Tietoa mainostajalle ›

6.3.2010

Monitulkintainen monisuhteisuus

Nostetaanpas pöydälle polyamorismi, josta oli juttu MeNaisissa 25.2. - lukiko kukaan? Tätä on ehkä vähän vaikea kommentoida ilman juttua (en löytänyt verkosta), mutta yritetään. Aatteen idea kiteytettynä:
Sanalla viitataan sellaisiin kaikkien osapuolten yhteisymmärrykseen perustuviin intiimehin, seksuaalisiin ja romanttisiin suhteisiin, joissa on enemmän kuin kaksi osapuolta tai joissa osapuolilla on rinnakkain useampia rakkaus- tai seksisuhteita.
Meidän mielestämme sellainen kahden ihmisen välinen parisuhde, joka sulkee osapuoltensa elämästä pois mahdollisuuden muihin intiimeihin suhteisiin ei ole ainoa varteenotettava saati sitten ainoa hyväksyttävä malli. On olemassa myös muunlaisia yhtälailla vastuullisia vaihtoehtoja, jotka jotkut meistä kokevat itselleen sopivammaksi.
Lähde: polyamoristit.fi

Jutussa avataan yhden polyamorisen 24-vuotiaan naisen suhde-elämää, johon kuuluu kolme miestä. Polyamoristeilla yksi suhde on ns. pääsuhde ja loput ovat täydentäviä, joissa keskitytään yhdessäolon parhaisiin puoliin. Pääsuhde määritellään ilmeisesti sen kautta, ketkä elävät saman katon alla ja viettävät eniten aikaa yhdessä. Nainen yrittää myös elää kolmiosuhteessa, jossa mies ja kaksi naista elävät tasapainoisesti yhdessä, mutta se päättyy välirikkoon, kun tämä toinen nainen aloittaa tiiviimmän suhteen miehen kanssa. Nainen kuvailee itseään hyvin mustasukkaiseksi, ja hän haluaa monisuhteisuuden kautta päästä tunteen herraksi.

Jäin itse miettimään montaakin asiaa. Jutussa kerrotaan, että "Suhteista voi kasata itselleen mieluisan sekoituksen." On tietysti helppoa, jos kenenkään ei tarvitse olla se täydellinen oikea - toki silloin ei voi odottaa, että itsekään yksin olisi riittävä. Nainen toteaa kyllä, että yksikin suhde riittäisi, mutta ei näe syytä, miksi pitäisi tyytyä siihen. Ok, ihan järkeenkäypää, mutta kompromissien (jutussa ei taideta muuten käyttää tätä sanaa missään kohdassa) tarpeen kiistäminen on itselleni kaikella tapaa vieras käsite, kun itse on opetellut mantran toisen hyväksymisestä hyvine ja huonoine puolineen. Onko monisuhteisuudessa kyse pelkästään siitä, että kohdatessaan kiinnostavan ihmisen voi vapaasti selvittää, tyydyttäisikö tämä ihminen jonkun vapaana olevan tarpeen? Ja onko tuo tarve aina jollain tavalla seksuaalinen, sillä voihan ihminen ystävystyä vastakkaisen tai saman sukupuolen edustajan kanssa ilman mitään poly-järjestelyä? Miten paljon oman hyvän olon tavoittelu määrittelee muiden huomioimista?

Jutussa kuitenkin halutaan vikassa lauseessa erottaa yksiavioisuus ja yksirakkauksisuus. Sitähän ei kiellä tämä valtaväestön valitsema (?) yhteiselotyylikään, kyse on vaan päätöksestä sitoutua yhteen ihmiseen. Omistushalu on mielestäni luonnollista tiettyyn rajaan asti, mutta jos yhteisen yhdessäolosopimuksen kyseenalaistaminen on päivittäistä, suhteessa on ongelmia. Jutussa mainitaankin mustasukkaisuuden syyksi huono itsetunto - ja se ei parane uusilla/useilla suhteilla vaan opettelemalla viihtymään itsensä kanssa. Juttuun haastateltu Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontula sanookin, että homma vaatii vahvaa seksuaalista itsetuntoa. Ihan varmasti.

