14.6.2010

Tosia kliseitä

Tänä aamuna tiesin, että kaikki järjestyy. Ajattelen sitä mahtavaa kylähullua edelleen ensimmäiseksi kun herään ja viimeiseksi ennen nukahtamista, mutta muisti alkaa armollisesti siirtyä pois sairaala-ajasta. Ikävässä on alkanut itää rikkaruohoja - hyviä muistoja, joista suupielet kääntyvät hymyyn. Suru lakkaa olemasta läsnä joka hetki, vaikka se pintaa rapsutettaessa löytyykin.

Elämän palasia ei voi valikoida kuin irtokarkkeja, kokonaisuus ratkaisee. Kauempaa katsottuna kaikki on hyvin. Minä olen hengissä ja minulla on velvollisuuksia. Velvollisuus olla sellainen äiti kuin oma äitini parhaimmillaan oli.

Minulta kysyttiin, miten jaksoin vetää lauantain suoran radio-ohjelman. Vedin sen siksi, että niin mutsi olisi kannustanut mua tekemään. "Lopeta uikuttaminen. Tätä et voi muuttaa, mutta maailmaa voit. Ala mennä ja vedä hyvin."

Lainaus ystävän viestistä: "Elämä jatkuu ja muita (tosia) kliseitä." Kliseillä mennään.

11 kommenttia:

  1. Osanottoni ja voimia! Puolisoni isa kuoli hiljattain onnettomuudessa, ja tuo miten kuvailet surun halvenemista on kylla niin osuvaa, miten osaatkin laittaa tuon tunteen sanoiksi niin hienosti.

    VastaaPoista
  2. Katja, olet viisaan äidin viisas tytär.

    Tästä lähtien ystäväsi kyselevät, miten pärjäät. Vastaat että kiitos hyvin. Se ei tarkoita etteikö suru olisi valtava, koko ajan. Äitisi tulee kulkemaan mukanasi joka päivä vielä pitkään. Niin pitääkin olla. Ole kiitollinen siitä mitä teillä oli.

    VastaaPoista
  3. Jep.

    Äitisi jätti sulle hienon perinnön.

    VastaaPoista
  4. Voi Katja. Syvä osanotto suruusi. Me olemme sanattomia tämän edessä. Sinä olet löytänyt niin oikeat sanat. Niin viisaat. Toivomme sinulle ja koko teidän perheelle voimia ja jaksamista (klisee tämäkin, mutta klisee sydämestä). Ja nallekarkkeja.

    Veera ja Tero

    VastaaPoista
  5. Evita, kiitos. Jotenkin sellainen sammalta ja ketunleipiä kasvava surukanto on helppo kuvitella.

    Anonyymi, on the spot.

    Arkitehti, tätä perintöä on onneksi mahdoton tuhlata.

    Veera ja tero, kiitos. "Päivä kerrallaan".

    VastaaPoista
  6. Ja kliseiksi ne ovat tulleet siksi, että ovat tosia.

    Voimia. Sekin on kliseinen sana, mutta toimii tositilanteessa.

    VastaaPoista
  7. Perinnöistä paras on se, kun tietää, että näin äiti sanoisi. Siitä on hyvä ponnistaa eteenpäin.

    -Annis-

    VastaaPoista
  8. Viisaita sanoja ja jokaisen on vaan tehtävä se surutyö omalla tavallaan eikä mikään tapa ole toista parempi. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  9. Osanottoja täältäkin. Ja voimia.

    VastaaPoista
  10. metsienmamma, aivan, tuosta voimien toivottamisesta ei-tositilanteessa olikin hyvä postaus Maria Veitolalata Trendissä..

    Annis, niin onkin.

    Henkka, näin se menee. "Kukin tyylillään." :)

    Mari Koo, kiitti!

    Marjaana, kiitokset!

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...