Tietoa mainostajalle ›

20.6.2010

Musta laatikko

Jatkoa edelliseen..

Kun lentokone putoaa, alkaa vimmattu mustan laatikon etsiminen. Musta laatikko sisältää arvokasta tietoa koneen toiminnasta, tekniikasta ja putoamiseen johtaneista syistä.

Kun ihminen kuolee, alkaa samanlainen tietopaniikki: missä on testamentti, tallelokero ja pankkitilit. Entä onko velkoja, luottamustehtäviä tai hautapaikkatoiveita? Missä on kämpän vara-avaimet ja mitä koira syö?

Kuolemasta puhutaan harvoin avoimesti, vaikka toki poikkeuksiakin on: ystäväni mummo on tehnyt tarkat hautajaissuunnitelmat ja palkannut tämän ystäväni asiaa hoitamaan, kun sen aika on! Jokaisella ihmisellä pitäisi olla jonkinlainen musta laatikko, joka sisältäisi tietoa hänen elämänsä, jonka alaotsikkona kuolemaa pidän, kannalta merkittävistä asioista. Ohjeita, muistiinpanoja, toiveita, kuvia, kirjeitä, pienesineitä, dokumentteja, avaimia, päiväkirja, puhelinmuistio.. Mitä tahansa, mitä vainaja mahdollisesti haluaisi elävien tietävän.

Ihmisen syntyminen on kuolemaan verrattuna helppoa.

17 kommenttia:

  1. Totta. Itsekin pitäisi tehdä joku suunnitelma lasten takia. (Ja tuhota yksi päiväkirja).

    Surun keskellä on raskasta alkaa selvittelemään käytännön asioita. Mutta toisaalta se voi myös auttaa surutyön tekemisessä - kun joutuu käymään läpi ihmisen elämää.

    VastaaPoista
  2. Aivan, myös tuhoamislista täytyisi tehdä! Täytyykin kirjoittaa tyttökavereille jonkinlainen ohjeistus, missä on kirjeitä ja kuvia jotka voi laittaa mukaan tuhkaukseen.

    Mun mielestä nää käytännön asiat tosiaan auttaa koko kuvion sisäistämisessä. Tarpeellinen siirtymäriitti siis.

    VastaaPoista
  3. Tuotakin on tullut jo tässä keski-ikäisen naisen kuolemanpelossa pohdittua. Miehelle olen ilmoittanut, että jos kuolen ennen häntä niin tuhkaus ja jos lapsi on vielä alaikäinen, niin toivon, että mies huolisi/löytäisi sellaisen kumppanin joka hyväksyy koko paketin. Helenalle sanoisin, että älä ihmeessä hävitä päiväkirjaasi, musta ainakin olisi erittäin mukavaa lukea vaikka äitini päiväkirjaa hänen kuolemansa jälkeen. Pitää varmaan itse alkaa harkitsemaan päiväkirjan aloittamista.

    VastaaPoista
  4. Mutta kuinka moni haluaisi tietää mustasta laatikosta vielä sukulaisen tms. ollessa elossa? Oma äitini on, niin kauan kuin muistan, kertonut mulle jokaisella visiitilläni mistä löytyvät vakuutuspaperit ja pankkitilit, ne, nämä ja nuo, ja yhtä pontevasti yritän aina sulkea korvat. En halua vielä tietää!

    VastaaPoista
  5. Kuulostaa erittäin fiksulta. Tuota pitäisi harkita itsekkin tehtäväksi. Ja tosiaan se tuhoaminen. Nyt kun olen just lähdössä reissuun ilman perhettä, täytyy miehelle tehdä lähes samanlainen selonteko, minä kun olen meillä se pankki ja vakuutus asioiden hoitaja.

    VastaaPoista
  6. Mun äiti on antanut parit speksit omiin hautajaisiinsa liittyen virsiin ja hautapaikkaan. Ja minä olen ilmoittanut selkeästi, että haluan tuhkauksen. Niin, että hautajaiset ehkä saadaan läpi vainajan tahdon mukaisesti.

    Mutta se kaikki muu! Mustan laatikon pitäisi suorastaan olla pakollinen kansalaisvelvollisuus! Samoin kuin sen päivitys vähintään parin vuoden välein.

    VastaaPoista
  7. äskeinen 13.27 anonyymi oli siis
    -Annis-

    VastaaPoista
  8. Minä olen esikoisena saanut sinänsä edelleen terveeltä eläkeiässä olevalta isältäni mm. luettelon pankkitileistä ja tiedän missä heillä kotona säilytetään hautapaikkaan liittyviä asiakirjoja jne. Tiedän miten vanhempani haluavat tulla haudatuiksi (toinen toivoo tuhkausta, toinen haluaa arkkuhautauksen)

    Aika hukassa olisin varmaan sittenkin....

    VastaaPoista
  9. Minusta taas päiväkirjat ja muut tulee ehdottomasti, jos joku niin vaatii eikä tämä itse ehdi! Ihmisillä saa olla omia ajatuksia ja salaisuuksia ja ne on oikeus viedä hautaan, halusi jälkipolvi sitä tai ei.
    Useimmilla varmaan uteliaisuus veisi voiton. Itse varmaankin pestaisin jonkun ulkopuolisen lukemaan ne ja tämä saisi kertoa vain jotain mikä on ehdottoman tärkeää (vaikka joku kaunis runo tai todella tärkeä salaisuus; "isäsi ei ole oikea isäsi"- tyyliin). Näin tulisin kunnioittaakseni vainajan tahtoa ja saisin tyydyttää omaa uteliaisuuttani.

