Pistoksia

Juuri tällaiset ihmiset saavat mut tuntemaan itseni hiukan epäpäteväksi kun tämä Pistoksissa-blogin emäntä tässä. Vääntävät perheenpyörityksen ohella tällaisia sympaattisen näköisiä pehmo-otuksia. Tosta noin vaan. Toimitus muutaman päivän varoitusajalla (incl. tuotanto). Mulle hikisesti riittää se kaks viikkoa, että saan palautettua harhaostokset postiin.

Hyvä puoli on se, että tyyppi myy näitä! Aion tilata Maddelle tollasen lampaan. Kun niissä ei ole mitään lappuja tai lippuja kiinni, voi sitä jopa väittää omatekemäkseen. Ei siis ehkä ihan lähipiirille, mutta jos tarvii keulia hiekkalaatikolla.

[edit] Toinen puuhanainen, jonka kättenjälkeä on pitänyt jo pitkään esitellä on Erica Järnström ja vaippakakut. Olen nähnyt muutaman livenä ja ovat aika vaikuttavan näköisiä - ja taatusti tarpeeseen. Todellinen ekoihminen väsää tietenkin vastaavan kestovaipoista.

Miehistä ja naisista

Olen äärimmäisen iloinen siitä, että ipanan kasvamisen myötä elämäämme ovat palanneet viikonloppujen aamiaisdebatit koti-insinöörin kanssa. Hesarissa oli nimittäin tänään taas pari mielenkiintoista juttua, joista löytyi puhuttavaa.

Tasa-arvosta ovat nyt alkaneet puhua miehetkin. Valitettavasti tällä hetkellä miesnäkökulman (tälle pitäisi keksiä joku feminismiä vastaava nimi) tasa-arvokeskustelua leimaa vahvasti armeijakeskeisyys, edustaahan yleinen asevelvollisuus miehelle sitä ainoaa pakollista, selkeästi sukupuoleen liittyvää rakennetta, josta ei enää nykyään ole hyötyä esimerkiksi työelämässä. Tällekin keskustelulle on paikkansa, sillä epäkohtia armeijan ideologiasta toki löytyy (siviilipalveluksesta rangaistaan, kieltäytymisestä tulee linnaa, naisilla erikoisoikeuksia) mutta minä itse näen - törkeän subjektiivisesti - paljon tärkeämpiäkin miestasa-arvokysymyksiä. Puolustusvoimat on työpaikkana suosittu, maanpuolustuskorkeakouluun tuli tänä vuonna ennätysmäärä hakijoita ja (en löytänyt yhtäkään tutkimusta teoriani tueksi vaan joudun luottamaan lähipiirin haastatteluihin) suurin osa tuntuu pitäneen armeija-ajastaan. Toivottavasti miesliike muistaa siis sen, että on olemassa miehiä laajemmin ja syvällisemmin sukupuolena koskettavia asioita kuten vanhempien tasavertainen kohtelu perhe- ja huoltajuusasioissa. Haluaisin myös kuulla puheenvuoroja miesten alkoholinkäytön suitsimisesta. Ei ole mikään salaisuus, että tasa-arvokeskustelussa vilahtelevat asiat kuten miesten vankilatuomiot, lyhyempi eliniänodotus, syrjäytymisriskit, huonompi elämälaatu jne voidaan liittää saumattomasti alkoholiin - mitä asialle pitäisi miesten mielestä tehdä?

On ehdottomasti kaikkien etu, jos tasa-arvokeskusteluun osallistuvat molemmat sukupuolet. Perinteisesti aihe on kuitattu "feminisminä", lisääntymisbiologiaan liittyvänä akkojen kitinänä, ja ongelmia on väheksytty milloin mihinkin perusteluun vedoten (Afganistanissa on vielä kurjempaa, 50 vuotta sitten ei ollut tätäkään jne). Syrjintää aiheuttavaa synnytys- ja lapsenhoitoeroa ei voi muuttaa (toisin kuin asepalveluslainsäädäntöä), mutta jos miehetkin alkavat nyt nähdä miesstereoypiaan ja sukupuolirooliinsa liittyviä ongelmia ja haluavat keskustella sekä tehdä asioille jotain, olen luottavainen, että naistenkin tasa-arvo-ongelmien käsittely saa lisää pontta. Vaikka miesnäkökulman esille nostamat ongelmat ovat toki aitoja, ne kaipaavat sekä särmää että fokusta - ja tässä olisivat naiset omiaan auttamaan pitkän kapinointikokemuksen kautta. Mielenkiintoista nähdä syntyykö synergiaa.

