Tietoa mainostajalle ›

4.6.2010

Matkoja ja unelmia

Anteeksi taas radiohiljaisuus, mutta ei ole varsinaisesti vapaa-ajanvietto-ongelmia! (Onks toi sana todella tollanen?!)

Huomenna puhutaan radiossa matkailusta, joten muutama sana taannoisesta Ranskan reissusta. Olemme nyt kolmannen kerran putkeen samassa kylässä, samassa hotellissa. Kerta kerralta useammin viihdytämme itseämme kiinteistövälittäjien näyteikkunoilla. Toistaiseksi elämä on hyvin ankkuroitu Suomeen, mutta tulevaisuudessahan asiat voivat hyvinkin olla toisin.

En vain ole erityisen ihastunut vuodenaikoihin, katupölyyn, tuhansiin järviin, välikausihaalareihin ja laadukkaaseen talotekniikkaan. Haluan haistella lämpimän sypressin tuoksua, syödä kesäkurpitsaa, joka ei maistu puulta, heitellä tyttären kanssa kiviä turkoosiin mereen, kuunnella ranskaksi raakkuvia variksia - tuntea veren virtaavan suonissa muulloinkin kuin kolme kuukautta vuodesta. Enkä ole pahoillani siitäkään, että mainio pullo roséta maksaa kolme euroa. Kyllä minä voisin asua siellä.

Millaisia unelmia työllä itsensä elättävän ihmisen kannattaa rakentaa? Tuleeko unelmista kertakäyttokamaa, jos niitä alkaa toteuttaa? Kuinka merkittävässä osassa on unelman säilyttäminen unelmana? Sanopa se.


Ikiliikkujan saat yhdistämällä lapsen, rantakiven ja aallokon, joka heittää kiven takaisin rannalle.


Lounas, jonka vertaista en ole vähään aikaan saanut.


Karuselli. Parhautta.


Naapurikylän vesipuisto ei ollutkaan vielä auki, joten kyyneleitä
kompensoidaksemme menimme viereiseen järkyttävän kalliiseen merieläinpuistoon. 
Puiston vetonauloina oli jääkarhuja (ei kuvassa). Wtf. Poistuin sekavin tuntein kuten aina vastaavista mestoista.

Ps. Olen puhunut eilen äitini kanssa. Aikamoista.

10 kommenttia:

  1. Ihanan näköistä ja kuuloista. Nyt tuntuu, että tuo olisi elämää isolla E:llä, mutta arkitodellisuus sielläkin tulisi varmaan vastaan.

    Lapsen ja perheenkin kannalta UNELMAssa on miinuksensa - suku, tukiverkosto, äidinkieli, perinteet täällä Suomessa... :( (ystäväni asuu Keski-Euroopassa ja vain lätkäkisojen aikaan lapset mieltävät itsensä täysin suomalaisiksi, tosin tuossa perheessä asutaankin isän maassa).

    VastaaPoista
  2. Hah, lomailin juuri itse samalla suunnalla, ja jääkarhuja hehkuttavat tienvarsimainokset saivat myös meidän seurueessamme osakseen silmienhieraisuja ja päänpuistelua... Voiko älyttömämpää olla!

    VastaaPoista
  3. Anonyymi, niinpä. Ehkä tämän pikkulapsivaiheen jälkeen olisi taas enemmän aikaakin ystäville, tällä hetkellä on nimittäin ihan sama asunko kuussa ja Espoossa kun en ehdi tehdä muuta kuin töitä ja käydä kaupassa. :)

    riikka n, ne karhut ei olleet ihan ok: molemmat ramppasivat ympäri häkkiä, toinne ui altaassa ja toinen käveli altaan reunaalla ees taas. Kamalaa. Lisäksi se lukemani kirjan jälkeen on fiilis että kaikki delfiinit ja hammasvalaat pitää päästää vapauteen heti.

    VastaaPoista
  4. Sana *arki* velloo voimissaan vain suomen kielessä... taitaa ihan puuttuakin monista muista. Ja voin kertoa, että uusiin elämäntapoihin tutustuessa ihan tavallinen kotielämäkin tuntuu erilaiselta, jännittävämmältä - olen itse viettänyt kohta kaksi äitiyslomaa ulkomailla, ja saamani stimulaatiom määrä hakkaa kyllä tutuilla kotikulmilla nyhjäämisen.

    Meidän perhe on tehnyt sellaisia ratkaisuja, että asumme eri maissa nyt lasten ollessa ihan pieniä. Takana juuri lähes kolme vuotta Brasiliassa ja edessä jännittävä uusi pesti uudessa maassa ensi syksystä lähtien. Suomi on ihan kiva lomamaa pari kuukautta vuodessa (omat villapaidat mukaan), mutta rohkaisen sua Katja unelmiesi toteuttamiseen siinä vaiheessa kun aikaa, unelmia ja energiaa vielä on.

