Kesän viimeinen päivä

Kesää on vielä jäljellä tunti, sen kunniaksi muutama kesäinen otos.
It was a good one.

Sänky

Mä ajattelin, että Madde olis voinu nukkua vaikka viisivuotiaaksi pinnasängyssä, jossa yhdistyy ihanasti nukkumispaikka ja leikkikehä, mutta nyt on ilmennyt ongelma: kun yövaippaa ei enää ole (pidimme kuukauden öisin vaippaa turhaan, kunnes tajusimme, että sen voi jättää myös pois), ipanalla on joskus tarve päästä yöllä pissalle. Ja sehän ei itse pimeässä kiipeä pinnasängystä pois tai ainakaan sinne takaisin joten ramppaamme pissattamassa ipanaa harva se yö. Ei hyvä.

Olen siis yrittänyt löytää kivannäköistä jatkettavaa lasten sänkyä - huonekaluliikkeistä, verkkokaupoista, huuto.netistä, tuloksetta. Mä olen täysin eri linjoilla valmistajien kanssa siitä, mikä on nättiä ja lapsille sopivaa. Lasten huonekaluissa järjestään yritetään liikaa. On kaikenmaailman prinsessasänkyä (voi yrjö), paloautoa ja nallekuvioita ja tähtikatosta. But why. Kaksivuotiaalle on ihan sama minkämoiseen sänkyyn se iltaisin maanitellaan jäämään. Lisäksi hinnan täytyy jäädä alle kahden sadan.

Paras oli tää (1650€!!!). Sen lisäksi, että samalla rahalla saisi moottoroidun Hästensin, niin missä helvetissä tässä se nukkuminen tapahtuu?? Kauhean kätevää. En voi uskoa, että näitä olisi myyty yhtään kappaletta.

Ei auta. Pakko ostaa joku Ikean perusmalli ja kaivaa hiekkapaperi, pistosaha ja maalipurkki esiin.

Lapsiperhe ravintolassa

Taloussanomissa esitettiin Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelman teettämän tutkimuksen tuloksia siitä, miksi lapsiperheet eivät syö ravintolassa. Kyse on kuulemma ruoan hinnasta. Olisi ollut kiva tietää, millainen kysymyksenasettelu oikein oli.

Meillä on kyse ihan siitä, että
a) lapsi ei erityisesti rakasta ruokaa.
b) lapsi jaksaa istua pöydässä ilman viihdykettä n. 15 minuuttia
c) aikuisilla kestää ruokailussa pitempään kuin 15 minuuttia
d) lasten annokset ovat järkyttävän isoja
e) lasten annokset ovat kamalia

Mainio oli myös yhdeksi syyksi ilmoitettu lasten häiriköiminen ravintolassa. Lapset ovat lapsia, niiden keskittymiskyky on nolla. Yksi ihan mahtava Ruotsista bongattu juttu oli ravintolan nurkkaan sijoitettu telkkari. Kyllä. Aika yksinkertaista kun halutaan palvella koko perhettä.

Tässä olisi taas jollekin ravintoloitsijalle markkinarako.

Suosittelen!

Olin erittäin ilahtunut, kun muutama lukija tunnusti kokeneensa lievää ekoherätystä tämän blogin kautta - huippua! On oikeasti helvetin hienoa, jos tällä tavalla voin vähintäänkin madaltaa ekotuotteiden kokeilukynnystä. Tästähän tuli kertaheitolla merkityksellistä, kiitos siitä teille!

Helsingin keskustan ekotuotteiden shoppailumahdollisuudet paranevat pian, kun Ruohonjuuri saa remonttinsa valmiiksi. Uusi, tuplasti isompi liike avautuu 1.9., joten käykääpä ensi viikolla tsekkaamassa, mitä hyllyistä löytyy - kuulin, että jotain avajaistarjouksiakin olisi. Mut myös valittiin niiden Asiakas suosittelee -kampanjaan, joten tarkkasilmäinen saattaa jatkossa löytää tutun naaman erään hyllyn vierestä..!

Ruohonjuuri on ennakkoluulottomalle keltanokalle mainio ostospaikka. Kaikki tuotteet eivät tietenkään natsaa omaan makuun (esim. huipputerveelliset goji-marjat maistuivat mun mielestä lähinnä saunavastalle), mutta kerronpa nyt muutaman todella hyvän tuttavuuden - en voi käsittää, jos joku ei tykkää näistä.

