Nej tack

Maddella ja Jonaksella meni bänks. Jonas sekosi askelmerkeissään ihan kalkkiviivoilla, seitsemän vuoden yhdessäolon jälkeen. Mikä ajoi Jonaksen Åren after skihin? Tuskin pelkkä akvavit-kaakao.

Ehkä Jonasta piinasi ajatus tulevista häistä, jotka olisivat olleetihanan intiimit kahdeksan miljoonan vieraan bileet. Nyt nämä samat kahdeksan miljoonaa ihmistä pitävät häntä idioottina. Lakimiehen duuniin tämä sopii kuin tuhka turbiiniin.

Tai ehkä Jonasta alkoi vituttaa se, että ikinä ei oikeasti keskustella siitä kumman vanhemmilla ollaan jouluna. Onks aina pakko olla linnassa! Ja voisiko hän joskus tarjota, ihan vaan vaikka näön vuoksi.

Tai kammosiko juristi ehkäpä edustustöitä? Ruotsin kuninkaallisethan ovat demokraattisen maan viralliset julkkikset. Heidän täytyy ansaita muhkeita summia imaiseva ylläpitonsa osoittamalla tarpeellisuutensa edustustehtävissä. Kuinka motivoivaa olisikaan käydä jossain Pirkanmaan päiväunikarnevaaleilla juomassa kaffetta kielitaidottoman vastaanottokomitean kanssa. Kas tässä prinsessalle ja sulholle ihan oman kylän koivupahka, siitä voi kaivertaa vaikka hääkuksat.  

Ei ole Maddella sen helpompaa. Miten hukuttaa prinsessa surunsa? Siinä missä me ulvomme maskarat poskilla, huudatamme stereoista Yötä, juomme viiniä suoraan pullosta ja lähdemme ystävien kanssa karaokeen, Madde laatii erostaan pressitiedotteen. Hänelle kun ei ole julkinen blaadaaminenkaan sallittua. Entäpä kuninkaalliset sinkkumarkkinat? Kuumin vapaa mies on oma broidi. Nettideittailukin kaatuu ilmoituksen tekoon: "Olethan huumorintajuinen ja pidät valtion virallisen häkkilinnun elämästä." Madde teki fiksusti ja otti lennon jenkkeihin. Stureplanin yökerhot on jo nähty.

Täällä lahden toisella puolella toki iloitaan, että se kyljyksellä tukkansa kampaava helppoheikki on vihdoin pois kuvioista. Madde osaa ihan varmasti arvostaa tämän jälkeen rehellistä ja sitoutumishalusita suomalaismiestä! Facebookissa on jo ryhmä nimeltä Minä en olisi pettänyt Madeleinea, jossa on 1600 jäsentä tällä hetkellä. Mahtaa lämmittää.

Kuva: Flickr / Bengt Nyman

Mustavalkoinen kirja

Blogasin taannoin lapsettomuudesta kertovasta sarjakuvablogista nimeltä Maailma Mustavalkoinen, joka antoi minulle ihan uusia näkökulmia äitiyteen. Nyt blogista on julkaistu kirja.

"Toivon, että blogi ja kirja täydentävät toisiaan, että keskustelu jatkuu ja että kuvaamani mustavalkoisen maailman kontrastit pehmenevät."
- PNG

PNG:n kuvat ovat monella tapaa koskettavia ja stripeissä on tasoja ja syvyyksiä, jotka eivät välttämättä aukea heti. Kirjan voi vaikka ostaa itselleen äitienpäivälahjaksi - oli lapsia tai ei.

Mielikuvitusta, kiitos

Blinsessa-postaus herätti mielenkiintoista kasvatuskeskustelua. Jokainen lapsestaan kiinnostunut aikuinen yrittänee kasvattaa lapsensa omien arvojensa mukaisesti, myös minä. Se, millaisia vastareaktioita, traumoja tai muistoja se joskus aikanaan lapsessa aiheuttaa, on ihan oma lukunsa, enkä osaa ottaa siitä paineita.

