Tietoa mainostajalle ›

31.10.2010

Chef & Sommelier & Skidi

Laitettakoon jakoon yksi uusi ravintolakokemus: fine dining kera skidin. Ja se meni kuulkaa hyvin!

Pohdimme eilen illan ruokaa kunnes takapuolen korkeudelta kuului ehdotus, että "mennään lavintolaan!" Tuumasta toimeen. Halusin testata Huvilakadulle avanneen Chef & Sommelierin, joka on saanut parhaan mahdollisen luomuravintolaluokituksen ja mikäpä olisikaan parempi testausasetelma kuin ottaa skidi mukaan. Sen ideahan se oli.

Hyvä idea olikin. Ei tullut fiilis, että olisimme tiellä (vaikka olimme) tai ei-toivottuja asiakkaita (vaikka olimmekin silmiinpistävästi ainoa lapsiperhe). Päinvastoin. Tarjolla oli vain kahden hengen pöytiä, mutta meille järkättiin extra-tuoli. Lastenannoksia ei ollut, mutta homma purkitettiin keskustelemalla, annoskokoa pienennettiin pyytämättä. Skidille tuotiin ruokajuomaksi kivennäisvesi, jossa killui jäätynyt omenamehukuutio = menestys. Kokki Sasu Laukkonen tuli itse kysymään, mikä skidille maistuisi jälkkäriksi ja tuoksutteli voissa timjaminoksan kera paistamaansa gnocchia kuin mille tahansa asiakkaalle.

Ruoka oli mainiota: kauniisti lautaselle aseteltuja, upeita suomalaisia perusmakuja: ruista, kauraa, spelttiä, kuhaa, "roskakalaa", juureksia, kaalia, lammasta, omenaa, vadelmaa.. Leivät olivat itseleivottuja. Halvempiakin ravintoloita löytyy, mutta niin löytyy kalliimpiakin. Peukku.

Mitä onnistunut ravintolailta sitten edellyttää?
  • Harjoittelua! Aloittakaa jollain perusravintolalla (mäkkäriä ei lasketa) ja katsokaa, missä kohtaa tarvitaan harjoitusta.
  • Täydellistä ajoitusta. Menkää paikalle heti kun ravintola aukeaa. Ei ruuhkaa ja tunninkin etumatka auttaa. Useamman ruokalajin kanssa menee kuitenkin vähintään pari tuntia.
  • Vanhemmilta auktoriteettia toimia projektin vetäjinä. Ja rohkeutta toteuttaa se.
  • Skidiltä motivaatiota käyttäytyä rauhallisesti, kiinnostusta uusia makuja kohtaan ja pientä nälkää. Väsyneen lapsen kanssa ei kannata mennä.
  • Äidin käsilaukusta olisi hyvä löytyä jotain pientä tekemistä tylsiin hetkiin. Meillä toimi nalleheijastin.
  • Henkilökunnalta joustavuutta ja pelisilmää.
  • Varasuunnitelmaa, jos kaikki menee päin persettä.
Homman pitää perustua siihen, että kaikilla on kivaa. Ymmärrän kyllä hyvin niitäkin, jotka eivät suurin surminkaan lähde tällaista kokeilemaan.

Miksi ylipäätään pitäisi tunkea hienoon ravintolaan vaatimaan erikoispalvelua? Siksi, että en itse halua eristäytyä lastenravintoloihin kymmeneksi vuodeksi tai tehdä ravintolassa syömisestä spesiaalitapahtumaa, johon tarvitaan aina lastenhoitaja. Ja siksi, että kulinarismi kuuluu lapsillekin. Ehkä ne oppivat arvostamaan ruokaa, jos ruoka arvostaa niitä.

17 kommenttia:

  1. Niin - minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa. Henk koht en voi sietää ravintolassa olevia lapsia, jotka huutavat, itkevät, juoksevat ympyrää ja vanhemmat ei tee asialle mitään. Suomessa tähän törmää harvemmin, mutta italiassa kaikki on toisin.

    Mutta olen myös nähnyt tilanteita, jossa vanhemmat oikeasti opettavat lapsilleen miten ravintolassa ns. asioidaan ja ollaan. Olen nähnyt oikein hienosti käyttäytyviä 1-4 vuotiaita ja niitä onkin sitten jo ilo katsella.

