16.4.2010

Blinsessa-satu

"Sitten mennään lukemaan iltasatu!"
"Mä haluaisin blinsessa-sadun."
"Eihän meillä oo mitään prinsessasatukirjoja, eiks nyt noi Muumit kelpaa?"
"EI!"
"..no entäs tää, tässä on pääosassa tää sivistynyt susi..?"
"EI!"
"Mitäs jos vaan laulettais?"
"EI!"
"Jaha. Noh. Jos mä sitten kerron prinsessasta nimeltä Matilda?"
(hyväksyvää vaikenemista)

"Olipa kerran pikkutyttö nimeltä Matilda. Matildalla oli vaaleat takkuiset hiukset ja vihreät silmät ja aina vähän röhnää suupieleissä. Se diggasi tehdä pihalla vedestä ja hiekasta löllöä, yrittää saada kärpäsiä kiinni ja katsella pikkulintoja. Eräänä päivänä se alkoi miettiä, mitä muuta sitä elämässä voisi tehdä kuin hiekkakakkuja. Voisi ruveta vaikka blinsessaksi niin ei tarttisi ainakaan kurahousuja pukea, se mietti. Mutta miten blinsessaksi päästään?

Matilda meni kysymään Vaarilta. "Vaari, Vaari, miten pääsee blinsessaksi?" Vaari vastasi: "No, sehän on helppoa. Riittää kun on pikkutyttö ja luonteeltaan reipas." Niinpä Matilda teki reippaita tekoja kuten siivosi huoneensa, pyöräytti muutaman kuperkeikan ja söi kiltisti ison lautasellisen kalasoppaa.

Ollakseen ihan varma blinsessan uranäkymistä, Matilda päätti vielä tarkistaa asian Mummilta. "Mummi, Mummi, miten pääsee blinsessaksi?" Mummi mietti hetken ja sanoi: "Kyllä blinsessat ovat ennen kaikkea kilttejä. Ne auttavat muita ja tottelevat vanhempiaan." Matilda vähän hämmästyi, että voiko tää tosiaan pitää paikkaansa, mutta auttoi kuitenkin Mummia tiskaamaan ja haravoimaan pihan.

Matildaa vielä hiukan epäilytti, joten hän päätti kysyä vielä Siltä Joka Tietää Kaiken. "Äiti, äiti, miten pääsee blinsessaksi?" Äiti pohti asiaa ja sanoi sitten: "Blinsessat ovat reippaita ja kilttejä, mutta myös huomaavaisia muita kohtaan. Niillä on kuitenkin iso valtakunta huolehdittavana eikä se sovi itsekkäälle tyypille."

Matilda meni hiljaiseksi. Se mietti, onko riittävän huomaavainen blinsessaksi. Oliko kenties joku, jonka hän oli tänään laiminlyönyt? Sitten se keksi yhden. Se meni pihalle lapion ja ämpärin kanssa ja kaivoi kompostista pari muhkeaa matoa. Sitten se meni pihalle, kattoi Hello Kitty -posliinikupit ja lautaset terassille ja jäi odottamaan vieraita.

Eipä aikaakaan kun Mustarastas lehahti paikalle. Se vihelsi huilumaisen tervehdyksen, kallisti päätään ja nokkaisi madot nälkäiseen kitaansa. Sitten se yhtäkkiä lausui selvällä suomen kielellä: "Hei Matilda, olen seurannut touhujasi koko kevään. Minä olen taikarastas ja sattumalta kuulin toiveesi aamulla. Sinä sovit upeasti prinsessaksi, koska olet reipas, kiltti ja huomaavainen. Minä annan sinulle nyt näkymättömän taikakruunun ja sinusta tulee salainen prinsessa. Salaiset prinsessat ovat paljon etevämpiä kuin tavalliset sillä ne eivät ole saavuttaneet asemaansa perimällä niinkun Victoria vaan ansaitsemalla sen. Mustarastaat tarkkailevat näitä salaisia blinsessoja, joten muista siis jatka reippaana, kilttinä ja huomaavaisena!" Ja niine hyvineen se lensi pois.

Siitä lähtien Matilda oli Mustarastaiden suuri ystävä ja Hänen Korkeutensa Salainen Blinsessa, jolla oli näkymätön kruunu. Sen pituinen se."
"Tää oli hyvä."

33 kommenttia:

  1. Mahtavaa! Eikä onneks mitään tyhmää blinssiä pilaamassa tarinaa!

    VastaaPoista
  2. Tää laitetaan korvan taakse tulevaa varten!

    VastaaPoista
  3. Totta, ei pikkutyttöjen kannata Victorioita ihailla. :-) Eikä sen puoleen Prinsessa Ruusustakaan.

