Olin viime viikonloppuna viihteellä. Sieltä muutama havainto.
Ystävän syntymäpäiväjuhlissa kaikki vieraat olivat 30+ ikäisiä naisia, ja tuli puhetta - yllätys - lapsista (kukaan ei onneksi fanittanut vauvoja!). Melkein kaikilla oli kaksi lasta tai toinen tulossa. Olin yllätyksekseni vähemmistössä. En osaa päättää onko se huojentavaa vai ahdistavaa.
Äidit totesivat yhteen ääneen, että toinen lapsi ei koskaan saa sellaista täydellistä huomiota kuin ensimmäinen. Toinen raskaus on vanhan kertausta - ei tarvitse vältellä ruoka-aineita hysteerisesti, lukea vaunuesitteitä, katsoa synnytysvideoita ja kysellä vauvapalstalla onko normaalia, että ei tunne liikkeitä raskausviikolla 12. Toisen lapsen jättää muiden hoitoon huolettomammin. Ehkä toisen lapsen kohdalla äitiyskään ei ole niin vakava asia.
Olin ollut samassa paikassa juhlimassa polttareitani melkein päivälleen viisi vuotta sitten - nauroimme, että oli hiukan meininki muuttunut niistä ajoista. Saunakamoille olisi tarvinnut muuttoauton. Yhdeksältä alkoi haukottelu, jota ei tapettu kuohuviinilläkään. Baari valitaan alhaisen musiikkitason perusteella, koska niin harvoin saa puhua ystäviensä kanssa, tanssiminen ei ole enää prioriteetti. Kotiin on pakko lähteä kahdelta, koska aamulla ei saa nukuttua kahdeksan jälkeen.
Tämä kaikki viidessä vaivaisessa vuodessa. Mikä tilanne on seuraavan viiden vuoden kuluttua, nelikymppisenä?
Mä kuulun valitettavasti myös tuohon normatiiviseen 30+ naisporukkaan - ja luen tätä uunituore kakkoslapsi käsivarrella. Tutulta kuulostaa - paitsi että meillä pakkoherätys tulee viimeistään jo seitsemältä. Mut hei, meillä *ei* ole farmariautoa.
VastaaPoistaMun täti totesi, että 40 ei ollut kivaa, koska silloin lapset olivat vielä pieniä ja työ-laina yms. sotkut päällä.
VastaaPoista50 sen sijaan oli kuulemma mahtavaa, koska lapset oli saatu tolkulliseen ikään ja muutenkin elämä helpompaa. Eli sitä odotellessa :)
Ehkä parempi?
VastaaPoistaSilloinhan ne nyt hankitut lapset on kuitenkin sen verran isoja että ne a) nukkuvat pidempään b) katsovat televisiota/dvd:tä tai jotain edes c) viihdyttävät enemmän itse itseään ja toisiaan d)toimivat muutenkin järjellisemmin ja helpommin.
Kyllähän sitä sitten taas jaksaa. Niin mä ainakin olen tämän asian suunnitellut... :)
Mutta silti, mitään en tästä nykyisestä vaihtaisi pois! Tämä kaikki on sitä elämää, aika isolla E:llä!
Varmasti enemmistöllä kakkoslapsi ei saa ykkösen kaltaista täyttä huomiota. Meillä kakkoslapsi sai yhtä paljon, ellei jopa enemmän huomiota. Isä piti pitkän puolen vuoden mittaisen isyysloman, jolloin meitä oli kaksi aikuista hoitamassa kahta pientä lasta. Kakkoslapsi oli myös hurjan allerginen ja otti oman tilansa. Ensimmäinenkään vauva ei ollut pala kakkua, mutta kyllä tämä kakkonen vei voiton...
VastaaPoistaMeillä pakkoherätys tulee yhä viideltä aamulla, vaikka kuopus on jo 19 kk. Olen myös huonompi jättämään kakkosta hoitoon yhtään kenellekään.
Etukäteen ei voi ennustaa miten käy kakkoslapsen kanssa. Olisin toivonut mieluummin sen vaihtoehdon että kakkonen menee helpommin ja vähemmällä huomiolla.