Loppupeleissä nimittäin kyse ei ole enää sukupuolen asettamien mahdollisuuksien ja rajoitteiden tutkimisesta vaan ylevästi arvoista - siitä mikä on oikein, ja mitä yhteiskunnassamme halutaan tukea. Otetaan esimerkkinä Kiina. Kiinan valtiojohtoa voi syyttää monesta asiasta mutta se on nähdäkseni hyvin johdonmukainen: valtio esimerkiksi suosittelee perheille yhden lapsen politiikkaa ja tukee sitä kaikin tavoin. Asia on kommunikoitu niin hyvin, että koko maailma tietää siitä. Meillä taas Vanhanen käskee lisääntyä (ja niin totisesti ihmiset ovat tehneetkin), mutta valtio ei erityisen johdonmukaisesti osoita, että se arvostaisi tätä ponnistusta.

Ei lapselle (epätasalaatuinen päivähoitojärjestelmä, jota alan johtavat tutkijat kritisoivat).
Ei vanhemmalle (sekava tuki- ja vanhempainvapaajärjestelmä, surkea hoitovapaaraha).
Ei perheelle (veroedut, kotitalousvähennysten lisääminen).
Ei työnantajalle (vanhempainvapaiden aiheuttamien kustannusten tasaaminen, työnantajan palkitseminen hyvästä perhepolitiikasta).

Arvostukselle on olemassa helppo mittari, raha. Palkitseminen. Etuudet. Tulonsiirrot. Palkkaus. Josta päästään toiseen mielenkiintoiseen juttuun, joka perustuu suomalaistutkimukseen korkeakoulutettujen naisten tilanteesta työelämässä.

Työvoiman ulkopuolella olevien naisten osuus on suurin Suomessa, kun vertailussa ovat korkeakouluista viisi vuotta sitten valmistuneet yhdeksässä Euroopan maassa.

Kun suomalaisnaisilla osuus on 13 prosenttia, esimerkiksi Norjassa se on neljä, vaikka tuntuva osa korkeakoulutetuista on siellä perheellisiä.

Siinä missä suomalaisnaiset ovat kokonaan poissa työelämästä, norjalaiset onnistuvat yhdistämään työn ja perheen.

Tutkimuksista tehtyihin lehtijuttuihin on aina laskettava vähän lööppilisää, mutta tämä on mielenkiintoinen tutkimus, kun vertailussa on mukana sellaisia perinteisiä housewife-maita kuin Saksa, jossa ei ole erityisen vierasta käyttää siivoojaa ja lastenhoitajaa, vaikka nainen olisikin ei-työelämässä. Mukana on toisaalta myös Norja, jonka voidaan katsoa olevan suhteellisen samaa henkistä ilmastoa Suomen kanssa, vaikka luonnonvaroissa ollaankin vähän eri mittaluokassa. Suomalaiset akateemisetkin naiset ovat halukkaita jäämään kotiin, vaikka siitä ei erityisesti palkita. Miksi? Jutussa ei yritetäkään vastata kysymykseen, mutta rivien välistä löytyy totuuden siemen. Vain puolet naisista katsoo, että työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen on sujunut odotetusti. Akateeminen loppututkinto ei automaattisesti tarkoita hyvää toimeentuloa, mutta lopulta juuri raha mahdollistaa kotiin jäämisen. Yhtäkkiä ollaankin hyvin kummallisen päätelmän juurella: onko kotiin jääminen luksusta? Lisäksi pitää ottaa huomioon, että tilastoja pitäisi aina peilata vallitsevaan kulttuuriin: mikä suomalaisessa yhteiskunnassa on oma valinta ja mikä sosiaalista painetta. Tämä on ajan henki. Matildan ajassa kaikki voi jo kaikki olla toisin.

Ajatuksia? Kaukaa tai läheltä haettuja.

Kierrätystehdas Kaapelilla

Kaikille pk-seudun hipeille tiedoksi, että ensi viikonloppuna järkätään Kaapelitehtaalla kaksipäiväinen tapahtuma Kierrätystehdas, jossa on nimensä mukaisesti kaikenlaista eko- ja luomumeininkiä, ja Pannuhallissa samaa teemaa sivuava lastenhoitotapahtuma Helsingin Hulinat 2009 (lastenhoidolla ei siis viitata lapsiparkkiin), joka on Kestovaippayhdistyksen organisoima lastentarviketapahtuma.

Kaapelitehtaan Merikaapelihallissa järjestettävä ilmaistapahtuma tarjoaa viime vuoden tapaan mm. tavaratorin, myyntitorin, työpajoja ja rutkasti ympäristöaiheista infoa. Uutuutena on hallin parvelle rakentuva seminaari- ja näyttelytila. Tapahtuma järjestetään osana valtakunnallista nuukuusviikkoa ja näytteilleasettajia on mukana viitisenkymmentä.

Tapahtuma on avoinna:

La 25.4. klo 10-17

Su 26.4. klo 10-17

Tavaratorille voit siis tuoda tai viedä ilmaiseksi tavaraa ja näin kierrättää itsellesi tarpeetonta, mutta hyväkuntoista tavaraa, myyntitorilla on edustettuna monia tässäkin blogissa mainittuja tuotemerkkejä ja työpajoissa on tarjolla ohjattua tekemistä - lapsia unohtamatta! Lapsille on järjestetty romutyöpajaa, nukketeatteria, fillarin korjausta, askartelua ja arkkitehtuurikoulua. Lisäksi on erilaisia infopisteitä ja vegeburgereita.

