Fortum ilahduttaa jalankulkijaa

Näin tällaisen hauskan kyltin Tapiolassa, kun jalkakäytävä loppui yllättäen tietyömaahan.

Joskus kannattaa vilkaista kylttejä tarkemmin. Siltä varalta, että kyltistä ei saa selvää niin tuossa "Valitamme häiriötä" -tekstin alla lukee "Kyllä tämä tästä iloksi muuttuu _____ mennessä." Muuttui kyllä heti.

Kuluttaminen ja ilmastomuutos explained

Nyt on löytynyt kirja, jota suosittelen ihan jokaikiselle lukijalleni: Demos Helsingin poikain Roope Mokan ja Aleksi Neuvosen Olimme Kuluttajia - neljä tarinaa vuodesta 2023.

Ilmastonmuutoksen hillintä on aikakautemme suurin yhteiskunnallinen haaste. Se heijastuu kuluttamiseen ja siihen miltä arkemme näyttää. Tuloksena ei ole kuluttamisen loppu vaan sen muodonmuutos. Olimme kuluttajia kuvaa juuri tätä muodonmuutosta. Neljä erilaista skenaariota kertovat, miltä maailma näyttää 15 vuoden kuluttua. 

Aihealueesta harvemmin kirjoitetaan muita kuin kuivia saarnoja, mutta tämä on tyylikäs pläjäys. Olen kirjan sisällöstä suhteellisen samaa mieltä Hesarin arvostelun kanssa. Kirja tarjoaa mainion silmäyksen kulutuksen historiaan, selittää globaalin talouden dynamiikkaa helppotajuisesti ja heittää ilmaan neljä erilaista skenaariota siitä, miten maailma ja ilmasto makaavat vuonna 2023. Todella tyylikästä sepkulointia. Huippuvalveutuneelle tiedostajalle, jollaiseksi en itse todellakaan lukeudu, kirjassa saattaa olla vanhan kertausta, mutta peruspertille tämä aiheuttaa aivonväänteitä. Mikä on tarkoituskin.

Ne, jotka ovat kirjan lukeneet: mitä mieltä olitte skenaarioista?

Isojen Tyttöjen Sänky

Tänään se vihdoin otettiin käyttöön, Isojen Tyttöjen Sänky. Sain vauhtia Madden sänkyhankkeeseen ihan sillä, että iskin vanhan pinnasängyn myyntiin. Tuli ihan uutta motivaatiota ja kummasti turha vänkääminen väheni kun deadline läheni (no poem intended). Tässä sängyssä oli riittävästi kolhuja ja luonnetta - ja hintalappu 35 euroa. Sekä ostaja että uusi omistaja ovan tyytyväisiä. Toistaiseksi.

Voi nimittäin olla, että haluan viikon päästä sen pinniksen takaisin. Siinä on nimittäin yksi mainio ominaisuus: korkeat laidat.. We'll see.

Madden pinnis meni puolivuotiaalle pojalle, jonka vanhemmat etsivät ratkaisua koko perheen uniongelmaan. Sanoin, että siinä on hyvää unikarmaa. Äiti näytti kiitolliselta.

Glögivaihe

Mulla ei oikeastaan ole mitään (hyvää) sanottavaa lokakuun lopussa. Mä vihaan tätä kellojen kääntämistä, pimeyttä ennen ja jälkeen töiden, sadetta, lapsen pynttäämistä sateeseen, hiusten laittamisen turhaksi tekevää tihkusumua, naamalle lentäviä märkiä lehtiä, kenkien kärkiin ilmestyvää valkoista suolaraitaa. Vituttaa.

Kaivoin vuoden takaisen kirjoitukseni esiin. Jos tunnette vähänkään samoin, lukekaa niitä vastauksia, ihan sairaan hyviä. Julistankin nyt glögivaiheen virallisesti alkaneeksi. Laittakaa tekin välittömästi kalenteriin joku glögijuttu.

Rukoukseni on kuultu

Onnenpäivä! Nyt se hiton lenkkeily (kävin ainakin neljä kertaa) on virallisesti taaksejäänyttä elämää! Noin puolen kilometrin päässä himasta sijaitseva Esport Arena oli ilmeisesti kuullut rukoukseni ja ottanut käyttöön sekä 10 kerran kortit että lapsiparkin! Bingo.