Ainoana lapsena Matilda on kotona leikkikaveriseuran suhteen meidän varassamme. Koska sisäinen prinsessani on hakusessa, en osaa kovin luontevasti ottaa osaa prinsessaleikkeihin. Onneksi niitä vaaditaan äärimmäisen harvoin. Silloin toimin Kalle-nimisen blinsessan uppiniskaisena hevosena. Mulla ei ollut prinsessavaihetta, ehkä siksi, että en ollut tarhassa.

Minä en siis osta lapselleni prinsessa-asuja (enkä muutakaan tytöille suunnattua pinkkiä roinaa) monestakin syystä. Pääsyy on se, että valmis lelu, kuten puku, on täysin yksiulotteinen tavara eikä jätä mitään mielikuvituksen varaan. Sitä ei voi käyttää mihinkään muuhun leikkiin, toisin kuin keittiötarvikkeita ja mun vaatteita ja koruja.

Toiseksi pidän joka vuosi (?) uutta kokoa ostettavia paljettipitsihörhelöitä - ja toki muutakin mahdollisimman halvalla tuotettua muoviskeidaa - myös täytenä luonnonvarojen tuhlauksena. Pukuja ja niihin liittyviä muovihärpäkkeitä tuskin valmistetaan Euroopassa (korjatkaa jos olen väärässä), joten todennäköisesti ne ovat myös täynnä kemikaaleja - eihän niitä uskalla edes pestä.

Olen käsitellyt tätä aihetta jo aikaisemminkin, valmiit lelut ovat ylipäätään hirveitä. Johtunee siitä, että leluja (kuten lastenohjelmia, lastenvaatteita ja leikkipaikkoja) suunnittelevat AIKUISET. Kaupallisilla tavoitteilla kyllästetyt aikuiset, joilla on aikuisen mielikuvitus, kokemusmaailma ja subjektiivisia käsityksiä mm. sukupuolisuudesta. Aikuiset eivät ole kovin out-of-the-box - ajattelijoita, lapset taas ovat. Minä haluan jättää dadalle tilaa.

Mitä yhteistä on Feeniks-linnulla ja iltapäivälehdillä?

Islannin tulivuorenpurkaus on ollut viime aikojen pääuutisaihe ihan jokaisessa mediassa kyllästymiseen asti. Etenkin iltapäivälehdet ovat ottaneet vulkaanisesta tuhkasta kaiken irti ja revitelleet nyt jo viereisen Katla-tulivuorenkin purkauksella tyyliin "kesä on pilalla". Virpi Salmi kiteytti "tuhkakatastrofin" hienosti tämänpäiväisessä postauksessaan, jossa on hyvin lakonisesti kerrottu olennainen: tulivuori saattaa purkautua tai olla purkautumatta. Lisäisin vielä, että paljon muutakin saattaa tapahtua. Maapalloon saattaa myös törmätä joku helvetin meteoriitti - kannattaisiko ruveta miettimään onko vuoden 2024 kesä pilalla? Ilmastonmuutos saattaa myös aiheuttaa ennennäkemättömiä myrskyjä ja lumikatoa Alpeille - perkele, siitä saattaa mennä talvikin pilalle!

Sitäpaitsi islantilaisia pelottaa ehkä hippasen verran enemmän kuin niitä, jotka ei oo ihan varmoja päästäänkö nyt Barbadokselle.

Olen tullut siihen tulokseen, että nämä uutiset myyvät, koska ihmiset eivät kestä minkäännäköistä epävarmuutta. Spekulointi helpottaa. Omat ongelmat saadaan vaikuttamaan suurilta ja elämässä on taas makua! Sääli, että elintarvikealan lakko iski nyt tähän samaan saumaan, koska nälänhätähän meitä nyt uhkaisi.