Mulla on sikahuono tuuri näiden tapahtumien suhteen, sillä tällä kertaa olen järjettömässä nuhassa, mutta jos suinkin kykenen, tämä perhe lähtee vegepurilaiselle kaiken ylimääräisen kaman kanssa.

Äiti leipoo

Eilen iski leipomispuuska (tai no, meikäläisen tapauksessa lähinnä pullahimo) ja kävin hakemassa pakastealtaasta Fazerin Floridapullia.

Tässä olisi nyt pieni pähkinä: kuvissa alla on sama tuote. Huomaatteko eroavaisuuden?

Arvaatteko miten tällaiseen lopputulokseen pääsee (joutuu)? Vastaus alla.

Sillä, että unohtaa pullat tunniksi sulamaan tiskipöydälle ja asettelee ne sitten hätäpäissään suoraan uuniritilälle ilman leivinpaperia ja tyrkkää ehkä vähän haaleaan uuniin. Lopputuloksen sai siis onkia lastalla kaksisataa-asteisen uunin pohjalta (ja kuurata uunin kaupan päälle). Koti-insinööri totesi, että ei tiedä ketään muuta, joka pääsääntöisesti epäonnistuu pakastepullien kanssa (yleensä vain poltan ne).

Viis siitä. Madden mielestä pullien paistaminen oli silti "loistava ajatus". Mikä pitää täysin paikkansa.

Reilua kenkää Idun's Applesta

Mun täytyy myöntää, että kenkäfriikille tämä ekoshoppailurajoite on hiukan haastava - neljän kuukauden kokemuksella nähdäkseni kaikesta muusta selviää paitsi kengistä ja alusvaatteista. Fredan lähes päästä päähän kattava työmatkani ei varsinaisesti auta: kävelin taannoin epähuomiossa Zion puolta ja näinkin ikkunassa aivan ihanat kesäkorkkarit. Tunsin kevyen välilevyn luiskahduksen eettisessä selkärangassani.

Sain sattumalta samaan aikaan lukijavinkin, että Suomessa on aloittanut uusi ekologisia kenkiä myyvä verkkokauppa Idun's Apple. Kävin heti tsekkaamassa, alla lainaus lehdistötiedotteesta. Valikoimassa on tällä hetkellä vain Sven Segalin Po-Zu kenkiä, joissa on käytetty futoneistakin tuttua kookospähkinäkuitua. Kannattaa lukea tämä Ecologistin juttu, jos malliston tausta ja tuotanto kiinnostaa - etenkin "Nasty shoe facts"..

Upeat Po-Zu kengät ovat mallista riippuen 95-99% biohajoavia. Tämän lisäksi ne ovat kestäviä ja uskomattoman mukavat jalassa! Kenkien pohjallinen on tehty kookoksen kuoresta – se muokkautuu käytössä jalan mukaan. Kengät ovat hengittävät, joten jalat pysyvät kuivina. Pohjallinen eristää loistavasti sekä lämpöä että kylmyyttä. Portugalissa valmistetuissa kengissä käytetään luonnonmateriaaleja: hamppua, luonnonkorkkia sekä luonnonmukaisesti värjättyä nahkaa. Ekologisuus ja eettisyys on sisällytetty koko tuotantoketjuun. Tämä näkyy myös pakkauksissa – useat kengistä on pakattu kookoskuoresta valmistettuihin laatikoihin, joita voit myöhemmin käyttää esimerkiksi kasvien istuttamiseen.

Multa nämä kengät jäävät valitettavasti ostamatta, koska olen korkoaddikti. Vaan eipä hätää: saitilla luvataan, että myyntiin on tulossa myös vaatteita sekä Italian Voguessakin noteerattua Terra Planaa. Jess! Jos saa toivoa niin vaikka nää:
tai nää.



Ja äkkiä nyt.

Ehkä pitäis, ehkä ei

Sain tänä aamuna taas ihmeteltävää. Madde liritti lattialle juuri kun olin hakemassa vaippaa. Huomautin hieman äreällä äänellä, että potalle pitäis mennä pissalle. Madde totesi siihen että "Pitäis ja pitäis" eikä millään muotoa jakanut mun tuskaa yleisestä siisteyskasvatuksesta.

Mitä seuraavaksi?! "Älä sä mutsi puutu mun asioihin"?