Olen sen verran epäluuloinen vanhan liiton ihminen, että kävin jo viime viikonloppuna tsekkamassa, että "Arena Easy" -niminen ryhmäliikuntatunti tarkoittaa ihan kunnon hikijumppaa eikä a) onko-tämä-jotain-pilaatesta b) kylkivälilihasten harjoittamista jonkun apuvälineen X avulla tai c) latino funk'n jam kuubalaistansseja, joissa pitää sitoa huivi lantiolle ja näyttää bollywood-ennustajeukolta. Ainekset pitkäkestoiseen asiakkuuteen (ja kaikkien urheilemattomuustekosyiden katoamiseen) ovat olemassa.

Asenneilmastonmuutos

Tsekatkaapa tämä ilmastomuutoksesta kertova brittiläinen - ja täten myös englanninkielinen - mainosvideo, joka on herättänyt saarivaltiossa aikamoisen vastalausemyrskyn. Osa kritisoi videossa käytettyjä ilmastomuutoksen argumentteja, osa taas (tarpeetonta) pelonlietsontaa. Kampanja on brittihallituksen energia- ja ilmastoasioihin keskittyvän viraston tilaama ja noudattaa hallituksen uutta valistuslinjaa. Hallitus nimittäin päätti koventaa viestinnän sisältöä sen jälkeen, kun selvisi, että yli puolet briteistä katsoo, ettei ilmastonmuutos vaikuta heihin millään tavalla. Mitäs mieltä te olette: ärsyttääkö vai pysäyttääkö?



Tosin kyllä Suomessakin osataan. Lukekaa vaikka eilisestä Hesarista (C6) Nylenin juttu Yhden suhden kahteenkymmeneenviiteen, jossa hyökätään aika avoimesti tiettyä mainostoimistoa vastaan ja samalla kyseenalaistetaan koko alan arvomaailma ja vilkaiskaa millä tavalla siihen reagoidaan.

Kuyichi-kokemuksia

Siltä varalta että tää kiinnostaa useampaakin lukijaa niin laitan nopean vaateinfon.

Olen aivan sairaan tytyväinen taannoisiin Kuyichi-ostoksiini. Kokomerkinnät ovat mielestäni aika tarkat (30 tuuman farkkuleggingsit ovat mulle juuri niin kireät kuin arvelinkin), eli kannattaa olla rehellinen. Eikä hätää vaikka menisi väärin: kun tilaa suomalaisesta verkkokaupasta, voi vaatteen palauttaa tai vaihtaa (vaihtoajan puitteissa tietty) ilman postikuluja. Olen aivan rakastunut tuohon mustaan v-aukkoiseen Karo-neulepaitaan, siitä tuli välittömästi Lempivaate. Ja sorry, en todellakaan osaa kuvata itseäni edustavasti, paita on kuitenkin ihan huippu.

Mä voisin tällä hetkellä ostaa koko Yalon tyhjäksi, koska mä rakastan myös noita People Treen ja Camilla Norrbackin uutuuksia kuten Freya-mekkoa (kuvassa), josta on näköjään koot loppuneet! En siis taida olla ainoa kyseiseen vaatteeseen ihastunut. On toisaalta hienoa, että ekomuoti ei enää tarvitse puolestapuhujia, vaan vaatteet ovat itse itsensä paras referenssi. Niin pitääkin olla.

Sanoituksia

Madde on suuri Vesterisen fani ja pyytää usein soittamaan bändin levyä (Hokkasen Timo tulee mulla jo korvista, mutta minkäs teet). Maddella on tapana lallatella ihan omia juttujaan, mutta nyt se oli sitten mummilla yökylässä ollessaan vääntänyt aiheesta pari oma biisiä. Mummi vannoo että tällaisina ne ulos tulivat, mitään lisäämättä tai poistamatta.

Isi on keikalla
soittamassa jossakin
soittamassa jossakin
Teron kanssa soittamassa
isillä on parta ja
Terolla on parta

Ja toinen käsitteli samaa tematiikkaa, mutta selkeämmin detaljitasolla

Isi meni keikalle soittamaan
pianoa ja rumpua
Soittamaan Hokkasen Timoa
Soittamaan Hokkasen Timoa
Isi tulee syöttämään puuroa ja laulamaan
Äiti tulee syöttämään puuroa ja laulamaan yhdessä
Isi meni takaisin keikalle

Että näin. Aika hyvä käsitys kaksivuotiaalla on muusikon elämästä.

Ps. Huomautettakoon että Koti-Insinööri ei pääsääntöisesti käy kuin pk-seudun keikoilla, joten tämä isin ramppaaminen keikoilla on vahvasti liioiteltua.

Toinen kierros - part 2

Vaihteeksi vanhemmuuspohdintaa.

