Tietoa mainostajalle ›

5.1.2010

Että mitä että?

Jumalauta, ipana on alkanu esittää mulle erilaisia kysymyksiä. Osa on ihan selitettävissä.


Miksi suu ei tule lumesta valkoiseksi?
Mihin joulukuusi meni?


Osa ei.

Mitä on pimeä valo? (oletan, että tällä viitataan siihen kun lamppu sammutetaan eikä johonkin astrofysiikan vähemman tunnettuun ilmiöön)
Miksi isin pää on kanamuna? (Koti-insinööri kärsii miestyyppisestä hiustenlähdöstä)

Ongelmana on, että selitän aina ihan liikaa. Selityshän ei ole se pointti vaan kysyminen - mun höpötykset ei kiinnosta tota tippaakaan. Vaikka selittäisin kuinka hyvin tahansa, jatkokysymys, joka on vielä yleensä ensimmäistä kysymystä eksponentiaalisesti vaikeampi, seuraa. Pitäisi ottaa mallia tästä runosta, jonka bongasin Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen Runolelu -kirjasta.

Mitä varten on vasara?
Mitä varten on omena?

Vasara on naulan lyömistä varten,
ja omena omenan syömistä varten.

Mitä varten kengät on?
Mitä varten on ovi?

Kengät ovat kulkemista varten
ja ovi on oven sulkemista varten.

Mitä varten kuppi on?
Mitä varten on murheet?

Kuppi on kahvin juomista varten
ja murheet on tehty huomista varten.

Neroutta.

11 kommenttia:

  1. Meillä on tuo runolelu kovassa käytössä, vaikka juniori on vasta siinä iässä, jossa kirjoja lähinnä pureskellaan. Jostain syystä se silti jaksaa kuunnella loruja uskomattoman pitkään, vaikka ei vielä varmasti ymmärrä yhtään sanaa.

    Mutta juuri tuo runo hämmentää itse asiassa minua. Miten niin huomista varten? Ettäkö ei kannattaisi murehtia ainakaan nyt - vai ettäkö murheet seuraavat mukana teit mitä teit?

    VastaaPoista
  2. Heh, ystävien lapsella on kova kyselyvaihde päällä. Minulta hän mm. kysyi Ruohonjuuritasolla-ohjelmaa katsoessaan "miksi se on hämähäkki". Mitäpä siihen nyt sanoisi :)

    VastaaPoista
  3. Neroutta tosiaan. :-) Kunpa minunkin kaksi- ja puolivuotiaani kyselisi, mutta kun ei tule sanan sanaa... Pelkään, että olen aiheuttanut hänellekin jotain vakavia traumoja. Lapseni on mykkä... :-P

    Osaa kuitenkin kommunikoida koirien kanssa loistavasti eli haukkua.

    VastaaPoista
  4. Jossain välissä ne kysymykset kyllä abstraktoituvat ja välillä joutuu rehellisyyksissään vastaamaan, että en kulta tiedä. Tämä luonnollisesti horjuttaa oma asemaa kaikkitietävänä jumalastaseuravana, mutta toisinaan ei pinna, ei aika, eikä oma tieto riitä siihen kysymystulvaan.

    Itse tykkään Kunnaksen lisäksi kovasti Titta-Mari Marttisen loruista ja runoista, hänellä on myös kokonaan äideille suunnattu runokokoelma 'äidin karkkipäivä'.

    VastaaPoista
  5. Valpuri, mä näkisin sen niin että runossa lapsen huominen on aina huomenna eli murehtiminen ei koskaan ajankohtaista. Tonen tulkinta voisi olla että kyse on ikähuomisesta eli aikuisuudesta, lapsna ei ole tarpeen murehtia mitään.

    Aimo, noi tulee vielä yleensä aika puun takaa. Mutta selitys vaan mahdollisimman yksinkertaisen kautta. Koska se ei ole leppäkerttu. :D

    Annie, lapsellasi on siis todella spesiaaleja taitoja! Puhe kehittyy tosi eri aikaan. Todennäköisesti puhe alkaa tulla sitten paljon valmiimpana kun se alkaa.

    Ethe, aivan. 2,5 vuotiaan kokemusmaailma on niin suppea että vastaileminen on helppoa kun muistaa viitekehyksen.
    Mutta runokokoelma äideille? Kiinnostavaa, etenkin jos se ei ole sitä samaa äitiyslässytystä mitä joka tuustista tulee. Täytyypä tutustua!

