17.8.2010

Ruoka - uhka ja mahdollisuus

On jännä huomata, miten paljon tunteita syöminen nostaa pintaan.


Ruoasta halutaan tietää yhä enemmän, eikä se ole huono asia! En pidä itseäni kovinkaan intohimoisena jonkun suunnan puolestapuhujana, mutta huolestunut olen. En halua alkaa pelätä ruokaa, mutta mitä näistä uutisista pitäisi ajatella? Varsinkin, kun mun vastuulla on yksi metriheikkikin.

Tähän lisääntyvään tiedontarpeeseen yrittää osaltaan vastata Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma Sre, joka yrittää nostattaa suomalaisten ruokaitsetuntoa ja kirkastaa ajatusta hyvästä ruoasta. Teesejä jalkautetaan Hyvinsyöjien yhteisön kautta. Sain kutsun projektin tiimoilta järjestettyyn lehdistötilaisuuteen.

Sre:n ohjausryhmän puheenjohtaja Jaana Husu-Kallio totesi, että italialaiset ja ranskalaiset eivät koskaan kysele ulkomaalaisilta, mitä mieltä nämä ovat maan ruoista. "Suomalaisten pitää pyrkiä samaan, sillä siihen on kaikki edellytykset." Todellakin. Mutta se edellyttää, että kehitämme ruokakulttuurin.

Kolmannes suomalaisen kulutuksen ympäristövaikutuksista syntyy ravinnosta. Ruoantuotanto vaikuttaa erityisesti vesistöjen tilaan ja monimuotoisuuteen. Vastuullinen syöminen kiinnostaa kuluttajia, sillä moni haluaa omilla toimillaan jarruttaa ympäristötuhoja ja ilmastonmuutosta - tämä näkyy myös Uuden Mustan gallupista, jossa kysyin, mikä ruokajutuissa kiinnostaa!

Sre kokosikin ruoka-alan asiantuntijoiden ja kuluttajien kanssa tärkeimmät neuvot ja ohjeet Hyvinsyöjille. Ohjeet tiivistyvät viideksi helposti ymmärrettäväksi ja muistettavaksi oikeudeksi:

Ilahduin ohjeiden järkevyydestä: tämähän saattaa mennä Pertti Perusinsinöörillekin (kaikki kunnia insinööreille) läpi! En tekisi tätä päivääkään ellen uskoisi joukkovoimaan. Siihen että asiakkaiden vaatimukset vaikuttavat päivittäistavarakauppojen valikoimiin ja ravintoloiden tarjoomiin, kun riittävän moni haluaa muutosta.

Loppujen lopuksihan tavoite on lisätä ruoan arvostusta. Missä vaiheessa se pääsi katoamaan?

3 kommenttia:

  1. Ihan totta. Tämä on asia, joka jokaisen tulisi tiedostaa vähän paremmin. Sen jälkeen voi tehdä vähän valistuneempia valintojakin.

    On jännä, miten vahvassa on usko siitä, että kaikki Suomessa tuotettu ruoka on laadukasta, puhdasta, turvallista ja hyvää, vaikka näin ei suinkaan välttämättä ole.

    Olisi hyvä kysyä, minkälaisia aineita viljelyspeltoihin ja kasveille laitetaan ja mitä tuotantoeläimille syötetään. Ovatko kaikki sallitut aineet _oikeasti_ turvallisia? Voidaanko luottaa siihen, että tuottaja toimii eettisesti kuluttajaa kohtaan, eikä voiton/hyvän sadon takia tehosta tuotantoaan kyseenalaisilla keinoilla?

    Tällaisia olen itse pohdiskellut - ja siirtynyt yhä enemmän kohti luomua. Entä voiko siihen luottaa, kuka valvoo?

    Tuleeko väestön eriarvoisuus näkymään jatkossa myös siinä, että vain osalla on varaa ja mahdollisuus ostaa hyvää ja laadukasta (=kalliimpaa) luomuruokaa, ja osa joutuu tyytymään tavalliseen?

