Ruokablogien juhlaa

Halusin tänä marraskuun viimeisenä päivänä ilahduttaa teitä oodilla ruokablogeille - etenkin, koska ystäväni Nooran Kemppari rankattiin Suomen kolmanneksi parhaaksi ruokablogiksi! Keittokirjoissa on usein se vika, että resepteissä tarvitaan aina jotain galanga-juurijauhetta tai kaksi vuorokautta sherryssä marinoituja kampasimpukoita. Mä ainakin lannistun sellaisesta. Ruokablogit auttaa nimenomaan arkisissa ruokavalinnoissa inspiraation kautta (vrt. otetaanko muusin kanssa kalapuikkoja vai nakkeja) ja usein niissä käytetäänkin jotain tuunattua keittokirjareseptiä pohjana. Noista nimetyistä ainakin Pastanjauhantaa on loistava, monipuolinen ja hyvin kirjoitettu. Suosittelen.

Noh, Project Mamaa ei kisassa noteerattu edes kunnimaininnalla, vaikka olen kiistaton mestari tekemään ruokaa, joka kuulostaa ihanalta, mutta näyttää yrjöltä. Ohessa kyseisen genren uusin luomus: feta-pinaattipastaa kera pinjansiementen ja kirsikkatomaattien a la Katja.

Harjoituskirjoituksia osa 3

Kirjoituskurssin viimeisessä sessiossa tehtiin dialogi-, rytmi- ja novelliharjoituksia - ja nautittiin hiukan glögiä. Novelliharjoituksen ideana oli parityönä tehty mainio nyysitty juttu -konseptin kokeileminen eli mun pari kertoi mulle jonkun jollain tapaa merkittävän tapahtuman elämästään ja mä sitten kirjoitin tapahtuman ympärille pienen tarinan, hiukan muunnellen. Sillä niinhän juuri kirjailijat toimivat: kuulevat kummallisia juttuja, muuttavat niitä vähän ja pistävät kirjaansa. Siitä tuli niin pitkä, että en viitsi sitä tähän tuutata (ellette vaadi). Bloggerissa pitäisi olla liitetiedosto-feature!

Ryhmäkirjoittaminen on yllättävän siistiä, siinä on hyvässä suhteessa kirittämistä ja vertaistukea. On toisaalta kiinnostavaa tietää, miten hyvä pitäisi olla ollakseen hyvä ja toisaalta, että niiltä hyviltäkään ei aina lähde. Sitä kautta löytyy myös ne omat vahvuudet ja heikkoudet. Kurssilla havaittuja juttuja:
- pitäisi kirjoittaa ajatuksia enemmän ylös, vaikka yöllä!
- en osaa kirjoittaa minkäänlaista aidon kuuloista dialogia.
- osaan kirjoittaa luonnostaan hyvällä rytmillä.
- mulla on suuria vaikeuksia aikamuodon pitämisen kanssa. Perkeleen preesens.
- mä saan tekstiä aikaan jos mulla on henkilöiden motiivit kasassa.
- mä en ehkä koskaan kirjoita romaania, mutta novelleja voisi tippua.

Päätän raporttini tältä erää tähän. Joulukuu jatkuu siis normimerkeissä. Tai ei ihan. On nimittäin tapahtunut yllättäviä käänteitä. Siitä lisää ensi viikolla.

Ps. Ai, että mua vituttaa kun jengi antaa noita tiisereitä ja jättää ihmisen pohtimaan että mitä nyt taas.

Vitosen lapsi

Tiesittekö, että viideltä päiväkodista haettaville lapsille on oma termi. Työkaveri oli nimittäin kuullut, kun hoitaja oli tiedustellut kollegoiltaan "Kuka jää tänään vitosten kanssa?". Vitosen lapset. Siis ne, joiden vanhemmat laukkaa kieli vyön alla hakemaan kärsimättömän hoitajan kanssa pihalla toppahaalarissa tönöttävää jälkikasvuaan noin 15 sekuntia ennen kuin dagis menee kiinni. Termi on varmaan täysin pragmaattinen, mutta siinä puhutaan välillisesti vanhemmista, jotka eivät tee lyhyempää työpäivää.

Madde on tällä hetkellä kolmihenkisen ryhmänsä ainoa vitonen. Ystävä totesi, että tämän takia kannattaa tehdä sisarus: on ainakin seuraa siellä pihalla. Hear hear.

Lisää joulumieltä

Joulukatalogien tarjontaan kyrpiintynyt ystävä laittoi pari päivää sitten jakeluun oheisen tuotteen: se on kuulkaa sähköripsari. Herranjumala. Saman efektin saanee aikaan meikkaamalla dösässä ja olen jopa ymmärtänyt, että harjan heiluminen on ei-toivottavaa ellei ole Alice Cooper. Eihän tämä mitenkään voi lentää, eihän? Ja kun patteri loppuu, on aika ostaa uusi mascara.

Tämä on lähes yhtä pelottavaa kuin ionisoiva hiusharja, 59,90€ (hinta Stockan katalogista). Mistä näitä ostajia oikein tulee?

