Tietoa mainostajalle ›

30.11.2010

Mitä ruoankaltaista valmistetta tänään syötäisiin?

Helvetillisessä flunssassa on se hyvä puoli, että ehtii lukea. Sain vihdoin kahlattua läpi Mats-Eric Nilssonin "Aitoa ruokaa"-kirjasen. Vaikka kirjoittaja on ruotsalainen toimittaja, sisältö on mukautettu Suomen tarjontaan.
"Suomessa ylpeillään puhtaasta luonnosta ja puhtaista elintarvikkeista. Elämme kuvitelmassa, että kaikki, mitä meille tarjotaan, on turvallista ja aitoa ruokaa. Ruotsissa elettiin samantapaisessa keinotekoisessa turvallisuustunteessa vuoteen 2007 saakka, jolloin Mats-Eric Nilssonin Den hemliga kocken (Petos lautasella) ilmestyi. Kirja paljasti, miten paljon lisäaineita elintarviketeollisuus käyttää ja mitä kaikkea myydään ruokana."
Muistan raskausaikana 2006 heränneeni tutkimaan elintarvikkeiden tuoteselosteita ja tapa jäi päälle. Neljän vuoden jälkeenkin menen edelleen samaan vipuun: erehdyn aina ostamaan sokeroimaton-sloganilla merkittyjä tuotteita, viimeksi Ekströmsin Vanhan Ajan mustaherukkamehua. Ekalla hörppäyksellä tajusin, että taas mua oli viety. Jotenkin vanhan ajan sokeroimaton mehu ei mun mielikuvissa sisällä keinotekoisia makeutusaineita, vaikka haen makeuttamatonta mehua. "Vanhan ajan lapsuuden lämpö ja kesäaurinko" my ass.

Ruoalla tehdäänkin härskiä bisnestä. Päällimmäiseksi jäivät kirjasta mieleeni mm. seuraavat asiat.
  • Pakkaukset ovat todella harhaanjohtavia. Kuvat, värit, logot, myyntilauseet ovat aina mainostoimiston kynästä, eivät mitään tuotteen realistisia kuvauksia, joilla aidosti helpotetaan valintaa - aina pitäisi katsoa minifontilla printattu tuoteseloste. Tuotepakkauksissa ei arastella kutsua tehobroileria "Kotitilan kananpojaksi", markkinoida "Aidolla maulla" mehukeittoa, joka sisältää keinotekoisia aromeja, suklaanmakuinen kuorrutus ei ole ollenkaan sama asia kuin suklaakuorrutus jne. MariKoo juuri kommentoi tuotteiden nimeämistä, joka on myös harhaanjohtavaa.
  • Ruokaa prosessoidaan aika kovin ottein. Pitkissä käsittelyprosesseissa käytetään voimakkaita kemikaaleja (jopa nikkeliä, jolle itse olen suht allerginen!) ja raaka-aineita veivataan edestakaisin jos johonkin olomuotoon. Tällaisessa myllyssä häviää väkisinkin väriä, makua ja ravintoaineita, jotka täytyy sitten tuoda takaisin keinotekoisesti. Tästä tulee jotenkin ällöttävä olo. Ei siksi, että vastustaisin henkeen ja vereen kaikkia kemikaaleja, vaan siksi, että tämä on suoranaista energiantuhlausta.
  • Kaupan sisätilojen suunnittelu on oma tieteenlajinsa. Lompakkoasi hamutaan hyllyjen välissä kaikilla mahdollisilla aistiärsykkeillä, lasten mankumisindeksiä unohtamatta.
Kiinnostavaa asiaa siis kannesta kanteen, vaikkakin lisäaineisiin keskittynyttä, olisin itse kiinnostunut juuri tuotantoprosesseista. Seuraavaksi lähtee lukulistalle ruokatoimittaja Michael Pollanin tuotanto. Hän mm. väittää, että ainoa ruokavalio, mihin ihminen ei pysty sopeutumaan on länsimainen teollinen ravinto. Hyvä..

Ps. Kirjassa on kiinnostava detalji: makeutusaine sukraloosi ei hajoa elimistössä eikä sitä voida poistaa jätevedenpuhdistamoissa, joten se menee vesistöihin sellaisenaan. Saas nähdä milloin merivesi muuttuu makeaksi.

6 kommenttia:

  1. Hei!

    En ole tuota kirjaa lukenut, mutta näin kirjailijan Kirjamessuilla. Eipä paljon tehnyt mieli mennä ruokakauppaan sen jälkeen. Iski lähinnä paniikki siitä, että mitä nyt oikein voi syödä.