    VastaaPoista
  4. Hieno tarina! Saattaa olla, että vähän lainaan tätä omaan käyttöön. :)

    VastaaPoista
  5. Hieno ja hyvin kirjoitettu, kiitos. Ja meneekö tämä vieläpä ihan täpöllä läpikin lapselle, vau :).

    VastaaPoista
  6. Loistava satu!! Siltikin Hänen Korkeutensa Salainen Blinsessa voi ja saa pukeutua vaaleanpunaiseen ja ihailla myös niitä ihania vaaleanpunaisia prinsessoja, koska harvemmin nuo lapset niitä satujen stereotyyppejä ihailevat vaan sitä prinsessojen ihanuutta - ärsytti se äitiä kuinka paljon tahansa. ;)

    VastaaPoista
  7. Prinsessa-vaihetta kai kuitenkin pidetään tärkeänä lapsen kasvuvaiheena. On tärkeää saada varauksetonta ihailua, myös ihan siitä että on tyttö. Helpottaa naisena oloa aikuisena, kun on kokemus siitä että on hyvä ja riittävä ja että on hienoa olla tyttö. Sitä paitsi prinsessuuskin on vain vaihe, pian tulee aika, jolloin vaaleanpunainen ei sitten kelpaakaan enää millään :)

    VastaaPoista
  8. ^ Valveutunut mielipiteeni on, että tyttö voi kasvaa ihan tasapainoiseksi ja järkeväksi myös ilman vaaleanpunaista. Ei prinsessojen ihaileminen ja överityttömäisten leikkien leikkiminen ole mikään psyykeen tehdasasetusten mukana tuleva piirre, joka puhkeaa automaattisesti kaikilla tytöillä etnisestä ympäristöstä ja kasvatuksesta riippumatta. Jos ympäristö ihailee, arvostaa ja ylistää älykkäitä, mustaan pukeutuvia naisia, tyttö haluaa kyseisessä kehitysvaiheessaan todennäköisesti esittää älykästä, mustiin pukeutuvaa naista.

    VastaaPoista
  9. Saa vapaasti lainata! Kyllä tämä tosiaan läpi meni ja sitä on jopa pyydetty uusintana. Lisäksi siitä on johdettu Äiti haluaa kuninkaaksi kertomus, jossa parasta oli kuitenkin se, että isi oli possu.

    Mitä tulee prinsessavaiheeseen (johon en siis usko oman kokemukseni perusteella) niin olen tehnyt maalaisjärkeen perustuvan linjanvedon jo kauan sitten.
    1. Prinsessavaihe saa tulla jos on tullakseen, mutta en aio ruokkia sitä rakentamalla skidille valmiiksi vaaleanpunaista hörhelömaailmaa. Tarhasta (eli muilta apinoimalla) se tulee viimeistään.
    2. Lapsi saa huomiota muutenkin kuin pukeutumalla johonkin rooliasuun. Ihailen ipanaa eniten omana omituisena itsenään.
    3. Rooliasuihin saa pukeutua, jos niitä haluaa esimerkiksi huiveista taikoa, mutta tarjolla on myös meririsvon, tiikerin ja vaikka sen blinssin roolit. Jos kiinnostaa.

    Tämä saattaa olla kauheassa ristiriidassa viimeisimpien kasvatustieteeelliseten tutkimusten mukaan, mutta olen valmis ottamaan sen riskin.

    VastaaPoista
  10. Loistava satu! Kasvatuksellinen näkökulma ja arkea helpottava mielettömän kekseliäs manipulointi saavat täydet miljuuna pistettä ja lisäksi se oli vielä hellyyttäväkin :D

    Prinsessavaiheeseen en ota muuta kantaa kuin sen, että on varmasti hyvä, että tyttö saa positiivisia kokemuksia tyttönä olemisesta. Raja menee kuitenkin siinä, tuleeko tuo positiivinen kokemus todella tyttönä olemisesta vai tytöltä näyttämisestä. Kun aika usien tuo tuntuu menevän niin, että kehutaan sitten miten nätiltä plinsessa näyttää eikä kuinka mallikelpoisesti ja rohkeasti hän toimii plinsessa-roolissaan. Eli ohjataan tähän perinteiseen, että tyttö/nainen tuntee jatkossa tulevansa hyväksytyksi vain, jos on nätti...