Olen muutaman kerran ajautunut keskustelemaan siitä, onko ihmistä tarkoitettu monogamiseksi, se kun tuntuu olevan monelle aika vaikeaa (en löytänyt parisuhteessa pettämisestä parempaa tilastoa kuin Karjalalaisen oman kyselyn, jonka mukaan joka toinen pettää - kertokaa jos on luotettavampia!). Näissä keskusteluissa ollaan aina jossain vaiheessa päästy evoluutioon: samoin kuin eläimet, myös ihminen hyötyy geeniperimän vaihtelusta. Toisaalta taas urokset pitävät aggressiivisesti kiinni paritteluoikeudestaan ja omien perillisten saamisesta, ja paneelin miehet ovatkin järjestään kieltäneet olevansa valmiita mihinkään kaverille kans -järjestelyyn. Kauhun tasapaino: pettämisellä varmistetaan geeniperimän monipuolisuus ja mustasukkaisuudella lisääntymisrauha. Törkeän subjektiivisen mielipiteeni mukaan yksisuhteisuudesta on se hyöty, että tämän rajatun elämänsä ehtii käyttää lapsista huolehtimiseen suhdejonglöörauksen sijaan. Vanhemmuudessa aikaa ei riitä jaettavaksi lapsille ja useille parisuhteille, jos oletetaan, että duunissakin pitää käydä.

En siis vakuuttunut siitä, että tällainen parisuhdevapaus lisää onnellisutta. Jutusta on tehtävissä sellainenkin tulkinta, että haastateltu sotii koko ajan omia vaistoaan vastaan ja katsoo, että se on kasvattavaa. Ehkä ihminen menee vain sekaisin, jos valinnanvaraa on liikaa. Mutta saahan sitä sekaisin olla.

11 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista. Itsekin sivusin samaa aihetta pari postia sitten ja se herätti runsaasti keskustelua.

    Tällä hetkellä polyamorismi sopii vain joillekin harvoille - riippuu ihmisten luonteesta. Itse ainakin tarvitsen jonkin verran vapautta onnellisesta parisuhteestani huolimatta - samoin mieheni. Tämä on meillä molemmilla selkeästi luonnekysymys. Meillä vapaus (joka ei välttämättä tarkoita seksisuhteita) lisää onnellisuutta, vaikka mustasukkaisuuden kanssa joutuukin joskus tekemään töitä. Koen oman mustasukkaisuuteni "egon heikkoutena", sillä pitäisihän minun pystyä sallimaan sama miehelleni, minkä sallisin itselleni.

    Mutta tosiaan, nykymaailmassa laajempi polyamorismi ei vielä toimisi. Useimmat ihmiset ovat onnellisia (ainakin väittävät olevansa) perinteisessä parisuhteessa ja se tuntuu myös turvallisemmalta, etenkin lasten kannalta (meilläkin on kaksi lasta). Mutta toisaalta, pettäminen ja erot ovat hyvin yleisiä, eivätkä ne ainakaan ole hyväksi lapsille.

    Suuri ongelma on myös siinä, että ihmiset eivät ehkä pystyisi hallitsemaan kokonaistilannetta, jos aloittaisivat polyamorian. Yhteiskunta, parisuhteet ja perheet voisivat joutua kaaokseen. Tällainen muutos vaatisi ihmisiltä huomattavaa henkistä evoluutiota.

    Ja suuressa osassa maailmaa ongelmanahan on vielä naisten alistaminen miesten ylivaltaan, joten voi vain kuvitella, mitä polyamoria sellaisessa tilanteessa saisi aikaiseksi.

    Mielestäni polyamoria sopii siis tällä hetkellä vain niille harvoille, jotka pystyvät ja haluavat toteuttaa sitä. Eikä sen pitäisi olla sen suurempi uhka muille, kun esim. homoseksuaalisuus. Eli en ymmärrä, miksi jotkut pitävät toisten elämäntapaa uhkana omalle parisuhteelleen tai yhteiskunnalle. (Tämä ei koske sinua, vaan eräitä kommentoijiani.)

    VastaaPoista
  2. Luin artikkelin ja mulla kävi myös mielessä, että missä hemmetin välissä sitä vielä vanhempana ehtisi ylläpitää suhteita muihin miehiin, duunin ja tämän avioliiton lisäksi. Jos/kun mulla on ylimääräistä määrittelemätöntä vapaa-aikaa, vietän sen mieluiten ihan itsekseni. Mutta kaikkineen artikkeli oli musta silti ihan hyvä, en ole nimittäin edes tiennyt, että tuollaisiakin suhteita on. Tai olin jotenkin ajatellut, että avoin suhde on samanlainen.

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoinen postaus, kiitos. En ole juttua lukenut, olisi varmasti mielenkiintoinen. Itse haluan olla vain yhden ihmisen kanssa (löytyisi edes se yksi) kerrallaan, mutta hyväksyn myös muunlaiset valinnat, jos ne tehdään yhteisymmärryksessä ja avoimesti kaikkia osapuolia kohtaan. Suvaitsevaisuus ei vie minulta mitään pois. Jotenkin tulee kuitenkin mieleen, että onko tuossa kyse jonkinlaisesta sitoutumiskammosta tai pelosta tulla hylätyksi, antautua kokonaan. Jos on monta ja yksi jättää, ei satu niin pahasti ja ole niin yksin?

