Lupauksia ja lupauskisa

Uusi vuosi lähenee, on siis aloitettava lupausten muotoilu! Mähän onnistuin viime vuonna vahingossa tekemään lupauksen, jonka sivutuotteena syntyi huima muutos ostoskäyttäytymiseen. Pääsin pakkosaadatoiheti-syndroomasta noin puolen vuoden kärvistelyllä ja tämä pätee vaatteiden lisäksi myös muihin heräteostoksiin. Vanha koirakin siis oppii uusia temppuja kun motivaatio on riittävän hyvä!

Suhteellisen helposta tavoiteasettelusta johtuen mä onnistuin kyllä muissakin lupauksissa ihan kohtuullisen hyvin: olen aloittanut urheilun (ja hiukan laihtunutkin), tehnyt remonttia, hiihtolomaillut Koti-insinöörin kanssa, täyttänyt 35 vuotta kohtuullisen kriisittä ja edistänyt kirjaprojektiakin.

Mitäs ihmettä sitä sitten ensi vuodelle keksisi? Ainakin mä jatkan ihan vapaaehtoisesti sitä vaateprojektia, kun en mä enää osaa palata vanhaankaan, mutta ehkä kuitenkin vähän lievennän ehtoja. Yhtä dramaattista missiota ensi vuodelle en keksi millään, mutta oisko näistä mihinkään:

1. Alan tehdä kasvisruokaa ainakin kerran viikossa.
Pitkäaikaiset lukijat ymmärtävät, että tähän sisältyy kaksikin lupausta, sillä en ole järin innokas ruoanlaittaja.
Otan tavoitteeksi, että en tee mitään mitä osaan vaan loppuvuonna mulla on siis ainakin 52 uutta kasvisruokareseptiä testattuna. Laitan jakoon parhaimpia - ja kuvien kera!

2. Opettelen neulomaan/kutomaan/ompelemaan.
There, I said it. Siis opettelen (en vielä tiedä miten) tekemään sitä mitä puikoilla nyt ikinä tehdäänkään. Tavoitteensa on saada valmiiksi yksi lahjakelpoinen neulomus vuoden aikana. Vai onko toi lahjakelpoisuus liikaa vaadittu? Voiko vuodessa oppia tekemään tasaista ja tyylikästä jälkeä vai päädynkö patalapputehtailijaksi? Luoja tietää, että peruskoulun oppimäärä ei siihen riittänyt.

3. Saan sen hemmetin kirjan valmiiksi.
Siinä on jo konsepti valmiina ja runko kirjoitettu, joten viimeistelyn ei pitäisi enää olla mahdotonta. Olen valinnut (no, nakittanut) esilukijaksi ja mentori-kommentaattoriksi Inahtajan ja luvannut, että hänellä on tammikuun lopussa raakaversio luettavana. Varaan oikeuden jättää tämän lupauksen toteuttamatta, jos Ina toteaa aikaansaannokseni olevan suunnatonta paskaa.

Jotta en pääsisi liian helpolla, annan myös teille mahdollisuuden vaikuttaa: se, joka keksii tervehenkisen lupauksen (ehtona että ei tarvitse ottaa lainaa tai luopua punaviinistä), jonka toteutan, palkitaan kierrätyskirjalla - laitan siis jakoon kirjahyllystäni jonkun voittajalle sopivan teoksen. Vastaussaikaa kommenttilootaan 31.12.2009 asti.

Nerokas neule

Ehtoota. Näin Tapanina voi jo varmaan avata koneen ja repäistä itsensä irti täydellisestä katatoniasta. Sen kunniaksi: päivän asuste!

Valitin anopille syksyllä, että hartiat olivat koko ajan jumissa kun duunin ikkunasta veti. No, anoppi oli laittanut valituksen korvan taakse ja pyöräyttänyt minulle joulupakettiin tällaisen hartiahuivin. Kyseessä on simppeli neulottu/kudottu/ommeltu rengas, joka on kertaallen kierretty itsensä ympäri ennen yhteenliittämistä.

Tässä taas nähdään miten yksinkertaiset asiat ovat nerokkaimpia. Ei kutita kaulaa eikä hiosta kokonaisvaltaisesti kuten tavisvillapaita, vaan lämmittää juuri oikeasta kohtaa. Lisäksi se on helppo pukea ja riisua tukkaa tuhoamatta. Vaikka duuni ehti vaihtua niin tälle on varmasti käyttöä heti kun voi iltaisin istuskella ulkona kirjan tai läppärin kanssa. Ja tätähän ei ole pakko käyttää hartioilla vaan renkaan voi laittaa löysästi kaulaan ja nostaa tarpeen vaatiessa hupuksi tai laittaa vaikka minihameeksi farkkujen päälle ettei hiekkalaatikon reunalla istuksiessa persus jäädy.

Goddamit. Mun on ehkä pakko opetella käyttämään puikkoja muuhinkin kuin japanilaiseen ruokaan. Oliskohan tästä Uuden Vuoden lupaukseksi. Täytyypä miettiä.

