14.3.2010

Haloo, onko Rolffilla?

Jäin viimeisimmän Marian jälkeen miettimään kauneusleikkauksia. Ohjelmassa räjäytettiin taustatoimittajan reisistä rasvasoluja ultraäänellä tehtävällä kavitaatiohoidolla. Hoito on helppo ja kivuton, sillä se ei vaadi leikkausta.

Nyt kun toi 40v alkaa ihan oikeasti häämöttää taivaanrannassa niin huomaan yhä useammin, että
a) kaikkia ryppyjä ei voi enää kutsua pelkiksi ilmejuonteiksi. Hymykuopat näkyvät, vaikka en hymyile.
b) aineenvaihdunta ei ole enää palveluksessa yhtä tehokkaasti: turvotusta ja kiloja kertyy aivan naurettavista asioista (sama tendenssi krapuloissa).
c) unenpuutteen aiheuttamat mustat silmänaluset eivät poistu kunnon yöunillakaan.
d) aurinko aiheuttaa lähinnä luomia ja harmaita läiskiä.

Kun tähän lisätään se, että aikaa itsestään huolehtimiseen ei ole mitenkään liikaa, niin mitä vaihtoehtoja jää, jos haluaa säilyä työmarkkinoilla kilpailukykyisenä? Ulkonäön paranteluhan on ihan arkipäiväistä - kuka vetää rajan siihen mikä on luonnotonta? Kun botoxiakin tykittää nykyään kaikki, hampaisiin laitetaan kuorrutuksia ja timantteja, kynnet voi muotoilla akryylista, hiuksia on jo pitkään paranneltu värillä ja lisäkkeillä, piilareilla voi vaihtaa silmien väriä ja tissit saa töpäköiksi Tallinnassa parilla tonnilla. Way of the world! Visun viilauksen pitäisi kuulua kunnallisen terveydenhuollon palveluihin!

Mikä ero on kiinteyttävillä kasvovoiteilla ja rasvaräjäytyksellä noin niinkun moraalisesti? Mulla oli muistaakseni tähän vastaus vielä muutama vuosi sitten. Mikähän se oli.

KUVA: Time Out

15 kommenttia:

  1. Univelka ainakin vanhentaa - olen huomannut... Heti kun saan nukuttua yhdetkin kunnon yöunet, niin olen jo paljon freshimpi. Mun mielestä naamaansa voi hyvin silotella kauneusleikkauksella, jos se parantaa elämänlaatua, mutta pitää muistaa, että leikkauksiin sisältyy aina riski. Ja läskeistäkin voi olla niin vaikea päästä eroon, että jonkin sortin rasvaimu on tarpeen. Mutta se, että käy jatkuvasti korjauttamassa ja hoikentamassa itseään ja vielä ilman hyvää syytä, on mielestäni vähän huolestuttavaa. Ihmisessä on kuitenkin persoona tärkein.

    VastaaPoista
  2. Musta luonnottomuuden määrittelee jokainen ihan itse. Jos on fyffeä niin miksi ihmeessä sitä ei voisi käyttää itseensä. Minä voisi aivan mainiosti tarvittaessa mennä tuollaiseen kavitaatiohoitoon, jos se on määritelty turvalliseksi. Kirurginveitsi tuntuu nyt todella pelottavalta, mutta mistä sitä tietää sitten 50-kymppisenä kun naama on valahtanut. Olen jo ilmoittanut miehelle, että sitten 10 vuoden päästä mahdollisesti haluan 50-vuotislahjaksi kasvojenkohotuksen. Eli miehen fyffellä mennään :)

    VastaaPoista
  3. Helena, myönnän avoimesti että mulla on hyvin ristiriitainen suhtautuminen kauneuskäsittelyihin. Haluaisin, että itsetuntoni kestäisi tyynesti ikäkulahtamisen, mutta jos olen huolissani (en ihan rehellisesti sanoen tiedä onko tämä ohimenevää) aiheesta jo 36-vuotiaana, niin ennuste on huono. We'll see.