    Iloisia ja mukavia ravintolahetkiä teille jatkossakin!

    VastaaPoista
  2. Kuulosti niin hyvältä tuo vois ja timjami ja kaikki, että vesi herasi kieleen heti.
    Kiljuvat lapset ravintolassa ovat hirveitä, mutta ole ehdottomasti sen kannalla, että kersoja roudataan kaikkiin ravintoloihin, eikä tarjota sitä Rossoa jossa on leikkinurkkaus ainoana vaihtoehtona.
    Mua myös nyppii joidenkin ihmisten asenne ihan sikana. Että yksi kiljahdus tai äänekäs pulputtelu pilaisi heidän ravintolanautintonasa. Paskat. Elämän ääniä.
    Kenenkään ei pitäisi jättää käymättä ulkona siksi, että pelkää mitä muut asiakkaat ajattelevat. Jos oma nuppi ei kestä, niin sitä voi kyllä kuunnella.
    Loppukaneetiksi itsestäänselvyys: aikuisen vastuulla on katsella, ettei sen kersan touhu mene siellä huudoksi ja sikailuksi. Senkin oppii just treenaamalla.

    VastaaPoista
  3. Oikein hyvä teksti.

    Toistaiseksi olemme vierailleet lähinnä näissä "lastenravintoloissa", eli paikoissa, joista löytyy se kaiken pahan alku ja juuri: leikkipiste. Se tosin on ihan paikallaan silloin, kun ruokaa joutuu odottelemaan ja lapsi on vähän väsynyt (esim. jos ollaan reissun päällä). Oikeaan ravintolaan olisi pikkuhiljaa mieli, mutta ongelmia ei niinkään aiheuta lapsi vaan äiti: valitettavan usein "oikeat ravintolat" suhtautuvat huomattavasti nihkeämmin erikoisruokavalioihin kuin perheravintolat tai lounaspaikat. Tiedä sitten mistä johtuu.

    VastaaPoista
  4. Loistavaa että kävitte testaamassa sitä! Ja vielä Madden kanssa!

    Meillä on aloitettu kahvila- ja ravintola"koulutus" jo tässä vauvavuoden aikana ja kun on varautunut tilanteeseen, kokemus on useimmiten ollut varsin onnistunut. Tottakai joskus tulee vähemmän onnistuneita hetkiäkin mutta ne kuuluu minusta tähän lapsen kanssa elämisen arvaamattomuuteen. ;)

    Pointsit myös Sasulle hyvästä tilannetajusta!

    VastaaPoista
  5. Joskus tässä kavereiden kanssa pohdittiin, että miten sekä koirat että lapset tuntuvat käyttäytyvän paremmin ulkomailla. Aprikoitiin, että johtuisiko se siitä, että molemmat otetaan heti pienestä pitäen mukaan kaikkeen toimintaan, niin tottuvat muihin ihmisiin ja erilaisiin tilanteisiin.
    Noh, mulla ei ole lasta eikä koiraa :)

    Mutta lisäsin kokemuksesi Kulutusjuhlaan tekstiin, johon aiemmin kokosin tätä Helsingin kasvis-, luomu- ja lähiruokameininkiä ravintoloissa.

    VastaaPoista
  6. Satuimmepa juuri perjantaina viettämään anopin 60-vuotispäiviä näissä merkeissä. Toiveena oli hyvä ja vähän hienompi ravintola, johon kehtaa kuitenkin mennä lähisuvun 3- ja 6- vuotiaiden kanssa. Lopulta valinta osui Groteskiin, eikä voi valittaa. Olimme toki ilmoittaneet etukäteen tulostamme.
    Lapsia kohdeltiin yhtä hyvin kuin aikusiakin, ja heille oli tehty listan ulkopuolelta oma kolmen ruokalajin menu, rapukakkuja, lihapullia ja perunamuusia ja jälkiruoaksi kuningatarjäätelöä ja tuoreita marjoja. Taisi olla hyvää, sen verran urhoolliseti annoksia urakoitiin. Taisivat ottaa tuosta 20 e/skidi. Lisäksi vuoropäällikkö toi ennen lähtöä lapsille tulevaa karkkipäivää varten jostain kokeilusta yli jääneet suklaasta tehdyt mukit.
    Luulen, että lasten kanssa ravintolointi on sen verran yleistymää päin, ettei ravintoloilla ole varaa kohdella lapsiasiakkaita mitenkään muuten kuin silkkihansikkain.