Tämä perheen lopullisen koon arpominen on kyllä kinkkistä - ja tietysti tässä satavuotiaana lisääntymisessä on myös se yllätysmomentti, että voihan se jäädä pelkäksi yritykseksikin. Jos biologista lisääntymistarvetta / vauvakuumetta ei ole, motivoituminen on todella vaikeaa. Olen päässyt edellisestä pohdinnasta hiukan eteenpäin ja löytänyt jo aika monta puoltavaa seikkaa.

1. Radikaaleimmat elämänmuutokset on jo tehty.
Koko setti on jo kalibroitu lapsiperhe-elämään: unirytmi, harrastukset, sisustus, työ ja vapaa-aika. Suuria shokkeja tuskin enää voi tulla.

2. Olen tottunut olemaan äiti
En ahdistu enää puntissa roikkumisesta ja jatkuvasta palveluvalmiudessa olemisesta. En edelleenkään erityisesti motivoidu tästä roolista, mutta olen hyväksynyt sen osana identiteettiäni. Enkä enää unohtaisi sitä.

3. En ole enää lapsenhoitonoviisi.
Olen oppinut ymmärtämään lapsen tarpeita ja viestintää. En jaksaisi enää stressata  päiväunista, pukemisesta, sammaksesta, imetyksestä, kiinteiden ruokien aloituksesta tai juuri mistään - kaikki järjestyy jotenkin ja vauva-aika loppuu kyllä. Aivotoimintakin palautuu heti imetyksen lopettamisen jälkeen.

4. Lapsen isä ei ole enää lapsenhoitonoviisi.
Meillä oli itsestäänselvää, että lapsenhoito on kotityö siinä missä tiskauskin, joten molempien tulee se hallita. Puoli vuotta kotivastuuta piti huolen siitä, ettei iskän yleissivistykseen jäänyt aukkoja.

5. Kontrollifriikkiä ei enää ole - eikä se palaa.
Olen hyväksynyt elämän uudet standardit: ainoa varma asia on jatkuva muutos. Vaiheet alkavat ja loppuvat, vaihtuvat ja tulevat uudestaan.

6. Tukiverkostot on testattu.
Ja havaittu toimiviksi. Tarvitsemme apua siivoojalta, isovanhemmilta ja kummeilta sekä joustoa työnantajalta, ystäviltä ja naapureilta. So what.

7. Toisen lapsen osa on väkisinkin pienempi kuin ensimmäisen.
Aikaa jaetaan samasta laarista kaikille perheenjäsenille vaikka väkimäärä kasvaa. Samanlaisen 200% huomion antaminen toiselle lapselle ei enää ole mahdollista.

8. Se olisi sitten siinä.
Arvonta olisi ohi, koska kolmatta ei tule missään tapauksessa. Haluan nelikymppisenä nukkua yöni.

Mikäs tässä sitten tökkii?

On kai myönnettävä, että en vain uskalla. Koska tiedän, että en tiedä. En osaa varmasti määritellä, millaista elämä kahden lapsen kanssa olisi. Tuskin ainakaan helpompaa. En voi olla varma, että tajuaisin toisesta yhtään sen enempää kuin ekastakaan, vauva ja ongelmat voivat olla täysin erilaiset. Riski, että olisin taas ihan burn-outissa koko äitiysloman, on olemassa. Ja täten liian suuri.

Ei helvetti. Onks tälle fobialle joku nimi? Tai tukiryhmä? Ja miks mä edes pohdin tätä? Mä vihaan asioita, joissa ei ole mitään järkeä.

Maailman paras keittokirja

Kesäisestä kyssäkaalikaalihurahduksestani johtuen sain anopilta lahjaksi ihanan kaalikeittokirjan: Maija Silvennoisen ja Saara Vesikansan Kymmenen kaalia laudalla on yksi parhaista näkemistäni ruokakirjoista (Huom. Olen nähnyt niitä kyllä paljon!). Hyvien reseptien lisäksi siinä esitellään kaikki 10 Suomessa viljeltävää kaalilajia, niiden historiaa, käsittelyä ja ravintoarvoja - kaali kun on äärimmäisen terveellistä! Tiesittekö, että 100 grammassa valkokaalia on yhtä paljon C-vitamiinia kuin yhdessä appelsiinissa ja varsinkin tummanvihreissä kaaleissa taas on vastustuskykyä lisäävää A-vitamiinia.

Jos siis diggaat kaalia, niin hanki tämä opus. Mukana on sekä kasvis- (joissa useita vegaanisia) että lihareseptejä ja toistaiseksi kaikki neljä kokeiltua reseptiä ovat olleet sairaan hyviä. Eikä todellakaan vaadi kokilta mitään michelin-tähtiä. Laitan tähän yhden lempparini kirjasta.