Ps. Tiedättekö mikä on joulussa parasta? Se, että jääkaapissa on ihan huikeat voileipämahdollisuudet! Jos iskee perinpohjainen laiskuus eikä jaksa enää keittää perunoita ja kattaa pöytää niin rääppiäiset voi helposti siirtää leivän päälle.

Huomenna jumppaan.

Hyvän joulun lumiukko

Tänään oli täydellinen lumiukkokeli, joten tällainen syntyi Matildan ja mun toimesta takapihalle. Se on Tero Vesterinen -ukko. Matilda "ehkä" "hiukan" fanittaa Teroa.

Minä vedän nyt töpselit irti seinästä, sytytän tuikut ja alan viralliseen joulun viettoon. Ottakaa tekin vaikka glögit, halatkaa itseänne ja viettäkää huippujoulu!

Toivottaa
Mama alias Katja

Joulun parhaat juustot

Ajattelin ilahduttaa teitä jouluisilla ruokavinkeillä. Ei hätää. Koska perinteisesti ruokareseptini eivät ole kovin juhlavia (vaan ruokaa-joka-näyttää-skeidalta) ja tässä vaiheessa aikaa mihinkään kahden päivän haudutteluun ei edes ole, ajattelin vinkata muutamasta juustotiskin valiosta. Tämän ruokalajin ja tuliaisen ehtii siis napata mukaan vielä aattona.

Vedimme taannoin ystäväni viininmaistelusynttäreillä äärimmäisen hyviä juustoja, jotka oli valittu Stockan juustotiskin asiantuntijan toimesta juuri viiniä varten. Olin kerrankin niin fiksu että pyysin emännältä nimet jakoon.

• valkoviinin ystäville näyttävä lehtiin kääritty vuohenjuusto Mothais sur feuille, jonka seuraksi sopii kevytkin valkoviini. Tätä on ainakin kahta eri kypsyysastetta, joten kannatta valita painos valkkarin mukaan.
• kaikkien suosikki oli hiukan epäilyttävän näköinen harmaapintainen vuohenjuusto le Cabrissac, joka nautittiin keskitäyteläisen Pinot Noirin kanssa. Tämä kiekko tulee ehdottomasti meidän joulupöytäämme.
• brien ja raskaiden punaviinien ystäville sopii supertuikea brie de Meaux Auguste lepetit. Tämä juusto sitten dunkkaa tottumattomampien nenään aika varpaanvälille, joten suosittelen vain kokeneille konkareille.

Juustoista voi nauttia ilman Stockaakin. Melkein jokaisesta isommasta marketista löytyy jo jonkinlainen juustohylly ja jos sieltä nappaa mukaan sveitsiläistä Appenzelleriä (älä valitse heti mustaa), espanjalaista Manchegoa ja ranskalaista pehmeää Saint Albrayta pääsee jo mainiosti tunnelmaan. Perinteisten rypäleiden ja pähkinöiden lisäksi juustojen kera sopivat myös - ihme kyllä - hunaja ja erilaiset hillot (seikkailunhaluinen voi kokeilla vaikka itsetehtyä viikunahilloa). A-vot.

Kuva: Aamulehti

Älä vaan ole mitään mieltä

Mediassa on käsitelty paljon koulukiusaamista, jota joku fiksu uskalsi vihdoin kutsua oikealla nimellä: väkivalta. Eihän pahimman luokan kiusaamisessa tosiaan ole kyse mistään lappujen lähettelystä tai pipon pöllimisestä, silmätikuksi joutuminen on eri asia. Nyt sitten Hesari oli kysynyt Pohjois-Tapiolan koulun ysiluokkalaisilta, mitkä rikkeet johtavat epäsuosioon. Lista on aika masentavaa luettavaa. Kaikki tarkoin määriteltyjen rajojen ulkopuolelle sijoittuva käytös, pukeutuminen, harrastukset ja mielipiteet johtavat sosiaaliseen katastrofiin. Yksi haastattelussa esiintyvä tyttö kiteyttää todellisuuden äärimmäisen hyvin: ei saa olla liikaa mitään mieltä. Eläköön hajuttomuus ja mauttomuus.

Nyt seuraa avautuminen. Tunsin jutun luettuani kiitollisuutta siitä, ettei tarvii enää olla peruskoulussa. Kävin itse Tapiolan yläasteen 80-luvun lopussa ja meno ei ollut ihan noin sairasta ja ryhmäsidonnaista, mutta tunnistin kyllä heti noita sääntöjä. Kaikkein kummallisimpina pidetyt tyypit olivat juuri niitä, jotka harrastivat intohimoisesti jotain ja vähät välittivät pukeutumisesta, meikkaamisesta, tupakoinnista tai keskikaljan kittaamisesta ostarilla alaikäisenä. Ainoastaan urheilijat pääsivät helpommalla - ja se toimi osaltaan myös mun vapautuksena - mutta kyllä mä voin avoimesti myöntää, että vihasin koko yläasteaikaa ja melkein kaikkia ikätovereitani. Ja tunnen edelleen voimakasta tyydytystä nähdessäni jonkun koulumme ylimielisistä trendipelleistä marketin kassalla viivakoodeja lukemassa, tarjoilemassa kaljaa tai vaihtamassa kellon pattereita. Toisaalta on myös hieno huomata, miten ne kaikkien halveksimat hämyt ovat nykyään menestyneitä alojensa huippuja. Kukaan ei vain kerro noille teinareille, että what goes around, comes around.