    VastaaPoista
  7. Me olemme skidin kanssa käyneet ravintolassa siitä pitäen kun pikkuinen on pysynyt tuolissa istumassa (puolesta vuodesta eteenpäin), ja ongelmia ei oikeastaan ole tullut.

    Pääkaupunkiseudulla loistava treenipaikka on Marttaravintola. Hyvä palvelu, miellyttävä paikka, erinomainen suhtautuminen lapsiin ja kunnon ruoka. Lastenlista löytyy mutta sillä on samaa ruokaa kuin aikuisillakin. Emme ole käyneet yhdessäkään nauravien nakkien paikassa tai ketjussa, leikkipaikoista puhumattakaan.

    Alkuvaiheessa jonkun piti lähteä kävelemään lapsen kanssa jossain vaiheessa iltaa (ja emme ottaneet kuin yhden ruokalajin treenivaiheessa) mutta yleisesti on mennyt hyvin. Kesällä kävimme Turussa Sergio'sissa ja puolitoistavuotias käyttäytyi kuin unelma (viihdykkeeksi riitti avainnippu ja lautasellinen gnoccheja). Olemme testanneet myös monia peruspaikkoja, Il Duettoa, Tapiolan Tapiontoria ja muutamaa perussyöttölää. Intialaiset ovat loistavia paikkoja, ne ovat usein hieman rennompia ja lapsi rakastaa mausteita. Ulkomailla on ollut helppo käydä ravintolassa, siellä on myös enemmän lapsia mukana.

    Lapset ymmärtävät myös tilanteiden eroja. Jos paikka on siistimpi, lapsi osaa usein muokata käytöstään sen mukaan.

    On kuitenkin tärkeää tosiaan mennä ajoissa, huolehtia siitä että lapsella ei ole liian nälkä mennessä ja nukkuma-aika ei ole lähellä. Menemme melko ajoissa jolloin emme häiritse romanttisia illallisia ja lapsi pääsee ajoissa petiin. Tavoitteena on päästä samaan tilanteeseen kuin La Petit Maisonissa aikanaan samaan aikaan illastanut suomalais-ranskalainen lapsiperhe: kolme lasta, arviolta 3-9 vuotta, istuivat kiltisti viiden ruokalajin illallisen. Muuta ravintolassa ei tarjottukaan.

    VastaaPoista
  8. 70-luvulla, oman lapseni ollessa vajaat 2-vuotias kävimme silloin tällöin herkuttelemassa mm. ravintola Saslikissa. Tyttö nautti joka hetkestä ja kommentoi ruokaa ja tunnelmaa. Eikä myöhemmin velipojankaan kanssa ollut mitään ongelmia. Äidin "Laiskana päivänä" käytiin lounastamassakin lähiravintolassa ja kaikilla oli mukavaa. Kyllä lapset ymmärtävät, että on paikkoja missä _ei_ riehuta. Pientä ääntä lapsista syntyy ja saa syntyä - ovathan ne asiakkaita siinä kuin muutkin.
    Ilokseni huomaan, että 3-vuotiaat lapsenlapseni osaavat jopa itse tilata ravintolassa ja käyttäytyvät tosi hyvin. Laulavat ja lörpöttelevät ja saattavat hiukan jaloitellakin odotellessaan. Ja kaikilla on hauskaa - joka ei lapsia kestä, voi hakeutua muualle.
    Kiitos vielä ravintolavinkistä!
    Mummu-Mymmy

    VastaaPoista
  9. Kun lapsilisät kilahtaa tilille, me mennään Erikin kanssa aina sushille sen kunniaksi. Pätkä tarjoaa yhden illallisen kuukaudessa omaan piikkiinsä, me vanhemmat maksetaan ne loput. Melko reilua.
    Lapsi ravintolassa on yhtä luonnollista kuin lapsi kotona illallispöydässä. Näin ainakin meillä.

    Chef & Sommelier on ihan meidän naapurissa, sinne siis vienee polku mitä pikimmin.

