2.10.2010

Harrastuspaineita

Koska tänä kolmantena ikävuotena tuntuu lapsella tapahtuvan jonkinlainen käänne ihmisyyteen (joka varmaankin teini-iässä päättyy), olen pohtinut pitäisikö ipanan aloittaa jonkinlainen harrastus.

Tutut käyvät muksujensa kanssa liikunta- ja taideaktiviteeteissa, mutta itse pidän saavutuksena sitä, että käymme yhdessä kaupassa. Poden myös huonoa omaatuntoa jo etukäteen siitä, että en aio tönöttää minkään joukkuepelin kentän laidalla.

Ainoa vaihtoehto on aloittaa joku yhteinen harrastus. Ja koska viininryystäminen, murtomaahiihto ja kirjoittaminen eivät ole vielä metriheikin hommia, päätin aloittaa retkeilykoulutuksen.

Aloitimme Villa Elfvikin luontokeskuksen 700 metrin luontopolulla, jonka suorittaa kolmevuotiaankin kanssa ilman trangiaa ja telttaa. Tänään uskalsimme ottaa jo kahden kilsan kierroksen Nuuksiossa. Ipana käveli melkein koko matkan, mutta tunturi saa odottaa vielä hetken tai sitten mun täytyy bodata hartioita vähän lisää.

Retkeilyn motivaatiota lisää molemmilla se, että lopuksi ryystetään kahvit/pillimehut ja munkit jossain mukavassa kaffelassa. Itse asiassa: jos tarkkoja ollaan, se luettakoon toiseksi yhteiseksi harrastukseksi.




Tästä juurakosta mulle tuli mieleen se fiilis kun lentokone laskeutuu viiden minsan päästä Helsinki-Vantaalle ja ikkunasta näkee moottoriteiden risteilevän alla.


10 kommenttia:

  1. Me aloitimme tänä kesänä yhteisenä harrastuksena geokätköilyn: http://fi.wikipedia.org/wiki/Geok%C3%A4tk%C3%B6ily. Aivan erinomainen koko perheen harrastus ja sopisi erinomaisesti myös tuohon retkeilyn rinnalle. 2,5-vuotiaskin etsii kätköjä innolla ja yllättävän nokkelasti. Ei olla oikein leikkipuistossa nököttävää tyyppiä ja siinä missä muut lähtevät lastensa kanssa leikkipuistoon, me lähdetään koko poppoo geokätköilemään. Monet kätköt on piilotettu jollakin lailla merkittäviin paikkoihin ja välillä kätköillessä tulee löydettyä varsin hienoja paikkoja. Mikä parasta, kätköjä löytyy ihan kaikkialta ja pk-seudultakin tuhansittain: http://www.geocaching.com/map/default.aspx. Ainoa harrastuksen haittapuoli on se, että kaikki kyläily- yms. reissut tahtovat venähtää, kun samalla pitää käydä hakemassa kaikki matkan varrelle osuvat kätköt.

    VastaaPoista
  2. Onneksi meistä on moneksi. Eivät jää metsät eivätkä kentät tyhjiksi. Minusta parasta on juuri se kentän reunalla huutaminen. Suosittelen jalkapalloa kaikille harrastukseksi, niin Suomi voi joskus voittaa Moldovan! On siitä ehkä jotain muutakin iloa.

    VastaaPoista
  3. Tiitu, tämä on varmaan hyvä esimerkki harrastuksesta ja oikeasti on ihan kivaa, mutta nimi ei sano mitään.

    Mari A, mä en voi sietää joukkuelajeja, joten toivotaan että futiksen arvonnousu tapahtuu ilman meidän perheen panosta. ;) Mut sen verran otan takaisin että jos kersa alkaa harrastaa yleisurheilua niin sitä voin mennä katsomaan.

    Ps. Jos kaipaatte luonnonrauhaa, älkää menkö aurinkoisena päivänä Nuuksioon ja älkää ainakaan jääkö syömän eväitä siihen ekaan tulentekopaikkaan..

    VastaaPoista
  4. Ei voi kuin sanoa, että tämä on minun mielestäni PARAS mahdollinen harrastus! Siinä yhdistyy kaikki tarvittava: luonto, ulkona oleminen, kauneus, raitis ilma, liikunta, meditaatio ja rentoutuminen, yhdessäolo, nuotio sitten joskus, eväät... Tutkimustenkin mukaan tällainen on varsin terveellistä ja kehittävää lapselle. Hyvä te!! Itse harrastan tätä joka päivä täällä maalla koirien kanssa, eikä siihen kyllästy. Ja talvella sitten vielä sukset alle ja "kävelemään" niillä, siis ei mitään kiirettä, se on parasta. Tai lumikengät, sitten myöhemmin tietty, kun lapsi on isompi.