Me suomalaiset emme ole joutuneet olemaan luonnonvoimien armoilla kovin usein. Vaikka olenkin pahoillani siitä, että ihmiset eivät pääse koteihinsa ja kansantaloudelle koituu tästä tappioita, olen ihan tyytyväinen, että meille muistutetaan, että suomalaisenkin pitää kumartaman näkymätöntä tuhkaa.

Blinsessa-satu

"Sitten mennään lukemaan iltasatu!"
"Mä haluaisin blinsessa-sadun."
"Eihän meillä oo mitään prinsessasatukirjoja, eiks nyt noi Muumit kelpaa?"
"EI!"
"..no entäs tää, tässä on pääosassa tää sivistynyt susi..?"
"EI!"
"Mitäs jos vaan laulettais?"
"EI!"
"Jaha. Noh. Jos mä sitten kerron prinsessasta nimeltä Matilda?"
(hyväksyvää vaikenemista)

"Olipa kerran pikkutyttö nimeltä Matilda. Matildalla oli vaaleat takkuiset hiukset ja vihreät silmät ja aina vähän röhnää suupieleissä. Se diggasi tehdä pihalla vedestä ja hiekasta löllöä, yrittää saada kärpäsiä kiinni ja katsella pikkulintoja. Eräänä päivänä se alkoi miettiä, mitä muuta sitä elämässä voisi tehdä kuin hiekkakakkuja. Voisi ruveta vaikka blinsessaksi niin ei tarttisi ainakaan kurahousuja pukea, se mietti. Mutta miten blinsessaksi päästään?

Matilda meni kysymään Vaarilta. "Vaari, Vaari, miten pääsee blinsessaksi?" Vaari vastasi: "No, sehän on helppoa. Riittää kun on pikkutyttö ja luonteeltaan reipas." Niinpä Matilda teki reippaita tekoja kuten siivosi huoneensa, pyöräytti muutaman kuperkeikan ja söi kiltisti ison lautasellisen kalasoppaa.

Ollakseen ihan varma blinsessan uranäkymistä, Matilda päätti vielä tarkistaa asian Mummilta. "Mummi, Mummi, miten pääsee blinsessaksi?" Mummi mietti hetken ja sanoi: "Kyllä blinsessat ovat ennen kaikkea kilttejä. Ne auttavat muita ja tottelevat vanhempiaan." Matilda vähän hämmästyi, että voiko tää tosiaan pitää paikkaansa, mutta auttoi kuitenkin Mummia tiskaamaan ja haravoimaan pihan.

Matildaa vielä hiukan epäilytti, joten hän päätti kysyä vielä Siltä Joka Tietää Kaiken. "Äiti, äiti, miten pääsee blinsessaksi?" Äiti pohti asiaa ja sanoi sitten: "Blinsessat ovat reippaita ja kilttejä, mutta myös huomaavaisia muita kohtaan. Niillä on kuitenkin iso valtakunta huolehdittavana eikä se sovi itsekkäälle tyypille." Matilda meni hiljaiseksi. Se mietti, onko riittävän huomaavainen blinsessaksi. Oliko kenties joku, jonka hän oli tänään laiminlyönyt? Sitten se keksi yhden. Se meni pihalle lapion ja ämpärin kanssa ja kaivoi kompostista pari muhkeaa matoa. Sitten se meni pihalle, kattoi Hello Kitty -posliinikupit ja lautaset terassille ja jäi odottamaan vieraita.

Eipä aikaakaan kun Mustarastas lehahti paikalle. Se vihelsi huilumaisen tervehdyksen, kallisti päätään ja nokkaisi madot nälkäiseen kitaansa. Sitten se yhtäkkiä lausui selvällä suomen kielellä: "Hei Matilda, olen seurannut touhujasi koko kevään. Minä olen taikarastas ja sattumalta kuulin toiveesi aamulla. Sinä sovit upeasti prinsessaksi, koska olet reipas, kiltti ja huomaavainen. Minä annan sinulle nyt näkymättömän taikakruunun ja sinusta tulee salainen prinsessa. Salaiset prinsessat ovat paljon etevämpiä kuin tavalliset sillä ne eivät ole saavuttaneet asemaansa perimällä niinkun Victoria vaan ansaitsemalla sen. Mustarastaat tarkkailevat näitä salaisia blinsessoja, joten muista siis jatka reippaana, kilttinä ja huomaavaisena!" Ja niine hyvineen se lensi pois.

