10.1.2010

Etätyöäiti

Uusi työmatka käy työstä. Odotin perjantaina viiden maissa ensin 25 minuttia dösää, kyllästyin odottamiseen, vaihdoin pysäkkiä, hyppäsin ensimmäiseen vastaantulevaan julkiseen, kävelin Rautatieasemalta Kamppiin, odotin seutubussia, joka ei tullut ajallaan, hyppäsin toiseen, vaihdoin Tapiolassa, odotin taas bussia ja pääsin sitten himaan puoli seitsemältä, matkattuani puolitoista tuntia yhteen suuntaan. Umpijäässä ja törkeän pahalla tuulella. Onneksi ei ollut mun päivähoidostahakupäivä.

Manasin joukkoliikenteen, Vallilan, talven ja liikenneruuhkat syvimpään helvettiin ja uhosin hankkivani katumaasturin. Ei logistiikka saa viedä ei-työssä vietetystä valveillaoloajasta kolmannesta! Etenkin perheelliselle, jonka vapaa-aikaa syövät vielä lastenhoidolliset velvollisuudet, työmatkaan käytettävälle ajalle löytyisi parempaakin tekemistä.

Itsesääli laantui sitä mukaa, kun verenkierto elpyi, mutta pari lupausta tämä kirvoitti.

Ensinnäkin otan sen pyöräilyn heti takaisin ohjelmistoon, kun voin. On ihan mahtavaa tietää viiden minuutin tarkkuudella, milloin on himassa. Pyöräkellarivisiitti edellyttää kuitenkin sulia teitä ja valoisuutta mennen tullen. Hangessa, pakkasessa ja pimeässä fillarointi on mun makuun turhan railakasta. Maaliskuussa sitten.

Toiseksi: etätyöskentely on vaihtoehto. Kun saitti on pystyssä, voin alkaa kirjoittaa kotitoimistosta käsin muutamana päivänä viikossa. Mä olen jossain määrin ehdollistunut matkustamaan työpaikalle ja istumaan 8h konttorituolissani, jotta tuntisin tekeväni töitä (ja muutkin näkevät sen).

Sen lisäksi että etätyö koetaan tehokkaaksi, suuri osa työnantajista ymmärtää perheystävällisen työkulttuurin ja työhyvinvoinnin välisen yhteyden ja on valmis sopimaan etätöistä, joustoista ja liukumista, mutta se ei käytännön tasolla tarkoita mitään. Yrityksen johto usein unohtaa, että jonkun pitää kertoa, miten etätöitä tehdään, ettei etäpäivästä tule kenellekään mielikuvaa pidennetystä viikonlopusta.

Työyhteisössä pitäisikin olla selkeä ohjeistus siitä, mitkä toimenkuvat voi hoitaa etänä ja mitä etätyöläiseltä odotetaan. Etätyöt mahdollistava tekniikka on ollut olemassa iät ja ajat - sähköpostit, skypet, ircit ja videokokoukset eivät ole ihan uusia keksintöjä, mutta ohjelmia pitää osata käyttää ja niiden käyttöön pitää tarjota koulutusta. Lisäksi kotitoimiston ajankäyttöä pitää osata suunnitella: työaikaa ei voi käyttää siivoamiseen tai saunomiseen (ja tämä ei ole keksitty esimerkki!), jos pitää olla toimistoaikaan tavoitettavissa. Toisaalta täytyy myös pitää huoli, että lopettaa duunit jossain vaiheessa.

Vaikka meillä päivähoitopäivän pituuteen etätyöskentely ei tuo muutosta, kiireen tunne vähenee. On luksusta, kun ei tarvitse stressata ehdinkö bussilla vai kaarranko hoitopaikan pihalle taksilla, epäekologisesti mutta ajoissa.

