10.11.2010

Kaipaatko tietoa kohtukuolemasta?


Minua lähestyttiin vakavalla asialla. Minulta kysyttiin, haluanko ottaa blogissani esiin kohtukuoleman. Kahdeksan kohtukuoleman kokenutta, netissä tavannutta äitiä pisti vapaaehtoisvoimin pystyyn sivuston, josta saa tietoa ja vertaistukea. Sivusto syntyi tarpeesta saada tietoa tragediasta, jota ei voinut hyväksyä eikä ymmärtää. Sivusto saattaa auttaa myös kohtukuoleman kokeneiden perheiden ystäviä ja sukulaisia, jotka ovat neuvottomia, kun pitäisi lohduttaa lohdutonta.

Me emme ole lääketieteen ammattilaisia, mutta haluamme antaa kaiken mahdollisen tuen muille kohtukuoleman kokeneille perheille. Haluamme tuoda julki sen, että kukaan lapsensa kohtukuolemalle menettänyt ei ole yksin. Meitä on surullisen paljon, vaikka aihe onkin suurelle yleisölle vieras.

Kyllä minä kerron mielelläni tällaisista asioista, vaikka omakohtaista kokemusta ei tästä olekaan. Olen jopa ylpeä siitä, että minua lähestytään tällaisella pyynnöllä: jos voin tällä tavoin ohjata ihmisiä vertaistuen luo, tällä iltaharrastuksellani on merkitystä.

Haluan myös kannustaa tällaiseen vapaaehtoistoimintaan. Elämän ikävät tapahtumat eivät vaikenemalla mene pois. Näin saadaan suuri yleisökin osallistettua.

7 kommenttia:

  1. huippua! kaikilta osapuolilta.

    vaikeista asioista pitäisi voida puhua paljon enemmän - se tekee kaikille hyvää, ja kaikki joutuvat joskus jotain vaikeaa kokemaan. (itse puhun omistani välillä liiankin avoimesti, mutten juurikaan netissä. no, jospa siitä face-to-face -keskustelustakin olisi jollekulle apua.)

    VastaaPoista
  2. Samaa mieltä edellisen kanssa. Vertaistuki ja varsinkin face-to-face keskustelu, jossa jokainen saa kertoa omista kokemuksistaan, mutta niitä ei kommentoida, vaan hyväksytään jokainen sellaisenaan on ihan parasta silloin, kun haluaa käsitellä vaikeita asioita. Netissä keskustelu vaikeista asioista menee aika helposti raiteiltaan, kun kommentointi ymmärretään aina omista lähtökohdista ja herne saattaa mennä nenään vähemmästäkin.

    VastaaPoista
  3. Hienoa että nostat esiin myös tällaisia asioita! Itselleni tuli ennen ihanan, nyt jo 3-vuotiaan poikani syntymää keskenmeno, kun ensimmäistä raskauttani oli takana 19+1 päivää, eli kolme viikkoa myöhemmin olisi ollut kyse kohtukuolemasta, lapselle olisi voitu antaa nimi jne. Tälläisestä sivustosta olisi varmasti ollut silloin hyötyä ja apua minullekin.

    VastaaPoista
  4. olin kyllä tiennyt että lapsi voi syntyä kuolleena, mutta en ollut ajatellut sen enempää.
    luin tässä illan aikana koko sivuston läpi ja menipä sitten puolet ajasta solkenaan itkiessä. vanhempien tarinat oli niin kamalan surullisia ja silti tosi monesta paistoi läpi se miten kauniita niiden ainoat hetket lastensa kanssa silti oli olleet.

    voi vaan rukoilla ettei samaa tarvitsis koskaan itse joutua kokemaan.

    VastaaPoista
  5. Liina, tottakai f2f on tärkeää. Mä ainakin lähden itsekkäästi siitä että mun ystäviä kiinnostaa mun asiat vaikka niitä kertaalleen on täällä blogissa puitu.

    Henkka, tottsa, netti ei tosiaan ole paras mahdollinen vuorovaikutuksen väline.

    Eija, otan osaa! Ja asiallinen muistustus siitä, että keskenmenon ja kohtukuoleman välinen kliininen ero tuntuu tunnelatauksen puolelta aika yhdentekevältä. Varmasti myös keskenmenon kokeneet saavat tuolta apua tunteidensa läpikäymiseen.

    Anonyymi, olet asian ytimessä: eihän näitä tule ajatelleeksi ennen kuin itselle tai läheiselle käy jotain. Minäkin luin noita tarinoita läpi itku kurkussa. En ehkä ole yhtään sen valmiimpi kohtaamaan itse tai ystävän kautta tällaista surua, mutta ainakin ymmärrän sitä paremmin.

    VastaaPoista
  6. Kiitos kun otit asian esille.

    Tälle olisi ollut tarvetta meilläkin jo vuonna 2008 kun poikamme kuoli.
    Hyvä että kuitenkin on nyt.

    VastaaPoista
  7. Bongasin tänään sun blogin ja olen kahlannut tätä sieltä täältä läpi ihan fiiliksissä ja suurella mielenkiinnolla. :) Tää on paitsi hauska niin asiallinen... sopiva ihana soppa kaikkea.
    Tämä kohtukuolema juttu kolahti kovaa. Itse olen yksi heistä, meidän rakas kolmonen kuoli sydämeni alle isänpäivänä 2006 raskausviikolla 36+ syynä kohtu kätkytkuolema.
    Elämäni luvut meni silloin uusiksi.
    Eikä mene edelleenkään päivääkään etteikö hän olisi mielessäni... mutta tuska ei enää revi kappaleiksi... nyt se on sellaista hiljaista ikävää.

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...