    VastaaPoista
  11. Mulle tämä prinsessavaihe on vähän outo, koska itselläni ei sellaista ollut, eikä myöskään lähimmillä lapsuuden tyttökavereilla. Tulisko sytyke siihen sitten kuitenkin jostain ympäristöstä, eli jos ei sitä ruoki, niin ei sitten syty. Itse olen hyvin pärjännyt elämässäni ilman prinsessana olemistakin, ja itsetunto on aina ollut kunnossa :) En myöskään aio ostaa tyttärelleni yhtäkään kauheaa polyester-Disney-prinsessapukua (ne on muuten ihan kauheita - tutustuin aiheeseen yhdessä Disney-storessa Englannissa männä vuonna) edes naamiaisasuksi, mutta saa toki prinsessoida omissa tai äidin mekoissa ihan rauhassa jos se vaihe kuitenkin puhkeaa.
    Mutta enpä itsekään ihan täysin säästynyt sukupuolistereotypioilta kasvaessani (jos sitä voi siksi sanoa, koska en tuntenut muita kuin nais-sihteereitä, todnäk. jos isäni olisi ollut sihteeri, olisi homma toisin) - mulle ihaninta 5-vuotiaana oli sihteerit :D ja ne oli leikeissä aina kauniita, hoikkia naisia niinkuin äitini :)

    VastaaPoista
  12. Itse ajattelen, että kun lapsena ihaillaan sekä ulkonäköä, tietoja ja taitoja ja tietysti ihan omaa persoonaa, kaikkia sopivasti eikä osaamisia tai tekemisiä perusteettomasti, kasvaa niin tytöistä kuin pojista terveitsetuntoisia itseään arvostavia ihmisiä, joiden ei aikuisena tarvitse pakonomaisesti hakea ihailua esim. ulkonäolleen.

    VastaaPoista
  13. Hmm, löytyyköhän poikien äideistä paljon vaaleansinistä ja mustaa vihaavia, jotka tekevät kaikkensa, jotta poika riehumisen, sota- ja autoleikkien sijaan kiinnostuisi vaikka puutarhanhoidosta tai ruuanlaitosta?

    Mielestäni tärkeintä feminismiä on se, että opitaan arvostamaan kaikenlaista naiseutta, myös sitä ns. perinteistä.

    Empaattisen, hoivahaluisen, arahkon, herkän taitelijasieluisen tytön, joka rakastaa vaaleanpunaista, kaikkea kimaltelevaa ja kaunista, ei kai ole tarve muuttua raisuksi räkäposkeksi, ns. perinteistä poikaa muistuttavaksi..?

    En kertakaikkiaan ymmärrä sitä feminismin haaraa, jossa ihaillaan kaikkea poikamaisuuteen liittyvää ja kannustetaan tyttöjä mahdollisesti vastoin luonnettaan siihen suuntaan.

    Kouluajoilta muistan aktiivisten feministien jatkuvan huolen tyttöjen osallisuudesta matemaattisista opinnoista, kun tukea olisi kaivannut niihin ns. perinteisten naisten alojen arvostukseen. Siitä tuli jälleen kerran se tunne, että naisten oikeuksia ajaviakin kiinnostaa vain ne naiset, jotka pärjäävät ns. miehisillä aloilla ja joilla ns. miehisiä kykyjä.

    On täysin mahdollista olla kaunis, vaaleanpunainen, hörhelöinen, hattarainen ja lisäksi päättäväinen, onnellinen, aktiivinen jne.

    Ottamatta kantaa monarkian puolesta tai vastaan, niin eihän se nyt Victorian vika ole, että on "vain" perinyt asemansa. Jokainenhan meistä jollain tapaa perii sosioekonomisen asemansa.
    Victoria vaikuttaa hoitavan taakkansa erittäin hyvin.

    Opetellaan kaikki arvostamaan naisellisuutta ja naisellisia kykyjä, myös niitä perinteisinä pidettyjä! Tehdään tilaa kaikille prinsessoille! Poikamaiset tavat, värit, mielenkiinnon kohteet eivät saa olla tavoite tyttöjen elämässä.

    VastaaPoista
  14. Juurikin samaa mieltä edellisen anonyymin kanssa! Itseäni ärsyttää myös tämä edelleenkin vallalla oleva suuntaus, jossa arvokasta on vain jos tyttö haluaa pelata jalkapalloa tai tehdä muita perinteisesti poikamaisina pidettyjä asioista, ei se jos tyttö tai poika haluaa tanssia balettia ja ryhtyä sairaanhoitajaksi. Mielestäni todellista tasa-arvoa on se, että jokainen saa harrastaa ja opiskella niitä asioita, joista oikeasti on kiinnostunut, sukupuolesta, etnisestä taustasta, uskonnosta ym. riippumatta. Tietenkin tarvitaan extrapanostusta, jotta totutusta poikkeavia valintoja aletaan pitää normaaleina. Eli esitellään niin matemaattisia kuin hoitoaloja kaikille kiinnostavina ja hyväksyttävinä valintoina.

    VastaaPoista
  15. 3. Rooliasuihin saa pukeutua, jos niitä haluaa esimerkiksi huiveista taikoa, mutta tarjolla on myös meririsvon, tiikerin ja vaikka sen blinssin roolit. Jos kiinnostaa.