Ps. Lelukatalogit (joita tosiaan tulee tänä jouluna NIMELLÄ) ovat tietenkin näiden pelottavien lahjalöytöjen loputon suo. Onko suosikkeja?

Joulumieltä!

Täysin asiatonta, mutta tää mulle tuli ekana mieleen. Luonnollisuudessa on toivomisen varaa.
Kuva: Stockan joulukuvasto 2009

Natural ja natural

Lumene on lanseerannut hieman Atrian Fresh -sarjan hengessä uuden Natural Code tuotesarjan, joka ratsastaa piharatamon taikavoimilla. Ihan kiva, että kosmetiikkateollisuus löytää raaka-aineikseen näitä vanhan kansan rohtoyrttejä, mutta antakaa nyt armoa:

100 % suomalainen ratamo

Natural Code on kesyttänyt ratamon, yhden arktisen luonnon tehokkaimman kasvin voiman korostamaan luonnollista viehätysvoimaasi. Meikit ja ihonhoitotuotteet sisältävät joko ratamon lehti- tai siemenuutetta, joka kosteuttaa ihoa ja auttaa sitä säilymään hyvinvoivana. Toimii epäpuhtauksia vastaan ja luo luonnollisen mattapintaisen ihon. Toimii meikkituotteissa kauneutta ylläpitävänä raaka-aineena.

En kestä näitä copyja, pelkkää myötähäpeää. Olen todella kyllästynyt tähän luonnollisuuden ryöstöviljelyyn. Heti kun lisää vähän luonnollista vihreää paketin kylkeen, laittaa luonnollisia metsäkuvioita ständiin ja tipauttaa pari nanogrammaa mitä tahansa luonnollista rikkaruohouutetta purkkiin, saadaan 100% luonnollista kauneutta. Like hell. Lumene, tarkkana nyt!

Harjoituskirjoituksia osa II

Tänään kirjoittajakurssilla keskityttiin ns. vaikeisiin asioihin ja tuotannolliseen riskinottoon. Yhtäaikaa vaikein ja hyödyllisin keikka - mutta ei todellakaan mitään julkaistavaa. Meidän piti etukäteen miettiä, mitä ilmaisullinen riskinotto ja mukavuusalueelta poistuminen tarkoittaa omalla kohdalla. Monet vastasivat, että kirjoittaminen (ja etenkin vakavasti otettava kirjoittaminen, joka riittää toimeentuloon) on haaste jo itsessään. Lohdullista kuulla, että jopa ne jo jotain julkaisseet painivat samojen uskonasioiden kanssa kuin minä!

Riskinoottoon olin löytänyt kaksi teemaa: joko hempeä rakkaudentunnustus tai uskottava seksikohtaus. En todellakaan osaa kirjoittaa kumpaakaan. Mikä oli todistettava. Kamalaa jälkeä. Mun on ehkä pakko tuhota tää kovalevy. Sitten meidän piti kirjoittaa
a) pahiksen monologi, jossa hän perustelee omaa toimintaansa (miksi vitussa valitsin Kim Jong Ilin?)
b) maisemakuvaus johon piti sijoittaa yllättävä tapahtuma ja
c) epämiellyttävä henkilö tekemässä epämiellyttävää asiaa.
Sairaan vaikeaa improvisoida näitä. Lisäksi huomasin, että vaikka tehtävänanto oli hyvin selkeä ja sisäistin mitä pitää tehdä, osaan tyylikkäästi kirjoittaa aiheen vierestä! Niin, etten vaan tikullakaan kosketa itse aihetta. Hämmentävää. Kirjoittaminen on terapeuttista mutta myös paljastavaa. Tarvitsen ehkä vikalle kerralle mukaan jonkun tukihenkilön.

Tuikku murheeseen

Olen kynttilä- ja tuikkufanaatikko, jonka kämpästä ei löydy pöytää ilman jonkinlaista nuotiota. Nyt kuulin, että kynttilät tuhoavat sisäilman laadun ja että kynttilöitä ei pitäisi polttaa turhaan. ARGH! Astmaatikot todennäköisesti kuolisivat meillä jo eteiseen. Oonko mä nyt taas ainoa idari maailmassa joka EI tiennyt tätä vai onko tässä laajempikin salaliitto? Google löysi aiheesta blogikirjoituksen, jossa asiaa käsiteltiin vuosi sitten:

Parafiinikynttilät on siis nimensä mukaisesti valmistettu parafiinista, joka on jalostamalla saatu sivutuote raaka-öljystä. Näistä kynttilöistä syntyvä musta noki on samaa tavaraa kuin diesel moottoreiden pakokaasut. Lisäksi palaminen synnyttää joukon epäpuhtauksia ja vaarallisia yhdisteitä, mukaanlukien tolueenin sekä bentseenin, jotka ovat molemmat tunnettuja karsinogeenejä. Nämä myrkyt menevät syvälle keuhkoihin, ja voivat aiheuttaa väsymystä sekä päänsärkyä. Polttamalla raakaöljy-pohjaisia kynttilöitä siis saastutat huoneilmaasi.