Ensinnäkin Dr. Kargin täysjyvänäkkileivät, joihin rakastui myös mun mutsi. Kuulostaa spedeltä, mutta tässä tapauksessa nimi pahentaa miestä. Kävin pummimassa ensimmäisen Kargini duunikaverilta ja spelttijuustonäkkäri pääsi heti parasta mitä tiedän -listalleni! Kyseessä on siis todella hyvänmakuinen ja rapea luomunäkkileipä, jonka päällä on auringonkukansiemeniä ja emmental-juustoa. En todellakaan tiedä, mitä hittoa on speltti, mutta viis siitä - tuote maistuu sellaisenaan. Samasta tuoteperheestä löytyy muitakin makuja kuten ihanalta kuulostavaa tomaatti-mozzarellaa, mutta en löytänyt kuin hamppu-kauraa (mua naurattaa aina vähän kaikki hamppu-tuotteet). Ehkä valikoima täydentyy kun hyllytilaa tulee lisää.

Toisena mainittakoon Terra Mediterranian juuressipsit. Jälleen: punajuurivärjätyt tarojuurilastut kuulostaa konseptina aika väkisin väännetyltä, mutta ei ole. Jos tykkäät Kartanon perunalastuista, kannattaa kokeilla näitä. Värikkäät lastut näyttävät todella hyvältä tarjoilukulhossa, eivätkä sisällä ihan niin paljon rasvaa kuin perussipelit. Mutta make no mistake: mistään terveyspommista ei ole kysymys.

Kolmanneksi nostan ruotsalaisen Renee Voltairen vadelmaremmit. Terveellistä karkkia. Alhaisessa lämpötilassa kuivattua ja nauhaksi prässättyä vadelmaa, aprikoosia ja banaania eikä mitään muuta. Mutta mä olenkin vadelmafriikki. Jos muuten ruotsi ja ruoanlaitto sujuu, niin tän mimmin blogissa on kaikenlaisia hyvännäköisiä vegereseptejä.

Josta tuli mieleen, että otan syksylle uuden projektin: kasvisruoat. Koska tää alkoikin olla jo liian helppoa.

Blogging off

Olen jo jonkin aikaa pohtinut, miten kauan ajattelin tämän blogin kirjoittamista jatkaa. Aika on tiukilla, vaikka asiaa riittäisikin. Lisäksi elämässä pitäisi olla tavoitteita.

Tämä on 400. postaukseni.
Olen tänään Blogilistan sijalla 86, tilaajia on 158.
Analytiikan mukaan parhaina päivinä on kävijöitä ollut yli 500.
Googlekin tykkää ja näyttää Projectmamasta laajennetun hakutuloksen linkkeineen.

Motivaatio kumpuaa kuitenkin ihan muualta. Ei-kaupallisella bloggaamisella ei ole muita onnistumisen tai menestymisen mittareita kuin palaute, jolloin päämäärä on kirjoittamisessa itsessään, yleisönsä palvelemisessa, oli kyseessä sitten viihde-, informaatio- tai lifestyleblogi. Jos palautetta ei saa, merkitys jää puuttumaan ja motivaatio katoaa. Blogi, toisin kuin kirja tai lehti, kuolee ilman aktiivista yleisöä. Omasta blogistaan on kuitenkin vaikea päästää irti.

Mitä ajan takaa? No. Sain pari päivää sitten tietää päässeeni suositulle Avain Kustannuksen Kirjoittajan Workshop -kurssille, josta ajattelin hakea eväitä levällään olevaan kirjoitusprojektiini. Se tarkoittaa väkisinkin ajan ottamista jostain muualta. Arvaatte varmaan. Kurssin lisäksi tyrkyllä on muitakin muutoksia, mutta infoan kun saan tehtyä päätöksiä johonkin suuntaan. Jatkan siis näissä merkeissä vielä pari kuukautta, mutta sitten Mama siirtyy ainakin osa-aikaiseläkkeelle.

Yksi on kuitenkin varmaa: kirjoittaminen ei lopu.

