28.1.2010

Meissä kaikissa asuu pieni insinööri

Olen tämän viikon tehnyt juttua pääkaupunkiseudun energiajätteen kierrätyksestä (jota ei siis ole, lisätiedot maanantaina Uudesta Mustasta). Humanistille selvitystyö on ollut vähintäänkin haastava mutta mielenkiintoinen sukellus energiatekniikan maailmaan. Jouduin lopuksi kertaamaan koti-insinöörin (taivaalle kiitos hänestä) kanssa ylästeella läpikäytyä termodynamiikkaa (paineen, lämpötilan ja tilavuuden kolmiyhteyttä) ja jäin pohtimaan koulutusasioita.

Olisin tässä vaiheessa elämää paljon vastaanottavaisempi ihan kaikelle sivistykselle. Olen jopa suunnitellut kahlaavani Suomen historian läpi ihan silkasta mielenkiinnosta - tällä hetkellä en paljon muuta muista kuin Pähkinäsaaren rauhan. Miksi ihmeessä yleistietoa syötetään lapsille silloin, kun (isoille) asioille ei ole minkäänlaista viitekehystä? Kaikki on yläasteikäiselle vain ja ainostaan teoriaa vielä 10 vuoden ajan. Ja miksi peruskoulussa käytännön aineet kuten fysiikka  esitettiin (ainakin meille) niin järjettömän epäkiinnostavasti. Siellähän pitäisi rakentaa pienoiskombivoimala.

Kuvitellaanpa, että saisin tällä elämänkokemuksella vapaasti koota sellaisen akateemisen koulutuksen, kun nyt tietäisin tarvitsevani. Valitsisin oppiaineeni monesta eri tiedekunnasta - kauppakorkeasta debetit ja kreditit sekä markkinointia, teknillisestä korkeakoulusta tuotantotaloutta ja ehkä muutakin insinööreilyä, muutama kurssi psykologiaa ja tietenkin tutkimuksen teon lähtökohtia ja validointia, itse tutkimuksista viis. Omista humanistisesta opinnoistani pitäisin ehdottomasti suomen kielen ja viestinnän ja varmaan Shakespeare-kurssin, koska opettaja oli niin hyvä. En varsinaisesti olisi tällä setillä minkään asian maisteri (..enkä ole kyllä nytkään!) tai tutkija, mutta olisi helvetin hyvät eväät ymmärtää maailmaa. Olisipa meille myöhäisherännäisille jonkinlaisia vastaanottojajoissa voisi jutella vaikka Teknillisen korkeakoulun energiatekniikan professorin kanssa kaikenlaisista lämmöntuotannollisista ajatuksista mitä mieleen juolahtaa. Ei tekisi pahaa kansanaedustajillekaan.

8 kommenttia:

  1. Ikinä ei ole liian myöhäistä opiskella! Ei niitä papereita kuitenkaan mukaansa kuollessaan saa!

    VastaaPoista
  2. Mä olen miettinyt tota ihan samaa, on nimittäin esim. Suomen sotahistoria ihan hävyttömän huonoissa kantimissa ja siitä syytän kyllä ihan koulutuslaitosta. Ketä viistoista kesäistä teiniä vois vähempää kiinnostaa missä mikäkin rintamalinja minäkin päivänä sijaitsi kun hormonit hyrrää ja kroppa ja mieli elävät ihan omaa elämäänsä. Ja muutenkin lähestymistapa oli ihan väärä, olis ehkä ollut mielenkiintoisempaa jos sotia olis enemmän käsitelty yhteiskunnan ja ennen kaikkea yksilön näkökulmasta. Nyt se kyllä kiinnoistais kun työskentelee päivittäin sodan oikeasti kokeneiden kanssa.

    Ja tahti sen kun kiihtyy, näin viidesluokkalaisen äitinä kauhulla seuraan miten nopeasti lasten odotetaan omaksuvan uusia asioita. Ensimmäinen valinnainen kieli valitaan muistaakseni jo kolmannella ja fysiikka ja kemia viidennellä. Viikottainen tuntimäärä on kuitenkin lähes sama kuin silloin kultaisella kahdeksakytluvulla. Odotukset ja paineet tuntuvat välillä olevan niin kovat että sääliksi käy pientä koululaista.

    VastaaPoista
  3. BeeDee: eipä ei, mutta missä voi opiskella esmes. Suomen historian tai äidinkielen peruskoulun tai lukion oppimäärän? Eli järjestääkö joku taho "kertauskursseja" kaiken kertaalleen opiskelleelle ja unohtaneelle?

    VastaaPoista
  4. Kuin myös samaa mieltä, ihan harmittaa, että omista peruskoulu ja lukioajoista ei tunnu muistavan juuri mitään. Ja juuri tuo historia on kaikkein huonoimmissa kantimissa. Kunhan ja viimeistään silloin kun oma lapseni menee kouluun, niin kahlaan varmaan kaikki koulukirjat läpi uudestaan.

    VastaaPoista
  5. Anonyymi, tsekkaa tämä:

    www.nettiperuskoulu.fi

    VastaaPoista
  6. Aikuislukiossa voi opiskella vain jotain tiettyä ainetta, mutta se on sitten ihan basic lukio-oppimäärä ja systeemi kokeineen jne. Kätevä, tehokas ja edullinen tapa ainakin uuden kielen opiskeluun. Siellähän vois kerrata lukion historiankin - mikä ettei.

    t. sanna

    VastaaPoista
  7. Tuotantotalous on kyllä aika kaukana insinööritieteistä, sorry to say...

    Sen sijaan joka yliopistossa voisi ihan oikeasti opettaa ympäristötekniikan perusteet. Rasittaa selittää, että miksi polttoainekilon palamisesta voikaan syntyä yli 3 kiloa hiilidioksidia...

    VastaaPoista
  8. Suomessa yliopistotutkinnot ovat turhan kankeita tai putkimaisia. Itse kannatan kovasti anglosaksista systeemiä, jossa ihminen kerran kandin tutkinnon suoritettuaan voi lisäillä siihen rajattomasti Masters-tasoisia täydennyspalikoita *joutumatta tenttimään kaikkia peruskursseja uusiksi* (en muuten tarkkaan tiedä miten yliopistojen tutkinnonuudistus on tähän vaikuttanut - lieneekö nyt jo helpompaa Suomessakin). Itse suoritin tuollaisen täydennyspalikan naapurialalta reilusti 30-kymppisenä, iltaisin, ja Masters-paperien hankkimiseen meni 1.5 vuotta (ei esim 4-5 vuotta). Opiskelu aikuisena oli kiinnostavaa, tiesin jo mitä tarvitsen ja mitä en, ja opinnoista nautti ihan eri lailla kun ensimmäistä tutkintoa raatavana 19-vuotiaana...

    Eiväthän nuo täydennyspalikat kaikkia alalta toiselle vaihtoja voi kattaa, mutta kyllä niillä perushumanisti voisi laajentaa salkkuaan kovasti tai jonkin akateemisen ammattitutkinnon omaksunut syventää osaamistaan jollekin tietylle erityisalalle.

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...