Ajatuksia tomaateista

Hesarissa oli tänään hyvä juttu tomaattien ekologisuudesta. Jutun otsikko ei tullut yllätyksenä: suomalaisen luomutomaatin hiilijalanjälki on ylivoimaisesti suurin verrattuna tavanomaisesti tuotettuun tomaattiin. Jutussa sivuttiin hiukan asiaa josta olen marissut aikaisemminkin:

"Tavanomaisen ja luomun vertailu kestävyyden kannalta on poliittinen ja arvostuskysymys", sanoo vanhempi tutkija Juha-Matti Katajajuuri Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta MTT:stä. "Tarvittaessa tutkimuksista pystyy hakemaan kumman tahansa vastauksen."

Politiikka ei kuitenkaan ota tähän mitään kantaa, vaan kaikki jätetään kuluttajien päätettäväksi. Tiedon hankkiminen on täysin oman viitseliäisyyden varassa. Tomaatit ovat mainio esimerkki, sillä niiden tuotantoa voi tarkastella monelta eri kannalta: mikäli kannatetaan suomalaista tuotantoa, tuotanto-olojen laatua, lisäaineettomuutta ja monimuotoisuutta, luomu on luonnollisesti voittaja. Mausta puhumattakaan. Mikäli taas arvostetaan pientä hiilidioksidijalanjälkeä ja hyötysuhdetta (espanjalainen tomaatti kasvaa nopeammin pienemmällä alueella ja kuormittaa siten vähemmän ympäristöä per tuote) ei ole lentotomaatin voittanutta. Lisäksi voidaan vielä nostaa pöydälle se, että Espanjassa tarvitaan tehokkaammat kastelujärjestelmät (Suomessa on erittäin hyvät vesivarat) ja niiden tuotannon eettisyys on työntekijänäkökulmasta arveluttava. Tosin: uskon, että siirtolaistyöntekijät ovat helvetin tyytyväisiä saadessaan edes jotain toimentuloa, vaikka sitten selkänahastaan. Päätä tässä sitten mikä on oikein ja reilua!

Tästä voidaan johtaa myös mielenkiintoinen sivujuonne: suureksi osaksi vuotta kylmässä ja pimeässä Suomessa eläminen ylipäätään aiheuttaa ison hiilijalanjäljen. Tämä asettaa energiantuotannolle suuria paineita. Näillä leveyksillä sähköntuotannon ekologisuuteen pitäisi kiinnittää huomiota, mikä väkisinkin tarkoittaa, että se näkyy laskussa: investoinnit ovat kalliita ja toistaiseksi vaihtoehtoja on vähän. Tästä päästäänkin siihen, että miten reilua kauppaa on se, että kuluttajat maksavat tämän kaiken samalla kun valtiojohtoinen energiayhtiö tuottaa voittoa ja jakaa jumalattomia bonuksia johtajilleen, jotka eivät edes joudu tekemään mitään palkkansa eteen (hei kamoon: eihän siinä ole mitään uhkia kuten kilpailua tai pelkoa tuotteen elinkaaren päättymisestä - Liliusta ei edes tarvita mihinkään!).

Kotimaisten talvitomaattien hiilijalanjälki pienentyisi jopa kymmenesosaan, jos tilat siirtyisivät vihreään sähköön ja niiden lämpö tuotettaisiin bioenergialla.

Niin. Onneksi tulee taas kesä ja voi hetkeksi lopettaa tämän pähkäilyn.

Toinen kierros

Olen taas perimmäisten äitiyskysymysten äärellä. Melkein kaikki tuntemani naiset ovat halunneet toisen lapsen. Osa ei ehtinyt hoitovapaalta töihin, kun olivat jo uudestaan raskaana. Silloin on jo todella lapsirakas tai vähintäänkin sitoutunut tavoitteeseen. Mäkin luulin haluavani kaksi lasta, mutta samalla tavalla kuin lykkäsin ensimmäisen lapsen ajankohtaa loputtomiin mitä erilaisimmin perusteluin, lykkään nyt toisenkin lapsen hankintaa. Ensimmäisen lapsen ehtoja oli lukuisia, mutta erityisesti muistan sen, että halusin tehdä vielä yhden mahtavan reissun. aloin jossain vaiheessa aavistella, että viimeistä reissua ei tulisi koskaan.

Nyt olen taas samassa sitku-moodissa. Harkitaan sitä toista sitten kun tää hässäkkä vähän helpottaa. Hässäkkä on helpottanut (osaksi, koska siihen on tottunut) jo kauan sitten, mutta speksit ovat onneksi löysät. Sitku Madde luopuu lopullisesti vaipoista. Sitku Maddea ei tartte enää pukea. Sitku se osaa syödä itse. Tiedän jo nyt, että kun nuo etapit on saavutettu, löydän taas uusia tekosyitä. Sitku uhmaikä helpottaa, sitku se osaa vaihtaa talvirenkaat ja tehdä lässähtämättömän kohokkaan.

Toinen kierros on luonnollisesti vielä vaikeampi, kun uutuudenviehätys on poissa ja tietää mitä tulossa on.