Tuoreus my ass

Olen ilahtuneena seurannut keskustelua markettien liha- ja kalatiskien tuoreudesta. Ilahtuneena siksi, että vihdoin tästä julkisesta salaisuudesta puhutaan avoimesti. Tuo Hesarin mielipideosastolla pari päivää sitten julkaistu kalatiskin työntekijän kirjoitus onkin poikinut vilkasta jatkouutisointia ja keskustelua, joka liittyy myös läheisesti kauppojen valtavaan ruokajätteen määrään. Ei siis todellakaan mikään uusi asia. En itse ole aikoihin ostanut mitään marinoitua lihaa, koska veljeni oli parikymppisenä kesäduunissa lihatiskillä ja tiesi kertoa, että marinadin tarkoitus on nimenomaan peittää pitkään seisoneen lihan värivirheet ja eltaantunut tuoksu. Lisäksi marinadeissa on aina natriumglutamaattia (vihaamani E621) ja sataa muutakin keinotekoista aromia ja lisäainetta. Yyh.

Kauppojen hyllyillä ja tiskeillä on yksinkertaisesti liikaa tavaraa, jolloin runsauden tunnetta ja tulosta tehdään tuoreuden kustannuksella. Tähän on varmasti törmännyt jokainen: tuotteiden päivämääriä on pakko syynätä, ettei osta mitään tänään vanhentuvaa. En tiedä miten paha lama pitää tulla ennen kuin jotain tapahtuu. Sillä asennemuutoksestahan kaikki on kiinni. Nyt suomalaiset on totutettu siihen, että hyllyt notkuvat, kaupat ovat aina auki ja ruoanlaittoa ei tarvitse suunnitella, kun on varaa valita (olen itse juuri tällainen kermaperse), mutta kyllä mä olisin paremman - ja ennen kaikkea varmemman - laadun nimissä valmis muuttamaan tottumuksiani.

Ratkaisut eivät tietenkään ole ongelmattomia, mutta eivät nyt järin vaikeitakaan. Tuore liha voisi olla kuluttajille tilaustavaraa (netistä tietty) joko suoraan tuottajalta tai sitten kauppiaalta. Vaihtoehtoisesti vähittäiskauppa ei saisi tilata tuoretuotteita enempää kuin voivat osoittaa viikossa myyvänsä tai sitten lihan pitäisi olla pakastettua. Tämä aiheuttaisi tietenkin sen, että aina ei asiakas saisi, mitä tuli hakemaan. Väitän, että ne, joiden mielestä tuoreus on tärkeämpää, kuitenkin jatkossakin asioisivat kyseisessä kaupassa. Kysymys kuuluu, onko meitä tarpeeksi? Kauppaketjut eivät myöskään käytä tehokkaammin hyväkseen vanhenevien tuotteiden alennuksia, jolloin peli olisi reilumpaa. Ihan varmasti halpa ruoka menisi kaupaksi missä suhdanteessa tahansa.

Berlusconi oli kyllä aivan oikeassa siinä, että elintarvikevirasto ei todellakaan kuulu Suomeen. Ei niin kauan kun syynäämme mieluummin päivämääriä kuin vaadimme tuoreutta. Niin kauan kun valitsemme Saarioisten roiskeläppiä kuhafileiden sijaan. Niin kauan kun määrä korvaa laadun ja Rax Buffet'ssa riittää asiakkaita. Samalla kun marjat ja herkkutatit mätänevät metsään. Parmankinkulla päähän.

Kypärä

Matilda totesi aamulla, kun vedin eteisessä pyöräilyvarusteita päälle, että "Äiti menee kypärällä töihin." Eihän kaksivuotias voi osata noin nerokkaasti vittuilla, eihän?

Ei eineksille

Apua, näittekö tämän mielenkiintoisen artikkelin, jossa kansainvälinen syöpäjärjestö kehottaa vähentämään brittilasten ruokavaliosta eineslihan määrää?

Järjestön mukaan lasten kannattaisi välttää muun muassa kinkun, salamimakkaran ja hot dogien syömistä. Järjestö perustelee kehotustaan eineslihan mahdollisella syöpäriskillä sekä sillä, että lapset pitäisi totuttaa terveelliseen ruokavalioon pienestä pitäen.

WCRF:n mukaan eineslihan yhteydestä aikuisiän suolistosyöpiin on yhä enemmän todisteita. Tätä seikkaa ei voida järjestön mukaan enää väheksyä lasten ruokasuosituksia laadittaessa.

