Tietoa mainostajalle ›

11.4.2010

Ei rakasteta vauvoja, pliis

Koska kollegani Norppa on paksuna, puhe kääntyy usein töissä vauvoihin. Me Naisten päätoimittaja Riitta Pollari lausahti eilen studiossa ennen lähetystä rakastavansa vauvoja - ja tähän yhtyvät monet muutkin naiset. Olisi toki ollut sosiaalisesti älykästä hymistellä ja nyökytellä, mutta en voinut.

Koko lausunto on mielisairas. Miksi juuri vauvoja? Miten kaikki vauvat olisivat jotenkin itseisarvollisesti ja yksiselitteisesti ihania? Jos tällä viitataan mielikuvaan iloisesti jokeltelevasta happaman maidon tuoksuisesta pallerosta, niin missä harhoissa nämä naiset elävät? Vauva on sekä fyysisesti että psyykkisesti kehittymätön ihminen, jonka toimintaa määrittelee yksiulotteisesti omien perustarpeiden tyydyttäminen hyvin mustavalkoisin keinoin. Vauvat aiheuttavat unettomuutta, parisuhdeongelmia, itsetuntokriisejä, masennusta ja sosiaalisista piireistä eristäytymistä, jopa syrjäytymistä. Kerrassaan lutuista.

Älkää käsittäkö väärin: minä pidän ystävieni ja sukulaisteni vauvoista ja lapsista. Heillä on paikkansa elämässäni ja pyrin solmimaan heidän kanssaan kontaktin. Mikä mua tässä vauvojen ihailussa sitten riipii - voihan sitä julistaa rakastavansa koiranpentujakin? Joo-o. Nehän ovat oman subjektiivisen mielipiteeni mukaan ihanan pehmoisia, koomisia ja leikkiväisiä otuksia ja suurin harmi, mitä ne aiheuttavat, on järsityt kengät ja kusiläntit matossa. Niitä - ja kaikkia muitakin elukoita - voi myös ilmoittaa vihaavansa ilman psykopaatin leimaa.

Vauvojen universaalin rakastamisen kailottaminen ei ole hyvä - tai pitäiskö sanoa turvallinen - keskustelunavaus vieraassa porukassa. Ilmeisesti yhdistäväksi tarkoitettu viesti ei välttämättä riko jäätä, sillä vauva tarkoittaa jokaiselle äidille eri asiaa - ehkä jopa vauvattomuutta. Jos kaikesta huolimatta haluaa vauvoja järjettömästi julistaa rakastavansa, kannattaa ainakin varautua siihen, että jonkun nyökyttely näyttää väkinäiseltä.

Ps. Miesten suusta en ole muuten vastaavaa sekopäistä lausahdusta koskaan kuullut. Ehkä miehillä ei ole tarvetta alleviivata hoivaviettiään julkisesti.

69 kommenttia:

  1. Mä voin käydä kanssasi tämän keskustelun. Jaan tunteen - ja sen väkinäisen nyökyttelyn.

    VastaaPoista
  2. Amen tälle! Edes lasten ja nuorten hoitamiseen työssäni erikoistuneena en edelleenkään tajua kommenttiä "pidän lapsista". Mä en ainakaan voi sanoa pitäväni kaikista lapsista, en mä pidä kaikista aikuisistakaan! Saati sitten että rakastaisin KAIKKIA vauvoja.

    Tokihan sitä omaa vauvaansa rakastaa kaikista huudoista ja pukluista huolimatta, mutta senkin hokeminen tuntuu edellisen mainintani jälkeen olevan jotenkin loukkaavaa muita ihmisiä kohtaan. Vaikka mulla on lapsi (ja toinen tulossa ja ehkä vielä lisääkin!), niin miksi mun pitäis silti olla sitä mieltä, että kaikki vauvat on ihania ja kauniita ja rakastettavia? Ennemmin otan sen murhaavan katseen niiltä, jotka rakastavat vauvoja, kuin lähden tuolle tielle, kiitos vaan.

    VastaaPoista
  3. Samaa mieltä!

    Vauvat on äärimmäisen epärakastettavia, toisinaan. Silloin kun ne nukkuu niin ne on ainakin ihania.

    Tulee mieleen että jos rakastaa vauvoja, niin mitä käy sitten kun vauva kasvaa?

    Ja tähän voisi lisätä, että myöskään kaikki vauvat eivät ole kauniita, suloisia ja söpöjä. Monet on rumia. Aika iso osa pienistä vauvoista näyttää ihan kalkkunoilta.

    VastaaPoista
  4. Hei,
    Tässäpä yksi mummo-ikäinen, joka jakaa saman mielipiteen. Jo seiskytluvulla, kun olin hoitsukoulussa, tyttäret hehkuttivat, että ne rakastaa vauvoja ja minä olin huono lastenhoitajanalku, kun väitin että joitakin rakastaa ja useimpia ei.
    Osa vauvoista on kamalan rumia, sellaisia möykkyjä ja valkoisia iholtaan.
    Ehkä tuo vauvojen ihailu juontaa siitä, että niitä pitää hoivata ja kukaan ei sitä jaksa, jos tuota ylenpalttista lässyttelyä ei olisi ja nainen tekisi miten parhaalta tuntuu.Lapsia ainakin syntyisi vähemmän.
    Mummoni sanoi, että vuorosynnytys olisi maailman paras ehkäisykeino. Nainen synnyttäisi ensin ja sitten mies( koska haluaa olla yhtä hyvä), sitten taas nainen, mutta mikään mahti ei saisi miestä synnyttämään toista kertaa!!!!! Ja vielä parempi olisi, jos mies aloittaisi. Silloin ei kenelläkään olisi kahta lasta enempää....
    Onkohan Luojalla jäänyt jotain huomaamatta???????
    Onneksi olen jo liian vanha, mutta lapseni ovat ns."parhaassa synnytysiässä".

    VastaaPoista
  5. mä en tykkää kaikista vieraista lapsista, en oo ikinä tykännytkään.
    mutta vauvaa, joka ei jollain lailla mua sykähdyttäis ei ole tullut vielä vastaan :)

    VastaaPoista
  6. elina kyselit, että jos rakastaa vauvoja, niin mitä käy sitten kun vauva kasvaa?

    ei mun rakkaus ole laantunut yhteenkään lapseeni, joka on kasvanut isoksi. päinvastoin.

    VastaaPoista
  7. Myös aamen tälle! Minä olen jo opetellut puremaan kieltäni tai ylähuulta ja vääntämään jonkunlaisen hymyä muistuttavan irvistyksen, kun kuulen näitä tokaisuja.

    VastaaPoista
  8. Totta. Ihan kuin kaikki yleistäminen on vaivaannuttavaa. Jukka Virtanen on sanonut, että puolet lapsista on kusipäitä. Tietenkin on, koska aikuisistakin (ainakin) puolet on. Eikä kaikki vauvat tai lapset ole erityisen söpöjäkään.

    Enkä itse edes pidä kaikista lapsista, jotka olisi kovin lähipiirissä. Enhän pidä kaikista lähipiirin aikuisistakaan. Jännä.

    Kun odotin esikoista, niin kaikki aloitti sen: Voi kun se olis sitä ja sitä ja terve -lätinän. Kun sanoin, että mä ihan toivon, ettei olisi kusipää, niin mua pidettiin kauheen tylynä. Mielummin joku pikkuvamma kuin kusipäisyys. Mutta eihän sellaista saa sanoa.

    VastaaPoista
  9. Mä en kyllä suoraan sanottuna tajua, miten joku jaksaa repiä pelihousunsa siitä, että joku toinen ilmoittaa rakastavansa vauvoja? Kyllähän sitä nyt naiset ja ihmiset ylipäätään ilmoittaa rakastavansa milloin mitäkin, vaikka kissoja. Mun mielestä kissat on kamalia, mutta en koe tarvetta toitottaa mielipidettäni jollekin, joka niitä luontokappaleita rakastaa.