Onneksi yläasteen jälkeen helpotti. Keskeinen oppimäärä lukiossa olikin sitten se, että kehitti taas omia mielipiteitä ja uskalsi puhua niistä. Yhtäkkiä se, mikä oli ollut kiellettyä, muuttuikin toivotuksi käytökseksi, mikä oli todella vapauttavaa. Lukiossa vaadittiin (en tosin tiedä nykytilanteesta) jo enemmän omaa ajattelua: piti osata soveltaa, valita aineita, päättää mikä minusta tulee isona ja tehdä järkeviä valintoja jatko-opintojen suhteen. Aikamoinen älyllinen harppaus yläasteen tasapäämeininkiin verrattuna

En osaa sanoa, minkälaisilla toimepiteillä tilannetta voisi parantaa niiden onnettomien suhteen, jotka jo yläasteella tuntevat kutsumusta johonkin väärään aihepiiriin tai ovat sen verran köyhästä perheestä, että kulkevat epämuodikkaasti vanhoissa (kirppis)vaatteissa. Yksityiskoulut? Koulupuvut? Koulujen raskaampi lahjakkuusorientoituminen? Pienemmät koulut ja luokat? Kiusaajien välitön erottaminen koulusta? Vai onko se sittenkin niin, että asenteet imetään vanhemmilta, jolloin mitään ei ole tehtävissä. Ehkä espoolaiset vanhemmat pitäisi laittaa uudestaan yläasteelle hakemaan kasvatusmotivaatiota.

Uusi musta mopo

Olen tässä nyt useammalta taholta kuullut kaikenlaista puolivallatonta vittuilua siitä, että olen "hurahtanut tähän ekoiluhommeliin". Että mopo keulii. Ja on lähtenyt pikkusormen mukana koko käsi.

Voi olla. Eihän tässä tosiaan ole enää kyse mistään shoppailunhallintaprojektista, lisäaineboikotista tai lifestyle-kampanjasta, jonka lopetan jossain vaiheessa. Päinvastoin, olen ihan tyytyväinen tähän kehitykseen. Kyse ei ole luopumisesta ja uhrauksista vaan merkityksistä ja valinnoista. Isossa mittakaavassa ekopyristelylläni ei tietenkään ole mitään merkitystä, mutta entäs jos saan mukaani muita, jotka saavat mukaansa muita, jotka saavat mukaansa muita..

Vihjaisin teille taannoin yllättävistä käänteistä ja ne käänteet liittyvät juuri tähän keulimiseen - siitä tuli julkista tänään. Mä olen nimittäin irtisanoutunut. Siirryn Tarinataloon tuottajaksi ja eka proggikseni on pystyttää  verkkopalvelu nimeltä Uusi Musta. Ja arvatkaapa kuka on työparini!

YLE JA TARINATALO VERKKOYHTEISTYÖHÖN

YLE ja tuotantoyhtiö Tarinatalo aloittavat yhteistyön verkkopalveluissa Ensimmäinen yhteinen verkkotuotanto, Uusi Musta käynnistyy tammikuussa.

Palvelu perustuu suositun terveysväittämiä käsittelevän blogaajan Noora Shinglerin Kemikaalicocktail-blogin teemoihin.

Uusi Musta tarjoaa verkossa kiinnostavasti toimitettuja juttuja ja videoita, kokoaa yhteen blogeja ja tarjoaa kontaktipinnan kaikille, joilla on tarve muuttaa elämäntyyliään kestävämpään suuntaan. Uusi Musta kyseenalaistaa naisille suunnattuja terveysväittämiä,
kauneusihanteita ja tabuja ja paljastaa kaupallisuuden näiden taustalta. Uusi Musta aloittaa toimintansa netissä, mutta keväällä sisältöjä laajennetaan myös radioon 15-osaiseksi ohjelmasarjaksi. Käyttäjät osallistuvat voimakkaasti sivuston sisällöntuotantoon.

Nooran tuottajaparina aloittaa digimediassa pitkän uran tehnyt Katja Lahti. Vastaavana tuottajana toimii Tarinatalon toimitusjohtaja Kari Tervo. YLEssä tilaajana toimii Jari Lahti ja Tarinatalon vastinparina Reetta Ranta.

Lisätiedot:
Jari Lahti, YLE, 0405444326
Kari Tervo, Tarinatalo Oy, 0500-456978
www.tarinatalo.fi

Tämä käänne tarkoittaa sitä, että yksi unelmani toteutuu: saan kirjoittaa työkseni ja bonuksena pääsen tekemään jotain (omasta mielestäni) merkityksellistä. Koska sivusto ei elä mainostuloilla, voimme vapautuneesti näyttää fingeriä isoille mainostajille ja ottaa käsittelyyn kaupallisten toimijoiden kannalta epämiellyttäviäkin aiheita - ketään ei tarvitse kumarrella.