Au Pair -kokemukseni mukaan brittilapset kyllä syövät ihan järjettömän epäterveellisesti enkä usko, että asia on mitenkään parempaan suuntaan kehittynyt 15 vuodessa. Harva se päivä oli nugetteja, ranskalaisia, hillo- ja maapähkinävoilla kuorrutettua valkoista leipää, mansikkakaakaota (kyllä) ja perunalastuja, vaikka minun perheessäni ei eineslihaa mitenkään järjettömästi kulutettu. Artikkeliin haastateltu Suomen syöpäjärjestön pääsihteeri Hannu Vertio ei katso, että kehotusta voi sellaisenaan soveltaa Suomeen ja pitää suomalaislasten suurimpana syntinä rasvan osuuden ja energiamäärien nousua.

Olen nyt hiukan eri mieltä. Näin maallikon näkökulmasta kyseessä on kaksi eri asiaa: energiamäärien nousu aiheuttaa lihomista, josta seuraa vakavia terveysongelmia, mutta ei sentään suoraan syöpää - kuten näistä huonolaatuisista nitraateilla, suolalla, säilöntä- ja lisäaineilla kyllästetyistä eineslihavalmisteet. Lisäksi einesliharuoat ovat myös hyvin rasvaisia, senhän takia niistä on kevytversioita. Lisäksi en voi mitenkään uskoa, etteivätkö suomalaislapset söisi mittavia määriä eineslihaa. Kyllä teollisesti valmistetut nakit, makkarat, lihapiirakat, lihapullat, jahelihapihvit, leikkeleet ja kinkkusuikaleet ovat ihan yleisiä lastenruokien aineksia - etenkin ennen kouluruoka-aikoja. Ja kouluruoankin terveellisyys on hyvin pitkälti kiinni siitä, syökö siellä lounaalla mitään vai ei.

Kuten sanottu, toivottavasti olen väärässä ja erityistä huolenaihetta ei ole. Ja toivottavasti tämä artikkeli herättää nyt ainakin sen verran keskustelua, että päiväkotien ja koulujen ruoan laatuun kiinnitetään entistä enemmän huomiota.

Ps. Huomasitteko, että artikkelissa ei mainita sanallakaan kasvisruokaa..

Ihana Kap Verde

Osui mainos kohdilleen. Eksotiikasta en tiedä, mutta varmasti erilainen.

Minä poljen

Se on tässä, uusi fillarini! Vanha pyörä sai huoltomieheltä tylyn tuomion: vaihteet kokonaan uusiksi ja kustannusarvio muine huoltotöineen ja osineen 200-300€. Sääli.

Valinta oli vaikea. Olisin ehdottomasti halunnut Helkaman 8-vaihteisen hybridipyörän, joka oli huomattavasti tyylikkäämmän näköinen, mutta hintaeroa oli käsittämättömät 300 euroa! Kun myyjäkään ei osannut perustella, miksi tuo erotus kannattaisi maksaa (muusta kuin suomalaisesta brandista, tuotantohan ei ole enää kokonaan Suomessa) päätin ruokkia lamaa ja valita tylsän, mutta yhtä toimivan ulkomaisen. Koeajon perusteella olen joka tapauksessa töissä viidessä minuutissa. Fillareissa on näköjään tapahtunut pientä kehitystä parissakymmenessä vuodessa.

Tässä on kyllä muutama downside.

Ensinnäkin se, että nyt saa ihan oikeasti pelätä varkaita. Ja jouduinkin investoimaan ihan törkykalliiseen U-lukkoon. Mun edellinen fillarihan pöllittiin jo kerran pihasta, mutta se löytyi hyljättynä noin 50 metrin päästä, naapurista pöllityllä satulapehmusteella pimpattuna. Ei siltikään ollut kelvannut. Olin vähän loukkaantunut.

Toinen kamala asia on se, että mulla on nyt pyöräilykypärä. Kukallinen, kammottava hiustentuhoaja. Toinen päähäni sopinut vaihtoehto oli Nalle Puhin tähdittämä lastenkypärä, mutta myyjä sai sitten vakuutettua, että valkoinen kukkakypärä on helpompi tuunata katu-uskottavammaksi, Puolen Hehtaarin metsän asukkaissa olisi enemmän hommaa. En ole vähään aikaa törmännyt yhtä sukupuolistereotypioita varjelevaan tuoteperheeseen, hyi olkoon.