    Henkka, on ihan totta että luonnottomuus on katsojan silmässä. Tuossa rahaperustelussa kusee minun osaltani se, että en koe olevani ihminen, joka sumeilematta sijoittaa ulkomuotoonsa useita tuhansia euroja VAIKKA olen tietenkin tehnyt niin koko elämäni vaatteiden, meikkien ja kampaamokäyntien kautta!! Mikä tässä on se ero? Sekö, että löytäisin sille rahalle paljon arvokkaampaakin (ja miten määritellään arvokas..) käyttöä. En muuten oleta että vastaat tyhjentävästi, kunhan pallottelen. ;)

    Onko muuten jollekin tehty joku operaatio? Mitä tapahtui sen jälkeen: minkälaisia reaktioita tuli muilta ja miltä itsestäsi tuntui?

    VastaaPoista
  4. Minä yritin kommentoida jo eilen mutta kesken jäi. Katsoin joitain kuukausia sitten Tyttökultia ja jäin ihailemaan Bea Arthuria (josta en nuorempana paljoa perustanut), kuinka joku voi vanheta niin kauniisti omalla tavallaan. En tietysti tiedä, mitä keneltäkin on korjailtu, mutta se, mikä auttaa näyttämään nuorelta naiselta pitempään, alkaa jossain kohtaa näyttää - niin, pahalta, liialliselta yrittämiseltä. Voi olla, että hoidot auttavat photoshop-kuvissa, mutta soppaamattomissa lehtikuvissa...
    Aion itse tehdä töitä, että hyväksyisin vanhenemisen merkit. Vaikka ei meidän kaikkien ehkä ole mahdollista näyttää Judi Denchiltä. Ihan vain minun kaksisenttiseni...

    VastaaPoista
  5. mä en ole ajatellut noita leikkauksia ja vippaskonsteja sen syvällisemmin koskaan, joten jätän kommentoimatta niihin.
    mutta.
    kun käy vaikka kampaajalla, niin sen vaikutus omaan mieleen on niin suuri, että vaikka olisi puoli senttiä leikattu hiusta sen vaikutus psyykeen ja omaan mielialaan on positiiviseen suuntaan metri.
    saati sitten, jos on ikänsä kärsinyt liian pienistä rinnoista tai liian isosta nenästä tai ulkonevasta leuasta. tunne on varmaan uskomaton!

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. Jepjep; kohti ideaalia, kun rinnat on liian pienet ja nenä liian iso. Mitä tehdään, jos raajat ovat vääränpituiset tai selkä vääränmittainen?

    Hiukset on uusiutuva luonnonvara, meikit voi pestä pois ja tehdä uuden, erilaisen meikin. Rintoja, kasvoja, vatsaa harvempi loputtomasta leikkelee ja muuttelee, joten leikkaus on eri asia kuin meikkaus ym. "parantelu". Meikeille ja hiusten laittamisella saa harvemmin myöskään peruuttamatonta tuhoa aikaan.

    Itse saattaisin mennä leikkauttamaan itseäni, jos kasvojen ilme "väsähtäisi" oman mittapuuni mukaan liikaa, mutta sitä ennen hoidan itseäni syömällä, nukkumalla, liikkumalla ja nauttimalla elämästä. ;)

    Itse olen kohtuullisen kaunis varsinkin meikattuna ja se ei aina ole kovin mukavaa, kun miehet juttelevat lähes aina vain iskutarkoituksella ja naiset taas yrittävät etsiä niitä huonoja puolia ulkonäöstä - onneksi niitäkin löytyy. Itseä kuitenkin kiinnostaa vähän muut asiat ihmisissä varsinkin kun se oma mies on jo löydetty.

    VastaaPoista
  8. rousku, turhahan sitä on esittää että itsetunto ei riipu ulkonäöstä, totta kai riippuu. Mutta riittääkö sitten vanhempana että käy kampaajalla.

    Anonyymi, juuri sitä peruuttamatonta damagea tuossa hain, mutta tollanen harmiton rasvanpoksauttelu hämärtää sitä rajaa. Kyseessä on kuitenkin peruuttamaton toimenpide kun ne rasvasolut eivät enää lisäänny.

