Tietoa mainostajalle ›

2.7.2010

Hyvät hautajaiset

 En ole koskaan kuullut kenenkään kehuvan hautajaisia. Niitä ei liene tapana kuvailla, sillä on aika itsestään selvää, että hautajaisten kirkolliset rituaalit ja tunnelma eivät vaihtele kovin laajassa skaalassa.


Olin vähän yllättynyt siitä, että hautajaisistakin sai omannäköiset. Tosin tämä omannäköisyys lienee kompromissi vainajan tahdon arvailemisesta ja lähimpien omaisten toiveista.

Mutsin hautajaisissa oli vain kourallinen väkeä, sillä kutsuimme paikalle vain ihmisiä, jotka kuuluivat mutsin elämään. Tämä siksi, että se oli satavarmasti vainajan tahto ja siksi, että surevien on helpompi surra kun kaikki paikallaolijat ovat samalla viivalla.

Toinen ratkaiseva onnistumisen edellytys on ammattitaitoinen pappi. Papista otetaan mittaa, kun pitää puhua ihmisille, jotka on äkillisesti tuotu kasvokkain kuolevaisuutensa kanssa. Lisäksi henkilö, josta puhutaan, on otettava haltuun kuulopuheiden perusteella. Jopa tämä agnostikko viihtyi (= en kiemurrellut penkissä)

Nämä olivat hyvät hautajaiset.

Myös siksi, että aitoa, puhdasta surua on loppujen lopuksi yksinkertaista käsitellä. Se on syyllisyys, epätietoisuus tai katumus, mikä tekee hyväksymisestä vaikeaa ja suremisesta ahdistavaa, luulen.



5 kommenttia:

  1. Onko outoa sanoa että on hienoa kuulla että hautajaiset olivat onnistuneet? No sanon niin kuitenkin.
    Itse voin tulla kuvailemaan isoäitini hautajaisia muutaman viikon kuluttua. Mamma nukkui pois aikaisin tänä aamuna.
    Toivottavasti meilläkin saadaan aikaan hyvät hautajaiset, jotka ovat tuon tomeran, suorasukaisen ja sitkeän naisen näköiset ja kuuloiset.
    Voimia surutyöhön.

    VastaaPoista
  2. Sellaiset "oman porukan" hautajaiset on varmasti kaikista paras ratkaisu, koska jos lehdessä menee ilmoittamaan hautajaisten ajankohdan, niin osa vierasista tulee paikalle vain siksi että vainaja sattui olemaan samalta kylältä.. Näin ainakin täälä lakeuksilla päin, missä kaikki tuntee kaikki jotain kautta.
    Itse olen ollut nuorempana äitini kanssa äidin tädin hautajaisissa, jota en mielestäni ollut edes koskaan nähnyt, ja sielä oli kummallista olla, kun ei oikeasti voinut edes surra vainajan pois menoa. Toki surullinen asia se oli, ja itkinkin, kun kirkossa tuli niin surullista musiikkia. Mutta minulle jäi sellainen mielikuva, että hautajaiset ovat aina ankeat ja sellaiset joista haluaa nopeasti kotiin.

    Sitten koitti päivä, että joiduin oman mummoni hautajaisiin. Koko päivä puhuttiin mummosta, ja sai kuulla ihmisten mukavia muistoja hänestä. Sen jälkeen mietin, että voinko sanoa jotta hautajaiset oli mukavat? Ne nimittäin olivat. Jäi sellainen hyvä olo, että asia saatiin päätökseen, sai sanoa viimeiset hyvästit. <3

    VastaaPoista
  3. Pikkusisko, otan osaa! :( Ja hyviä hautajaisia. Kuvailemasi tyyppisiä naisia ei pidetä kuolevaisina. Eivätkö ne tietyllä tapaa niitä olekaan.

    Terhamo, aivan, parasta oli nimenomaan muistelu! Helposti ihmiset jäätyvät siinä vaiheessa, kun saisi puhua ja jakaa muistoja. ehkä se johtuu siitä, että pelätään omien ehkä hauskojenkin musitojen ja mielikuvien olevan jotenkin epäkunnioittavia tai vähäpätöisiä, en tiedä.

    VastaaPoista
  4. Kummisedälläni taisi olla myös hyvät hautajaiset.

    Hänen näköiset, hänen laisensa paikka, hänen laistansa ohjelmaa, naurua.

    Muisteltiin, itkettiin ja naurettiin. Ihmiset kertoivat ihania tarinoita vuosien varrelta, pelimannit soittivat hanureillaan, kuten kummini aikoinaan :)

    Paikkana oli kammi, jossa oli istuimilla taljat ja seinillä kynttilöitä, tunnelmallista - juuri kuten hän olisi pitänyt.

    Oli kaunista.

    VastaaPoista
  5. Otan osaa suruusi.
    Samalla haluan kiittää siitä, että olet tuonut näinkin kipeän asian blogiisi. Asia herätti minut siskoni kanssa ja puhuimme kesälomallamme asiasta vanhempiemme kanssa; nyt on suuntaviitat selvillä minkälaiset hautajaiset yms. he haluavat sitten kun aika koittaa.
    Voimia!

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...