Kärpäsen merkityksestä

Kärpänen on tehnyt Skidiin vaikutuksen. Ensimmäinen kohtaaminen kärpäsen kanssa tapahtui viime keväänä, kun juuri herännyt siivekäs jäi Madden käden alle ikkunalaudalla ja surisi epäilemättä kauhuissaan. Käden omistaja säikähti vähintään yhtä paljon, mutta nyttemmin suhde on lämmennyt. Erehdyin kerran hoputtamaan ruokapöydässä vitkuttelevaa ipanaa uhkauksella, että kärpänen tulee syömään kohta ruoat pois. Tämä aiheutti ainoastaan sen, että nykyään kärpästä huudetaan apuun harva se päivä pelastamaan pahalta ruoalta.

Kärpänen on myös herättänyt ensimmäisen keskustelun elämästä ja kuolemasta. Lattialta löytyi nimittäin kuollut surisija. Oli haastavaa antaa kuolemasta tyhjentävää selvitystä kaksivuotiaan ymmärryskonseptiin. Yritin havainnollistaa kuoleman fyysistä olemusta kertomalla, että tämä kärpänen ei lennä eikä surise enää ikinä, vaikka sitä kuinka tökkisi.

Pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, että kärpänen on pahasti rikki. Johon tuli hetken päästä toiveikas ehdotus: Vaali koljaa! Vaariin on kova luottamus.

Kärpänen on kyllä sympaattinen otus. Yleensä sen tapaa vankina sisällä, jolloin sen kiihkeä surina ja poukkoilu lasin peittämää vapautta vasten on täynnä elämän hetkellisyyden ja päämäärättömyyden symboliikkaa. Toisaalta se myös muistuttaa pikkulasta. Se herättää viideltä aamulla, jakaa saman jugurttipurkin kursailematta ja on tarvittaessa ärsyttävän nopea.

Kun mummi tokaisi kerran ipanalle, että mikä sinustakin tulee isona, se vastasi heti, että kärpänen.

Aren't we all.

Bara Bröst, jättehejsan

Tuota. Kai näitte uutisen siitä että malmölaisessa uimahallissa saa nyt uida rinnat paljaana? Koska sukupuolten tasa-arvoa ajava Bara Bröst -liike haluaa kertoa kaikille että tissit ovat vain tissit (kuten kaikki naiset tietenkin tietävät) ja niitä ei tarvitse peittää edes uimahallissa. Nähtäväksi jää tekeekö joku ruotsalainen uimapukuvalmistaja tätä varten ihan oman malliston.

"Tämä (päätös) on voitto meille", iloitsi Bara Bröst -aktivisti Sanna Ferm Dagens Nyheterin verkkosivujen mukaan.

Malmön vapaa-ajanlautakunnan puheenjohtaja Bengt Forsberg (sd) sanoi olevansa päätökseen tyytyväinen. Hän arvioi, että keskustelu aiheesta on ylittänyt mittasuhteet. [...] Paljasrintaisten naisten vyöryä ei ole uimahalleihin ole sen sijaan odotettavissa, Forsberg uskoo.

On tietenkin hienoa, jos malmölaisessa idyllissä ei ole tämän vakavampia tasa-arvo-ongelmia ja olen luonnollisesti erittäin iloinen siitä että idealismi ei ole maailmasta kadonnut. Mutta voitto kuuluu kyllä kyseiselle uimahallille. Bengt voi myhäillä tyytyväisenä, sillä harvoin saa näin monta pr-kärpästä yhdellä iskulla: sekä hyvän maineen naisasialiikkeen silmissä että ilmaista mediatilaa. Lisäksi hallissa alkaa rampata ihan pirusti miehiä.

Ps. Vaikka olenkin nainen ja pidän tissejä vaan tisseinä, en halua nähdä kenekään muun tissejä.

Ps2. Perse on ihan yhtä luonnollinen asia kuin tissit, mutta en halua nähdä kenenkään persettäkään.

In harmony is in!

