17.1.2010

Kepulainen kompromissi

En ole varmaan ainoa, jonka mielestä tämä Keskustan puheenjohtajakilpa on täysi farssi. Jos granilainen kompromissi on "ota molemmat", kepulainen kompromissi on "ei kumpaakaan". Nyt kun etukäteen suosikiksi nostettu Paula Lehtomäki päätti jättää kisan muille, on luu vetävän kädessä.

Olen aikaisemminkin ihmetellyt, miksi perhesyihin vetoavat aina naiset (Huom. Kimmo Tiilikainen vm -66 kieltäytyi, sillä hänellä on kuulemma eniten annettavaa puolueen sisällä, vaikka hänelläkin on kaksi "pikkupoikaa"), mutta isompi kysymys on, minkä takia (pää)ministerin duunia ei voi hoitaa perheellinen ihminen. No, Hesari kysyi tänään samaa. On kai ihan demokratian perusedellytys, että kansan valitsemat edustajat voivat toimia työssään ilman henkilökohtaisia uhrauksia? Okei, pääministerin duuni on Suomen tärkein polittinen pesti ja olisi tietysti toivottavaa, että pääministerinä olisi kokenut (= ei kolmikymppinen) henkilö, jolloin jälkikasvukin olisi jo taaperoiän ohittanutta. Silti: sen lisäksi, että läsnäolovastuu jatkuu vielä teini-iän jälkeenkin, olisi suotavaa, että ystäville ja harrastuksillekin löytyisi aikaa keski-ikäisenäkin. Tämä tyhjiö toivottavasti myös alleviivaa ylipäätään perheelliselle liian nopeatempoisen työelämän älyttömyyttä.

Lisäksi näin työelämän henkilöstöstrategioita ajatellen on todella surullista, että pääministeriksi joudutaan taas väkisin rekryämään ei suinkaan tehtävään sopivin vaan
a) "konkari". Lue: naamansa sata kertaa erilaisissa skandaaleissa polttanut tervaskanto, jonka valitseminen aiheuttaisi näppylöitä koko hallitukselle.
b) joku nobody. Been there, done that.
c) Anneli. Pyytämättä ja yllätyksenä.
d) Musta hevonen. Ehkä Olli Rehn. Tai kanki-tekstari-Kaikkonen.

Huoh. Sitten ihmetellään, miksi ketään ei kiinnosta kotimainen poliittinen keskustelu. Miksi pitäisi, jos ketään ei kiinnosta pääministerin paikka.

Ps. Meidän perheessä puhutaan ilmeisesti liikaakin politiikkaa, sillä Madde ilmoitti yksi aamu olevansa kepulainen. Koti-insinööri kiirehti kysymään kuka mahtaa olla puheenjohtajasuosikki. Kuulemma mummi.

17 kommenttia:

  1. :D Mummi! Ihana =)

    -San-

    VastaaPoista
  2. Mistäs sen tietää, että keskustalta tulee seuraava pääministeri? Matti taitaa joutua jatkamaan vaaleihin asti ja sitten onkin uudet kuviot ;)
    Muakin ärsyttää se, että naiset ovat niitä, jotka vetoavat perhesyihin. Olisi virkistävää oikeasti että miehetkin vetoaisivat. Totta on sekin, että lapset ovat oikeasti vain hetken pieniä. No, vielä enemmän mua ärsyttää se, että politiikkona pitäisi olla jatkuvasti käytettävissä ja kun suomalainen mediakin on muuttunut viime aikoina pelottavaksi - etsitään välillä ihan tikusta asiaa. Niin kuka oikeasti haluaa niihin tehtäviin? Ei ainakaan ne joilla saattaisi olla ihan oikeasti annettavaa. Paulan kieltäytymisen ymmärrän oikein hyvin - ei muakaan huvittaisi laukata ympäri Suomea kaikkia vkl:ja viettämässä kaiken maailman kissanristiäisissä ja jorinoita kuuntelemassa, vaan mieluummin olisin kyllä kotona lapseni kanssa tai muussa itse valitsemassani aktiviteetissa. Tällä hetkellä mulle työelämää riittää 40 h/viikko ja vkl vapaina.