En ole koskaan tullut ajatelleeksi, että kynttilät olisivat jotain muuta kuin steariinia, ja mikä oudointa, en löytänyt yhdestäkään kynttiläpaketista tuoteselostetta! Parafiini on Wikin mukaan halvempaa kuin steariini, joten yllättäen Ikean kynttilät ovat parafiinin ja kasvivahan sekoitusta.. Vaikka tuikkupaketissa ei mainintaa ollutkaan, Havin saitilla kerrotaan, että tuotteille on myönnetty Joutsenmerkki:

Joutsenmerkittyjen kynttilöiden tulee palaa puhtaasti nokeamatta sisäilmaa. Ne eivät saa sisältää raskasmetalleja, tuoksuaineita eivätkä haitallisia kemikaaleja. Jopa kynttilän pakkauksen tulee olla tehokas eikä se saa sisältää kertakäyttöisiä kuppeja tai astioita. Kertakäyttöinen polttoastia ja pakkaus saattavat pahim-millaan moninkertaistaa kynttilän ympäristökuormituksen.

Eli kannattaa suosia kotimaista. Näille perinteisille materiaaleille löytyy toki vaihtoehtoja. Kynttilöitä tehdään myös soijasta (mitä siitä aineesta ei tehtäisi..), mehiläisvahasta ja palmuöljystä (joka tosin on etiikaltaan vähän kiistanalainen). Taidanpa kokeilla tuota soijakynttilää, jota mainostetaan ainakin jonkin verran terveellisemmäksi vaihtoehdoksi.  Haen niitä samalla reissulla sen palovaroittimen kanssa.

Kuva Ruusumanteli

Sikainfluenssa säkissä

Olen välttänyt tätä päivän puheenaihetta aika pitkään, koska olen ns. "kriisi kerrallaan" -ihminen. Sain hyvän syyn postaukseen kun sähköpostiini tipahti (sika)influenssan ehkäisystä kertova niksilista. Koska nämä kuulostavat skeptiselle maallikolle jokseenkin järkeviltä eivätkä ole haitaksikaan, pistän jakoon (testataan samalla lukeeko tätä yksikään lääkäri). Kohdat 1 ja 2 ovat ilmeisiä, kutoskohtaa toteutan vähän laajemmassa muodossa: vedän vihreää teetä, mustikoita ja deetä joka päivä.

Tekstin on alunperin kirjoittanut englanniksi Vinay Goyal, (MBBS, DRM,DNB, sisätautien spesialisti).

Käytännössä ainoat tiet viruksen päätyä kehoosi ovat nenä ja nielu. Globaalin epidemian yhteydessä, mitä tänäkin on, on melkein mahdotonta välttää H1N1-tartunnan saamista kaikista ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä huolimatta. Mutta INFLUENSSATARTUNNAN SAAMINEN on pienempi ongelma KUIN VIRUKSEN LEVIÄMINEN KEHOSSA - ja sitä VASTAAN VOIDAAN TAISTELLA.

Vaikka olet vielä terve, eikä sinulla vielä ole H1N1:n oireita, voit jo vastustaa sen leviämistä ja jälkitautien kehittymistä muutamin yksinkertaisin toimenpitein, joita ei ole tarpeeksi tiedotettu virallisissa tiedotteissa eikä median taholta. Voit tehdä nämä toimenpiteet itse sen sijaan, että miettisit, miten voisit hankkia varastoon N95 - ja Tamiflu -lääkkeitä.

1. Pese käsiäsi usein
Tätä on korostettu myös virallisissa tiedotteissa. Muista myös etanolihuuhde, dilutus tms. Huuhdetta ei tarvitse pestä pois, se jättää iholle vain glyserolin.

2. Kädet pois kasvoilta
Vastusta kaikkia kiusauksia koskea mitään osaa kasvoistasi (muuten kuin peseytyessäsi).

3. Kurlaa kaksi kertaa päivässä lämpimällä suolavedellä
Käytä Listerin tai muuta antiseptista suuvettä, jollet luota suolaan. H1N1 -virukselta vie 2-3 päivää lisääntyä niin paljon nielussa/nenässä, että syntyy virukselle tyypillisiä oireita. Suolavedellä kurlaamisella on sama vaikutus terveeseen henkilöön kuin Tamiflulla on infektion saaneeseen henkilöön. Älä aliarvioi tätä yksinkertaista, edullista ja tehokasta ennaltaehkäisevää metodia.

4. Vastaavasti voit samalla tavalla huuhdella sieraimet lämpimällä suolavedellä.
Kaikki eivät pysty käyttämään antiseptista nenäspraytä tai -huuhtelua, mutta nenän niistäminen huolellisesti ja nenänreikien puhdistaminen suolaveteen kastelulla pumpulipuikolla ainakin kerran päivässä, on hyvin tehokas keino virusinfektioiden vähentämiseksi nenästä.