    VastaaPoista
  5. Eikös Kirsi Piha ja Saku Tuominenkin asusta osa vuodesta Italiassa? Ja niillä on työt ja skidi :) Haastattele niitä Uuteen Mustaan aiheesta. Ellei ne ole Italiassa just nyt :)

    VastaaPoista
  6. Usein se ihan kiva lomamaa pari kertaa vuodessa alkaa jostain kumman syystä houkuttaa silloin, kun lapsilla alkaa koulu...

    Mutta tosiaan kannattaa lähteä ennen tätä vaihetta, jos pystyy! Ja muistaa se, että haaveet ja todellisuus ei välttämättä kohtaa ja ottaa se unelman eläminenkin vain elämänä. :)

    VastaaPoista
  7. Ihanaa, mahtavaa, upeaa, että äitisi puhuu!!! Olen onnellinen puolestasi.

    Mun kokemuksen mukaan (kolmessa pätkässä yhteensä 2 vuotta 2 eri maassa) arki tulee vastaan ulkomailla asuessakin. Uima-altaalla ei ehtinytkään nautiskella kuin suunnilleen kerran kuussa puoli tuntia, piti käydä kaupassa ja siivota ja no, elää tavallista elämää, sitä arkea. Pois noita kokemuksia en silti missään nimessä antaisi, ja olisin valmis lähtemään pariksi vuodeksi taas jonnekin, vaikka tiedänkin, että jo muutamassa kuukaudessa ikävöin ruisleipää, suomalaista suoruutta asioiden hoitamisessa, ilman raikastavaa kesäsadetta ja sisältä lämpimänä pysyviä taloja.

    Mutta unelmassa vapautta (ja varallisuutta) olla ja mennä olisi sen verran, että voisi otta rusinat kummastakin pullasta. :)

    -Annis-

    VastaaPoista
  8. Ootko nähnyt jo The Cove -dokkarin? Se järisytti kyllä mun maailmankuvaa samalla tavalla kuin Al Goren ilmastonmuutos-dokkari aikoinaan. Oli hyvin tehty ja kiinnostava; muutenkin tykkään näistä mitä pieni ihminen voi tehdä -näkökulmista.

    Mutta en taida pystyä menemään mihinkään delfinaarioon enää ikinä. Meni aika lailla loputkin fiilikset myös sushin syömisestä. Itse asiassa meni vähän fiilis koko Japanista, mikä ei tietenkään ole koko totuus.

    VastaaPoista
  9. Dona, toivoinkin, että kommentoisit! Asuin itse Lontoossa vuoden au pairina ja pidin arkea juhlana, sillä 30 punnan liksallakin. :)

    Elli, en tuota tiennytkään!

    Anonyymi, no ei mulla tällä hetkellä tosiaan oo minkäänlaista mahdollisuutta lähteä mihinkään, mutta katsotaan sitten koulun aikoihin. ;)

    Annis, kehtaatko kertoa missä te asuitte? Suomalaiset on joten liikuttavan kiintyneitä uima-altaisiin. :) Uima-allas symboloi jonkinlaista luksusta.

    Ina, en oo nähnyt enkä ehkä voi katsoakaan. Kuten jo totesin, ne eläimet on aivan liian älykkäitä tähän. Onneksi on kasvissushi! :) (ja ihmisshusi)

    VastaaPoista
  10. Mun pitää vielä lisätä tähän arkikeskusteluun, että kohdemaa sopivasti valitsemalla henkilökunta tekee kotityöt, ja rouva keskittyy kynsiensä viimeistelyyn tai vaikkapa uima-allaspoikien komenteluun. Siitä tulee sitten ihan omanlaisiaan angsteja, kultaisen häkin syndroomaa jne, mutta tuo on siis vaihtoehtoinen tapa järjestää *lapsiperhearki* :D Älkääkä vaan tulko sanomaan mulle kuinka hirveän pinnallinen ja huono, mulla ainakin on jo parin Suomen-viikon jälkeen tuota elämää varsin ikävä...

    Luulen muuten, että meidän perhe tekee ulkomaankeikkoja sittenkin, kun lapset ovat kouluikäisiä. Omaa lapsuuttani se ei ainakaan haitannut. Mutta odotan rauhassa, mikä elämäntilanne silloin on ja miltä omat lapset silloin vaikuttavat.

    Katja, tosi hienoa että äitisi on kykenee jo sarkasmiin! Olen todella iloinen että kuntoutuminen on edistynyt noin hyvin!

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...