Kolmas ikävä puoli on se, että joudun kiinnittämään lastenistuimen telakan uudestaan. Huoh. Siinä on case-esimerkki hommasta, joka kuulostaa, tuntuu ja näyttää paperilla helpolta, mutta johon on piilotettuna kaikki henkilökohtaisen kriisin ainekset.

Ensimmäinen testiajo on huomenna, tuli taivaalta mitä skeidaa tahansa. Tuulta päin!

Missä luuraa luomushamppanja?

Kun laitetaan yhteen shamppanjan ystävä, ekohippeily ja rapujuhlat, saadaan projekti nimeltä luomushamppanjan metsästys. Sitä ei nimittäin ole. Vähän kuin sitä laivaa, jota jäljitetään Välimerellä.

Luonnollisesti käännyin ensin Alkon puoleen: luomutuotteiden listalla on kaikkea muuta paitsi shamppanjaa. Yleistä shamppanjatietoutta jakava ja Mummia siinä samalla mainostava Samppanjaa.fi sivusto (tuo oikeakielisyysmuoto ei näytä hyvältä!) ei maininnut luomushamppanjaa, Bioviini-sivuston shamppanjakategoria ilmoittaa, että tuotteita ei juuri nyt saatavilla, samoin EkoWine nettikauppa vaikenee asiasta. Vin Naturen viinitukun tuotteisiin en päässyt käsiksi ilman tunnareita, mutta hakusanalla luomu ei löytynyt yhtään mitään (vaikka etusivulla oli yksi kiinnostava luomuviiniarvostelu).

Johan nyt. Eikö Champagnen alueelta Pohjois-Ranskasta tosiaan löydy yhtään luomutilaa?! Asia vaivasi niin paljon, että soitin Alkoon. Ystävällinen shamppanja-asiantuntija osasi kertoa, että luomushamppanjaa on markkinoilla vain vähän, koska Champagnen alueella on vain muutama sertifioitu luomutuottaja, ja yksikään iso talo ei ole sertifioitu eli erät ovat pienehköjä. Alueen tuottajien etujärjestö CIVC (Comite Interprofessionnel du Vin de Champagne) on kuitenkin liputtanut mahdollisimman luonnonmukaisen tuotannon puolesta jo pitkään ja useimpina vuosina normishamppanja onkin luomua! Sertifikaattia ei kuitenkaan haluta hakea, koska luomuun on vaikea sitoutua: jos sato uhkaa mennä pilalle homeen takia poikkeuksellisen runsassateisena kesänä, viljelijät haluavat pidättää itsellään oikeuden käyttää rikkiä torjunnassa. Mikä on toisaalta ihan ymmärrettävää, kun kyse on kuitenkin satojen ellei tuhansien ihmisten toimeentulosta.

Yksi rohkeista sertifioiduista tiloista on Fleury, jonka shamppanjaa tuodaan kyllä Suomeen mutta valitettavasti vain ravintolakäyttöön. Vihjaisin kyllä, että tämä olisi mainio lisä myös Alkon hyllylle - etenkin kun kuulin, että luomutuotteiden suosio on kasvanut tasaisesti -, mutta toistaiseksi sitä pitää siis yrittää bongata vain viinimenusta. Gnääh. Kertokaa jos tiedätte, mistä ravintolasta tätä saa.

Tiristin tädistä vielä juomasuosituksen: vien rapiksiin luomuskumppaa, Engel Crémant d'Alsace Chardonnay Brutia. Eiköhän silläkin pääse tunnelmaan.

Ps. Kun syksy nyt vääjäämättä lähestyy, aion tehdä ihmiskokeita luomupunaviineillä. Koti-insinööri nimittäin saa nimittäin ihan paristakin punkkulasillisesta oikean silmämunan yläpuolelle kohdistuvan jomotuksen. Joistain viineistä jomotus on lievempi ja aionkin nyt testata tuleeko myös luomumerkityistä viineistä tämä sama silmäkankkunen. Jännää.

Ps 2. Niitä joita aihe kiinnostaa enemmänkin: EkoWinen sivuilla kerrottiin mikä tekee viinistä luomua.