Mäkin vähän luulen että nelikymppisenä sitä "taantuu" taas sinne aikaan ennen lapsia, eli tanssijalka vipattaa ja viiniä saattaa mennä enemmän kuin kaksi lasia :) Enkä pidä sitä vaihtoehtoa yhtään huonona! Sitten ollaan ylpeänä niitä - mikäsesananytoli - tätejä joita teinit häpeää ja joille ne nauraa kun tädit yrittää "esittää nuorempaa kuin on"
VastaaPoistaJoo tämän kakkosen odotuksenkin kanssa on jo vähän huono omatunto kun raskauspäiväkirja on jäänyt pitämättä, eikä masustakaan ole tullut otettua kuvia iinkuin ensimmäisessä raskaudessa. Toivottavasti lapsukainen kuitenkin saa kaiken ansaitsemansa huomion :)
-Karina
No, kyllä mulla on ainakin ollut ihan eri meininki 5-, 10-, 15-, 20-,25- kuin nyt 30-vuotiaana ja aina elän elämäni parasta aikaa, johon toki AINA kuuluu kaikenlaista vähemmän mukavaakin.
VastaaPoistaMinusta olisi kamalaa, jos elämä olisi aina sitä samaa! Ja vaikka mulla onkin pieni lapsi, maistuu se punkku joskus jopa enemmän kuin 2 lasia ja kotiin tullaan pilkun jälkeen, onhan lapsella isä ja joskus lapsi on yökylässäkin, jolloin vanhemmat voi yhdessä ja erikseen tehdä mitä haluavat.
Nelikymppisenä iskee keski-ikäisen naisen kuolemanpelko. Sitä tajuaa, että hyvin suurella todennäköisyydellä yli puolet elämästä on jo eletty ja kremppaa alkaa pukkaamaan. Musta tuntuu, että iskee pahammin, jos on pieniä lapsia, kun sitä vaan toivoo elävänsä edes siihen asti kun muikelo on täysikäinen. Mutta kun tuosta pääsee yli, niin nauttii taas entistä enemmän omasta elämästä, itsestään, kropastaan, seksistä yms. Ja tämä siis kokemuksen syvällä rintaäänellä.
VastaaPoistaNelikymppisenä ei jaksa enää edes niihin juhliin lähteä... ;D
VastaaPoistaNelikymppinen (mutta siinä mielessä "omituinen" et meillä esikoinen on nyt 8kk)
Mä taas kuulun siihen vähemmistöön varmaan tämän blogin lukijakunnassa, että minulla on silloin nelikymppisenä aikuiset lapset. Esikoinen on kaksikymppinen ja tämä mahassa olevakin jo 17-vuotias. Mutta onhan tässä melkein kaksi vuosikymmentä vielä aikaa odotella sitä ikää ;)
VastaaPoistaMutta elämäähän pitää elää niinkuin viimeistä päivää ihan aina, koska ikinä ei tiedä mitä huomenna tapahtuu :) Mutta kyllä sen näin kaksikymppisenäkin äitinä huomaa, että ei jaksa bilettää koko yötä (eikä koe siihen tarvettakaan), koska arvostaa niitä yöunia ihan liian paljon jotta luopuisi niistä ihan hevillä :D
Ja mitä toisen lapsen saamiseen tulee, niin kyllä voin uskoa että toisen kanssa on erilaista kuin ensimmäisen. Koska raskauskin on täysin erilainen, aika menee siivillä toisin kuin esikoista odottaessa. Raskauteen ei ehdi perehtyä samalla intensiteetillä, mutta sehän on normaalia! Lisäksi minusta ei ole tärkeää se, että lapset saavat täsmälleen saman verran huomiota vauvana. Tärkeintä on, että lapsiaan rakastaa ja tekee parhaansa heidän hyvinvointinsa eteen. Se kyllä riittää. Ja eihän se esikoinen muista saamaansa huomiota ja toinen ei sen paremmin myöhemmin tiedä mitään omasta tai isosisaruksen vauva-ajasta. Joten siitä lienee turha kantaa huolta :)
Kyllä lapset jotain muistaa saamastaan huomiosta lapsena... vaikka sitä ei sanoiksi osaa pukeakaan. Itsellä on vanhempi sisarus ja kyllä on aivan selvä, ettei itse ollut yhtä suuri juttu vanhemmille ja vanhempien aika meni myös vanhemman lapsen huomioimiseen.