    VastaaPoista
  3. mä taas en oikein ymmärrä lehtomäen kieltäytymistä - vpj:na ja ministerinä on kuitenkin jo monen vuoden ajan joutunut kiertämään suomea ja tekemään pitkiä päiviä. en usko että hän todellakaan on 40h viikkoja tehnyt tähänkään asti eli ajallisesti puolueen puheenjohtajuus (ja pääministeriys) ei ehkä
    vaatisi kovinkaan paljon enemmän, suurin muutos olisi varmaankin stressissä, henkisessä kuormituksessa sekä medianäkyvyydessä.

    mulle tuli nimittäin sellainen olo, että kieltäytymisen syyt saattavat olla osittain muitakin ja on perhesyihin vetoaminen on vain helppo tekosyy, jota ei tarvitse perustella sen kummemmin. toki lapset on tärkeitä ja lapsuus menee niin äkkiä, ja tietysti on tärkeää että työelämä ministeritasollakin olisi sellaista että normaali, fiksu ihminen siitä voi selvitä.

    mutta. ärsyttää, että tätä perhe-korttia käyttävät tosiaan aina naiset. mitä sellaista näiden perheiden miehet tekevät, etteivät voi joustaa urastaan muutaman vuoden ajan? olen feministi henkeen ja vereen, pehmeiden arvojen kannattaja myös, ja todellakin haluaisin nähdä sellaisen tilanteen, politiikassakin, että työ olisi osa elämää eikä päinvastoin. kuitenkin maan johtaminen on vaativaa ja aikaavievää, vastuullista työtä eikä musta voi olettaa että siinä hommassa selviää virka-ajalla. joka on politiikkaan lähtenyt, varmasti tietää tämän. siksi musta on idioottimaista (anteeksi kielenkäyttöni!) että naiset luikkivat paikalta perhesyihin vedoten tiukan paikan tullen. pikkulasten isät saavat kyllä uransa ja perhe-elämänsä järjestettyä, mikseivät siis pikkulasten äidit? (joo, tiedän, isät tekevät sellaisia uhrauksia perhe-elämän kustannuksella johon äidit eivät olisi valmiita. toivottavasti tulevaisuudessa kenenkään ei tarvitse uhrata perhe-elämäänsä, mutta mua kyllä hämmentää että huipulla olevat naiset eivät ole valmiimpia tekemään uhrauksia. en siis todellakaan tarkoita ketä tahansa, vaan nimenomaan esim. lehtomäkeä).

    pahoittelen että tajunnanvirtaa tuli näin pitkästi, mutta ärsyttää oikeasti (vaikka en kepulainen olekaan) että lehtomäki ei lähtenyt kisaan vaikka kaikki kortit olisi olleet hänellä...

    VastaaPoista
  4. tämä ei ole mitenkään korrektia, mutta sanonpa nyt kuitenkin, kun tuli mieleen (edelliseen kommenttiin viitaten): miksi nykyään pitäisi saada kaikki, siis sekä menestyksekäs ura että perhe? mun on tietysti helppo sanoa, kun tähän asti olen panostanut vain ensimmäiseen eikä jälkimmäiseen ole tarkoituskaan panostaa ainakaan 10 vuoteen vielä, jos ollenkaan. jotkut ihmiset ehtii hoitamaan lapsensa ja uraansa, mutta aika monelle se tuntuu tuottavan tuskaa ja stressiä. siksi en oikein ymmärrä, miksi lapset pitää hankkia siihen samaan syssyyn kun ura on nousukiidossa - tai päinvastoin - jos tarkoitus on hankkia lapsia suhteellisen nuorella iällä, miksei hanki sitä uraa sitten vähän myöhemmin.

    itse nautin suunnattoasti läheisten ihmisten kanssa yhdessäolosta, sukulaislapsista ja lemmikeistäni, mutta tiedostan sen, että en voi saada kaikkea yhtä aikaa ja toimin sen mukaan.

    miesten ei tietenkään ole tarvinnut ajatella perhe-elämän ja uran yhdistämistä kovinkaan paljon, nyt kun naisia on yhteiskunnan johtopaikoilla perhe-elämän ja työn yhteensovittaminen on tullut tärkeämmäksi. valitettavasti en vain usko että työelämästä tulee koskaan niin joustavaa että perheen ja uran yhdistäminen olisi kitkatonta.