Fillarifiiliksiä

Taitoin eilen duunimatkani fillarilla, ja kappas: olin töissä reilussa puolessa tunnissa! Siis Tapiolasta Punavuoreen paljon nopeammin kuin bussilla! Yksityisautoilu on periaatteessa nopeampaa, mutta ruuhkat ja parkkipaikan löytäminen ovat arvaamattomia yllätystekijöitä. Hyvin tasaväkistä siis on ajallisesti. Toiseksi pyöräily on ilmaista. Ei bensoja, parkkimaksuja tai dösälippua - tai CO2 päästöjä! Kolmanneksi fillarointi tarjoaa hyötyliikunta: reilu tunti pyöräilyä edes parina kolmena päivänä viikossa on ihan loistosetti kiireiselle työn ja kodin väliin jumittuneelle oravanpyöräläiselle.

Välineiden pitää tietty olla kunnossa vaikka hifistely onkin turhaa. Mä nimittäin tajusin, että mun fillari on lähemmäs 20 vuotta vanha. Mä sain sen muistaakseni ennen lukiota ja niistä ajoista on tosiaan vierähtänyt tovi.. Voisin nyt tietysti valehdella jotain siitä kuinka säännöllinen huolto pidentää käyttöikää, mutta en kehtaa. Mun tsygän vaihteisto on paskana, jarrupaloista on jäljellä ohuen ohuet viipaleet, dynamo on pudonnut jo kauan sitten, ketjuihin on suihkittu ehkä kolme kertaa CRC:tä, tanko on vinossa ja ruostetta on joka puolella ulkosäilytyksestä johtuen. Satulan vaihdatin pari vuotta sitten, koska sitä olivat nakertaneet oravat, jolloin vesi pääsi pehmusteeseen ja näytin yökastelijalta. Fillariliikkeessä tarvinnee siis poiketa tsekkaamassa, mitä maksaa totaalihuolto versus uusi pyörä. Samalla sinetöin keski-ikäsiyyteni ja hankin järjettömän typerännäköisen kypärän. Ei tukkaa voi kuitenkaan etukäteenkään laittaa.

Sitten pyyhkeet. Ne menevät kaupunkisuunnittelijoille, tasapuolisesti molemmille kaupungeille! Hävetkää! Missä helvetissä ovat kunnon pyörätiet, pyörätiemerkinnät, opasteet (puhumattakaan reittivaihtoehdoista) ja risteysten korokemadallukset?! Tietyöt vielä jotenkin kestää, mutta ei tahallista harhaanjohtamista. Toivoisin etenkin Lauttasaareen (jonka nimi muuten pitäisi olla LauttaMÄKI) jonkinlaisia tästä-menee-nopein-ja-tästä-vähiten-ylämäkiä-sisältävä-reitti -viittoja. Selkeästi paras navigointikeino olikin arvata kuka kanssapyöräilijöistä on myös sotkemassa ydintä kohti. Helsingin puolella oli paljon paremmin merkityt pyörätiet, mutta jumalauta noita mukulakiviä.. Bulevardilla meinaa paikat lähteä hampaista pahimmissa töyssyissä. Toivottavasti nämä säästöt on ohjattu joillekin muille kuin autoilijoille.

Mitä muihin pyöräilyn haittoihin tulee, ihan oman lukunsa voisi kirjoittaa satulansuunnittelijoiden perversioista. Ovat aivan satavarmasti miehiä. Nimimerkki Hellä Alapää.

Huomenna uudestaan.

Aarteita ja muruja ekona

Vaihteeksi esittelyssä pari ekologista lastenvaatevinkkiä. Lastenvaatteissa on myös havaittavissa selkeä vihreä aalto, oli jo aikakin. Molemmissa alla mainituissa merkeissä suunnittelu ja valmistus on kotimaista ja materiaalit luomua. Lisäksi vaatteisssa on käytetty maman mielestä erittäin tervetulleita raikkaita kuoseja ja värejä - kuten mustaa! (Kyllä, lapsen voi pukea myös mustaan.)

Muru on kotimainen, luomupuuvillainen lastenvaatemerkki, joka toimii kahden suunnittelijan voimin. Nettikauppa ei näyttäisi olevan toiminnassa, mutta näiltä löytyy myös jälleenmyyjiä ympäri Suomen mm. Punavuoren Peikko.. Kivoja kuoseja eikä juurikaan vaaleanpunaista hapatusta, me like!