    VastaaPoista
  2. Syöminen ei tosiaan ole helppoa, jos alkaa ajatella. Luin noista Hyvinsyöjistä jo viime viikonlopun TS:stä ja vaikka sinänsä ajatus on erittäin kannatettava, niin käytännössä esim. ruoan alkuperätiedon saaminen (onko esim. lähiruokaa) ei ole helppoa jossain Prismassa tai Citymarketissa. Kesällä uutisoitiin, että alkuperämaatatietoa ei löydy kaikista tuotteista edes torilta. Jos vielä raaka-aineiden alkuperäsijainnin saakin selvitettyä, niin sitten tulee kysymykset siitä, millaisissa oloissa eläimet on kasvaneet (esim. häkkikanala vs. vapaat kanat), onko niitä lääkitty, kuinka paljon ja millä (esim. Venäjän lihaa vientikiellossahan oli ainakin osittain kyse lihassa olevista lääkejäämistä, mutta tavallisella kuluttajalla ei tuollaista dataa ole saatavilla), miten eläimet on kuljetettu teurastukseen (olemmehan saaneet lukea matkojen olevan välillä hyvin epäinhimillisiä). Kalansyönnistä on tulossa ongelma sekä liikakalastuksen että elohopea- ja dioksiinikertymien takia. Viljojen ja kasviksien viljelyssä taas käytetään erilaisia lannoitteita ja torjunta-aineita, mutta eipä niistä missään kerrota. Luomukaan ei ole täysin ongelmatonta, kuten Hyvinsyöjätkin myöntävät. Ja vaikka marjansa poimisi itse metsästä, voi niissä olla jotain päästösateiden jäämiä (tämä kai on vielä suhteellisen alhainen riski Suomessa), ja metsän pitäisi tietysti sijaita kävely- tai pyörämatkan päässä, ettei kasvata niiden CO2-kuormaa. Jos kuitenkin patoihinsa ja pannuihinsa jotakin sentään uskaltautuu laittamaan, niin seuraavaksi voi ristiriidassa olla energiansäästö ja terveys. Ihmettelin esimerkiksi Hyvinsyöjien suositusta paistamisesta uunin sijaan. Rasvassa paistettuhan on sydämelle huomattavasti pahempi kuin uunissa haudutettu.

    Jos siis oikeasti alkaa ajatella, tulee nopeasti siihen tulokseen, että omavaraisuusasteen pitäisi olla ruoantuotannossa paljon suurempi, että sitä uskaltaisi hyvällä omallatunnolla syödä. Siihen taas ei rivarin piha riitä, taidoista puhumattakaan. Hyvä puoli tällaisissa kamppiksissa on tietysti se, että jospa ruoan alkuperään liittyvillä seikoilla alettaisi kilpailla ihan tavallisissa marketeissakin, niin tieto (ja ehkä myös tuottamiseen liittyvät rajoitukset) lisääntyisivät pikkuhiljaa.

    VastaaPoista
  3. Johanna, periaatteessahan pitäisi voida luottaa, mutta käytännössä 100% aukoton valvominen on mahdotonta. Tässä lihakeississä mua hämmästyttää se että nimenomaan Venäjän viranomaiset saivat kiinni nämä mutta missään ei puhuta, että MIKSI näin kävi Suomen seulassa. Pitäisikö EU:ssa käytettäviä testejä tiukentaa samalle tasolle vai mitä? Vai enkö nyt vain ymmärrä jotain?

    Annis, todellakin: toi ristiriitä terveellisen ja ekologisen ja vieläpä eettisen kanssa on kiinnostava. Ruoka on mitä suurimmassa määrin arvovalinta, ja sitä kai hyvinsyöjätkin yrittävät alleviivata. Ja loppuviimeksihan kaiken sanelee se, että epäekologisinta ruokaa on biojätteeksi päätyvä ruoka.

    Meille muuten tulee takapihalle ensi keväänä minikasvihuone ja yritän saada taloyhtiöön kasvatuslaarin. For the hell of it. :)

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...