Raskauden viimeinen kuukausi. Arggh.
Synnytyksen monet pienet kohokohdat. Huoh.
Pari ekaa kuukautta sekavuustilaa. Uh.
Se-josta-olen-luvannut-vaieta-iäksi (no imetys). Yyh.

Jännää. Varsinkin, kun mulla tätä arvonta-aikaa ei biologiselta kantilta juuri ole. Mikä helvetin syndrooma tämä toisen lapsen pakko on? Ja onko siihen lääkitystä tai terapiaa? Help.

Go MUMS!

Kuulin kampaajaltani taannoin kiinnostavasta eettisen designin tuotemerkistä ja verkkokaupasta, jonka takana ovat äidit: MUMS helping mums. Kiteytettynä kyseessä on suomalais-eteläafrikkalainen yhteistyöyritys, jonka tarkoituksena on työllistää eteläafrikkalaisia äitejä heidän kotonaan ammattidesignereiden avulla. Afrikkalainen käsityö goes modern - ja on meidän ulottuvillamme! Lukekaa lisää saitilta tai blogista (josta tuon kuvankin nappasin).

Ihastuin erityisesti Hanan Yannyn koruihin ja NouNou & Mums käsilaukkuihin. Näen varsin selvästi miten tämä äiti laittaa hyvän kiertämään.

Huom. Äitienpäivä on tulossa -> lahjaideat kannattaa tiputella ilmoille hyvissä ajoin ellet erityisesti halua vessapaperirullakiikareita.

Ei enää rakkauden kieltä

Joskus kauan sitten kun kuvittelin olevani alkukantaisten vaistojeni viemä metsästäjä-keräilijä -äiti, liityin Libero-kerhoon ja aloin leikellä irti vaippapaketeista pupumerkkejä. Joilla saa pisteitä, joilla taas saa "ostaa" Libero-brändättyjä tuotteita.

Näin retrospektiivisesti katsottuna on vaikea ymmärtää ajatuksenjuoksuani (tarkemmin ajatellen siitä taisi saada jonkun ilmaisen vaippapaketin, jonka epäilemättä luulin riittävän koko vaippa-ajan), mutta laitetaan oksitosiinin piikkiin. Tästä kummallisesta päähänpistosta lähtien olen myös vastaanottanut kerhon uutiskirjettä. Tai ei se uutiskirje ole, kutsuttakoon sitä mieluummin suoramarkkinoinniksi, jonka ympärille on yritetty kehittää ketään loukkaamatota, semi-informatiivista sisältöä. Sain siis viime viikolla postia, jonka subjectissa luki "Puhukaa rakkauden kieltä". Se osoittautui tiukaksi parisuhdeasiaksi.

Ette voi olla samaa mieltä kaikesta. Kaikissa parisuhteissa syntyy ristiriitoja. Kun rakastaa toista, toisen tekemiset tai sanomiset voivat myös pahoittaa mielen.

Juttu - ja samanhenkisiä lähestymisiä oli useita - oli niin hellyttävän naiivi, että tuli suorastaan hieman syyllinen olo, kun kävin perumassa kerhojäsenyyteni naurunkyyneleitä pyyhkien. Mutta minun on pysyttävä kovana: oksitosiini on poistunut. On koittanut aika, jolloin on siirryttävä elämässä eteenpäin. Pupumerkit must go.

Näin ollen teenkin juhlallisen lahjoituksen (olettaen, että joku muukin on kyseiseen jäsenyyteen nöyrtynyt): lähetän leikkelemäni merkit* sille, joka tarpeensa parhaiten perustelee.

Ei tarvetta häpeilyyn, ilmaisen vaippapaketin (ja pupumerkkien) arvon ymmärtää vasta kun niitä on ostanut pari sataa. Aikaa torstai-iltaan.

* Niitä on ehkä kuusi ja ne ovat todennäköisesti levällään ympäri kämppää, joten lupaan löytää neljä (kaikki muu on plussaa).

Kesäkauden avaus

Kesä tulee. Sen myötä alkaa monta ihanaa kautta.


Luonnontieteelliseltä kannalta tärkeimpänä kasvukausi.
Humanistis-subjektiivisesta näkökulmasta merkittävimpänä mökkikausi yhdistettynä grillikauteen.
Joillekin veneily-, pyöräily- ja golf-kausi.
Melkein kaikille lomakausi.
Ihan kaikille ulkoilukausi.


Nyt pääsiäisenä mökillä hoidettiin monta kauden avausta, mutta vielä jäi avaamatta ainakin terassikausi, kirppiskausi, uimakausi ja mansikkakausi.

Lisäksi mulla on henkilökohtaisia kausitavoitteita: tällä päivämäärällä alkaa riesling- ja salaattikausi, jotta vältetään kesäkauden suurin uhka eli massakausi. Matkalla kohti bikinikautta.