    Ja ne vauvat, ne on mun mielestä ihan ok. Oma (tietenkin) rakas ja täydellinen, tärkeiden ihmisten vauvat ihania ja vieraat vauvat - no, ne on vauvoja. Jotkut suloisia, toiset ei, vaikka kyllä mäkin yhdyn siihen, että ihan pikkuruinen ihminen aina vähän sykähdyttää.

    No jaa, mahtuuhan tähän maailmaan monenlaisia mielipiteitä. Joskus vaan tuntuu, että ihmisillä menee kyynisyys ja älykkyys sekaisin.

    VastaaPoista
  10. Exactly!! Monet vieraat vauvat melkoin pelottaa mua. En siis todellakaan RAKASTA KAIKKIA vauvoja. Osa on ihan söpöjä, mutta osa (anteeks kauheesti!) on vaan punkeita kuolaavia pötköjä. Onneks ne kasvaa, ja niistä sukeutuu monesta ihan ok tenavia. :) Vaikka en rakasta myöskään kaikkia 1+ vuotiaita, mutta on ne kuitenkin kivampia kuin vauvat.

    Mä vihaan myös yleistä käsitystä, että kaikilla naisilla on/on ollut vauvakuume. Mitä helv... Mä ainakin halusin LAPSEN, josta vielä kasvaa aikuinen, en vauvaa. Vauvavaihe oli se pakollinen paha :)

    -Annis-

    VastaaPoista
  11. en mäkään ihan tajua, Pahan porvarin tavoin, miten tuosta nyt voi ne pelipöksyt repiä. jos joku rakastaa vauvoja, ja kokee vielä tarpeelliseksi sanoa sen ääneen, niin onko se nyt joltakulta toiselta pois? jos itse ei sitten halua sanoa, ettei ole samaa mieltä, niin tilanteen voi varmaan ohittaa.

    se, että vauvat voi jollekin toiselle merkitä jopa vauvattomuutta, on myös asia jota ei myöskään pitäisi ihan loputtomasti varoa. entinen työkaverini mietti, tohtiiko lainkaan sanoa pomolleen menevänsä neuvolaan / joutuvansa raskauden takia sairaslomalle / sitä-tai-tätä, sillä entäpä jos pomo olisi vaimonsa kanssa yrittänyt lasta siinä onnistumatta ja nyt alaisen tilanteen vuoksi pomolle tulisi paha mieli? yritä siinä nyt sitten sanoa, että entäpä jos herra johtaja olisi kuitenkin aikuinen ihminen ja pystyisi käsittelemään työtilanteensa vastaavasti. on tietenkin hyvä olla hienotunteinen, mutta ei kai sekään ketään auta, että vauva-aiheesta vaietaan tyystin?

    VastaaPoista
  12. Liina ja Paha porvari, minä käsitin tämän aiheen esille nostamisen siten, että naiselle yleinen vauvasta tykkäämättömyys jotenkin leimaa naisen "epäkelvoksi naiseksi". Siksi tällaista mielipidettä on vaikea tuoda julki. Eli tämä on ihan eri asia kuin se, ettei tykkää vaikka kissoista. Olen samaa mieltä, että vauvoista tykkääminen ei ole keneltäkään pois. Mutta väitän myös, että jos et tykkää vauvoista, niin siihenpä vain helposti suhtaudutaan kuin se olisi joltain pois!

    Jos naisena julistat pitäväsi vauvoja vastenmielisinä, se koetaan jotenkin uhkana. Eläimistä tykkäämättömyyden saa itse valita, mutta vauvat tuntuvat kuuluvan naisten elämään (jonkun mielestä) niin itsestään selvästi, että jos "vauvavastaisuuden" julkisesti tuo esiin niin saa kyllä osakseen tosi outoja katseita, jopa vihamielisyyttä.

    Tästä ilmiöstä on paljon kirjoittanut netissä esim. Minttu Hapuli, siitä näkökulmasta miten naiseen suhtaudutaan jos ei lapsia halua ollenkaan.

    VastaaPoista
  13. Olen ihmetellyt reilu kvartaali sitten esikoiseni saaneena miksi minulta automaattisesti nyt odotetaan että rakastan kaikkia ja kaikkien vauvoja. Öö, rakastan omaa lastani ja pidän läheisteni lapsista (koska minulla on syntynyt heihin ihmissuhde) mutta en voi mitenkään julistaa rakastavani kaikkia vauvoja niin kuin en myöskään voi sanoa rakastavani kaikkia ihmisiä. Kuka julistaa rakastavansa kaikkia ihmisiä? Jeesus?

    VastaaPoista
  14. Kiitos kommentoineille! Tiedän olevani äkkiväärä tyyppi ja jäin itsekin vielä miettimään tarkemmin, mikä tässä pohjimmiltaan ärsyttää (pidätän kuitenkin oikeuden repiä pelihousut ihan mistä huvittaa).

    Lapset eivät ole enää mikään naisten yhteinen, kaikille samaa asiaa merkitsevä nimittäjä, joka kelpaa small talkin aiheeksi tilanteessa kuin tilanteessa. Monelle naiselle lasten hankkiminen ei ole elämän tarkoitus, eikä siitäkään tarvitse pitää meteliä.

    On siis KIUSALLISTA, kun joku julistaa rakastavansa vauvoja. Yhtä lailla voisi kertoa miten peräpukamat voivat, sujuiko imetys ja millainen ukko on sängyssä. Aihetta ei tarvitse varoa, mutta kannattaa miettiä, haluatko sosiaalisessa tilanteessa tuoda julki ensimmäisten asioiden joukossa äidillisyyttä ja hoivaviettiäsi. Tietysti jos seurueen reaktio on täysin yhdentekevä, go for it - saattaahan sieltä löytyä sukulaissielukin.

    VastaaPoista
  15. mä en koe, että vauvojen rakastaminen (tai ylipäänsä MINKÄÄN rakastaminen) olisi läheskään yhtä kiusallista kuin kiusalliset henkilökohtaiset vaivat tai seksielämä. tai kiusallista ylipäänsä.

    näin ehkä siksi, että asioista tykkääminen on musta ylipäänsä kivaa ja tykkäämisestä - tai rakastamisesta - kyllä voi puhua. vaikka sitten tykkäisi vauvoista. ja hölmö yleistäminen on hölmöä yleistämistä, mutta sitä varmaan tekee kaikki. mäkin rrrrrakastan kirjoja, yleisesti, vaikka en ihan jokaista erikseen. tuskin edes suurinta osaa.

    jotenkin välillä tuntuu, että tuosta Taapertajan mainitsemasta syystä - siis että naisten oletetaan rakastavan vauvoja yli kaiken automaagisesti - juuri vauvoista tykkääminen on sitten monelle sellainen punainen vaate. että siitä ei pitäis puhua KOSKA KAIKKI EI EHKÄ TYKKÄÄ ja omg tässähän vaan vahvistaa sitä stereotypiaa että kaikki naiset tykkää vauvoista ja sitten on kaikki menetetty.

    voi olla, että koska omassa elämänpiirissäni kukaan ei tunnu ainakaan minulta odottavan, että muutun aivottomaksi lepertelykoneeksi kun vain näen vauvan, en koe tätä juurikaan ongelmaksi ja siksi katsantokantani asiaan on erilainen kuin toisilla.

    VastaaPoista
  16. Kiitos Liina, enpä olis sitä osannut itse paremmin sanoa! Ja tokikaan en kiellä - enhän sitä voisikaan - blogin kirjoittajaa tai ketään muutakaan repimään pelihousujaan ihan mistä vaan, en vaan itse ymmärrä, miksi juuri vauvojen rakastaminen on se punainen vaate. Vastaavia yleistysesimerkkejä on kuitenkin olemassa pilvin pimein: aika moni työnhakija esim. ilmoittaa haluavansa olla tekemisissä ihmisten kanssa. En ole kuullut kenenkään ihmettelevän, että hei, ei kai kukaan halua olla tekemisissä KAIKKIEN ihmisten kanssa.