Malliston vaatteissa turha sukupuolisidonnaisuus on karsittu pois, joten monia niistä on helppo kierrättää sisarukselta toiselle. malliston vaatteet ovat kevyttä jacquard-neulosta ja ne ovat pehmeitä ja mukavia päällä. materiaali on 100 % luomupuuvillaa, joka tuotetaan eettiset ja ekologiset kriteerit huomioon ottaen. vaatteet valmistetaan alusta loppuun asti kotimaassa. suunnittelussa on huomioitu käyttömukavuus ja housuihin on jätetty riittävästi tilaa myös kestovaipalle. koot ovat toistaiseksi välillä 74cm ja 116cm.

Aarrekid Collection on toinen uusi (perustettu tänä vuonna) merkkituttavuus, joka ei kaihda mustaa. Tykkään myös näiden keinuhevosista ja tyynyiksi sopivista pehmoleluista! Elokuun ajan näyttäisi olevan vielä toimituskuluttomuuskin.

Ihania värejä ja kuoseja, suomalaista suunnittelua ja tuotantoa. Näillä vaatteilla voi mennä sekä puistoon että juhliin. Trikookankaat tulevat suomalaisilta kutomoilta ja pellava Keski-Euroopasta. Vaatemallisto on suunniteltu yhteistyössä tekstiili- ja vaatesuunnittelija Piia Kedon kanssa. Keto on suunnitellut myös kuosit kankaisiin, jotka painetaan suomalaisessa kangaspainossa ympäristöystävällisillä painoväreillä.

Mallisto on suunniteltu niin, että vaatteet ovat hyvin yhdisteltävissä toistensa kanssa. Värimaailma sopii sekä tytöille että pojille.

Laittakaa infoa, jos tiedätte tällaisia merkkejä lisää!

Social butterfly

Nokkosperhonen lennähti meidän kirppispöydälle yhden pikkupojan lippiksestä ja jäi siihen vissiin kuuntelemaan juoruja. Me oltiin ihan otettuja että se valitsi just meidät. Kyllä social butterfly toisen tuntee.

Runner's low, vol 2

Olen jo aiemminkin kertonut, että vihaan lenkkeilyä mutta harrastan sitä olosuhteiden pakosta. Harrastaminen tarkoittaa siis vähintään kerran kuussa tapahtuvaa saman otsikon alle mahtuvaa aktiviteettia. Ja suurin piirtein noin usein mä olenkin käynyt makkaroitani ulkoiluttamassa. Kahdella edellisellä kerralla on alkanut sataa. Mä luulen, että se on jumalan tapa merkata idiootit.

Juoksemisessahan ei oikeastaan ole mitään miellyttävää, mutta eniten tuskaa aiheuttavat ne mustissa trikoissaan ohitse suhahtavat pro-juoksijat, joiden varusteet on maksanu vähintään käytetyn auton verran. Mua ei oo koskaan motivoinu mikään kirittäminen. (Mä kävin muksuna pianotunneilla mimmin kanssa, joka soittaa nyt jossain Tukholman sinfoniaorkesterissa ja needless to say mä jätin ne halaamaan sitä nuottivihkoa ihan keskenään). Eiks näille kiitäjille vois olla joku oma kaista, vaikka moottoritien varrella - jätettäis nää virkistysalueet meille alle 40km/h kulkeville ihmisille. Kun eihän ne erityisesti maisemien tai seurustelun takia vedä sitä lenkkiä.

Mä kävin yks päivä kääntymässä Stockan urheiluosastolla, kun koti-insinööri suositteli, että ostaisin ees uudet lenkkarit. Ihan kun mun hapenottokyky paranis jostain ylipronaatiotuesta, mähän tarttisin ne air cushionit keuhkoihin, goddammit! Kun mä sitten kattelin niitä kenkiä ja luin niitä kuvauksia niin tajusin, että näille mun puolen tunnin pyrähdyksille on ihan yks ja hailee mitä jalkaani tai ylipäätään päälleni laitan, mä voisin juosta vaikka mun el naturalistoilla. Puhumattakaan siitä, että niillä mun 10 vuotta sitten ostetuilla lenkkareilla ei oo vieläkään juostu edes 500 kilsaa. Ostin kuitenkin kunnon urheilurintsikat, ne vähentää tuskaa muutamalla yksiköllä. Mutta kandee varoa, eräs nimetön lähde infosi, että toi ongelma kuulemma poistuu ihan itsestään juoksuharjoittelulla, jopa niin ettei tarvi liivejä enää koskaan.. Yks tosi hyvä syy ottaa vähän relammin.