Siitä lähtien Matilda oli Mustarastaiden suuri ystävä ja Hänen Korkeutensa Salainen Blinsessa, jolla oli näkymätön kruunu.

Sen pituinen se."
"Tää oli hyvä."

Jakoon kaikille vaaleanpunaista vihaaville äideille epämiellyttävässä blinsessa-tilanteessa.

Hajanaisia havaintoja elämänmenosta

Olin viime viikonloppuna viihteellä. Sieltä muutama havainto.

Ystävän syntymäpäiväjuhlissa kaikki vieraat olivat 30+ ikäisiä naisia, ja tuli puhetta - yllätys - lapsista (kukaan ei onneksi fanittanut vauvoja!). Melkein kaikilla oli kaksi lasta tai toinen tulossa. Olin yllätyksekseni vähemmistössä. En osaa päättää onko se huojentavaa vai ahdistavaa.

Äidit totesivat yhteen ääneen, että toinen lapsi ei koskaan saa sellaista täydellistä huomiota kuin ensimmäinen. Toinen raskaus on vanhan kertausta - ei tarvitse vältellä ruoka-aineita hysteerisesti, lukea vaunuesitteitä, katsoa synnytysvideoita ja kysellä vauvapalstalla onko normaalia, että ei tunne liikkeitä raskausviikolla 12. Toisen lapsen jättää muiden hoitoon huolettomammin. Ehkä toisen lapsen kohdalla äitiyskään ei ole niin vakava asia.

Olin ollut samassa paikassa juhlimassa polttareitani melkein päivälleen viisi vuotta sitten - nauroimme, että oli hiukan meininki muuttunut niistä ajoista. Saunakamoille olisi tarvinnut muuttoauton. Yhdeksältä alkoi haukottelu, jota ei tapettu kuohuviinilläkään. Baari valitaan alhaisen musiikkitason perusteella, koska niin harvoin saa puhua ystäviensä kanssa, tanssiminen ei ole enää prioriteetti. Kotiin on pakko lähteä kahdelta, koska aamulla ei saa nukuttua kahdeksan jälkeen.

Tämä kaikki viidessä vaivaisessa vuodessa. Mikä tilanne on seuraavan viiden vuoden kuluttua, nelikymppisenä?

Ei rakasteta vauvoja, pliis

Koska kollegani Norppa on paksuna, puhe kääntyy usein töissä vauvoihin. Me Naisten päätoimittaja Riitta Pollari lausahti eilen studiossa ennen lähetystä rakastavansa vauvoja - ja tähän yhtyvät monet muutkin naiset. Olisi toki ollut sosiaalisesti älykästä hymistellä ja nyökytellä, mutta en voinut.

Koko lausunto on mielisairas. Miksi juuri vauvoja? Miten kaikki vauvat olisivat jotenkin itseisarvollisesti ja yksiselitteisesti ihania? Jos tällä viitataan mielikuvaan iloisesti jokeltelevasta happaman maidon tuoksuisesta pallerosta, niin missä harhoissa nämä naiset elävät? Vauva on sekä fyysisesti että psyykkisesti kehittymätön ihminen, jonka toimintaa määrittelee yksiulotteisesti omien perustarpeiden tyydyttäminen hyvin mustavalkoisin keinoin. Vauvat aiheuttavat unettomuutta, parisuhdeongelmia, itsetuntokriisejä, masennusta ja sosiaalisista piireistä eristäytymistä, jopa syrjäytymistä. Kerrassaan lutuista.