    Minusta naisen luokitteleminen idiootiksi sillä perusteella, että hän ilmoittaa rakastavansa vauvoja, on ihan yhtä ennakkoluuloista kuin se, että olettaa kaikkien naisten olevan kiinnostuneita vauvoista. Kutsukaa vaan mua naiiviksi, mutta mun mielestä ihanne olisi, että ihminen, oli sitten mies tai nainen, saisi myös ilmoittaa rakastavansa vauvoja ilman, että tulee leimatuksi sekopäiseksi. Ihan samoin kuin ihmisellä pitää tietysti olla oikeus myös olla välittämättä (muiden) vauvoista -tosin sen ilmoittaminen päin naamaa vauvayksilön omistajalle on sitten enää huonoa käytöstä, mutta sellaiseen tuskin sortuvat edes kiihkeimmät julkisten vauvarakastajien tuomitsijat. (Ja kyllä, olen tietoinen siitä, että julkinen vauvarakastaja kuulostaa aika epäilyttävältä, mutta en tähän hätään keksinyt parempaakaan termiä...)

    VastaaPoista
  17. Me tosiaan koemme asiat eri tavalla. Tämä minun kantani ei ole perinteinen naisen normi, mikä tietysti voi herättää ärtymystä. Vauvafanitus on minulle todellakin punainen vaate, vaikka se ei sitä teille ole.

    Toki siis vauvoja saa rakastaa, ihan vapaasti, mutta nyt tarkkana: mielestäni se ei ole small talkia! Se on irrelevantti henkilökohtainen mieltymys, jonka esilletuominen tilanteessa, jossa paikallaolijat eivät entuudestaan tunne tooisiaan, ei ole sosiaalisesti älykästä - samalla tavalla kuin esim. uskonnot ja politiikka kannattaa jättää käsittelemättä. Lisäksi sanoin että lausunto on sisältönä sekopäinen, ei nainen - ymmärrät eron?

    Työhakemusvertaus ei ole kovin osuva, monestakin syystä. Rekrytoidessa täytyy ottaa huomioon persoonallisuustyypit tiimityöskentelyä tai yksilötyöskentelyä vaadittaessa. Työhakemuksessa sinun myös oletetaan tuovan tällaisia asioita itsestäsi esille, on siis täysin relevanttia sanoa että rakastat ihmisten kanssa työskentelyä vaikka "rakastaminen" onkin väärä verbi.

    VastaaPoista
  18. Italiassa on kyllä ihan hyväksyttävää ja suotavaakin, että myös miehenpuolet lepertelevät ihmisten vauvoille ja pitävät niitä oletusarvoisesti suloisina. Se on hyvää käytöstä, vähän niinkuin isäntäväen kehuminen asuntonsa sisustuksesta (aina löytyy jotain myönteistä, jos sohva on kamala niin voi koittaa vääntää asiaa sohvatyynystä) tai pöydän antimista.

    En voi sanoa pitäväni lapsista kategoriana, mutta vauvat (ihmis- ja eläinsellaiset) on kyllä suunniteltu aika suloisiksi ja hoivaviettiä herättäviksi. Ei niitä kukaan muuten kestäisi :)

    VastaaPoista
  19. Moi!

    Olen kyllä Liinan ja Pahan porvarin kanssa samoilla linjoilla.

    Irrelevantti henkilökohtainen mieltymys? Ehkäpä irrelevantti tässä tapauksessa vain kuulijan näkökulmasta? Ja eikö keskustelut vieraiden kanssa muutenkin ole aika täynnä vastaavia "irrelevantteja henkilökohtaisia mieltymyksiä".

    Rakastan shoppailua? Rakastan perhettäni? Rakastan autoani? Ei kaikesta lievästi liiotellusta ole tarpeellista provosoitua.

    VastaaPoista
  20. ei mussa herätä ärtymystä epäperinteiset naisen normit, tulkoon tarkennettua. ehkä siksi, että elän ympäristössä jossa läheisistäni juuri kukaan ei tunnu ehdoin tahdoin toteuttavan mitään erityisen perinteistä naisen normia.

    ehkä vaan pikkuisen hämmennyin siitä, että jollekin juuri vauvoista tykkääminen on näin iso punainen vaate; kun en itse millään näe, miten se olisi vältettävänä keskustelunaiheena rinnastettavissa uskontoon ja politiikkaan. mutta jokaisella on varmaan tässä asiassa oma kipukynnyksensä.

    olen muuten samaa mieltä Johannan kanssa siitä, että keskustelu ihmisten kanssa yleensä tuntuu olevan aika täynnä irrelevantteja henkilökohtaisia mieltymyksiä (tai lausuntoja niihin liittyen) ja jos sellaisia ei saisi ikinä esittää, hiljaista voisi olla. kyllä meillä on esim. töissä kahvilla keskusteltu vauvoistatykkäämisistä ihan samalla tavalla kuin siitä, että meidän perheessä ei juuri autoilusta välitetä. ja että toisten irrelevantit henkilökohtaiset mieltymykset suuntautuu kerrostaloasumisen suuntaan (ei tarvii hoitaa pihaa), kun toiset taas pitää omakotitaloista (kun on se piha).

    joten tässä mielessä on lähes absurdia, että vauvoista (tai lapsista, laajemmin) ja niistä pitämisestä ei tulisi puhua.

    VastaaPoista
  21. Mama, taidan jäädä täällä vähemmistöön, mutta silti: minä rakastan vauvoja. En osaa selittää miksi. Saan voimaa jo pelkästään vauvan sylissä pitämisestä. Vauvat ovat ihania. Tämä taitaa olla jotain biologista ja alkukantaista minussa.

    http://beckysharp.vox.com/library/post/asioita-itsest%C3%A4ni.html

    VastaaPoista
  22. Rakastan vauvoja. Saanko nyt jonkin palkinnon ja/tai rangaistuksen?

    VastaaPoista
  23. arkitehti, juu, kyllä mäkin tuttujen lapsille puhun (en tosiaan lässytä), mutta pois se minusta että vauvat olisivat jotenkin kategorisesti mahtava asia. ;)

    Johanna, irrelevantti hyvinkin, olin duunissa enkä missään babyshowerissa.

    Liina, olen ihan samaa mieltä siinä, että jengi tuo esille itsestään outoja asioita - mutta en ole huomannut tätä työelämässä. Shoppailu, autot tai tiramisu eivät ole yhtä arvolatautuneita objekteja kuin vauvat - sen takia vauvoista on paljon helpompi provosoitua ja siksi niiden ylistäminen ei välttämättä herätä keskustelua vaan tappaa sen.

    BeckySharp, hyvä kun kommentoit - ensimmäinen joka perusteli, että vauvat vetoavat vaistoihin ja biologiaan! Mut saatko siis voimaa myös sellaisesta kretliininvärisenä karjuvasta jousenkaaresta? :D

    Kari, rakkaus itsessään on palkinto! Tai rangaistus. tai joillekin palkinto on rangaistus.. Tai..

    Tämä on kiinnostava keskustelu nimenomaan siltä kantilta, mikä on hyvää käytöstä. Kun joku ilmoittaa olevansa raskaana, on kohteliasta onnitella ja myötäelää asia niin, että uutinen on iloinen, vaikka sisimmässään ottaisikin osaa.

    VastaaPoista
  24. on vielä pakko huomauttaa, että se, mikä on erityisen arvolatautunutta, on (kuten tämänkin ketjun perusteella näyttäisi) melko lailla henkilökohtaista. ainakin itse suhtaudun vauva-asiaan kohtuullisen neutraalisti, mutta yksityisautoilusta ja shoppailusta päädyn kyllä joskus keskusteluihin, joissa joku (minä tai joku muu) voi hyvinkin provosoitua.