VastaaPoistaJännä, että aikuiset muistavat kyllä kaikki "kaltoinkohtelut" (useimmilla ne onneksi voi laittaa lainausmerkkeihin) mitä lapsena on kokenut, mutta ajattelee, ettei omat lapset muistaisi samaa. ;)
Ja se ei ole suinkaan huono asia, että on sisaruksia, mutta kyllä se tietenkin tarkoittaa sitä, että lapsuus on erilainen kuin olisi ainokainen ja huomiota saa vähemmän ja joskus sen myös muistaa! Ja vaikka itse kokee tekevänsä parhaansa, ei se välttämättä ole sitä lapsen kannalta -> tämäkin asia valottuu paremmin siltä kannalta, kun ajattelee omaa lapsuutta eikä omaa vanhemmuutta.
Toivottavasti kukaan ei ota hernettä nenään, mutta kyllä minä ainakin olen ollut myös huono tai epäoikeudenmukainen vanhempi, vaikka lapsiani rakastan ja näille pelkkää hyvää haluan ja varmasti he jotain muistavatkin. Aivan kuten minä muistan omien vanhempieni ns. mokat.
Kukapa ei lapsilleen joskus olisi huono tai epäoikeudenmukainen?
VastaaPoistaItsestäni voin sanoa, että tämä toinen lapsi tulee olemaan varmasti aivan yhtä iso juttu kuin esikoinenkin, johtuen ihan siitä että tätä toista lasta jouduttiin yrittämään yli vuoden päivät ja siihen vuoteen mahtui pari menetystäkin. Lisäksi itselleni sisarukset ovat niin tärkeitä, vaikka ovatkin 10 ja 13 vuotta minua vanhempia, etten mistään hinnasta haluaisi lasteni jäävän paitsi siitä ilosta mitä sisarukset elämään tuovat. Silläkin uhalla, että he kokevat saaneensa vähemmän huomiota kuin jos olisivat ainokaisia.
Mokailemaan tulen vanhempana aivan varmasti, mutta se kuuluu elämään. Toivon lasteni sitten osaavan korjata omat virheeni omien lastensa kohdalla :D
iik! eikö siellä juhlissa ollut yhtään naista, jolla ei ole lapsia? tai oliko vain yksi? ehkä semmoisia ei edes kutsuta enää juhliin kun ovat sosiaalisesti paarialuokkaa? nimim. karu kohtalo
VastaaPoistaJoo, sinkkunaiset ja varsinkin lapsettomat sellaiset on monien perheellisten ja varattujen naisten mielestä suoraan helvetistä...
VastaaPoistaJa sit tämä, jos joku ei "teekään" sitä toista lasta, koska ei halua tai saa sitä - eikö ne sisarukset olisi kivoja ja mistä lapsi jää paitsi jne. ;)
En tiedä pitäiskö huolestua: olen vasta 29 ja olen ollut tuossa moodissa jo vuosia ja vuosia :)
VastaaPoistaEnsimmäinen lapsi on tulossa parin viikon sisään ja täytyy sanoa, että meno on enemmän toista kertaa raskaana olevaan verrattavaa. Toki kaikki on ollut uuttaa ja ihmeellistä, mutta olen soveltanut ihan perus maalaisjärkeä myös raskauteen. Vaunut, sänky, kestovaipat ja suurin osa vaatteista on ostettu vasta viime kuukausina käytettyinä, olen syönyt ruokarajoitteista huolimatta lempiruokiani ja jopa nauttinut muutaman pienen lasillisen punaviiniä toisen kolmanneksen puolivälin jälkeen...
Toisaalta olen kyllä ottanut asioista itse selvää ja ollut hyvin aktiivinen seuraamaan raskauden kehitystä, toisella kertaa kaikki menee varmasti enemmän rutiinilla. Ja kyllä, toinen lapsi seuraa asap perässä, suunnitelmissa on olla kotona putkeen pari kolme vuotta, tavoitteena hoitaa lapsiluku kerralla täyteen.
J.K: meillä ehkä siitä erikoinen tilanne, että olen työttömänä tällä hetkellä. Ammattini tulee siis olemaan kotiäiti, kunnes lapsi/lapset vähintään 2 vuotiaita. Siksikin lapset pienellä ikäerolla, nyt kun on taloudellinen tilanne mitä on. Minulla on vientialan koulutus ja työkokemusta, tällä hetkellä töitä huonosti, mutta varmasti parin vuoden päästä paremmin.
VastaaPoista