6 kommenttia:

  1. Samojen joukkoliikenneasioiden kanssa on painittu täällä oikeastaan koko tämä talvi. Junat on ollut koko talven myöhässä tai eivät ole tulleet ollenkaan. Metrossa vesivahinko, joten piti siirtyä Pasilasta ratikkaan, joka on hidas kun mikä. Sähköiset pelit on mulla nyt kokonaan pannassa ja bussilla körötellään Lepuskista Sörnäisiin. Odottelen myös pyöräilykelejä kuumeisena. Uusi pyörä odottaa kellarissa....vähän pitää vielä odotella. Etätyömahdollisuus on kyllä ihan huippua. Sitä kannattaa kyllä hyödyntää, ainakin sillointällöin.

    VastaaPoista
  2. Meidän firmassa etätyö on nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus. Ainoa asia, jota etätyöläiseltä odotan, on, että työt tulee tehtyä ;) Jos ne tulee tehtyä kahdessa tunnissa, OK. Mutta sen lopun 5,5 tuntia pitää tosiaan myös olla tavoitettavissa jos vaikka tulee jotain muuta :)

    VastaaPoista
  3. Teen itse säännöllisesti etätöitä, mutta olen paljon pohtinut kannatanko sitä. Siinä nimittäin menettää työyhteisön sosiaalisen ulottuvuuden, valmiin työpaikkalounaan (heheh) ja muita, ei varsinaisesti itse työntekoon kuuluvia, "etuuksia". Totta on kyllä se, että etänä tulee tehtyä hommat paljon nopeammin - työpaikalla aikaa voi "tärvääntyä" työkavereiden kanssa jutteluun (hui!) ja muuhun ei-tuottavaan. ;) Itse kannatan myös ajatusta siitä, että pitäisi riittää, kun tekee työnsä. Mielestäni monet hakevat työpaikalla istumisella vain sen hyvän omatunnon siitä, että tulipa tehtyä töitä, vaikka olisi tehnyt kaikkea muuta kuin töitä puolet ajasta.

    VastaaPoista
  4. Kävin itse muutama vuosi sitten kuukauden verran kesäyliopiston kielikurssilla sahaten Tapiola-Vallila -väliä julkisilla ja voin vaan sanoa että otan osaa - "poikittaisliikenne" on kyllä harvinaisen kökösti toimiva konsepti ja matka-aika söi elämänlaatuani niin että vieläkin ottaa päähän. Plussapuoli: nyt on elämäsi tilaisuus lukea Sota ja rauha ennätysajassa.

    Viimeisen reilun vuoden ajan olen tehnyt kaikki arkipäivät töitä kotoa sijaitsevasta toimistostani käsin etänä, ja se on kyllä aivan oma madonkattilansa. Eli valitettavasti ainakaan minä en ole osannut poistaa tehotonta istuskelua etätyöstä - sähköpostin selaaminen, blogien lukeminen ja muu päämäärätön netissä hortoilu vain ovat korvanneet aiemmat turinat työkavereiden kanssa. Kirjoitushommissa sitä on itse aina pahin vihollisensa - työntekoon ryhtymistä lykkää milloin milläkin tekosyyllä. Suosittelen nettisurffaussuodattimia (Leechblock on esimerkiksi hyvä) ja rituaaleja jotka erottavat kotiajan työajasta (mulla esim. aamukävely kodin ulkopuolelle). Mulle myös selkeiden viikon ja kuukauden työtavoitteiden asettaminen ja ajoin työpäiväkirjan pito ovat auttaneet itsekurin kanssa silloin kuin työmotivaatio on ollut hukassa.

    Vaikka kotona työskentely on tavallaan ideaali pienen lapsen äidille (mulla on myös erinomainen lapsenhoitaja kotona, eikä lapsi häiritse työpäivääni yhtään avarassa talossa - ja lapsenhoitaja valmistaa mulle lounaan), mä kyllä kaipaan työkaverien sosiaalista ympäristöä, kontrollia ja kiritystä. Olen ollut ihan tehokas, ts. olen saanut varmasti riittävästi työsuoritteita aikaan, mutta jostain syystä se ei oikein tunnu miltään. Jotenkin luova itsenäinen työ kotona on tosi hankalaa, koska aikaa vuotaa aina muuhun: tänään esimerkiksi jouduin viemään lapsen rokotettavaksi keskellä päivää, ja siitä jäävillä ajanmurenilla voi kyllä hoitaa pari rutiinihommaa, mutta keskeiset ajattelua vaativat substanssiasiat jäävät tekemättä. Niihin tarttuminen on aina vaikeinta, oma pomonsa on yllättävän hankala olla.