Ei hätää, en ala meditoida, kuunnella toteemieläintäni tai vapauttaa häkkihamstereita, vaan jatkan samalla linjalla kuin täälläkin - sillä erotuksella, että minulla on vihdoin aikaa paneutua asioihin eikä tarvitse kirjoittaa yöllä! Koti-insinööri kiittää.

Mitä tämä sitten tarkoittaa Project Maman kannalta? Aika näyttää. Tämä todennäköisesti säilyy henkilökohtaisena lifestyle-bloginani niin pitkään kuin se on mahdollista. Voi olla, että siirrän nämä sisällöt salasanan taakse pitääkseni puurot ja vellit erillään, mutta se ei ole tämän päivän murhe.

Te sen sijaan liitytte tähän käänteeseen vahvasti. Tarkoitus on nimittäin kasata teidän tarpeistanne lähtevä ja kysymyksiinne vastaava palvelu, joten kutsun halukkaat mukaan talkoisiin heti kun saamme Uuden Mustan mopomme käyntiin. Keuliminen alkaa heti tammikuun alussa. Stay tuned!

Joulun muistilista

Ystävä vinkkasi tutustumaan Marttojen joulusivustoon ja erityisesti Joulun muistilistaan. Hämmentävää. Teinkin nyt oman, kilpailevan muistilistan:

1. Tilaa siivooja. Älä liian aikaisin, ettei ehdi tulla sotkua.
2. Tarkista että paikassa, jossa vietät joulun, on riittävästi punaviiniä ja/tai glögiä.

Ja eipä sitten oikeastaan muuta. Voit printata listan ja vapaasti täydentää sitä omien mieltymysten mukaan, mutta yli kolmea kohtaa ei toivottavasti kenenkään listaan tule. Rohkeasti vaan rima alas!

Mielenkiintoiset maataloustuet

Ei jumalauta. A-studio jatkaa sika-Anttilan arkun naulaamista. Tämänpäiväisessä ohjelmassa (on varmasti kohta Areenassa) oli selvitetty minkälaista markkinointitukea lihateollisuus saa valtiolta. Esimerkiksi tämän satakuntalaisten lihantuottajien omistaman possupedia-sivuston ovat kustantaneet suomalaiset veronmaksajat.

Possupedia on Satafood Kehittämisyhdistys ry:n verkkopalvelu, joka haluaa saada suomalaiset nauttimaan porsaanlihasta. Possupedia avaa possun salat ja kertoo, että porsaanliha on 1) trendikästä 2) terveellistä ja 3) sitä on helppo käyttää.

Mukava tietää. Vaikka eihän se ole hullu, joka pyytää, vaan se, joka antaa - toivottavasti myös muut kuin sikafarmarit ovat älynneet pyytää fyffeä. Olisin itse mieluummin laittanut kyseiset fyrkat vaikkapa suomalaisen tuotantoeläinten hyvinvoinnin tukemiseen, kysymys on kuitenkin sadoista tuhansista euroista. Itse Turusta kotoisin olevan Anttilan jääviys alkaa olla todella kyseenalainen.

Olisikohan se aika vetää ne kuuluisat johtopäätökset.

Beauty Center Europe testissä

Tein juuri ekan tilaukseni Beauty Center Europesta, jota yksi ystävällinen anonyymi minulle suositteli shampoopostaukseni perässä. Kyseessä on siis saksalainen verkkokauppa, joka keskittyy luomukosmetiikkaan, sekä sertifikaatilla että ilman - ja hyvältä vaikuttaa! Tuotemerkkejä on edustettuna yli sata, joten hiukan siis tulee tenkkapoo ellei tiedä mitä ostaa, kannataa varata surffailuun aikaa.

Ostaminen on (ainakin Ruohonjuuren hintoihin verrattuna) erittäin edullista vaikka kuljetuskulut tulevatkin päälle. Jos siis hinta on aiemmin ollut esteenä luonnonkosmetiikan hankkimiselle niin kannattaa tutkia noiden tarjonta ja tehdä vaikka kimppatilaus, varsinkin kun uusi asiakas saa vitosen alennuksen ensimmäisestä tilauksesta. BCE lupaa myös laittaa ilmaisia näytteitä jokaiseen tilaukseen, joten kiinnostava nähdä löytyykö sitä kautta uusia suosikkeja. Mukaan lähti vanhoja tuttuja Weledan Skin Foodia, i+m shampoo ja hoitoaine ja Logonan silmämeikinpoistolaput, joista en luovu enää ikinä, ja uutena tuttavuutena Anne Lindin karpalokuorinta-aine - lähinnä siksi  että toi pakkaus oli karpalofanille vastustamaton.

Vink vink: jotkut luonnonkosmetiikkatuotteet kuten saippuat ja suihkugeelit ovat mainio käytännön joululahja jos haluat antaa jotain pientä kivaa. Ja tuotesarjojahan on myös miehille.