    Mind you, olen menossa huomenna kasvohoitoon, koska tämä talvi on vanhentanut ainakin viidellä vuodella naaman ihoa ja viime viikon kuvausmeikit aiheuttivat finnejä!!! Satans.

    VastaaPoista
  9. Jokaisen pitäisi saada määritellä luonnollinen ja luonnoton omalla kohdallaan itse. Perustelen ajatuksella, jonka mukaan luonnollista ei nyky-yhteiskunnassa enää olisikaan, koska mahdollisuudet operoida kaikkea tekevät luonnollisuudestakin valinnan, jolloin "luonnollinen" ei ole enää koskematonta vaan koskemattomaksi jätettyä. Ja kyllähän luonnollisuuskin voidaan nykyään nähdä pitkälle vietynä identiteetinrakennusbrändinä (sori, luin just yhtä kirjaa...)


    Itse olen monesti ihaillut ihmisissä elämän jälkiä, joita heillä ei näköjään ole tarve piilotella, vaikka ne eivät yleisesti hyväksyttyyn kauneuskäsitykseen istukaan. Mietityttää, miksi se puunattu piinattu leikelty meikattu trimmattu ulkokuori nähdään työelämässä parempana, vaikka siihen kuvittelisi liittyvän enemmän epävarmuutta ja ainakin joissain elämäntilanteissa ehkä hieman nurinkuristakin asioiden priorisointia. Etkö mieluummin palkkaisi itseensä luottavan henkilön, joka keskittyy olennaiseen? Vai onko noilla asioilla loppupäästään mitään tekemistä sen ammattiosaamisen kanssa?

    VastaaPoista
  10. Minna, asiaa kirjoitat. Mitä kirjaa luet? :) Jäin itsekin miettimään että eikö ulkonäkökeskeisellä ihmisellä ole pikemminkin ongelma olennaiseen keskittymisen kanssa - toisaalta sekin on ennakkoluuloista..

    Muuten, se Anin kavitaatio muute toimii! O_o Etenemistä voi seurata Marian blogissa..

    VastaaPoista
  11. Kävin eilen kosmetologilla, joka paljasti karun totuuden; 35 ikävuoden jälkeen alkaa ihon vanhenemisessa ns. vapaa pudotus. Mitä sille sitten itse kukanenkin haluaa/pystyy tekemään, on eri juttu..
    Näittekö muuten Hesarin kuvasarjan Maria Veitolasta vuosien varrelta? I rest my case.

    VastaaPoista
  12. Nelivuotias poimi kodinhoitoaltaasta kylpeviä barbeja, jotka siivousvimmainen äiti oli sinne nakannut, ja esitteli niitä isälleen. "Äiti. Äiti. Äiti." Tummaihoisen winxin kohdalla tarjosi rakastamansa kuusivuotiaan neidon nimeä, ja loput barbit olivat taas äitejä. Eli siis jos lapsikin tajuaa miten minä ja Barbie muistutamme toisiamme... että eihän tässä hätiä mitiä...

    VastaaPoista
  13. :) sulla on asiat hienosti!! Mä oon ollut vaan "apina". :D

    VastaaPoista
  14. Kirja on Kulttuuri lapsen kasvattajana. Noita brändijuttuja oli siinä alussa ja mulla tietysti pää täynnä niitä.

    VastaaPoista
  15. ymmärtääkseni hyvin monissa leikkauksissa lopputuloksen ei tarvitse olla kiristetty ja luonnoton, vaan lopputuloksessa pyritään hienovaraiseen, piristävään, raikkaaseen ilmeeseen. tuolla aikaisemmin mainittu judi denchkin olisi kuulema käynyt korjauttamassa silmiään. aika usein yleinen keskustelu tuntuu liikkuvan kahden ääripään välillä - luonnollinen tai kiristelty, vaikka leikkauksia ja hoitoja tuntuu olevan hyvin monenlaisia ja -tasoisia. itseäni siis kiinnostaneet 'ikinuoret' elokuvanäytttelijät ja netissä tietysti paljon spekulaatiota, kuka on tehnyt mitäkin itselleen. ja miksipä ei tekisi jos mahdollista rahallisesti ja ajallisesti

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...