    Itse olen jo 2- kymppisenä suunnitellut hautajaisiani, testamenttia ja muuta, koska en edes silloin luullut olevani kuolematon. Moni pitää minua hirveän synkkänä, jos kerron tämän; ihan kuin olisin koko ajan kuolemaani ajattelemassa...

    VastaaPoista
  10. Ruotsin isotädin ystävä kun kuoli, niin show oli viimeisen päälle käsikirjoitettu. Oli, tietenkin, kuninkaallisessa kappelissa vieraat, pukeutuminen casual (ei missään nimessä tummaa pukua), punkkua riittävästi ja siis juhlakalun nauhalle lukema puhe.

    Aika rankkaa, mutta toisaalta. Miksei.

    Monet kerrat on katsellut vierestä ja melkein joutunut osalliseksi siihen miten hautajaisia ihmisille järjestetään. Ovatko ne sitten ko. henkilön näköiset enää? Sukulaiset kikkailee ja säätää ja kuka mitäkin pitää merkityksellisenä. Kuka saa viedät kukat ja plaaa plaaa plaa.

    Siksi jo pitäisi todellakin tehdä käsis. Vaikka ei ole mitään sellaista syyytä, että se pitäisi tehdä nyt. Kuten sairautta, joka lupaisi vaikka vain vähän elinaikaa. Koska kyllähän minulla on käsitys miten tahtoisin tulla haudatuksi tai miten se nyt sanotaankaan. Koska tahdon tuhkauksen.

    VastaaPoista
  11. Jokainen voi kuolla vaikka huomenna. Itse menetin ystäväni ja ystävä elämänsä, kun olimme 19- vuotiaita.

    VastaaPoista
  12. Hautajaisista. Totta, että kaikki itselle tärkeät yksityiskohdat pitää paljastaa, eikä pukukoodikaan ole mikään kivitaulun laki. Täytyy kuitenkin muistaa, että hautajaiset ovat omaisia ja heidän surutyötään varten, on tärkeä saada ilmaista suruaan itselle oikealta tuntuvalla tavalla. Olisi hieman julmaa, jos suunnittelisin hautajaiseni sellaisiksi, ettei siellä saa olla "liian synkkä" (näin kärjistetysti tietty)

    Ajatuksena kyllä ahdistaa, että kukaan lukisi mun ala/yläasteen päiväkirjaa...

    VastaaPoista
  13. Tosi vaikeita asioita.
    Mä olen itse niin kuistilla näistä kuolemahommista kun oon niin pumpulissa että kolme isovanhempaakin elää vielä.
    Ateistin maailmankatsomus ei tee asiasta helpompaa.
    Meillä Ansa miettii tällä hetkellä dinosaurusten joukkokuolemaa. Ja kaiken elollisen kuolemaa. Aika paljon ja usein.
    Voi kun löytäisi ne oikeat sanat!

    Tsemiä ja aurinkoa kesääsi!

    VastaaPoista
  14. Osanottoni Sinulle. Itse äitini poismenopelko on osa elämääni. Hän sairastaa Alzheimeria, johon on sairastunut melko nuorena. Itse olen pohtinut milloin aloittaisin tämän "mustan laatikon" kokoamisen, sillä itselläni on myös hyvin suuri riski sairastua jo työikäisenä tuohon hiivatin tautiin. Tiedostan myös sen, että mitä tahansa muutakin voi tapahtua, vaikka jo tänään, mutta tuo ennustus painaa kuitenkin takaraivossa sen verran, että ihan huomiotta sitä ei voi jättää. Nämä on aika surullisia juttuja, mutta omaisille varmasti helpottavaa tietää, mitä olisi toivonut.

    VastaaPoista
  15. Hmmm...hyvä ajatus! Itse pohdiskelin juuri pari päivää sitten blogissani että haluaisin testamentata itseni tulevaisuuden arkeologeille ja tutkijoille. Niin kauas ajassa eteenpäin että jotakuta varmasti kiinnostaa! Että miten ne 1900-luvun lisäaineet vaikuttivat henkilö X:n jäänteisiin...

    VastaaPoista
  16. Perunkirjoitusta odotellessa
    Äitini kuoli äkisti ja menetti puhekyvyn myös viimemetreillä. Testamentista on aina puhunut mutta nyt asia aiheuttanut riidat meidän kolmen lapsen kesken... Yksi on käynyt äidin asunnolla lukemassa äidin päiväkirjoja ja tonkinut kaikki paperit. Itse yritin ehdottaa että menisimme kaksin tai kolmisin. Sisareni heitti kylmää vettä niskaani sanoen:"Pitäisikö mun tulla viikonloppuna sinne kaivaa jotain paperia..??". Sisaruksen ovat ajaneet minut syvään ahdistukseen... Välit ovat huonontuneet ja epäluottamus vahva ja kateus

    VastaaPoista
  17. On se kumma miten helposti unohtuu se vainajan viimeinen tahto, joka lienee poikkeuksetta "älkää ruvetko riitelemään kamoista". :(

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...