Vuohenjuustolla kuorrutetut ruusukaalit

1 l ruusukaaleja
vettä
suolaa

Pinaattikastike:
2 rkl voita
1 dl pakastepinaattia  (voi käyttää tietty tuorettakin)
1 hienonnettu sipuli
2 rkl vehnäjauhoja
4 dl maitoa
suolaa, pippuria

1 tanko pehmeää vuohenjuustoa viipaleina

1. Kypsennä ruusukaalit suolalla maustetussa vedessä (mä kyllä vaan höyrytin, tulee rapsakampi).
2. Valmista kastike. Sulata voi kattilassa ja kuullota sipuli. Lisää vehnäjauhot ja kiehauta. Lisää maito joukkoon koko ajan sekoittaen. Lisää pakastepinaatti, suola ja pippuri. Anna kiehua miedolla lämmöllä viitisen minuuttia.
3. Voitele uuninkestävä vuoka ja pane siihen ruusukaalit. Lisää kastike ja lado päälle vuohenjuustoa viipaleina niin paljon kuin sielu sietää (älä turhaan kursaile). Vuoka uuniin 220 asteeseen siksi aikaa juusto saa väriä. Lasi valkkaria kylkeen ja se on siinä.

Ja mitä sitten tapahtui

Ajattelin ensin kirjoittaa tämän statusraportin tuohon SOL-postauksen loppuun, mutta tulikin vähän pitempi selostus, niin teen ihan oman.

SOL siis petrasi loppua kohti. Kun reklamaatio vihdoin otettiin käsittelyyn, se hoidettiin asiallisesti ja nopeasti - korvaukset maksettiin parissa päivässä. Kontaktihenkilö tuntui myös olevan aidosti pahoillaan ja kohtuullisen perillä vaatemerkeistä (osasi muuten kertoa, että salolainen kauppa nimeltä Grado myy Kuyichia - voiko joku siltä suunnalta tsekata tämän?!). Virheet myönnettiin, puhelinvastaajan viestikin korjattiin. Mutta mikään ei tietenkään poista sitä faktaa, että olisin mieluummin pitänyt nuo kyseiset vaatekappaaleet ja että en koskaan enää vie pesulaan mitään arvokasta.

Reklamaatioiden käsittelystä on tehty satoja akateemisia tutkimuksia sekä brandimielikuvan että prosessin näkökulmasta. Kaveri kyllä  tiesi, että nopea reagointi on todettu useissa tutkimuksissa tärkeimmäksi muuttujaksi käsittelyssä, mutta prosessin pitää tukea nopeutta. Yksiselitteistä vastausta siihen, miksi prosessi petti, ei ollut, mutta työntekijöiden vastuunotto on tietenkin avainsana. Reklamaatio pitäisikin aina ohjata päällikkötasolle tai asiakaspalveluun, jossa motivaatio epämiellyttävienkin asioiden käsittelyyn on riittävän korkea.

Mitä korvauksiin tulee, esitin vaatimuksia vain uusimpien ja kalleimpien vaatekappaleiden osalta. Korvauksia nimittäin maksetaan pesula-alan yleisten korvausehtojen mukaisesti ja korvausprosentti perustuu vaatteen ikään. Mikäli muistan taulukon oikein, 100% korvauksen saa siis vain alle 4kk sitten hankitusta vaatteesta. Tuolinpäällisestä ja matosta en saanut korvauksia, sillä matossa on kuulemma käytetty esikutistamatonta lankaa, joka on sitten normaalipesussa kutistunut, ja puuvillainen tuolinpäällinen taas kutistuu aina ensimmäisessä pesussa (yrittävät vielä pesulassa saada sitä kosteana venytettyä). Mikä sitten taas siirtää vastuun valmistajille. Miksi ihmeessä tavallisessa, vesipestävässä puuvillamatossa on käytetty eritavalla pesussa käyttäytyviä materiaaleja? Miksi ihmeessä Ikeassa myydään pestäviä irtopäällisiä, jotka kuitenkin kutistuvat pesussa niin että eivät mahdu takaisin tuoliin..?

Eipä muuta kuin palautetta taas menemään.

Vastuullinen matkailu

Sain vime viikolla matkailulehti Mondon mukana lehden toimituksen kirjoittaman Vastuullisen matkailijan käsikirjan. Kiinnostavaa. Olenkin odottanut millä tavalla matkailutoimijat alkavat puolustaa paikkaansa ekoviestinnän keskellä.