Älkää käsittäkö väärin: minä pidän ystävieni ja sukulaisteni vauvoista ja lapsista. Heillä on paikkansa elämässäni ja pyrin solmimaan heidän kanssaan kontaktin. Mikä mua tässä vauvojen ihailussa sitten riipii - voihan sitä julistaa rakastavansa koiranpentujakin? Joo-o. Nehän ovat oman subjektiivisen mielipiteeni mukaan ihanan pehmoisia, koomisia ja leikkiväisiä otuksia ja suurin harmi, mitä ne aiheuttavat, on järsityt kengät ja kusiläntit matossa. Niitä - ja kaikkia muitakin elukoita - voi myös ilmoittaa vihaavansa ilman psykopaatin leimaa.

Vauvojen universaalin rakastamisen kailottaminen ei ole hyvä - tai pitäiskö sanoa turvallinen - keskustelunavaus vieraassa porukassa. Ilmeisesti yhdistäväksi tarkoitettu viesti ei välttämättä riko jäätä, sillä vauva tarkoittaa jokaiselle äidille eri asiaa - ehkä jopa vauvattomuutta. Jos kaikesta huolimatta haluaa vauvoja järjettömästi julistaa rakastavansa, kannattaa ainakin varautua siihen, että jonkun nyökyttely näyttää väkinäiseltä.

Ps. Miesten suusta en ole muuten vastaavaa sekopäistä lausahdusta koskaan kuullut. Ehkä miehillä ei ole tarvetta alleviivata hoivaviettiään julkisesti.

Mama meni facebookiin

Multa on kyselty miksi en a) jaa postauksiani Facebookissa ja b) perusta omaa ryhmää Project Mamalle. Ensimmäiseen kysymykseen on vastaus se, että blogin seurantatapoja on jo niin perkeleesti, että en näe miksi pitäisi vielä facebookissakin niistä tiedottaa, ja toiseen, että mä itse asiassa perustin pari vuotta sitten "Äiti on vähän väsynyt" -ryhmän. Se ryhmä on kuitenkin ihan rampa, koska Facebook tuli ja töräytti ensin groupit piiloon käyttöliittymässä ja sitten ilmoitti, että en voi ottaa ryhmään yhteyttä, koska jäseniä on yli 5000. Kiitti.

Koska mulla kuitenkin on jonkin verran sanottavaa tästä äitysaiheesta edelleen, olen nyt sitten perustanut faniryhmän itselleni (kuinka ällöä!). No, miksi vielä yksi julkaisukanava, eikö mikään riitä? Olen ajatellut homman niin, että mulla on usein hauskoja / tragikoomisia tilanteita ton lyhyen tyypin kanssa, mutta en niitäkään viitsi postata statukseeni enkä toisaalta blogiinkaan, mutta ne saattais naurattaa, piristää tai auttaa teitä tuntemaan ylpeyttä keskinkertaisesta äitiydestä. Nostan siellä esille kaikenlaista pientä aihepiiriin liittyvää - uutisia, vinkkejä, blogauksia, etuja - ja voidaan vaihtaa ajatuksia ruuhkavuosista samanhenkisten ihmisten kesken.

Että näin. Liittyminen omalla vastuulla - en takaa, että tässä on mitään järkeä.

Ps. Jostain syystä siellä oli jo 14 tyyppiä, vaikka mä en ole kertonut siitä kellekään!!
Ps2. Mulla on muuten vapaa viikonloppu radiolähteystä lukuunottamatta (käykää muuten ehdottomasti allekirjoittamassa tää adressi kosmetiikkamainosten sontaa vastaan!), aivan juhlaa!
Ps3. Jos haluatte nauraa itsenne tärviölle, liittykää tähän Face-book ryhmään. Ei tosiaan menny niinkun Strömsössä! XD

KUVA: YLE / Jyrki Valkama

Tukholman lastenvaatekauppoja

Tiedoksi, jos jollain on Tukholman visiitti buukattuna ja lyhyitä tyyppejä taloudessa: suosittelen lämpimästi tsekkaamaan Visit Swedenin blogista tämän jutun. Blogi tarjoaa muutenkin hyvää Ruotsin matkailuinfoa, joten kannattaa tutustua.