    VastaaPoista
  5. Tulee mulla mieleen yksi esimerkki miehestä, joka kieltäytyi kunniasta perhesyihin vedoten. Nimittäin Ville Niinistö ei lähtenyt vihreiden puheenjohatajkisaan juurikin niiden kuuluisien perhesyiden vuoksi. Tosin kai siellä kupissa painoi se vaimonkin ura. Eli pisteet Villelle.

    Mä olin positiivisesti yllättynyt, kun luin sen Hesarin jutun, sillä olen kyllä periaatteessa ihan samaa mieltä Katjan ja parin kommentoijankin kanssa siitä, että kyllä poliittinen pesti pitäisi olla yhdistettävissä perheeseen. Ne on kuitenkin tavallaan luottamustoimia joihin voitais valita kuka vaan. En ole koskaan ymmärtänyt sitäkään, ettei äänestetä pienten lasten äitejä. Siihenkin törmää tosi usein, että tehdään niinku se päätös sen poliitikon puolesta. Esim. Johanna Sumuvuori törmäs tähän asiaan viime Europarlamenttivaaleissa. Eikö niissä perheissä ole isiä ollenkaan? Ja eikö fiksut aikuiset ihmiset osaa itse jakaa aikansa prioriteettiensa mukaan?

    VastaaPoista
  6. Niin paljon jo hyviä kommentteja, eipä niihin paljon lisättävää. Pohdin myös, että jos Lehtomäki on jo viime vuodet hoitanut ministerin hommaa ja vpj:tä niin miksi hyppäys pj:ksi olisi niin suuri. Ja komppaan myös kommentoijaa, joka pohti, että miksi kaikki pitää tehdä samaan syssyyn, perhe ja ura. Olen tuota samaa pohtinut monesti ihan pienemmässä mittakaavassa, että jos/kun ihmiset tekee lapsia niin miksi niiden pitää ennen vauvan tuloa saada isompi kämppä, isompi auto yms. yms ja sitten siihen vedoten lapsi viedään hoitoon mahdollisesti jo ennen kuin 1v täytetty. Että pystytään maksamaan se suuri kämppä ja auto yms. En epäile ollenkaan etteikö jokainen rakastaisi tekemiään lapsia, mutta monelle ne tuntuu olevan myös oman statusarvon kohottajia.

    VastaaPoista
  7. Eräältä Italian AY-liikkeessä pitkän uran tehneeltä ladylta kysyttiin miksei niillä korkeilla palleilla ole muita naisia, ja hän vastasi että miehillä on helpompaa, koska heillä ei ole perhettä. Siinä se.

    En muuten tässä sumassa ehdi hoitaa pääministerin homma, joten älkää sitä ainakaan mulle tarjotko :)

    VastaaPoista
  8. Pakko vielä kommentoida... Ehkä just sen takia Lehtomäki kieltäytyi (ja kun todennäköisuus oli suuri siihen, että olisi todellakin tullut valituksi), kun on ollut vpj:nä, on nähnyt läheltä millaista keskustan pj:n elämä on, eikä se muutos vissiin niin houkuttelevalta näyttänyt. Jäähän Lehtomäki pois myös nyt vpj-mittelöistä, mutta haluaa jatkaa ministerinä ja kansanedustajana.

    Niin, tiedän myös, että Niinistön Ville kieltäytyi perhesyihin vedoten, ja keräsi sillä hyvin pisteet kotiin. Veikkaan, että se oli ihan taktiikkaa, ja sillä pohjustettiin tulevia mittelöitä. En usko, että häntä olisi vihreissä silloin pj:ksi valittukaan, vaikka ehdolle olisi asettunutkin.