"Lentäminen tuottaa hiilidioksidipäästöjä. Rantahotellit saastuttavat ja tuhlaavat vettä. Luontomatkailu häiritsee eläimiä ja vahingoittaa herkkiä ekosysteemejä. Paikalliset ihmiset kärsivät turistien törttöilystä. Matkailija miettii yhä useammin, kannattaako matkustaa ollenkaan tai ainakin, miten hän voisi matkustaa tuhoamatta ympäristöä ja niin, että siitä olisi iloa ja hyötyä matkakohteen asukkaille.

Vastuullisen matkailijan käsikirja auttaa matkailijaa toimimaan ekologisesti ja eettisesti. Käsikirja neuvoo matkakohteen, matkustustavan ja majoituksen valinnassa. Lisäksi se tarjoaa vinkkejä siihen, miten valita hyväretkijärjestäjä, millaisia tuliaisia kannattaa ostaa ja mistä tunnistaa ympäristöystävällisen hotellin."

Otan tämän työn alle asap. Ja toivon, että epämiellyttäviä faktoja ei sivuuteta vaan rehellisesti todetaan, että aidosti ekologisia matkoja ovat vain kävelymatkat postilaatikolle. 

Ei saa käsittää väärin. Kuulun itse nimenomaan juuri siihen jengiin, joka hartaasti toivoisi jonkinlaista "Beam me up!" -tyyppistä paikasta toiseen Star Trekin tyyliin ettei matkustelusta tarvitsisi tinkiä. Sillä vihaan pääkaupunkiseudun ilmastoa puolet vuodesta. Talvi näillä leveyksillä on lohduttoman märkä, kylmä ja pimeä, mutta lumettomalla ja viimaisella pääkaupunkiseudulla se on kahta ankeampi. Toisaalta taas rakastan Välimeren turkoosin ja valkoisen sekoitusta, Thaimaan öiden tarjoilemaa siritystä ja kurnutusta, Pariisin aavemaisia siltoja ja Tokion melun ja rauhan vastakohtaisuutta - sekä lähtemisen ja kotiinpalaamisen riemua. Matkailu antaa perspektiiviä, tuottaa arvokkaita ahaa-elämyksiä ja lisää kunnioitusta eri elämäntapoja ja kulttuureita kohtaan. Matkailua ei voi kokemuksena korvata millään. Sitä vain joutuu päättämään, miten kovasti haluaa nähdä joulukuussa auringon, ulkomailla asuvan ystäväperheen tai pyramidit.

Kerron, jos kirja tuo tähän pohdintaan jotain uutta.

Sämpyläprojektin loppuraportti

Kiitokset kaikille jeesanneille hyvistä resepteistä ja vinkeistä! Arvonnan voittaja on siis Minna, joka mainitsi sämpyläreseptissään taikasanoja kuten fetajuusto ja aurinkokuivattu tomaatti ja näin karkasi kalkkiviivoilla johtopaikalle - laitapa spostia! Annis saa focaccia-reseptistään kuolakunniamaininnan. Moraalisia voittajia ovat kuitenkin Dona, joka ehdotti suosiolla leipäkonetta, ja Ethe, joka vahvisti, että leipää voi leipoa hiivattakin. Sillä totuus on, että maalaan mieluummin keskikokoisen talon kuin leivon (nopeampaa, siistimpää ja yksinkertaisempaa) yhtään mitään.

Stressasin tästä leipomisesta kolme päivää.
Unohdin ostaa sitä fucking hiivaa ja jouduin ruinaamaan sitä anoppilasta.
Jouduin myös  konsultoimaan anopilta puhutaanko taikinan vaivaamisessa minuuteista vai tunneista ja kaivamaan esille sähkövatkaimen + taikinakoukut.
Mietin kaksi päivää, onko mulla himassa mitään optimia kohotuspaikkaa vai pitääkö mun lämmittää taikinalle sauna.
Sämpylöiden kohottaminen toiseen kertaan liinan alla vaatisi jonkinlaisen katoksen, sillä raa'at sämpyt tarttuu kiinni siihen liinaan vaikka ripottelin jauhoja pintaan - rakensinkin niille teltan tönisteritelineestä ja jauhopussista.
Lisäksi läppärissäkin on hunajaa ja aurinkokuivatun tomaatin öljyä.

Mutta tässä on evidenssiä sämpylöistä à la Minna (sis. auringonkukansiemeniä ja aurinkokuivattuja tomaattikuutioita) vähennettynä toiseen kertaan kohottamisella ja lisättynä desillä öljyä.