    VastaaPoista
  25. Hmmm, en lainkaan ymmärrä tätä duuniperustelua. Ainakin oma kokemukseni hyvästä ja toimivasta duunista on ollut se, että kukin voi ja uskaltaa ko. yhteisössä tuoda esiin myös monia töihin liittymättömiä kiinnostuksenkohteitaan. Ilman, että tarvitsisi liiemmin miettiä, kiinnostavatko nämä nyt varmasti ihan kaikkia läsnäolijoita. Puolin ja toisin. Siitähän ne keskustelut yleensä syntyvät - sekä toisiin tutustuminen.

    Pyhä jysäys, jos töissä aina ja jatkuvasti pitäisi puhua pelkkiä työasioita...

    VastaaPoista
  26. Noin pääasiassa pidän hieman kummallisena sitä, että kaikkia poikasia pidetään suloisina. En uskalla edes kuvitella, kuinka paljon eläimiä JA ihmisiä on hankittu siksi, että ne ovat pienenä ihania. Yleisesti siis halveksun vauvojenrakastajia.

    ...Mutta silti rakastan itse ehdoitta kaikkien lajien poikasia. Tiedän, että poikaset näyttävät suloisilta suurine silmineen, pienine nenineen ja valtavine päineen siksi, että niiden kuuluukin näyttää, ja että niiden on elämän jatkuvuuden turvaamiseksi herätettävä aikuisissa auttamisen- ja hoivaamisenhalua. Ja silti olen täysin hoivaviettini vietävissä.

    Kyttään pikkulapsia, vauvoja ja kaikkien eläinlajien pentuja joka paikassa, haluaisin viedä ne kotiin ja kasvattaa aikuisiksi ja usein epäilen, että tekisin sen paremmin kuin poikasen emo/äiti itse. Kaupassa tekisi mieli ottaa itkevä lapsi syliin, rakentaa sille kotiin pesä tyynyistä ja sähistä sitten ulko-ovella sitä mahdollisesti hakemaan tulleelle virkavallalle.

    Tämän on oltava jotain evoluution julmaa pilaa, sillä olen muutoin syrjäänvetäytyvä, pessimistis-realistinen erakkoluonne, enkä edes pidä ihmisistä :D

    VastaaPoista
  27. Täsmennystä edelliseen: minullekin vauvojen hehkuttaminen on edellisestä huolimatta punainen vaate, sillä minusta vauvojen fanittaminen on järjenvastaista. Eli sallin sen vain itselleni :D

    VastaaPoista
  28. No jopas. Ei kai jonkun yleinen rakastaminen tarkoita sitä, että kohdetta täytyy rakastaa palavasti aina ja ehdoitta? Liittyen kretliininvärisenä karjuvaan jousenkaareen. Ei sekään, että rakastan miestäni tarkoita sitä, että palvon maata hänen jalkojensa alla aina. Kyllä se tyyppi ottaa välillä rajustikin päähän. Silti voin aivan hyvin sanoa rakastavani häntä täydestä sydämestäni.

    On myös vähintäänkin kummallista odottaa, että mitään mielenkiintoista keskustelua koskaan syntyy puolituttujen kesken, jos ei minkäänlaisia uusia avauksia uskalla heittää, kun joutuu pelkäämään että tämä nyt saattaa olla toiselle henkilölle punainen vaate. Jos taas sitä punaista vaatetta ei uskalla paljastaa muille, niin se on sitten ihan oma ongelma.

    VastaaPoista
  29. Liina, kyllä, arvot ovat henkilökohtaisia, mutta vauvafanituksessa on kyse yhteiskunnallisesti arvolatautuneesta asiasta, lapsista ja loppuviimeksi äitiydestäkin. Se kuinka paljon arvojaan tuo esiin esimerkiksi mainitsemassasi fillarointikeskustelussa riippuu seurasta ja persoonasta.

    johanna, lue juttu uudelleen - ei kyse ollut työyhteisöstä.

    hna, tää on hyvä keskustelu vaikka aiheessa pysyminen onkin vaikeaa. ;)

    Kris, mahtava vuodatus, kiitos!

    Anna, rinnastus on osuva jos kertoisit juuri tapaamallesi ihmiselle rakastavasi miestäsi.

    Mielestäni on turhaa ottaa esiin provosoivia aiheita tuntemattomien ihmisten kanssa. Toki tässä onkin kyse siitä, että vauva-aihetta ei mielletä provosoivaksi! Koska kukapa nyt ei rakastaisi ihanista palleroita.

    VastaaPoista
  30. Kommentissani lukikin "ko. yhteisö"! Juuri siitä syystä, että koen, että tämä pätee mihin tahansa tilanteeseen ihmisten ollessa yhdessä. Ei ole hyvästä jos joutuisi seusuroimaan sanomisiaan siinä pelossa, että jollakin sopivuuden kriteerit ovat tiukemmat kuin keskimäärin.

    VastaaPoista
  31. Mitä small talkiin tulee, niin muistan kerran olleeni aiheesta jopa kurssilla (mistäpä ei konsultit kurssien aiheita keksisi...), ja siellä annettiin vinkkinä meille jäyhille suomalaisille, että aina on turvallista aloittaa keskustelu joko säästä tai - aivan, arvasitte - lapsista!

    No, tuo konsultti olikin ruotsalainen.

    Ymmärrän Katjan pointin - että ei ole ehkä fiksua täräyttää small talk -tilanteessa esim. rakastavansa vauvoja. Mutta toisaalta minua itseäni kyllä piristää sellainenkin small talk -puhe, joka herättää tunteita ja mielipiteitäkin. Ettei aina oltaisi niin varman päälle ja kliinisiä. Että siis sanottaisiin edes jotain eikä vain pälyiltäisi epäilevinä! Tilanneherkkyyttähän keskustelun aiheiden valitseminen kyllä edellyttää, mutta esimerkiksi minun kanssani nimimerkki Anna voi huoletta aloittaa keskustelun vaikka hississä ilmoittamalla rakastavansa miestään tai vauvoja tai vaikka Project Maman huikeaa blogia.

    Ja mitä äitiyden tai naiseuden normeista poikkeamiseen tulee, niin mehän kaikki voimme tehdä ja varmasti teemmekin sitä äärettömän monella tavalla. (ja miehet omalla tavallaan). Itse asiassa täysin jotain yhteiskunnallisia tai moraalisia normeja täyttävää äitiä tai naista tai miestä tuskin on olemassakaan.

    VastaaPoista
  32. Johanna, ei neljän hengen porukka ole yhteisö. :D Ja jos postauksen viimeisessä lauseessa totean että toki voit laukoa ihan mitä vaan mutta varaudu siihen, että joudut perustelemaan kantasi.

    BeckySharp, eih? :D Aivan loistavaa! Sulla on pointti siinä, että olisi virkistävää jos voitaisiin myös puhua spontaanisti jostain epäsovinnaisesta. Yllätä mut seuraavan kerran kun nähdään hississä. ;)

    VastaaPoista
  33. Sinuna Katja miettisin ehkä vakavastikin, miksi koit "vauvojen rakastamisen" kiusallisena kommenttina. Keittiöpsykaa ehkä, mutta eiköhän vauva-asiassa ole jotain, mitä et isesi osalta ole hyväksynyt. Oletko esim. kärsinyt synnytyksen jälkeisestä masennuksesta tai varhaisen vuoroaikutuksen ongelmista lapsesi kanssa (tämä ei ole vittuilua, vaan ihan vaan villi veikkaus miksi vauvarakkaus saa sut hyppimään seinille.)

    Jos luennoitsija olisi aloittanut juttunsa kertomalla vaikkapa rakastavansa ruokaa / viinaa / miehiä / muotia / luomua tms., niin olisiko se ollut susta kiusallista? Vaikka tuskinpa kukaan nyt kuitenkaan rakastaa IHAN KAIKKEA /KAIKKIA ruokaa, viinaa, miehiä, muotia jne.

    Itsetutkiskelun paikka siis.