Nyt seuraa häpeämätöntä mainontaa. Olen hyvin satunnainen spa- ja kauneushoitolakävijä, vaikka toki kaikista ihanista palveluista diggaankin. Ehkä säännöllinen kauneusammattilaisella käynti on jäänyt siksi, että en ole koskaan uskonut sellaisiin adjektiiveihin kuin heleyttävä, virkistävä, kiinteyttävä ja tasapainottava. Olen uskonut vakaasti, että tasan hormonit ja ruokavalio säätelevät sitä, mitä huokosista pukkaa ulos, ja geenit sitä miten ja milloin rupsahtaa. Nyt tämän uuden luomuinnostukseni myötä olen kuitenkin joutunut vähän paneutumaan kosmetiikkaan: mitä tuotteet sisältävät, miten ne valmistetaan, miten ne toimivat iholla, mitkä aineet todella imeytyvät elimistöön ja mitkä eivät. Kun luin marketissa Lumenen finniaineen inci-listaa, havahduin siihen, että minulla ei ole tässä kevään aikana ollut yhden yhtä finniä. Mulla on aina ollut hyväkuntoinen iho eli muutos ei ole dramaattinen, mutta todellinen. Ne muutamatkin näpyt on jääneet tulematta. Ruokavalioni on juuri niin epäterveellinen kuin aina aikaisemminkin (en erityisesti välttele suklaata, rasvaisia juustoja, sipsejä, pizzaa ja leivoksia) ja hormonitoimintani on täysin ennallaan. Ainoa muuttuja tässä yhtälössä ovat tökötit, mitä naamani tuuppaan! Joudun siis vähän tarkistamaan kantaani.

Kun sitten sain äitienpäivälahjaksi avoimen lahjakortin haluamaani spa-käyntiin ja kampaajani vielä vihjaisi, että heillä on yhteistyökumppanina luonnonkosmetiikan kanssa työskentelevä kauneushoitola, joka on sitoutunut samanlaisiin arvoihin kuin hekin, katsoin, että ei se ota jos ei annakaan. Olisi muutenkin kiva jutella ammattilaisen kanssa kyseisen teollisuudenalan näkymistä.

In harmony sijaitsee Helsingissä Lönnrotinkadulla ja pientä putiikkia pyörittää kosmetologi Anu Helle (kuvassa), joka on toiminut yksityisyrittäjänä jo pitkään ja työskennellyt luonnonkosmetiikan kanssa melkein alusta asti. Anu on nähnyt alalla tapahtuneen muutoksen aika selkeästi: tunnettuus on lisääntynyt ja myynti kasvanut. Mitä Hollywood-starat edellä, sitä kuluttajat perässä - sekä hyvässä että huonossa. Tuotteet ovat nykyään erittäin laadukkaita ja pakkaukset tyylikkäitä, luonnontuotteiden käyttö ei ole enää epäilyttävää hippeilyä. Viimeisin käänne on se, että isotkin brändit ovat heränneet kuluttajien ekologis-eettisiin vaatimuksiin ja alkaneet muuttaa tuotantoaan luonnonmukaiseen suuntaan. In harmonyn valikoimista löytyy tällä hetkellä Jurlique* ja Sothys Beauty Garden tuotesarjat sekä joitain tuotteita Melvitalta ja Floramelta, mutta Anu skannaa jatkuvasti markkinoilta uusia sarjoja.

Olin juuri viikonloppuna käräyttänyt otsani ja kevyen kesäflunssan seurauksena niistänyt nenäni raastinraudaksi sekä lomamoodissa jättänyt myös kulmakarvat nyppimättä, joten naamani oli ns. kyntämätön pelto. Anu tutki ihon tilanteen ja valitsi jonkun superelvytyskuurin, johon kuului kuorintaa, höyrytystä, puhdistusta, tehotippoja, naamioita, hierontaa (myös hartiat ja päänahka!), hauteita ja voiteita. Täytyy myöntää, että kun nousin tuolista puolentoistatunnin käsittelyn jälkeen olin todella heleän näköinen! Yleensä kosmetologilta ihonpuhdistuksesta tullessa näyttää lähinnä siltä kuin olisi päättänyt viiden päivän rännin (silmät vetistää, naama kiiltää ja nenä punottaa), mutta nyt ei nolottanut liikkua päivänvalossa. Posket tuntuvat vielä tänäänkin sametilta. Sain muutaman testerinkin mukaan, ilmeisesti vinkkinä siitä, että itsekin kannattaa tehdä jotain joskus. Summa summarum: erittäin osaava ja mukava mimmi ja hyvät tuotteet. Anulta saa monipuolisten kasvohoitojen lisäksi myös sokerointeja, vartalo-, käsi- ja jalkahoitoja sekä aromaattista hierontaa. Näyttäisi valikoimassa olevan yksi miehille tarkoitettu hoito, joten taidanpa pakottaa koti-insinöörin koekaniiniksi.