House of Eco avasi tohinalla

Kävin eilen House of Econ lanseerausjuhlissa Kaapelilla, jossa siis juhlittiin uutta kestävään kuluttamiseen keskittynyttä verkkotavarataloa. Tuotteita myydään vielä toistaiseksi jäsenyritysten omissa verkkokaupoissa yhteisen House Of Eco -katon alla, joten kuluttajaa tämä ei vielä helpota muuten kuin ns. sertifiointimielessä - kaikki toimijat uskovat kestävään kehitykseen.

Ei tullut halvaksi tämä juttukeikka. Yalon pöydässä pääsin vihdoin testaamaan rakastamani Kuyichin farkkuja ja mukaan tarttui tämä mahtava farkkutunika. Yksi tuttuni muuten ihastui Kuyichin miesten farkkumallistoon, joten kannattaa vinkata merkistä ekotietoisille miehille. Yalo aikoo panostaa isosti Kuyichiin, ensi syksynä siis tulossa paljon uutta.

Idun's Applessa tein tuttavuutta Terra Planan kanssa. Ihastuin näihin balleriinoihin, jotka olivat todella mukavat jalassa memory foam -sisäpohjallisen ansiosta. Idun'silla on sekä ekologisesti valmistettuja että täysin vegaanisia kenkiä, joissa ei ole käytetty mitään eläinperäisiä materiaaleja, vaan esimerkiksi kierrätysmuovia. Mä tosin vihaan niin paljon kaikkia muovituotteita, että suosin nahkaa, ei voi mitään. 1-vuotiaassa Idun'sissa on muuten synttäriale, joka kannattaa käyttää hyväkseen, jos on kenkien tarvetta..

Ostan Maddelle nykyään suurimman osan vaatteista käytettyinä, mutta aina silloin tällöin tarvitsee jotain täsmätuotetta ja silloin tietysti tsekkaan verkkokaupat. Mielestäni lasten ekovalikoimat ovat huomattavasti tasokkaammat ja tyylikkäämmät kuin normikaupoissa, tietenkin H&M:ää kalliimpaa, mutta toisaalta myös kestävämpää.

Ipanajamien moderni valikoima on ehdottomasti mieleeni. Lapsille on jopa luomupuuvillasukkiksia, joita en ole aikuisille Suomessa nähnyt. Unkailta taas löytyy Swedish Hasbeens puukkarit - en tosin tiedä, voisinko ikinä antaa näitä tuolle suttupetterille käyttöön..! Muistatteko muuten 70-luvulta retukengät, sellaiset räjähtäneen oloiset ruskeat samettikengät? No, Punaisella Norsulla oli myytävänä retuhattu, mutta ei valitettavasti Madden koossa. Olin aivan myyty! Samassa puodissa on tarjolla myös lystikkäitä siilikuosisia liinavaatteita.

Tykkäsin myös tästä Ennen unisex-kuosin t-paidasta ja piposta, joka on riittävän rock-setti sekä pojalle että tytölle. Kaipaan muutenkin enemmän mustia vaatteita lapselle.

On ihan nostettava hattua näille suomalaisille yrittäjille, viime vuosi ei ollut helpoin mahdollinen kaupata uutta konseptia - tai ehkä se otti tulta juuri siksi.  Nyt oli kuitenkin tupa täynnä: salamavalot räpsähtelivät kuin isommissakin kekkereissä ja kauppa kävi. Kyllä ekologiset valinnat selkeästi kiinnostavat niin mediaa kuin kuluttajiakin. Havahduin itse pöytiä kolutessani siihen, miten outoa oli "shoppailla", kun ei tarvinnut pelätä ihastuvansa johonkin kertakäyttöiseen riistotavaraan! Sanoisinkin, että House of Ecolle olisi hyvä löytää tilat jostain keskustan tuntumasta. Verkkokaupoista ostaminen kun on mitä on, kuvista ei näy koko totuus.

