26.3.2010

Sananvelvollisuus

Pari viikkoa sitten Pressiklubissa otettiin kantaa maahanmuuton ympärillä vellovaan nettikeskusteluun, ja siitä alkoi sanaisten arkkujen aukeaminen. Alexander Stubb sanoi ääneen sen, mitä moni ajatteli: maahanmuuttokeskustelu on vastenmielistä ja tänään Anu Silfverberg kirjoitti kolumnissaan siitä, miten toimittajien, tutkijoiden ja poliitikkojen pelikenttä on muuttunut. Varsinainen pelkoni kohdistuu siihen, että joistain asioista jätetään kirjoittamatta, koska siitä seuraa tappouhkauksia. Olen iloinen siitä, että verkossa käytävän (anonyymin) keskustelun laadusta ja tarpeellisuudesta vihdoin puhutaan.

Internet on ainoa media, johon pääsee julkaisemaan ajatuksiaan anonyymisti. Lehtiin pitää kirjoittaa omalla nimellään, ellei ole painavia syitä suojella kirjoittajan identiteettiä, telkkarissa ollaan omalla naamalla. Anonyymia kirjoittelua vaivaa käytöstapojen puute ja aivottomuus, yhdessä ja erikseen. Aivottomuus on näistä pienempi paha, se ei varsinaisesti haittaa ketään, mutta ei toisaalta hyödytäkään. Käyttäytyminen on huomattavasti vaikeampi ongelma. Suomessa on ilmeisen paljon arkoja aiheita, tabuja, joita ei uskalleta ottaa esille edes kasvokkain. Turkistarhaus, energiapolitiikka ja ydinvoima, käsiaseet, kasvisruokailu, ilmastonmuutos, lakkoilu, maahanmuutto - you name it. Näistä aiheista käytävää webbikeskustelua hallitsee yleistäminen, epäolennaisuuksiin puuttuminen, vääristely, haukkuminen ja jopa uhkailu.

Anonyymit vetoavat sananvapauteen (määritelmä löytyy mm. täältä): kyllä demokraattisessa yhteiskunnassa täytyy saada sanottua suoraan mitä kielen päällä pyörii, ihan sensuroimatta! Tämä aiheuttaa tietysti sen, että kaikille avointa keskustelua aletaan pelätä, kun saattaa saada jonkun raivokkaan anonyymin kimppuunsa. Eikö sananvapaus tällöin rajoita sananvapautta? Sananvapausjulistukseen ei liity anonymiteetti. Vapaus tuo nimittäin aina mukanaan paitsi valtaa myös vastuuta. Mielipiteensä saa esittää, mutta sen takana pitää seistä omalla naamallaan. Tässä tietysti samaiset anonyymit heristävät nyrkkiään, että ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Ja tähän myös Silfverberg viittasi: toimittaja on väärässä ammatissa jos ei kestä arvostelua. Kukaan ei vain muista, että leikissäkin on säännöt, muuten tulee tappelu. Tosielämässä turhan kinaamisen lopettajaa pidetään voittajana.

Verkossa käytävä keskustelu on myös pahasti vääristynyttä. Muutaman statistiikan nähneenä voin sanoa, että sisältöä kommentoi vain pieni murto-osa kävijöistä. Kun siis julkista keskustelua katsoo, harvemmin tulee muistaneeksi, että yksi keskustelupalsta tai kommenttiketju ei edusta koko lukijakunnan, saati kansan mielipidettä. Olen Silfverbergin kanssa samaa mieltä, että ne, jotka haluavat olla rauhassa, pysyvät hiljaa. Sääli. Demokratiassa pitäisi kuulua monenlaiset äänet.

Avainsana on keskustelu. Koska keskusteluun tarvitaan vähintään kaksi ihmistä, täytyy osata myös kuunnella. Keskustelun tarkoitus on oman näkökulman laajentaminen, ei muiden halveeraaminen. Eikä takinkääntö edes ole mikään häpeä, päinvastoin - sehän on korkeimman mahdollisen älykkyyden eli itseritiikin merkki. Laadukas ja merkityksellinen keskustelu ei välttämättä vaadi asiasisällön täydellistä hallintaa, vaan paljon tärkeämpää on kyky oman ajattelunsa avartamiseen ja motiiviensa löytäminen. Pitäisikö peruskoulussa opettaa ja harjoitella dialogia?

Suomalaisella kansanluonteella on taas peiliinkatsomisen paikka. Suomalaista keskustelua leimaa poliitikkoja myöten muutosvastarintainen pelkuruus ja saavutettuihin etuihin takertuva marailu. Kansallisen itsetuntomme kulmakivet kuten suoraselkäisyys ja rehellisyys, eivät ainakaan netissä näy - ei nimi miestä pahenna, ellei mies nimeä.

Ps. Asiaa käsitteli myös bloggaajakollega Arkitehti.

9 kommenttia:

  1. Tämä menee ehkä nyt pienesti asian viereen, mutta meitä opetettiin jo ala-asteella keskustelun ja väittelyn eroista. Kuinka keskustelu pysyy keskusteluna ja EI muutu väittelyksi. Ja sitten meidät pistettiin keskustelemaan jostain aiheesta ja sitten väittelemään. Ja täytyy sanoa, että tehokasta oli! Jotkut ihmiset eivät kykene keskustelemaan, vaan alkavat korottaa ääntään, eivät kuuntele jne. ja se on kyllä tosi rasittavaa. En yleensä vaivaudu jatkamaan enää siinä vaiheessa, koska koen sen hyödyttömäksi jatkaa. Ja jos yrittää ottaa asiasta useita näkökulmia ja selittää niitä niin tuo ihmistyyppi alkaa näkeä punaista ja ei ymmärrä alkuunkaan ja sit on parempi ottaa jalat alleen ;)

    San

    VastaaPoista
  2. Minun mielestäni pitäisi koulussa opettaa sekä keskustelua että väittelyä: väittelyssähän ei ole mitään pahaa, vaan se on nimenomaan taitolaji, jossa argumenteilla tuetaan omaa mielipidettä eikä jankata "ei-juu-vaarinhousut, mutsis oli! Rasisti! Natsi! Mamuhalija!"