* Jurliquen olen maininnut jo aikaisemminkin. Merkillä ei ole eurooppalaista luomusertifikaattia (australialainen kylläkin), sillä tuotteissa on käytetty eurooppalaisissa luomutuotteissa kiellettyjä synteettisiä säilöntäaineita ja PEG-aineita, mutta yrittävät nyt lähivuosina korvata nuo aineet ja saada sen.

Lomalle.com

Voin juhlallisesti kertoa, että minulla on tällä viikolla omaa aikaa kun koti-insinööri on viimeistä viikkoa töissä ja Madde päivähoidossa. Kuuluisaa, kaivattua, vähäistä omaa aikaa. Viikosta riittää jaettavaa kaikille laiminlyödyille: itselle, lapselle, kodille ja ystäville. Olen buukannut lounaita, kasvohoidon (juttu tulossa hetimiten), kampaajan, hammaslääkärin ja kirpparikierroksen, aion pesettää matot, korjauttaa lastenrattaat, käydä puutarhakaupassa - ja istua takapihalla.

En tiedä teistä, mutta minun on lomalla ihan ensimmäiseksi opeteltava rentoutumaan, mikä ei tapahdu hetkessä. Tiedättehän millaisia tehopakkauksia ovat äitiyslomalta töihin palanneet äidit? Hehän eivät ole tottuneet olemaan hetkeäkään rauhassa, joten hommat hoituvat ennätystahdilla. Sama juttu pätee lomalaiseen. Ensimmäisinä päivinä kannattaakin ottaa tehoista kaikki irti - tulee kerralla uskomaton määrä rästitöitä hoidetuksi - ja hiljentää sitten tahtia kun to do -lista on lyhyempi. Kun istuin eilen lukemassa kirjaa takapihalla ja naapurin täti moikkasi, olo oli kuin peuralla ajovaloissa. Oli liian aikaista löysäillä! Tänään viinilasillisen kanssa istuskelu oli jo hiukan helpompaa, loppuviikosta se on jo tehdasasetus.

Sitten aloitamme lapsikesän numero kolme. Mökille, Muumimaailmaan, Korkeasaareen, Linnanäelle, Serenaan. Ihanan epäjännittävää kesää mulle!

Huom. Jos teillä on hyviä lapsimatkailukohteita tiedossa, laittakaapa jakoon! Vaihtoehtoja ei voi koskaan olla liikaa.

Nauti elämästä, pakana

Olen odottanut kiinnostuneena juuri alkaneen Jumalaa tuskin on -kampanjan aiheuttamaa kohua.

"Jumalaa tuskin on olemassa. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä" kehottaa Suomen humanisti- ja Vapaa-ajattelijain liittojen uusi mainoskampanja helsinkiläisten bussien ja raitiovaunujen kyljissä.

Turussa ja Tampereella mainosten viesti kuuluu "Iloitse elämästäsi kuin se olisi ainoasi, koska se on".

Mainoskampanja on Vapaa-ajattelijain liiton sekä Humanistiliiton yhteinen.