No sitten mua kehotettiin kiinnittämään huomiota tankkaukseen. Mut se on jotenkin aika mahdotonta. Mä juoksen mieluiten aamuisin, kun vatsassa ei oo mitään, mikä vois alkaa pistää, ja vielä niin, että oon edellisen kerran juonut edellisen vuorokauden puolella. Heti, kun vetää kunnon brekkarin niin joutuu alkaa odottelee sellaista hyvää aikaikkunaa, että ei oo liian täys olo tai seuraava nälkä oven takana. Ja se on kuulkaa aika vaikeeta. Sitäpaitsi vedin toistaiseksi parhaan juoksuni, kun olin vetänyt Lintsillä alle burgerin, ransut , jätskin (sekä omani että Madden) ja pienen tuopin. Mä luulen, että jos mulla olis personal trainer, se haluais aika äkkiä hallinnolliselle puolelle.

Tärkeintä on kuitenkin backup. Mä kulutan sellasta pientä parin kilsan lenkkiä, jonka varrella on mahdollisimman monta exittiä himaan, päivän kunnosta riippuen. Landella en suostu juoksemaan, koska siellä joutuu väkisin juoksee joko viis tai seittemän kilsaa. Entäs jos mulla olis ollu kuuden kilsan päivä?! Koti-insinööri pitää tätä selittelynä. Toiseksi tärkeintä onkin loppukiri. Kotipihaan on saavuttava sutjakasti rullaten, hengitys tasaisena. Kas, maratoneja juokseva kumppanisi saattaa katsoa ikkunasta ja sinun tehtäväsi on osoittaa, että hänen treeninsä on pelkkää ajanhukkaa, vähemmälläkin pysyy loistokunnossa.

Juoksija-lehti varmaan haluaa patentoida tän mun treeniohjelman. Sitä odotellessa ilmoittautumiset mun treenitalliin spostitse - citius, altius ja rieslingius!

Hietsuun

Meillä on huomenna Hannan (sillä on jumankauta niin monta blogia, että en tiedä mihin linkkaisin!) kanssa perinteinen tönisteri & kierrätysfestivaali Hietsussa klo 9.00 alkaen, tervetuloa siis hyvin edullisille ostoksille! Ja kuten viimeksikin, jokainen lukijaksi tunnustautuva saa kaupan päälle mukillisen lämmintä valkkaria, mikäs sen mukavampaa!

Tarjolla on siis 62-80 cm lastenvaatetta, vauvojen leluja, omia vaateharhaostoksia, kirjoja, levyjä, aurinkolaseja sun muuta, joka on mulle turha, mutta jollekin aarre. Mä toivon, että hyvään kotiin löytäis mm. noi mun hääkengät. Niillä tanssittiin yks toukokuinen ilta noin neljä tuntia putkeen ja niissä on selkeästi hyvä karma, kun liittokin on vielä kasassa.



Me ollaan myös meikattu.

Ps. Tulikin mieleen että viimeksi tuplasin mun nihkeän hoitovapaan liikevaihdon, nyt siihen onneksi vaaditaan jo vähän enemmän.

Hokkasen Timo saa seuraa

Tiedoksi niille musiikinystäville, jotka ovat jo saaneet Hokkasen Timon tarinasta tarpeekseen, että Koti-insinöörin bändiltä on tulossa lisää musiikkia elokuun lopussa. Sen kunniaksi pojat ovat pystyttäneet joulukalenterin (sieltä voi muuten voittaa liput julkkarikeikalle) ja tämänpäiväisestä luukusta putkahti juurikin se biisi, josta kyselin mielipidettänne taannoin! Nyt se on vaan sovitettu ja purkitettu ja masteroitu. Ja mun mielestä se on edelleen levyn paras kipale, musiikkitosikko kun olen.

Tulkaapa mukaan ja..

Jummi Jammi on valitettavasti kestosuosikki. Eipä muuta kuin keskisormi ylös ja kohti teini-ikää.