiti. Ja äitivesilammas. Hyvää onnea!

Ei lisättävää.

Hyvää onnea ja paljon kakkua!

Kreikka, Kreikka, Kreikka

Oy Kreikka Ab on raunioina. Myönnän heti alkuun, että en tajua kansantalouden instrumenteista ja dynamiikasta riittävästi rakentaakseni tästä jotain syväluotavaa kritiikkiä, mutta muutama sana taviksen näkökulmasta. Tässä EU:n tähänastisen elämän suurimmassa haasteessa on aineksia sekä EU/EMU/EURO- että pankkikritiikkiin.

EU on kertakaikkiaan huonosti johdettu ja sekava kokonaisuus. Minkälainen amatöörien talousliitto ei valvo millään tasolla jäsenmaidensa taloudenpitoa, vaikka riskit koskettavat kaikkia? Entä, jos kupruja paljastuu lisää? Kukaan ei uskalla edes spekuloida asialla, sen verran isoista rahoista ja mellakoista on kyse. Ilmoitammeko  jossain vaiheessa, että pitäkää kioskinne, meillä menee vähemmän huonosti ilman teitä? Hyvä puoli tässä lienee se, että ehkä suomalaisetkin nyt alkavat kiinnostua EU:sta.

Entäpä pankit, joita jatkuvasti pelastetaan erilaisista sotkuista? Kuten Arhinmäki totesi: voitot ovat yksityisiä ja tappiot julkisia. Olisko syytä miettiä ihan uusiksi rahoituksen pelisäännöt? Kuka nämä uudet oikeudenmukaisemmat ehdot laatisi? Olenko järjiltäni, kun haluaisin omille säästöilleni turvallisen, valtio-omisteisen pankin, jonka tärkein intressi ei ole voiton maksimoiminen keinolla millä hyvänsä?

Summa summarum: ihan turha kuikuilla pelokkaasti itärajalle, Painajainen Wall Streetillä löytyy lähempääkin.

Ps. Jos aihe kiinnostaa niin Sanna Lauslahden Uuden Suomen postauksesta ja Jyrki Kataisen kirjoituksesta saa suht selkokieliset näkökulmat asiaan (kertokaa, jos olette törmänneet muihin kansantajuisiin spekulaatioihin aiheen tiimoilta). Huom. Sama puolue, täysin eri kannat.

Kuva: Flickr / Eustaquio Sentimano

Romusta perinnöksi

Vein taannoin korumuotoilijalle läjän omasta korulippaasta löytynyttä romukultaa ja muutaman puolijalokiven. Tänään kävin "pajalla" hakemassa uudistuneet korut kotiin ja olen aika innoissani: sain vanhoista materiaaleista kohtuullisella investoinnilla juuri sellaiset korut kuin tyyliini istuvat - ja näistä on kuulkaa perintökoruiksi! Teille sneak peak jo nyt, Uuteen Mustaan juttu tulee kun viimeinenkin koru on valmis.

Vasemmalla uusiokäytössä mummon painava kultasormus, joka oli siis kokoa isovarvas. Sitä ei voitu pienentää ilman että olisi menetetty leimoja ja kaiverruksia, joten siitä tuli riipus. Todella tyylikäs ja painava mötikkä.

Oikealla taas äidin ja tyttären korut, kiertokulkusydämet, joista suurempi on naarmutettu mataksi ja pienempi jätetty kiiltäväksi. Takana on lenkit joten korun saa kiinni ketjuihin tai korvarenkaaseen. Sitten kun ipana kasvaa aikuiseksi, annan sille tuon isommankin ja se saa sit antaa pienemmän vaikka mahdollisille omille lapsilleen. 

Koti-insinöörille menee tämä tiikerinsilmä, johon porattiin vain reikä ja tehtiin lenkki, kaulapanta on mustaa kumia. Hääpäivä lähestyy, joten tämä lienee hyvä lahja viiden vuoden kunniaksi.

Ametistiriipus jäi vielä odottamaan toteutusta, valmistunee ensi viikolla.

Tämä kaikki syntyi siis olemassaolevista kamoista, mitään uutta ei tarvittu, vaikka mä en edes ole mikään koruihminen! Suosittelen lämpimästi, että tsekkaatte, löytyykö omasta korulippaastanne jotain käyttökelvotonta jalometallia ja viette korumutoilijalle uudistettaviksi.

Ostin muuten Kierrätystehtaalta Anniina Nurmen korun, joka on tehty vanhoista avaimista. En ikinä ollut avainkaulalapsi, mutta nyt voin olla avainkaula-aikuinen.

Ruokaa, joka ei näytä yrjöltä

Mä alan pikkuhiljaa kehittyä kokkaamisen myötä myös kuvaajana. Tsekatkaa, ei enää ollenkaan yrjöisää.

Naurisvuoka 
No siis bataatista, kun nauriit olivat kiven takana ja aivan liikaa kurpitsansiemeniä ja siirappia, mutta mainio ruoka silti. Toimi lisukkeena grillattujen Eat & Joy Maatilatorin kukonkoipien kanssa.

Lime-valkosuklaamousse
Tein vapuksi tätä järjettömän hyvää jälkkäriä, jonka bongasin vanhasta Maku-lehdestä. Tuli mousseähky, ehkä kokeilen kakun päälle. Tarkemmin ajatellen ähky saattoi johtua siitä, että resepti oli 10 hengelle mut latasin satsin tasaisesti neljään kuppiin.

Ja Maatilatorista tuli mieleen, että Tapiolassa toimii muuten Pieni Ruokakauppa niminen.. noh, pieni ruokakauppa. En ole itse ehtinyt vielä tsekata, mutta kehuja olen kuullut. Onko kokemuksia?

Ilmaista öljyä kaikille!

Meksikonlahtea uhkaa massiivinen öljykatastrofi kun British Petroleumin öljynporauslautta räjähti ennen kuin lähde oli ehditty imeä kuiviin. Tämän ilmaisen öljynjakelun takia jo neljään osavaltioon on julistettu hätätila ja vaarassa on mm. Mississippin ainutlaatuinen rämealue. Mutta eipä hätää: BP on luvannut kantaa vahingosta täyden vastuun ja korvata öljyn aiheuttamia tuhoja!

Mietitäänpä mitä tässä yhteydessä tarkoittaa täyden vastuun kantaminen? Lopettaako kyseinen firma kenties öljyporauksen ja valjastaa koko organisaationsa katastrofin torjumiseen konkurssin uhalla? Ei tietenkään.

Täyden vastuun kantaminen on pelkää populismia, samoin kuin firman etusivulla pyörivä kuvakaruselli, jonka tarkoitus on viestiä, kuinka ammattimaisesti vahinkoon suhtaudutaan. Vastuuseen kuuluu paljon muutakin kuin Pentagonin laskujen maksu, esimerkiksi ennakointi. Tätä mieltä ovat ihmiset myös BP:n faniryhmässä Facebookissa. Aineksia on toiseen Case Nestleen.
.
Odotan myös mielenkiinnolla PB:n vuoden 2010 vastuullisuusraporttia. Onkohan siellä listattu nekin uhrit, jotka eivät vaatineet vahingonkorvauksia?

KUVA: Flickr