Oikeutta kuluttajille

Eilisessä A-talkissa käsiteltiin suomalaisten sikaloiden asukkaiden hyvinvointia. Kyse on Oikeutta Eläimille -yhdistyksen keräämästä raskauttavasta kuvamateriaalista sairaista, kuolleista ja vammautuneista sioista, joita se oli käynyt kuvaamassa ensimmäistä kertaa jo vuonna 2007. Vieraina olivat ministeri Sirkka-Liisa Anttila, sikafarmari, Anne Nieminen Oikeutta eläimille -yhdistyksestä ja Animalian toiminnanjohtaja Salla Tuominen. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittiin, että lihan ostajia, kuten HK:n ja Snellmanin edustajia, ei saatu paikalle. Mukavan avointa vastuunvälttelyä.

Odotin keskustelulta paljon, mutta valitettavasti vain Animalian edustajalla oli järkevää sanottavaa. Kaikki muut keskittyivät asemasotaan. Sikafarmari ei tajunnut mistään mitään (kysyi ainakin sataan kertaan minkälaista possua "flikat" sitten söisivät jos ei näitä..) ja Nieminen taas oli täysin väärä valinta keskustelemaan tuotantoeläimistä, koska hän ei hyväksy niitä ylipäätään. Suurin floppi oli kuitenkin Sirkka-Liisa Anttila, joka ei tuntunut tajuavan, että hän on lainsäätäjänä avainasemassa tuotantoeläinten hyvinvoinnin ja elinolojen kohentamisessa, joissa on sekä lainsäädännöllisiä että eettisiä epäkohtia. Hän itse voi päättää, millä tavalla tilojen tarkastuksia tehdään, ketkä puolueetonta valvontaa tekevät ja millaisia rangaistuksia eläinten hoidon laiminlyönnistä saa. Halutessaan hän voisi toimia myös suomalaisen etiikkakäsityksen puolestapuhujana EU:ssa, jossa maatalouspolitiikan suuret linjat vedetään. Mutta siihen tarvitaan tahtoa, kielitaitoa ja sosiaalista lahjakkuutta. Sika-Anttilalla ei taida olla näistä mitään. Hän keskittyi alleviivaamaan laatuprosesseja. Jotka olivat pettäneet jo toistamiseen.

Mä suhtaudun eläinten syömiseen luonnollisena asiana, vaikka en itse olekaan syönyt punaista lihaa kymmeneen vuoteen (en erityisemmin pidä lihan mausta). Näen (luomu)lihan ja riistan syömisen ihan normaalina ravintona, mutta julmaa ja epäeettistä tehotuotantoa ja voitontavoittelua hinnalla millä hyvänsä en hyväksy. On raivostuttavaa, että taas kerran vastuu siirretään kuluttajalle. Minä haluan ostaa ruokani kaupasta, jonka tarjonnan edessä ei tarvitse epäröidä - ihan sama vaikka se tarkoittaisi sitä, että liha olisi pelkästään tilaustavaraa ja helvetin kallista. Kuka puolustaisi kuluttajien oikeutta luottaa suomalaiseen maatalouteen?

Paska pukki -syndrooman lääkkeet

Napaulina tuolla ekotonttupostauksen kommenttilootassa tarttuikin mahdottomaan yhtälöön: lasten ekologisiin joululahjoihin, joista ei tulisi parku. Olen aivan samaa mieltä, että lahjasäkin painon alla horjuvaa pukkia odottavaa pikku tahmanäppiä ei vuohi Sudaniin paljoa lämmitä. Sillä mainoksissa on jo nähty kaikkea siistiä ja kaikki muut saavat sitä kaikkea siistiä, juuri siitä hirveimmästä muovihirviökataloogista. On turha selittää, että aasialainen muoviskeida hajoaa saman tien mutta ei toisaalta maadu koskaan. Ja että Risto-Petterin isä ostaa sen tonnin playstationin joka vuosi, koska se ei keksi miten muuten toteuttais isyyttään.

Joululahjan ilahduttavuudessa - hurskastelematta sen kummemmin joulun perimmäisestä tarkoituksesta - on kyse tasan siitä, onko sisällä se, mitä pukilta toivoi. Hyvä uutinen on se, että tämä on myös kasvatuskysymys, aikuiset kun nyt kuitenkin päättävät kaikesta, myös perheen lahjapolitiikasta. Lasten kanssa voi siis sopia, että katalogista saa yhden asian tai vanhemmalle lapselle voi luvata jotain tietyllä rahamäärällä. Se on tietenkin lapselle henkilökohtainen tragedia, jos mutsin kanssa on jäänyt ns mustapekka (ja paskapukki) käteen, mutta parempi se kun ei pukkia ollenkaan.

Myös sosiaalista painetta voi yrittää lievittää, mutta tämä on suomalaisugrille aika vaikeaa. Pitäisi nimittäin ottaa puheeksi lapsen kavereiden / päiväkodin / hiekkalaatikon tuttujen vanhempien kanssa yhteiset pelisäännöt ja sopia joistain rajoista lahjonnan suhteen. Esim. että kukaan ei saisi niitä robottihirviöitä tai röyhtäileviä vauvahirvityksiä from hell. Tässä on vaarana se, että asian puheeksi ottava vanhempi vaietaan kuoliaaksi ja/tai leimataan omituiseksi voimakivien hiplaajaksi.