    Michael Pollan oli mielestäni varsin hyvä, mutta sen kirjan jälkeen (Oikean ruoan puolesta) ei kyllä voi uskoa enää mihinkään, mitä ravitsemustieteilijät sanovat. Pollan ei kuitenkaan ole unohtanut sitä, että ruoasta pitää voida myös nauttia.

    Olen itsekin miettinyt tuota pakkausten harhaanjohtavuutta. Esim. kunnon jugurttia on todella vaikea löytää. "Naturell" jugurttienkin sisällysluettelo on niissäkin melkoisen pitkä. Nilsson sanoi kuitenkin siellä messuilla, että Ruotsissa asiohin oli saatu muutoksia, kun kuluttajat protestoivat. Ehkä meidän pitäisi vain jaksaa pitää asiaa tapetilla (vaikka tällaisilla kivoilla blogeilla :) ) ja olla hyväksymättä teollisuuden toimia.

    VastaaPoista
  2. ^Jep, tietääkseni ainoastaan Valion luonnonluomujugurtti ei sisällä maitojauhetta (toisinkuin Pirkka ja Rainbow esimerkiksi).

    VastaaPoista
  3. Kaipa se paras keino välttää näitä lisäaineita ja -kemikaaleja on ruoan valmistaminen alusta saakka itse. Tosin olen sitä mieltä, että ei sen pitäisi mennä noin, vaan puolivalmisteidenkin kunnollisuuteen pitäisi voida luottaa. Luin muuten sivusilmällä kesällä jonkun jutun, jossa kerrottiin, että suomalainen viljelty mansikka on yksi eniten kemikaaleja sisältävistä tuoretuotteista. No, onhan se ihan järkeenkäypää, kun alkaa miettiä: mansikka pilaantuu helposti, mutta silti ne ovat heinäkuun helteillä myytäessä ihan kelpo tavaraa. Kaiken maailman säilyvyyssuihkeita lisätään vissiin vielä poimimisen jälkeenkin. Tunnustan: en ollut edes kuvitellut moista. Luulin terveellisesti ja puhdasta syöväni, kun suomalaisia mansikoita pakkaseen pakastan... Nyt kun lapsi on alkanut syödä soseita, olen toden teolla siirtynyt luomutuotteisiin. Olisi vain tosi kiva, jos valmissoseidenkin valikoimissa olisi luomujuuressoseita. Olen kuitenkin sen verran mukavuudenhaluinen, että reissuun on kiva ottaa noita valmistuotteita. Siinä Suomen brändivaltuuskunnan mietinnössä kai muuten oli luomu vahvasti esillä: oispa kiva, jos siihen satsattaisiin enemmän. Lisäksi olisi kiva, jos Suomessa tuotetun luomuruoan artikkelimäärä kasvaisi. Tunnen pienen pistoksen ostaessani jostain Israelista tai USAsta toimitettua luomubataattia.

    VastaaPoista
  4. Taava, kiinnitin huomiota ihan samaan asiaan että Ruotsissa kuluttajat alkoivat heti vaatia kunnon kohtelua ja firmat myös kuuntelivat. Merkkaako suomalaisille määrä enemmän kuin laatu? Sen lisäksi että me suomalaiset olemme aika pliisuja vaatimaan mitään, voi olla että vaatimuksiamme ylenkatsottaisiin..

    Seireeni, kiitos vinkistä! Ei ole luomujogurtin kylkeä tullutkaan katsottua..

    pilami, niinpä. Kyllä mä ymmärrän että ruoanlaiton nopeuttaminen jättää aikaa muihin asioihin, mutta onko sen tosiaan tapahduttava laadusta tinkien - en voi uskoa. Se brandiselonteko oli kyllä kunnianhimoinen ja osin aikamoista dadaa, mutta katsotaan mitä siitä seuraa! Kyllähän mitattavia tavoitteita pitää olla, jotta hommaa voidaan johtaa oikeaan suuntaan.

    VastaaPoista
  5. Hei, Ostin tänään tuon kirjan, pistää todella miettimään, vasta luettu 30 sivua.t.maiju

    VastaaPoista
  6. Kannattaa lukea myös Anjan postaus aiheesta: http://kemikaalikimara.blogspot.com/2010/10/kohupaljastus-kohukirjasta-aitoa-ruokaa.html :)

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...