Lopputulos: suolaa olisi voinut olla enemmän ja se toinen kohotus on ilmeisen tärkeässä roolissa sämpylämäistä olemusta tavoitellessa.. Mutta mikä parasta lahjomaton tyttäreni söi mukisematta yhden, joten ihan pahaa se ei voinut olla. Koti-insinööri söi myös ja piti naamansa peruslukemilla melkein loppuun asti. "Ihan hyvät räiskäleet."

I rest my case. Ainakin meillä tuoksui vastapaistetulle sämpylälle.

Sämpyläjeesiä?

Ei ole mikään salaiasuus, että olen kodin hengettärien paaria-luokkaa. Nyt olen kuitenkin päättänyt antaa leipomiselle mahdollisuuden. Pyristelyni luomuruokaa kohti kärsii nimittäin paikallisen K-marketin tarjonnasta etenkin luomuleipävalikoimien osalta. Lisäksi luomuleipä on riipaisevan hintaista. Lasipalatsin Eat & Joy maatilatori on aivan ihana ostospaikka, mutta valitettavan kallis. Leivän hintakipupisteeni löytyy kuudesta eurosta.

Haaste on mittava, sillä en ole yläasteen köksäntuntien sconssien jälkeen leiponut mitään . En leipiä, en piirakoita, en pizzoja, en pullia, eikä se pakastepullienkaan paistaminenkaan suju.

Joten.

Pistäkääpä jotain sämpyläreseptiä tännepäin! Palkitsen sen, joka onnistuu markkinoimaan reseptinsä kokeilunarvoisesti (en rankaise epäonnistuneesta lopputuloksesta). Avaimia voittoon ovat ainakin näennäinen nopeus ja helppous ja ehkä myös hiivattomuus, sillä en tiedä missä kohtaa kaupassa myydään hiivaa. Voittaja saa joko Vesterisen uusimman sinkun signeerattuna tai jonkun luomukosmetiikkayllärin. Onnea mulle.

(Kuva Maatilatorin)

Valomerkki

Tänään Hesarissa oli juttu siitä että hehkulamppujen vaihtaminen energiansäästölamppuihin ei välttämättä olekaan ympäristöteko.

Teknillisen korkeakoulun vielä julkaisemattomasta tutkimuksesta selviää, että hehkulamppujen energia palautuu käytännössä kokonaan asuntojen lämmöksi. Tällöin lamppujen vaihtaminen voi kasvattaa hiilijälkeä.

Jos hehkulamput poistetaan, niiden tuottama lämpö pitää korvata lämmityksellä. Kun lämmitys on fossiilipohjaista, lopputuloksena on hiilijalanjäljen kasvu, sanoo TKK:n sähkötekniikan professori Matti Lehtonen.

Kumpikin lamppumalli siis kuluttaa ensin tavalla X tuotettua sähköä, mutta hehkulamppu tuottaa myös lämpöä. Olen ihan yössä. Kasvattaako siis valojen sammuttelukin hiilijalanjäkeäni, jos kämppää tosiaan lämmitetään myös hehkulampuilla? Miten hehkulamput pitäisi sijoittaa, jotta niiden lämmityskapasiteetti pääsisi parhaiten käyttöön? Onko kynttilöiden preferoiminen ympäristöteko vai ei? Oliko hellankin vaihtaminen keraamiseen, nopeasti lämpenevään ja jäähtyvään liesitasoon, huono päätös? Pitäisikö ihmisiä ohjeistaa, että se muutama tunti illassa, jolloin kotona tarvitaan valoja, kannattaa pistää patterit pois päältä? Tämä on klassinen esimerkki siitä, kuinka vaikeaa yksittäisen kuluttajan on tehdä aitoja ekotekoja.

Olen luonnollisesti juuri saanut suuren osan lampuista korvattua energiansäästölampuilla (vain osan, sillä joihinkin lamppuihin ei löydy riittävän pientä energiansäästölamppua). Huoh. Taidan olla vaan pimeässä kunnes toisin ilmoitetaan.

Ps. Koti-insinööri totesi - puolen tunnin energian säilyvyyslakien luennon jälkeen - että tämä teoria ei edes päde meillä koska meidän paskat patterit eivät millään tavalla reagoi sisäilman lämpötilaan vaan ovat joko tulikuumia tai jääkylmiä. Helpottavaa.

SOL Pesulapalvelut - avoin tapaus

Oheinen palaute lähti SOL Pesulapalveluille äsken.