    VastaaPoista
  10. Meillä lapsi on aina mukana kun mennään ulos syömään, kuuluuhan se perheeseen (eri juttu tietysti jos mennään ihan tarkoituksella kahdestaan viettämään laatuaikaa). Itsekin olen käynyt kaikenlaisissa ravintoloissa ihan vauvasta asti niin Suomessa kuin ulkomaillakin, eihän sitä muuten opi. Tässä suhteessa onneksi meille on muutenkin sattunut melko rauhallinen lapsi, viimeksikin tuijotti lähes koko illallisen ajan lumoutuneena kokkien työtä avokeittiössä :) Ymmärrän toki, että täydellä volyymillä itkevä lapsi häiritsee muidenkin ruokailukokemusta, mutta muuten en oikein jaksa tiukkapipoja, joiden mielestä lasten pitää olla äänettömiä ja näkymättömiä pikkuaikuisia. Siis toki käytöstavat kunniaan, mutta lapset saavat mielestäni olla lapsia :)

    VastaaPoista
  11. Mellu, en mäkään siedä mitään mölyapinalaumoja, en himassa enkä julkisilla paikoilla, mutta se pätee myös aikuisiin. :) Normaaleihin elämän ääniin kuuluu niin koirat kuin ipanatkin.

    Ani, juuri näin. En muuten ole nähnyt Ranskassa tai Italiassa ravintoloissa leikkinurkkauksia, lapsia kylläkin.. Tietääkö joku onko niitä?

    Fanny, Leikkipisteravintoloille on omat hetkensä juuri mainitsemissasi tilanteissa!

    Sofia N., arvelinkin että diggaisit! :) Joulukuussa vaihtuu menu, otetaan sitten siellä naisten ilta?

    Mari Koo, hyvä kysymys, ei vastauksia. Raportoi sitten onko Sveitsissä sama meno! :) Ja hyvä listaus noista ravintoloista, onkin muutama kokeilematta!

    Anonyymi, mahtavaa! Toivottavasti asia olisi juuri noin.

    Anonyymi, kiitos tosta Marttaravintola-vinkistä! Olen taipuvainen myös uskomaan että lapset näkevät ravintoloiden välillä eroja ja sopeuttavat käytöstään sen mukaisesti.

    Mummu-Mymmy, juuri muistin itse, että olin aivan fiiliksissä 70-luvulla kun päästiin broidin kanssa ulos syömään = Shellin Helmi-Simpukkaan. :D Ei muuten kaivattu leikkinurkkaa.

    Hanna, toi on niin fair enough! :D Lapset, vanhukset, sairaat ja kuolleet on totuttu siivoamaan tästä yhteiskunnasta kunnon ihmisten näkymättömiin, mutta pakkohan jonkun on uida vastavirtaan. ;)

    juille, kokkien sulkeminen jonnekin takahuoneeseen on kauhea virhe kun sen keittiön tuijottaminen olisi aikuisillekin kivaa puuhaa. Madde kävi aina välillä kurkistamassa keittiön ovelle, koska höyryt ja tuoksut ja astioiden kolina oli sen mielestä niin "jännää".

    Ja toden totta lapset eivät ole äänettömiä, eiväthän aikuisetkaan ole. Jos haluaa nauttia täydellisestä hiljaisuudesta, ei kannata mennä ravintolaan sitä hakemaan. Nimimerkki Itsekin joskus ravintolassa nauranut. ;)

    VastaaPoista
  12. "Jos haluaa nauttia täydellisestä hiljaisuudesta, ei kannata mennä ravintolaan sitä hakemaan." Loistavasti sanottu! Tulipa mieleeni eräskin pariskunta kauppakeskuksen lounasravintolasta: istuivat hipihiljaa lautasiinsa tuijottaen, mutta annas olla kun me siitä vaunuinemme siirryttiin ohi tyhjään pöytään.Sanottiin "anteeksi, pääsisikö tästä ohi?", johon pariskunnan miesosapuoli kitapurjeet paukkuen alkoi meuhkata, miten me heidän ruokailuamme tulemme häiritsemään ja painukaa helvettiin. Jeah.

    Ja sitten valitetaan niistä lapsista...

    VastaaPoista
  13. Kuulostipa tosi herkulliselta!

    Minun kokemuksen mukaan useimmissa paremmissa ravintoloissa palvellaan pikkuasiakkaita varsin hyvin. Me olemme käyneet pienestä pitäen erilaisissa ravintoloissa. Esikoinen vetäisi puolitoistavuotiaana Postresissa simpukkarisoton lähes kokonaan ja sitä kävi tarjoilijat kilvan ihmettelemässä.