Ps. Noi sinivuokot oli tosiaan jo kukassa!
Ps.2. Ipanan outo ilme johtuu poskessa haudottavasta suklaamunasta. Kuvasta ei valitettavasti näy, että suklaata oli ympäri naamaa, hihoja ja rinnuksia.

Kiltisti

Madden suusta on saatu taas pari lausuntoa.

Maddella on tapana komentaa aikuisia mukaan aika tiukkaan sävyyn, jos hän haluaa mennä tutkimaan paikkoja, joihin ei saa mennä yksin. Tule mukaan nytten. Useimmiten pompotuksen kohteena on vaari, joka käydään kädestä pitäen hakemassa jos ei vapaaehtoisesti tule. Mummi oli yrittänyt aloittaa tapakasvatusta ja opastanut, että pitää pyytää vähän kiltimmin. Tämä meni hyvin perille. Seuraava käsky vaarille tulikin muodossa: Vaari, tule kiltisti mukaan nytten.

Ylipäätään kaikista suorituksista on alettu antaa itselle ja kanssaeläjille laatuarvioita. Hienosti laulettu (kritiikki lienee vain ajan kysymys). Hyvin syöty. Nätisti puettu. Pottakoulutuksen myötä mukaan on otettu myös yleiset wc-tarkastukset. Kaikille kiinnostuneille kerrotaan että isi pissasi hienosti pönttöön. Mutta auta armias, jos et saa tuotettua hyväksyttävää lirinää, kun ylitarkastaja tempaisee vessan oven yllättäen auki. Saat kuulla moittivaan sävyyn, että ei tule mitään. Sitä melkein tulee pyytäneeksi anteeksi.

Toinenkin epäonnistuminen on ilmaistu. Kun koti-insinööri oli äheltänyt riittävän kauan Madden kevätkenkien liian lyhyiden nauhojen kanssa kuulin kommentin: Ei suju. Äiti auttaa meitä. Alan pikkuhiljaa löytää roolini äitinä: pahaa ruokaa mutta hyvä kenkien kanssa.

Aikuisviihdettä

Edelliseen postaukseen viitaten: oltiin ekaa kertaa kahdestaan lomailemassa sitten uuden ajanlaskun. Loistokeikka, suosittelen lämpimästi, etenkin jos on luottohoitaja. Kolmessa päivässä ehtii nimittäin kaikenlaista, sillä jokainen sekunti on oma.

Mulle esitettiin ennen lomalle lähtöä kysymys, että eikö susta oo outoa lähteä kolmeksi päiväksi ilman Maddea jonnekin. Vastasin, että tietyllä tavalla on, mutta sitten loppupeleissä ei. Koska se tässä on nyt tarkoitus. Totta kai lapsen jatkuvaan läsnäoloon tottuu siinä määrin, että kotona rauhaa lakkaa pitämästä tehdasasetuksena, mutta kyseessä oli kuitenkin hc-hiihtoloma, jonka konsepti oli vetää rankin mahdollinen suksikeikka, mitä kolmen päivän aikajanalla on mahdollista. Halusimme myös harrastaa nimenomaan yhdessä ilman, että vuorottelemme lapsenvahtina. Mulla ei ollut mitään vaikeuksia olla erossa Maddesta. En siis kytännyt neuroottisena puhelinta tai maalaillut jotain kauhukuvia mielessäni, päinvastoin. Mulla oli luuri äänettömällä koko ajan. Ja tunsin ansainneeni tämän breikin.

Korostan, että lapsen kanssa reissaaminen ei ole ollenkaan kamalaa, ja pelkkä maisemanvaihdoskin toki piristää, mutta on se erilaista. Aikuisloma on kuitenkin aikuisloma. Rakastan sitä, että voin unohtaa lapsiperhe-elämän rutiinikeskeisyyden, ettei tarvitse ajatella kenenkään muun päiväunia tai verensokeria ja että aikataulut tehdään as we go. Mä rentoudun, kun jokaista yksityiskohtaa ei tarvitse hioa lapsiystävälliseksi: mä organisoin työkseni, mä en halua enää organisoida lomalla. Lasten kanssa matkustaminen edellyttää myös tiukkaa asennoitumista: takaiskuja tulee varmasti ja suunnitelmat saattavat mennä uusiksi useammankin kerran, mutta niistä selviää joustavuudella ja plan B:llä. Ja oluella.

Maddekaan ei meidän perään pillittänyt vaan vietti mummin ja vaarin kanssa loistoviikonlopun. Kun koti-insinööri vaati Maddea puhelimeen, tyttö kävi ilmoittamassa isille että leipää, makkaraa ja jäätelöö ja lähti taas takaisin leikkeihin. Ehkä silläkin oli loma.

Paskamatkat kiittää!

Hyvä osallistuja,
kiitos että valitsit taas Paskamatkojen hiihtoloman! Tiedämme, että luulit olevasi Toivematkojen asiakas, mutta me paskamatkalaiset haluamme yllättää - jotta voisit palata lomalta vireässä ja elämänmyönteisessä mielentilassa ja aidosti iloisena siitä, että olet taas kotona!