    VastaaPoista
  6. Todellakin ongelma on se, että alkaa selittämään liikaa!
    Meillä päädyttiin äidin liian pitkien selitysten takia keskustelemaan kolmivuotiaan kanssa painovoimasta ja kolmannen lisäkysymyksen jälkeen olin itsekin jo ihan sekaisin ja epävarma selitysteni totuudenmukaisuudesta. Yritin sitten feidata keskustelua, mutta lapsen suusta tuli "Kerro lisää siitä painovoimasta, tämä on mielenkiintoista." Ja äitihän selitti...

    Meillä on monien muiden asioiden lisäksi herännyt uteliaisuus lisääntymisasioihin. Ekan kerran tätä tapahtui lähes vuosi sitten ja kun sitten selitin rakkaudesta ja rakastavien puuhista ja pippelistä tulevista siemenistä, lapsi katsoi minua järkyttyneenä ja sanoi ettei hänen pippelistään ainakaan tule ikinä mitään siemeniä. :D
    Nyt asia tuli uudestaan esille, kun syötiin ruuan kanssa auringonkukansiemeniä. Lapsi kysyi mistä siemeniä tulee. Aloin sitten innokkaaasti selittämään kyseisten siementen alkuperästä, koska meillä oli pihallakin auringonkukkia kasvanut, kunnes lapsia katsoi minua kuin idioottia ja sanoi: "Eikun niistä vauvansiemenistä". Puna nousi poskille, vaikka ollaan vakaasti päätetty näiden asioiden olevan meidän perheessä luonnollisia asioita. Tällä kertaa piti vastata moneen lisäkysymykseen ja selitykseni otettiin mielenkiinnolla vastaan. Paluu aiheeseen taitaa olla odotettavissa ennemmin kuin uskallan edes aavistaa. ;)

    VastaaPoista
  7. Meillä ei vielä kyselykausi ole päällä, mutta tuo Tiitiäisen runolelun loru aiheutti tuskan hien ja vilunväristykset :) Oli nimittäin lapsen eka vuoden ajan parasta ikinä (tuskanhiki nousee aina kun ajattelen vauva-aikaa tai näen vauvan jossain). Osasin kaikki lorut ulkoa ja Vauvan vaaka-kirjan myös. Kun en tiennyt mitä tapittavalle vauvalle olisi jutellut, niin laskin loruja päivät pääksytyksten.

    VastaaPoista
  8. Heh, tää on kyllä niin trip down memory lane. Tuli nimittäin mieleen, että olen itse kysynyt siskon suht tuoreelta poikaystävältä, että "mikä on nymfomaani".

    VastaaPoista
  9. Anonyymi, hah! Mä niin odotan tota lisääntymiskeskustelua. Mä olen jo kertaalleen viime kesänä käynyt läpi kaikki pippelijutut, mutta vauvojen ilmestyminen maailmaan on toivottavasti vielä pitkän ajan päässä.

    Henkka, hyvä että toi esille ton! Mun onkin pitänyt kirjaprojektiani varten kysyä että mille asialle kukin allergisoitui äitiyslomalla..

    Aimo, jes! Saitko vastauksen? :D

    VastaaPoista
  10. Samassa veneessä ollaan. Ansa on viime kuukaudet potenut synkkää ahdistusta kun ei "hiffaa minne ne dinosaulukset oikein meni ja iksi". Tai että "mikä se olikaan se evoluutio".

    VastaaPoista
  11. Meillä 3-v. on päätellyt itse lisääntymisjuttuja. Lähipiirissä on monta pallomahaa ja poika totesi että kohta vauva ryömii ulos masusta. Jätimme hänet tähän uskoon, koska selitys kelpasi hänelle eikä häntä tunnu kiinnostavan mistä se ryömintä tapahtuu.

    Liikaa selitetään meilläkin. Poika kuitenkin opettaa missä rajat menevät, liiasta selittämisestä seuraa tyhjä katse ja kirkkaalla äänellä esitetty kysymys "mitä äiti sanoit?". Ja niin äiti selittää uudestaan. Ja uudestaan, kunnes saavutetaan sopiva yksinkertaisuuden taso.

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...