Ekologisuuden näkökulmasta lahjalle voidaan asettaa erilaisia ekomittareita. Tässä neljän Koon mittaristo by Katja (huomautan, että nämä on sitten ravistettu ihan hihasta joten älkää nyt herran nimessä pitäkö tätä minään yksiselitteisenä totuutena):
1. Kestävyys. Miten laadukasta tekoa tuote konkreettisesti on? Vaatiiko pattereita, saako varaosia, onko takuuta tai palautusoikeutta?
2. Kierrätettävyys. Voiko tavaran ostaa käytettynä ja onko tuotteella käytön jälkeen jälleenmyyntiarvoa.Voivatko sisarukset käyttää samaa? Leluja voi myös vaihtaa.
3. Käyttöaste. Onko tuote oikeasti tarpeellinen ja kiinnostava vai joku hetken mainoskupla, joka menee ohi viikossa.
4. Karma. En keksinyt abstraktille laadulle parempaakaan termiä, mutta tällä viittaan siihen, missä lelu on valmistettu, onko se testattu ja turvallinen (sisältääkö se ftalaatteja tai muita kemikaaleja / myrkkyjä) ja onko se millään tavalla "kehittävä".

On muutamia melkein kaikilla mittareilla hyviä leluja.

KIRJAT
Tämä on lahjaideoiden klassikko, jota ei tarvinne perustella. Kannattaa tehdä myös hyvä teko ja laittaa lapsen / lasten kirjahyllystä kiertoon kaikki ne vähemmälle suosiolle jääneet teokset.

HARRASTUSLAHJAT
- urheilutarvikkeet: fillari, sukset, luistimet, jalkapallo
- opetus: jääkiekkokoulu, tanssitunnit, kitaratunnit (joku tuttu?), Mummin leivontakurssi etc.
- muovailuvahaa, kyniä ja paperia,
- musiikki-instrumentit kapuloista kitaraan (kalliimmissa kannattaa miettiä kimppalahjaa)
- palapelit

MUSIIKKI
Lapsille tehtyä musiikkia on nykyään runsain mitoin, joten kannattaa vähän kysellä vanhemmilta mikä uppoaa. Meillä uppoaa edelleen perhanan Hokkasen Timo, jonka melodian Madde varmaan kuuli jo kohtuun. Onneksi Anna Puu on nouseva suosikki.

KESTOSUOSIKIT
Legot, pikkuautot, pallot, kahviastiastot, kirppupeli, Afrikan tähti etc. Jos joku tuote pitää pintansa vuodesta toiseen, niiden on pakko olla jollain tasolla hyviä ja ainakin kestoltaan huippuluokkaa. Pidän näitä siis tavallaan hyvinkin ekologisina ja arvonsa säilyttävinä valintoina.

RAHA
Tästä saa vapaasti olla eri mieltä. Teini tajuaa jo rahan arvon ja on jo luonut mahdollisesti jotain säästökohteita jotka voivat olla ihan yksinkertaisesti vaikka vaatteita. Et tietenkään voi olla varma, käytetäänkö seteli passipussiin vai nännilävistykseen, mutta etpähän ainakaan antanut mitään turhaa.

Slow food, grazie!

Olimme pitkän viikonlopun koko perheen voimin Milanossa tapaamassa sinne duunin perässä muuttaneita ystäviämme. Alku oli haastellinen, kun ensin jännitimme viimeiseen saakka, peruuko Finnair koko lennon, ja sitten kannattaako matkatavaroita ottaa mukaan ollenkaan. Otimme koko homman testin kannalta ja lähdimme viiden päivän reissuun pelkillä käsimatkatavaroilla, mikä on lapsiperheeltä melkoinen suoritus! Ja se meni yllättävän hyvin. Kamaa tulee pakattua ipanan takia mukaan varmuuden vuoksi. Jos perillä on pesukone ja jonkinlaisia kauppoja, ei mukana tarvitse olla koko elämä. Etenkin jos saa vielä jostain paluumatkalle lainaksi matkalaukun..

Ystävät olivat muuten kunnossa, mutta täysin hurahtaneet ruokaan ja ruoanlaittoon, mikä on vieraalle oikein kiva asia! Arvostan suuresti hyvää ruokaa ja laadukkaita raaka-aineita, vaikka keskinkertainen kokki olenkin. Berlusconi oli aivan oikeassa siinä, että EU:n elintarvikevirasto ei todellakaan kuulu Suomeen. Sori vaan Saarioisten äidit, mutta puhtaus ei ole ainoa asia, mitä ruoalta pitäisi vaatia. Italia - ja erityisesti Lombardia - on nimittäin yksi slow food -liikkeen kantapaikoista. Slow food on nimensä mukaisesti vastaveto fast food -ruokateollisuudelle ja se peräänkuuluttaa ylipäätään laatua, sekä ruokaan että elämään. Jälkimmäiseen kuuluvat mm. pitkän kaavan perheillalliset saman pöydän ääressä, kotona tai ravintolassa. Tällaista kollektiivisuutta kaipaisin todella myös tänne einespizzalandiaan! On suomalaisen ruokakulttuurin kannalta irvokasta, että kuuluisa "hyvä ruoka, parempi mieli" -slogan on nimenomaan einesvalmistajan markkinointimateriaalista.