    Politiikka on äärimmäisen kuluttavaa ja vanhentavaa - näkeehän sen aktiiviviroissa olevien ihmisten naamoista ja kropista, että töitä on tehty öitä myöten (toki on poikkeuksia).
    Aiheellinen kysymys on, että onko sen pakko olla? Toki pääministerin tehtävä on sen verran vaativa, että tehtävässä olevan henkilön täytyy olla kokenut ja valmis käyttämään aikaa, mutta ei siinäkään kaikkeen tarvitse revetä. Mua ainakin ärsyttäisi olla kommentoimassa koko ajan jotain yksityiselämän asiaa(siis sellaista, joka ei välttämättä kuulu nyt oikeasti kenellekään) (vrt. Vanhanen, Niinistön Saulin vaimo, Karpela jne.) iltapäivälehdistölle tai muulle vastaavalle medialle, kun varmasti olisi tähdellisempääkin ja paljon tärkempää tekemistä niissä oikeissa asioissa, joita pääministerinkin tehtäviin kuuluu.

    VastaaPoista
  9. ONHAN se nyt eri asia olla ympäristöministeri kuin pääministeri, ymp.ministerin hommat kun voi hoitaa toisella kädellä (valitettavasti)! Ja en nyt lähtisi Lehtomäen miestäkään kritisoimaan, en tosin heidän perhe-elämästään muuta tiedä, kuin että lapset ovat 2- ja 4- vuotiaita ja rva Lehtomäki on käyttänyt ilmeisesti vain minimiäitiysvapaat; käsittääkseni mies on joustanut ja toki lapsia on hoitanut joku muukin kuin itse vanhemmat.

    En kyllä ymmärrä miksi Lehtomäki nyt vetoaa lapsiinsa, kun ei ilmeisesti vain halua ko. tehtävää juuri nyt. Ilmeisesti tämän ääneen sanomista pidettäisiin petturuutena jne. sillä hänhän oli selvä suosikki ja kelpaa myös Keskustan vanhalle väelle.

    VastaaPoista
  10. Samaa mieltä kuin yksi anonyymeista ja Silver, se mikä Lehtomäen toiminnassa nyt ärsyttää on juurikin se, että luulen hänen käyttävän perhesyitä eräänlaisena tekosyynä vaikka oikea syy taitaa olla puheenjohtajan ja pääministerin liian suuret saappaat.

    Lasikatto ei tällaisista ratkaisuista ainakaan murene ja olenkin sitä mieltä, että lapsellisten naisten pitäisi näyttää, että perheellinenkin nainen voi työskennellä täysipainoisesti ja rakentaa uraansa. Nämä näkyvien naisten viimeaikaiset ratkaisut vain korostavat sitä, ettei nuoria naisia kannata palkata, koska häipyvät pian kuitenkin perhettä perustamaan eivätkä ole tosissaan ja tarpeeksi kunnianhimoisia uransa suhteen.

    Ikäväähän se on, jos uraa ei saa yhdistettyä tyydyttävään perhe-elämään, mutta ihmetteleen (kuten anonyymikin), miksi urastaan luopuvat ovat poikkeuksetta naisia?

    VastaaPoista
  11. Lisäyksenä vielä äskeiseen, että Ville Niinistö on tässä suhteessa virkistävä poikkeus; jousti omasta urastaan koska myös vaimo on merkittävässä työssä (ja minä puolestani uskon että Niinistöllä olisi saattanut riittää kannatusta puheenjohtajaksi asti).

    Toisena esimerkkinä voisi mainita Stefan Wallinin, muistan lukeneeni että vaimonsakin on merkittävissä tehtävissä ja ovat vuorollaan joustaneet omassa työssään tukeakseen toista.

    VastaaPoista
  12. Mutta eikö Lehtomäen vetäytyminen pj-kilvasta juuri ole sitä, ettei haali kaikkea kerralla? Kun kerran lapset ovat pieniä, niin ei nyt pyrikään pj:ksi, vaan ehkä joskus myöhemmin?

    Kieltämättä harmittaa tämä tilanne, en nimittäin kestä jos ne menee ja tekee Väyrysestä pj:n... Siinä lähtis järki kun joutuu uutisia seuraamaan jo työnkin puolesta :-/

    VastaaPoista
  13. Mutta tässähän meillä on hyvä esimerkki naisesta, jolla on ura ja perhe: nimittäin blogin pitäjä :)