    Edellinen anonyymi vielä lisää, että onko ihan oikeasti merirosvokin parempi roolimalli kuin prinsessa..? Naiseuden vihaaminen on selkeästi hyvin syvää, eli misogynistit ovat onnistuneet tehtävässään, kun naisetkin pitävät rikollista miestäkin parempana esimerkkinä kuin ns. kilttiä tyttöä.

    Ja minusta Disneyn prinsessapuvut ovat aivan mahtavia. Hyvin leikattuja, upeita pukuja. Ties vaikka joku tyttö saisi 5-vuotiaana takaraivoonsa kipinän muotisuunnittelijan ammatista, ja isona naisena kohoaisi tunnustetuksi ja arvostetuksi vaatesuunnittelijaksi - niiden lukuisten, kuuluisten miessuunnittelijoiden sekaan.

    Minun tyttöni näyttää prinsessapuvussaan ihan oikeasti oikealta prinsessalta. Upeat pitkät vaaleat hiukset ja kaikki. Sen lisäksi hän on erittäin liikunnallinen, ajaa fillarilla kovaa (on muuten Hello Kitty-fillari), kovempaa kuin 2 vuotta vanhempi poikaserkkunsa sillä ns. "kovien poikien" mustalla tuunatulla fillarillaan. Oppi luistelemaan, valehtelematta - heti. Luistimet on tottakai - merkkiä Hello Kitty.

    Jotenkin tuntuu järkyltä, että joku saattaa vihata meitä ihan pelkästään ulkonäön vuoksi. Tyttö näyttää hyvin tyttömäiseltä tytöltä ja rakastaa tyttöjen brändejä. Mahtaako joku vihata poikiakin ihan vain siksi, että näyttävät pojilta ja diggaavat poikien brändejä?

    Project Mama, rakastan blogiasi ja huumorintajuasi, mutta tämä aihe on vaan niin monisyinen. Tästä pitäisi keskustella livenä, kirjoittamalla tulee helposti väärinkäsityksiä, etenkään kun en ole kirjoittamisen ammattilainen.

    VastaaPoista
  16. Taapertaja, olen samoilla linjoilla. Mielestäni on älytöntä opettaa lapsi kalastamaan kohteliaisuuksia ulkonäöllään. Itse kehuin lasta viimeksi vuolaasti kun se keräsi leikin jälkeen oma-aloitteisesti lelut lelukoriin. Pieni juttu, mutta ilahdutti.

    karina, mulla sama homma, mutta mä en ollutkaan tarhassa! Kyllä mä tykkäsin pukeutua aikuisten vaatteista väkerrettyihin rooli-asuihin (myös prinsessaksi), mutta se ei ollut mun lapsuudessa mikään hallitseva elementti enkä tosiaan tarvinnut siihen ostettua rekvisiittaa.

    Elli, juuri näin.

    Anonyymi, kyllä löytyy niitäkin äitejä, jotka vastaavasti vihaavat pojille tuputettua masentavanväristä örkkimaailmaa - sehän on sille taiteilijasieluiselle, herkälle pojalle pakotettu malli. Minä ainakin ymmärsin ylläolevat kommentit niin että annetaan lasten pikemminkin olla lapsia eikä tyttöjä ja poikia, ja pakoteta niille mitään muovisia tiaroita tai kypäriä päähän elleivät itse niitä valitse. Ja silloin se voi olla vaikka kanamunakennosta väsätty.

    Mulla ei muuten ole mitään ideaa, mitä ovat "perinteiset naisten kyvyt", joten itse kannustan vain järjen käyttöön, mikä lienee suht sukupuoliriippumaton kyky.

    VastaaPoista
  17. Anonyymi, huoh, kuten kirjoitin: tarjolla on MYÖS muitakin rooleja, joista lapsi saa itse valita. Ymmärrät eron?

    Tässä blogissani kirjoitan omista lähtökohdistani ja arvomaailmastani käsin. Pidätän oikeuden tarkastella monisyisiä aiheita juuri siltä kantilta kuin itse ne näen. Kommentoijat tuovat sitten oman näkemyksensä esiin, oli se samanlainen tai erilainen. Jos tulee väärinkäsityksiä (suosittelen kuitenkin lukemaan HUOLELLISESTI) niin ne voi oikaista, ei konfikteja tarvitse pelätä.

    VastaaPoista
  18. Ymmärrän. Mutta en ymmärrä äitien huolta tarjota niitä poikamaisia vaihtoehtoja ja usein ainakin kuulostaa siltä, että ne ovat niitä toivottavampia vaihtoehtoja.

    En tiedä onko montaakaan pojan äitiä (tai isää) joka kantaisi huolta siitä, että pojalle on tarjolla tarpeeksi tyttömäisiä vaihtoehtoja. Että poikakin voisi valita sen Spidermanin sijaan Prinsessa-puvun. Ja että se olisi jopa toivottavaa.