5. Juo lämpimiä juomia (teetä, kahvia, mehua jne.) niin usein kuin voit.
Lämpimien nesteiden juomisella on sama vaikutus kuin kurlaamisella, mutta se siirtää virukset vastakkaiseen suuntaan. Se huuhtelee virukset, jotka muuten lisääntyisivät, nielusta alas vatsaan. Vatsassa ne eivät voi elää, lisääntyä, eivätkä tehdä mitään vahinkoa.

6. Vahvista luonnollista immuniteettiasi
Immuniteetti vahvistuu ravinnolla, joka sisältää runsaasti C-vitamiinia. Jos otat C-vitamiinitabletteja, katso että ne sisältävät myös sinkkiä lisätäksesi vitamiinien imeytymistä.

Rainer Nyberg, Professor em.
Vesterviksv. 162, FIN-65280 Vasa, Finland

Madde saa rokotuksen torstaina, mutta siitä kestää sitten vielä pari viikkoa, että vastustuskyky kehittyy. Duunissa on jo pari todettua sikainfluenssatapausta, mutta olen toistaiseksi itse säästynyt tartunnalta. Olen lähinnä ihmetellyt miten rampa tämä suomalainen terveydenhoitojärjestelmä on, vaikka kyse on ihan perusharjoituksesta - tiedottamisesta ja jengin rokottamisesta. Ihan ensimmäinen juttu olisi tietysti laittaa nopeasti selkeää informaatiota kaikkien saataville (hyvä esimerkki huonosta esimerkistä ovat nämä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen possunuhasivut), nyt tietoa saa lähinnä hesarista kuolintilastojen muodossa. Google tarjoaa ensimmäisenä hakutuloksena sikainfluenssa.fi osumaa, mutta: "Sikainfluenssa.fi on yksityisen suomalaisyrityksen tuottama kaupallinen verkkopalvelu, jonka tarkoituksena on tarjota A(H1N1)-viruksesta kootusti ja tiivistetysti tietoa suomalaisille. Palvelussa esitetyt tiedot ja ohjeet eivät ole viranomaisten tai lääketieteen ammattilaisten laatimia tai hyväksymiä." Kiva.

Näitä kulkutauteja tulee vielä pahempiakin. Siihen mennessä olisi tärkeää saada homma toimimaan. Millaisia kokemuksia teillä on ollut?

Päivän ajatus palovaroittimista

Yksi ystävä asuu tällä hetkellä hotellissa oikosulkuun menneen lämpötyynyn takia, mutta palovaroittimen asianmukainen reagointi rajoitti vahingon yhteen sohvaan. Heräsin itse siihen, että milloinkahan on tuon meidän palovaroittimen patteri tarkistettu. Koti-insinööri oli hiukan hämillään, että ei ole itse asiassa nähnyt meillä palovaroitinta. Sillä se, mitä olin luullut palovaroittimeksi, olikin ovikello.

Ja vielä kymmenisen vuotta sitten nauroin pissat housussa mutsille, joka yritti avata taskulaskimella telkkaria.

Tekniikka kehittyy, minä en. Vanhuus on täällä. Hyvästi.

Kuva konttoritarvike.com

Harjoituskirjoituksia osa 1

Se kirjoittajakurssi on aika pätevä. Mä amatöörinä itse asiassa hyödyn siitä, että en ole koskaan tehnyt mitään metodi- tai tekniikkaharjoituksia - neljä tuntia menee ihan siivillä! Tärkein oppi lienee se, että vastoin yleistä käsitystä kirjoittamiseen ei tarvita määrättömästi aikaa - 10 minuuttia päivässä riittää, jos sen käyttää hyvin. Tämä on lohdullinen tieto, kun tiedossa ei ole erityisesti mitään meditaatiovälivuotta Himalayalla. Lisäksi kurssilla keskustellaan käytännön jutuista - aikamuotojen käytöstä, kertojavalinnoista, takaumista, näyttämisen ja selittämisen erosta - sekä luetaan tekstejä ääneen. Ja kyllä, siellä on sata kertaa parempia kirjoittajia kuin minä, mutta toisin kuin elämässä yleensä, en koe sitä järjettömän epämotivoivana. Kun pääsee yli siitä mä-kirjoitan-ihan-hirveetä-paskaa -noloilusta ja työntää ne tekstinsä siihen yhteiseen wikiin kaikkien armoille, saa palautetta. Toistaiseksi jopa ihan kannustavaa.

Ekalla kerralla kirjoitettiin näkökulmia omasta itsestä ja omasta elämästä/kokemuksista, ja tänään mentiin jo astetta fiktiivisempään suuntaan. Omasta itsestä kirjoittaminen on haastavaa, mutta siitä oli hyvä aloittaa. Oli esimerkiksi aika herkullista kirjoittaa kuvaus itsestään inhoavan tarkkailijan näkökulmasta.