Uskonnottomuutta positiivisessa valossa mainostavan kampanjan esikuva on Lontoon busseissa ja metrossa toteutettu mainoskampanja. Kampanja toimii myös lähtölaukauksena uskonnotonta elämäntapaa käsittelevälle sivustolle.
(IS 21.6.2009)

On sääli, että tarvitaan kaupallinen markkinointiponnistus herättämään keskustelua näinkin perimmäisten kysymysten ääreltä, mutta piristävää kaikki tyynni. Ensireaktiot ovat olleet odotetun naiiveja: hartaan uskovaiset muslimibussikuskit ovat kieltäytyneet menemästä töihin ja Turun ja Tampereen kaupungit ovat sensuroineet mainokset pois. En ole yllättynyt, harvemmin provokatiiviseen mainontaan reagoidaan älykkäästi, mutta tästä saattaa seurata jotain kiinnostavaa - ehkä jonkun poliitikon kannanotto, Isä Metron lausunto, maybe?

Jäin itse miettimään, miksi kampanjalla halutaan tavoittaa ensisijaisesti tapakristittyjä (lähden siitä, että viesti on suunnattu uskovalle, kertokaa jos on muita tulkintoja?). Uuden elämänkatsomuksen kauppaaminen on nimittäin aika kunnianhimoinen hanke. Veikkaan, että peruspentti on lähinnä hämmentynyt: pitäisikö tässä nyt oikeasti pohtia elämän tarkoitusta - ja vielä lomalla?! Oman jumalasuhteen analysoiminen on sen verran raskas prosessi, että olisin itse lähtenyt hakemaan passiivisia uskonnottomia. Uskonnottomat alkavat olla verrattaen suuri ryhmä (eroakirkosta.fi palvelun tiedotteen mukaan sivuston kautta on jo eronnut kirkosta 150.000 ihmistä), joten heidän käännyttämisensä mukaan yhteiskunnalliseen arvokeskusteluun voisi olla helpompaa. Vai onko niin, että tapakristityn ja uskonnottoman välinen ero kulminoituu vain viitseliäisyyteen: toinen on keksinyt muutakin käyttöä kirkollisveroprosentille. Sillä saattaa saada vaikka uuden mökkilaiturin.

Jumalattomuudessa on jotain hyvin suomalaista.

Suomi - Ranska 1 - 1

Kun tänään kävin Alkossa viime tipassa etsimässä uusille perunoille kyytipoikaa, ja jäljellä oli lähinnä halvimmat (tai kalleimmat) putelit, tuli väistämättä mieleen eurooppalaisen alkoholikulttuurin paras puoli. Lansonit, bisset ja vissyt samassa kaapissa, sulassa sovussa, ruokakaupassa. Ehkä vielä joku päivä täälläkin.

Ransuilla ei kuitenkaan ole yötöntä yötä, kokkoja, uusia perunoita (no siis näin hyviä!) ja sitä 11 asteista merivettä - juhlikaamme siis sitä satoi tai paistoi! Toivotan näillä puheilla fiksuille lukijoilleni maailman parasta juhannusta!

Uimalakko

Voiko joku kertoa, miksi uimahallit menevät kesäksi kiinni? Eihän siinä ole mitään hiton järkeä! Ei Suomen kesä tarjoa mitään takuuta miellyttävään luonnonvesissä uimiseen, kuten olemme taas jälleen kerran havainneet. Ei mulla ole mitään tarvetta karaistua, haluan uida! Ei 11-asteisessa vedessä ole mitään hauskaa.

Maddelle oli ihan samaa mieltä, 20-asteisesta vedestä. Tapiolan uimahallin lipunmyynnissä oli sunnuntaina lappu, että kaikki lämpimät altaat on tältä kesää suljettu ja koko putka menee kiinni maanantaista. Pelkäsin pahinta, mutta maksoin kuitenkin muutaman euron siitä, että maanittelin vartin verran tavalliseen lastenaltaaseen kauhusta kiljuvaa ipanaa, joka juoksi suihkutilaan heti kun päästin irti. Lisäksi Madde huomautti lauteilla, että äidin napa ei näy. Money and time well spent.

Linkkivinkki

Tuli tarve uudistaa virtuaalinen habitus. Aloitin lisäämällä tänne tollasen linkityswidgetin, joka nostaa randomilla kolme vanhempaa juttua kunkin postauksen perään. Sääli, että nostosisällöt tulee ihan sattumanvaraisesti, mutta ehkä räätälöintifeature on devaajilla työn alla. Mitä mieltä olette: onko turha vai kätevä?