    VastaaPoista
  34. en mä kyllä fillaroinnista oikeastaan puhunut, mutta samapa tuo.

    olen Johannan ja Annan kanssa samaa mieltä siitä, että olisi aika tylsää joutua jatkuvasti sensuroimaan puhumisiaan puolituttujen seurassa. mistä sitä keskustelua sitten syntyy, jos ei asioista, joista ihmisillä voi olla näkökanta?

    jos joku sanoo rakastavansa kaikkia vauvoja, ihan maailmaasyleilevästi, saako siitä oikeasti psykopaatin leiman jos asiallisesti huomauttaa, että itse kiintyy enemmän joihinkin ihmisyksilöihin kuin joihinkin ikäryhmiin? ihanko OIKEASTI? ...koska kuulostaa kyllä aika hurjalta. elän varmaan jossain insinöörien lintukodossa.

    pakko muuten vielä sanoa, puhtaasti spekulatiiviselta kannalta, että miettisin kyllä itse kahteen kertaan lähtisinkö haastateltavaksi ohjelmaan, jossa toimittaja jälkikäteen ruotii satunnaiset heittoni blogissaan ja luonnehtii niitä mielenvikaisiksi. mutta kaikkien onneksi mun tuskin tarvii itse miettiä tätä yhtäkään kertaa :)

    VastaaPoista
  35. Anonyymi, täällä oli pari muutakin kuin minä jotka eivät jaksa vauvafanitusta, mutta ehkä meillä kaikilla on sama trauma. Tämä blogi on muuten alusta saakka nimenomaan kertonut äitiydestä ei-suosittuja mielipiteitä ja kertoo vastaisuudessakin. Siinähän sitä itsetutkiskelua on jo kerrakseen.

    Liina, sorry, tarkoitin sitä yksityisautoilua. Mut hei, kokeile seuraavan kerran kuinka käy! Sehän olis hienoa, jos sitä kommenttia ei vaiettaisi kuoliaaksi. ;) Mitä spekulointiin tulee, Pollarihan vain totesi sen minkä olen kuullu useamman naisen suusta aikaisemminkin - ja varmaan hän tekee niin jatkossakin. Olen puhunut täällä monista muistakin tapaamistani ihmisistä, mutta nyt toimittajanako niin ei saa tehdä..? :)

    VastaaPoista
  36. Eivät epäperinteiset naisen normit herätä minussa "ärtymystä". En oikeastaan koe sinun (ainakaan kirjoituksiesi perusteella) edustavan mitenkään epäperinteisiä normeja. Minusta nimittäin ei ole koskaan tuntunut, että minun oletettaisiin olevan lääpälläni kaikkiin vauvoihin vain koska olen nainen. Ehkä tää on sukupolvikysymys, ymmärtääkseni olet muutaman vuoden mua vanhempi eli jo useamman vuoden yli kolmenkympin? En osaa samastua voimakkaaseen reaktioosi, ja siksi sitä ihmettelinkin.

    Työhakemusvertauksen tarkoitus oli vain osoittaa, että yleistyksiä on maailma täynnä, ei että ko. asia olisi jotenkin irrelevantti tuossa yhteydessä. Ymmärrät eron? Ja varmaan Riitta Pollari osaa vastata parhaiten siihen, loukkaako häntä vähemmän kuulla, että hänen lausuntonsa on mielisairas kuin että hän itse olisi sekopää.

    Ehkä mä Liinan tavoin tosiaan olen elänyt jotenkin normaaleista poikkeavissa oloissa, kun en koe, että vauvat olisivat jotenkin erityisen arvolatautuneita asioita tai että mun oletusarvoisesti kuuluu rrrrakastaa vauvoja sukupuoleni takia. Olen edelleen sitä mieltä, että jokainen rakastakoon tai olkoon rakastamatta mitä huvittaa ja jokaisella olkoon myös oikeus sanoa se ääneen. Minusta vauvojen rakastamisesta provosoituminen on pikkuisen huvittavaa, melko stereotyyppistä ja omasta näkökulmastani käsittämätöntä.

    Siksi oikeastaan alunperin kommentoinkin, siis kiinnostuksesta enkä niinkään ärsyyntymisestä. Minusta on mielenkiintoista kuulla, mistä noin voimakkaat reaktiot kumpuavat.

    VastaaPoista
  37. Minusta tämä on kyllä hyvä aihe ottaa keskustelun aiheeksi. Olen ihmetellyt aina, että miksi minun oletetaan automaattisesti rakastavan vauvoja? Kun itse odotin esikoistani, tajusin, että olen jäänyt taas jotain geeniä vajaaksi, kun en yhtään tajunnut ystävieni iloisia kiljahteluja tyyliin: ihanaa, mä niin rakastan vauvoja! Oli vähän vaivautunutta jatkaa siitä, että öö... olen iloinen, kun saan sen puristettua ulos vatsaani painamasta ja sitten olenkin kai paniikissa, koska en yhtään tiedä, mitä sen vauvan kanssa teen siitä eteenpäin. Se tietysti olisi helpottanut, jos olisin jo etukäteen tiennyt rakastavani vauvoja. Noin niin kuin ylipäätään. Kaikkia ja aina. Ei pelkoa, kyllä minä pärjäsin sen esikoisen - ja myöhemmin myös kakkosen kanssa. Vaihtelevalla menestyksellä tosin.

    Ja olen rakastanut niitä aina. Mutta en vieläkään rakasta vauvoja. Mutta mulla on todellakin varmaan joku vauvakammo. Ja jotta tämä ei olisi yhtään looginen kommentti, niin voisin ihan hyvin sitten kyllä heittää, että rakastan lapsia! Sillä en ole koskaan tavannut yhtään inhottavaa lasta (en tosin vauvojakaan). Vauvoja pelkään enemmän kuin rakastan. Tai ehkä pelkään vauvojen täysriippuvuutta itsestäni.

    VastaaPoista
  38. Tuli mieleeni, että oletko varma ettei Riitta Pollari lue näitäkin tekstejä? Haluatko olla väleissä jatkossakin? ;) Ajattelin vain että jos olisin ollut sun ohjelman vieraana ja heittänyt kommentin X (tuollaisen neutraalihkon, ei esim. kiihotusta jotain tiettyä kansanryhmää vastaan tms.), musta ei olis ehkä kovin kiva lukea jälkeenpäin blogistasi, että se oli sekopäistä ja mielisairasta. (Oletan, että et varmaan täräyttänyt tätä rehellisyyden nimissä päin naamaa - juuri ennen lähetystä voisi kivasti nostaa pulssia ja piristää tunnelmaa.)

    VastaaPoista
  39. en tiiä, miten Pollari asiaan suhtautuisi, mutta mä oon niin herkkis, etten ehkä tykkäisi että ohimenevältä ainakin vaikuttava kommentti noin vain tuomittaisiin mielisairaaksi ;)

    ehkä yksi syy siihen, että tämä keskustelu tuntuu jokseenkin surrealistiselta on, että olen itse asiassa melko varmasti ilmaissut tämän yksilö-ei-ikäkausi -näkemykseni useammallekin ihmiselle enkä ainakaan vielä koe saaneeni psykopaatin leimaa - mutta ehkä kukaan ei vaan kertonut mulle. nyt aloin kyllä miettiä, että olenko kenties hallusinoinut :D

    ja kuten Paha porvari, minäkin olen lähinnä hämmentynyt - perinteinen tai epäperinteinen naiseus on sitäpaitsi jotain, mitä en oikein osaa edes määritellä. ympärillä on niin monenlaisia naisia ja tyttöjä, kaikki mahtavia. osa äitejä. harva kuitenkaan ymmärtääkseni geneerisesti vauvoja rakastavia.

    mietin myös aiemmin sitä ikäkausijuttua, koska valtaisa empiirinen kokemukseni sanoo, että esimerkiksi tietoinen lapsettomuus vaikuttaa olleen isompi juttu vielä sanotaan mua 5 vuotta vanhempien keskuudessa kuin ikäisteni ... en tiiä. (olen jo äärikypsä 30-vuotias.) ainakin tiedän ihmisiä jotka ottaa huomattavia kierroksia aina aiheen tullessa esille, ja spontaani itsekombustio tällaisissa tilanteissa on ainakin itselle hieman hämmentävää seurattavaa, koska uskon vilpittömästi, että lapsettomuus (kuten moni muukin juttu) on erinomainen tapa elää elämäänsä, jos sen itse valitsee. (olisihan kuitenkin kivempi, jos ihmiset olisivat onnellisia, ja onnellisia heille mahdollisimman luontaisella tavalla.)

    lopuksi vielä todettava, että Pahan porvarin kommentti oikeudesta rakastaa tai olla rakastamatta mitä huvittaa, ja myös sanoa se, oli ihan mahtis, allekirjoitan täysin.