    Molemmat lajit ovat Suomessa vähintäänkin huonoissa kantimissa.

    VastaaPoista
  3. Ihan asiaankuulumattomasti: Sain mukavalta Alkon tädiltä vinkin, että Cono Surin kuiva kuohuviini saa kuulemma kesällä luomumerkin! Oli uutuutena Alkossa, kauniilla limen vihreällä etiketillä varustettuna. Ja kovasti myyjä sitä suositteli.

    Taisit joskus aikaisemmassa postauksessa kaipailla luomuskumppaa tai ainakin isompaa luomuvalikoimaa Alkoon. Tai sitten muistan väärin:).

    Annukka

    VastaaPoista
  4. Loistava kirjoitus! Olin muutama vuosi sitten yliopistolla neuvottelutaidon kurssilla, eikä sielläkään rajanveto tuntunut olevan selvillä. Minusta keskustelu on uusien näkökulmien hakemista, neuvottelun tulisi olla ratkaisukeskeistä. Mutten ihmettele keskustelukulttuurin nykyistä tilaa, kun kaikkialla törmää siihen että kovaäänisyys ja asemasodan hallinta on ainoa keino pärjätä, hyväksyttyä ja jopa suotavaa.

    VastaaPoista
  5. En tajua, miksi kenenkään pitäisi saada haukkua ketään alatyylisin ilmaisuin sananvapauden nimissä, sillä sellainen sananvapaus ei palvele itse tarkoitusta, tuo keskusteluun sille olennaista sisältöä, eikä toivottavasti ole välttämätöntä myöskään haukkujalle itselleen.

    "Ken leikkiin ryhtyy"-perustelu ei minusta liity tähän mitenkään, sillä esimerkiksi maahanmuuttoministerin viran automaattisesti mukanaan tuomiin haittapuoliin ei missään nimessä kuulu tappouhkausten ja huorittelun kestäminen.

    En ylipäätään ymmärrä, miksi sananvapauden pitäisi olla absoluuttinen vapaus ja ihmisoikeus, kun mikään muukaan ei sitä ole. Itseäni ei ainakaan harmita yhtään, etten saa hakata mielivaltaisesti vastaantulijoita, syljeskellä postinkantajan päälle tai näytellä persettäni julkisilla paikoilla. Mutta solvata pitäisi saada, muuten ollaan suoralla tiellä kohti totalitarismia?

    P.S.
    Näitkö sen Maria!n, jossa se takkutukka joutui pyytämään anteeksi Joel Hallikaiselta? Loistavaa! Sattuneesta syystä jökötin yleisössä silloin, enkä ole koskaan ollut missään niin epämukavassa tilanteessa.

    VastaaPoista
  6. Ovatko ano-keskustelut netissä universaalisti ongelmaisia kuvatulla tavalla, vai onko tämä vain Suomen erityispiirre? Epäilen ensimmäistä. Mikä ei tietenkään poista sitä, että meillä ei Suomessa ole kunnon keskustelukulttuuria, edes omalla nimellä.

    t. sanna

    VastaaPoista
  7. San, ei eds mennyt viereen: mahtava kuulla että opetussuunnitelmaan ainakin jossain kuuluu keskustelun alkeet!

    arkitehti, mamuhalija.. :D

    Mannukka, kiitti!

    Annukka, meidän lähialkosta on aina kaikki luomuviinit LOPPU! Hyvä juttu tietty isommassa mittakaavassa..

    Minna, mä jäin itse miettimään mikä etu työelämässä olis hyvistä neuvottelu- ja argumentointitaidoista - asiantuntijuudesta ei ole apua ellei osaa presentoida mielipiteitään ymmärrettävästi. Vähän aikaa sitten uutisoitiin että naiset eivät osaa puhua rahasta - MISTÄ muusta tässä maailmassa enää puhutaan kuin rahasta? jos tämä pitää paikkansa, on naisilla edessään itsetutkiskelun paikka.

    Kris, näinhän "hommalaiset" asian yleensä muotoilevat. :) Näin kyseisen ohjelman (on meidän tuotantoyhtiön tekele) ja mielestäni tosi hyvä juttu että julkiselle anteeksipyynnölle on sijaa.

    Sanna, hyvä kysymys! Mä mietin ihan samaa, mutta en sitten jaksanut lähteä enää selvittämään asian kansainvälistä tilaa. Olisi kiva kuulla päteekö esimerkiksi Ruotsin diskuteerauskulttuuuri myös verkossa.

    Lukeeko tätä joku länsinaapuri? Kertokaapa jos tiedätte!

    VastaaPoista
  8. hommalaiset? Luen joskus sitäkin palstaa ja vaikka sielläkin joillain överiksi menee niin kyllä joku suomi24 on ihan omaa luokkaansa - enpä ole vuosiin vaivautunut edes lukemaan. En ainakaan itse lähtisi hommalaisia sättimään, itse kiersin palstan kaukaa kunnes uskaltauduin katsomaan itse mistä on kyse. Kyllä ne on ihan muita ihmisiä, jotka niitä tappouhkauksia sun muita levittelevät. Ei niitä ainakaan hommalaisten keskuudessa hyväksytä.

    -Johki, mokuperheen äippä

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...