    VastaaPoista
  14. Onko teillä muilla sellaisia ammatteja, jotka vaativat sellaista kokonaisuuksien hallintaa tai valmiustilaa, etteivät mahdu normityöaikaan? Itselläni on, valitettavasti täytyy vain sanoa että ihan kaikki työt eivät ole sovitettavissa 9-17-ajatteluun. Olen sen verran saanut tuntua ministerien työtahtiin että musta homma ei kyllä ainakaan pääministeritasolla aidosti oikein sovi ihmiselle, jolla on kauheasti muita kilpailevia projekteja elämässä (ihan sama, onko kyseessä lauma pieniä lapsia vai Alzheimeria sairastava vahdintaa vaativa vanhempi). Eikä ole oikein kansalaistenkaan etu jos pääministeri jättää hallitusneuvottelut kesken tai talouskriisin setvimättä rynnätäkseen hakemaan lastaan tarhasta ennen klo 17:ää.

    Itse olen uranainen sormenpäitäni myöten, mutta silti olen suosiolla pistänyt vaativan ammattini muutamaksi vuodeksi tauolle ja osittanut työaikani voidakseni olla enemmän kotona kahden lapsen äitinä. Olen kyllä kyennyt erinomaisesti järjestämään itselleni pätevät kotiavut ja lastenhoidot, mutta jos niihin turvautuu koko ajan, ongelmaksi voi tulla se, että lapsi alkaa pitää hoitajaa oikeana äitinään (meillä kovempi työtahtini syksyllä alkoi näkyä siten, että puhetta tapailevan lapsen äidinkieleksi alkoi näyttää tulevan muu kieli kuin suomi). Ehkä tämä vastaa jonkun kriteerejä hyvästä vanhemmuudesta, mutta itse en kykene näin suurta kompromissia tekemään, eikä ammatillinen menestys ole riittävä kompensaatio, jos omat jälkeläiset jäävät vieraiksi.

    Uskon, että ehdin muuttaa maailmaa riittävästi vielä 40-65-vuotiaana, kun lapset ovat jo itsenäisempiä ja isompia. Omat ajatuksetkin ehkä kulkevat selkeämmin kun univaje on hälventynyt eikä elämää tarvitse vetää yhtä kireälle. En hirveästi diggaa Keskustaa, mutta Lehtomäen uskon punninneen päätöksensä ja toivon hänelle pitkää poliittista tulevaisuutta. Musta on järkevää kyetä arvioimaan voimavaransa ja resurssinsa oikein eikä toimia vain vallanhimon sokaisemana. Oikeasti aika moni kolmikymppinen mieskin saisi sanoa ei tällaisille tehtäville, jos oikeasti haluaa nähdä lastaan ennen kouluikää.

    Mä en tajua miksei Suomeen saada 50-65-vuotiasta naispääministeriä, meidän omaa Thatcheriä tai Merkeliä. Siinä on aidosti naisten voimaikä nykyään kun eliniänodotteemme on 80+ vuotta. Katsokaa Hillary Clintonin työtahtia...

    VastaaPoista
  15. Mistäs sitä tietää vaikka Lehtomäki olisi uudelleen raskaana? Jos hän nyt lupautuisi puheenjohtajakisaan ja hetken päästä ilmoittaisi olevansa raskaana, syytettäisiin häntä salailusta ja vilpillisestä toiminnasta kuten Riikka Mannerta kotva sitten. Perhesyitä voi olla monenlaisia.

    VastaaPoista
  16. No hei, en minäkään haluaisi vetää puoluetta, jonka puoluesihteerinä toimii J. Korhonen. :/ Go Paula!

    VastaaPoista
  17. Jos on luottamustehtävissä toiminut, niin voi ymmärtää, että perhe on todella pätevä syy kieltäytyä niistä. Vaikka en ole töissä, enkä ole suurissa luottamustehtävissä enkä edes suurella paikkakunnalla niin siltikin luottamustehtävät työllistävät vuosi vuodelta enemmän ja ennen kaikkea ne vievät nimenomaan meidän perheen yhteistä aikaa: arki-iltoja, jolloin pitäisi vahtia läksyjen tekoa, kuunnella lasten juttuja päivän tapahtumista, huolehtia iltapalasta ja nukkumaanmenosta. Minä siis ymmärrän perheperusteluja. Ei haittaisi, vaikka miehetkin niitä käyttäisivät, mutta ehkäpä he eivät priorisoi perhettä ykköseksi niin usein kuin naiset?

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...