Laitan tähän nyt viime kerralta yhden harjoituksen, jossa piti kuvata preesensissä (!) joku oikea oman elämän käännekohta + hetki ennen sitä + tilanne sen jälkeen niin, että siinä mahdollisimman hyvin kuvailtaisiin kyseisen hetken tuntoja. Hiukan vaikea aihe, kun en ole mitään oikeasti radikaaleja muutoksia tehnyt ja raskaudesta kirjoittaminen tuntui jotenkin puuduttavalta. Vähän liian lyhyt aika myös, jos ei heti keksi mistä kirjoittaa. Valitsin sitten aiheeksi valaistumiseni uhmaikäisen käsittelystä.

Betoniseinät tekevät pikkutytön kirkumisesta aivot lävistävän, tulisen sapelin, joka paloittelee ensin hermot kahden sentin pätkiksi, murskaa otsalohkossa sijaitsevat itsehillintäsolut ja ryhtyy sen jälkeen kaivamaan jostain syvältä sitä tilaa, jossa koira puree. Minä muistan psykologiantunnilta, että ärsyke ei aiheuta reaktiota, ainoastaan kutsuu sitä. Siihen väliin mahtuu ajattelu. Ja nyt minulla on edessäni 12 kiloa uhmaansa karjuvaa ärsykettä ja lisä-ärsykkeenä helvetillinen kiire töihin, enkä koe ajattelua minkäänlaisena ajankäytön arvoisena toimenpiteenä. Tungen mustekalaksi muuttunutta lasta sadanviidenkymmenen euron toppahaalareihin. Eikö sen hintaisilta haalareilta voisi toivoa jotain automaatiota? Eteisen lamppu on palanut, en löydä toista hanskaa mistään. Hiki valuu selkää pitkin, lapsen pää osuu kipeästi huuleen, veren maku leviää suuhun. Kiroan. Ripset liimautuvat yhteen. Molemmat itkevät, uhmasta minäkin. Pyyhin mustan juovan pois alaluomelta.

Pyydän googlelta turhaan armoa. "Uhmakohtaus" antaa tuhansia hakutuloksia, joissa kaikissa sanotaan, että syyllinen olen minä. En halunnut syytöksiä vaan ratkaisuja! Ei! Kahlaan informaatiota läpi, silmät kuivuvat ja teepussi ehtii värjätä veden mustaksi kuin kahvi. Ratkaisu olen minä. Minä nukun väärin - illalla liian vähän ja aamulla liikaa, unohdun lukemaan lehteä aamupalapöytään, pidän läppäriä sylissäni enemmän kuin lasta. Lataan kaiken toivoni kaksivuotiaaseen, että se tulkitsisi tilanteet oikein, ymmärtäisi lopettaa uhmaamisen, haluaisi huomiota silloin kun minulle sopii. Darwin oli väärässä. Miten muuten maailman tyhmin ihminen on onnistunut lisääntymään?

Ruokapöydän massiivitammisella pinnalla on paahtoleivän muruja ja tuore appelsiinimehutahra, oma vatsani kurnii. Ei muumikeksiä nyt. Tehdään palapeliä illalla. Mennäänpä pukemaan päälle. Lattialle leviää lapsimatto. En järkeile, en selitä. Nostan syliin ja istun takaisin tuolille, yritän ymmärtää kasvamisen raivoa. Silitän takkuista tukkaa, jossa on puuroa. Koristeita, ei sotkua. Tahmeat kädet tarttuvat välillä kipeästi niskahiuksiin. Itku loppuu kohta. "Minä olen aikuinen". Ei minun tarvitse uskoa sitä, riittää että pystyn esittämään aikuista hetken. Riittää, että sinä uskot, kuka minä olen.

Ps. Jos olette kiinnostuneita kirjoittamisesta, kannattaa lainata kirjastosta joku luovaan kirjoittamiseen opastava teos - niitä on paljon!

Miten ne sen tekee?

Madden ekat "koulukuvat" tuli! Ipanasta on nyt olemassa jo toinen edustava kuva! Mulle on täysi mysteeri, miten ne fakiirit saa skidin a) istumaan paikoillaan yli 3 sekuntia, b) samalla katsomaan kameraan ja c) ja hymyilemään päälle. Ryhmäkuvassa (Daltonin siskokset 1, 2, 3 ja 4v) sentään on jo vähän hajontaa, sillä vain nelivuotias ja hoitaja ovat kartalla, mutta silti. Pitäs varmaan lähettää sille kuvaajalle jonkin sortin mitali. Kumarrus.

Ekomainetta ja toimittajuuutta metsästämässä

Mä vihaan lähes poikkeuksetta kaikkia tutkimuksista revittyjä lööppejä, mutta vielä enemmän olen alkanut vihata tutkimuksista kirjoittavien toimittajien laiskuutta. Markkinointi & Mainonnan saitilla referoitiin kiinnostavaa tutkimusta, jonka mukaan yritykset näkevät ekologisten valintojen hyödyttävän mainettaan, mutta eivät bisnestään. Sisällöstä paistoi se, että juttu oli pitänyt saada mahdollisimman helposti/nopeasti liveksi. Olisin ollut todella kiinnostunut tutkimuksen kriittisestä analysoinnista, mutta voi pettymys, siitä ei ollut tietoakaan. Sen lisäksi, että hyvä maine ja kilpailijoista erottautuminen aiheuttavat mielestäni vähintään välillisesti bisneshyötyjä etenkin niille yrityksille, joiden tuotteiden ekologisuudella on suuri painoarvo ostopäätöksessä (esim. autot), jutussa huomautettiin, että yritykset kuitenkin investoivat tähän.