    VastaaPoista
  40. Joo näin juuri, myös mun kokemuksen mukaan vielä viitisen vuotta vanhemmille täntyyppiset asiat tuntuu olevan jotenkin paljon isompia ja niistä meuhkaaminen paljon kapinallisempaa/erikoisempaa kuin itse koen. Itse olen siis kypsät 31 vuotta ja 2 päivää. :) Tai ehkä me vaan on eletty Liinan kanssa samassa hallusinaatiossa, who knows?

    VastaaPoista
  41. Mielisairas lausunto? WTF? Jotain rajaa hei.

    VastaaPoista
  42. Nyt tulee kyllä ihan väkisin mieleen, että blogin pitäjällä on noussut keltaista nestettä pääkoppaan.

    Pollaria on varmaan pakko mollata siksi, että se on VAAN naistenlehden päätoimittaja ja Rouva Blogisti itse on niiiiiiin tiedostavan median juoksutyttö.

    Tosin samat ripsaritestit ne tuntuvat molemmissa valtaavan mediatilaa.

    VastaaPoista
  43. Koska en selvästikään aiemmin vuodattanut tarpeeksi, olen taas täällä. Nukkumaanmenoajan jälkeen.

    Mietin asiaa tänään päivällä paljon ja tajusin, että yksi suuri syy sille, miksi vauvalepertely tappaa keskustelun ainakin omalta osaltani, on lapsettomuus.

    En usko, että pystyn edes kuvittelemaan, miltä lapsettomasta tuntuu kuunnella "koskas teille tulee vauva"-teemaista keskustelua kauhulla omaa vastausvuoroa odottaen, mutta oletan sen olevan aika peestä. Jotta keskustelu ei vähän vieraammissa piireissä (esim. juuri duunissa) ajautuisi siihen vahingossakaan, tapan sen omalta osaltani heti alkuunsa. Ihan senkin takia, että haluan omalta osaltani "opettaa" ihmisiä olemaan puhumatta asiasta ihan kenen tahansa kanssa.

    Olen itse pariin kertaan kouluttamissyistä vastannut em. kysymykseen, että "mistä tiedät voinko mä ylipäätään saada lapsia?". Edellinen kerta oli koirapuistossa, jossa itseäni nelisenkymmentä vuotta vanhempi, mulle täysin tuntematon naishenkilö katsoi asiakseen avautua siitä, että mä varmaan parin vuoden päästä saan jo lapsia ja kyllästyn koiriin, joten ei ehkä ois kandennu hankkia kahta piskiä.

    VastaaPoista
  44. Anonyymi 21.57, Ei minulla ole mitään sitä vastaan että Pollari lukee tämän tekstin, päinvastoin! Ja sanoin kyllä heti ihan suoraan että olen vauvojen ihanuudesta aivan eri mieltä. Jos tästä mielipiteestä aina vaikenee, ei muutosta synny.

    Liina ja Paha Porvari, on hyvä kuulla, että teillä ei ole samaa kokemusta, oikeasti! Mä olen teidän kanssa täysin samaa mieltä että ihmisen täytyy saada sanoa vapaasti mitä rakastaa, mutta niille asioille on oma paikkansa ja toiseksi täytyy olla valmistautunut siihen, että joku kuulijakunnassa ei jaa tätä mielipidettä.

    Mari A, se, että tästä syntyi tällainen keskustelu, osoittaa, että sitä tarvittiin!

    Kris, toi sun saama koirapuistokommentti edustaa juuri sitä näkökantaa, jota itse koen tarpeelliseksi vastustaa kaikin keinoin.

    VastaaPoista
  45. Katjan provoisoivan kirjoituksen aiheuttama keskustelu on hyvä esimerkki siitä, miten helppo on sohaista naiseuden määritelmiä ja perinteisiä vaateita - ja miten nämä sohaisut leimahtavat nopeasti keskusteluksi siitä, mikä on "oikein" ja mikä "väärin": ikään kuin naiseutta tai äitiyttä tai ihmisyyttä voisi _suorittaa_ oikein tai väärin. Mielestäni ei voi. Jokaisen pitää saada olla äiti ja nainen omalla hyväksi katsomallaan tavalla. Ja vaikkapa myös kertoa siitä muille, jos tahtoo.

    Kirjoituksen loppu ("Miesten suusta en ole muuten vastaavaa sekopäistä lausahdusta koskaan kuullut.") on paljastava. Tulkitsenko oikein, että benchmarkkaat tässä suhteessa miehiin, Katja? - että miehet osaavat siis vauvojen suhteen olla jotenkin fiksumpia, ja että meidän naisten tulisi myös pyrkiä samanlaiseen hoivaviettimme alleviivaamatta jättämiseen?



    Kiitos ajatuksia herättävästä kirjoituksesta!

    PS. Hjälp, miten sitten pitäisi suhtautua niihin lukemattomiin miehiin, jotka julistavat "rakastavansa naisia"?!?

    VastaaPoista
  46. Itse olisin voinut koirapuistossa vastata, että siksi mulla on 2 koiraa, kun en voi saada lapsia. Ymmärtäisi nuo tuon tyyppiset ihmiset miten tökeröä tuollainen puhe on... Tai samalla sitä voisi alkaa avautua seksielämästään, jolloin olisi vanhemman polven mielestä varmaan tosi huonokäytöksinen.

    Jokainen voi myös seurata sukujuhlissa kenen syliin vauvoja tarjotaan ja kenellä on siis luontainen "vauvarakkaus"... Itseä tämä ei ole häirinnyt, mutta tiedän miehiä, jotka myös haluaisivat pitää vauvaa sylissä, mutta eivät kehtaa erikseen pyytää tällaisissa sukujuhlissa, kun tietää millainen kaakatus siitä alkaa ;)

    VastaaPoista
  47. mun on pakko kyllä vielä BeckySharpilta kysyä, että kuka on tarkalleen ottaen sanonut mitään siitä, mikä on "oikein" tai "väärin"?

    (ainakaan itselläni ei tosiaankaan ollut tarkoitus tulla pätemään sillä, miten kenenkään pitäisi olla äiti tai nainen, ja toivon, ettei kommenttejani kukaan ole sillä tavalla tulkinnutkaan.)

    tosin myöntää täytyy, että minusta on enemmän oikein jos ihmiset saavat sanoa ääneen, mikäli tykkäävät vauvoista - ja myös, mikäli eivät tykkää. (ja vähemmän oikein, jos tuntemattomat rupeavat avautumaan lastenhankinnasta koirapuistossa.)

    mutta mun mielestä aika moni keskusteluun osallistunut vaikuttaisi nimenomaan puoltavan naisten oikeutta olla äiti ja/tai nainen omalla hyväksi katsomallaan tavalla. luemmeko tätä nyt täysin eri tavoin?

    VastaaPoista
  48. Liina, ei varmastikaan kukaan ole tarkkaan ottaen käyttänyt juuri noita sanoja "oikein" ja "väärin". Tulkitsin vain tuossa kommentissani tätä keskustelun yleistä henkeä sekä yleisemmällä tasolla sitä, mihin tällaiset keskustelunaiheet usein johtavat.