    Naisten kykyihin laskisin kielellisen ja taiteellisen lahjakkuuden, hoivaamisen ja hoitamisen(jotka ovat vakavasti aliarvostettuja), sovittelemisen, organisoinnin ja johtamisen taidot.

    Miesten kykyihin suorittavat työt, kuten autokuskin ym. perinteisen duunarin hommat.

    Hormonit vaikuttavat olennaisesti, joten naiset ja miehet ovat erilaisia.

    VastaaPoista
  19. Jösses! Anonyymi, älä nyt jaksa enää.

    Tuollaiset kommentit vaikuttavat olennaisesti esimerkiksi juuri siihen, että joudun todistelemaan pystyväni ajamaan autoa vaikka hormonit sekoittavatkin aivotoimintani :D

    VastaaPoista
  20. "Ymmärrän. Mutta en ymmärrä äitien huolta tarjota niitä poikamaisia vaihtoehtoja ja usein ainakin kuulostaa siltä, että ne ovat niitä toivottavampia vaihtoehtoja. "

    Syy sille, miksi itse saatan pitää vaihtoehtoista mallia parempana, on se, että sen valitseminen tuntuu minusta aidommalta, sillä valinta ei silloin taatusti synny ympäristön painostuksesta. Lisäksi pidän prinsessailua itse vieraana siksi, että vaaleanpunaisessa röyhelömekossa heiluminen ei oikeasti ole naisellista, ei sillä ole mitään tekemistä todellisen naiseuden kanssa.

    Prinsessahaaveet tulevat saduista, jos sadut olisivat toisenlaisia, ei prinsessahaaveitakaan olisi. Kyse varmasti tosiaan on siitä, että lapsi haluaa tulla hyväksytyksi naisena, mutta naisen malli on prinsessasaduissa väärä. Tai ainakin nykypäivän tosielämään suhteutettuna valheellinen. Ehkä itsellänikin jyskyttää takaraivossa kammottava ajatus siitä, että jos tytöt kyllästää prinsessaleikeillä, osasta niistä kasvaa uusia johannatukiaisia, jotka muovitukassaan ja hattaravaatteissaan sitten ihmettelevät, miksi kukaan ei ota tosissaan eikä arvosta.

    En tiedä todellista syytä sille, miksi poikamaisia asioita sitten arvostetaan enemmän, mutta itse näen prinsessamaailman arvot järkyttävän pinnallisina. Merirosvoleikeissä korostuu rohkeus, veljeys ja vahvuus, joilla ihan oikeastikin pärjää tosielämässä. Prinsessaleikeissä taas keskitytään olemaan söpöjä, olemaan alamaisten palvonnan kohteena tai odottamaan jotain albiinohevosella ratsastavaa tyyppiä.

    VastaaPoista
  21. Anonyymi 11:31: Täällä nostaa kättä ylös poikalapsen äiti, joka on jonkun verran turhautunut siihen, että pojat ohjataan ennenkaikkea taistelemaan. Poikien maailmaan tuputetaan joka tuutista Batmaneja, Spidermaneja, Ben 10:ja, Bakuganeja ja muita örkkejä, merirosvojen ollessa kesyimmästä päästä. Ja jo 5-6 -vuotiaat sisäistävät tämän niin, että pihaleikitkin ovat (no, hipan ohella) taisteluja pahisten ja hyvisten välillä. Erittäin mielelläni näkisin poikien hoivaavaan, ja vaikka leikkivän välillä hovin komein prinssi -leikkejä.

    Minua nyppii asia myös siksi, että ero tyttöjen vaaleanpunaiseen Hello Kitty -hattaramaailmaan kasvaa valtavaksi. Tytöt ja pojathan pitäisi saada leikkimään keskenään!! Se hyödyttäisi sekä tyttöjä että poikia, ja ainakin haluaisin uskoa, että vaikuttaisi molemminpuoliseen arvostukseen myöhemmin. Yhdessä leikkiessään lapset huomaisivat, että vahvuudet ja heikkoudet eivät ole sukupuolesta kiinni, vaan yksilöissä on eroa.

    Itse olen kasvanut pienessä kylässä, jossa olosuhteiden pakosta tytöt ja pojat toimi yhdessä. Olen kiivennyt puissa, pelannut jalkkista ja jääkiekkoa - ja nauttinut siitä. Ehkäpä siinä on syy, miksi saan vakavia näppyjä stereotyyppisista sukupuolirooleista, joissa nainen hoitaa ja hoivaa miehen duunatessa raskaat työt. Phyh! (Hormoniheittoa en viitsi edes kommentoida, sillä TOIVON TODELLA, että se oli VITSI.)