Seuraavan kolmen vuoden aikana vastaajista 47 prosenttia aikoo investoida ympäristöviestintään, 40 prosenttia ympäristöstrategian laadintaan, 38 prosenttia muutoksiin tuotannossa, 35 prosenttia ympäristöjärjestelmiin ja 22 prosenttia yrityksen hiilijalanjäljen mittaamiseen.

Näähän on merkittäviä lukuja! Se, että 38% aikoo tehdä muutoksia tuotannossa ekologisempaan suuntaan on hieno uutinen, sillä silloin kyseessä ovat oletettavasti aidot toimenpiteet eikä pelkkä viestinnällinen viherpesu. Olisi ollut kiva tietää kuinka monelle ekologisuus on merkittävä myyntikantti. Se, että ekologisiin toimenpiteisiin sijoitetun rahan ei lasketa tekevän mitään viivan alle, kertoo siitä, että kyseessä on omatuntovalinta. Juuri niinkuin pitääkin!

Vastaajat eivät keskimäärin pitäneet kovinkaan tärkeänä sitä, että ympäristötoimenpiteet kasvattaisivat yrityksen myyntiä ja markkinaosuuksia. Yritykset eivät ota juurikaan paineita asiakkaiden ekologisista vaatimuksista. Ekologisuus ei ole vastaajien mielestä vielä kovinkaan ratkaisevaa, jotta yritys olisi houkutteleva työnantaja.

Eli yritykset tuntuvat kyllä ottavan paineita asiakkaidensa ekologisista vaatimuksista, jos melkein joka toinen  aikoo panostaa ympäristöviestintään. Mitä työnantajaimagoon tulee, tällä hetkellä hakijan mielestä lienee tosiaan kiinnostavinta se, onko koeajan jälkeen vielä duunia.

Tällaisen jutun olisin saanut kasaan yläasteella äikän referaattiharjoituksissa. Niin kauan kuin nettiin voi laittaa tämän tason juttuja, en ihmettele yhtään, että lehdet eivät saa laskutettua sisällöstä. Sääli.

Jäätelöblogi sopii marraskuuhun

En ole koskaan jaksanut seurata ruokablogeja. Ruoanlaitto näyttelee elämässäni niin pientä roolia, että tarvetta osaamisen kehittämiseen ei ole ollut. Mutta kun kollegani perusti jäätelöblogin, jäin koukkuun heti. Lähinnä kuvien takia. Tyyppi osti jäätelökoneen ja on nyt ottanut missiokseen kokeilla kaikki maailman jäätelöreseptit (kuvassa pistaasipähkinä-suklaarouhejäätelöä). Luulen, että tämä on glögittelyn jälkeen toiseksi paras tapa viettää marraskuuta.

Punkkua remingtoniin

Olin tänään ekaa kertaa siellä kirjoittajakurssilla, jonka epäilin syövän runosuontani sen verran, että en kykenisi päivittämään blogia marraskuussa juuri lainkaan. Kävi oikeastaan päinvastoin. Tämä tuli yllätyksenä varmaankin vain minulle, mutta kurssi koostuu lähes kokonaan erilaisista kirjoitusharjoituksista. Olen siis kirjoittanut tänään neljä tuntia. Lisäksi pelkästään jo kirjoittamisen ajattelu aiheuttaa idearipulia. Ja bonuksena mä ajattelin postailla teille sitä dadaa, mitä kurssilla tuotan, jos ketään kiinnostaa. Anyway, virallisesti blogi on tauolla, mutta epävirallisesti en usko, että tulee radikaali muutos.

Eka kurssipäivä oli intensiivinen. Osallistujat olivat pettymyksekseni tosi normaaleja ("pölyinen" kirja-alahan on viime päivien valossa osoittanut olevansa hyvinkin viihteellinen). Kukaan ei myöskään näyttänyt siltä, että olisi viettänyt edellisen vuorokauden luomisen tuskassa punaviinilasin ääressä remingtonia hakaten, vaikka olin ainoa osallistuja, joka ei ollut
a) toimittaja
b) tiedottaja
c) julkaissut kirjailija
d) osallistunut jollekin Orivesi-opiston kursseille.

 "Hei vaan, olen Katja ja koulutukseltani fil. dropout. Mulla on blogi ja tykkään tosiaan kirjoitella sitä. Mitä ammattimaiseen kirjoittamiseen tulee, niin olen julkaissut muutaman romaaniin verrattavissa olevan projektisuunnitelman, ja yks päivä kirjoitin ainakin 40 sähköpostia, hehhe! Lisäksi olin 8-vuotiaana Mailman [sic] eläimet omakustannelehden päätoimittaja. Se jaettiin pyytämättä ja yllätyksenä naapureiden postiluukkuun ja se maksoi kaksi markkaa. Mulla ei oikeastaan ole mitään kirjailijaidolia ja tällä kurssilla odotan tajuavani, onko mulla ylipäätään mitään sanottavaa."