Tykkäsin itse, kun tämä ilmestyi Kemikaalicocktailiin - Noora postaa niin jumalattomalla tahdilla, että on näköjään osa jutuista mennyt ohi ja widgetin kautta löydän uutta vanhaa luettavaa. Huomaan lukevani myös omia vanhoja juttujani - en muista puoliakaan!

Toiseksi apuvälineeksi lisäsin haun, jos joku tupsahtaa tänne jonkun tietyn aiheen perässä. Postauksia on nimittäin jo 365. Kaikkea sitä kahdessa vuodessa ehtii.

House band Provinssissa

Pikainen huomautus: koti-insinöörin bändi esiintyy tänään Provinssissa Rumba-teltassa klo 15.00. Jos joku teistä sattuisi olemaan siellä tänään, niin käykää kuuntelemassa ja kertokaa vakuuttiko setien meininki! Ensimmäinen sinkku on ainakin menestynyt hyvin ja levy ilmestyy elokuussa. Koti-insinööri on toki julkaissut kolme levyä tätä ennenkin, mutta nyt ekaa kertaa biisit on päässeet kansallisille kanaville. Jee!

Esimiehenä lapselle osa 1

Olin viime viikolla taas esimieskurssilla. Kurssilla käsiteltävät opit lauman johtamisesta sopivat niin työpaikalle kuin kotiinkin, ja näkisin, että tällainen koulutus pitäisi olla pakollinen ihan jokaiselle vanhemmalle. Motivointitaidot kun ovat kaiken toiminnanohjaamisen ytimessä.

Toisin kuin voisi luulla koulutuksessa käydään läpi hyvin maanläheisiä asioita. Esimerkiksi ihmisen perustarpeita. Oli valaisevaa muistaa, että sosiaalisena eläimenä ihmistä ajaa kaksi asiaa, joiden puuttuminen on demotivoivaa:
1. Tarve tulla huomatuksi.
2. Tarve tuntea itsensä riittäväksi.

Ensimmäinen tarve on niin vahva, että sitä voi käyttää jopa rangaistuksena. Huomioimatta jättäminen, ihmisen tekeminen läpinäkyväksi, on yksi alkukantaisimpia rankaisemisen muotoja, joka toimii niin aikuiseen kuin lapseen. Kun kukaan ei katso eikä kuuntele, ihmisen olemassaolo mitätöidään. Lapsi kokee huomion puutteen rangaistuksena siinä missä aikuinenkin, ja yrittää saada sitä keinolla millä hyvänsä. Varmasti jokainen muistaa omasta lapsuudestaan miten siistiä oli kun vanhemmat antoivat aikaansa: tulivat leikkimään tai lukemaan yhdessä kirjaa. Pitäisi yrittää pitää se tunne mielessä.

Riittämättömyyden pelko taas on paitsi työelämän myös vanhemmuuden perusahdistuksia - ja osaksi juuri yllämainitun ajan puutteen takia! Tämä on täysin omaa teoriaani, mutta jäin pohtimaan, missä vaiheessa lapsikin alkaa tuntea riittämättömyyttä. Aikuinen reagoi tähän pelkoon monella eri tavalla temperamentista riippuen (luovuttaa, yrittää entistä raivokkaammin, pakenee), niin myös lapsi. Turhautumisraivarit merkinnevät vain sitä, että lapsikin tiedostaa oman riittämättömyytensä johonkin asiaan, jota minä saatan vielä pitää helppona (pukeminen, lasista juominen läikyttämättä, lelujen käyttö). Kukapa haluaisi epäonnistua? Tästä pääsin lelustrategiaan. Mäkin olen ostanut Maddelle kaiken maailman hilavitkuttimia, joista kuuluu ääniä ja syttyy valoja, mutta loppuviimeksi ipana leikkii paljon mieluummin puisen hellan, lapion tai leikkiauton kanssa, joissa on selkeä käyttöliittymä ja joku merkitys. Lisäksi niiden kanssa on helpompi osallistaa joku aikuinen mukaan. Sekavat muovihärpäkkeet vain ruokkivat tunnetta, että tästä maailmasta ei tajua yhtään mitään. Sen ehtii tajuta myöhemminkin.