    VastaaPoista
  5. Harrastaako vaiko ei, siitä on tullut ongelmallinen juttu. Pihoilla ei enää juokse lapsilaumoja yhteisissä peleissään ja leikeissään. Ei, koska kaikki ovat iltaisin ja viikonloppuisin harrastuksissaan. Silloin vanhemmat helposti ajattelevat ett yksi harrastus, okei. Mutta sepa viekin kokonaan mukanaan ja siina sitte ollaan harrastusrumbassa.
    Paras harrastus minun mielestani olisi juuri koko perheen yhteinen, kaikille mieleinen harrastus joka vain paranee ja paranee lapsen kasvaessa.
    Minusta kuvataideharrastus on hyva alle kouluikaiselle ja isommalle sitte joku lapsen omien toiveiden mukainen. Perheen yhteista harrastusta unohtamatta.

    VastaaPoista
  6. Tyttösi on söpskä. Harrastuksista minen tiijä mittään, mua mua harmitti jossain vaiheessa se, ettei mua laitettu pianotunneille, myöhemmin se, ettei balettiin ja viimeisimpänä se, että futiskin meni sivu suun. Ja huomautan, että mut on kuskattu yhden kerran satubalettiin, lopetin siihen. Meillä on ollut soittimia rummuista pianon kautta kitaraan ja paikallisessa mimmiliigassakin mua on jouksutettu. Että en sit tiä, musta tää harrastuskeissi on läheistä sukua lottoarvonnalle ja vanhempien onnistumismahdollisuudet samaa osastoa. Rakastan mun vanhempia, kun ne yritti kaikkensa, mutta oon aivan satavarma, että mutsi tuntee niskavilloissaan epäonnistumisen puristuksen, kun kakaransa on tällainen.

    VastaaPoista
  7. Koskaan en ole mitään harrastanut ja näin "tasapainoinen" musta on tullut.

    Joo, ei harrastuksia lapsille liian aikaisin. Päivähoitopäivässä on pienelle suorittamista ihan tarpeeksi, ei sen jälkeen tarvii roudaa enää muskareihin/temppukouluihin/satubaletteihin/uimahalleihin/pelikentille. Isompana sitten, oman kiinnostuksen mukaan.

    Retkeilyharrastus on ihana harrastus, koska siinä ollaan rauhassa vanhempien kanssa yhdessä eikä suoriteta yhtään mitään. Lepoa sielulle on se.

    VastaaPoista
  8. Me käydään molemman skidin (2 v ja 5 kk) kanssa muskareissa. 5kk:n muskari on sitä, että lauletaan ja lapset on sylissä. Käyn siellä rehellisesti vaan siks, että kaverikin käy ja häntä on kiva nähdä. Ja ehkä vähän myös, että pääsee välillä pikkuipanan kanssa kahdestaan, minne isosisko ei tule sotkemaan. 2 v:n muskarissa on jo jotain tolkkua harrastuksena ja saa edes jotain ryhmätoimintaa reppana kun kotona muuten on. Hänen ikäisiään ipanoita ei ihan päivittäisessä lähipiirissä meillä ole.

    Retkeily on parasta, odotan sitä aikaa kun molemmat jaksavat kävellä edes vähän lähimetsässä, vaikkakin pillimehun voimalla.
    2-v neidin lempiharrastus on kyllä famun kanssa kahvittelu. Hänen mukaansa kukat ja ruohot "satuttaa", kun ne osuu. Ja meillä on sentään oma piha :D

    VastaaPoista
  9. Pellon pientareella, amen! Näen tässä nimenomaan mahtavia jatkokehitysmahdollisuuksia.

    Anonyymi, tohon kuvataiteeseen mä voisin lähteä, sitähän voi harrastaa himassakin. Nyt vielä opetellaan värittämään reunojen sisäpuolella..

    Lady Dada, uskon tohon lottoteoriaan. Mua yritettiin saada harrastuksiin: pianotunneilta karkasin. Partiossa kävin kerran toteamassa että pitäkää passipussinne. Luistelemassa kävin kaksi kertaa ja sitten jo alkoi vituttaa se makkaroiden teko. Halusin lukea. Meni se sitten jossain vaiheessa jakeluun.

    Kassinen, en mäkään! Teininä vasta aloitin harrastukset - ja tosiaan ihan normaali ja mukava olen.. ;) Ihan rehellisesti: mä en edes jaksaisi tehdä iltaisin muuta kuin piirtää ja värittää skidin kanssa.

    Eskimolapsi, meidän perhepäivähoitaja pitää luojan kiitos huolen noista laulu- ja tanssitunneista ja siellä hoidossa saa tietty leikkiä muiden lasten kanssa. Mut hei, Maddeakin inhotti nurmikko jonkun aikaa, se meni onneksi ohi. :)

    VastaaPoista
  10. Ah, arvostan retkeilyharrastamista! Ja arvostan blogiasi. Tosin en voi lukea sitä töissä koska avokonttorissa ihmiset ihmettelee jos nauraa ääneen. Varsinkin kun työssä itsessään ei ole mitään hauskaa.
    .asta

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...