    Kommenttini kumpusi eritoten tuosta Katjan kirjoituksen PS-osuudesta; siis että tekevätkö miehet sitten jotenkin "oikein", kun eivät julista rakastavansa vauvoja..?

    VastaaPoista
  49. Nautittavaa keskustelua! Itse pystyn kommpaamaan sekä Projectmamaa, että Pollaria, koska elämässäni on ollut erilaisia vaiheita.

    Vauvahössötys ja kaikki nyytit ällötti siinä vaiheessa elämääni, kun EN MISSÄÄN NIMESSÄ halunnut tulla raskaaksi. Olisin halunnut käyttää kahta päällekäistä ehkäisykeinoa ihan vain varmuuden vuoksi. Kun sitten ystäväni tuli raskaaksi, en pystynyt edes onnittelemaan häntä.

    Jouduin myös epämiellyttävään tilanteeseen, kun vauva kiersi sylistä syliin enkä halunnut mennä siihen falskiuteen, että olisin valehdellut, miten ihanalta se tuntuu.

    En sitten ottanut sitä syliini ollenkaan ja sain automaattisesti sitten lapsenvihaajan maineen, joka kantoi pitkälle.

    Sain sitten ekan oman lapsen. Minusta vieläkään kaikki vauvat eivät olleet ihania, omastani kyllä välitin ja rakastin, vaikka koville se välillä elämän pisti.

    Tokan lapsen jälkeen olen sitten sairastanut parantumattomasti vauvakuumeeseen!! Ja ehkä rakastaminen on liian vahva termi vauvoihin liittettäväksi, mutta ainakin mä liikutun jokaisesta vastasyntyneestä, vaikka ne huutaisivat ja olisivat rumia ruttunaamoja.

    0-3 kk vauvat ovat vielä niin avuttomia, aitoja, vilpitömiä, pilaamattomia, että kyllä mä huolisin syliini sellaisen rodusta riippumatta, kunhan mun ei tarvitse seurustella vauvan vanhempien kanssa. Vauva antaa mulle energiaa, toivoa paremmasta huomisesta, herättää hoivaviettiä ja antaa lämpöä. Siksi mä melkein voisin sanoa rakastavani vauvoja. Jos vauvalla on mun sylissä niin hyvä olla, että se rauhoittuu ja nukahtaa, mun mielestä se on maailman paras palkinto, kuten vauvan hymykin. Säästän teidät enemmältä lässytykseltä, mutta en häpeä omaa tunnettani.

    Sen sijaan kaikkia taaperosta ylöspäin olevia lapsia en voi sietää ja rakastaa. Niitä on jo ehtinyt kova maailma ja vanhemmat pilata.

    Älkää siis äiti-ihmiset antako nyyttejä sellaisille, jotka eivät ehdoin tahdoin sellaista sano haluavansa ottaa syliin ja antakaa meidän tunteellisten lässyttää vauvoille.

    Ja projectmamalle: onko oma nykyinen tai mennyt elämäntilanne sellainen, mikä mahdollisesti projisoituu vauvoihin punaisena vaatteena?

    VastaaPoista
  50. Kuten arvata saattaa, tällainen aihe herättää keskustelua. Sekä asiasta että sen vierestä.

    Jopa blogisti itse lähtee yllättäen kirjoittamaan "epäperinteisistä naisten normeista". Kysehän ei ollut tässä mistään naisten normeista, tai että oletettaisiin kaikkien naisten yleisesti rakastavan vauvoja vaan siitä, voiko se, joka itse kokee rakastavansa vauvoja, todeta tämän ääneen ja missä tilanteessa näin voi tehdä. Mielestäni voi ja todellakin missä tahansa! En myöskään ymmärrä miksi tätä rakastamista pitäisi sen enempää perustella tai kummastella kuin sitä että rakastaa koiria tai kissoja tai ihan mitä muuta tahansa. Olemme erilaisia ihmisiä ja meillä on erilaiset mieltymykset.

    Ja luonnollisesti sen kertominen että itse rakastaa vauvoja on aivan eri asia kuin toisen henkilön lapsitilanteen uteleminen.

    VastaaPoista
  51. Becky Sharp, voikto kuvitella että en edelleenkään edes pidä tätä kirjoitusta järin provosoivana. :) Mutta mitä tuohon oikea-väärä polarisointiin tulee, mielestäni tässä on enemmän kyse sovinnaisuudesta. Mä pelkään monia äitejä ja pyrin ylipäätään välttelemään keskustelua lapsista muiden kuin jo todetusti samanhenkisten naisten kanssa. Koen monesti miesten suhtautumisen lapsiin rentouttavana, se on jollain tavalla paljon luonnollisempi ja "epäjännitteinen" ehkä juuri normien poissaolon takia. Tämä on varmaan oman postauksensa arvoinen asia!

    Ajattelin muuten selvittää, mitä small talk aiheita nykyään suositellaan! ;)

    Anonyymille kiitos mahtavan tarinan jakamisesta - loistava esimerkki siitä, miten mieli voi myös muuttua!

    Johannan kanssa vain olen eri mieltä - ihan kaikesta. :) Onneksi voimme olla!

    VastaaPoista
  52. Nykyäänhän on kovin muodikasta olla ei äidillinen, tehdä numeroa siitä, että ei ole niinkuin muut.
    Oletteko huomanneet?

    VastaaPoista
  53. Mä en pääse Katja yhtään kiinni tuohon ajatusmaailmaani. Musta vauvat on ihan lupsakka ja vaaraton keskustelunaihe.

    Olisiko yhtä paha jos joku sanoin rakastavansa lapsia? Tai tyttölapsia?

    Musta on paljon vaarattomampaa sanoa rakastavansa ylipäätään vauvoja, kuin käydä yksilöimään asiaa tarkemmin asiaa. "Rakastan vauvoja jotka tunnen", kuulostaa vähintäänkin tyhmältä. "Rakastan kuniita vauvoja." Ei hyvä sekään. Puhumattakaan sitten etä kertoisi millaisia vauvoja ei rakasta; "Rakastan terveitä vauvoja, mutta inhoan kehitysvammaisia vauvoja".

    VastaaPoista
  54. Mulle tuli tästä postauksesta jotenkin huono olo. Varmaan yhtä huono olo kuin Katjalle tuli siitä, kun Pollari möläytti pitävänsä vauvoista. :(

    VastaaPoista
  55. Anonyymi, ymmärrän paremmin mä rakastan lapsia -kommentin, koska lapsissa on jo paljon enemmän ulottuvuuksia ja tarttumapintaa - huumoria, persoonaa, järjenjuoksua. Vauvat ovat vain vauvoja - ja ryhmänä in my humble opinion todella epäkiinnostava.

    Äimistynyt, ei mulle varsinaisesti tullut huono olo, olenhan kuullut tuon jo sata kertaa aiemminkin, ärtymystä siis vain. Osaatko määritellä mikä sua tökki?

    En omasta puolestani enää jaksa selventää aihetta enempää, sanoin kaiken postauksessani, mutta jatkakaa keskustelua jos siltä tuntuu ja uusia ajatuksia herää. Mutta olen helvetin tyytyväinen että tästä virisi näin värikäs ja monipuolinen keskustelu. Aihe oli selkeästi uusi, koska se herätti niin paljon hämmennystä puolin ja toisin.

    VastaaPoista
  56. Mitä jos tässä koko hommassa onkin kyse siitä, mitä rakastaminen nykyään tarkoittaa? Onko se sitä amerikkalaista "I just love babies" -small talkkia, joka tarkoittaa ehkä suomeksi "pidän vauvoista"? Rakastaminen on suomalaisille ehkä niin ISO sana, että se on varattu vain henkilökohtaisiin tunteisiin eikä sitä "kuulu" jakaa muille, sanoo kansa joka onnen kätkeköön.