Sain toteuttaa itseäni ruokakaupassa. Ruokashoppailu (etenkin Italiassa!) on paitsi opettavaista ja kiehtovaa kulttuurintutkimusta, myös inspiroivaa, ja sitä inspiraatiota on kiva jakaa myös muille tuliaisten muodossa. Lisäksi hommasta saa perspektiiviä: perushyvä viinipullo maksaa oikeasti kolmisen euroa. Kulttuurikysymys sekin.

Mainos ja kohderyhmät

Pudotin vähän aikaa sitten lattialle lasin, joka hajosi pirstaleiksi. Jouduin sirpaleiden siivoamista varten kaivamaan komerosta imurin, joka on Maddelle hyvin tuntematon kapistus, koska meillä käy siivooja. Kun kolistelin sitä ulos kaapista, ipana tuli kiinnostuneena katsomaan ja kysyi "Mikä toi on?". Madde ei kuitenkaan jäänyt odottamaan vastausta vaan totesi itse "Euron juusto."

Telkkaria voisi kai joskus pitää kiinnikin.

Lahjahevosen suuhun kurkistelua

Ekotonttu ottaa ensin käsittelyyn Rebeckan ongelman: mitä tehdä tutuille ja sukulaisille jotka vastoin julkilausuttuja toiveita ostavat joululahjaksi kaikkea hirveää ja tarpeetonta.

Kuitenkin ollaan jumissa tiimaritarjoustalo-ihmisten keskellä (vaikka muuten mukavia ja jopa ihania ihmisiä ovatkin), joiden mielestä määrä korvaa laadun. Ollaan pyritty tekemään selväksi toiveita, sekä perusteluja niihin. Mutta aina vaan paketit on täynnä tavaraa joka on joko rumaa, eettisiä valintojamme vastaan, tai epäkäytännöllistä/huonolaatuista joka hajoaa. Usein näitä kaikkia. Esimerkiksi lapsellemme tahtoisimme vihdoin Eamesin naulakon, johon toivoisimme lahjarahojen suuntauvan (siis keräystyyliin, sentti sentiltä edeten), jos niiden nyt ylipäätään pitää meidän perheeseen suuntautua. Sekin ollaan ilmoitettu että ilmankin pärjätään ja aineellisten lahjojen sijaan voi varsinkin lapselle antaa jotain muuta, vaikka uimahallireissun tms. Mutta ei, tulee muovinukkea, huutavaa ja piippaavaa hilavitkutinta, vaatetta made in *mikätahansaepäeettinentuotantomaa* etc.

Amen.

Lahjahevosen suuhun ei saisi katsoa mutta millä voi varmistaa että sitä kaakkia ei edes roudata ovelle?! On hirveä määrä ihmisiä, jotka tarkoittavat hyvää. He rakastavat joululahjojen antamista ja ovat hyvin kiintyneitä ajatukseen, että paketeissa on jotain tavaraa. Koska suurimmalla osalla tästä(kään) väestöstä ei ole Percy Mikaelin tuloja, tavarat hankitaan Tarjoustalosta. Ja sitten lapset hihkuvat riemusta nähdessään lahjameren ja nämä ihmiset tuntevat syvää tyydytystä. Vicious cycle.
 
Ongelmana tässä on se, että näiden ihmisten kanssa pitäisi säilyä väleissä. Kommunikaation tulee siis olla hyvin hiottua, mutta todella päättäväistä. Muutama kokeilemisen arvoinen vinkki siis.

1. Ilmoita että teidän perheenne pienentää sitä hiilijalanjälkeä ja jättää lahjat ostamatta. Tämä varmasti järkyttää ostoshimoisimpia kuulijoita, mutta saattaa herättää mielialan että jos eivät nekään niin ei mekään.

2. Pyydä rahaa. Nimeä itse joku kalliimpi keräyskohde, vaikka harrastus, ajokortti tai lomamatka, ja kerro tilinumero ja maksimisumma. Rahan voi toki myös antaa kirjekuoressa, joka ehkä hiukan lieventää antamisvimmaisen tuskaa.

3. Jaa lasten lahjatoiveet suoraan pyynnöiksi sukulaisille. Jos Piritta haluaa palapelin ja luistimet, ehdota tädille A että voisiko hän vastata palapelin hankkimisesta kun tädit B ja C hankkivat luistimet. Bluffaa ja huijaa vapaasti. Pahinta jälkeä tulee, kun nämä ihmiset saavat itse valita.

