Tietoa mainostajalle ›

16.7.2010

Väkivaltaa maalla

Maalla elämä tulee lähemmäksi ihmistä.

Vietämme kesät mökillä Varsinais-Suomessa, jossa pääsee kosketuksiin lampaiden, hevosien, possujen, kanojen ja kalojen kanssa.

Ruoan kanssa.

Ipana kävi ensimmäistä kertaa kalassa ja tietää nyt, miten ahven päätyy pannulle.

"Ensin kalat napataan, koukku ronkitaan pois suusta ja sitten ne puretaan, naama irti ja massu ulos."

Lapsi suhtautui asiaan hyvin luonnollisesti, vaikka mun korviin toi kuulostikin vähän yksityiskohtaiselta. Ruoasta on tullut epäluonnollista, samalla tavalla kuin kuolemasta. Jostain syystä molemmat raivataan pois kaupunkilaisen näköpiiristä, pois tieltä. Ruoan alkuperää ei tarvitse ajatella, ja sitä on itse asiassa jopa vaikea ajatella. Ruoantuotannosta on tulossa mysteeri.

Olen ollut salaisesti ylpeä siitä, että syön vain eläimiä, joita pystyisin teoriassa itse tappamaan, eli kaloja ja lintuja. Kuinka ollakaan, kävimme naapurin sedän kanssa läpi myös kanalan kanojen kohtalon: niskat nurin, höyhennys ja "purkaminen".

Tajusin, että jos teoriani testattaisiin, söisin särkiä ja ketunleipiä. Checkmate.

3 kommenttia:

  1. Olen myös alusta asti pyrkinyt tuomaan lapsille esille, mistä se jauheliha siihen lautaselle tulee (äiti tokikaan ei moisia eläimiä syö). Joka tapauksessa se, että asiasta _kertoo_, ei mitenkään lapselle riitä. Yhäkin vain se tulee kamalana järkytyksenä, että TUO SÖPÖ LEHMÄ TUOSSA on juuri sitä samaa RUOKAA, jota SINÄ NIIN KOVIN MIELELLÄSI SYÖT herkkuruoka pasta-bolognesessasi.

    Joidenkin mielestä lapsille ei saisi kertoa mitään noin rankkaa. Hullua! Elämä ei ole Disney-piirrettyä. Toivon, että omakin jälkikasvuni jossakin välissä ainakin pohtii lihansyönnin, ainakin sen tehotuotetun osan, mielekkyyttä. Toisaalta en osaisi kieltää lapselta lihansyöntiä, vaikka muuten ohjaisinkin toimintaa kasvatuksella tiettyyn suuntaan.

    VastaaPoista
  2. Ja mä saan pahoja katseita, kun suunnittelen ihan ääneen aloittavani jossain vaiheessa teuraskanien kasvattamisen omaan tarpeeseen.

    "Mutta nehän on söpöjä pupuja!" On musta possukin aika söpö, tipusta puhumattakaan. Lehmäkin on parhaimmillaan hyvin kaunis.

    VastaaPoista
  3. Riikka, aivan! Madde ei syö kovin mielellään punaista lihaa koska se on nähnyt että minäkään en syö sitä eli ei ole tarvinnut edes opastaa. Uskon kyllä sen opastuksenkin tulevan ihan siinä kun se ensimmäisen kerran kysyy miksi mä jätän jotkut elukat syömättä.

    Tiia, mä veikkaan että toi omaan tarpeeseen eläinten pito kokee jonkinlaisen uuden tulemisen. Mä ihmettelen miksei meillä syödä hylkeitä, niitähän meressä ilmeisesti piisaa. Onko nekin liian söpöjä?

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...