Kaikki alkoi siitä kun 20 vuotta vanha pesukoneemme hajosi syyskuun alussa. Päätimme korjauttaa uskollisen rakkineen, vaikka se onkin kallista, ja odottaa varaosaa - onhan pesulapalvelut keksitty! Mietimme jopa, luopuisimmeko tilaa vievästä koneesta kokonaan ja ulkoistaisimme perheen pyykinpesun täysin, samalla vaivalla vaatteita kai hakee ja noutaa kuin konetta täyttää ja tyhjentää. Ja menee sitä rahaa pesuaineisiinkin.


Niin. Mitä rahanmenoon tulee, kokemukseni mukaan on halvempaa käydä perhelomalla etelässä kuin pesettää pyykit pesulapalvelussanne. Tapiontorin SOL Pesula nimittäin pesi koko säkillisen vaatteitamme - duunivaatteitamme - ilmeisesti pesuohjeita katsomatta 90 asteessa ja käytti vielä viimeistelynä kuivaajassa. Saimme vaatteemme takaisin vähintään yhdellä numerolla kutistettuna. Siinä meni Filippa K:t ja Ralph Laurenit. Mikä traagisinta, olen koko tämän vuoden ollut eettisen kuluttamisen linjalla ja hankkinut vaatteeni helvetin kalliista ulkomaisista ekologisista verkkokaupoista. Nyt tietysti epäilette sanaani. Tämä projekti on onneksi dokumentoitu blogiini. Joka muuten näyttää edellisen postaukseni Teistä Googlen hakutuloksissa jo toisella sivulla vaikka en käyttänyt nimeänne edes otsikossa [kuten tällä kertaa]. Nyt minulla on siis napaan ulottuvia tunikoita, miehellä vähintäänkin hyvin istuvia t-paitoja, tuolinpäällinen, joka ei enää mahdu takaisin tuoliin ja matto, joka on molemmista päistään vetäytynyt kasaan. Hienoa!


Kun sitten olin vetänyt yön yli henkeä ja soitin asiakaspalveluunne, minua pyydettiin tylysti tuomaan vaatteet näytille. Tein työtä käskettyä. Ystävällinen lauantaiapulainen oli pahoillaan (btw. ensimmäinen henkilö, joka pahoitteli - kannattaa ehdottomasti vakinaistaa), otti yhteystiedot ja reklamaation ylös ja sanoi jonkun vakituisen työntekijän ottavan minuun yhteyttä heti maanantaina. Tuosta maanantaista on nyt kulunut kaksi viikkoa. Damage controllinne näyttäisi olevan samaa luokkaa kuin pesulapalvelunne.


Kun soitin tänä aamuna n. 8.55 kyselläkseni prosessin etenemisestä, vastaaja ilmoitti että "Hei! Kesäaukioloaikamme ovat maanantaisin 8.30 alkaen..". Kiitos tiedosta.


Haluaisinkin nyt tiedustella
a) milloin vakituiset työntekijät palaavat töihin ja tarttuvat puhelimeen,
b) voinko tulla noutamaan vaatteeni vai kuuluuko palveluunne myös pilallle menneiden vaatteiden vienti FIDAan ja
c) milloin kesäaikanne päättyy?


Täydellä ystävyydellä,
Katja


Ps. Olen itse asiakkuusjohtaja palvelutuotantoyrityksessä, joten tiedän jonkin verran palvelumyynnistä ja vielä enemmän reklamoinnista. Tunnen jopa lievää sympatiaa organisaationne takkuilua kohtaan. Mutta minä olen kuitenkin nyt ostaja, jonka rahoja ja aikaa olette tuhlanneet enemmän kuin tarpeeksi. Haluan päänsilitystä, vastauksia ja korvauksia. Sääli että törmäsitte tällä kertaa ihmiseen, jolla on sekä suuri suu että suhteellisen suosittu blogi.

[lisäys 14.10.2009]
Homma eteni.

Maailman suosituin kirppis osa II

MLL:n kaksi kertaa vuodessa pidettävä lastenvaatekirppis on ihan suosikkini. Diggaan tästä äärimmäisen hyvin organisoidusta tapahtumasta, koska siellä ei tarvitse kuluttaa koko päivää: vaatteet on lajiteltu, niputettu ja laputettu, ei muuta kun alat täyttää kassia oikean koon pöydästä. Homma yksinkertaisesti toimii. Tälläkin kertaa löytyi aivan mainioita käyttövaatteita, johon varmaankin lukeutuvat myös nämä kultaiset ballerinat..