    Joskus on aiheutettu vähän meteliä, mutta mitenpä sitä muuten oppii kuin harjoittelemalla.

    VastaaPoista
  14. Hyvä Madde!

    Itsekin pääsin viime viikolla todistamaan että on mahdollista mennä lounaalle oikeaan ravintolaan (KuuKuu) ainoana aikuisena yhden uhmaikäisen ja yhden 4-kuisen kanssa, nauttia lounaasta ja olla häiritsemättä muuta asiakaskuntaa. :-) Äitiyden onnistumishetkiä, jes.

    Kun itse olin n 6v ja pikkubroidi 5v meidät vietiin ravintolakoulutukseen Perhoon, periaate oli että henkilökuntakin on vielä koulun penkillä niin voi lapsetkin viedä treenaamaan. Lapsen mieleen jäi viereisessä pöydässä toimitettu flambeeraus.. Mutta siis Perhoon vaan kouluttamaan!

    VastaaPoista
  15. Lapsen ravintolakouluttamisesta: 70-luvulla meidät vietiin koko päiväkotiryhmä juurikin koulutusmielessä ravintolaan syömään (Espoolainen, taisi olla yksityinen, pienehkö päiväkoti)!

    Ja minä voisin suositella esim. Savottaa, missä alle 4v syö maksutta hyvän pääruoan, ruokajuoman ja jäätelöannoksen ;)

    Meillä on 3 v:lle usein mukana kirja tai palapeli odottelua varten.

    Leikkipaikka/lelunurkkauskin voi olla ihan hyvä juttu, mutta usein ei kannata sellaisessa ravintolassa käydä, tai lapsi oppii, että ravintolassa "aina" leikitään...

    VastaaPoista
  16. Me ei taloudellisista syitä käydä kauhean usein faindainaamassa, mutta ravintolassa melko säännöllisesti.
    Leikkipaikkaravontoloihin ei olla eksytty, koska ei haluta syödä leikkipaikkaravintoloiden ruokaa. Sen sijaan moni pikkuravintola on pelastanut viikonloppulounaan tai arkipäivän aikaisen illallisen. Salve, Krunan piskuinen Pompej, Ruusulankadun Villetta ja jopa nyrpeä Lehtovaara vappulounaalla on erinomaisia aterioimispaikkoja lasten kanssa.

    Meidän pipana on luonnostaan tosi vilkas, joten sen ravintolakelpoisena pitäminen vaatii tiettyä valppautta. Toistaiseksi on riittänyt, että selitetään ja perustellaan, mikä ravintola on,(eli että me maksetaan siitä hyvästä, että nää tekee meille ruokaa ja korjaa lautaset:) ja miksi siellä käyttäydytään hyvin. Selitykseksi on riittänyt "miksi" -ikäiselle kersalle se, että silloin kaikilla on mukavampaa.

    Ennakkoluulottoman syömisen, nautiskelun ja ihmisten ilmoilla olemisen taidon opettaminen on ehkä tärkeimpiä kasvatustehtävistä, joita olen itelleni listannut tän jälkikasvun kanssa.

    Sun postauksen kaks viimestä virkettä sai mut liikutuksen valtaan. Amen to that.

    VastaaPoista
  17. Vanhemmat voivat onneksi äänestää jaloillaan, mikäli ipanat saavat ravintolassa huonoa/olematonta palvelua. Meillä on käyty kaikenlaisissa ravintoloissa siitä asti kun skidi syntyi, ja hyvin on mennyt vauva-/taaperoelämän realiteetit mielessä pitäen.

    Pakko silti dissata yhtä paikkaa kaikkien näiden kehujen jälkeen: Tamarin, thaimaalainen ravintolaketju Helsingin keskustassa. 1-vuotiaalta veloitettiin puolikkaan lounasbuffan hinta vaikka miten yritettiin selittää, että se ei syö mitään. Perustelu: "Pienet lapset sotkee niin paljon, että jälkiä joutuu kuitenkin siivoamaan joka tapauksessa". Jos olisin ollut vieressä kuulemassa tuon perustelun, en olisi syönyt Tamarinissa ensimmäistäkään kertaa. Toista kertaa ei nimittäin tule.

    Kiitos kaikille vinkeistä.

    Bree

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...