    Luinkin suurella ilolla, että lastentarhaopettajien koulutukseen aletaan sisällyttää kurssi siitä, miten lapset oikeasti kohdataan yksilöinä, ei sukupuolensa edustajina. JES, loistavaa!

    Satu oli kuitenkin hyvä, loppujen lopuksihan sekä blinsessojen ja blinssien tulisi olla reippaita ja huomaavaisia toisilleen. Kiltistä sen sijaan en ole ihan varma. ;)

    -Annis-

    VastaaPoista
  22. Meillä on kolmevuotiaalle tarjolla (melko) tasapuolisesti "hölhelöitä", vaaleanpunaista (jos lapsi pakottaa minut siihen ;)), mustaa, ruskeaa, vihreää, keltaista, punaista, paperinukkeja, dinosauruksia, palloja, kirjoja korupujotushelmiä ja riehuntamahdollisuuksia.

    Pinkin prinsessakatoksen alla nukutaan tälläkin hetkellä mitä hurjimman näköiset taistelevat tylannosaulukset ja diplodokukset sylissä.

    Olen itse saanut kasvaa ympäristössä jossa tyttöjä ja poikia ei eroteltu edes liikuntatunneilla koulussa. Arvostan sitä. En halua kahlita lastani heteronormatiivisiin sukupuolirooleihin - hän saa ihan itse valita.

    VastaaPoista
  23. "Lisäksi pidän prinsessailua itse vieraana siksi, että vaaleanpunaisessa röyhelömekossa heiluminen ei oikeasti ole naisellista, ei sillä ole mitään tekemistä todellisen naiseuden kanssa."

    Entä jos lapsi síitä tykkää? Pukeutuminen ei ole naiseutta, mutta röyhelöihin pukeutuminen on kyllä melko naisellista. Ja hei, se mitä leikkii 5 - vuotiaana, ei sentään johda siihen, että 20- vuotiaana ryhtyy tuksuksi! (Ja jos tytär oikeasti haluaa valita tällaisen elämän, niin aikuinen ihminen saa niin valita). Toisten huomioiminen ja arvostaminen ym. on sellaisia asioita mitä opitaan jo lapsena, mutta leikit on mitä on.

    Huomaa hyvin, että lasten leikkeihinkin aikuiset heijastavat niitä omia pelkojaan ja inhojaan.

    VastaaPoista
  24. Miksi hormoneista tulee ensimmäiseksi mieleen naiset? Miehet, jos ketkä, ovat hormoniensa vankeja. Liika testosteroni pistää luulemaan itseään maailman kuninkaaksi (ei vain prinssiksi) ja aiheuttaa raivareita ja väkivallanpurkauksia, joista naiset saavat Suomessa reilun osan.

    VastaaPoista
  25. "(Ja jos tytär oikeasti haluaa valita tällaisen elämän, niin aikuinen ihminen saa niin valita)"

    Jos, luoja paratkoon, mulla on mitään vaikutusta asiaan, ei saa :D

    Tietysti aikuiset heijastavat lasten leikkeihin omia pelkojaan ja inhojaan, heijastavathan aikuiset lapsiin myös omia toiveitaan. En suoranaisesti tajua, mitä väärää siinä on, sillä oletettavasti esimerkiksi 5-vuotiaan kasvattajalla on jo melko perusteltuja toiveita ja pelkoja, toisin kuin 5-vuotiaalla itsellään.

    Käytän tilaisuuden hyväkseni ja lähetän terveisiä äidilleni, joka on istuttanut minuun elinikäisen hämähäkkipelon ja siivouspakkomielteen. Mutta myös tarpeen huolehtia pienemmistä, uskon, että auringon ei saa antaa laskea vihan ylle, sekä sammumattoman rakkauden merenranta-alueisiin.

    VastaaPoista
  26. En edelleenkään tajua mitä kamalaa siinä on jos 5- vuotias haluaa leikkiä prinsessaa enkä tämän yhteyttä tuksu-aikuisuuteen. Prinsessahaaveet tulevat toki mediasta ym. ja nykyään syöttö on paljon voimakkaampaa kuin aiemmin, mutta tuskin kuitenkaan kovin vahingollista, kun muitakin harrastuksia ja roolimalleja on tarjolla. Paljon vahingollisempaa on se, jos aikuiset väheksyvät, kannustavat äärimmäisen itsekkääksi tms.

    Lapset myös leikkivät hieman erilailla kuin aikuiset saattavat luulla ja se söpöinkin prinsessa on useimmissa leikeissä oikea toimija. Barbileikkejä on joskus tutkittu ja ne oli paljon muuta kuin vaatteiden vaihtamista ja kauniina olemista.