Päivän löytöihin kuuluu myös kuvan silkki-puuvillahuppari, parissakin mielessä. Hupparin valmistaja oli nimittäin mulle entuudestaan tuntematon merkki, joten mielenkiinnosta googlasin sen ja kappas vain: The Earth Collection (jolla on btw. maailman paskin saitti) on ekomerkki! Suomalaisen maahantuojan sivuilla puhutaan luontoystävällisestä valmistuksesta ja työoloihin panostamisesta. Taidanpa soitella noille ja kysellä vähän lisää.

Oman vaatekaappini läpikäynti on edelleen vaiheessa, mutta sain nyt Huutoon yhden vaatepaketin ja pari takkia - tsekatkaa toki jos löydätte jotain kiinnostavaa. Madden vaatteet odottaa vielä energiapuuskaa. Jotenkin vaan toi kuvaaminen, kuvien siirtäminen ja pienentäminen on aivan pelsepuubista, mieluummin jaan kamat ilmaiseksi ystäville. Ai niin, paketissa ei ole vielä niitä SOL Pesulapalveluiden kutistamia vaatteita, sillä SOL pesulapalvelut ei ole palannut asiaan. En voi sanoa olevani yllättynyt.

Sinkku vastoin tahtoaan

Me Naisissa oli juttu naisista, joille sinkkuus ja lapsettomuus ei ole valitsemalla valittu elämäntapa vaan totaalinen musta pekka. Biologinen kello tikittäisi, mutta miestä ei löydy. Mitä pahemmin ikä alkaa painaa, sitä enemmän joutuu miettimään vaihtoehtoja: pitäisikö yrittää laittaa lapsi alulle yksin vai edelleen uskoa siihen, että vapaiden miesten harvenevassa joukossa on todella vielä se helmi odottamassa. Äidiksi tahtovalla naisella alkaa jo 35 jälkeen olla ainakin tilastollisesti kiire, miehellä armonaikaa on ainakin teoriassa paljon pitempään. Voisin kuvitella, että kyseessä on tahattomaan lapsettomuuteen verrattavissa oleva ahdistus.

Olisin kaivannut juttuun vähän tilastoja ja pohdintaa. Mistä sitten kiikastaa? Hyvin usein näitä naisia pidetään vain liian kranttuina. Pitäisi laskea rimaa, unohtaa haaveilu unelmien prinssistä ja vähentää kusen määrä päässä. Tällaiset väitteet ovat tietenkin absurdeja, sillä kukaan ei voi määritellä minkälaiseen kompromissiin kenenkin pitäisi tyytyä. Syitä yksinäisyyteen on sitäpaitsi useita. Markkinatermejä käyttääkseni tarjonta on heikkoa sekä määrällisesti että laadullisesti, sillä nelikymppiset sinkkumiehet ovat törkeän subjektiivisen näkemykseni mukaan hyvin usein tietoisesti valinneet uran, harrastukset ja perheettömyyden. Sen lisäksi, että mahdolliset tapaamispaikat ovat siirtyneet baareista paljon hajanaisemmalle kentälle, yhä useammalla on menneisyyden painolastia - exiä, lapsia ja muita tilannetekijöitä, joita ei parikymppisenä tarvinnut pohtia.

Tärkein syy aikuisiän sinkkuuteen on tietenkin universaali kemia: jos ei sytytä, niin ei sytytä - ja toisaalta jos sytyttää, se saattaa jäädä yksipuoliseksi - eikä siihen voi vaikuttaa millään. Vaikka jonkinlaisesta kompromissista on parisuhteessa aina kysymys, kompromissia ei koskaan voi tehdä sen välillä mitä tuntee, valinta koskee ainoastaan sitä, millaisen suhteen on valmis hyväksymään. Teoriassa olisi tietenkin mahdollista luoda perhe pelkästään lisääntymisen tarpeen perusteella (ja tästähän on tietenkin tulossa tv-ohjelma), mutta en ole vakuuttunut, että tämä ratkaisu vastaisi perimmäiseen tarpeeseen tuntea olevansa hyväksytty. Ihan ilman munasoluja.

Onneksi on internet. Jotkut amerikkalaiset deittipalvelut matchaavat ihmisiä dna:n avulla, jolloin kahden ihmisen välinen kemia olisi todennäköisesti toimiva, nykyään kun naisten syömät hormonit ja ihmisten räjähdysmäisesti lisääntynyt hajusteiden käyttö estävät luonnollisen parinvalinnallisen optimoinnin.

Te olette keskustelutaitoista porukkaa. Kertokaapa mielipiteenne: ratkaistaanko tieteellä tunneasioita? Voiko perheen perustaa lapsen ympärille? Mitä sinä tekisit vastaavassa tilanteessa ?