    Kotityöläistä piinaavat aloittamisvaikeudet, yhteisön tuki puuttuu (eli onnistumisia ei tule juhlittua) ja työn ja vapaa-ajan raja hämärtyy helposti. Mökkihöperöyskin iskee, eli tarvitsen ehdottomasti parin kuukauden välein matkan jonnekin, jotten tulisi aivan seinähulluksi. Kaipaan siis oikeasti elämänvaihetta jolloin pääsen taas ihan oikean työyhteisön jäseneksi.

    VastaaPoista
  5. Ilmoittaudun etätöiden rakastajaksi! Olen tehnyt töitä etänä kolme viimeistä vuotta. Se on mahdollistanut asumisen eri maassa missä asiakas/työnantaja sijaitsee, eli olen pystynyt tekemään asioita elämässä, joita toimistossa istuvana en olisi pystynyt tekemään, en ainakaan yhtä joustavasti. Koska yksinolo alkaa usein kyrpiä, järkkään kahveja tai lounastamisia muiden free-tuttujen kanssa tai kodin lähellä töissä olevien tuttujen kanssa kerran tai pari viikossa. Välillä hengaan asiakkaan toimistolla, osallistun palavereihin, käyn tilaisuuksissa jne. siinä määrin, että korkeintaan kaksi päivää työviikosta on sellaisia "istun kotona yksin" -päiviä.

    Tietysti onhan tässä huonotkin puolensa: Välilä motivoituminen on vaikeaa, eli välillä pitää hakata päätä seinään jotta saa jotain tehtyä. Jos kone hajoaa, se pitää itse kiikuttaa korjattavaksi. Jos jääkaapissa ei ole kahvia, pitää käydä itse kaupassa ostamassa uusi kahvipaketti. Kukaan ei jaa mun postia tai vie kirjeitä postiin mun puolesta. Mutta autottomuus ja vapaus tökkivästä joukkoliikenteestä palkitsevat. Ja se, että saa aamulla nukkua tunnin muita pidempään :-)

    VastaaPoista
  6. Henkka, hah, me mennään varmaan ihan samoilla linjoilla sitten. Mä olen siirtynyt nyt siihen bussi-metro-bussi yhdistelmään, jolla olen perillä n 40 minuutissa. Moikkaa jos tunnistat. :)

    karina, aikaisemmassa duunissa mulla oli ihan sikana palavereita, joten tstolla kökkiminen oli olennaista, mutta nykyään ei tosiaan ole kuin kerran viikossa pidettävä toimituspalveri. Juhlaa!

    pilami, juuri näin! Lusmuilu, tapahtuipa se sitten duunissa tai etätöissä, on aina yhtä epätuottavaa.

    Dona, mä en oikein voi edes lukea! Mä vaihdan liikennevälinettä parhaimmillaan neljä kertaa joten en voi keskittyä muuhun kuin liikennevirtaan.. Ihan persettä. Mä luulen että pari etäpäivää viikossa vois olla hyvä tahti. Silloin ei eristy. Toisaalta oon koko ajan yhteydessä Viivin ja Nooran kanssa joten koen olevani vaan tosi pienessä firmassa töissä.. :)

    Mut mitä kirjoittamiseen tulee niin olet hyvin oikeassa tuossa oman itsensä kirittämistarpeissa. Jostain syystä virallinen kirjoittaminen on aika hankalaa, varsinkin kun pitää miettiä YLEn rajoitteita. Vaikka meille onkin sanottu että vetäkää vaan ihan vapautuneesti niin ei sitä kuitenkaan ihan smaan pysty kuin täällä.

    Salamatkustaja, sulla tosiaan on etätyö..! Piru kun toi nukkumistunti ei ole mahdollinen.. Mut Kiireettömyys on mulle riittävä palkinto, ehdin hyvin vetää täyden päivän vaikka veisin Madden ysiksi tarhaan ja hakisin sen viideltä!

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...