Vastavoima

Kolmea ikävuotta lähestyvällä lapsella on jo monia oikeuksia ja velvollisuuksia. Tässä muutamia havaintoja. Jatkakaa toki listaa, jos tiedätte muita. 

Velvollisuudet

• Viihdyttäminen. Jos aikuinen on esimerkiksi vessassa, on luontevaa ajatella hänen tylsistyvän kuoliaaksi ilman ksylofoni-musiikkia.
• Fysiikan lakien testaaminen. Lätäköt, lumikasat, tikkaat, kirjahyllyt, aidat..
• Rehellisyys. Jos jäätelö ja muumikeksit ovat parhautta, miksi väittää muuta? 
• Raportointi. Kaupassa voi hyvin huomauttaa kassaneidille että sulla on pimppi. Tai jos peppuun on tullut mustelma, sitä voi kainostelematta esitellä jokaiselle pahaa-aavistamattomalle ihmiselle. 

Oikeudet

• Laadusta tinkiminen. Jos lapsella on vain yksi vitsi niin kannattaa kertoa vain että "nyt tuli vitsi!" ja revetä päälle.
• Logiikka. Kysymykseen, mikä on epäterveellistä, vastaus on "lamppu ja verhot".
• Totuus. Lapsi toimii aina puhun niin totta kuin osaan -tasolla: "kuka on piirtänyt pöytään?" "Mummi."
• Puliveivaus, kähmintä ja keplottelu. Jos ruokailu on epämiellyttävä leikin hidaste, siitä tulee venkoilla eroon vaikka tekaistulla kakkahädällä. Potalla on aikaa miettiä uutta juonta.
• Nakuilu. Nudismi on erittäin siistiä ja jos sen voi yhdistää äidiltä pakenemiseen niin all the better

Äiti leipoo - taas

Tein sitä intialaista kaalipiirakkaa. Muutama note to self:

1. Lue koko resepti läpi ennen kuin päätät ryhtyä hommaan. Valmistusprosessi on ruoanlaitossa ihan yhtä tärkeä elementti kuin raaka-aineet. Esimerkiksi leipominen - vaikka valmistaikinasta - ilman jauhoja, kaulinta ja pullasutia on hiukan haastavaa.

2. Jos raaka-aineet ovat vähänkin erikoisemmat, mene itse hakemaan ne kaupasta. Jos kuitenkin lähetät miehen kauppaan, tarkista mitä kaupasta tuli.

3. Jos kuitenkin jätät ostokset tarkistamatta ja seuraavana päivänä sattuu olemaan juhlapyhä, mieti kannattaako sittenkin tehdä jokin toinen ruokalaji. Etenkin jos lupasit ruokkia koko suvun leivontanumerollasi pääsiäisenä.

Noh, hätä keinot keksii. Intialainen kaalipiirakka muuttui siis suomalaiseksi kaalipiirakaksi, sillä intialaisen miedon currytahnan sijaan Koti-insinööri oli valinnut supertulista punaista thai-tahnaa enkä halunnut testata suvun chilinkestävyyttä. Kaulimesta meni hyvin tyhjä viinipullo (kas, että sellainen sattuikin löytymään..), leivontajauhoiksi löytyi jotain ready-made muffinssitaikinaa vuodelta 2007 (hei pääasia, että se ei tartu pöytään right?)  ja pullasudiksi joutui hunajahyrrä (näistä huonoin korvike). 

Siitä tuli ihan hyvää. Mutta suosittelen nautittavaksi oluen kanssa ja ilman silmälaseja.