Ja sitten ne kertoi, mitä ne on julkaisseet ja kuinka yhdellä on joku A4-syndrooma ja kaikki tiesi, mitä se tarkoittaa. Kaiken hyvän lisäksi meidän sitten pitäisi jakaa avoimesti kirjoitukset kaikkien meidän kesken jossain juttupankissa. Ehkä mä tsekkailen vähän, mitä muut laittaa ja päätän sitten syytänkö virheilmoitusta vai copy-pasteanko sinne jonkun puolueohjelman.

Nyt punkkua koneeseen, tapaamme normimerkeissä taas joulukuussa!

Hylättyjen äänestyslippujen näyttely

Ei helvetti, Oulun kaupunginarkistossa on avattu näyttely, jossa voi tutustua hylättyihin äänestyslippuihin. Mikä nerokas idea, siellä on ihan mahtavaa kamaa! Diggailin etenkin yhtä lappua, johon oli piirretty  joku hörökorvainen tikku-ukko "arvaa kuka?" -kysymyksen kera. Ääntenlaskija on varmasti hetken pohtinut, että oiskohan se nyt sitten joku demari. Toinen suosikkini oli "vaimon mieliksi täällä kopissa seison". Sitten kun vaimo on illalla tiukannut, että ketä se Martti nyt sitten äänesti, niin Mara on vain tiukasti tuijottanut Sami Borgia ja vaiennut vaalisalaisuuteen viitaten.

En tietenkään suosittele, että seuraatte näiden tuntemattomien kapinallisten esimerkkiä, mutta kyllä suomalaisessa protestissa on jotain hyvin sympaattista. Menkääpä ainakin oululaiset lukijat (onko teitä?) tsekkaamaan!

Puuvilla-asiaa

Karma Shop laittoi taannoin viestiä, että he ovat ottaneet valikoimiinsa uuden ekobrandin nimeltä Gossypium (nimi on latinaa ja tarkoittaa puuvillaa). Merkki panostaa ekologisuuden ja reilun kaupan lisäksi myös tuotteidensa pitkään käyttöikään: materiaalien on oltava huippulaadukkaita ja designin kestettävä aikaa. Tavoitteena on valmistaa käyttöä kestäviä perusvaatteista, joita ei tarvitse designata joka sesonki uusiksi. Hyviä ja äärimmäisen kannatettavia ajatuksia, joita soisin muidenkin valmistajien noudattavan! Olisi tosi kiva, jos niitä lempipaitoja ei tarvitsisi joka kerta etsiä uudelleen.

En kuitenkaan ole tästä merkistä erityisen haltioissani, sillä perustrikoossa ei ole mun mielestä People Treen voittanutta (Karma Shopista saa toki tätäkin). Täytyy se laatu sitten laittaa erikseen testiin. Hinnat ovat ainakin hyvin kohtuulliset.

Koska Karman valikoimissa on suhteellisen pieni urheiluvaatepainotteinen mallisto, syynäsin myös tuon uk-sivuston, mutten löytänyt mitään säväyttävää sieltäkään. Lähinnä jäivät mieleen nuo kodintekstiilit, joihin en ole Suomessa liian usein törmännyt. Luin viime keväänä, että luomupuuvillan tuotanto olisi hurjassa kasvussa, ja samassa artikkelissa mainitaan, että H&M olisi yksi maailman merkittävimmistä luomutekstiilien myyjistä. Hämmentävää. Finlaysonilla oli Arabian tehtaanmyymälässä Reilun Kaupan viikoilla hyvät esillepanot, mutta saitilla kaikki tämä on hyvin piilotettu. Sertifikaatteja (Reilu Kauppa, Oeko-tex, EU-kukka etc) löytyy aimo läjä, mutta mitään helppoa silmäystä ei tuotteisiin saa. Kummallista markkinointiviestintää, sanon minä. Tiedättekö, ovatko muut suomalaiset design firmat jo kunnostautuneet tällä saralla? Vai tuleeko fennougrit aina resiinalla perässä.

Glögiä! Luomuna!

Alkossakin kannattaa aina vähän vaellella hyllyjen välissä,  saattaa tehdä hyviä löytöjä! Silmiin sattui tällä kertaa ruotsalaisen Snällerödsin luomuglögi, joka on tehty luomumarjoista ja -mausteista. Myyjä kertoi, että tämä ruotsalaisen perhepanimon tuote oli voittanut vuonna 2007 Hesarin glögitestin ja veikkasi, että tuote myydään loppuun ennen joulua. Otin siis varmuuden vuoksi kaksi pulloa.