    VastaaPoista
  57. Sopimattomiin uteluihin lastenhankinnasta voi vaikka todeta:
    -Juu, heti kunhan saadaan spermatestin tulokset
    -Anoppi/appi/äiti/isä/ on sitä mieltä ettei meidän kannata hankkia lapsia
    -Vasta sitten kun pää kolahtaa lasikattoon
    -Olispa ihanaa jos olis vauva! Mistä niitä saa, tiedätkö?

    Muilla mailla matkustelleena olen muuten laittanut merkille, että monissa paikoissa miehetkin osallistuvat innolla vauvalepertelyyn.

    VastaaPoista
  58. "Aihe oli selkeästi uusi, koska se herätti niin paljon hämmennystä puolin ja toisin."

    joo, suorastaan vallankumouksellinen! kyllä nyt maailma muuttuu!

    :P

    kaikki Isot Henkilökohtaiset Ongelmat ei ole yhteiskunnallisessa mielessä varsinaisesti mullistavia. mistä erinomaisena esimerkkinä toimii tämä keskustelu.

    ...keskustelu, johon itsekin käytin useita minuutteja elämästäni. haluaisinkin nyt juhlallisin menoin ojentaa Huhtikuun Torvi -palkinnon itselleni. kiitos. olkoon tämä minulle opiksi.

    VastaaPoista
  59. Liina, kiitän elämäsi uhraamisesta ja osallistumisestasi keskusteluun! Huomautan kuitenkin että kannattaa lukea keskustelu ihan alusta niin huomaat että kyseessä ei ole minun henkilökohtainen ongelmani. Yhteiskunnallisista vaikutuksista olen kanssasi samaa mieltä.

    VastaaPoista
  60. Osaatko määritellä mikä sua tökki?

    Äimistynyt äiti vastaa:

    Se, että vauvojen rakastaminen ihan yleisenäkin heittona saa jonkun toisen ärsyyntymään, on puolestaan minun mielestäni aika ärsyttävää. Luomujutut ym. sentään ymmärrän, niissä on selvästi jokin pointti takana, mutta että vauvojen rakastaminen olisi merkki mielenhäiriöstä... Eh?

    Mielestäni tämä aihe olisi kaivannut enemmän lihaa ympärilleen. Mistä lähtien vauvoista ja niiden tykkäämisestä on tullut yököttävää? Siitä lähtien, kun lapsettomat alkoivat tulla kaapeistaan ulos? Onko tämä yksi merkki siitä, että lapsista on yhteiskunnassamme tulossa jonkinlainen tabu? Kunpa niin ei olisi. Yhteiskunta on kovaa vauhtia kyynistymässä.

    VastaaPoista
  61. Se, että joku ei halua lasta, on hänen asiansa ja näin hän saa haluta. Lapset eivät suinkaan ole mikään tabu eikä sellaiseksi tulossa, edelleen vain monille tuntuu olevan luonnotonta jos joku, etenkin nainen, ei halua lasta. Miksi näin on? Minusta tuntuu, että monet äidit usein syvästi halveksivat lapsettomia naisia, mutta harvemmin kuulee tähän syytä heidän suustaan.

    Itsekin pidän vauvoista eivätkä he minusta ole ollenkaan epäkiinnostavia! Tokikaan huutava vauva ei ole niin kivaa kuunneltavaa ja se kun ei tiedä mikä vauvaa oikein harmittaa...

    VastaaPoista
  62. Aaaahhhh... Ihanaa, verta kentälle! ¨

    Olen nauttinut tämän postauksen kommenteista, kiitoskiitos kaikille :)

    VastaaPoista
  63. Erittäin mielenkiintoista keskustelua, vaikkakin ihmettelen blogin kirjoittajan voimakasta reagointia. Olen itse vapaaehtoisesti lapseton nainen, enkä koe, että kenenkään lapsi- tai vauvarakkaus olisi minulta pois - miksi ihmeessä sellaisista asioista ärsyyntyisin? Vielä vähemmän kuvittelen, että jos joku tuttu tai tuntemattomampi julistaa rakastavansa lapsia tai vauvoja tai elokuvia tai luomuruokaa, niin hän luulee saavansa varmaa vastakaikua minulta.

    Terv. Vela

    VastaaPoista
  64. Pakko sotkea lusikkaa hiukan tähän soppaan :D

    Mun silmiin hyppäsi se, että lapset ja vauvat koetaan eri käsitteinä. Vauvathan ovat myös lapsia, taimia joita pitää hoitaa jotta heistä tulee suurempia. Jos joku sanoisi rakastavansa kasveja, niin silloin se varmasti ymmärrettäisiin niin että ihan taimesta asti sitä rakastetaan.

    Itse sanoisin että pidän lapsista; vauvoista, taaperoista, leikki-ikäisistä, koululaisista... Ja se tosiaan sisältää kaikki nämä ikäkaudet lapsilta :)

    Ja vielä vauvoista... no, itseäni pienet vauvat kyllä sykähdyttävät. Sellaisen pienen nähdessään tajuaa, että taas on uutta elämää syntynyt ja elämän jatkuvuus on todellista. Lisäksi minusta on kiehtovaa seurata sitä, miten vauvasta kehittyy taapero. Miten vauva kasvaa ja alkaa antaa itsestään koko ajan enemmän, kun pystyy siihen. Mutta pystyäkseen vauva tarvitsee sen huolenpidon, jonka aikuinen antaa. Ja kyllä, myös ne kaaressa huutavat vauvat ovat ihania lapsia ;)

    En ehkä leimaisi vauvoja rakastavaa kommenttia mielenvikaiseksi, koska siinä ei todennäköisesti ole ollut tarkoitus ärsyttää ketään tai provosoida.

    terkuin Hanski, rv 18+5 :)

    VastaaPoista
  65. Vastenmielinen postaus. Ei siksi, että olisin samaa tai eri mieltä vauva-asioista, vaan siksi, ettei normaalijärkisen ihmisen kuuluisi toisten puhumisia julkisesti ruotiessaan käyttää noin ala-arvoisia termejä.

    Vai että on sekopäistä ja mielisairasta kertoa rakastavansa jotakin? Olipa hyvä, että olit paikalla kertomassa, ettei niin kuulu ajatella ja jaoit sen meidän kanssamme vielä täällä blogissasikin.

    Kiitos kuluneesta vuodesta, olen tykännyt kovasti kirjoituksistasi. Tässä meni kuitenkin raja: näin omaa erinomaisuuttaan täynnä olevan kirjoittajan jutut eivät enää jatkossa kiinnosta.

    Mia-Maria K

    VastaaPoista
  66. Olen jäänyt miettimään tätä keskustelua, etenkin kommenttia, että minkään rakastamisen kertominen ei ole kiusallista. Minä kyllä ainakin hämmentyisin, jos esim. naiskollega julistaisi yhtäkkiä small talk tilanteessa rakastavansa naisia. Joo, ihan kiva ja ok, ei mulla ole mitään lesboja vastaan, mutta ei se silti minusta kuulu geneerisen small talkin piiriin. Mutta ehkä olen sitten vaan ahdasmielinen...

    Mutta totta on se, että naisten kulttuuriin on perinteisesti varmaan kuulunut, että etenkin, kun joku on raskaana tai jollain on pieni vauva, niin vauvoja ihastellaan ja puhutaan synnytyksistä, imetyksistä ja vauvaelämästä yleensä. Mutta ehkä tämä kulttuuri on murroksessa, eikä babytalk ole enää yhtä hyväksyttävää small talkia.

    -Annis-

    VastaaPoista
  67. Kiitos kun kirjoitit aiheesta. Allekirjoitan kokonaisuudessaan. Tunnen itseni friikiksi kun en jaksa innostua vauvoista. Omatkin vauvat oli vaan pakollinen välivaihe synnytyksen ja leikki-iän välillä... Siis olihan ne ihania kun ne oli ihan itse tuotettuja otuksia, mutta elämä on nyt paljon laadukkaampaa, kun lapsi ei ole 24 h iholla, ja lapsen jutuista alkaa jotain jo ymmärtääkin.

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...