On sata syytä valita talviselle lomalle nimenomaan Paskamatkat! Toivematkoillahan on nimittäin TYLSÄÄ.

Toivematkojen reissut suunnitellaan ja vedetään varman päälle alusta loppuun. Tämä tarkoittaa sitä, että retket ovat rutiininomaisia ja keväisen luonnon tarkkailu jää kuukkelien kiikarointiin. Paskamatkat sen sijaan haluaa syventää retkeilijöiden luonnontuntemusta esim uveavannon kautta. Sinne kun posauttaa - demomielessä - moottorikelkalla ja reellä kuuttakymppiä, tulee seurueeseen ihan uudenlaista yhteishenkeä. Lisäksi märillä releillä hiihtämiseen tulee lisämotivaatiota, kun syke pitää pitää tietyllä tasolla riittävän lämmöntuotannon varmistamiseksi.


Seurueen heikoimman lenkin kunnon mukaan mitoitetut retket jäävät aina torsoiksi. Paskamatkat haluaakin haastaa jokaisen ylittämään suorituskykynsä. Esimerkiksi 20 km hiihtoreissu aloitetaan 1,5 km nousulla, jotta loppumatka tuntuisi helpolta lykkimiseltä. Pienet krampit ja rakot tuovat suoritukseen särmää!


Toivematkojen nössöt oppaat tuntevat reitit. Tämä luonnollisesti johtaa tasapaksuun, elämysköyhään suoritukseen. Paskamatkojen konseptissa sydämen saa kunnolla pamppailemaan ja tasapainoelimen aktivoitua, kun reipas alamäki loppuu äkisti keskelle hiekoitettua autotietä.



Paskamatkojen oppailla on aina vaihtoehtoja: latukahvilaan pääsee myös "tuota toista kautta". Toivottavasti muistit ottaa eväät mukaan.

Oppaamme ovat toki realisteja: hän saattaa ilmoittaa, että lumitilanne ei ollut ihan odotettu eikä hän ole koskaan ihan tätä reittiä käyttänyt. Oppaamme lupaavatkin, että perille päästään ennen pitkää. Käytössä on myös viimeisintä teknologiaa, etenkin jos gps on päällä.


Erilaisten kylttien tulkinnassa Paskamatkojen oppaat luottavat intuitioon. Esimerkiksi alla olevaa kylttiä voi helposti tulkita niin, että vastaantulijat ne siellä nousevat mäkeä ylös sukset kädessä ja ovat siksi vähän vaarallisesti laskijoiden tiellä - Toivematkojen edustajat ovat eri mieltä. Paskamatkojen kylteissä laskut ovat todellakin vain "vauhdikkaita" (eivätkä esim. hengenvaarallisia) kuten tiukkaa s-mutkaa tekevää 30 asteen jyrkänne, jossa reipas laskija saavuttaa n. 40km tuntivauhdin ja kolme geetä.


Kun mustelmat ovat vaalenneet ja painajaiset eivät enää vaivaa, on uuden loman paikka. Tervetuloa uudestaan!

Hyviä uutisia

Pörssikurssien ja tulosvaroitusten varjoon on jäänyt muutama positiivinen pikku-uutinen. Etenkin espoolaiselle.

1. Espoo on saanut Reilun Kaupan Kaupungin arvonimen. Olen ihan positiivisesti yllättynyt, mutta artikkelista heräsi pari kysymystä.

Jo nyt Espoossa käytetään paljon kehitysmaita tukevia reilun kaupan tuotteita. Esimerkiksi Espoon kaupungin omissa tilaisuuksissa reilun kaupan kahvia kuluu vuodessa noin 715 000 kupillista.

Siis anteeksi: 715.000 kupillista!? Mitäs jos mun verorahoilla ei vaan juotaisi noin vitusti kahvia?! Järjetöntä litkimistä! Olen aina ihmetellyt mikä ihmeen oikeus ilmainen kahvi on? Pyydän, että Espoo lopettaa heti tällaisen kahvinarkomanian ja jakaa vaikka kofeiinitabletteja jos joku ei pysy museon avajaisissa hereillä.

2. Espoo lopettaa natriumglutamaatin käytön kouluruoassa. Tämä on loistava uutinen ilman muttia. Toki päätös lisää entisestään kouluruokailun budjettihaasteita kun ruoka pitäisi saada maistumaan ilman lisäaineen aromeja vahventavaa vaikutusta. Onnea vaan. Natriumglutamaattiin eli E621:een osataan jo yhdistää muutamia oireita (oletteko koskaan Mäkkäri-aterian jälkeen tunteneet selittämätöntä kuvotusta vaikka ateria on periaatteessa aika pieni..?), vaikka sitä ei ole toistaiseksi luokiteltu ihmiselle vaaralliseksi. Olen itse jättänyt hiljalleen Aromatin (ja pikaruokaloidenkin) käytön kokonaan ihan vaan for the hell of it.