Ps. Tiesittekö että aikuiselle täytyy uusi asia kertoa keskimäärin 11 kertaa ennen kuin se menee jakeluun. Siinä vaiheessa kun olet siis huomauttanut lapselle että astianpesukoneeseen ei saa piilottaa vaippoja, muistuta itseäsi, että tämä on hänelle uusi asia. Niin kuin about kaikki muukin.

Stockalle vihreä papukaijamerkki

Stocka on alkanut myydä luonnonkosmetiikkaa! Eksyin Stockmannin seiskakerroksen kauneuskeskukseen ja yllätyksekseni havaitsin, että hyllyt ovat täynnä luonnonkosmetiikkaa, Korresia, Anne Lindiä, Jurliquea etc ja alakerran Wellness-osastolla on kuulemma lisää. Miinusta tulee ainoastaan siitä, että myyjä ei aivan täysin ollut perillä, mikä on sertifioidun ja sinne päin -kaman ero, mutta viis siitä. On hienoa, että isot tavaratalot alkavat ottaa ekomerkkien edustamisen vakavasti - mehän saamme itse päättää, ostammeko putelit Ruohonjuuresta vai Stockalta.

Kokeiluun lähti Jurliquen (ei sertifioitu merkki, mutta pyrkii siihen) kaurakuorinta-aine, joka on siis inci-listan perusteella ilmeisesti syötävää (!), ja Biothermin dödö, jossa ei ole alumiinisuoloja. Ja arvatkaas mitä: se dödö toimi! One down, 2 to go.

Vaya con El Naturalista

Ostin tänään ekat ekokengät! Surullinen tarinani kenkien suhteen on siis se, että jalkani levisi numerolla raskauden aikana (eikä palautunut takaisin, kuten joillain käy!!), joten kotonani on muutama pari epäsopivia jalkineita.. Oli siis pakko lähteä ostoksille.

Päädyin El Naturalistan Duna-malliin, linkin takana lisää putiikin ekoperiaatteista. Hyvä puoli on myös se, että merkkiä myy Aleksi 13, jolloin malleja pääsee sovittamaan. En ole ihan varma, voiko kenkiä ostaa verkkokaupasta ellei tuote ole jo tuttu. Itse en koskaan onnistunut Brandosin kanssa, mutta suomalaisen Idun's Applen kanssa aion vielä kokeilla.

Yhden testipäivän jälkeen olen oikein tyytyväinen - ensinnäkin ihan siksi, että löysin mallin, joka sopii tällaiseen vähemmän kesäiseen kesään! Jotkut El Naturalista -mallit ovat aika painavia johtuen kierrätyskumipohjasta, mutta toisaalta joustava kumi on aika miellyttävä askeleen alla. Sisäpohja on pehmeä ja istuu jämäkästi, jalat eivät olleet yhtään väsyneet päivän jälkeen.

Uusissa kengissä ikävintä on sisäänajovaihe: ekasta käyttökerrasta saa aina rakon ja niin kävi nytkin. Onpahan ainakin eettinen rakko.


Lisäys 13.6.: Kuulin hauskan jutun koskien tätä brandia: yksi mieshenkilö oli hämmästellyt ystävänsä facebook-päivitystä, jossa tämä kertoi "vahaavansa elnaturalistojaan". Miesparka oli pohtinut että mahtaa tehdä kipeää, mutta onko intiimialueen karvanpoisto todella aihe josta voi laittaa status updaten. ;D

Isä Metro

Muistan elävästi lapsuudesta sen, että vaalivalvojaiset eivät kuuluneet suurimpiin huveihin, mitä maailmalla oli tarjota. Uutisetkin olivat jo hirvittävä riesa puhumattakaan sitten koko illan kestävästä statistiikkapainajaisesta. Näin aikuisiällä olen löytänyt vaalipäivästä aivan uutta viihdettä: sen lisäksi, että käymme täyttämässä kansalaisvelvollisuutemme, valmistaudumme tuloslaskentaan kuin mihin tahansa kisastudioon.