    Joskus voi muuten käydä myös niin, että jos kovin paljon inhoaa etenkin aikuisen lapsensa valintoja, ei ole enää suhdetta koko lapseen. Toki saa sanoa, jos ei jostain pidä, mutta miten sen sitten sanoo, on eri asia.

    VastaaPoista
  27. Hei vain.

    Aihe on todella mielenkiintoinen ja olen pohtinut juurikin tätä sukupuolettamis asiaa pitkään.

    Minun eka lapseni on poika. Hänelle ostettiin niin nukke kuin autojakin. Jostain syysä kuitenkin nukke jäi nurkkaan nythjöttämään, vaikka koitimme kannustaa häntä leikkimään sillä. Autoilla tuli ajettua ja legoilla rakennettua, vaikka koitin keskittyä siihen ettemme kannusta häntä mihinkään tiettyyn sukupuolirooliin.

    Toinen lapsemme on tyttö. Hänellä on ollut aina saatavilla enemmän poikien leluja isoveljensä vuoksi. Silti sieltä autojen ja muiden seasta hän valitsi aina nuken. Todella hellyyttävän näköistä kun 1v tyttö istuu sohvalla imettämässä pientä nukkeaan.

    Poika on edelleen kiinnostunut legoista, tietokoneista, sähkövempaimista ja pienoismalleista. Hänen tukkansa ylettyy puoleen selkään ja saa usein kuulla tytöttelyä. Hän suorastaan vihastuu tytöttelystä, koska on ylpeä siitä että on poika.

    Tyttö taas on alkanut prinsessaksi. Hän pukeutuu mekkoonsa ja taistelee miekalla lohikäärmeitä vastaan. Hän tanssahtelee ylpeänä ja peilailee itseään tyytyväisenä ja kehuu itseään kuinka kaunis onkaan.

    Tyttö on perinyt paljon vaatteita veljeltään. Olemme koittaneet pysyä vaatteissa jotka ei sukupuolettaisi lapsiamme. Nyt kuitenkin kun lapset alkavat olla isompia (4v ja 6v) on hankala löytää kirpputoreilta semmoisia vaatteita jotka sopisivat molemmille. Lisäksi tytölle on tullut erittäin kova omatahto ja hän haluaa niitä vaaleanpunaisia hörselöitä.

    Kunnioitan tyttöni valintaa pukeutua vaaleanpunaiseen. Olen siirtynyt kannustamaan häntä olemaan ylpeä sukupuolestaan, sen sijaan että koittaisin saada hänet valitsemaan poikien maailmaa. Kun hän ihmettelee miksi hänellä ei ole pippeliä, kerron että hänellä on jotain todella ihanaa ja kaunista sisällään. Kohtu jossa hän voi kasvattaa vauvaa.

    Joku voi tietysti sanoa, että olen tiedostamatta kasvattanut lapset tiettyihin rooleihin. Uskon kuitenkin, että meidän lasten persoonallisuudet ja geenit ovat vaikuttaneet heidän käyttäytymiseen. Toki olen ihastellut esim edellä mainitsemaani nukkejen imetystä ja näin kannustanut rooleihin, mutta uskon, että olen kannustanut ja ihaillut myös silloin kun tyttö on tehnyt jotain hienoa poikamaistakin.

    Toivon, että lapseni tulevat nauttimaan elämästään. Olemaan ylpeitä itsestään sellaisina kuin ovat.

    MK

    VastaaPoista
  28. Unohdin mainita, että tarina oli tosi hyvä ja menee varmasti luettavaksi prinsessallemme heti illalla.

    MK

    VastaaPoista
  29. Moi. Ensin kommentti itse postaukseen: hauska tarina, mutta tuliko ne moraaliset opetukset vahingossa vai tarkoituksella (prinsessa on kiltti jne)? Ja sun kolmevuotias (?) on ihan meidän kolmevuotiaan näköinen :D

    Sitten kommenttia tarinasta kehkeytyneeseen keskusteluun:

    Mulla on omia muksuja seuratessa kehittynyt ajatus, että lapsilla on sukupuolesta katsomatta niin hörsylä- kuin monsterivaihetta, hoiva- kuin tappeluvaihetta. Ja siis nimenomaan vaihetta, että lapsuuteen (ja nuoruuteen) kuuluu se että ollaan vähän sitä ja tätä välillä. Jostain syystä me aikuiset vaan takerrutaan siihen, että ollaan vaan yhtä, ja sitten vahvistetaan näitä rooleja (jopa identiteettejä??) muiden kustannuksella. Mutta en nyt ala enempää yleistämään kun olen vaan näitä kahta 3,5- ja 6-vuotiasta saanut seurata enkä sen enempää aiheeseen perehtynyt :)

    Toinen juttu mitä mietin, on että mitä on olla prinsessa, ja mikä siinä niin ärsyttää (mua ainakin). Onko prinsessa sellainen, joka vaan passiivisena odottelee pelastajaansa? Jonka päivä menee tukkaa kammatessa ja kauniilta näyttäessä? Joka on kiltti ja myöntyvä? Jota pompotellaan sinne
    tänne? (Kuten voi huomata, niin mun prinsessakuvastoa pitäisi ehkä päivittää, kun se perustuu vanhoihin Prinsessa Ruususeen, Tuhkimoon, Lumikkiin jne).