4. Last but not least: palkitse toivotunlaisesta käytöksestä. Ilmoita suureen ääneen, että mummu on nyt kuulkaa mahdollistanut  sen, että pääsemme kaikki Linnanmäelle heti kun se aukeaa. Ja vielä toinen kiitos sitten sieltä Lintsin portilta että täällä ollaan, olipa hyvä lahja.

Jos tilanne on todella paha, astetta radikaalimpi ratkaisu on palauttaa lahja antajalle sanoen, että toivoitte tosiaan lahjatonta joulua ja lapsillekin on jo näin sanottu. Sillä saa sitten ainakin hetkeksi todella kiittämättömän julmurin maineen mutta eipähän todennäköisesti tule ensi jouluna roinaa. Ja jos tulee, kysymyksessä on kroonikko, joka lakkaa ostelemasta skeidaa vain luonnollisen poistuman kautta.

Ekotonttu palveluksessanne

Joulukuu! Todella tervetullut käänne. Joulukuusta on vaikea löytää huonoja puolia. Glögikausi on kukkeimmillaan, lomaa tiedossa ja jengi pääsääntöisesti hyvällä tuulella. Jopa vesisade on joulukuussa jotenkin siedettävämpää kuin marraskuussa. Koska kohta tulee talvipäivän seisaus ja sitten päivät alkaa taas pidentyä! Hurraa!

Jatkoa hiukan edelliseen. Meidän perheessä on aina ennen joulua kuuliaisesti sovittu, että eihän sit osteta mitään, mutta ei sitä kukaan ole loppujen lopuksi ottanut vakavasti - paitsi pikkubroidi, joka viime jouluna vähän isomman ei-lahjoja-aikuisille-vannomisen jälkeen ei tosiaan ostanut kellekään mitään ja oli sitten ihan saatanan vihainen, kun sai kaikilta muilta paketteja. Mä en voi yksinkertaisesti jouluna olla antamatta mitään, enkä tiedä millaista sähköshokkiterapiaa mä asiantilan korjaamiseen tarttisin. Lohduttaudun sillä, että siinä on eroa, antaako sen tärisevän ripsarin vai vaikka matkakortin, luomuglögiä tai lastenhoitolahjakortin. Viime joulunahan mä ostin Ruohonjuuren tyhjäksi pesupähkinöistä ja annoin niitä hämmästyneille ystäville - ainakin se lahja muistetaan edelleen!

Koska te ootte jeesannu tosi usein mua, niin mä jeesaan vuorostani teitä. Koska esimerkiksi miehille on joskus sairaan vaikea keksiä mitään niin mä lupaankin, et jos jollain teistä on halua hippeillä mutta tulee tenkkapoo niin voitte kysyä multa lahjavinkkiä! Ekotonttu nöyrimmin palveluksessanne - laittakaa mailia tai kommentti tän postauksen perään - lupaan vastata pian.

Jos ette kehtaa multa kysellä niin apua löytyy muualtakin verkosta. Vihreät Vaatteet blogissa on mainio eettinen joululahjalista, mutta en mä mitään noistakaan ostaisi ellen tietäisi tyypin oikeasti diggaavan tai tarvitsevan sitä. Samaisessa blogissa oli muitakin hyviä vinkkejä mm Älä Osta Mitään -kampanjan lista ja eettisten joulumarkkinoiden tarjontaa. Kyseiset markkinat pidetään muuten ensi sunnuntaina 6.12. Vanhalla joten sinne vaan tsekkaamaan jos kiinnostaa! Lisäksi Suosi ekoa saitilla julkaistaan joulukalenteri, jossa on kestäviä lahjavinkkejä. Eka vinkki on piikkimatto. Varmasti ikimuistoinen lahja vaikka anopille.

Lisää eettisiä verkkokauppoja

Online-shoppaajat huomio: olen bongannut muutaman itselleni entuudestaan tuntemattoman ulkomaisen eettisen verkkokaupan, jotka nopealla vilkaisulla ovat erittäin kiinnostavia. Näihin täytyy perehtyä tarkemmin! Raportoikaa toki jos nää on tuttuja ja ostoskokemuksia löytyy (oletan että toimittavat Suomeenkin).

• Fashion conscience - tsekatkaa etenkin näiden kengät, jos kuvan saappaat miellyttävät.
  

• People Treen verkkokauppa - jos tykkää merkistä, kannattaa seurata mitä tänne tulee ja lähettää sitten vaikka Yalon sisäänostajalle viestiä..

• Oxfam - jonkinlainen hyväntekeväisyysjärjestö, jolla on verkossa sekä vaatekirppis ja ekokauppa. Tunteeko joku tän konseptin paremmin? Vaikuttaa edistyneeltä FIDAlta.
  

• Made - koruja koruja koruja. Diggasin etenkin made for BOTH sarjaa.
  

• GreenMyStyle - tämä on oikeastaan lifestylesaitti, jossa on verkkokauppa. Seuraamisen arvoinen!

Ja kuten aiemminkin on todettu: Suomestakin toki löytyy! Karma Shopista saa nyt tilaukset ilman postikuluja jouluaattoon asti, ja alennusmyyntiinkin on jo laitettu läjä tuotteita.