3. Alkolukkoa harkitaan pakolliseksi koulukuljetuksiin käytettävissä ajoneuvoissa. Niin. Tämän olisi tietysti jo voinut tehdä kolme vuotta sitten kun suositus julkistettiin, mutta hyvä idea kuitenkin. Ja mun puolesta sen vois saman tien asentaa kaikkiin menopeleihin vakioksi - olisi tämä rattijuoppomaa kerrankin jossain pioneeri.

4. Kuuden lapsen isän ajamassa huoltajuuskiistassa saatiin vihdoin edes puoliksi järjellinen ratkaisu: hän saa kaksi lapsistaan asumaan kanssaan. Taustoista kerrattakoon, että vanhemmat olivat eronneet, mutta heillä oli yhteishuoltajuus. Perheen äiti oli sittemmin sairastunut ja lapset otettu sen takia huostaan vaikka heillä on ihan kunnollinen isä. Espoon lastensuojeluviranomaiset olivat perustelleet huostaanottoa seuraavasti:

Oikeuden perustelujen mukaan työssäkäyvän isän elämäntavat ovat moitteettomat, hän rakastaa lapsiaan ja viihtyy heidän kanssaan. Muiden lasten osalta hallinto-oikeus katsoi, että heitä oli liikaa yhdelle ihmiselle.

Hetkinen? Miksi kuusi ei ollut liikaa äidille? Ja määritelläänkö tässä nyt sitten se, että perhekoko saa siis maksimissaan olla kaksi lasta per vanhempi? Mun puolesta ihan fine, mutta olisi kiva kuulla perustelut. Noin ihan vaan akateemisesta kiinnostuksesta.

5. Lintujen kevätmuutto alkoi ja ensimmäinen leskenlehti on bongattu. About time!

Onko muita mainitsemisen arvoisia hyviä uutisia?

Naisasialla

Tulen kaapista. Olen päätynyt blogeineni uudistetun menaiset.fi palvelun etusivulle. Olen lievästi nolona: ensin Kodin Kuvalehti ja nyt tämä. Multahan menee maine! Ja suositella nyt pahaa-aavistamattomalle kävijälle blogia, jossa suhtaudutaan hyvin penseästi kaikkeen naisille suunnattuun sisältöön! Toisaalta mieluummin tämä kuin oikeustoimet.

Anyway. Osallistuin uudistusprojektiin tietenkin työn merkeissä ja vietin kyseisen palvelun beta-versiossa kohtuullisen paljon aikaa. Olen palvelun konseptista varovaisen optimistinen, koska en tarvinnut kertaakaan insuliinia eikä minua heti torpattu huulikiiltovertailulla, miestestillä tai jollain äitiyssällöllä. Juttuja on monesta eri kategoriasta ja niitä voi arvioida ja kommentoida monella tapaa. Kävin myös tekemässä mimmigrammin, sellaisen vapaasti muotoiltavan graafisen aikajanan, johon voi listata vaikka kaikki reissut tai parisuhteet tai koko elämän. Ihan hauska kikkare. Pakollinen keskusteluforum oli nimetty tunnefoorumiksi. Pelkäsin pahinta mahdollista mikä on sun toteemieläin -meininkiä, mutta keskustelukategoriat olivatkin tunnetiloja ja aiheet jokapäiväisiä. Ylipäätään tunteista puhumisessa on lässytysallergikolle ja naisroolikapinoitsijalle jotain kuumottavaa. Mä näin kuitenkin valon. Onhan tää mun bloginikin
a) naisille sunnattua sisältöä (vaikka jotain marginaalimiehiä löytyykin) ja
b) tunteista puhumista!
Alussa keskityttiin vitutukseen, mutta nykyään ollaan jo päästy monipuolisempaan tunneilmaisuun. Luin jopa jostain Tiede-otsikolla julkaistavasta aviisista, että järkeä ei oikeastaan ole, kaikki päätökset tehdään ensin aivojen tunnealueilla. Huh.

En aio käsitellä tätä tämän enempää, ettei mene mainostamiseksi. Jos teistä löytyy naistenlehtien kuluttajia, kannattaa käydä kokeilemassa. Tykätkää tai tyrmätkää, mutta älkää vaan tulko kertomaan, että siellä on bugeja. Olen testaajana ihan yhtä keskinkertainen kuin äitinä.


Ps. Korostettakoon, että kyseessä on vain ja ainoastaan ilmainen nostopaikka: en ole maksanut sataa tonnia mainoksesta eikä Sanoma Magazines maksa minulle kirjoittamisesta tai saitin promoamisesta. Ja hei, en muuten saanut edes lehteä! Vaikka joka kerta (esim. kun venaan työterveyshuoltoon) luen vähintään Viikon olennaiset! Oikeusmurha.