Eurovaalit tarjosivat yllätyksiä, järkytyksiä ja selityksiä. Vihreiden kaksi paikkaa teki iloiseksi, mutta äänestysprosentti masensi. Surkean osallistumisprosentin syitä pitää pohtia jos EU:ta halutaan ylipäätään kehittää demokratiana. Voisin helposti nimetä yhdeksi selkeäksi kehitysalueeksi tiedotuksen: mitä mepit oikein tekevät, mitä asioita parlamentissa ylipäätään käsitellään, mitä ensi kaudella on tulossa? Tämä ei liene kenellekään liian selvää.

Olemme myös ankarasti pohtineet sitä, minkälaiset ihmiset ovat äänestäneet Mitro Repoa (yli 70.000 ääntä). Oma arvaukseni on, että Isä Metron (illan hauskin lipsahdus Urpilaiselta) äänisaaliista on kiittäminen iltapäivälehtiä. Viittakohun saama julkisuus antoi tälle joulupukin oloiselle demariukkelille puhtaita sääliääniä! Vai onko jollain parempi selitys? Toinen järkytys oli se, että Euroopan parlamenttiin siirtyy Timo Soinin tilalle puolentoista vuoden kuluttua Veltto Virtanen. Aivan mahtavaa. Onneksi sentään Ari Vatanen ei päässyt läpi. Kiitos nyt syville riveille edes siitä.

Haloo

Sain raskausajan neuvolantädiltäni viestin:

Hei! Kiitos 13 tekstiviestistä! Niiden sisältö oli sen verran niukka, että oletan jälkikasvun vain harjoittelevan puhelimen käyttöä. Hyvää kesää!

T. Kristiina

Oli Maddelta hyvin löydetty tuo numero, en olekaan sitä vähään aikaan tarvinnut. Mutta onko tämä nyt skidi vinkki, että Matilda haluaa sisaruksen?! Hyvä, että ei ihan aikaa varannut sentään.

Hyvä syy

Nyt on ihan todella hyvä syy ostaa Yalosta (sen lisäksi, että kesäkuussa ei tarvitse maksaa postikuluja):

Toukokuusta heinäkuun loppuun asti Yalo lahjoittaa tehtyjen tilausten arvosta 1% Planin "Koska olen tyttö" -kampanjalle. Arviolta 100 miljoonaa tyttövauvaa kuolee tai katoaa heti syntymänsä jälkeen, siksi että poikalapsi on perheelleen arvokkaampi. "Koska olen tyttö" -kampanja parantaa tyttöjen koulutustasoa, terveydenhuoltoa ja turvallisuutta. Tytöt tarvitsevat tukeamme. Koska he ovat tyttöjä. Lue lisää ja tue Planin kampanjaa: http://www.plan.fi/

Tämä herättää tyttölapsen äidissä täydellisen avuttomuuden tunteen. Sata miljoonaa! ja tämä tietenkin vain siksi, että tietyt yhteiskunnat eivät yksinkertaisesti anna tyttöjen olla "arvokkaita", puhumattakaan siitä mikä oikeasti on arvokasta.

Mä tarvitsen edelleen jonkun vaatekappaleen ystävän häihin ja voisin aloittaa porjektin vaikka tosta kuvan mekosta. Ymmärtääköhän koti-insinööri, jos ilmoitan, että en pysty osallistumaan heinäkuun asuntolainaerään, koska lahjoitin Planille kympin.

Ps. Yalossa näyttäisi olevan myynnissä myös äitiysvaatteita! Kiva, että ajatellaan odottavaakin.

Itselaikuttavaa

Haluaisin tietää, onko kukaan ihminen koskaan onnistunut itseruskettavalla? Yritin Ranskassa esittää hiukan eksoottisempaa kuin olenkaan: ostin jonkun petit dejeneur -suihkeen, luin ranskankieliset ohjeet läpi ja ymmärsin niistä yhden sanan. Sitten suihkutin jalat, nostin ne pöydälle ja avasin kirjan. Tulos vieressä.

Nimimerkki "Mieluummin pakastekalkkuna kuin friisiläislehmä".