    VastaaPoista
  4. Eksyin sattumalta blogiisi, ja täällä olikin heti vastassa samainen aihe, jota olen itsekin miettinyt viime aikoina (luettuani samaisen artikkelin). Törmäsin myös YleX:n ohjelmaan Areenassa -> Mielipidevanki: Avoin suhde lisää rakkautta ja kasvattaa henkisesti. Esitysaikaa tosin näköjään jäljellä enää yksi päivä.

    VastaaPoista
  5. Luin jutun, oli mielenkiintoinen, ja vaikka itsestäni ei olisi moiseen, niin mieltäni ilahduttaa (ainakin jollain tapaa) se, että monessa kulttuurissahan MIEHILLE sallitaan useampi vaimo, mutta polyamoriassa (-amorismissa?) myös NAISILLA saa olla useampi mies - tai jopa nainen :D Jee, tasa-arvo kunniaan!

    Noh, mä voisin tietty ottaa tänne jonkun kolmannen osapuolen tekemään kotitöitä, kun tuo mun nykyinen mies ei niistä oikeen oo innostunut, ja sitten jos olis joku, joka olis innokas vaikka remppaamaan tätä taloa, ja yks oma muusikkokin olis kiva.. eli tällaisen combon mä voisin muodostaa itselleni, jos vaan olisin poly. Mutta en taida olla, enkä ehkä tule olemaankaan, koska kuten sanoit, ei tää lisää onnellisuutta, niinkuin tekstistä hyvin huokuu. Enkä halua "kasvattaa" itseäni tällä tavalla, vaikka tuo oma mieskulta ei repeäkään kotiäidiksi, remppaajaksi ja muusikoksi...

    VastaaPoista
  6. Moi! En lukenut alkuperäistä artikkelia, mutta olen tämän blogin pitkäaikainen lukija ja polyamoristi. Enkä olisi onnellinen olematta poly, eli minulla (tällä hetkellä aika teoreettinen, kun toinen suhteistani loppui ja yksi riittää nyt hetkeksi) vapaus muihin suhteisiin todella kasvattaa onnellisuutta!

    Minulla ei ole lapsia, ja useamman suhteen ylläpitäminen on tosiaan työlästä ja aikaavievää. Jos minulla olisi vaikkapa kaksi parisuhdetta ja lapsia niin minun, poikaystävien ja skidien pitäisi kyllä pystyä hengaamaan kaikkien paljon yhdessä, että yhteistä aikaa riittäisi! Miksei sekin tosin onnistuisi, en missään nimessä usko että monisuhteisuus vahingoittaa lapsia, kunhan lasten elämässä on pysyviä, luotettavia aikuisia.

    Todella mustasukkainen tai heikkoitsetuntoinen (nämähän ovat usein sama asia, pelkää ettei ole rakastamisen arvoinen joten pelkää ettei toinen rakasta) tässä tuskin pärjää, sen verran omia demoneitaan olen joutunut itsekin kohtaamaan vaikken mikään sairaan mustasukkainen tyyppi olekaan. Kyllä siinä joutuu miettimään, mistä todella tiedän toisen rakastavan, kun sitä ei todistakaan se, että olisin mainstreamin markkinoima Se Ainoa.

    Eikä mielestäni ihmisistä voi koota haluamaansa palapeliä, tai ainakin se mahdollisuus on aika rajallinen. Jokaisen suhteen pitää kyllä olla kokonainen ja itsenäinen parisuhde. Jos jonkun kanssa ei pysty vaikka keskustelemaan, ei se auta etä toisen kanssa pystyy, tai jos seksielämä tökkii yhden kumppanin kanssa ei auta jos toinen on jumalainen sängyssä. Pieniä tarpeita ja haluja, vaikka lautapelien pelaamista, voi toki tyydyttää vain yhden tyypin kanssa, mutta toisaalta niin voi ystävienkin kanssa. Minulle polyssa on kyse ei niinkään laajan suhdevalikoiman ylläpitämisestä vaan siitä, etten vain ymmärrä miksi minulla _ei_ voisi olla useita eritasoisia seksi- ja rakkaussuhteita, jos ne eivät syö toisiltaan mitään pois.

    VastaaPoista
  7. Avoin suhde on musta sama asia ja se ei useimmilla toimi juuri siksi, että ihmiset haluaisivat itselleen avoimen suhteen, mutta eivät sille vakikumppanilleen...