Maistoin ihan hiukkasen torstain ja ensilumen kunniaksi - ja voin suositella! Mä laimennan yleensä glögiä noin kolmasosalla vettä ihan siksi, että melkein kolmen desin mukillinen 15% tavaraa on mulle vähän liikaa seuraavaa aamua ajatellen mutta tämä kesti senkin ryhdikkäästi. Mainio perinteinen maku, juuri sopiva makeus- ja maustebalanssi. Hintansa (10 egeä)  väärti tunnelmanluoja. Nautitaan marraskuun paskimpana päivänä tuikkujen, appelsiinituorejuustolla voideltujen piparkakkujen ja hyvä seuran kera.

Ps. Snälleröds tekee myös luomusnapsia. En tosin usko sen olevan merkittävästi parempaa luomuna..

Luomua myös päähän

Sain viestin luonnonkosmetiikkakokeiluja hiuksiin tehneeltä ystävältä. Ei ollut mennyt hyvin. Lohdutin, että ei se aina suju taviskamallakaan, näistäkin pitää löytää omaan fledaan toimiva tavara, mutta onneksi valinnanvaraa alkaa jo olla. Suosituksessa on aina se huono puoli, että takuuta ei ole, mutta laitanpa omat, vaatimattomat kokeiluni kuitenkin kehiin. Ja mulla on kampaajanikin rehellisen mielipiteen mukaan bad hair life. Hiukset ovat peruspohjoismaista kauheimmistoa: ohuet, lasimaiset, helposti takkuuntuvat, pyörteiset ja yliliukkaat. Ihan jättipotti.

Mä käytän sertifioidun i+m naturkosmetikin shampoota ja hoitoainetta, loistokamaa. Koska ne on kampaamotuotteina suht hintavia, mulla on vara-aineina myös Urtekramin Aloe Vera -sarjan pesuaineet (saa ainakin Ruohonjuuresta). Ja ne taas on ihan keskinkertaisia, mutta kyllä niilläkin puhtaaksi lähtee. Silikonia sisältävät hoitoaineet, joita marketit on pullollaan, pitäisi suomalaisilta littanatukilta kieltää lailla. Ellet sitten ole Jennifer Aniston.

Muotoiluna käytän MOPin (Modern Organic Products) Lemongrass tyvikohotusta, joka poistaa tehokkaasti ärsyttävää yliliukkautta ja auttaa valheellisen tuuheuden luomisessa. MOP ei ole sertifioitua, mutta noudattaa ekologisia arvoja hyvin pitkälle kaikissa prosesseissaan, joten olen tehnyt myönnytyksen.
.
Madden puuroinen tukka pestään kerran viikossa i+m naturkosmetikin herkän päänahan shampoolla ja nyt talvella kun ipanan tukka menee supertakkuun, pistän vielä AM:n Hamppu-hoitoainetta. Eikä muuten mene hampuksi.

[Edit 04.11.2009] Jos joku ihmettelee miksi markettikama kannattaa hylätä niin Kemikaalicocktail valottaa. Olen itse aloittanut noiden sisältöetikettien syynäämisen, niissähän on siis järjestyksessä tuotteen valmistusraaka-aineet. Esimerkiksi kesämökillä, jossa pesuvedet valuvat suoraan maaperään / vesistöön, kannattaa ehdottomasti käyttää sertfioituja tuotteita.

Amerikkalaiset perinteet kunniaan!

Mahtavaa. Suomessa juhlapyhänä tunnettu pyhäinpäivä tai pyhäinmiestenpäivä, joka minun mielessäni on liittynyt lähinnä vainajien muistamiseen, on yhtäkkiä muuttunut Halloweeniksi. Miten älytöntä. Vaikka yleensä pidän varauksetta kaikista juhlista, niin tälle kurpitsojen kaivertamiselle en näe mitään syytä. Ja juhlaan pitää olla joku syy. Myönnän, että on ankeaa olla suomalainen, koska kansanperinteemme juhlat ankkuroituvat tylsästi kristinuskoon tai satokauden siirtymäriitteihin, mutta ei tämä all hallow's eve:n originaali kotikaan ole kaksinen:

Yleisesti irvistävä kurpitsa kuitenkin tunnetaan nimellä Jack O’Lantern. Erään tarinan mukaan lyhty on saanut nimensä Jack-juopolta. Hän kiristi pirulta lupauksen, ettei hänen sielunsa joutuisi helvettiin. Jackia ei kuitenkaan hyväksytty taivaaseenkaan. Piru heitti Jackille hiilen, jonka mies säilöi lyhdyksi nauriin sisään. Siitä lähtien Jackin sielu on etsinyt itselleen sopivaa lepopaikkaa pienen lyhdyn valossa. Yhdysvalloissa perinteinen nauris on vaihtunut mahtipontisempaan kurpitsaan.

Eli olemme nyt apinoineet Suomeen tällaisen juopon sielun muistojuhlan. Sinänsä osuvaa. Mitä seuraavaksi? Ehkä joku juutalaisten juhla? Thanksgiving? Kiinalainen uusivuosi? Olisihan noita. Jos lapsille halutaan uusi naamiaisjuhla, jonka varjolla voi vinkua karkkia naapurin tädiltä, niin kehitetään pliis jotain omaa. Ja kaiverretaan edes nauris.