    Jos yllämainittu on prinsessauden ydintä, niin mä en halua, että mun lapset, tyttö kuin poikakaan, identifioituu niihin. Mieluummin vaikka rikollisiin merirosvoihin. Toisaalta, jos muksut haluaa prinsessaleikkejä, niin siitä vaan, on mulla tuolla kaapissa pitkää hametta ja huntua odottamassa :)

    Barbijuttuun vielä, että en tiedä millaisia leikkejä ovat viitatun tutkimuksen tytöt barbeilla leikkineet, mutta sehän on totta, että lelut on vaan välineitä, ja me aikuiset voitas välillä koittaa unohtaa omat ennakkoasenteemme. Ainakin mun poika leikki (ja leikkii edelleen) autoilla ja legoilla hoivaleikkejä ja mä itse leikin ekaluokkalaisena Star Wars -figuureilla seikkalijoita ja kotia.

    VastaaPoista
  30. Talouselämässä ansiokas kolumni tyttöjen pinkin maailman aiheuttamista ongelmista, myös pojille: http://www.taloussanomat.fi/ajatukset/2010/04/16/pinkki-haisee-pahalle/20105354/145

    Kannattaa lukea!

    Ja vielä hurraahuuto "I think pink stinks" t-paidalle! (http://www.pinkstinks.co.uk/)

    -Annis-

    VastaaPoista
  31. Tytöillä on pinkkiprinsessa- kausi yleensä ennen kouluikää ja koululaisina meno on jo ihan toisenlaista ja tytöiltä odotetaan muuta kuin bimboilua - onneksi. Siksi en ymmärrä tätä jauhamista, miten lapsena leikityt prinsessaleikit mädättävät tytöt. Useimmat prinsessat kun tekevät niin paljon muuta kuin ovat prinsessoja, vaikka se polkupyörä jne. olisikin prinsessamallia.

    Ja miten Suomessa, jossa korkeakouluissakin varmaan 60 % on naisia, lukioista puhumattakaan, kasvatetaan tyttöjä bimboiksi?

    Onko Suomessa todellakin sosiaalinen paine olla esim. "kotihengetär" ja kuka tätä painetta luo? Talouselämän artikkeli oli hyvä, mutta ei mielestäni kerro kyllä nyky-Suomen oloista juuri mitään. Se, että jollakin miehellä olisi riski joutua vastointahtoa elättämään naista vuosikaudet, on melko kaukaa haettua. Jos yhteinen lapsi halutaan hoitaa kotona, se joka ei jää kotiin, on toki elatusvastuussa, mutta suomalaisten naisten työssäkäynti osuus oli muistaakseni yli 80 %...

    Vauvalle ja isommille lapsille saa paljon vaatteita muissakin väreissä kuin sinisessä ja punaisessa ja jos kaupan korttivalikoima tympii, kortin voi tehdä myös itse tai valita jonkun muun kortin kuin virallisen vauvakortin. Jos kortteja ei osteta, ehkä muuttuu kortitkin...

    Tyttöjen ja poikien maailman yliseksualisointi on toki ongelma, mutta mielestäni pienten lasten prinsessaleikit eivät liity tähänkään vaan se on asia erikseen.

    VastaaPoista
  32. Kiti, kyllä Suomessa mielestäni vallitsee kulttuuri, jossa naisten odotetaan pitävän vähintään puoli vuotta äitiyslomaa ja pienten lasten (ura)äitejä arvostellaan täyspäiväisestä työnteosta. Kasvatuksen asiantuntijathan paasaavat vähän väliä eri medioissa, että lapsen paras on kasvaa kotona kolmevuotiaaksi. Ja n.90% vanhempainvapaalle jäävistä on naisia.

    Se taas tarkoittaa ongelmia nuorten naisten työllistymisessa (myös niiden, jotka eivät lisäänny) ja palkkakehityksessä. (http://www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/view/1487351).

    Totta on toki se, että Suomessa tuo "kotihengettäryys" ei yleensä jatku pikkulapsivaiheen jälkeen.

    Mistään lasten mädättymisestähän ei varsinaisesti olekaan kysymys, mutta mielestäni on aiheellista kyseenalaistaa stereotypioiden voimakas ja laaja vahvistaminen niin medioissa ja markkinoinnissa.

    -Annis-

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...