    Mustasukkaisuus ja halu olla jollekin se ainoa on myös ihmisen tarve ihan vauvasta asti enkä ymmärrä miksi sitä nykyään usein halveksitaan ja pidetään "itsekkäänä". Itsestäni olen huomannut, että tämä tarve on korostunut, kun on tullut petetyksi sekä lapsuudenkodissa henkisellä puolella että ekassa vakavassa parisuhteessa henkisellä ja fyysisellä puolella ja sitten kymmeniä kertoja tullut halutuksi yhdenillanpanoksi jollekin varatulle miehelle...

    VastaaPoista
  8. Terve. Tässä muuten haastattelussa olevien ihmisten yhteisblogi.
    http://puskista.blogspot.com/

    Artikkelista mulle jäi hyvä ja melko tasapainoinen kuva koko kokonaisuudesta, joka kuitenkin hälveni luettuani tuota blogia.

    VastaaPoista
  9. Helena, mä luin sen sun kirjoituksen - hyvää pohdintaa! Tällaisten asioiden pohtiminen lienee vielä suomalaisessa parisuhteessa aika tabu - mikä lienee merkki siitä, että vapautta pelätään, koska sitä ei osata hallita.

    Henkka, mä olin myös ilahtunut siitä, että hyvin erilaisista valinnoista kirjoitetaan. Mä kaipaan itse ihmissuhteissa aika paljon vapautta, mutta mulle se tarkoittaa myös yksinäisyyttä. Äitiys on ollut juuri sen takia traumaatista kun minulle tärkeän yksinolemisen määrä väheni dramaattisesti.

    Pellon pientareella, hyvä pointti! Monisuhteisessa elämäntavassa ei tosiaan tarvitse olla koskaan yksin: jos jonkun kanssa menee sukset ristiin, voi lähteä seuraavan luokse. Surkastuttaako se sovittelutaitoja?

    jenni, kiitti vinkistä!

    kte, sullahan oli mainio sekoitus jo mietittynä! :D Mä tarttisin kokin, mutta sen kanssa pitäis luoda se pääsuhde.

    Emmie, kiitos arvokkaasta kommentista! Sulla on nähdäkseni vähän erilainen lähestyminen kuin tuolla jutun naisella, jonka viesti oli selkeästi se, että muut suhteet täydentävät pääsuhdetta. Mun mielestä kaikkiin suhteisiin pitää pystyä panostamaan ja toisaalta saada mukaan tiettyjä elementtejä juuri sen takia että ihmisen oma henkinen kehitys ei pysähdy omien tarpeiden perässä juoksemisen takia.

    Anonyymi, kyllä, olemme kaikki paitsi geeniemme myös kasvatuksen ja kokemusten tulosta - ymmärtääkseni jutun polyamoristinainen joutuu tekemään hartiavoimin töitä mielenhallinnan eteen. Monia ihmisen perimmäisiä tunteita ja reaktioita pyritään tukahduttamaan jo lapsesta asti. Jos mietitään millaisella setillä pienet lapset on varustettu niin jakaminen, nöyryys ja toisten kunnioittaminen ei ole ihan kärkipäässä (ainakaan meillä). Käytösmallin tarpeellisuushan riippuu ympäröivästä maailmasta.

    VastaaPoista
  10. Olen miettinyt näitä asioita monia kertoja ja oli kerrassaan mielenkiintoista lukea ajatuksiasi.

    VastaaPoista
  11. Lehtijuttu oli todella virkistävä ja ajatuksia herättävä, mutta itselle jäi kyllä pahasti sellainen fiilis, että haastateltu nainen oli kaikkea muuta kuin onnellinen, toisin kuin mies, joka ilmeisesti oli löytänyt hyvän suhdepaketin itselleen. En ihan tajunnut, miksi hakeutua tilanteeseen, jossa joutuu taistelemaan ja hajoamaan mustasukkaisuutensa kanssa jatkuvasti? Ymmärtäisin, jos nainen ei olisi pahasti mustis, vaan nimenomaan eläisi enimmäkseen zenisti sen monisuhteisuuden kanssa.

    Elämä on mun mielestä riittävän vaikeaa ilman hankalia ihmissuhdekuvioitakin, mutta tätä mieltä en tietenkään ollut vielä alle kolmekymppisenä. ;) Olis tosi mielenkiintoista lukea saman naisen kommentit sen jälkeen jos ja kun on saanut lapsia - siirtyykö mustasukkaisuus itsestä mustasukkaisuuteen isän huomiosta ja ajasta lapsia kohtaan?

    Mun mielestä vapaiden aikuisten elämässä kaikki, mikä on laillista ja vapaaehtoista on sallittua.

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...